Kesäinen kansanpuvun päällysvaate on kostuli eli liinaviitta, jääskeläismurteella myös kostol. Väriltään kostuli on aina valkoinen, mutta sen koristelut ja malli vaihtelivat pitäjittäin. Jääsken alueella (Jääski, Kirvu, Antrea, Vuoksenranta) kostulit ovat lyhyitä, melko suoria ja tiukasti istuvia. Historiallisista kostuleista on kerrottu tarkemmin aiemmassa artikkelissa. Tässä artikkelissa valmistetaan Jääsken tyylinen kostuli Lahden museossa säilytettävän esikuvan (LHMVHMAE490:132) mukaisesti.
Muistatte ehkä taannoisen projektini tehdä ohjeet Jääsken tankkiin ja siihen liittyneet vaikeudet. Nyt pääsin tutkimaan esikuvaa ihan paikan päällä, minkä ansiosta kostulin kaavoittaminen oli melko helppoa: otin museossa mitat kostulista, ja langansuunnat ja kunkin kappaleen muodon saattoi kotona rekonstruoida kuvien perusteella. Joitain mutkia matkassa ilmeni, sillä en aluksi keksinyt kuinka hihat on liitetty vartalo-osaan (lisää videolla).
Tein kostulista kaavat M-kokoon, jota itse käytän, sekä ompeluohjeen. Kaavat onnistuivat mielestäni hyvin, ja niissä on vain kahdessa kohtaa poikettu alkuperäisestä: Museokostulissa etukappaleet on koottu kahdesta palasta. Tämän rakenteen tarkoituksena ei ole ollut tuoda kostuliin muotoa, sillä niiden välistä saumaa eri ole kaarrettu. Todennäköisesti tällainen rakenne on valittu, koska se on ollut taloudellisempi tapa leikata kangas. Jätin siis tämän rakenteen pois kaavoista. Toinen poikkeama alkuperäiseen on, että alkuperäisessä kostulissa etukappaletta on hieman koverrettu kädenteiden kohdalta, mutta minun mallissani tämä on jätetty pois. Mahdollisesti etukappaleiden muotoileminen parantaisi hihojen istuvuutta, mutta koska hihat mielestäni istuivat muutenkin tarpeeksi hyvin, en enää jaksanut lähteä hiomaan kaavoja.
Tähän ohjeeseen ei sisälly kauluksen kirjontaohjetta, sillä jos luoja suo niin teen myöhemmin artikkelin keskittyen yksinomaan kostulien kirjontamalleihin.
Historiallisesti kostulit on tehty toimikassidoksisesta pellavasta ilman vuorikangasta. Itse olen käyttänyt harjoitusversioihin kierrätyskeskuksesta haettuja valkoisia Ikean puuvillaverhoja (niitä joissa on ne paksut metallilenkit), ja koska tähän projektiin ostamani pellavakangas ei ollutkaan sopivaa, myös tässä esitelty lopullinen versio on Ikean puuvillaverhoa. Tarpeeksi tiiviin pellavatoimikkaan löytäminen on vaikeaa, ja minun mielestäni kostulin voi paremman puutteessa tehdä myös puuvillatoimikkaasta. Soja Murto myy juuri tähän sopivaa pellavatoimikasta, mutta se on reilusti yli oman budjettini.
Toimikaskankaan lisäksi tarvitset kaitaleen (noin 50 x 5 cm) palttinasidoksista kangasta kostulin kaulukseen. Jos et aio kirjoa kaulusta käsin, voit käyttää kaulukseen samaa toimikaskangasta kuin muuhunkin kostuliin. Historiallisissa kostuleissa on käytetty kauluksessa palttinaa, koska palttinakankaalle kirjominen on helpompaa kuin toimikkaaseen.
Tässä kostuli on pidempi kuin tavallisesti. Piirros on tyyliltään tyylitelty, joten se ei ole luotettava lähde vaatteiden istuvuuden kannalta. Jääski, kivipainokuva 1852 KK989:1Seifertin valokuvaama tyttö ei välttämättä poseeraa ikiomassa kansanpuvussaan, mutta kostuli näyttäisi istuvan mallille hyvin, ja kuvaa voisi mielestäni käyttää lähteenä. Michael Seifert 1867 (KK995:1) Ks. kriittinen arvioni Seifertin pukukuvistaAntrea, Magnus von Wright (KK988:17)Antrea, Magnus von Wright (KK988:13) Edelfelt kiersi Jääsken kihlakunnassa piirtämässä elävästä mallista, mutta myöhäisen ajankohdan takia en pidä hänen piirroksiaan kovin luotettavana lähteenä. Albert Edelfelt 1887, “Hannonhaudon emäntä”Jääsken tyylisiä kostuleita
Kaavat
Kostulin kaavoittamisessa on tärkeää pitää mielessä, että Jääsken alueen kostulit ovat vartalonmyötäisiä, helmasta hieman leveämpiä. Magnus von Wrightin piirrosten perusteella kostuli saa olla hyvinkin tyköistuva eli siis melkein liian pieni.
Muutamasta historiallisesta kostulista on mittoja tiedossa. Näistä ehkä voisi päätellä, että hihan suun tulisi olla kapea (n. 12 cm) ja kostulin pituuden suunnilleen 42-47 cm – jos olet pitkäselkäinen niin totta kai kostuli kannattaa kaavoittaa tätä pidemmäksi. Tärkeintä on, että vaate sopii sinulle itsellesi – mutta jos kostuli on liian pitkä tai löysä, on riskinä että se ei enää näytä Jääsken alueen kostulilta. Olen itse 174 cm pitkä, ja 47-senttinen tai ehkä pari senttiä pidempikin kostuli tuntuu minulle sopivalta. Rinnan ympärys kannattaa tietysti päättää omien mittojen perusteella. Kansanpuvun paitoihin jätetään väljyysvaraa joku 20 cm, mutta kostuliin väljyyttä ei tarvitse. Jos saat kostulin päälle ja liepeet edestä kiinni, on se sopivan väljä. Vaikein kohta kaavoituksessa on hihan korkeus kädentiellä. Siihen ei oikein ole muuta oikotietä kuin tehdä koeversio.
Historiallisten kostuleiden tiedossa olevia mittoja. Mainitut kostulit löytyvät kuvattuina täältä.
Kaavoihin on merkitty mitat M-koon kostuliin ilman saumavaroja. Kaavojen kostulissa hihat ovat hieman korkeammat ja pidemmät kuin historiallisissa kostuleissa. Esikuvana olleessa kostulissa etukappaleet on koottu kahdesta palasta, mitä ei ole toteutettu näihin kaavoihin. Alkuperäisessä kostulissa on myös koverrettu vähän paikkaa kädentielle etukappaleen puolelle, mikä sekin on tässä jätetty pois.
Kaavat on todella helppo piirtää, kun teet sen esim. tilkkutöissä käytetyn leikkuualustan päällä, jossa on senttimetriruudukko.
Jääsken kostulin kaavat. Ei sisällä saum- tai päärmevaroja. Suositellut saumavarat 1 cm, suositellut päärmevarat 1 cm.
Kankaan leikkaaminen
Kaavoissa ei ole sauma- eikä päärmevaroja. Voit esimerkiksi lisätä 1 cm:n levyiset varat kauttaaltaan, 1 cm on hyvä vara saumoihin sekä päärmeisiin. Kun päärmevara on 1 cm, se tarkoittaa että päärmätessä kangas käännetään kaksi kertaa 0,5 cm taitteelle.
Ompeluohje
1. Laita takakappaleet oikeat vastakkain ja ompele keskitakasauma. Silitä saumavaroihin päärmeet ja ompele kiinni päärmepistoin (tai tikkaa koneella). Tarvittaessa muotoile kaula-aukko keskitakasauman kohdalta pyöreäksi.
Kostulin selkäpuoli. Tässä näkyy keskitakasauma, sauman ympärillä näkyvät rypyt näyttävät hyvin sen, että kappaleita on viistottu keskeltä takaa.Keskitakasauma nurjalta, päärmätyt saumavarat. Tässä näkyy myös helman päärme.
2. Laita takakappale oikeat yhteen vastakkain etukappaleiden kanssa ja ompele olkasaumat. Tee katesauma siten, että kavennat etukappaleen saumavaran ja käännät takakappaleen saumavaran sen päälle. Ompele päärmepistoin (tai tikkaa koneella). Aseta etu- ja takakappaleiden alalaidat vastakkain yhteen siten, että löydät olan korkeimman kohdan. Tee tähän merkki.
Kostulin olkasauma etupuolelta.
3. Valmista hiha. Käännä hihakappale oikeat puolet vastakkain, siten että hihansuut sekä hihan sivut ovat tasan vastakkain. Kädentien puoleisessa päässä puoliskot eivät mene tasan vastakkain, sillä hihan viistottu sivu on pidempi. Tämä kuuluu asiaan. Ompele sauma. Tee katesauma siten, että lyhennät saumavaran suoran sivun puolelta ja käännät viistotun sivun saumavaran kattamaan. Ompele päärmepistoin. (Tai koneella ommellen voit esimerkiksi kaventaa kummankin saumavaran ja vetää päälle siksakin. (Hihan ompelemista käsitellään videolla.)
4. Käännä hihan suun päästä päärme (0,5 cm levyinen) nurjalle ja ompele päärmepistoin (tai tikkaa koneella).
Kostulin hiha takapuolelta. Tässä näkyy hihan alasauma.Kostulin hihan pää. Tässä näkyy myös hihan suuhun tehty päärme.
Nyt seuraa vaikea osuus, jonka yritin parhaani mukaan piirtää.
5. Käännä hiha oikein päin. Tartu kiinni kädentiellä olevasta nurkasta, joka muodostui koska hihan viistottu sivu oli pidempi kuin hihan suora sivu. Tämä nurkka on hihan alin kohta. Vedä tästä nurkasta siten, että löydät hihan korkeimman kohdan ja saat litistettyä kädentien suoraksi. Kangas venyy sauman kohdalta. Silitä hiha littanaksi. Voit vielä tehdä merkin hihan korkeimpaan kohtaan.
6. Aseta hiha oikeat yhteen etu- ja takakappaleiden kanssa siten, hihan sauma jää etukappaleen puolelle ja olan sekä hihan korkein kohta osuvat yhteen. Ompele hihan ympäryssauma.
Vaikea osuus päättyy.
Kainalo kostulin etupuolelta.Kainalo ja hihan ympäryssauma kostulin nurjalla puolella.
7. Ompele kuvekiilat oikeat yhteen takakappaleiden kanssa. Ompele etukappaleen ja kuvekiilan-takakappaleen sauma. Tee katesaumat kylkisaumaan sekä kädentien ympäryssaumaan. Kylkisaumoissa kavennat takakappaleen saumavarat ja etukappaleen kiilan välisessä saumassa kiilan saumavarat. Kädenteillä tee katesauma siten, että kavennat etu- ja takakappaleen saumavarat ja käännät hihan saumavaran niiden päälle. Ompele päärmepistoin. (Tai tikkaa koneella.)
Kylkikiila nurjalta puolelta.Kostulin kylki ja kylkikiila selkäpuolelta kuvattuna.
8. Ompele päärmeet kostulin etuliepeisiin ja helmaan. Kiilojen pyöreät alalaidat on helpompi päärmätä, jos ompelet niihin poimulangat ja hieman rypytät reunaa päärmätessä (tähän löytyy vinkkejä youtubesta).
9. Leikkaa kaulusta varten palttinakankaasta vähintään 50 cm pitkä ja noin 4,5 cm leveä kaitale. Kirjo kaulus valitsemallasi menetelmällä. Alkuperäisessä kostulissa kaulus on kirjottu siten, että kaulus on taitettu nurjat puolet vastakkain, ja kirjonta on tehty kahden kankaan läpi. Jos et halua tehdä täsmälleen niin kuin alkuperäisessä kostulissa, voit valmistaa kaitaleen kuten kuvassa alla.
10. Kiinnitä kaulus kostuliin. Tämä ei ole muutoin vaikea vaihe, mutta tässä pitää olla tarkkana sen kanssa, että asettaa kauluksen oikein päin, niin että kauluksen kirjottu laita jää kostulin oikealle puolelle.
Historiallisesti akkuraatti tapa kiinnittää kaulus: (tämä on tyypillinen tapa tehdä sekä hihaliitingit että kaulukset karjalaisissa paidoissa)
Aseta kaulus ja kostuli oikeat puolet vastakkain siten, että kauluksen päät tulevat kaula-aukon laidan yli vähintään 1 cm. Ompele sauma. Tee saumavaroihin aukileikkaukset kaarteiden kohdalla.
Käännä kauluksen vapaa sivu nurjalle. Silitä yksinkertainen päärme (1 cm). Ompele päärme kiinni päärmepistoin.
Käännä kauluksen päät nurjalle ja kiinnitä päärmepistoin.
Lopuksi kauluksen päälle on tehty tikkaukset ja päällimmäiseksi vielä kirjottu ketjupistoin kauluksen reuna.
Perinteinen tapa tehdä kostulin kaulus: Jätä kauluksen päihin vähintään 1 cm ylimääräistä päärmevaraksi. Ompele kaulus oikeat yhteen kostulin kanssa. Taita kauluksen vapaa laita nurjalle. Tee päärme. Kiinnitä päärmepistoin.Käännä kauluksen päät nurjalle ja kiinnitä päärmepistoin.Kauluksen nurjalla puolella näkyvät päärmepistot.Kauluksen päät on käännetty nurjalle.Kirjonnan lisäksi kauluksessa on kaksi tikkiriviä.Jääskeläisen kostulin kaulus.
Jos ompelet koneella, on helpompi tehdä liitos päinvastoin, siis ommella kauluksen oikea puoli yhteen kostulin nurjan puolen kanssa ja sitten tikata kauluksen vapaa sivu kiinni kostulin oikeaan puoleen.
Tapa tehdä kostulin kaulus koneella. Jätä kauluksen päihin vähintään 1 cm ylimääräistä päärmevaraksi. Ompele kauluksen oikea puoli yhteen kostulin nurjan puolen kanssa. Leikkaa saumavarat auki kaarteiden kohdalta. Käännä kauluksen vapaa laita kostulin oikealle puolelle ja tikkaa kiinni.Käännä kauluksen päät nurjalle ja kiinnitä päärmepistoin.
11. Tee kostulin solkea varten napinläpipistoin päällystetyt lankalenkit, kuten esimerkiksi tässä on tehty esiliinaan.
Kostulin sulkemiseen voi käyttää pientä sydämenmuotoista solkea. Tässä on vanha Kalevalakorun rintaneula, oikeassa kostulinsoljessa olisi neulan sijaan paljin (tässäkin on paljin, mutta siinä ei ole saranoita).
Aiemmassa artikkelissa esittelin Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinoja teoriatasolla. Nyt ryhdytään tositoimiin: tässä artikkelissa kerron, kuinka nyytinkiesiliina valmistuu. Ohjeen mukaan valmistettu esiliina sopii hyvin Jääsken, Antrean ja Kirvun riikineisiin sellaisenaan, mutta suosittelen tutustumaan myös edellä mainittuun teoria-artikkeliin ja tarvittaessa muokkaamaan esiliinaa oman maun mukaan. Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinat ovat helposti tunnistettavia, mutta silti jokainen esiliina on uniikki. Siten on historiallisesti erittäin perusteltua, että vaate ei ole täsmällinen kopio mistään aiemmasta.
Nyytinkiesiliina on muuten hirvittävän työläs, ja jos haluat saada nopeasti valmista, kannattaa mieluummin valita kudonnaisraitainen esiliina.
Esiliinan osat. Kaavakuvan nimitykset ovat omasta päästä, eivät siis muistitiedossa esiintyviä nimityksiä.
Esikuva
Tämän artikkelin ohje on laadittu yhden esiliinan perusteella: esikuva on Lahden museon esiliina LHMVHMAE582:167. Se on kaikin puolin melko tyypillinen lajityyppinsä edustaja: Siinä vuorottelevat sinipohjaiset nyytingit ja punavoittoiset ripsiraidat, reunoissa ja helmassa on niissäkin nyytinkiä. Vyötärö on poimutettu neljästä kohtaa. Vyötärökaitaleessa on ripsiraita, mikä ei ole harvinaista, vaikka tavallisimmin jääskeläisten nyytinkiesiliinojen vyötärökaitale on valkoista palttinaa.
Esiliinasta on korkearesoluutioisia kuvia Flickrissä:
Kuvagalleria Jääsken nyytinkiesiliinasta Lahden museossa. Voit siirtyä Flickriin tarkastelemaan korkearesoluutioisia kuvia.
Jos käytät valmista esiliinakangasta, kannattanee ompelussa hyödyntää Vuorelman tai Soja Murron myymiä ompeluohjeita, sillä tämä ohje ei välttämättä sellaisenaan toimi valmiskankaan kanssa. Voit siltikin toteuttaa nyytingit tämän ohjeen mukaisesti.
Esiliinakankaan kudontaohje
Esiliinakankaan kutominen ei periaatteessa ole kauhean vaikeaa – työlästä se on mikäli kangaspuilla ei ole sopivaa lointa valmiina. Olen kirjoittanut tästä loimen luomisen tuskasta jo aiemmin. Muistaakseni kankaan saaminen kudontakuntoon vie jonkun noin 10, ehkä 12 tuntia, olettaen että komplikaatioita ei ilmene. Kutominen tietysti on kivaa ja helppoa, eikä edes kauhean aikaa vievää.
Siinä mielessä Jääsken nyytinkiesiliinan kangas sopii aloittelijan kudottavaksi, että esiliina kootaan kangaskaitaleista. Voit kutoa kaitaleet yhteen pötköön siinä järjestyksessä kuin ne ovat esiliinassa – kuitenkin jos esimerkiksi yksi raidoista epäonnistuu, voit kutoa saman raidan uudestaan. Kangashan joka tapauksessa leikellään kaitaleiksi, joten voit yrittää uudestaan ilman, että koko esiliinakangas pitää kutoa alusta-asti. Siten Jääsken nyytinkiesiliinakangas on armollisempi kutojalle kuin kudonnaisraitainen esiliina.
Tarkistin kudontaohjeen moneen kertaan, vaan aina sieltä löytyi joku ajatusvirhe. Kun olen tähän paljon aikaa käyttänyt niin tuntuisi tyhmältä olla jakamatta ohjetta, mutta huom. huom. ohje on siinä mielessä kokeellinen, että siellä saattaa edelleenkin olla virheitä. Jos kokeilet kutoa esiliinakankaan tällä ohjeella, niin laitathan kommenttia että miten meni.
Kudontaohje n. 81 cm pitkään esiliinaan
Kudontaohje on tehty seuraaville langoille:
Loimi: Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2). Pirta 60, 2 lankaa piinraossa. Valmiissa kankaassa loimen tiheys on noin 14 lankaa/cm. Alkuperäisessä esiliinassa loimen tiheys on noin 19 lankaa/cm.
Palttinakude: Ne 16/2 puuvillalanka (tex 36×2). Tällä langalla kuteen tiheydeksi tulee suunnilleen 14 lankaa/cm. Myös ohuempi puuvillalanka, esimerkiksi Ne 20/2, toimii palttinakuteena. Esikuva-esiliinassa palttinakuteen tiheys on noin 25 lankaa/cm.
Ripsikude: vadelmanpunainen, tumma farkunsininen, kurpitsanoranssi Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2 tai tex 28×2); paksumpi oliivinvihreä Ne 8/2 puuvillalanka. Vuorelman Pouta on todella hyvä lanka punaiseen ripsiin, sillä se ei päästä väriä.
Ripsiraitojen värit alkuperäisessä esiliinassa
Kudottavan kankaan pituus sisältää kutistumisvaraa 7 % sekä saumavarat (0,7 cm) ja päärmevarat (1 cm). Voit siis voit kutoa kankaan täsmälleen kuten ohjeessa. Jos haluat muuttaa esiliinan pituutta, kutistumisvaraa tai sauma- tai päärmevaroja, voit käyttää laskuria (excel-tiedosto).
Vyötärökaitale (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo vyötärökaitaleen ripsiraita (1,7 cm). Kudo palttinaa 1 cm.
Ylin ripsiraita: (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo ylin ripsiraita (3,0 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm.
Muut ripsiraitakaitaleet (5 kpl): Kudo palttinaa 4,5 cm. Kudo tavallinen ripsiraita (4,4 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm. Tee näitä ripsikaitaleita yhteensä viisi samanlaista. Paitsi viimeisen ripsiraidan jälkeen kudo 0,6 cm enemmän palttinaa (niin saat loppupalttinasta hieman pidemmän kuin muut palttinaosuudet).
Reunakaitale (2 kpl): Kudo palttinaa 0,7 cm. Kudo reunan ripsiraita (0,6 cm). Kudo palttinaa 1,7 cm. Tee näitä yhteensä kaksi.
Vinkki: kudo kaitaleiden väliin yksi erivärinen kude, niin sinulla on valmiina linja, jota pitkin leikata kangas.
Ripsiraitojen ohjeet on sovitettu hieman pienemmälle lankojen tiheydelle, kuin alkuperäisessä esiliinassa. Esikuvassa kuteen tiheys on noin 40–60 lankaa/cm. Tämä ohje on laadittu tiheydelle 35–40 lankaa/cm. Ohjekaavioiden värit eivät vastaa alkuperäisen esiliinan värejä!
Ylin ripsiraita (3,0 cm). Tavallinen ripsiraita (4,4 cm). Alkuperäisen esiliinan ripsiraidat eivät ole yhdenmukaisia, joten kaaviossa on esitetty vain yksi mahdollinen toteutustapa. Piirroksessa alimmassa raidassa on liikaa kuteita, mutta pallossa oleva numero (13) on oikein.Reunan ripsiraita (0,6 cm) ja vyötärökaitaleen ripsiraita (1,7 cm). Reunakaitaleessa on kaksi kudetta valkoista ripsiä. Parhaan tuloksen saat kun käytät samaa lankaa kuin värikkäässäkin ripsissä. Mutta voit myös käyttää samaa paksumpaa lankaa kuin palttinassa.Ripsiraitojen ohjekaaviot. Mitat ovat kutistamattoman kankaan mittoja. Kudo ripsiosuuksien väliin 2 mm tavallista palttinaa niissä kohdin, kuin ohje näin osoittaa. Pitkillä punaisilla osuuksilla olen laittanut kuteiden määrän ympyröihin.
Ripsiraitoja kutoessa ei liikaa kannata kytätä virheitä, sillä alkuperäisen esiliinan kuusi ripsiraitaa ovat kaikki vähän erilaisia. Ylin ripsiraita on selvästi erilainen, mikä on yleistä Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.
Ylin ripsiraitaTavallinen ripsiraitaVyötärökaitaleen ripsiraitaReunan ripsiraitaKudontaohjeen mukaan kudotut ripsiraidat.Alkuperäisen esiliinan kuusi ripsiraitaa. Ylhäällä vasemmalla on yli raita, joka on hieman enemmän erilainen kuin muut raidat. Muissakin raidoissa esiintyy pientä vaihtelua siten, että ne eivät ole täysin identtisiä keskenään.Raitojen leveys vaihtelee 2,8–4,3 cm välillä.
Kastele valmis kangas 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee). Tarkkaile miten värit pysyvät kiinni kankaassa. Kuivata kangas tasolla: mikäli värit lähtevät leviämään, tasolla kuivuvassa kankaassa ne eivät lähde valumaan alas päin.
Nyytinkien valmistaminen
Nyytinkiesiliinassa on nimensä mukaisesti nyytinkejä. Jääsken kihlakunnassa nyytingit olivat kansanpukuajan lopulla tyypillisimmin tummansinisiä.
En itse osaa nyplätä, joten en myöskään ohjeista tässä nypläämistä. Esiliinan nyytingit on mahdollista pujotella valmiiseen pujottelupohjaan, jota saa Vuorelmalta leveämpänä (3 cm) ja kapeampana (2 cm) versiona. Teollinen pujottelupohja on muutoin ihan hyvä tuote, mutta mielestäni materiaali on liian luirua, ja olisi kiva että väri- ja leveysvaihtoehtoja olisi saatavilla enemmän. Tämän ohjeen nyytingit on toteutettu Vuorelman pujottelupohjiin.
Tarvitset vaakaan tulevia nyytinkejä varten leveämpää ja reunojen nyytinkejä varten kapeampaa nauhaa. Kun tilaat nauhaa, huomioi että nauha kutistuu jonkin verran kirjonnan ja kastelemisen seurauksena (noin 6 %). Osta myös jokusen kymmentä senttiä ekstraa kokeiluja varten.
Esikuvassa on käytetty kuvioiden eli potrukkeiden lankana nähdäkseni sekä villaisia että kasvikuituisia lankoja. Kokeile aluksi eri värisiä ja paksuisia lankoja. Itse tykkäsin käyttää kirjontaan Bockensin Nm 8/2 Möbelåtaa (tex 125×2, 100g=400m), joka on tiivis ja vahva kaksisäikeinen villalanka. Tein kokeiluja paksummalla ja pörröisemmällä langalla, joka mielestäni sopi tähän hommaan huonommin.
Suunnittelin pujotuskuviot siten, että ne näyttävät mahdollisimman paljon alkuperäisen esiliinan kuvioilta. Kaikkia nyytinkejä ei ole mahdollista siirtää pujotuspohjaan sellaisenaan, koska pujotuspohjassa on tietty määrä langanpaikkoja. Yksinkertaisemmat nyytingit (kolme ylintä) on toteutettu hyvin samalla tavalla kuin alkuperäiset, mutta monimutkaisempien kuvioiden kohdalla oli pakko tehdä kompromisseja.
Jääsken kansallispuvun esiliinoissa olen nähnyt kahta eri pujotustapaa: kuviot on pujoteltu yksinkertaisena tai kaksinkertaisena. Kaksinkertainen pujottelu vie paljon enemmän aikaa, mutta lopputulos on paljon lähempänä nyplättyä nyytinkiä.
Kokeilu paksummalla langalla (tex 135×2, 100g=370m). Paksumpi lanka voi olla hyvä valinta, jos aikoo pujotella kuviot vain yhteen kertaan.Kokeilu: esiliinan nyytinkejä pujoteltu yksinkertaisesti. Osaan kuvioista tämä pujotustapa toimii paremmin ja osaan huonommin.Nyytinkien pujotuskokeiluja.
Alkuperäisen esiliinan potrukkeissa käytettyjä värejä ovat vadelmanpunainen, vaalea keltainen, oliivinvihreä, tummanvihreä, poltettu oranssi ja valkoinen.
Monimutkaisissa kuvioissa potrukkeet eivät välttämättä toistu säännöllisesti. “Virheitä” ei siis tarvitse pelätä.
Seuraavaksi nyytinkien pujotusohjeet ylhäältä alaspäin lukien, vasemmalla alkuperäinen esiliina ja oikealla oma esiliinani, ja sitten kaavakuva nyytingin pujottelemiseen. Jos haluat muokata pujottelukuviota tai tehdä kokonaan omanlaisesi, niin laitan tähän Vuorelman pujottelupohjista kaavakuvat, jotka voi esim. tulostaa. Reunimmaiset rivit kannattaa jättää tyhjiksi, koska näistä reijistä nyytingit ommellaan kiinni.
Venytä pujotuspohjaa pujotellessa, jotta pujotuslanka ei ala kiristää. Muutenkin kannattaa tarkkailla pujotuslangan kireyttä. Voit esimerkiksi laittaa nauhan neulalla kiinni housunpolveen, sukkaan tms., niin saat nyytingin pysymään venytettynä. Jos kirjontalanka on liian kireällä, nyytinki vetäytyy kasaan. Joka tapauksessa nyytinki tulee kutistumaan joitain prosentteja, sillä pujotuspohja kutistuu kasteltaessa. Se paljonko nyytinki kutistuu, riippuu myös käyttämästäsi kirjontalangasta.
Kutista valmiit nyytingit kastelemalla ne 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee).
Muita nyytinkejä kuin reunanyytinkejä ei tarvitse päätellä. Tee reunanyytinkien päähän päärme.
1 nyytinki
2 nyytinki
3 nyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa kuvio vaihtelee, ja pujotuskaavioon on valittu yleisimmin toistuva kuvio.
4 nyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa kuvio vaihtelee ja siinä on yksi koristelanka enemmän kuin pujoteltavassa nyytingissä.
5 nyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa kuvio vaihtelee ja siinä on yksi koristelanka enemmän kuin pujoteltavassa nyytingissä.
6 nyytinki
Alkuperäisessä nyytingissä on enemmän koristelankoja ja hieman vaihtelua, ja pujoteltavaa nyytinkiä on yksinkertaistettu.
Reunanyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa reunanyytingit eivät ulotu vyötärökaitaleeseen asti, vaan jäävät noin 6 cm päähän siitä. Viisas valinta on tehdä ensin ripsiraitakaitaleet ja muut nyytingit valmiiksi, koota esiliinakangas ja vasta sitten mitata, kuinka pitkät reunanyytingit tarvitsee.
Reunanyytingin pujotusmalli on tyypillinen Jääsken kihlakunnalle, mutta ei peräisin esikuvana olleesta esiliinasta. Esikuvaesiliinassa on reunanyytinkinä samantyylinen nyytinki kuin ylimpänä nyytinkinä. Halusin käyttää reunoissa kapeampaa pujottelupohjaa, minkä takia muokkasin reunanyytingin pujotusmallia. Jos haluat, voit tehdä reunojen nyytingit esikuvalle uskollisesti leveämpään Vuorelman pujotuspohjaan.
Kapeammassa pujotuspohjassa on muuten eri reikien tiheys kuin leveässä pohjassa.
Reunanyytingin pujotusmalli (muokattu alkuperäisestä). Tämä pujotusmalli mahtuu Vuorelman kapeampaan pujotuspohjaan.Alkuperäisen esiliinan pujotusmalli mahdutettuna kapeampaan pujotuspohjaan. Tässä tulee liian ahdasta. Leveämpään pujotuspohjaan malli mahtuisi hyvin.Pujotuskaavion mukaisesti pujoteltu reunanyytinki.
Kankaan leikkaaminen
Leikkaa kankaasta vyötärökaitale, kaksi reunakaitaletta sekä ripsiraitakaitaleet. Nyt jos on käynyt niin, että ripsiraidoista on tullut suunniteltua leveämpiä tai kangas on kutistunut suunniteltua vähemmän, voit lyhentää esiliinan mittaa välipalttinoita lyhentämällä.
Suosittelen siksakkaamaan kaitaleet välittömästi, sillä kangas lähtee purkaantumaan kun sinne päin henkäiseekin.
Ompeluohje
Nyytinkiesiliina ommellaan pitkälti samalla tavoin kuin Jääsken alueen kudonnainen esiliina: jos jokin asia jää askarruttamaan, voit katsoa jos vastaus löytyy aiemmin julkaistusta ohjeesta: ohje kudonnaisesiliinaan.
1. Päärmää ripsiraitakaitaleet kummaltakin sivultaan noin 4 mm päärmeellä, paitsi ylin ripsiraitakaitale, jonka yläreuna jätetään päärmäämättä. Aseta nyytinki oikeat yhteen ripsiraitakaitaleen kanssa ja aivi ne kiinni toisiinsa. Kokoa tällä tavoin esiliinakangas ripsiraitakaitaleista ja nyytingeistä. (Esiliinakankaan ohjeessa on laskettu kankaaseen päärmevaraa 1 cm, jolla saa tehtyä 4 mm päärmeet. Mutta voit tehdä kapeammatkin päärmeet jos pystyt).
Jos ripsiraitakaitaleet ovat keskenään eri levyisiä (jos kudontajälki ei ole ollut tasalaatuista), voit jo nyt tasata kappaleiden mittaa leikkaamalla. Jos joudut lyhentämään kappaletta, eli leikkaamaan hulpioreunan pois, sijoita nämä kappaleet esiliinan alaosaan ja säästä yläosaan ne kappaleet, joissa hulpioreuna on tallella.
Silitä kasattu esiliinakangas.
Alkuperäinen esiliina nurjalta puolelta: tässä näkyvät ripsikaitaleiden päärmeet sekä aivipistot, joilla nyytingit on kiinnitetty.Esiliinakangasta, jossa vuorottelevat ripsiraidat nyytingit.
2. Aseta reunakaitaleet oikein yhteen esiliinakankaan kanssa siten, että reunakaitaleen se puoli jossa on vähemmän palttinaa (saumavaran verran) tulee kiinni reunaan. Alhaalla aseta reunakaitaleen alalaita tasaan alimman nyytingin alalaidan kanssa. Reunakaitaleen alapäät voi halutessaan päärmätä ennen tätä, mutta koska kyseessä on hulpioreuna, ei se ole pakollista. (Nyt tässä vaiheessa ei haittaa, jos nyytingit jäävät ylipitkinä roikkumaan reunan yli tai jos kaikki ripsiraitakaitaleet eivät ole ihan saman levyisiä – kunhan ompelet reunakaitaleen sauman suoraan. Voit tasata yli jäävät osat nyt tai myöhemmin.)
Ompele reunakaitaleen ja esiliinakankaan sauma 7 mm saumavaralla siten, että pistot osuvat reunakaitaleen ripsiradan reunaan. Valmiissa esiliinassa sauma jää piiloon, joten voit ommella sen ompelukoneella. Käsin ommellen esim. jälkipistoin.
Kaitaleiden yläpäissä ompele sauma esiliinakankaan reunasta yli (ks. kuvat).
Aseta reunakaitale oikeat vastakkain esiliinakankaan kanssa.Esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma ommellaan reunakaitaleen ripsiraidan reunaan.Reunakaitaleen ylälaidassa kaarra sauma siten, että se päättyy esiliinakankaan reunaan. Sininen viiva = esiliinakankaan reuna. Vihreä katkoviiva = sauma.Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleen pää näyttää tältä.
3. Nyt jos esiliinakankaan reuna on epätasainen (niin kuin esim. minulla on) kavenna saumavarat, mukaanlukien nyytinkien päät, kauttaaltaan 7 mm leveyteen tai halutessasi kapeammaksi. Halusin varmistaa että nyytinkien katkaistut päät eivät ikimaailmassa lähde purkautumaan, joten siksakkasin esiliinakankaan ja reunakaitaleen saumavarat kiinni toisiinsa.
Käännä reunakaitaleen vapaa laita nurjalle, silitä yksinkertainen päärme ja kiinnitä päärmepistoin. Kankaan kudontaohjeessa on laitettu reunakaitaleisiin 5 mm ylimääräistä päärmevaraa, ja jos et tarvitse tätä kaikkea niin leikkaa pois.
Ideana on, että esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma jää päärmeen alle peittoon, mutta että päärmepistot tehdään niin lähelle saumaa että niiden painaumat eivät näy kankaan oikealla puolella. Tavoitteena on myös, että reunakaitaleesta jää esiliinan oikealle puolelle näkyviin ainoastaan ripsiraitaa ja nurjalla pulella näkyy puolestaan pelkkää palttinaa. Se onkin sitten hyvin tarkka paikka, mihin päärmepistot tulee tämän kaiken saavuttamiseksi pistellä. Saatat esim. joutua kaventamaan saumavaroja.
Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitale ja reunanyytinki oikealta ja nurjalta puoelelta. Äsken tehty esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma jää päärmeen peittoon.Reunakaitaleen toisen laidan kiinnittäminen nurjalle puolelle päärmepistoilla. Päärmepistot osuvat suunnilleen samaan kohtaan kuin reunakaitaleen ja esiliinakankaan välinen sauma.Reunakaitale on ommeltu paikoilleen. Seuraavaksi päätellään niiden nyytinkien päät, jotka ovat edelleen vapaana.
5. Jos et jo päärmännyt reunanyytinkien päitä niin tee se nyt. Päärmää tai muutoin päättele myös esiliinakankaan niiden nyytinkien päät, jotka eivät jääneet reunakaitaleen alle. Esiliinakankaan reunaa ei tarvitse päärmätä, sillä siinä on hulpio.
Oikeat puolet vastakkain aivi reunanyytinki kiinni reunakaitaleeseen ja reunakaitaleen päättymisen jälkeen suoraan esiliinan hulpioreunaan. Nyytingistä tulee lähemmäksi esiliinaa se puoli, jossa on valkoinen kirjontalanka reunassa. Venytä nyytinkiä ommellessa, erityisesti ripsiraidan päättymiskohdassa, jotta nyytinki ei ala aaltoilla. Tarkkaile ahkerasti nyytingin asettumista.
Reunanyytingin päärmätyt päät alkuperäisessä esiliinassa.Reunanyytinki aivitaan kiinni reunakaitaleeseen, oikeat puolet vastakkain.Reunanyytinki ulottuu korkeammalle kuin reunakaitale. Nyytinki ei kuitenkaan ulotu vyötärökaitaleeseen asti.
6. Laskosta esiliinakankaan vyötärö neljästä kohtaa parin millin laskoksille. Alkuperäisessä esiliinassa on noin 12 laskosta per laskosryhmä, mutta tee laskoksia sen verran kuin tarvitset. Laskosryhmät on sijoitettu hieman sivuille siten, että keskelle vyötäröä jää pidempi laskostamaton alue. Halutessasi voit ommella laskosharjat kiinni kankaan nurjalla puolella. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa.
Vyötärön sopiva leveys voi esimerkiksi olla noin puolet vyötärön ympäryksestä. Oikea leveys löytyy sovittamalla.
Vyötärö laskostettuna.Vyötärön laskostus alkuperäisessä esiliinassa.
7. Sitten kiinnitetään vyötärökappale. Aseta vyötärökappale ja esiliinakangas oikeat puolet yhteen siten, että vyötärökaitaleen ja esiliinan vyötärön keskikohdat osuvat yhteen. Aseta vyötärökappale niin päin että se puoli jossa on vähemmän palttinaa tulee kiinni reunaan.
Ompele vyötärökaitaleen ja esiliinan sauma 0,7 cm saumavaralla käsin esim. jälkipistoin, tai ompelukoneella. Sauma saattaa jäädä näkyviin esiliinan nurjalla puolella. Jos haluat tehdä täsmälleen kuten alkuperäisessä esiliinassa, katso että sauma tulee parin millin päähän vyötärökaitaleen ripsiraidasta, siis siten, että vyötärökaitaleen oikealla puolella on alhaalta päin lukien pari lankaa palttinaa ennen kuin ripsiraita alkaa.
Jos haluat, voit kääntää esiliinakankaan reunan 1–2 mm taitokselle, kun ompelet sauman sen kohdalta. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa (ks. kuva). Esiliinakankaan reunassa on hulpio, joten näin ei ole pakko tehdä.
Alkuperäisessä esiliinassa esiliinakangas on käännetty pienen pienelle yksinkertaiselle päärmeelle. Voit halutessasi tehdä näin.
8. Silitä sauma tasaiseksi siten, että käännät saumavarat vyötärökaitaleen puolelle. Silitä 0,7 cm yksinkertainen päärme vyötärökappaleen vapaaksi jäävien päiden alalaitaan. Silitä noin 0,5 cm päärme vyötärökaitaleen ylälaitaan. Päärmeet tulevat vyötärökaitaleen nurjalle puolelle.
Käännä vyötärökaitaleen vapaa laita nurjalle puolelle. Vyötärökaitaleen nurjalle puolelle jää ripsiraitaa vähän näkyviin. Aivi vyötärökaitaleen vapaiden päiden alalaidat kiinni. Ompele vyötärökaitaleen vapaa laita päärmepistoin esiliinakankaaseen. Tämä on vähän vaikea selittää, mutta ks. tarvittaessa kaaviopiirros. Ompeleet osuvat suurin piirtein samaan kohtaan kuin esiliinakankaan ja vyötärökaitaleen sauma.
Kaavapiirros: esiliinan vyötärökaitaleen rakenne. Kuva esiliinan nurjalta puolelta.Esiliinan ja vyötärökaitaleen sauma on ommeltu ja yksinkertaiset päärmeet silitetty vyötärökaitaleen päihin sekä ylälaitaan. Seuraavaksi vyötärökaitaleen laita käännetään vasten nurjaa puolta ja ommellaan kiinni päärmepistoin.Alkuperäisen esiliinan vyötärökaitale nurjalta puolelta. Päärmepistot ovat näkyvissä. Laskosten harjat on ommeltu kiinni toisiinsa.Alkuperäisen esiliian vyötärö oikealta puolelta.
9. Vyötärökaitaleen päitä ei tarvitse päärmätä, sillä ne käännetään lenkiksi solmimisnauhaa varten. Käännä muutama sentti vyötärökaitaleen päästä nurjalle. Ompele lenkki kiinni siten, että pistot eivät tule näkyviin vyötärökaitaleen oikealla puolella. Esiliina on nyt valmis.
Vyötärönauhaa varten tehty lenkki vyötärökaitaleen päässä.
Miten sujui?
Jos suoraan sanon, oli tämän esiliinan kokoonpaneminen helvetillinen työmaa. Homma alkaa kankaan kutomisella, joka näin jälkikäteen ajatellen on kevyin työvaihe. Nyytinkien valmistaminen on se mikä vie eniten aikaa: en kellottanut työtä mutta karkeasti arvioiden nyytinkien edestakaisin pujotteluun meni varmaan 30 tuntia. Sitten vielä ompelu, missä riittää työtä siinäkin, sillä jokaikinen ripsikaitale pitää päärmätä erikseen, joka ikinen nyytinki aivitaan kiinni jne. jne.
Verrattuna Jääsken kihlakunnan ripsiraitaiseen esiliinaan on tämä nyytinkiesiliina valtavan työläs, aikaa menee ehkä kaksi tai kolme kertaa enemmän riippuen siitä, miten paljon aikaa käyttää ripsiraitaisen esiliinan helmapitsiin. Jos haluaa nopeasti ja helpolla Jääsken riikineisiin esiliinan niin ehdottomasti kannattaa mennä ripsiraitaesiliinalla.
Jääsken alueen vaatteet eivät muutoin ole hirveän koristeellisia, joten nyytinkiesiliina antaa mahdollisuuden päästä pipertämään ja näyttämään taitonsa. Ja siis onhan se upea. Laitoin valmiin nyytinkiesiliinan seinälle roikkumaan ihan vain jotta voin joka kerta ohi mennessäni pysähtyä katsomaan sitä. Hitto se on hieno.
Oletko valmistanut nyytinkiesiliinan tällä tai jollain muulla ohjeella? Laita alle kommenttia!
On epäreilua niputtaa omiksi kategorioikseen ensinnäkin verkakoristeiset valkoiset tankit ja toisekseen verkakoristeiset tummat ja sitten yhdeksi isoksi kategoriaksi ne loput, joita ei ole somistettu verkakaistalein. Onhan koristelemattomien tankkien kategorian sisällä paljon vaihtelua. Tummat, koristelemattomat, sivuilta levitetyt tankit vaihtelevat muodoiltaan ja väreiltään, mutta en siltikään keksinyt miten tämän tyylin tankkeja voi enää jakaa alaluokkiin.
Tutkin koristelemattomia tankkeja museokokoelmissa ja niiden perusteella laadin oman tankkini. M-koon tankin kaavat löydät artikkelin lopussa. Aineistona olivat nämä seuraavat tankit, joita käsittelen nyt tarkemmin. Miten jääskeläinen tankki kannattaa valmistaa, jos halutaan sen muistuttavan historiallisia esikuviaan mahdollisimman paljon?
Jääski, Antrea tai Kirvu, MAE No. 323-25, Pituus 45 cm, helmanleveys 115 cm.Antrea, NM.0011158, vimeistään vuodelta 1876. Gustav Retzius.Jääski tai muu Jääsken kihlakunan pitäjä, REM 8762-33590 , pituus 43 cm, leveys 28 cm. Kerääjä Adlerberg Nikolai Vladimirovich. Viimeistään vuodelta 1867.Ei paikkatietoa, REM 3054-37 , pituus 43 cm.Jääsken kihlakunta, KA1417, pituus 41 cm, takakappaleen leveys 31 cm. Viimeistään vuodelta 1883.Antrea, Ahvola; K11101:2, pituus 42,5 cm, helmanympärys 74 cm. Viimeistään vuodelta 1906.
Lisäksi aineistoon kuuluvat:
Jääski tai muu Jääsken kihlakunnan pitäjä, KA1418, teoksessa Sirelius 1915- Ennen vuotta 1883.Jääski tai muu Jääsken kihlakunnan pitäjä, KA1416, teoksessa Sirelius 1915- Ennen vuotta 1883.
Taustatietoja lähteenä käytetyistä tankeista
Varma paikkatieto on sinisessä tankissa K11101:2, Antrean Ahvola. Todennäköisesti musta liivi (NM.0011158) on Antreasta ja ruskea liivi (MAE No. 323-25) Jääskestä, Antreasta tai Kirvusta, sillä tankkien metatiedoissa ilmoitetaan näin. Sininen tankki REM 8762-33590 on osa “Jääskestä” kerättyä pukua. Liivi saattaa kuitenkin olla jostain muustakin Jääsken kihlakunnan pitäjästä. Sama pätee liiviin KA1417 sekä piirroksien tankkeihin KA1416 ja KA1418, jotka kaksi jälkimmäistä ovat Sireliuksen mukaan Jääskestä. Koska kaikkia Jääsken kihlakunnan pukuja kutsuttiin välillä jääskeläiseksi, voivat jääskeläisiksi kutsutut esineet olla mistä vain Jääsken kihlakunnan pitäjästä (paitsi eivät Joutsenosta).
Esineiden historiasta tiedämme sen verran, että KA1416–18 ovat Wiipurilaisen osakunnan keräämiä tai lahjoituksena saamia ennen vuotta 1883. Myös Kunstkameran ruskea tankki on Theodor Schvindtin (tai nuorempien osakuntalaisten) keräämä. Nordiska Museetin kokoelmissa oleva musta tankki tuli Ruotsiin Gustav Retziuksen mukana 1870-luvulla, toinen Venäjän etnografisen museon tankeista on osa Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Adlerberg Nikolai Vladimirovichin keräämää kokoelmaa. Tankkia esiteltiin etnografisessa näyttelyssä Venäjällä vuonna 1867, mistä on peräisin tämä edellisessä artikkelissa ollut valokuva.
Tarkimmin käytön konteksti tunnetaan antrealaisen sinisen liivin tapauksessa, sillä tankin tekijän nimi on kirjattu ylös. Anna Heikintytär Ahvonen syntyi Antrean Ahvolassa vuonna 1832. Ahvosten suku asutti nimikkokyläänsä Ahvolaa vähintäänkin siitä lähtien kun kirjallisia lähteitä ylipäätänsä on saatavilla, eli 1500-luvulta. Anna Ahvonen meni 18-vuotiaana naimisiin itseään pari vuotta vanhemman Juho Juhonpoika Ahvosen kanssa ja asettui asumaan Raunion tilalle. Ahvolan kylä siirtyi Antreasta Jääskeen 1860-luvulla ja Ahvosten pariskunta siinä mukana, vuodesta 1870 eteenpäin he löytyvät Jääsken kirkonkirjoista. Heidän elämästään tiedämme sen verran, että heillä oli ainakin yksi lapsi, Anna (s. 1857), jonka mies Antti Antinpoika Pöhö (s. 1845) tuli Raunion tilalle kotivävyksi. Raunion tila oli Ahvolan rikkaimpia ja vanhimpia. Sen iso tupa vuokrattiin Ahvolan kansankoulun käyttöön n. 1897–1902, ennen kuin koulu sai omat tilat. Anna Heikintytär kuoli vuonna 1906. Kuinka hänen tekemänsä tankki päätyi museoon, ei ole tiedossa.
Kangas
Kun puhutaan tankista, puhutaan usein sarkatankista. Aineiston valossa vaikuttaa siltä, että tankki on saattanut olla villaista sarkaa mutta myös puolivillaista vanutettua kangasta.
Tässä on lähikuvat niistä neljästä tankista, joista on saatavilla riittävän korkearesoluutioinen kuva. Kaikissa neljässä kangas on palttinasidoksista. Kolmessa sekä kude että loimi ovat villaa, yhdessä loimi on kasvikuitua (Finnan mukaan vihreää puuvillaa) ja kude villaa. Tunnistatte tämän puolivillaisen kankaan helposti: niissä kohdin joissa villavanu on kulunut pois, paistaa vaalea puuvillaloimi.
Kaikkia kankaita on nähdäkseni vanutettu, ei kuitenkaan samoissa määrin. Ylärivillä ruskeassa ja sinisessä kankaassa sidos on edelleen selvästi näkyvissä. Alarivillä sinisessä ja mustassa kankaassa sidos on näkyvissä ainoastaan niissä kohdin, missä villavanu on kulunut pois.
MAE No. 323-25; KA1417; K11101:2; NM.0011158
Minkälainen kangas sopii riikineiden tankkiin? Tankkiin sopivat parhaiten sarkana myytävät historialliset kankaat. Tankin voi vuorittaa, joten villakankaan ei välttämättä tarvitse olla paksua. Ennenmuinoinkin verkaa pyrittiin käyttämään niin paljon kuin omat varat sallivat, ja yleensä sitä on käytetty lähinnä koristuksissa. Ei ole kuitenkaan täysin epähistoriallista käyttää verkaa tankkikankaana. Jos tankin tekeminen on kiinni siitä ettei oikeanlaista sarkaa tahdo löytyä, ilman muuta sanoisin että mieluummin käyttää mitä vain kangasta mitä sattuu olemaan saatavilla. Tankin tunnistaa Jääsken tankiksi niin kauan kuin se on oikein leikattu, oli se sitten tehty sarasta tai verasta, sametista tai vaikka vanhasta villakangastakista.
1800-luvun jälkipuoliskolla tankkien väreinä suosittiin sinistä ja mustaa, ja tunnistettavuuden vuoksi käyttäisin ensisijaisesti näitä värejä. Mielestäni ei ole ongelmallista tehdä Jääsken pukuun ruskeaa tai harmaata tankkia, sekin on historiallisesti perusteltua. Yleisesti ottaen ruskeaa ja harmaata väriä käytettiin enemmän Ruokolahdella ja Rautjärvellä, minkä takia tämänväriset tankit saatetaan yhdistää näihin pitäjiin.
Kankaan valitseminen tankkiin on itse asiassa tosi kivaa. Jos käytät täysleveää (140 cm) kangasta, riittää kangasta tankin pituutta vastaava määrä. Tankki on hyvä tilaisuus hyödyntää pieniä kierrätyskangaspaloja – tai törkyisen kalliita kankaita. Vuoren ansiosta ohuehkokin kangas käy. Tankissa kangas ei joudu kovalle kulutukselle, eikä kestävyyttä siten tarvitse huomioida samalla tavalla kuin hameessa (jos esim. haluat voida istua maassa, kallioilla tms.). Itse ostin kierrätyskeskuksesta 18 metrin erän takkikangasta, jota olen nyt käyttänyt kokeiluihin. Näöltään kangas on hyvin samanlaista kuin mustassa museotankissa.
Vuori ja päärmeet
Tankin voi halutessaan vuorittaa, mutta se ei ole pakollista. Vuorittaminen on ompelun vaativin vaihe, ja jos sen jättää pois, on tankki todella helppo ommeltava. Toisaalta vuori tekee tankista huolitellun näköisen ja antaa tukea, jos päällliskangas on ohutta. Historiallisista tankeista löytyy yhtä lailla vuorillisia että vuorittomia esikuvia, joten vuorittaminen on ihan itsestä kiinni. Kuvissa alla on yläririvissä vuorittomia tankkeja ja alarivissä vuorillisia.
Ylhäällä vasemmalla kangas on kauttaaltaan käännetty laidoistaan päärmeelle. Päärme on kiinnitetty nurjalle päärmepistoin. Pistojen alla kulkee lanka, jonka tarkoitus on estää päärmepistoja uppoamasta kankaan reunaan. Samaa tekniikkaa käytetään jääskeläisten hameiden helmaveran ompelussa. Keskimmäisessä kuvassa päärmeen peittona on musta nauha tai kangaskaitale. Näyttäisi siltä, että musta suikale on ommeltu oikeat yhteen tankin kanssa, sitten suikaleen toinen laita on käännetty päärmeeksi nurjalle. Päärme on ommeltu niin kauaksi laidasta, että tankkikankaan ja suikaleen sauma on siirtynyt nurjalle puolelle. Oikealle puolelle ei jää näkyviin muuta kuin korkeintaan päärmepistojen jättämät painaumat.
Kuvissa alhaalla vasemmalla ja keskellä näkyy valkoinen vuorikangas. Todennäköisesti tankit on ommeltu siten, että ensin päällyskangas on päärmätty, sitten vuori on kiinnitetty päällykseen päärmepistoin. Vuoren kiinnittävät päärmepistot ovat näkyvissä kummassakin tankissa. Oikeimmanpuoleinen tankki on vuoritettu, mutta vuorin kiinnitys näyttää erilaiselta kuin edeltävissä kuvissa.
Tyypillisimmin vuorikangas on valkoinen ja koristelematon. Jos laajennetaan tarkastelua Jääsken alueen ulkopuolelle, on tässä ruokolahtelaisessa tankissa käytetty vuorina vanhaa nyytinkiesiliinaa ja tässä kaukolaisessa siniraidallista pellavapalttinaa. Nämä ovat ainoat poikkeukset, jotka tiedän. Jos siis haluat tosi historianmukaisen tankin, kannattaa vuoriksi valita tavallinen pellavakangas.
Vuoreen on mahdollista ommella tasku. Jääsken kihlakunnasta vuoreen ommeltu tasku löytyy tankeista: Ruokolahti KA3743, KA3741, KA3742 ja KA3744 sekä Jääsken kansallispuvun tankin mallina ollut KA1415.
Vuorikankaaseen ommellussa taskussa kulkevat mukana vaikkapa kortit ja narikkaliput.
Ideana on että vuorikangas ei vilku näkyviin oikealle puolelle. Silloinhan vuorikangasta ei käytännössä näe kukaan muu kuin sinä päälle pukiessasi. Miten siis olisi: Jääskeläisissä puvuissa pääsee kovin harvoin käyttämään painokuviollisia puuvillankaita tai silkkiä… Olisiko tämä hyvä hetki.. käyttää niitä?
Liivin vuorikankaana on vanha silkkipaita.
Vuorittaminen on ompelun vaativin vaihe, eikä tämän artikkelin puitteissa ole mahdollista käsitellä vuorittamista enempää.
Pituus ja leveys
Lähdemateriaalina olleista tankeista viidestä on tiedoissa mittoja. Tankkien pituudet vaihtelevat 41–45 cm. Sikäli kuin tiedän, pisin kaikista Jääsken kihlakunnan (pl. Joutseno) tankeista on tämä ruokolahtelainen, 46,5 cm.
Wrightin ja Falkmanin piirrosten (ks. edellinen artikkeli) perusteella tankin helma ulottuu esiliinan ja hameenkauluksen päälle parin sentin matkalta. Tankista ei kannata tehdä liian pitkää, sillä silloin sen tunnistettavuus heikkenee. Tankin kuuluu olla vyötäröltä hieman kapeampi ja sitten levitä hameen helman päällä – ei kuitenkaan niin pitkänä kuin Laatokan Karjalan tankit (ks. piirros Kurkijoelta).
Entä voiko tankki olla liian lyhyt? Saako paitaa vilkkua helman alta? En ole ainakaan nähnyt Jääskestä piirroksia, joissa tankin helma jää hameenkaulan yläpuolelle niin kuin tässä piirroksessa Kaukolasta.
Kuvia kansallispukujen esittelytilaisuudesta Kansallismuseon pihalla vuonna 1966. Todennäköisesti näytteillä on aito kansanpuvun tankki, veikkaan Kansallismuseon tankkia KA1416. Kuvat: Constantin Grünberg. Helsingin kaupunginmuseo kuva 1,kuva 2 ja kuva 3.
Tavoitteena on, että tankki myötäilee vartalon muotoja. Siluetin ei kuulu näyttää Diorin new lookilta: vaikutelman ei tarvitse olla pinkeä. Täydellistä vartalonmyötäisyyttä on muutenkin turha tavoitella, sillä leikkaukseen eivät kuulu muotolaskokset. Tankin kuitenkin kuuluu olla vähän “pieni” siinä mielessä, että etuliepeiden ei ole tarkoitus yltää kiinni koko matkalta. Riittää, että saat suljettua tankin vyötärön kapeimmasta kohdasta tai hieman ylempää. Vähistä piirroksista ei voi päätellä tarkkaa kohtaa, josta tankki yleisimmin suljettiin.
Antrealaisen tankin (K11101.2) mittoja. Huom. mitat otettu valokuvasta.
Rakenne
Kahdeksasta esikuvana olleesta tankista seitsemässä on sama rakenne: olkasaumat ja sivusaumat. Tankkia varten leikataan siten kaksi etukappaletta ja yksi takakappale.
Historiallisissa tankeissa saattaa olla enemmänkin saumoja vaikka rakenne käytännössä olisi sama. Esimerkiksi sinisessä antrealaisessa tankissa (K11101:2) on kummallakin kyljellä ylimääräiset kaitaleet, mutta tulkitsin niiden olevan jatkopaloja etukappaleille, ei että ne antavat vaatteelle muotoa. Tankissa KA1418 on sivu- ja olkasaumojen lisäksi takasauma. Takasauma on suora, eli sekään ei näytä muotoilevan vaatetta. Nämä “ylimääräiset saumat” ovat todennäköisesti johtuneet siitä, että kangasta on haluttu säästää.
Takakappaleen muoto
Vain kahdesta tankista on saatavilla takakuva (K11101:2 ja NM.0011158). Nämä ovat molemmat antrealaisia, toinen sininen ja toinen musta. Tankin muotoa ei voi hahmottaa kunnolla pelkästä etukuvasta, ja siksi tulen myös myöhemmin tässä artikkelissa tarkastelemaan näitä kahta tankkia, joista takapuolen kuva on olemassa.
Selkäkappaleen muoto kahdessa antrealaisessa tankissa (NM.0011158 ja K11101:2)
Näiden kahden tankin takakappaleet ovat hieman eri malliset. Mustassa tankissa on tehty vyötärön kohdalla jyrkempi kavennus. En osaa valmiista tankista sanoa, onko vyötärön kavennus leikattu kappaleisiin pehmeästi kaartaen vai kuin viivottimella vetämällä. Omiin tankkeihini olen leikannut vyötärön kavennuksen kulmikkaasti (kuten piirretty mustan tankin kuvassa), mutta ommellut sauman tätä pehmeämmin.
Sinisessä tankissa helmaa on kaarrettu, mustassa tankissa takahelma on nähdäkseni suora.
Yleisimmin olkasaumat osuvat tankin selkäpuolelle. Ruskeassa Kunstkameran tankissa etukappaleessa näkyy saumat, jotka mahdollisesti ovat olkasaumat (tankista ei ole takapuolen kuvaa saatavilla).
Etukappaleen muoto
Etukappaleen muodon hahmottaminen valokuvien perusteella on haastavaa, ja siihen tarvitaan kuva myös tankin selkäpuolesta. Rekonstruoin etukappaleiden muodon kahdesta antrealaisesta tankista jotakuinkin seuraavanlaiseksi:
Etukappaleiden muoto antrealaisessa tankissa (NM.0011158) Etukappaleiden muoto antrealaisessa tankissa (K11101:2)
Jouduin vähän arvaamaan etukappaleiden kylkilaitojen muotoa. Näyttäisi siltä, että mustassa tankissa etukappaleet on viistottu levenemään alaspäin mentäessä, kyljen puolella. Sinisessä tankissa puolestaan etukappaleet ovat kyljen puolelta suorat ja lievepuolelta helmaa kohden levenevät. Kummassakin tankissa etukappaleet siis näyttäisivät levenevän alaspäin mentäessä, mutta levitys on tehty eri laitaan.
Sinisessä antrealaisessa tankissa (K11101:2) etuliepeet kaartuvat sisäänpäin, mutta vaikuttaisi siltä, että yleisemmin etuliepeet ovat olleet suorat. Joutsenon kansallispuvun tankissa sekä tässä joutsenolaisen näköisessä tankissa liepeet levenevät helmaa kohti. Mahdollisesti levitetyt etuliepeet ovat enemmän joutsenolainen juttu.
Etulievettä on kaarrettu niin, että liepeet ovat helmassa lähempänä toisiaan. Helmaa on kaarrettu siten, että etukappaleet ovat pidemmät keskeltä kappaleita. Keltaiset viivat = langansuunta.Etulieve on suora, mutta helmaa on kaarrettu niin, että liivi on pisimmillään keski-etu-sauman kohdalta. Keltaiset viivat = langansuunta.Liivi etulieve on suora. Myös helma on suora tässä kohtaa liiviä, mutta kyljempänä sitä on saatettu kaartaa vähän.Näissä liiveissä etulieve ja helma ovat todennäköisesti suoria.
Joissain tankeissa etukappaleiden helmoja on kaarrettu, ei kuitenkaan kaikissa tankeissa. Helman kaartamisella on merkittävä vaikutus siihen, miten tankin kyljet asettuvat. Katso kuvia alla:
Vasemmalla etu- ja takakappaleiden helmat on kaarrettu. Oikealla suorat kappaleet.
Kaula-aukko on toisinaan enemmän V:n, toisissa O:n muotoinen. Kaula-aukon ja etuliepeen yhtymäkohdassa on kulma, vertaa muotoa vaikkapa viinilasiin. Kaula-aukon tulisi olla sen kokoinen, että solki ja paidan kauluksen kirjailut näkyvät tankin alta.
Jos tankki on riittävän pitkä ja leveä muttei siitäkään huolimatta istu, on ongelma todennäköisesti kädenteissä. Kädentien muotoon on onneksi helppo tehdä muutoksia sovitusvaiheessa. Jääskeläisissä tankeissa käsiaukot ovat naftit, joten aukkoa ei tule höylätä liian suureksi. Kädentiestä saa korkeamman, kun lisää senttejä olkaan etukappaleessa.
Antrealaisen mustan tankin (NM.0011158) kädentien muotoAntrealaisen sinisen tankin (K11101:2) käden tien muoto Oman kaavani kädentien muoto
Kaavakuvista yllä ja alla näette, että piirtämäni malli on vähän eri mallinen kuin ne kaksi esikuvaa, joista on valokuvat etu- sekä takapuolelta. Tajusin laatia nämä kaaviot vasta nyt artikkelia kirjoittaessa, mikä on harmi, sillä erot havainnollistuvat näissä selvästi: Kahdessa museotankissa etukappale on pidempi kuin takakappale. Lisäksi etukappaleen olka ei ole lankasuora, vaan se kääntyy kohti kädentietä. Jos olisin tajunnut tämän aiemmin, olisin tehnyt omasta mallistani enemmän esikuvien kaltaisen.
Antrealaisen mustan tankin olkien kulma (NM.0011158) Antrealaisen sinisen tankin olkien kulma (K11101:2) Oman kaavani olkien kulma
Hakaset ja napit
Piirrosten sekä museoesineiden perusteella tankit on kiinnitetty yleisemmin napilla tai pienillä hakasilla kuin isoilla hakasilla. Kolmessa tuntemassani liivissä on kiinnittimenä hakaset (KA141, 1416 ja 1417). Liivissä K11101:2 näkyy lenkkipuoli kahdesta hakasparista.
Vuorelmalta saa hakasia Kivennavan liiviin, hyvin samanlaisia kuin liivissä KA1416, ja Jääsken tarkistamattomaan pukuun, hyvin samanlaiset kuin liivissä KA1417. Myös Räisälän kansallispuvusta löytyy sopivan tyyliset hakaset. Nämä hakaset maksavat useita kymppejä: jos haet halvempaa vaihtoehtoa, kävisivätkö neule- ja nappikauppojen myymät norjalaiset hakaset? Budjettivaihtoehto – ja aivan historiallinen sellainen – on käyttää pieniä rautalankahakasia, joita saa ompelukaupoista ja jopa ruokakaupoista.
“Savakkoliivin hakaset” KA1416. Piirros teoksessa Kaukonen 1985. Tällaiset kolmion malliset hakaset löytyvät Kivennavan kansallispuvun liivistä.Pienet metallilangasta taivutetut hakaset. REM 8762-33590 Lenkit kahta hakasta varten. K11101:2Suurikokoinen hakaspari, samaa tyyliä kuin tässä räisäläisessä tankissa. KA1417, todennäköisesti Jääski. Tällaisia hakasia käytetään joissain kansallispuvuissa.
Schvindtin mukaan (1913, 142) ennenvanhaan tankit suljettiin hakasilla, myöhemmin napeilla. Nappia varten tehdään napinläpipistoilla päällystetty rihmalenkki, ks. esimerkiksi ohje jääskeläiseen esiliinaan. Todennäköisesti napin sijainti on yleisemmin ollut etuliepeen reunassa. Mustassa tankissa nappi on kauempana reunasta.
Kahdessa tankissa (KA1416, 1418) nappeja on kaksi. Alla on kuvattuna näistä toinen, vasemmalla Toini-Inkeri Kaukosen pukukirjassa (1985) ja oikealla Sireliuksen (1915). Miksiköhän Sireliuksen kirjan piirroksessa ei näy hakasparia?
KA1416 teoksessa Kaukonen 1985KA1416 teoksessa Sirelius 1915
Ompelukaavan taustaa
Olen parin vuoden ajan käyttänyt riikineissäni Jääsken tarkistetun kansallispuvun ohjeiden mukaan tehtyä verkakoristeista tankkia. Ohjeet ja kaava ovat todella hyvät ja niitä saa tilattua Sojalta. Verkareunainen tankki palveli käytössä oikein hyvin, vaikka en olekaan takahalkioiden suuri fani. Usein halkioiden väliin jäävä läppä nousee pystyyn tai kääntyy nurjalle puolelle tai muutoin asettuu jotenkin huonosti, ja sitten sitä saa miettiä kuinka pitkään sitä on kävellyt ympäriinsä hemulina.
Mitä enemmän kävin läpi vanhoja piirroksia ja museoesineitä, sitä varmemmaksi tulin siitä että tämänlainen tankki ei parhaiten edusta jääskeläistä pukeutumista. Jääsken kansallispukuun valittu halkeimellinen, punaverkakoristeltu tankki vaikuttaa olevan aika harvinainen, sillä sen esikuvan lisäksi en löytänyt muita vastaavia piirroksista tai museokokoelmista. Verkakoristeltu tankki kuitenkin mainitaan aikalaiskuvauksissa, ja kansallispuvussakin se perustuu historialliseen esikuvaan. Siten se on ihan “oikea”, vaikka esikuva olisikin cherrypickattu.
Tarkimmat mitat oli mahdollista ottaa antrealaisesta sinisestä tankista (K11101:2), ja toteutin ensimmäisen koeversion siitä saatujen mittojen perusteella. Ensimmäisten sovitusversioiden jälkeen lisäsin reilusti leveyttä selkään, minkä jälkeen malli alkoi istua. Kasvatin myös etukappaleiden leveyttä, vähän pituutta, lisäsin helmaan ympärysmittaa. Tein kuusi versiota, joista neljä viimeisintä ovat kaikki ihan käyttökelpoisia tankkeja. Vaikka malli poikkeaa esikuvista, istuvat viimeisimmät versiot hyvin olkapäiltä ja kädenteistä, joiden kaavoitus poikkeaa esikuvista.
Mietin kovasti, pitäisikö minun jakaa tankin kaavoja, en nimittäin ole edelleenkään täysin tyytyväinen kaavaan. Tankki istui päällä mukavasti, mutta kiinnityskohdan ympärille muodostui ryppyjä. Yritin ratkaista tätä kasvattamalla helman leveyttä, jolloin ryppyjä muodostuu edelleen vaikkakin vähemmän. Halusin kovasti saada tämän artikkelin yhteyteen jonkinlaisen kaavan, edes vaikka se olisikin epätäydellinen. Piirsin siis vielä yhdet, käyttäjäystävälliset kaavat ja toteutin näiden kaavojen kanssa vielä yhden tankin.
Kaava ei ole vielä täydellinen mutta ainakin se on. Kaava perustuu artikkelissa esiteltyihin historiallisiin esikuviin tosin kädenteiden malli on erilainen, kuten jo aiemmin selitin, ja mallia on helpotettu joissain kohdin: Ensinnäkin siirsin sivusauman selältä lähemmäksi kyljen keskikohtaa. Tein näin, sillä sivusauma on helpompi ommella, jos se on kädentien alimmassa kohdassa eikä kaarteessa. Toiseksi viistosin sivusaumat symmetrisesti niin, että etukappale ja takakappale ovat kyljestä täsmälleen saman malliset. Alkuperäisissä tankeissa etukappaleen ja takakappaleen sivut eivät välttämättä ole olleet symmetriset.
Tämä tankkimalli ei siis ole täydellinen kopio yhdestäkään esikuvasta. Sanoisin, että se on enemmän esikuvien mukainen kuin (näkemäni) Antrean, Kirvun ja Jääsken tarkistamattomien kansallispukujen liivit. Ainakaan siinä ei ole muotolaskoksia 😂. Jos olet suunnilleen samaa kokoa ja haluat riikineisiin jonkun muun liivin kuin tarkistetun kansallispuvun verkakoristeisen, voit kokeilla millainen liivi näillä kaavoilla tulee.
Kaavat jääskeläiseen tankkiin (M-koko)
Miten tankin kaavat saa piirrettyä ilman paperikaavoja? Jos käytössäsi on mittaruudukollinen leikkuualusta, on kaavojen piirtäminen käsin helppoa. Ilman mittaruudukkoa joudut käyttämään enemmän viivotinta ja myös kulmaviivottimesta on silloin hyötyä.
1. Leikkaa kaavoja varten kaksi suorakulmiota.2. Piirrä vaakasuoraan apuviivat. Raksi viivojen päässä korostaa sitä, että myöhemmin käytät pistettä kaavan piirtämiseen.3. Piirrä pystysuorat apuviivat.4. Yhdistä kyljissä apuviivojen päät toisiinsa. Tässä tankissa etu- ja takakappaleen kyljet ovat symmetriset.5. Piirrä helman kaarre. Helman kaartaminen ei ole pakollista, mutta helma laskeutuu tällöin kauniimmin.6. Piirrä olat. Takakappaleen olassa tarkista, että olan leveys on sama kuin etukappaleessa.7. Piirrä loput kaarteet: niska, kaula-aukko ja etu- ja takakappaleen kädentiet. Istuvuuden kannalta erityisesti etukappaleen kädentien muoto on merkittävä. Katso ylempää artikkelista historiallisten tankkien kädenteiden muotoja. Tässä kädentie on piirretty sellaiseksi, että kylkisauma on helppo ommella. 8. Nämä viivat ovat kaava-arkin reunoissa, eikä niitä välttämättä tarvitse piirtää. Katkoviiva takakappaleen reunassa symboloi taitetta (ts. kaavalle on piirretty vain puolet takakappaleesta).
Ompelu
Vuorittamattoman tankin ompelu on yksinkertainen homma:
Leikkaa etukappaleet ja takakappale. Kaavoissa ei ole saumavaroja. Lisää 1–1,5 cm saumavara kauttaaltaan, saumavaran leveys riippuu kankaan paksuudesta ja siitä aiotko tehdä yksin- vai kaksinkertaisen päärmeen.
Ompele olkasaumat ja kylkisaumat.
Päärmää helma, etuliepeet, kädentiet ja kaula-aukko kauttaaltaan. Yksinkertainen risapäärme sopii paksuihin kankaisiin parhaiten. Katso mallia ylempää artikkelista.
Muutokset kaavaan
Tee ensin sovitusversio halvemmasta kankaasta ja tee tarvittavat muutokset.
Muutoksia pituuteen voit tehdä vartalon pituuden lisäksi myös olkaimen pituuteen.
Jos tankki ei istu olkapäältä, voit kokeilla muuttaa etukappaleen olan kulmaa, tai takakappaleen olan kulmaa.
Jos kädentie lörpöttää, kokeile madaltaa kädentietä.
Jos kädentie kiristää, kokeile höylätä etukappaleen kädentietä avarammaksi. Kädentien korkeuteen kannattaa tehdä muutoksia ensin etukappaleen puolelle.
Etu- ja takakappaleiden kylkipuolelle tehtävät muutokset:
Jos tankki on väljä kädenteiden alta, kavenna rinnan leveyttä
Vyötärön leveyttä on helppo muuttaa, samoin vyötärön korkeutta.
Helman leveyttä voi muuttaa.
Jos tankki istuu kyljistä mutta etuliepeet eivät yllä yhteen, voit lisätä leveyttä etukappaleeseen myös lievepuolelle.
Jos tankki kiristää selästä, voit lisätä leveyttä takakappaleen keskikohtaan ts. selälle.
Muotoile kaula-aukko omaa silmää miellyttäväksi.
Versio nro. 1 ei ole menossa kiinniKoeversio nro. 3. Tankki on käyttökelpoinen, vaikka mitoissa onkin vielä säätämistä.Versio nro. 5Versio nro 5. takaaVersio nro. 6. Tankki on muutoin hyvän mallinen, mutta kaula-aukosta tuli turhan kulmikas.
Lähteet
Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön/1816. Linkki. Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, 1985. Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista I. 1883. Schvindt, T. & Sirelius, U. T. Studentavdelningarnas etnografiska museum 1876-1893. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XXXIII, 1922. Linkki.
Pääsin viimeinkin kirjoittamaan jatkoa villakankaan vanuttamista käsittelevälle artikkelille. Vanutustulos oli keskinkertainen ja kaiken lisäksi kankaan ominainen kemikaalinhaju ei lähtenyt toisessakaan pesussa. Kangas sai odotella vuoden päivät, millä välin tein toisen onnistuneemman vanutuskokeilun ja ompelin pari muuta hametta. Artikkelikuvan hame on toinen näistä: kirkkaansininen verkahame, jonka kankaan ostin halvalla Torista. Itse vanutettu sarkahame on periaatteessa valmis mutta näyttää päälle puettuna säkiltä, eikä aika ole vielä kypsä julkaista siitä kuvia.
Tässä artikkelissa ommellaan Jääsken, Antrean ja Kirvun tyylinen yksivärinen villahame ja esitellään historialliset esikuvat, joihin malli perustuu. Olen koonnut kuvia Jääsken kihlakunnan eteläisten pitäjien (Jääski, Antrea ja Kirvu) hameista. Suuri osa kuvista on itse ottamiani Etelä-Karjalan sekä Lahden museoiden kokoelmista. Mukana on kuvia myös ruudullisista hurstuthameista, sillä ne yleensä poikkeavat yksivärisistä hameista ainoastaan hamekankaan puolesta.
Nykyajan olosuhteet on huomioitu siinä, että ohjeessa hame valmistetaan kahdesta kankaan leveydestä eli pietimestä. Ennen vanhaan jääskeläishameeseen tuli useita pietimiä, sillä kotikutoisen kankaan leveys oli alle metrin. Nykyiset kankaan ovat 140-150 cm leveitä, joten yleensä kaksi kankaan leveyttä riittää hyvin. Ohjeessa on myös osoitettu ne kohdat, joissa ompelukone on varteenotettava vaihtoehto käsin ompelulle.
Jos hameen ompeleminen ei ole ajankohtaista, voit siirtyä suoraan esikuvaosioon:
Lyhyt ohje Jääsken tyylisen verkahelmushameen ompeluun
Hameen kokoaminen pietimistä vs. yhdestä kappaleesta on selitetty aiemmassa artikkelissa. Jos käytössäsi on 150 cm leveä kangas, voit koota hameen esimerkiksi kahdesta pietimestä. Hameen helman ympärysmitaksi tulee tällöin noin kolme metriä.
Materiaalit:
Villakangasta (leveys noin 150 cm) kaksi kertaa hameen tavoitepituus ilman helmaverkaa. Esimerkiksi 160 cm, jos tavoitteena on noin 80 cm pitkä hame ilman helmaverkaa. Saumavaraa voi laskea yhteensä 2 cm.
Pirtanauhaa: vyötärönympärys + vähintään 60 cm
Ompelulankaa: koneompelulankaa, tai käsin ompeluun voi käyttää myös nypläyslankaa tai muuta hyvälaatuista pellavalankaa.
Helmaan verkaa: esimerkiksi 18 cm kaistale 150 cm leveää verkaa.
Villalankaa (valinnainen).
1. Leikkaa kangas. (ks. kuva) Tässä esimerkissä leikataan kaksi palaa, jotka ovat leveydeltään 150 cm (leveys hulpiosta hulpioon) ja korkeudeltaan 80 cm. Hulpioita symboloi kuvassa vihreä viiva.
2. Jos kangas on purkautuvaista, huolittele palojen ylälaidat. Esimerkiksi verkakangasta ei välttämättä tarvitse siksakata. (Huolittelu on merkitty kuvaan valkoisella pisteviivalla.)
3. Ompele hameen takasauma, eli ompele kangaspalat hulpioistaan yhteen oikeat vastakkain. Perinteisesti saumat on ommeltu käsin jälkipistoilla. Ompeleet eivät jää näkyviin, joten voit halutessasi ommella sauman ompelukoneella.
4. Ompele hameen etusauma oikeat vastakkain, mutta pysähdy 20-25 cm päähän ylälaidasta. Tähän jää hameen etuhalkio. Voit halutessasi ommella päärmeet halkion laitoihin. Historiallisissa hameissa laitoja ei yleensä päärmätty, sillä reunassa on hulpio.
Yksinkertaisella risapäärmeellä päärmätty hameen etuhalkio. Tämä päärme on ommeltu koneella, mutta voit kiinnittää päärmeen myös käsinommellen päärmepistoin.Yleensä en päärmää etuhalkion reunoja, jos reunassa on hulpio.
5. Laskosta hameen vyötärö esimerkiksi 1,5 cm laskoksille. Esikuvissa laskosten leveys usein vaihtelee. Riippuu hameesi mitoista, paljonko kangasta jokaiseen laskokseen tulee upottaa. Neulaa jokainen laskos paikoilleen vähintään kahdesta kohtaa (eli siis ylempää ja muutaman sentin päästä alempaa).
Vinkki: Yleensä laitan laskostamattomaan hamekankaaseen merkit esimerkiksi 50 cm välein ja tarkkailen, kuinka paljon leveys kapenee laskostaessa. Minulla laskokset yleensä löystyvät ompelussa, joten tähtään todellista vyötärönympärystä kapeampaan mittaan (esimerkiksi 2 cm kapeampaan). Laskosten ei tarvitse jatkua aivan halkion laitaan asti, varsinkaan jos tulet käyttämään hameen päällä esiliinaa.
Hameen vyötärölaskokset kiinnitettynä paikoilleen kahdella nuppineularivillä.
6. Ompele laskokset paikoilleen. Todennäköisesti laskokset pysyvät paremmin kohdillaan, jos teet tämän käsin. Olen itse yleensä ommellut laskosten yli pariin kertaan ompelukoneella. Jos otat nuppineuloja pois, poista vain ylemmät nuppineulat. Alemmat nuppineulat kannattaa pitää paikallaan, kunnes olet saanut pirtanauhan ommeltua (seuraaava kohta).
7. Ompele pirtanauha laskosten päälle. Voit laittaa nauhan samaan tasoon hameen yläreunan kanssa tai hieman yläreunan yli. Jos haluat käyttää pirtanauhaa hameen solmimiseen, jätä kummallekin puolelle solmimispääksi vähintään 30 cm. Esikuvissa solmimisvaraa on jätetty tätä vähemmänkin, mutta itse ainakaan en tahdo saada tehtyä rusettia näin lyhyeen. Riippuen vähän minkä tyylistä hametta olet tekemässä, voit valita ommella pirtanauhan kiinnityspistot käsin (tällöin suosittelen käyttämään pellavaista nypläyslankaa) tai mahdollisimman huomaamattomasti ompelukoneella. Ompele pirtanauha kiinni vähintäänkin alalaidastaan. Voit lisäksi ommella nauhan kiinni ylälaidastaan luotospistoja käyttäen (ks. esikuvat).
Vinkki: Jos käytät hametta ilman esiliinaa, toisessa päässä älä ompele vyötärönauhaa halkion reunaan asti (jätä etäisyyttä esimerkiksi 2-3 cm). Tällöin halkion laidat pääsevät hieman limittymään, kun vyötät hameen kiinni. Toisin sanoen alushame vilkkuu vähemmän näkyviin.
Vyötärönauhan kiinnittäminen käsinompelemalla. Nauhan voi kiinnittää vielä ylälaidastaankin.
8. Leikkaa helmaverkaa varten esimerkiksi kolme suikaletta 150 cm leveästä punaisesta verasta. Suikaleet voivat olla leveydeltään esimerkiksi 6 cm (sis. saumavara) tai hieman kapeampia.
9. Ompele hameen helman ja helmaveran sauma, oikeat vastakkain. Syötä verkaa siten, että se muodostaa pieniä poimuja. Poimutuksen runsaus vaihtelee esikuvissa. Jääsken tyylisissä hameissa poimutusta on kuitenkin aina jonkin verran. Voit ommella sauman käsin jälkipistoilla tai ompelukoneella. Sauma ei jää näkyviin. Todennäköisesti poimutus kuitenkin onnistuu kauniimmin, jos ompelet sauman käsin. Esikuvissa poimut ovat niin pieniä, että poimuharjoja ei ole tarvinnut kääntää. Verkasuikaleita ei tarvitse ommella päistään yhteen. Kun edellinen verkasuikale on loppumassa, lisää sen päälle uusi niin, että suikaleet menevät päällekkäin noin sentin matkalta (ks. esikuvat). Halutessasi voit jälkikäteen harsia verkakappaleiden päät yhteen.
10. Kiinnitä helmaveran ja hamekankaan saumavarat nurjalle puolelle. Tämä kannattaa tehdä käsin päärmepistoilla, sillä koneella tehty tikkaus jää näkyviin oikealle puolelle. Voit kuljettaa päärmepistojen alla värikästä villalankaa, joka toimii paitsi koristeena mutta estää myös pistoja uppoamasta veran reunaan.
Helmaveran sauma on ommeltu ompelukoneella. Verkaa on ommellessa syötetty pienille laskoksille. Saumavarat on käännetty ylöspäin ja kiinnitetty päärmepistoin. Alla kulkee vaaleanpunainen villalanka.
11. Voit halutessasi kiinnittää sepalukseen solmimisnauhan lisäksi parin metallihakasia.
Hakaspari on kiinnitetty piiloon solmimisnauhan alle. Toisella puolella sepalusta vyötärönauhaa ei ole ommeltu aivan reunaan asti (ks. vinkki kohdasta 7). Tämän ansiosta sepaluksen puoliskot pääsevät limittymään, eikä sepaluksesta tällöin vilku alushametta. Tässä hameessa sepaluksen laitoja ei ole päärmätty, koska kankaan hulpiot ovat siistit.
***
Vinkki: Haluatko hameeseesi taskut? Se on ihan mahdollista ja myös historiallista. Voit esimerkiksi leikata toisen helmakappaleista kahtia ja tehdä sivusaumoihin sivusaumataskut. Tällöin hameeseen tulee keski-etusauma ja kaksi sivusaumaa.
Sivusaumataskut kahdessa sivusaumassa. Kaavion hame on koottu kolmesta kappaleesta: yksi 150 cm leveä kappale ja toinen 150 cm leveä kappale halkaistuna kahtia. Sivusaumatasku hameen oikealta puolelta.Sivusaumatasku hameen nurjalta puolelta.
Esikuvat
Nyt siirryn käsittelemään hameiden esikuvia. Ompeluohjeet yllä perustuvat näihin esikuviin. Osasta hameista puuttuu paikkatieto, mutta arvioin niiden tyylin vastaavan Jääsken, Antrean ja Kirvun hameita. Hameen LHMVHMAE2599:1012 alkuperää on pohdittu tarkemmin täällä.
Sivusaumat
Hameiden sivusaumat on yleensä ommeltu jälkipistoilla. Tällöin toiselle puolelle kangasta muodostuu etupistojen näköinen jono ja toiselle puolelle kiinni toisissaan olevia pistoja. Historiallisissa hameissa sivusaumoja on monta, sillä hame on koottu pietimistä. Pietimiä voi olla esimerkiksi neljä tai viisi.
Sivusauma antrealaisessa hameessa (EKME 1390).
Sivusaumatasku
Hameissa ei yleensä ollut sivusaumataskua, mutta sellaisestakin löytyy ennakkotapaus. Todennäköisesti Jääskestä, Antreasta tai Kirvusta olevassa hameessa EKME3103 on yksi tasku sivusaumaan ommeltuma. Muualta Kannakselta taskuja löytyy hameista Kivennapa KTMKTEE2766:1 ja Rautjärvi EKME1392.
EKME3103
Keski-etusauma
Hameessa on keskellä edessä halkio. Yleensä halkion reunoja ei ole päärmätty, sillä kankaan reunassa on hulpio.
Hameen etuhalkio. EKME1390 Antrea
Vyötärön poimutus
Usein hameiden vyötärön poimutus on epätasainen. Poimut ovat suunnilleen 1-2 cm leveitä. Poimuharjat on yleensä käännetty osoittamaan samaan suuntaan.
LHMVHMAE666:187 ei paikkatietoa (Jääsken, Antrean ja Kirvun tyyli)EKME3103 ei paikkatietoa (Jääsken, Antrean ja Kirvun tyyli)NM.0011161 AntreaLHMVHMAE2599:1012MAE No. 323-22 Jääski, Antrea tai KirvuEKME1390 AntreaKA8130 JääskiLHMVHMAE575:163 Antrea
Vyötärön poimujen kiinnitys
Museohameissa poimujen kiinnitys näkyy nurjalla puolella. Näissä kahdessa hameessa laskokset on kiinnitetty tiivistyspistoilla tai ainakin sinne päin. On mahdollista, että myös oikealla puolella on pistoja, mutta pirtanauhan takia emme näe niitä.
LHMVHMAE2599:1012EKME1390 Antrea
Vyötärönauhan kiinnitys
Pirtanauhan alareuna on ommeltu kiinni kankaan oikeaan puoleen. Pirtanauhan ylälaita on joskus kiinnitetty tasaan kankaanreunan kanssa luotospistoin (LHMVHMAE2599:1012). Joissain hameissa pirtanauhan ylälaitaa ei ole kiinnitetty ollenkaan.
Pirtanauhan ylälaita on ommeltu luotospistoin hameen yläreunaan. LHMVHMAE2599:1012Pirtanauha on ommeltu alareunastaan kiinni hameen vyötäröön. EKME1390 Antrea
Yleisin tapa toteuttaa vyötärö on ollut ommella nauha suoraan poimujen päälle. Olen löytänyt tähän kaksi poikkeusta: Ensimmäisessä tapauksessa hameen vyötärön harja on päällystetty leveällä pirtanauhalla, joka peittää sekä oikean että nurjan puolen. Pirtanauhan päitä on käytetty solmimisnauhana.
Hameen vyötärö on päällystetty leveällä pirtanauhalla. EKME1368 ei paikkatietoa
Toisessa tapauksessa hameen suuhun on ommeltu valkoinen pellavainen vyötärökaitale (kyseisessä antrealaisessa hurstuthameessa vyötäröpoimut on vieläpä tehty toiseen erilliseen vyötärökaitaleeseen). Äyräpään kihlakunnan hameissa valkoinen pellavakaitale on tyypillinen vyötäröratkaisu.
Yleensä nauhan lankapäät on kynitty mahdollisimman lyhyiksi. Pirtanauhan päissä ei siis ole tupsuja tai lankaterttuja. Solmimispäät ovat myös melko lyhyet, parisenkymmentä senttimetriä. Kaikissa hameissa vyötärön kiinnitykseen ei käytetä solmimisnauhoja: sepaluksen sulkemiseen on käytetty myös metallihakasia.
Pirtanauhan päät on jätetty solmimispäiksi. LHMVHMAE2599:1012Pirtanauhan päät on katkaistu, ja sepalus suljetaan hakasilla. EKME3103 ei paikkatietoa (Jääsken, Antrean ja Kirvun tyyli)
Helmaveran ompelu
Muistitiedoissa ilmenee, että hurstuthametta pidettiin arvokkaampana, ja siinä helmaverka oli leveämpi 7,5-10 cm (Akiander 1852, Halinius 1826), sinisessä hameessa helmaveran leveyden kerrotaan olleen 3 cm (Ylönen 1954) ja vajaa 4 cm (Akiander 1852). Jääskeläisessä hameessa KA8130 helmaverka on leveydeltään 5 cm ja sen poimutus on runsas. Silmällä arvioiden runsain poimutus löytyy hameesta MAE No. 323-22.
Helmanveran ja hamekankaan yhdyssauma on ommeltu etupistoilla tai jälkipistoilla. Koska saumasta on näkyvissä aina vain toinen puoli, ei tästä voi olla varma. (Jos sauma on ommeltu jälkipistoin, näkyvissä on ainoastaan puoli joka näyttää etupistoilta.)
Yleensä verkakaitaleiden päät on ommeltu hieman lomittain. Kaitaleiden päitä ei siis ole ommeltu yhteen ennen helmasauma ompelua. Joissain hameissa verkakaitaleiden päät on jälkikäteen harsittu kiinni toisiinsa.
Sauman ompelun jälkeen helmaveran ja hamekankaan saumavarat on ommeltu kiinni hamekankaaseen päärmepistoilla. Päärmepistojen painaumat ja välillä myös pistot itse näkyvät hameen oikealla puolella. Päärmepistojen alla kuljetetaan yleensä värillistä villalankaa. Päärmepistot ommellaan hameen värisellä langalla.
Helmaveran alareunaa ei päärmätä. Näin tehdään Sakkolan ja Raudun hameissa sekä ainakin joissain Äyräpään kihlakunnan hameissa.
LHMVHMAE575:163 AntreaLHMVHMAE2599:1012LHMVHMAE2599:1012 MAE No. 323-22 Jääski, Antrea tai KirvuEKME 1390 AntreaEKME 1390 AntreaEKME3103 JääskiEKME 1390 Antrea
Lisää kuvia tämän artikkelin hameista
Suurin osa esikuvien lähikuvista on itse ottamiani. Löydät lisää kuvia sekä samat kuvat paremmalla resoluutiolla Flickristä.
Lopuksi
Tässä siis tietopaketti Jääsken kihlakunnan eteläpitäjien (Jääski, Antrea, Kirvu) yksivärisistä verkahelmushameista. Tämän artikkelin ompeluohjeilla voi ommella yksivärisen sinisen tai mustan hameen, Halinius (1826) mainitsee Kirvusta myös punaiset hameet. Hurstuthameen voi myös ommella saman mallin mukaan sillä erotuksella, että hurstuthameen helmaverka saa olla leveämpi.
Olen tehnyt itselleni hameita sinisen verkaisen juhlahameen, mustan sarkaisen sunnuntaihameen sekä helmaverattoman harmaan arkihameen, joista jälkimmäistä haluaisin esitellä ihan omassa artikkelissaan. Hameet ovat muhkeita, niiden kuuluu olla, mutta vaatekaappiin niitä ei enää tahdo mahtua enempää. Lisää muhkeutta hameeseen saa alushameella.
Lähteet
Akiander, Matthias (Matti Akkanen). Naisien waateh-parresta Jääskessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1852. Linkki. Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön. Linkki. Ylönen, Aulikki. Kirvun kirja. Helisevä-säätiö, 1954.
Esittelin aiemmassa artikkelissa Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja keskittyen niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin. Tällöin käytin kuvituksessa runsaasti ruokolahtelaista esiliinaa (Lahden museot, Viipuri-kokoelma LHMVHMAE2430:968). Tässä artikkelissa näytän, kuinka tämä ruokolahtelainen esiliina on valmistettu. Kudonnaisesiliinoissa kappaleet on todennäköisesti koottu yhteen suunnilleen samalla tavalla, ja siten tämän artikkelin ompeluohjeita voi mahdollisesti hyödyntää laajemminkin Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.
Työskentelen tässä kotikutoisen kankaan kanssa, mutta voit käyttää myös teollista kangasta. Tällä on vaikutusta esiliinan ompelemiseen lähinnä siinä, että et voi hyödyntää kankaan hulpioita.
Mitä jos itse kutominen ei ole mahdollista? Esiliinakangas on mahdollista tilata kankurilta tai kansallispukumyyjältä. Tässä tapauksessa kankaasta on oltava valmis maksamaan parista useampaan satasen verran. Tavallisilta kangaskaupoilta on erittäin epätodennäköistä löytää juuri sopivaa valmiskangasta. Kankaan voi toki valita sinne päin, ja olen myös itse tehnyt niin. Tällöin kiinnittäisin huomiota siihen, että kangas on punavalkoraidallista ja raidat suunnilleen oikean levyisiä. Olen käyttänyt arkiesiliinaan Eurokankaan Pehtooria, jota ehkä saattaa vielä löytyä kaupan varastoista. Kangas ei ole missään nimessä täydellinen, mutta siinä on paksuja ja väljiä punaisia raitoja suunnilleen sopivin välimatkoin. Olen myös tilannut Virosta Karnaluksilta raitakangasta. Tätä artikkelia varten kävin läpi joitain virolaisia kangaskauppoja, mutta en löytänyt sopivia kankaita. Virolaisiakin kauppoja kannattaa kuitenkin pitää silmällä.
Kuvia alkuperäisestä esiliinasta on saatavilla korkearesoluutioisena Flickrissä:
Kangas ja tarvikkeet
Ohjeistan ensin kotikutoisen kankaan ja sen jälkeen, kuinka paljon kangasta tarvitaan noin yleensä ottaen.
1. Ruokolahtelainen kangas
(Tarkemmat kudontaohjeet löytyvät ladattavista tiedostoista)
Leikkaamaton esiliinakangas. Vasemmassa päässä ovat kolme reunakaitaletta. Oikeassa päässä on varattu 6 cm palttinaa vyötärökaitaletta varten sekä ns. alkupalttina.
Esiliinakankaan rakenne on seuraava: ylälaitaan on kudottu valkoista palttinaa (“alkupalttina”). Tämän jälkeen alkaa raidallinen osuus. Sitä koristavat ripsiraidat, joita on kahta laatua. Ripsiraitaosuuden lopuksi tässä esiliinassa on vielä yksi eriparinen ripsiraita sekä hieman palttinaa. Esiliinakankaan lisäksi vyötärökaitaletta varten tulee kutoa noin 6 cm valkoista palttinaa. Esiliinan ylälaitaan tulee kutoa noin 1 cm saumavaraa ja loppuun 1–1,5 cm päärmevaraa. Sivukaitaleita kudotaan kolme sauma- ja päärmevaroineen.
Tärkeintä on, että kangas vastaa omia mittojasi. Alkuperäisen esiliinan koko pituus on 69 cm, josta vyötärökaitaletta on 1,6 cm, pitsiä 2 cm ja hapsuja 2,5 cm. Jos tarvitset pidemmän esiliinan kuin 69 cm, on järkevintä lisätä pituus kankaaseen. Tässä esiliinamallissa pituus kannattaa lisätä raitojen ja välipalttinoiden leveyteen, mutta ei alkupalttinan korkeuteen tai kasvattamalla raitojen määrää. Sen sijaan esiliinaa voi lyhentää alkupalttinasta tai vähentämällä raitojen määrää. Selitän seuraavassa miksi:
Alkupalttina: Alkuperäisen esiliinan ylälaidassa on 9,7 cm tavallista valkoista palttinaa. Tämä on jo melkoinen määrä palttinaa, enemmän kuin esiliinoissa yleensä. Lisäpituutta ei siis tässä tapauksessa kannata lisätä alkupalttinaan. Sen sijaan jos haluat lyhyemmän esiliinan, on tämä erinomainen paikka nipistää pituutta.
Ripsiraidat: Mallikerta koostuu leveästä raidasta, kapeasta raidasta ja niiden väliin jäävästä kahdesta palttinakaitaleesta (välipalttina). Esiliinassa on seitsemän mallikertaa eli siis 14 raitaa plus kapea eriparinen raita helmassa. Koska raitoja on jo valmiiksi tosi paljon, esiliinaan ei kannata lisätä pituutta raitojen määrää kasvattamalla. Raidat ovat kuitenkin aika kapeita ja tiheään kudottuja. Pituutta esiliinaan kannattaa lisätä leventämällä raitoja ja/tai niiden väliin jääviä palttinaosuuksia.
Alkuperäisessä esiliinassa samantyylisetkään raidat eivät ole täysin identtisiä, sillä kudelankojen määrä sekä raitojen leveys vaihtelee. Kapeampi raita on noin 15–18 mm leveä ja leveämpi 25–28 mm. Tiheys vaihtelee, mutta palttinassa kuteen tiheys on suunnilleen 30 lankaa/cm ja loimen 17 lankaa/cm. Ripsiraidat on kudottu todella ohuella langalla ja tiheään, jopa 60 lankaa/cm. Minun kutomassani esiliinassa ripsikuteen tiheys on melkein puolet vähemmän. Jälki ei ole yhtä hienoa, mutta toisaalta kudottavaa jää vähemmän ja sopivia kudelankoja on paremmin saatavilla. Käytin ripsiraitoihin puuvillalankaa (tex 30×2, 100g=1600m), sillä ohutta värikästä pellavalankaa ei löytynyt. Käyttämäni Blomqvist & Nordiskan muutoin ihan hyvä lanka päästikin pesussa väriä. Vuorelman Pouta on värivalikoimaltaan rajattu mutta saman vahvuista ja pitää värinsä todella hyvin.
Alkuperäisessä esiliinassa ripsiraitojen värit ovat punainen, vaalea indigo, tummansininen tai musta, voimakas keltainen ja vihreä. Kapeiden raitojen sininen saattaa tosiasiassa olla myös musta. Leveissä raidoissa käytetään vaaleampaa sinistä kuin kapeissa raidoissa. Tämä sininen kudelanka vaihtuu vihreään kesken työn, varmaan koska kutojalta on jompikumpi väri loppunut kesken. Leveissä raidoissa voikin käyttää oman maun mukaan joko vihreää tai sinistä, ohjeeseen väri on kirjattu vihreänä.
Lataa ohje:
Voit ladata pdf-ohjeen, joka on tehty kutomaani kangasta varten. Ohje on noin 80-senttiseen esiliinaan. Loimen tiedot löytyvät ohjeelta.
Jos haluat muokata esiliinan mittoja ja raitojen tiheyttä, lataa excel-laskuri. Jos käytössäsi on tietokone ja excel-ohjelmisto, suosittelen lataamaan makroja käyttävän taulukon (lataa työkirja, linkki vie Megaan). Tiedoston avaamisen jälkeen muista sallia makrot. Voit käyttää automatisoituja työkaluja mutta myös muokata lukuja käsin.
Jos käytät muuta taulukko-ohjelmistoa tai puhelinta, suosittelen valitsemaan taulukon ilman makroja (lataa työkirja ilman makroja). Tästä karvalakkiversiostakin löytyy laskuri ripsiraitoja varten.
Excel-laskureista: Olen testannut laskureita eri mitoilla ja moneen kertaan. Niiden pitäisi toimia. En kuitenkaan voi taata, että niihin ei ole jäänyt virheitä. Laskureiden arpomia lukuja tulee tarkastella kriittisesti.
Jos käytät tehdasvalmisteista tai muuta kuin mallin mukaan kudottua kangasta, tarvitset:
Esiliinakangasta tarvitsemasi pituus, mieluiten siten, että leveiden ja kapeampien raitojen kuviokertoja mahtuu kankaaseen 5–7 (eli 10-14 raitaa). Plus, jätä sauma/päärmevaraan 1–1,5 cm kumpaankin päähän. Esiliinakankaan leveys on esikuvassa 53 cm plus saumavarat. Niissä tapauksissa, joissa historiallisten esiliinojen kankaan leveys on tiedossa, on se yleensä 50–60 cm.
Noin 6 cm valkoista palttinaa vyötärökaitaleeseen (saman levyisenä kuin esiliinakangas).
Reunakaitaleet: joko kaksi kappaletta yhtä pitkiä kuin esiliinakankaan pituus (tämä on toki yksinkertaisempi ommella) TAI kolme kappaletta yhtä pitkää kuin mitä esiliinakangas on leveä (näin on tehty historiallisesti, mutta näin ei tarvitse välttämättä menetellä). Kunkin kaitaleen leveys on noin 4,5 cm. Katso tarkemmin kohdasta Leikkuu.
Taustatietoa reunakaitaleista: Perinteisesti reunakaitaleet on kudottu esiliinakankaan kanssa samaan loimeen. Esiliina on korkeampi mitä se on leveä, ja sen takia yksi kankaanleveys ei riitä koko reunan matkalle. Siksi reunakaitaleita kudotaan kolme, ja yksi niistä katkaistaan jatkopaloiksi kummalekin puolelle. Jos käytät muuta kuin käsin kudottua kangasta, kankaan leveys ei välttämättä rajoita sinua. Tällöin reunakaitaleet on ihan ok tehdä yhdestäkin palasta.
Esiliinan osat leikattuina. Yksi reunakaitaleista on leikattu kahtia.
Leikkuu
Jätä helmaan päärmeeseen 1–1,5 cm vara. 1 cm on kunnianhimoiselle ompelijalle; 1,5 cm on helppo ommella. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeet ovat 3–4 mm leveitä, jolloin päärmevaraksi riittää sentti. Itse olen jättänyt 1,5 cm, koska olen huono ompelemaan käsin.
Leikkaa noin 6 cm levyinen kaitale vyötäröksi. Jätä esiliinakankaan yläosaan saumavara 1 cm.
Reunakaitaleisiin jätä päärmevara ja saumavara. Päärme tulee reunakaitaleen ulkosyrjälle (ks. kuva alla). Jätä sisäsyrjälle saumavaraa vajaa sentti. Sisäsyrjällä esiliinan laita kattaa saumavaran, joten saumavaraa ei tosiaan tarvitse jättää yhtään sen enempää. Minulla kangas purkautuu helposti, joten siksi leikkaan noin 0,7 cm saumavaran.
Katkaise yksi kolmesta reunakaitaleesta kahtia.
Reunaraitojen leikkaaminen. 1 cm saumavara ja 1,5 cm päärmevara ovat maksimimittoja. Esiliinasta tulee hienompi, jos pystyt tekemään kapeamman päärmeen. Huomioi myös, että kapea 1 cm saumavaraa tulee kaitaleen sisälaidalle eli siis sille laidalle, jolla punaisen raidan läpi kulkee valkea ripsiraita.Ripsiraidan leveys on tässä 1,8 cm, mutta raita saa olla kapeampikin.
Siksakkaan kaikki leikatut reunat.
Ompelu
Esiliinan ompelujärjestys on sikäli vapaa, että sillä ei ole merkittävää vaikutusta esiliinan ulkonäköön. Esikuvassa lienee ommeltu ensin helmapäärme sekä sivukaitaleiden ja jatkopalojen päärmeet ja vasta sen jälkeen ommeltu jatkopala yhteen sivukaitaleen kanssa, ja sitten sivut yhteen esiliinan kanssa. Alla on esitetty vaiheet siinä järjestyksessä, jossa itse tykkään ne tehdä.
1. Ompele sivukaitaleet yhteen jatkopalojensa kanssa. Voit ommella tämän lyhyen sauman koneella. Aseta kappaleet oikeat vastakkain siten, että toiseen kappaleista jää hieman leveämpi saumavara. Jos toinen reunoista on risareuna, jätä tämä saumavara lyhyemmäksi ja käytä kattamiseen hulpiota. (Jos käytät tehdasvalmisteista kangasta, voit tähän kohtaan tehdä kunnollisen katesauman.) Tee reunakaitaleista toistensa peilikuvat siten, että kummassakin kaitaleessa jatkopala jää esiliinan ylälaitaan.
Jatkopalaan on jätetty pitempi saumavara, jotta tämä saumavara voidaan kääntää peittämään vastakkainen saumavara.Jatkopalan sauma alkuperäisessä esiliinassa oikealta ja nurjalta puolelta.
2. Ompele reunakaitaleet kiinni esiliinaan. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella. Jätä esiliinan saumavara pari milliä leveämmäksi tai kavenna reunakaitaleen saumavaraa jälkikäteen. Esikuvassa esiliinan saumavara on vain 4 mm leveä, eli reunakaitaleen saumavara on tätäkin kapeampi. Reunakaitaleessa valkoinen ripsiraita tulee esiliinan puolelle. Ompele esiliinan ja kaitaleen välinen sauma mahdollisimman läheltä kaitaleen punaisen ripsiraidan laitaa. Kun tulet kaitaleen ja jatkopalan saumakohtaan, käännä saumavarat valitsemallesi puolelle siten, että hulpio peittää risareunan tai vähemmän siistin hulpion. Kannattaa varmaan kääntää saumavarat samaan suuntaan kummallakin puolella esiliinaa.
Reunakaitale on ommeltu kiinni esiliinaan. Sauma ommellaan mahdollisimman lähelle ripsiraidan laitaa (tässä kuvassa alimman punaisen raidan alapuolella).
3. Kun reunakaitaleet ovat kiinni esiliinassa, kannattaa esiliinan saumavarat silittää sivukaitaleiden saumavarojen päälle, jotta saumavarat on mahdollisimman helppo kiinnittää reunakaitaleeseen. Tarvittaessa kavenna reunakaitaleen saumavaraa niin, että se jää esiliinakankaan saumavaran peittoon. Ompele esiliinan saumavara sivukaitaleeseen päärmepistoin. Parhaassa tapauksessa saumavaran reuna taittuu sivukaitaleen valkoisen ripsiraidan päälle. Näin on alkuperäisessä esiliinassa. Minulla esiliinan saumavarat ovat tätä leveämmät, joten ne osuvat punaisen ripsiraidan päälle. Siksi käytän saumavarojen kiinnittämiseen punaista lankaa. (Jos käytät teollista kangasta, tee tähän ihan oikea katesauma.)
Esiliinakankaan saumavara on kiinnitetty päärmepistoilla sivukaitaleeseen. Sivukaitaleen ulkosyrjän päärme on kiinnitetty sekin päärmepistoilla. Kuvassa näkyy valmis sivukaitale myös oikealta puolelta.Alkuperäisen esiliinan sivukaitale oikealta ja nurjalta puolelta.
4. Ompele reunakaitaleiden ulkolaitojen päärmeet päärmepistoin. Pistojen tulisi seurata punaisen ripsiraidan laitaa, mutta osua valkoisen palttinan päälle. Esikuvassa päärmeen leveys on 3 mm. Minulla päärme on lähempänä 5 mm. Jos reunakaitaleiden rakenne vielä mietityttää, niin nämä kaaviot ehkä auttavat:
NURJA PUOLI: Reunakaitaleen ulkosyrjälle tulee päärme, mahdollisimman kapea. Reunakaitaleen sisäsyrjällä esiliinan saumavara kattaa reunakaitaleen saumavaran.NURJA PUOLI: Päärme ja saumavara kiinnitetään kumpikin päärmepistoilla.OIKEA PUOLI: Nämä päärmepistot näkyvät hieman myös reunakaitaleen oikealla puolella. Valitse langan väri reunakaitaleen värien mukaan.
5. Ompele esiliinan helmapäärme päärmepistoin. Esikuvassa päärmeen leveys on 4 mm.
Seuraavat vaiheet kannattaa tehdä siinä järjestyksessä, kuin ne on tässä esitetty:
6. Laskosta esiliina vyötäröltä. Laskosten määrä/leveys riippuu siitä, miten haluat saada esiliinan istumaan vyötärölle. Ompele laskokset paikoilleen. Esikuvassa laskokset ovat kahdessa ryhmässä, toinen kullakin laidalla. Laskoksia on puolellaan noin 15. Laskosharja on painettu oikealle päin eli laskosharjat ovat kummallakin puolella samaan suuntaan.
Vyötärölaskokset ommeltuna paikoilleen.
7. Ompele laskostettu esiliinakangas yhteen vyötärökaitaleen kanssa oikeat vastakkain. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella.
Vyötärön ja vyötärökaitaleen välinen saumanurjalla puolella.Alkuperäisen esiliinan vyötärökaitale ja -laskokset oikealta puolelta.
Seuraavaa työvaihetta helpottaaksesi voit silittää yksinkertaisen päärmeen vyötärökaitaleen vapaaseen laitaan sekä jo ommellun laidan vapaaksi jääneisiin päihin, sekä silittää kaitaleen harjan taitteen (ks. piirros).
NURJA PUOLI: Vyötärökaitaleen rakenne. Esiliinan nurja puoli on näkyvillä.
8. Ompele kaitaleen reuna päärmeelle esiliinan nurjalle puolelle päärmepistoin. Kaitaleen vapaaksi jäävissä päissä ompele päärmereunat yhteen siten, että päät sulkeutuvat. Myös vyötärökaitaleen päissä käännä reunat sisälle ja ompele päärmeet yhteen.
Vyötärökaitaleen pään alareunat ommeltuna yhteen(oikea puoli)
9. Esikuvassa on tehty solmimisnauhaa varten reiät vyötärökaitaleen päihin. Leikkaa 2–3 cm viilto vyötärökaitaleen päähän. Harsi viillon reunat, jotta ne eivät purkaudu. Seuraava vaihe on haastava: Käännä kankaanpuoliskot leikkaamasi aukon laidalta sisäänpäin, yksinkertaisiksi päärmeiksi toisiaan vasten. Ompele kankaan puoliskot kiinni toisiinsa. (Harsimasi risareunat jäävät vyötärökaitaleen sisälle, eivät näkyviin.) Tämä on mielestäni tosi vaikea vaihe. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeitä ei ole käännetty viillon päistä, ja se olisikin hyvin vaikea toteuttaa. Jos päärmeiden kääntäminen tuntuu vaikealta, vaihtoehtona on päällystää leikkaamasi aukko napinläpipistoilla. Voit myös jättää reikien leikkaamisen sikseen ja tehdä vyötärökaitaleen päihin kiinnityslenkit.
Solmimisnauhaa varten tehty reikä.
Helmapitsi
Kiitän Lauriččaa (Instagramissa @Meccylaukku), joka kokeneempana virkkaajana osasi neuvoa kuvion kanssa.
Helmapitsi on virkattu melko ohuella puuvillalangalla. Tässä on käytetty Ne 8/2 puuvillalankaa (tex 76×2, 100g=658m).
kerros: Virkkaa ketjusilmukkaa pitsin pituuden verran. Huomioi kutistuminen.
kerros: Virkkaa pylväitä ketjusilmukoihin. Virkkaa kaksi pylvästä, tee yksi ketjusilmukka. Jätä yksi ensimmäisen kerroksen ketjusilmukka väliin ja toista.
kerros: Tee kaksi pylvästä alemman kerroksen ketjusilmukan kohdalle, tee ketjusilmukka, toista. Pylväissä vedä lanka ketjusilmukan alta, ei silmukan läpi. Samalla tavalla kuin isoäidin neliöissä siis.
kerros: sama
kerros: sama
Kerrosten välissä tee päihin noin 3 ketjusilmukkaa kerroksen vaihtamista varten, niin kuin normaalisti virkatessa pylväitä tasona.
Päättele ja kutista pitsi. (Minulla meni pari yritystä saada pitsistä oikean pituinen. Onneksi se on nopea virkata.) Kiinnitä helmapitsi esiliinan alareunaan aivipistoilla, oikeat puolet vastakkain.
Helmahapsut
Tee helmaan iskuhapsua. Käytä kuteena värikkäitä villalankoja ja iskulankana valkeaa puuvillalankaa. Vaihda väriä parin sentin välein. Ohje iskuhapsun tekemiseen. Kiinnitä iskuhapsu pitsin alalaitaan aivimalla, oikeat puolet vastakkain.
Valmista
Alkuperäinen esiliinaMinun esiliinani
Vaikka itse sanonkin, niin valmistamani “kopio” ruokolahtelaisesta esiliinasta on aika lähellä esikuvaansa. Kansanpuvun idea ei kuitenkaan ole olla tarkka kopio yhtään mistään: riittävän samanlainen riittää, ja on ihan hyväkin, jos oma kansanpuku on oman näköisensä. Näitä ohjeita siis voi ja kannattaakin soveltaa. Mallia voi muokata esimerkiksi virkkaamalla helmapitsin punaisesta langasta, tekemällä iskuhapsun valkeasta puuvillalangasta tai jakamalla vyötärölaskokset vaikka kolmeen ryhmään. Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja käsittelevästä artikkelista voit katsoa lisää ideoita siihen, millä tyyleillä esiliinoja on tehty. Samoja ompeleluohjeita voi myös hyödyntää yleisesti Jääsken alueen kudonnaisesiliinoissa.
