Päivitetty 6.1.2024
Kuvion poimiminen
Kuviollisen nauhan tekeminen on oikeasti tosi helppoa, ei sen vaikeampaa kuin kirjoneule. Kuviopirrassa kuviolangat pysyvät omalla tasollaan viriön välissä. Kun avaat viriön, on sinun siis helppo poimia juuri sillä kerroksella tarvitut kuviolangat. Poimimiseen voi käyttää kättä tai käpyä (sukkulaa). Nauhan nurjalle puolelle muodostuu negatiivikuva poimitusta kuviosta.
Kuvioiduituihin nauhoihin tulee väistämättä virheitä. Jos niitä haluaa lähteä purkamaan, peruuttaen avaat vain jokaisella kerroksella viriön ja poimit kuviolangat ihan niin kuin tavallisestikin. Purkaminen on hyvin ikävää.
Yleensä karjalaisissa pirtanauhoissa nostetaan kuviolanka esiin sillä kohtaa, kun loimessa on kuviolangan kohdalla reikä. Ehdotan tällaisen reikäisen pohjaloimen kutsumista kuviopohjaksi. Ei-reikäiseen pohjaloimeen viittaan samoin kotikutoisella termillä ripsipohja.
Kuviopohjan suunnittelu
Seuraavassa esimerkissä tehdään kuviopohja pirtaan, jossa on paikat seitsemälle kuviolangalle.
Kuviopohjaisen loimen reiät ovat seurausta siitä, että kuviolankojen ympärille tulee kumpaakin puolta pohjaloimen lanka joko pelkästään reikiin tai pelkästään viiltoihin. Alla kaaviossa on esitetty tällainen pohjaloimi ilman kuviolankoja (punaisten viivojen välissä).
Jos kaaviossa yllä esitetty loimi kudottaisiin nauhaksi, tulisi kudoksesta alla esitetyn lainen. Nauha on esitetty tässä käännettynä vaakatasoon, eli loimilangat kulkevat vaakasuorassa vasemmalta oikealle. Tälle puolelle nauhaa syntyy kolme aukkoa ensimmäiseen viriöön ja neljä aukkoa toiseen. Nauhan takapuoli on tietysti tässä esitetyn etupuolen negatiivi. Rei’istä tulee näkyviin kudelanka, joka kuvassa kulkee pystysuorassa suunnassa.
Yllä esitettyyn pohjaloimeen voidaan lisätä kuviolangat. Ne langoitetaan kuviopirran lyhyisiin rakoihin.
Pohjaloimen loimilangat (valkoiset) ovat kotonaan aina muiden saman puoliskon loimilankojen kanssa. Kun pirtaa nostetaan ja lasketaan, siirtyvät pohjaloimen langat automaattisesti oikealle puolelle viriötä. Punaisilla kuviolangoilla puolestaan ei ole ns. oikeaa paikkaa, vaan ne voivat kummalla puolella viriötä tahansa riippuen kutomastasi kuviosta. Yllä esitetyn kaavion mukaisesti langoitetulla pirralla voidaan kutoa esimerkiksi yksinkertainen lohenpyrstökuvio (alla).
Ottamalla käyttöön leveämpi pirta ja lisäämällä loimilankoja voidaan luoda pohja monimutkaisillekin kuviolle. Alla olevassa esimerkissä kuviopohjan “reiät”, siis ne kohdat joissa kudelanka jää näkyviin, eivät ole mitenkään sattumanvaraisesti asettuneet vaan jopa oleellinen osa kuviota.
Pomintakuviot voi tietenkin suunnitella vapaasti, mutta muutama realiteetti kannattaa huomioida. Ensinnäkin, kuviolangalla ei pitäisi tehdä viittä viriötä pidempiä juoksuja. Toisin sanoen kuviolanka voi olla samalla puolella nauhaa korkeintaan viiden kerroksen verran. Liian pitkät lankajuoksut eivät toimi käytössä. Toinen realiteetti on, että kuviolanka kannattaa vaihtaa nauhan etupuolelta takapuolelle ja päinvastoin ainoastaan loimen reikien kohdalla. Selitän tätä tarkemmin.
Kaaviossa alla (kaukolainen säärsie) on havainnollistettu, missä kohdissa loimea kuviolangan voi nostaa esiin. Kun kuviolangan poimii loimen reiän kohdalta, eivät pohjaloimen langat jää ikävästi kuviolangan päälle. Kun kuviolanka on kerran nostettu työn oikealle puolelle, voi sitä pitää oikella puolella yhden, kolmen tai viiden viriön matkan. Huomaat kyllä pian, jos olet nostanut kuviolangat väärässä viriössä. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, jos aloitat nauhan alussa kutomisen väärästä viriöstä.
Karjalaisissa nauhoissa kuviot muodostuvat useimmiten viistoon nauhan reunaan nähden, eivät 90 asteen kulmassa. Ks. esimerkki alla. Joissain nauhoissa tätä suositusta rikotaan. Kuitenkin erityisesti vironvyö-tyyppisissä isosti kuvioiduissa nauhoissa pitäytyisin suosituksessa asetella kuviot viistoon. Sillä tavoin ne vain onnistuvat paremmin.
Loimeen voidaan tehdä aukkoja kuviolankojen nousuja ja laskuja varten muullakin tavalla kuin vuoropuolin. Itäisellä Kannaksella kudotuissa silmävöissä sekä samantyyppisissä säärsiteissä pohjaloimi luodaan toispuoleiseksi. Tämä jättää kudelangan joka toisessa kerroksessa näkyviin nauhan pinnassa ja luo omanlaisensa pintakuvioinnin nauhaan.
Ripsipohjan suunnittelu
Muutamissa nauhatyypeissä pohjaloimi muodostaa ripsikudoksen kuten kuvioimattomassa ripsinauhassa. Eroa on vaikeaa selittää, ja parhaiten se havainnollistuu, kun lähdet kutomaan nauhaa. Ripsipohjalle on tavallisesti kudottu yksinkertaisia kuvioita: yksittäisiä neliöitä ja muita vain muutaman kuviolangan levyisiä kuvioita.
Tavalliselle kuviopohjalle kutomiseen verrattuna ripsipohjalle kutominen on omasta mielestäni vaikeampaa. Ripsipohjaiseen kudokseen ei jää aukkoja kuviolankoja varten. Tavallisessa kuvioloimessahan jätetään kuviolangan ympäriltä vuoronperään toinen puoli viriötä tyhjäksi loimilangoista. Kuviolangat siirtyvät työn oikealta puolelta nurjalle ja takaisin näiden reikien kohdalta. Jos kudoksessa ei ole tällaisia reikiä, kuten tavallisessa ripsipohjassa ei ole, tulee kuviolangoille ahdasta. Koska viriön puoliskolla tällöin on enemmän loimilankoja kuin sinne oikeastaan mahtuisi, voi kuviolankoja olla vaikeaa saada nousemaan ja laskemaan pohjaloimen läpi oikealla tavalla. Kuviot ovat kyllä aivan oikein poimitut, mutta niiden rajat jäävät epätasaisiksi. Jos ripsipohjaan kudotuista kuvioistaan siis haluaa aivan suoralinjaisen särmät, voi kuviolankoja joutua hyvin keskittyneesti nostamaan hieman muun loimen yli jokaisella nousulla. Sen sijaan kuvion laskiessa työn takapuolelle en kyllä mitenkään osaa neuvoa, miten tässä laskevat loimilangat saisi nykäistyä paikoilleen.
Kansanpukuaikana ripsipohjaiset kuvionauhat on todennäköisesti kudottu tavallisella kuviolangattomalla pirralla tai jopa irtoniisillä – nauhaan ei jää jälkiä siitä, onko se kudottu pirralla vai irtoniisillä. Tavallisella pirralla kuvioiden poimiminen on omasta mielestäni tuskastuttavaa, minkä takia olen etsinyt mahdollisuuksia kutoa ripsipohjaisia nauhoja kuviopirralla.
Ripsipohjaisen loimen voi rakentaa tavalliseen kuviopirtaan, mutta se vie huomattavan paljon tilaa. Kaaviossa alla on havainnollistettu tätä. Aikoinaan kudoin räisäläisen vyön a (Schvindt 1904 nro. 40) 15-aukkoisella kuviopirralla. Loimi ei edes mahtunut pirtaan, vaan sitä piti hieman tiivistää. Kustomoimassani pirrassa sama loimi mahtuu paljon kapeampaan pirtaan. Eri asia on, kuinka paljon kutojan kannattaa hankkia erimallisia pirtoja. Ja tämä ehkä onkin se, mikä eniten hankaloittaa ripsipohjaisten nauhojen kutomista.
Ripsipohjaisia nauhoja varten ei ole myynnissä valmiita pirtoja. Joihinkin nauhatyyppeihin sopii Stoorstålkan myymä sigga-pirtaa, joka on suunniteltu saamelaisia nauhoja varten. Kaikkiin ripsipohjaisiin nauhoihin tämä pirta ei sovi täydellisesti, sillä pirran puoliskot ovat keskenään symmetriset.
Alla on sovitettu loimi nauhaan (Kunstkamera № 323-36/9) tavalliseen kuviopirtaan sekä sigga-pirtaan. Jälleen havainnollistuu hyvin, kuinka tavallisella kuviopirralla on mahdollista kutoa ripsipohjaisia nauhoja, mutta siihen tarvitaan hyvin leveä pirta.
Käkisalmen kihlakunnan alueen sykerönauhoja on kudottu yhdeksällä kuviolangalla ripsipohjalle. Loimen tekeminen tavalliseen kuviopirtaan olisi jo mahdotonta. Vaihtoehdoksi jää siis poimia kuvio tavallisella pirralla tai kehittää nauhatyyppiä varten oma erikoispirta. Alla on kuvattuna mahdollinen erikoispirta.
Lähteet
Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 85, 1982 [1895 ja 1904].
Kaplaan kotipaja 