Enimmäkseen kansanpukujen nauhat olivat kotikutoisia. Mutta minkälaisia ostettuja nauhoja kansanpuvuissa käytettiin? Kannaksen kansanpuvuissa käytettyjä ostonauhoja ovat:
- Kultainen brokadinauha eli kaluunanauha, jota on käytetty erityisesti esiliinojen koristeena Äyräpään kihlakunnassa.
- Kapeat puuvillanauhat, joiden yksi variaatio tunnetaan kansallispukuskenessä akkanauhana. Nauhaa on kuitenkin käytetty monen kuosisena ja värisenä.
- Hienot silkki- tai pitsinauhat, joita on käytetty nästyykien ja esiliinojen päissä.
- Samettinauhat, joita on käytetty ainakin miesten hatuissa.
Tässä artikkelissa käsitellään brokadi-, puuvilla-, ja silkkinauhoja.
Johdonmukaisimmin ostonauhoja on käytetty kansanpuvuissa Äyräpään kihlakunnan esiliinoissa sekä Koiviston paidoissa ja esiliinoissa. Nauhoja on pajon myös Sakkolan ja Raudun paidoissa. Silkkinauhoja ja brokadinauhoja on saatettu käyttää kangastöpyissä painokuviollisten puuvillakankaiden ohella, ks. edellinen artikkeli. Kangastöppyjä löytyy esiliinojen ja nästyykien reunoista, nauhojen päistä ja jopa neulakintaiden solmimisnauhojen päistä.
Hieman tarkemmin kaksivärisistä puuvillanauhoista
Kansallispuvuissa käytetään paria laatua sinivalkoista puuvillanauhaa, mutta historiallisesti nauhoja on saanut monen kuvioisena ja värisenä. Mainittua akkanauhaa löytyy kansanpuvuista sinivalkoisen lisäksi punakeltaisena, punavalkoisena, punasinisenä (tai -mustana?). Samantyylistä puuvillanauhaa on saanut muissakin kuoseissa.
Pyhäjärveltä saadun yksittäisen muistitiedon mukaan sinivalkoista nauhaa ostettiin harjaukolta eli kulkukauppiaalta (Arponen 1932, 57). Todennäköisesti nauhoja on liikkunut laajalti Venäjän keisarikunnan alueella, sillä samantyylisiin nauhoihin törmää myös muualla, esimerkiksi tässä marilaisessa esiliinassa on käytetty tutun näköistä nauhaa.
Ostettuja puuvillanauhoja on ollut käytössä jo 1800-luvun alussa: Käkisalmelaisessa nästyykissä, todennäköisesti valmistettu 1800-luvun alussa, on sinivalkoista puuvillanauhaa reunoissa. Agathon Reinholmin vuonna 1849 ostamassa rekkopaidassa (K6816:106) ja esiliinassa (K114:c) on niissäkin sinivalkoista nauhaa koristeena.
Pahoittelen kuvanlaatua, mutta tämä on parasta mitä tähän hätään on tarjolla. Nämä ovat kaikki erikoislähikuvia myöhemmin tässä artikkelissa käsitellyistä vaatteista:
Myös muissa puvun osissa on saatettu käyttää ostonauhaa. Seuraavassa esineitä, joissa ostonauhaa on käytetty, nämä ovat kaikki sinivalkoista puuvillanauhaa. En osaa sanoa, miten yleistä on ollut käyttää nauhaa oheisin tavoin, sillä lisää aineistoa ei ole.
Vehkalahtelaisessa hameessa (NM.0048355C) on käytetty ostonauhaa hameen vyötärönauhana. En ole nähnyt samaa Kannaksen hameissa, mutta miksei esimerkiksi modernissa jääskeläisessä hameessa voisi käyttää ostonauhaa pirtanauhan sijaan.
Äyräpään kihlakunnan esiliinat
Olen viitannut Äyräpään kihlakunnan talviesiliinoihin, kirjaviin esiliinoihin, verkakankaan sekä kuviopuuvillan yhteydessä. Nyt viimein kuvia näistä upeista talviesiliinoista.
Johan Lemmetty kirjoittaa Äyräpään kihlakunnasta vuonna 1867, että punaista esiliinaa kutsuttiin nimellä kirjava esiliina ja valkoista nyytinkiesiliinaa nimellä valkia esiliina. Äyrämöiset käyttivät kumpaakin, savakot ainoastaan valkoista esiliinaa. Lemmetty yhdistää brokadinauhat paheksumaansa ilmiöön, jossa maaseutuväestö hankki rahatuloja mm. rahdinajolla ja käytti tulot kalliiden materiaalien ostamiseen.
Lemmetty kirjoittaa: “vuotesta 1825 aina 1836 v. asti olivat äyrämöiset täytessä kunivormussa, rupesivat ostamaa kaupunnista kallista punaista ja sinisiä verkaa hameiksi ja kirssilankaa, punaista, keltaista ja ruohonpäistä sulkkuu silkkii, millä rekkoo tekivät ja kostelin sepaluksii, kultapitsit, mitä pantii kirjavii esiliinoihin. — Kirjava esiliinavaate kans kutottii niistä kalleista kirssilankoista enemiten punaisista. Siihen pantii kultapitsi, kakstuumaa levijä, ja punaine verka, kolme tuumaa leviä, ja kirjutusvaate, kolme tuumaa hyvin tiukkaa kirjuteltu punaisella kirssilankalla, ja taas kultapitsi, siitte röpyt alimaiseksi hyvin paksulti punaisesta kirssilankasta. Tulipa jo maksamaa.”
Yllättävää on, että Lemmetyn mukaan tämä “ylpijä ja kallis vaatten muoti” kesti vain noin 1837 asti, tai enintään 1845 asti, jonka jälkeen pukujen koristelu väheni herätysliikkeen vaikutuksesta. En ottaisi annettuna sitä, että kirjavia esiliinoja olisi käytetty vain kymmenen tai viisitoista vuotta – toisaalta lyhyt käyttöjakso selittäisi, miksi museoissa on runsaasti hyväkuntoisia kirjavia esiliinoja.
Yksittäisen heinjokelaisen lähteen (Järvi 1913) mukaan kirjavan esiliinan osat ovat nimeltään (ks. kuva): parva, kultasilo, ressi, silkkitöpyt ja esliinapää.
Äyräpään kihlakunnan kirjavia esiliinoja on säilynyt monta. Näiden kuvattujen lisäksi Unkarista löytyy muutama: Muolaa NM 4163 , NM 4165, NM 4116, NM 4164; ja Kansallismuseosta KA1164, KA3588 ja KA4938 (Kylmälä 2008). Äyräpään kihlakunnasta on säilynyt useita esiliinoja, mutta kaikkien yhteydessä ei ole paikkatietoa. Kun esiliinan paikkatiedoksi on ilmoitettu “Äyräpää”, on epäselvää tarkoitetaanko tällä Äyräpään kihlakuntaa vai Äyräpään pitäjää. Vaikka dataa siis periaatteessa onkin paljon, en ole osannut muodostaa käsitystä siitä, onko pitäjillä omia tyylejään.
Näissä esiliinoissa lähes kaikissa on kultanauhaa koristeena (kultasilo). Suuressa osassa on lisäksi puuvillaista ostonauhaa tai painokangasta. Muutamassa esiliinassa on päässä koristeena on silkkinauhasta leikattuja pätkiä (silkkitöpyt), mutta yleisempi koriste ovat punaiset lankahapsut.
Äyräpään kihlakunnasta on säilynyt myös neljä valkoista esiliinaa jossa on käytetty sinivalkoista ostonauhaa: Äyräpää (KA1173), Muolaa (KA4939), Muolaa (NM 4117), Muolaa (NM4440). Ostonauhaa on siis voitu käyttää, mutta tuntemieni esiliinojen perusteella yleisempää on ollut olla käyttämättä sitä.
Rannan kihlakunnan esiliinat
Myös Rannan kihlakunnan esiliinoista löytyy ostonauhoja. V Arvioisin, että tähän valitut esiliinat edustavat Koiviston tai Kuolemanjärven tyyliä, mutta en voi 100 % taata tätä: Venäjän etnografisen museon (REM) esiliinoissa ei ole mukana paikkatietoa. Unkarista löytyy lisäksi yksi koivistolainen esiliina (NM 4123).
Paidat
Monipuolisimmin ostonauhoja on hyödynnetty Sakkolan ja Raudun paidoissa. Ostonauhaa on saatettu käyttää hihansuussa (KA4744; KA3347), olkapäällä (sama KA4744) ja poimutetun rekon pohjakankaan alareunassa (Néprajzi Múzeum NM 4439), samaan tyyliin kuin painokuviollista kangasta on käytetty tässä rautulaisessa paidassa.
Yllä luetellut ovat kaikki tietämäni tapaukset, enkä osaa siten sanoa käytännön yleisyydestä. Muualta Kannakselta en löytänyt tapauksia ostonauhan käyttämisestä paidan hihoissa, rekon alla tai tai olkapäällä, lukuun ottamatta yhtä muolaalaista paitaa (MAE 303-50). Siinä ostonauhaa on käytetty hihaliitingissä.
Johdonmukaisimmin ostonauhoja on käytetty koivistolaisissa rekkopaidoissa. Mahdollisesti tyyli on esiintynyt myös Kuolemajärvellä. Alla ovat kuvattuna tuntemani tapaukset, lisäksi löytyy koivistolaiset rekkoyliset Néprajzi Múzeum NM 4125, jossa on todella iso rekko. Museoiden metatietojen mukaan Kansallismuseon K6816.106 ja Lahden museoieden LHMVHMAE494 ovat Antreasta ja Jääskestä, mutta koivistolaista tyyliä ne edustavat siitä huolimatta. Jääskeläiseen kansanpukuun rekko ei kuulunut.
Kuudessa tuntemassani koivistolaisen tyylin rekossa on kaikissa sininen ostonauha rekon oikeassa laidassa. Nauhan pituus vaihtelee, siinä missä rekkojen kuviointikin. Nauhan viereen tehtyjen kirjontojen tyyli vaihtelee.
Yleistyksiä
Koivistolla ja Kuolemajärvellä näytetään olleen erityisen mieltyneitä käyttämään puuvillaista ostonauhaa, ainakin Koivistolla rekoissa ja kummassakin pitäjässä esiliinoissa. Rekkojen reunassa käytetty nauha on sinivalkoista, mutta esiliinoissa voidaan käyttää monenvärisiä puuvillanauhoja. Rekkojen reunanauhat ja esiliinojen nauhat esiintyvät niin monessa esineessä, että uskallan yleistää että tämä on aikoinaan ollut yleinen ja tunnistettava tyyli Koivistolla. Kaiken lisäksi kyse näyttää olleen pitkäkestoisesta mieltymyksestä, sillä ostonauhaa on käytetty yhdessä esiliinassa ja yhdessä rekkopaidassa, jotka ostettiin museoon jo 1849.
Kaikista Äyräpään kihlakunnan punaisista talviesiliinoista ei löydy kaluunanauhaa. Museoesineiden perusteella sen käyttäminen on ollut yleisempää kuin käyttämättä jättäminen, joten arvioin myös sen olleen aikanaan Äyräpään kihlakunnan pitäjille ominainen ja yleinen tyyli. En osaa tehdä erottelua Äyräpään kihlakunnan pitäjien välillä, sillä niin monesta esiliinasta puuttuvat paikkatiedot. Lisäksi sekä talviesiliinoissa että kesäisissä rihmaesiliinoissa on ajoittain käytetty sinivalkoista puuvillanauhaa koristeena. Talviesiliinoissa on ajoittain käytetty silkkinauhaa helman töpyissä.
Ostonauhaa riikineisiin
Sinivalkoista puuvillanauhaa myy Suomessa Vuorelma “akkanauhan” nimellä. Nauha on tällä hetkellä loppu varastosta. Kultaisia brokadinauhoja myy Suomessa Soja Murto.
Olen itse tilannut nauhani enimmäkseen Virosta Karnaluksilta. Karnaluks myy monenlaisia erilaisia kaluunanauhoja, hapsunauhoja sekä kukin ja geometrisin kuvioin koristeltuja nauhoja, jotka sopivat hyvin Kannaksen pukuihin, vaikkakin ne usein ovat polyesteriä ja joskus laadultaan vähän niin ja näin. Laatu–hinta-suhde on kuitenkin erinomainen. Juuri oikean tyylistä puuvillanauhaa ei näytä tällä hetkellä löytyvän muualta kuin Vuorelmalta (jossa sielläkin nauha on lopussa). Alun alkaenkin kyse on ollut ostomateriaalista, jonka kanssa ollaan oltu riippuvaisia siitä mitä ikinä harjaukot ovat myyneet. En näkisi suurena ongelmana käyttää ostonauhana omaan makuun sopivaa, kuitenkin totutun levyistä puuvillanauhaa, vaikka kuvio ja väritys ei olisikaan täsmälleen “oikeita”.
Lähteet
REM: Venäjän etnografinen museo; KA/K/KK: Kansallismuseo, Museovirasto; LHMVHMAE: Lahden museot; EKME: Etelä-Karjalan museo; NM.: Nordiska Museet; NM: Néprajzi Múzeum, MAE: Kunstkamera
Arponen, Aino. ”Vaatetuksesta Pyhäjärvellä ja Sakkolassa.” SKS käsikirjoitus E100, 94 sivua, 1932.
Hanna, Järvi. ”Kertomus puvuista, koristuksista ja karjanhoidosta Heinjoella.” SKS käsikirjoitus E58, 1913.
Kylmälä, Suvi. Muolaan kansanpuvun kirjontojen merkitys: olemusanalyysi äyrämöispuvun kirjotuista vaatekappaleista. Helsingin yliopisto, 2008.
Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin. Museovirasto, 2004.
Lemmetty, Johan. ”Muutamia lauseita ja muistelmia Itä-Suomen [etenkin Valkjärven] yhteisen kansan elämän waiheista, waatteinparsista ja niiten muutoksista ja muista käytännöistä.” SKS käsikirjoitus E71, 1867. Linkki
Pentikäinen, Inga ja Leimulahti, Irma. Nyytinki. Barbara Fay 2004.
Sihvo, Pirkko. “Karjalaiset Kansanpuvut Ja Tekstiilit.” Karjala. 1, Portti Itään Ja Länteen, 1981, pp. 151–173.
