Vahter, Tyyni. ”Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Museovirasto käsikirjoitus, 1924. Linkki Antrea, Impilahti, Joutseno, Jääski, Kirvu, Koivisto, Kuolemajärvi, Käkisalmi, Pyhäjärvi, Rautu, Sakkola, Salmi, Sortavalan pitäjä, Inkerin pakolaiset. [Salmi ja Impilahti eivät ole tässä mukana]

Tässä on Tyyni Vahterin käsikirjoituksesta hieman editoitu versio. Alkuperäisen käsikirjoituksen voit lukea täällä. Vahterin omat pohdinnat ovat sulkeissa, minun lisäykseni hakasulkeissa. Sivunumerot on merkitty sulkeisiin. En ole pyrkinyt korjaamaan oikeinkirjoitusta, mutta ole vahingossa saattanut tehdä niin. Murresanat on toistettu sellaisena, kuin ne esiintyvät alkuperäisessä tekstissä. Tekstin rakennetta on muokattu niin, että tässä on kerätty yhden informantin osuudet yhden otsikon alle, kun taas alkuperäinen käsikirjoitus on järjestetty aiheen mukaan. Olen saattanut jättää toistamatta kertoja iän, nimen jne. Koska tekstiin on tehty pieniä muutoksia, suosittelen että tutustut alkuperäiseen käsikirjoitukseen, jos haluat siteerata tekstiä.

Hyppää suoraan osioihin ➡️​
Jääsken kihlakunta
Rannan kihlakunta
Itä-Kannas
Inkeri

Joutseno

Joutseno ks. kankaankutominen ja ompelukirjaus (valokuvat 1291:1,2).

Mari Valtonen, Hönön vanha emäntä, 80, Joutsenon kirkonkylä

On nuoruudessaan ommellut esiliinoja. Samassa esiliinassa oli ”papeloimalla” tehtyä ”nyytinkiä” ja ”repimällä” tehtyä ompelua. Hän kutoi itse esiliinakankaatkin. On tehnyt morsiamille esiliinoja, ei maksusta ollut silloin puhetta. Käsissä vain ommeltiin, ei mitään telinettä. Kun reikäompelussa [kuva: ruutu jossa kulmista vedetty raksi] näin sanottiin sitä ristsilmä”. Langat revittiin aina sitä mukaa, kun ommeltiin. Äiti (”mamma”) oli opettanut häntä tekemään revinnäistä, kaupungista ostettiin sinistä pumpulilankaa. Kun hänen mummonsa oli ollut nuori, tehtiin revinnäiskirjaus pellavalangasta, ei mitään ostettu. (13) On tehnyt nuoruudessaan nyytinkiä. Alkoi tehdä noin kymmenenvuotiaana ja teki niin kauan kuin oli tyttönä. Ei enää oikein muista. Jokainen teki ennen itse esiliinansa. Nyytingit ommeltiin esiliinoihin itse kehrätyllä langalla. (17)

80-vuotias ei muista ryijyjä kudotun. ”Vaippa” oli mustan ja valkoisen ristikäs, loimi ja kude kumpikin yksikertaista villalankaa, neliniitiseksi kudottiin. Sängyssä oli ”koattuun,” lakana, joka oli toimikasta, jos oli paksumpaa, ohuempi oli kaksiniitistä ja kudottu tiheässä pirrassa ”sakkeus” (tiheä) pirrassa. (21) Räsymattoja kudottiin ennenkin, niissä oli hamppuloimi, se oli yksinkertaista, nykyään kaksinkertaista. Hamekangas on aina ollut kaksivartista. Ennen kudottiin itse huntukangaskin. (21)

Kun kertoja 18-vuotiaana meni naimisiin, ostettiin hänen uuteen kotiinsa ”kangaspuut”, sitä ennen oli ollut sellaiset, että toinen pää nojasi seinään. Hän on kutonut vain toimikasta ja kaksivartista, kutoi kankaita vielä 6–8 vuotta sitten, nyt ei näe enää. (21)

Nykyään käytetään vyyhtimiseen sekä viipsinpuuta että haspelia. Kun oli vyyhditty, keitettiin poussa [poukku = pyykki; pyykkisaavi] ja valkaistiin ennen kuin kudottiin. Vyyhdettä kekittiin ja sitten luotiin luomapuille ja siitä sitten pantiin ”kangas” letille. Pantiin aina rihmalla kiinni etteivät hämmentyneet. Kangaspuiden osain nimiä: ”vieru” = tukki, ”kaiteet”, ”pirta” (”sarkapirta”, ”palttinapirta” ja ”hamepirta”). Kangas kulkee ”kuvepuun” yli ”vierulle”. ”Kiämi”, ”sukkula”. (21)

Ennen viljeltiin paljon pellavaa ja ”liinaa” eli hamppua, jota viimemainittua ei nykyään enää viljellä. ”Liinasta” tehtiin ennen alasia alaspaitoihin ja säkkejä yms. Nykyään ei tahdo saada pellavaharjoja, kun ei ole harjassikoja. Nykyään viedään pellava toisin paikoin tehtaisiin valmistettavaksi, tai vaihtavat. Useimmat valmistavat itse. Heidän talossa ei ole nyt ensinkään lampaita. Ennen aina heitettiin neljä lammasta talveksi, että oli villoja. (45)

Kaivolan emäntä, 75, Karsturanta

Hunnun käytön jälkeen on käytetty “hattuja” ja neittejä (vrt. 6872:2). Kuka laittoi “hatun” [helttuhattu eli natsi] kuka “neitin”, morsiamelle ne aina pantiin, useat eivät käyttäneet niitä muutoin. Nämä tulivat käytäntöön noin 25 vuotta sitten, jolloin huntu jäi pois nuorilta. Jotkut vanhat käyttävät vieläkin. (1)

On tehnyt sinisestä punpulilangasta nyytinkiä, siihen tehtiin valkoisesta langasta ”koukut”. Lanka käärittiin käsin ”papelolle”. (17)

”Lapatäkkilöi” ja muita ”niisimällä” tehtyjä täkkejä on ruvettu tekemään noin 30 vuotta sitten. Ennen oli ”vaippa” neliniitinen ruudukas, se vanutettiin niin, että loimi ei näkynyt. Se oli täkkinä. ”Kvattuusi” eli vällyt, nahkaset ilman päällystä oli myös. (21) ”Hursti” eli lakana oli kaksiniitistä ei juuri neliniitistä. ”Liinasta” eli hampusta niitä tehtiin. Ennen tehtiin miesten paitoja koko hamppuisesta kankaasta. Jo kertoja lapsuuden aikana siirrettiin viipsinpuusta haspeliin [vyyhdinpuut], toiset käyttivät vieläkin viipsinpuuta; siinä on niin paljon lukemista. (22)

Tuilan Vappu, 68, Parjasen kylä

Noin 50 vuotta sitten alkoivat poimutetut hameet jäädä pois. Hunnun poimutus valokuvattu (1291:2). Ripoutaan vettä vispilällä, että se poimuttuu. Paperi kastellaan myös. (1) Parjasen kylästäkään ei enää löytynyt esiliinan eikä nyytingin tekijöitä. Siellä Tuilan Vappu sanoi, että hänen ikäisensä ihmiset eivät ole tehneet nyytinkiä. (17) Sykerön nauhan tehdään niin kuin Virolahdellakin (vertaa valokuva 1263:30). Samalla tavalla on Karsturannan Kaivolan emäntä 75-vuotta, tehnyt ”kuontalonauhan” joku vuosi sitten. (41)

Martikan Mari, 78, Parjasen kylä

Tytöt tekivät ”repinäisii” paimenessa ollessaan. (13) Ei ole kutonut kuin toimikasta ja kaksivartista. Kuvatäkkejä kutoivat ensin ne, jotka olivat käyneet kansanopistossa. Hamppua ”liinaa” käytettiin paidan alaskankaiksi ja miesten housuihin. (21)

Jääski

84-vuotias, Pajarin kylä

Pajarin kylä, 84-vuotias kertoi, että kolme vuotta naimisiin mentyään piti Jääsken huntua, sitten “hattua” jonkun vuoden ja sitten “neittiä”. Oli erityisiä hatuntekijöitä, jotka tekivät niitä silkkihuiveista. (Hatuntekijöitä ei elä enää.) “Neitit” ostettiin puodista. Niissä oli helmiä takana ja samettinen nauha ympärillä. Esiliinassa sanottiin myöskin viirun paikkaa [kudottua raitaa] “nyytingiksi”. Ja tehtiin esiliinasta neliniitiseksi, eli pomsiksi, se tuli paremmin näyttävä. Hame kudottiin myös neliniitiseksi, vaikka se näytti kaksiniitiseltä. Niitä vanutettiin siten, että kastettiin ja jalan poljettiin, että tuli sarkaa. Hienoja värihameita ei vanutettu. Ne ommeltiin itse pellavalangalla. Paitakangas (ylisiin) kudottiin rihmaloimiin ja palttinakuteilla. Alaset tehtiin “piikosta” (yksinpiistä). Tähän käytettiin hamppua ja pellavaa, kuinka sattui (hampusta tehtiin myös säkkikangasta). (1)

Paidan hihansuihin tehtiin ”revinnäistä”, loimet jätettiin paikoilleen, kude nyittiin pois ja sitten reunat kierrettiin ja keskelle pujotettiin lanka [ks. piirros]. Siitä on yli 60 vuotta, kun tällaista tehtiin. (13)

Nyytinkirukissa ja papeloilla tehtiin nyytinkiä, ei muuta muista. (17) Esiliinanauhat tehtiin niisien avulla. Sitä tikkua, jolla kude lyödään kiinni, sanovat ”pirta”. (41) On tehnyt ”kirutuksilla” koristettua sukkia. Nykyään tehdään enää vähän ”neulakintaita”. Vain joskus miehille, jotka käytät ”rahiss”. (41)

Pajarin kylässä noin 50 vuotta sitten ruvettiin kutomaan niisillä nostettavia täkkejä. Ristikkäisiä vaippoja ennen, vanhemmat suuriruutuisempia, sittemmin ruudut pienempiä. Sängyssä oli ennenkin peittona myös ”kaattuvat” eli nahkaset, joissa vanhempina aikoina ei ollut päällistä. ”Hursti” eli lakana neliniitistä toimikasta, kokopellavaista. Pidettiin valkeita tyynynpäällisiä (jos yleensä oli tyynyjä) myös kirjavia ja tämä oli ostovaatetta. Jos näissä oli pitsiä, niin se oli ostopitsiä, vain nuoremmilla ja komeammilla on sellaista. (22) Hantuukkien päissä oli ”kuonnaiset nyytingit”, punaiset, koko hantuukit neliniitiseksi kudotut, ei muista, että päissä olisi ollut mitään kuoseja. Loimista jätettiin kumpaankin päähän ”rimpsut”, ei tiedä solmittiinko näitä. (22) Räsymatto, jossa oli liinaset loimet ja räsystä kuteet, sitten pantiin nukaksi räsypala aina parin kolmen loimilangan alitse. (22)

Nokelaisen emäntä, 80, Hyppölä

[Kertoi] pitäneensä nuorena punaverkahelmushametta samoin huntua, myöhemmin hattuakin, sittemmin vain “vaatetta korvissa”. Mataloita kenkiä hän on pitänyt, ei lipokkaita. (1) On lapsena nähnyt nyytinkiä tehtävän, ei ole itse koskaan tehnyt, kun ei niitä enää tehty, kun hän tuli aikaihmiseksi. (17)

Kertoi vaippoja ennen kudotun. Noin 75 cm pitkää viipsinpuuta on käytetty. Pannaan aina 30 lankaa (kaartoon, ja 20 kaartoa vyyhteen). Pellavaloimet liotettiin vyyhdellä ollessa. Ensin kastellaan, sitten pannaan langat tiinun pohjalle, sitten vaate, sitten tuhkaa ja vettä päälle ensin ”vienompaa” vettä ja sitten aina kuumempaa. Langat pannaan rinkuloille, mutta kun kangasta valkaistaan, niin se pannaan nurmelle. Hän ei muista nähneensä seinällä luomista, mutta on kuullut kerrottavan. (22) Tukkeja nimitetään ”rihmasyrjä” ja ”vaatesyrjä”. Hänen lapsena ollessaan käytettiin ”harvaa pirtaa” eli pasmankaidetta, ”pirta, ”kuvepuu”, ”timppeli”, ”kaiteet”, ”sukkulainen”. Ennen vanhaan kudottiin vain toimekasta tai kaksivartista. Paidanalaskangas kudottiin neljässä niidessä. Ei ole nähnyt räsynukkamattoja. (23)

Antrea

Anttilan vanhaemäntä, 75, Ikävalkola

Ikävalkolan Anttilan 75-vuotilas vanhaemäntä on tietysti pitänyt huntua ensin 12 vuotta, sitten ”hattua” (vert. valokuva 1291:4–7). Pietarista tuotiin “punaverkaa” hameen helmaan. Hame oli mustaa sarssia. Antreassa ei enää näe huntupäitä kirkossa. Kertoi, että Vuoksenrannassa asui ennen hatuntekijä, nämä tekivät omista tarpeistaan ja taas teettäjänkin tarpeista (silkkihuiveista). (2)

Hänen äitinsä ei ollut antanut hänen tehdä nyytinkiä, oli vain sanonut, että se oli tarpeeksi hänen omia harteitaan pakottanut, kun koko talven sai istua nyytinkirukin ääressä, että sai yhteen esiliinaan. Hänen nuorena ollessa alettu jättää nyytingintekoa. (17)

Kutonut pelsimillä kangasta. Hän on syntynyt Pullilan kylässä savutuvassa. On kutonut vain toimikasta ja kaksiniitistä. Hän ei tiedä, että olisi kudottu koristepäisiä pyyhinliinoja. Kun hänet 17-vuotiaana tuotiin uuteen kotiin, oli hänellä tyyny mukanaan, mutta talossa ei ollut yhtään tyynyä, mitä nuttua vain saivat päänsä alle. Vuoteessa oli oljet alla ja räsymatto niiden päällä; siinä oli loimi ”liinaa” eli hamppua ja kude räsyä, kuin nykyään lattiamatto ja ommeltiin keskeltä yhteen. Hänellä oli koko harmaa vaippa, sitä ennen ristikkäinen. Tämä harmaakin vaippa oli neliniitiseksi kudottu ja vanutettu. Sitä kostutettiin aina väliin ja sitten paljain jaloin oven tai jonkun muun sileän laudan päällä tallottiin. Nykyään kudotaan kahdeksanniitistäkin, sellaisia joihin kuvat nostetaan niisillä, mutta sellaisia on kudottu vain kymmenkunta vuotta, kun nuoret ovat käyneet kutomakouluja. (23)

Liinaa eli hamppua ei ole enää viljelty moniin kymmeniin vuosiin. Siitä tehtiin paidan alasia, miesten housuja. (45)

60-vuotias, kirkonkylän Olkinuora

Kirkonkylän Olkinuorassa n. 60-vuotias kertoi, että hänellä tyttönä ollessaan oli poikkiraitainen villahame, raidat viherpunaista ja pieniä, Siinä oli neljä piedintä, siis kuteiden avulla saatiin aikaan raidat. Esiliinassa oli kaksi piedintä, mustat lastinkiliivit, tukka jakauksella ja kahdella letillä. 78-vuotias kertoi, että kun tytöt pääsivät ripille, pantiin sykeröt ja silkit päähän. Ennen rippukoulua kävivät hiukset hajalla, ne ulottuivat olkapäille asti. Talvella oli valkea sarkaviitta tai turkit, helatorstaina muutettiin kesäkostuli. (2)

78-vuotias, kirkonkylän Olkinuora

Hänellä oli ristiruutuinen toimikasvaippa ja pellavainen toimikas ”uuvin” (vertaa kuva 1291:14). Muita tilavaatteita ei köyhemmillä ollutkaan kuin ristikäs vaippa. (23)

Anni Hikipää, Antrean kirkonkylä

Kirkonkylä, Anni Hikipää käyttää vieläkin “hattua”. Ks. Valokuva 1291:7. Hän heitti hunnun 40–50 vuotta sitten ja on Siitä asti käyttänyt hattua. (2–3) Hän ei ole tehnyt nyytinkiä, kun oli köyhä palvelusihminen. Hänen nuorena ollessa jo talonpoikaistytyöt ostivat pastori Winterin tyttäriltä pitsiä esiliinoihinsa. eikä silloin monta esiliinaa ollutkaan. (18)

82-vuotias, Liikola

Liikolan kylästä kotoisin oleva 82-vuotias kertoi, että oli hurstuthameita, ne oli pitkinjuovaiset ja punaiset verat helmassa niin kuin mustissakin hameissa. Ne olivat samanaikaisia kuin mustatkin hameet. Tämä viirukas kangas oli neliniitistä. Sitä ei vanutettu vaan pidettiin “kirkkaana”.  Valkeasta neliniitisestä sarasta oli talviviitat. Niissä oli ryntäillä potrakkeet langoista, kupeilla oli “rohkamot”. Antrean sykeröt olivat pellavaiset, että oli kasat korvilla. Kertojan otsolla on kuluneet hiukset pois, kun hän on tehnyt sykeröitä. Yksi hame vain oli, aina päällä ja toimekas paidan alanen oli sen alla. Paitahihasilla oltiin liivit päällä vain. Paidassa oli hihat, kuten ylisissäkin, jotka pantiin päälle juhliin ja kirkkoon. Tukka oli leikattu lyhyeksi. “Ruohikengät” (kuten piirakka) olivat jalassa. Hän ei ole nähnyt sitä aikaa, että oli käyty virsuissa. Kun hän oli nuori, käytettiin tuohitohveleita aina arkena.  (2)

Paidan kaulukseen ommeltiin punasella niinikkää ”putrukkeet” vaan. ”Rautulaista” tehtiin, se on punaisella langalla juovia kapeisiin kauluksiin [ks. piirros].  (13)

Kertoi tehneensä nuorena ollessaan nyytinkiesiliinoja. Nyytinginteon hän oli oppinut vanhemmilta sisariltaan. Koristeet olivat ”kirssilöi” [ks. piirros] punaisella, vihreällä tai valkosella sinisessä pohjassa. Kun ”oltiin oikeen ylpeit, pantii monen sortillist ylhäälle kapeampia, sitte aina leveämpiä nyytinkejä helmaan päin”. (17) Lanka käärittiin käsin papeloille, se oli pääasiassa sinistä pumpulilankaa, jota ostettiin Viipurista. Noin 60 vuoteen ei ole tehty nyytinkiä, hänkään ei ole tehnyt enää avioliitossa ollessaan. Nyytinkityynyn sisälle ”täpättiin” ruumenia oikein täyteen. Hantuukkein päissä solmittiin loimilankojen päät, mutta ei oikein muista, kuinka se kävi. (18)

Kirvu

Anna Näränen, 75, Lankila

75-vuotias kertoja on ollut tekosykerön tekijä. Hän teki ne miehensä päähän. Pyhäpäivähuntu oli erikseen, se oli tärkätty, arkihuntu oli erikseen. ”Ihan tul ihminen sorjemmaks”, kun oli huntu päässä. Hänellä on aina ollut leikattu tukka. Myöhemmin pittiit akat neittilöi, tytöt silkkilöi. (7–8) Kostuliss oli ”kirssist” kaulus. (8) Esiliinassa sanottiin nyytingiksi myöskin viirun kohtaa, se kudottiin ”lavottain” (loimi ei näkynyt yhtään) [kuderipsi]. Kankaassa piti olla neljä niittä. (8) Kultainvainaa, pappi, (Gylden?) käski heittämään pois sykeröt. (8) Hameet tehtiin kaksi- tai neliniitisestä kankaasta. Sarkahameet värjättiin Viipurissa. Yhteen aikaan pidettiin hurstuthameit, niitä pitivät vain ”komiammat” tytöt. Hurstuthameet olivat ”varttniekkoi” niin kuin kudotaan palttinaa ristiin. niisiin 4,3,2,1 ja 4,3,2,1 ja poljetaan 1 ja 3 sekä 2 ja 4. Toimikas poljetaan järjestyksessä. (8)

Anna Näränen tuotiin morsiamena hevosen selässä sulhasen kotiin. Morsiamen huntu oli ”tirkatill”. Piänästyykki oli päässä, yksi kulma oli alhaalla, kaaso nosti sen ylös. (8)

”Palmikkoa” tehtiin vain niisillä, ei pirtaa. ”Lauoill” tehtiin nauhaa, ”sormill” isettiin myös. ”Tikut” eli tikutteet isettiin joko kolmelt, se tuli ympyriäist tai neljällä, jolloin se tuli ”latustaa”, kun tahottiin ylpiämmät, tehtii latuskaa. (43)

Kudottiin palttinasta ”vartniekkaa” neliniitistä, pantu niisiin 4,3,2,1;4,3,2,1 ja poletaan 1 ja 3 sekä 2 ja 4. Tällä tavalla kudottiin myös hamekankaita. Eräs 85-vuotias kertoja on itsekin kehrännyt värttinällä. Ennen kun oli vasta vähän lankaa värttinällä, pantiin ”keträ” savesta valettu, kivestä tai peruna. Sitten kun värttinä tuli raskaammaksi, otettiin ”keträ” pois. 75-vuotiaat ovat nähneet värttinällä kehrättävän, kertoivat niistä, jotka istuivat uunilla ja kehräsivät. Värttinältä viipsittiin viipsinpuulle, värttinä oli oikeassa ja viipsinpuu vasemmas kädessä. Viipsinpuut. Kaikki rihmat pannaan sitten suureen tiinuun, tuhkaa ja varia päälle. Huomen mentiin joelle polkemaan. Kuelanka viipsittiin lyhyemmille, loimilanga pitemmille viipsinpuille. Käämit tehtiin ennen keäminkoalla. Tässä pantiin puolan pohjaksi paperi, vanhemmat tekivät ilman paperia. Se vaati taitoa. Loimiviipsi asetettiin kerilauoille (keriämmän päässä), josta lanka juoksutettiin kehälle. Sitä varten oli tappi seinässä ja toisell käell pyöritettiin. Seinällä luotiin neljällä kehällä, nurkassa olliit naulat. Pit käyä melkein koko päivän. Kun kertoja oli ”toivikki” eli morsian, luotiin seinälle. Nyt on luontapuut, ollut ollut jo 50 vuotta. Pelsimillä kuottiin ennen, hänen sulhasensa teki hänelle pelsimet, kun poika tuli aikavammaksi, niin teki tellit. (32)

Pelsimiss oli ”korvakkeet”, joissa ”pirta” ja ”niiet” riippuivat; oli kaksi ”syrjää”, ”rihmasyrjä” ja ”vaatesyrjä”, samoin pelsimissä kuin tellissäkin, ”sukset”, ”kaiteet”, ”tiuhta” on rihmoist, että ne kestäät ristiss. (32)

Sormin niisitään, toisess kädessä on niiet ja toisella aina pistetään. Ne pannaan aina ”räävyn” jälkeen eli järjestyksessä. ”Piitämä” kankaassa, jos jäi tyhjä pirran rako. Kertoja laittoi kankaan yhä täällä kunnalliskodissa, kun ei toiset osanneet, sitten akat kuttoit. Hän on ollut oikein ”veiterä” (sukkela) kutoja. Hän puhuu vieläkin kankaan pituudesta niin ja niin monta seinää. (33)

Vaippa oli aina morsiamella, kuten nykyään näkki. Näiden vanhain nuoruudessa ei ole kudottu kahatoimikasta. (33)

Jantusen emäntä, 60

60-vuotiaalle Jantusen emännällä ei ole ollut huntua, mutta hän osasi kyllä laittaa toisten päähän. (8) Jantusen emännän äiti on tehnyt nyytinkiä. (19) On tehnyt palmikkonauhoja pirralla ja niisillä yhtä aikaa. Lauoilla on nähnyt vain mustalaisen tekevän. (43)

Hänen äidillään oli räsytäkkilöi eli ”ryystäkki” (ei sanota ”röijy”). Hän ei tiedä, että näihin olisi pantu nukkia. Noin 20 vuotta sitten oli hänellä lapasittain kuottu ”lankatäkki”, jossa oli tämän tapaiset [ks. piirros] noukitut kuviot; myöhemmin tehtiin tällaisia niisien avulla. (33)

Elli Heija, 73, Mertjärvi

Mertjärvellä 73-vuotias Elli Heija ei ole enää kymmeniin vuosiin käyttänyt huntua. Hänellä oli morsius-/hääliinanana ostettu kirjava huivi. (8) On tehnyt ”revinnäistä tikkoosta”. Otettiin pari kudetta pois ja sitten tikattiin siihen. Tätä tehtiin paidan hihansuihin, hantuukkiloin ja lakanain päihin. Hänellä oli vielä morsiuspääliina, mutta ei siinä ollut nyytinkiä. Siinä virassa oli ostettu kirjava huivi. (15)

On tyttönä tehnyt nyytinkiä. ”Nyytinktyyny” oli kiperän puun päässä. Papelot piettiin peukalon ja etusormen välissä, niitä oli aina neljä kappaletta käsissä. Sitten vaihdettiin ne, joita ei käytetty pantiin naulalle. Hän teki puumuli- ja kirssilangasta. Sinisessä piti olla ”koukat”, jotka olivat ”potrukkeina” eli koristeina. Nyytinkiä tehtiin myös mustasta langasta (kotikehruu lanka värjätty) ja koukut olivat sorjempaa. Lanka käärittiin käsin papelon kaulan ympäri. ”Harju-ukolt” ostettiin neulat. Papelot tekivät itse, ei miehet. Papeloja saattoi olla kaksikin kymmentä paria. (19)

Katri Karhinen, 87, Kirvun kirkonkylä

Kirkonkylä, 87-vuotias Katri Karhinen on tehnyt pellavista reikäompelua, että vedettiin pois kahdesta kolmeen kudetta, sitten muodosti ”välkorentoja” siten, että neuloi yhteen esimerkiksi kolme lankaa. (15)

On tehnyt kirssi eli villanlagasta (lanka tuotu Käkisalmesta) nyytinkiä (6872:8). Tässä oli toisessa reunassa pohjukka, toinen reuna on suora; pohjukkareunassa tupsut. Nyytinki oli vain ylhäältä kiinni tyynyssä. Tyynyn sisällä oli tattarruumenia. Mataroita kaivettiin maasta ja rihma värjättiin. Siitä tuli harmaata. Tästä tehtiin nyytinkiä. Uudemmat olivat ”markkinasiniset”. (19)

Kirvun kunnalliskoti

Kirvun kunnalliskodissa kertoivat 75–85-vuotiaat hoidokit esim. eräs heistä, että on nuorena tehnyt nyytinkejä, ollut oikein tekijä, mutta ei muista enää. Siitä on ainakin 50 vuotta, kun on tehty nyytinkiä. Ovat tehneet noin 12 parilla. (19)

Sortavalan pitäjä

Pakkasen emäntä, 64, Helylä

On pitänyt kokalla tehtyä neittiä, yhteen silmään pani aina helmen, ei ole enää 20 vuoteen. On nuorena pitänyt pellavaista pukua, kuin museon mannekiinilla, hän selosti sen yksityiskohdittain. Tukka oli jakauksella, kammattiin enin suoraan alas ja sitten korvan luota käännettiin taakse. Muistaa äitinsä kertoneen, että hänellä on ollut reikäompelein koristeltu lakki, siis sorokka. ”Huntu” oli kaulassa, sen kulmassa reikäommel. (12)

Koivisto

Helena Soini, 68, Patala

68-vuotias Soinin emäntä (valokuva 1291:18,19) pitää vielä aina hurstuthametta, sanoi: ”Lintukin kantaa omat höyhenensä, en mie enää ruppea kääntämään”. Rekkoa ei [käytä]. Itse hän tekee ihan kaiken. ”Matost” [matoset eli ketjupistot] ommellaan, että pannaan aina neulan ympäri. Hänellä on kaikissa pitopaioissaan nämä ompelut. Sykeröt kääritty pumpulikankaaseen. Tukka on edestä pitkä, mutta ympäriltä leikataan tasaiseksi, niin hänen äidilläänkin oli. Nykyään ei ole enää verkaa hunnussa, nuorena hänellä oli. (8–9)

Soini ei ole kehrännyt värttänällä, ”vokilla” vain. Pellavat kehrätään lavalta, villa ”lepeheltä”. Viipsinpuulla vyyhditään. Kangas luodaan tavallisesti luontapuilla (kertoja luonut seinälle esim. hurstuthameen helman 6872:13). Häntä ei ole kukaan erityisesti opettanut, on vain nähnyt toisten tekevän. Luodessaan köyttää aina (ks. 6872:13) samanväriset langat toisiinsa kiinni siitä päästä, mistä niisiin pannaan, sitten eivät sekaudu. Hän ei tietänyt mitään pelsimistä eikä yleensä sellaisista kangaspuista, joiden loimen pää lepäsi penkillä. Kangaspuita sanotaan ”tellit”. (33)

Pieta Ruotu, 75, Patala

Hänellä on verkahelmahame, hameen helmassa kolmella palmikoitu ”tikute”, ja hurstuthame, niin on hänellä aina ollut. ”Sitte toiset rupesiit savakoks”. Nykyään ei hän enää pidä rekkopaitaa, kun hän oli nuori, oli hyvin suuret rekot (6872:14); sittemmin oli ”rellit” (kuva 1291:21). Hihansuissa oli myös rellit. ”Humaljoella olliit rekontekijät siel tietettiin.” ”Rellipaita”, siinä oli sepalus edessä keskellä rintaa. ”Ennen olliit ämmill esvaatteiss nyytingit,” vielä nytkin kutsutaan esiliinaan helmassa olevia nastoja nyytingeiksi. (9)

Luomapuut ovat olleet Patalassa käytössä noin 30 vuotta. Hänen morsiustäkkinsä 52 vuotta sitten oli sininen ja ”otsat” eli päät punaiset. Kude paksua. ”Maailmalt kerättiin siihen villat, itse keträttiin ja kuottiin.” ”Rihmaloimet” oli ja ”harskii” eli harvaan pirtaan pantiin. Kudottiin kaksiniitiseksi, ei vanutettu. ”Telta” (muiden karjalaisten vaippa) oli ennen, ei ole enää kellään tallella. Se oli vanutettu sisältä vastakkaisessa ”sarkamyllyssä”. Hän on saanut äitinsä ”teltan”, hänen aikanaan ei enää tehty sellaista morsiamelle. Kahatoimikasta ei hän ole koskaan kutonut, jotkut nuoremmat voivat sitä tehdä. ”Murteikkais”-nimitystä ei tuntenut. Sängyssä hänellä oli räsykuteisiin kudottu ”alusvaate”, ei ”töppyjä”, hänen äidillään oli sellainen myös, nykyään ei niitä enää kudota, pitävät valkeata lakanaa. Päällään hänellä oli kaksiniitinen aivinainen paita. Toimikkaaksi kudottiin miesten aluspöksy-, aluslakana- ja liinaviittakankaat. Ei hänkään tiedä pelsimistä mitään, tellit vain. ”Pääsyrjä”, jolle langat kääritään, ”rintapuu”, ”kaiteet”, ”härkäpuu”, jolle kangas kääritään, ”pirta”, ”temppel”, ”tiuhat” eli tiuhtakepit, ”lokit” eli niidenpyörät, ”sukset”, ”sukkula”, ”käämi”, ”tellipuut” eli ne jotka ovat pystyssä ja kaikkea kannattavat. (33–34)

Kertoja ei ole nähnyt kenekään ”keträävän” värttinällä. Viipsinpuulla vyyhditään, ennen käämittiin kääminko(d)alla, nyt rukilla, se on joutusampi, (34)

Rukilla lanka kerrataan. Hän ei tiedä silmäisen teosta polven tai posken päällä mitään, ei muutkaan täällä, joilta olen kysynyt. Nuorempana hän loi kankaan seinälle. Täällä siis yhtaikaan tellit ja luotiin seinälle. Ryijy-sanaa, eikä myös röijy-sanaa siinä merkityksessä, ei kertoja tuntenut. (34–35)

Ristiina Harilainen, 68, Saarenpää

Hänen nuorena ollessaan oli pikkutytöilläkin hurstuthameet. Näillä oli leikatut hiukset, ulottuivat korvan alapuolelle ja he pitivät suurempien siskojen päävärkkejä ja säppäleitä. Säppälin nastoja teki täällä vanha ämmä Harrilan Katri. Valin oli ”sieran” [hiomakiven] tapainen. Siihen kaadettiin tinaa. Kussakin kylässä taisi olla oma nastojen valaja. (9)

Riitta Rokka, 86, Humaljoki

Esiliinan helmaan ”tikutettiin” neljällä. Seiskaartolaisilta [seiskarilaisilta?] ostettiin esiliinan helmaan ”nyytinkiä” ne kävivät täällä kaupalla.  Rekkoylisten kauluksessa oli ”matoset” ja välikannikat [ks. piirros].Tällaisia hauinhampahia hän on tehnyt. Humaljoella oli erityiset rekontekijät, kertoja ei ole tehnyt koskaan rekkoa. (9) Tetren tyttäret tekkiit rekkoi (eivät elä enää). Noin 30 vuotta sitten jätettiin rekot ja otettiin rellit sijaan. (10)

Liinaviitan helmassa oli reikäpäärme, yksi kude vedettiin pois. Morsiamena ollessa oli hunnun päällä punainen verka. Hiukset jaettiin kahtia, ylemmät sykeröön, alemmat leikattiin. Kertojalla ovat kaikki etuhiukset lähteneet, kun ovat olleet sykeröissä. (10)

Hantuukkeihin tehtiin reikäpäärmeitä: otettiin yksi kue pois. Ei ole enää tehty pariin kymmeneen vuoteen. (15) Hantuukkien päät poimittiin, ei tehty niin sievää kuin esvaatteeseen (vertaa 6872:16.) (19)

Hänellä oli sarkamyllyssä vanutettu toimikas ”telta”, kun oli morsian 60 vuotta sitten. Vuode oli lava neljän tolpan varassa, ei sänky. Siellä oli alla ruisolkia ja sitten ”alusvaate”. Tässä ”rihmaset” loimet ja lankaset (villaa) kuteet. Kellä oli varaa, teki kokovillasen alusvaatteen. Räsykuteisista ei hän tiedä mitään. Tämä kudottiin kaksiniitiseksi, kude paksua, että peitti kokonaan loimen. Viirukasta, mustaa ja punaista. Hän ei ole enää ”ketrännyt” värttinällä, mutta on nähnyt yhden ämmän sitä tekevän. Vokilla kehräävät. Nykyään he kehruuttavat kaikki pellavat Tampereen tehtaissa. (35)

Villan kehrätään ”lepeheltä”, pellavat ”kuontalolta”, Viipsinpuulla vyyhditään, ”rilloilta” eli kerilaudalta käämitään kuteet ”vokilla”; ennen oli ”kääminkota”. Luomapuut on ollut noin 40 vuotta. Ennen ”juostiin pitkin seinää”. Hänen aikanaan ei ole ollut pelsimiä, ei hän ole lapsenakaan nähnyt, mutta on kuullut puhuttavan, että ennen oli. (35)

Tellit, niissä ”pääsyrjä”, jolle loimet kääritään, tiuhat eli tiuhtakepit, ”niiet”, ”pirtaan” pannaan ”kokalla”; valmis kangas kääritään ”härkäpuulle”, ”sukkulainen”, ”temppel”; uusissa kangaspuissa on ”renkku”, vanhoissa ”penkki”, ”lokit” eli niidenpyörät. ”Kahtaapäin loimet” eli kahatoimikasta pannaan niisiin 4,3,2,1,2,3,4,3 jne. ja poletaan kuin tavallista toimikasta, jos eestaas poltetaan, tulee ”ristikkäist” (”hantuukkii”). (35)

Kun hänet tuotiin miniäksi, oli ”uuvin” sängyn yläpuolella, morsian vietiin sinne peittoon makaamaan. (35)

Kuolemajärvi

Vahter kertoo: Matkalla Humaljärveltä Pentikkälään näin useita hurstutvaatteissa, niistä ovat noin 70-vuotiaat nuorimmat. Näillä on korkeampi ja suipompi sykerö kuin koivistolaisilla (valokuva 1291: 26–29). (10)

80-vuotiaat savakot, Taatila ja Huumola

[Kertoivat kunnalliskodissa] Näissä kylissä olivat kaikki jo heidän nuoruudessaan ruvenneet savakoiksi, ei kukaan enää käyttänyt äyrämöispukua. (10)

Seinällä ovat nähneet luotavan kangasta. Noin 60 vuotta sitten oli jo luomapuut, mutta esim. lattiamatot luotiin myöhemminkin seinällä, kun ei viitsitty tuoda niitä varten luomapuita sisään. Kertojista ei kukaan muista kääminkodalla käämimistä, sekin tapahtui vokilla. Talossa oli niin monta vokkia kuin on naisia. (37)

Housukangas kudottiin toimikkaaksi neliniitiseksi tai ”murteikkaaksi”. Niisiin 4,3,2,1,2,3,4,3 ja niin edelleen ja poljettiin samassa järjestyksessä, myös ”ristitoimikasta” eli kahatoimikasta. Tavallisesti pellavaloimi ja ”liina-aivinoista” (hamppuaivina) kude. Värjärissä värjättiin sinisiksi. Eivät muista mitään luonnonväreistä. (37)

Kangaspuiden osia ”härkäpuu”, jolle kangas kääritään, ”tukki”, jolle loimet. ”Sukset”, ”sukkula”, ”pirta”, ”kaiteet”, ”lokit”, ”käämi”, ”temppelit”, ”istulauta”, ”rintapuu”, ”ratas”, ”tiuhat” (ensin nauhat sitten ”tellissä” kepit). Oli ”paasmapirta”, jolle loimet ensin jaoteltiin. (37) Taatilassa muistaa 80-vuotias kertoja nähneensä sellaiset kangaspuut, joiden toinen pää oli seinän vieressä olevalla penkillä, pelsimet nimitystä ei tunne. Hän on nähnyt lapsena mummon ”keträävän” värttinällä, hän istui uunin laidalla, heitti sieltä värttinän lattialle kierimään ja kutsui aina lapsia antamaan ylös sen. (37)

Morsiamilla oli heidän aikanaan neliniitisiksi kudotut täkit, joissa viirut päissä.  Aivinasta tehtiin hienoa toimikasta lakanoiksi. Uutimesta (”uuvin”) eivät tiedä mitään. Räsykuteisia pidettiin lattialla, hienompia myös lasten alla (vert. suomalais-ugrilainen 5020:4) ja peitteenäkin, näissä oli töppyjä, niitä ei köytetty, pantiin vain väliin. (37)

”Liinaa” eli hamppua ovat ennen pitäneet ja nykyäänkin muutamat verkkorihmoiksi ja miesten ”pöksylöiks”, se on vahvaa. (45)

Rouvalin emäntä, 75, Iivanala

On pitänyt hurstutvaatteita noin viisi ensimmäistä vuotta naimisissa ollessaan ja sitten jättänyt pois. Hurstuthameessa sanottiin ruutuista paikkaa ”vanhat kirjat”. Kun hän oli nuori, oli miehilläkin punaiset kirjakkeet rinnalla. Talon nuorella emännällä oli ”myssy” (vertaa kuvaan 1291: 4 ja 7), noin 30 vuotta sitten ruvettiin käyttämään myssyä. Se pantiin päähän, kun vihittiin, vielä 13 vuotta sitten. (10)

Rouvalin emäntä on nähnyt nuorena nyytingintekoa, hänen vanhemmalla sisarellaan oli vielä, sitten kääntyi muoti. Esiliina päitä palmikoitiin samoin kuin Kipinolassa. (20)

Sykeröpalmikot tehtiin valkeast rihmast, taskunauhat ja vyöt pirralla, lankanen loimi ja liinanen kude. (43)

Kahatoimikasta ei kudottu hänen nuorena ollessa, myöhemmin hän on kyllä sellaista nähnyt, Hantuuki ja uuvin olivat toimikasta, ”teltaa” (monikko ”tellat”) ei tehty enää hänen nuorena ollessa. Hänellä oli lankanen täkki, loimi rihmanen, kude ”lankanen” eli villainen, paksu että ei lointa näkynyt, kaksiniitisesti kudottu, musta ja punaviirukas. ”Alustäkki”, jossa lankanen kue, siihen pantiin huonompaa villaa, päällystäkissä oli parempaa. Heillä ei ollut räsyistä kudottua alustäkkiä, eikä mitään ryijyntapaisia täkkejä. Lattiamattoja ei ollut. Olet vain oli oven suussa, lattiamattoja on ollut noin 40 vuotta. ”Piikkoa” eli yksinpiistä kaikkein huonoimmista ruohtimista, tehtiin paidan alasii. Heillä on aina ollut ”tellit”, mutta hänen äitinsä on nuorena ollessaan kutonut ”pelsimillä”. (37–38)

Helena Akkanen, 75, Pentikkälä

Pentikkälä. 75-vuotiaalla Helena Akkasella oli päällään hurstuthame, valkea sarkaviitta, jossa hihansuut punaista verkaa, kaulan ympäri ”verat”. Liinaviitassa on kirjat. (10)

Helena Akkanen tehnyt nuorena nyytinkiä, ei enää naimisissa ollessaan. Tyttöset toinen toisiltaan oppivat. Nyytinkiä tehdessä pitivät käsin kiinni langasta eikä papelosta. Lanka, ”kirssilanka”, ostettiin ”harju-ukoilta”. Hantuukkien päitä ei palmikoitu. (20)

Akkanen on kutonut sykeröpalmikkonsa nauhapirralla tai myös kangaspuissakin. (43)

Hänen morsiustäkkinsä oli mustan, punasen ja vihreän viirukas, rihmaloimiin lankakuteilla kaksiniitiseksi kudottu. Hänen äidillään oli kokolankanen ”telta”, joka oli sarkamyllyssä vanutettu. Hän ei ole nuorena eikä myöhemminkään kutonut kahatoimikasta. Kahatoimikasta ovat täällä kyllä kutoneet noin 20 vuotta hantuukeiksi ja tyynynpäällisiksi. Miesten vaatekangas kudottiin kaksiniitistä kokovillasta ja vanutettiin saraksi. Pelsimiä hän ei ole nähnyt, mutta on kyllä kuullut haastettavan. (38)

”Tellit” on hänen muistinsa ajan olleet. Heillä on ollut vasta noin 15 vuotta luomapuut. Sitä ennen ”viritteliit” aina seinälle. Itse ei kertoja ole kehrännyt värttinällä, mutta on lapsena ollessaan nähnyt kehrättävän. Samoin on hän nähnyt käämiä tehtävän kääminkoalla, sitten jäi kääminkota pois, kun tuli ”vokki”. Sänkyyn tehtiin täkki räsylöist olkien päälle, siihen ei pantu nukkaa. (39)

Justina Evesti, 75, Pihkala

Pihkala, 75-vuotias Justina Evesti on kuullut, että on tehty ”reikätikkoosta” hantuukin päihin. Yksi kude kai vedettiin pois. (15) (1291:29) on tehnyt valkoista nyytinkiä kymmenellä parilla, vielä ämmänäkin teki. Yksi nyytinki pantiin esiliinan helmaan. Nyytinkiä tehdessä oli lanka hyppysissä, ei palikka ”papelo” milloinkaan. ”Kekka”, ”tyyny”. Ei muista nyytinkimallien nimiä. Hän on tehnyt esiliinan helmaan palmikoimalla ”patsahii” (vertaa 6872:16). (20)

Sykeröpalmikko kudottiin kangastellissä, mutta oli vain erilainen lyhyt pirta ”palmikkopirta”, saihan sitä kyllä leveässäkin pirrassa. ”Säärsiepirta” oli jolla tehtiin nauhaa (ei kangaspuissa). On tehnyt kapeaa lautavyötä ”lauoill vyötä” nuorena ollessaan. (43)

Hän on kyllä kuullut puhuttavan pelsimistä, mutta ei ole nähnyt niillä kudottavan. Värttinällä kehräämistä ei hän myöskään ole nähnyt. Luovat vielä nytkin hurstuthamekankaan seinälle, ei tarvitse laittaa poikki lankaa (kun väri vaihtuu) niin kuin luomapuilla pitäisi. Luomapuita on ollut jo 60 vuotta sitten. (38)

Hanna Vartiainen, 73, Kipinola

(ks. 6872:16,20,19; valokuva 1291:26,27). ”Nyytinki on vain yläpäästään tyynyssä kiinni”, langat ovat käsissä, palikat riippuvat ja pitävät lankaa suorassa, lankaa ikään kuin palmikoidaan. (19)

Pyhäjärvi

Marj Pitkänen, 71, Yläjärvi, Ryhmäkylä

On pitänyt huntua siihen asti, kun hän sen 30–40 vuotta sitten lahjoitti kuvineen museoon (ks. myös 6872:2 ”setka”). Hän on itse aina ”pannut” huntunsa. nyytinkiesiliinaa on pitänyt, mutta ei ole itse tehnyt nyytinkiä, hänen äitinsä oli tehnyt. Röppyesiliinaa hän on pitänyt, mutta ei ole itse tehnyt röppyjä, vaan pappi Lelanterin [Relanderin] tyttäret tekivät ja niitä ostettiin. (6–7)

Tytöillä oli säppäli, sen alla sykeröt, myöhemmin koottiin vain hiukset nupulle eteen ja säppäli pantiin neulalla kiinni. Kertojalla on aina ollut leikattu tukka. Sukat pantiin vain, kun mentiin kirkkoon. Muuten oli kalsut. (”Rekko Sakkolan muotii”). Muistaa hartuuspaitoja. Hartuushametta hän on pitänyt, helmassa oli verkalista ja hame oli poimutettu ylhäältä alas asti. Hame kangas vanutettiin. (7)

Kertoi, että nästyykit, joissa oli reikäommel, oli lapsen silmäin peitteenä ja pappi pyyhki kätensä siihen. Hän ei ole tehnyt reikäommelta, mutta on nähnyt niitä pidettävän. (15)

Monenlaisia vöitä on tehty, esim ”kokkaniekkaa” ja ”simäniekkoi”. Ne olivat sormenlevyisin, vain niisillä kuottiin. Ei ollut pirtaa (vertaa 6872: 3, 4).  Näitä käytettiin ”säärsitteksi”, ”keltuvöiksi”. Räisälän palmikkoa oli monenlaista ”sortuu”. (42–43)

Hänellä oli ruudukas vaippa. Röijylöit on alettu tehdä siihen aikaan, kun hän meni naimisiin. Ennen ei ollut sänkylöi, lattialla maattiin, olkia oli alla ja ”räpyläröijy” päällä. Vaippa ja ”uuvin” piti olla morsiamella, kun meni naimisiin. Tilkkuröijy piettiin vaatteiden päällä orrella, se oli sängynpeite ja hevosen selässä, kun mentiin kirkolle. (30)

Uuvin oli ”rovatin” eli vuoteen, ei sängyn yläpuolella, siellä maattiin. ”Hantuukiloist ei ennen juuri tietty mittää”. Hänen nuoruudessaan ei kudottu kahatoimikasta. Kaksiniitistä ja toimikasta vain. Pellavaa viljeltiin paljon, kun melkein kaikki siitä tehtiin, ”liinaa” eli hamppua myös, josta kudottiin karkeammat. Huntukangas kudottiin itse siihen aikaan, jota hän alkaa muistaa, mutta on itse jo pitänyt aina ostokankaista huntua. Kertoja on kehrännyt paljon värttinällä. Kun hänet tuotiin miniäksi, ostettiin ”vokki”. (31)

Käkisalmi

Kähösen emäntä, 70, Sakkali

Hän ei ole pitänyt paljon huntua. Hänen mummollaan oli pellavainen, jossa oli nyytinkiä. Esiliinat olivat ”nyytinkilöin kanssa” koristellut. Hän ei ole pitänyt sellaisia, mutta hänen sisarensa ovat. Viitat teki räätäli. Hame oli samanlainen kuin Pyhäjärvellä, musta sarkahame punahelma ja hartuukset. Kertojalla on ollut aina leikatut hiukset; hän oli koittanut pitää pitkiä, mutta pään pinta oli niin hellä, että ei sietänyt kammata. Kun hän oli nuori, pitivät kaikki leikattua tukkaa. Hameet poimutettiin, että poimut pantiin ensin rihmasilla kiinni ja sitten pantiin lautojen alle, kiviä päälle. ”Listi” eli helmaverka poimutettiin samalla tavalla. (7)

Hänellä on 60 vuotta tallessa olleita nauhoja neljällä ja kahdella laualla kuottuja. Kahdeksalla tehtiin naisten turkinvyö (6872:5–7). Vironvyötä tehtiin vain niisillä ja poimimalla sormella, ”seiväsniekkaa”, ”kokkaniekkaa”, ”lohenpurstoa”. Vyöt antoi morsian paian kanssa, kun meni naimisiin. (43)

On nähnyt äitinsä ”keträävän” kinnaslankoja värttinällä, hän itse ei ole. Kun hän oli kotona tyttönä, luotiin kankaat seinällä (kotoisin Pyhäjärveltä) Kun tuli tänne miehelään, luotiin ”luontapuilla”. Ennen oli hyvin pitkät viipsinpuut. Nytkin vyyhdettiin aina viipsipuulla, mutta ne ovat lyhyet. Vaippa piti olla morsiamella hänen naimisiin mennessään, oli parin sormen levyinen ruutu, kolme pieintä. Niihin aikoihin alkoivat tehä ”röijylöi”, nyt tekevät enemmän. (31)

Pelsimillä on kudottu aivan viime aikoihin asti, heillä on ollut kangaspuut noin 10 vuotta. Pelsimissä oli oikein ”juurintaiset” jalat – on poltettu. Tukkeja sanotaan ”loimisyrjä” ja ”vaatesyrjä”, ”sukset”, ”sukkula”. Hän ei ole kutonut kahatoimikasta. Miehet jo hänen nuorena ollessaan kyllä pitivät murteikkaisia viittoja, kertoja ei muista, kuinka sitä kudottiin. Kun kertoja oli nuori, pidettiin ”töppyröijyjä” hevosloimena ja reessä ajattaessa, kun ei nahkasia vielä ollut. ”Töpyt” pistettiin loimien väliin, olivat väliin silkinkin palasta. (31)

Sakkola

Katri Varvas, 80, Kiviniemi

Hänen aikanaan jäi rekkomuoti pois. “Välikangas” oli se, joka oli rekon alla. Hän on vielä myöhemminkin ommeltu paitaan kirjavaa kangasta. (3)

Hantuukkien päissä solmittiin ja punottiin loimet päistä, ei muista miten se kävi. Hän ei joutanut tekemään nyytinkiä, kun oli suuri tila. Hänen aikanaan tuli Aunuksesta ”pitsiä” (niin sitä sanottiinkin). (18)

Kolmipietiminen vaippa kudottiin toimekasta ja vanutettiin. Vähän kostutettiin ja paljailla jaloilla poljettiin, se oli yhess mytyss jaloill käännettiin väliin pyöreän puun päälle, ettei päässyt toisin paikoin paksummaksi. Se antaa äänen, kun on valmista. (23)

Anni Lylanteri, 76, Kiviniemi

76-vuotias Anni Lylanteri on jättänyt hunnun n. 30 vuotta sitten. Miniät panivat aina hunnun anopin päähän. Rekkoa hän ei osannut tehdä, alettiin heittää rekkomuoti pois, kun hän tuli siihen ikään. (3)

On kyllä nähnyt tehtävän vyötä lauoill, mutta ei muista, kuinka se kävi. Tavallista yksinkertaista kaksiniitistä ”pokramoa” pantiin pirtaan aina loimilanka vuoroon väliin ja reikään. Kun tehtiin kuvallisia vironvöitä, noukittiin erikseen. Hän ei ole niitä tehnyt eikä muista, kuinka se kävi. (41)

Koirasen emäntä, Kiviniemen majatalo

Sängyssä on ”röijy” eli lattiamaton tapaan kudottu alanen, joka levitettiin olkien päälle. (27)

Vappu Tenkanen, 73, Karhola

73-vuotias Vappu Tenkanen (oikein hauska vanhanaikainen ihminen) on pitänyt huntua. Se oli kahden markan kokoinen ja sen “pit olla kui pit niin korja”. Nuorempana on hänellä ollut leikattu tukka, mutta on antanut sen noin 25 vuotta kasvaa. Hän on pitänyt rekkopaitoja, mutta ei ole itse tehnyt. “Niihi tehtii monnenäköiset matoset ja monest kirssist (kirssi = villalanka). Punasen hameen helmassa oli nauhapirralla kudottu keltainen nauha. Se oli loimi villasta, loimia niin tieässä, että kuteet peittyivät. Sinisen hameen helmassa oli punaverka. Itse tehtiin hartuukset ja “se ken ymmärs, se kirutt kirssilöill korreuksii tähä”. Hänen äidillään oli vielä suuri huntu keskellä otsaa, se peitti osan hiuksiakin. Huntu tehtiin silloin omakutoisesta kankaasta, joka valkaistiin. Ei kertoja eikä hänen 87-vuotias eläkemummonsa ole kumpikaan käyttänyt säppäliä. Palmikko oli kertojan sisarella. Kun nämä olivat tyttöjä, oli “nästyykki” päässä. Vanhempi kertoja muisti pyhäjärveläisten ennen laulaneen.

“Kun mie saisin Sakkulasta
Punakalsun purkamista
Repisin rekkopaiat
Purkaisin punaset kalsut” (5)

Karholan Tenkasella 87-vuotias [Pyhäjärveltä kotoisin oleva] eläkemummo muistaa, että hänen nuorena ollessaan tehtiin jonkun tuuman levyistä ”reikäsii hantuukiloin päihin”. (14)

Tenkasen 73- ja 87-vuotiaat kertoivat, että rekkokangas ensin poimutettiin ja sitten siihen pujotettiin kirssilöit. Toisen rekosta aina katsottiin mallia. (14)

Vappu Tenkanen kertoi, että hänen äitinsä, joka nyt olisi 115 vuotta, teki nyytinkiä mustasta ja harmaasta kotorihmasta. Tenkasen 87-vuotias eläkemummo kertoi olevansa nähnyt tehtävän nyytinkiä, mutta enemmän Pyhäjärvellä, (hän on sieltä kotoisin), ei juuri Sakkolassa enää hänen aikanaan. (18)

Tenkasen 73- ja 87-vuotiaat kertoja ovat kumpikin osanneet nuoruudessaan tehdä viilivyötä, nyt ei ole lautoja enää, eikä näkisikään. Nauhoja on tehty enemmän niisillä kuin pirralla. Se oli helpompaa ja selvempää ja sai parempaa. ”Kussakka” tikutettiin seinällä näppilöien kanssa. Se alettiin keskeltä ja valmistui kumpaankin päähän. Sitten lopuksi pantiin keskelle kolme kuetta, muuten se olisi purkautunut. Tämmöinen piti olla joka ainoan turkin päällä. (42)

Tenkasella oli lapsenvipu (vertaa kuva 1291:9,10,14,29), jonka ääressä nuori emäntä istui liekuttamassa. Nykyään on puu mäntyä, ennen pidettiin katajaa, se oli vahvempi ja kiikkui paremmin. Talvella käytetään nykyään kätkyttä. (27)

Lakanakangasta kudottiin siten, että loimet otettiin hienoimmista pellavista ja kuteet niistä rohtimista, jotka läksivät harjattaessa. Se kudottiin toimikasta. Kahatoimikasta ei kudottu silloin, kun hän oli kotonaan, mutta miehelässä ollessaan on hän kutonut kahatoimikasta housukankaaksi miehille. (27)

Päällyshousukangas värjättiin sitten pikivärillä mustaksi. Hänen äitinsä kutoi sinisen ja valkean viirukasta tavallista toimekasta miesten housuiksi. Kertoja on kutonut miehelässä miesten pukukangasta. Värjäsi pellavaloimet pikivärillä ja siihen sitten harmaalankaset eli villaiset kuteet, pani kahatoimikkaasti eli edestakaisin niisiin ja samalla tapaa polki, niin tuli ”silmäniekkaa”. ”Esiliinan kuttoit, että päält päin näkkyit langat” eli villalankakude, nurjalla puolella näkyi pellavaloimet, siis parkkumia. Hän ei ole kehrännyt värttinällä, mutta hänen 87-vuotias eläkemummo on ketrännyt värttinällä. Hän istui uunin päälle ja värttinä pyöri lattialla, lanka kierrettiin käen ympäri ja siitä värttinän ympäri. Kuontalo oli ”keträpuussa” kiinni. Nämä kutoja kertoivat, että viipsinpuut olivat ennen yhdeksän vaaksaa pitkät. Nyt käytettiin lyhyempiä hyvin harvassa enää pitempiä. Kerilauat levitettiin sitten ”ämmän” (vertaa esim. Kuortane ”keri(i)akka”) ja niiltä kehittiin. Ne olivat niin suuret, että täyttivät tuvan. Seinällä kangas luotiin. Kangasnaulat olivat seinässä ja lanka juoksi kehiltä orteen kiinnitetyssä laudassa olevan reiän kautta seinälle luotavaksi. Nykyään on ollut ”luontapuut” jo 50–60-vuotta, mutta nämä molemmat kertoja ovat luoneet seinälle. Nyt saa istualt vyyhtiäkkin, kaikk on helpompaa. Seinällä kangas vedettiin letille eli aina vuoron perään silmukka toisensa sisään. Pelsimillä ennen kudottiin, noin 20 vuotta sitten oli vielä paljon pelsimiä. Toisin paikoin on vieläkin. Letti pantiin sitten ovirautaan kiinni, kun käärittiin ”suvakolle” eli [loimi]tukille, kolme kertaa aina käärittiin, sitten vedettiin lujalle. Väliin pantiin letti kiinni riihen ikkunaan, kun ovi ei saanut olla rauhassa, kun käytiin edestakaisin. ”Pelsimet” olivat penkin reunan päällä ja kaiteet olliit nuorass riippumass, Sukkulainen”, ”keämi” = käämi, se tehtiin ”keämikoall” vain rihmast (ei paperia eikä ruokoa) lanka johdettiin käämiä tehdessä aina vinoon, ettei se niin sortunut, mutta loppukäämi tahtoi sortua. Käämikelaa pyöritettiin päältä kädellä, kun ei ollut ”vokkia”.  (28–29)

Ristikirjava ruudukkainen vaippa, paksua sarkaa, oli Tenkasen emännällä, kun tuli taloon. Niissä oli kolme piedintä. Vanutettiin ”variss” vees ja paljon jaloin polettiin. Ripouttiin aina välillä vettä päälle, sllä niistä lähti karvat pahasti jos olivat varsin kuivat vanuttaessa. ”Röijylöit” eli räsykuteista vuodealusta oli hänellä monta, kun tuli taloon. Se oli koko katkan kaksiniitistä vähän viiruniekkaa, nykyään niitä on enemmän kuin ennen. Nämä selittivät nimen röijy johtuvan siitä, kun siihen pannaan kaikkea halpaa rojua. Tavallisessa merkityksestä eivät he tätä sanaa käytäkään. Tyynynpäälliset tehtiin hyvin karhiasta ruohtimisesta kankaasta. (29)

60-vuotias, Haitermaa, Äikäänmäki

Pyyheliinan päihin tehtiin ”hiirentiet”. Ei otettu enemmän kuin kolme lankaa pois, tavallisesti vain kaksi. (14)

Sängyssä on samanlainen räsymatto kuin ”sillall” eli lattialla. Viimemainittu on vain paksumpi ja karkeampi. ”Suuret rikkaat makkaat sellaisell”. Sitä sanotaan ”röijy”. Ennen tehtiin sellaisiin, joissa oli ”nuput” eli tilkuista tehtyä nukkaa. Sitä sanottiin ”röpytetty täkki”. Näitä nuppuja pantiin harvakseen, ei joka loimilankaan (vertaa 5020:4 Inkeri). ”Vaippaloit” oli ollut hänen äidillään. Kertoja sanoi: ”Meill ei olt huntuu, ei vaippaa ja elettypähä on vain”: Vaipat olivat ”ruutuniekkoja”. Kuka oli ”nainen” eli vaimo, sill oli ”vaippa”. Vaipan jälkeen tehtiin ”lankatäkkejä”, ne kudottiin ”lapasiks” kaksiniitistä, jossa aina kaksi loimilankaa pantu samaan niisisilmukkaan. Ne tehtiin purulangoista. Näiden jälkeen käytettiin ”puumoltäkkejä” eli topattuja täkkejä. (27)

Kertoja oli sitä mieltä, että pirralla voisikin vielä vyötä syntyä, mutta ”se kuuluuki jo sukkeluutee, joka lauoill tekis”, se on viilivyö. On tehnyt ”lohenpurstoa” ja ”silmäniekkaa” pirralla, se oli rostoi sortuu (sortuu = lajia). (41–42)

Rautu

Pekkasen vanha emäntä, 78, Haapakylä

(valokuva I 1291:8). Hänellä on leikatut hiukset, hän voi pitää, kun hänellä on vunukka (= tyttären tai pojan lapsi) joka leikkaa. (“Vunukka” sanoo isoäitiä “ämmä”). Hamesarka on kaksiniitistä. Neliniitistä oli miesten housut ja sekä miesten että naisten viitat. [Nimi?] sepän emäntä pitää vieläkin huntua (en tavannut häntä). Vanhoilla oli suuret hunnut, nuorilla pienet. Hänellä oli niin kuin viiden kopeekan raha, nuoremmilla niin kuin kolmen kopeekan. Hän on jättänyt hunnun pois noin 20 vuotta sitten. (4)

Kun meni naimisiin, silloin tehtiin pienet rekot. Naimisiin mennessä piti olla 100 paitaa ja kaikki omat tekemät; 10 paitaa hänellä oli Vennäin vaatetta. Hame tehtiin “piikosta”, kun kävi paimenessa. Lasten parempi hame oli “ärmäkkiä”. Se on pellavaloimi ja villakude, kaksiniitiseksi kudottiin, vanutettiin ja värjättiin. Oli vantturit, jotka kutsuttiin taloon, kun oli vanuttamista. Kun oli vähän vanuttamista, vanutettiin kotona “sillalla” eli lattialla. Nuora pantiin orteen kiinni ja siitä pidettiin käsin kiinni “piä käsill siit kiinni ja jaloill tie työtä”. (5)

Hame oli ”piikkoa”, silloin kun oli paimenessa. Lasten parempi hame oli ”ärmäkkiä”. Se kudottiin kaksiniitiseksi pellavaloimi ja villakude, sitten se vanutettiin ja värjättiin. Kun oli talossa paljon vanottamista, kutsuttiin ”vantturit” kotiin. Kun oli vähemmän, vanutettiin itse kotona ”sillal” eli lattialla. Pantiin nuora orteen kiinni siitä piettiin kiinni käsin ja jaloilla vanutettiin, ”piä käsill siit kiinni ja jaloill tie työtä”. (26)

Värjääminen: Pietarista tuotiin siniväriä ”könttylöit” se pantiin saunapadan pohjaan, se oli saunan eteisessä, ja sitten ”koko väk kussiit pattaan”, sitten seos sai hapata. Kangasta pidettiin siinä kolmeen ”räsään” eli kertaan ja kuivattiin välillä. Vaikeata oli sitä käsitellä, kun haisi niin pahalta. Kun keitettiin katajavedessä, niin se lakkasi haisemasta. Punasta värjättiin ”punalastuloill”, ei tiedä, mistä niitä saatiin. ”Keltoi”  saatiin kaukaa metsästä. Oli yksi juuri, siinä monta haaraa (ei kuki). Juuret kuivattiin, hierottiin hienoksi ja keitettiin, sekä hapatettiin. (26)

Kertoja on aina vyyhtinyt viipsinpuulla, ei hänellä ole muuta vyyhdinlaitosta. (27)

Inkeri

Lempaala

50-vuotias

50-vuotias vaimo kertonut, kun hän oli lapsi, oli punainen kukikas esiliina. Hänelle pantiin setka päähän, kun tuli naiseksi eli meni naimisiin. Setka oli mustasta sulkkurihmasta tehty verkko, siinä oli rusetti “pantikka” – se oli otsalla. Hiukset oli ylöspäin kammattu, setkassa oli ennen ollut paljon helmiä. (3) Hän on kutonut toimikasta ja haaratoimikasta (se pannaan niisiin takaa lähtien 1,2,3,4,3,2,1 ja samalla tavalla kuin niisiinkin pantiin), murtikaista [ks. kuva] se niisiin 4,3,4,3,4,3, näin toinen puoli neliöitä toinen puoli 2,1,2,1,21. Se poljettiin samalla tavalla. Kudottiin myös kahdeksanniitistä ja polviniekkaa. Toimikkaisii ja murtikkaisii käytettiin lakanoiksi. Sänkypeitteitä ja hevosloimia kudottiin niin että keskusta oli toimikasta ja päät murteikasta. Hantuukit kudottiin haaratoimikasta. Joka kevät kudottiin kantuukikangasta. Kun kudottiin lakanakangasta, kudottiin murteikas (24)

Hänen aikanaan on kyllä pidetty lautavöitä, mutta ei ole nähnyt niitä tehtävän. Sukkaan kudottiin koristeita, joita sanottiin ”sakkineiks” (siksaklinjaa, ks. 5020:1), sellaista kudotaan vieläkin. Kertoja tytärkin on kutonut. (41)

70-vuotiaat kertojat, Mustila ja Ohalatva

Mustilan ja Ohalatvan vierekkäisistä kylistä noin 70-vuotiaat kertojay kertoivat käytetyn “pumppuhameita”. Kudelangan annettiin mennä kerratessa vähän kaksin kerroin paikoitellen, nämä pumppujuovat olivat erivärisiä. Hame tehtiin useammasta pietimestä ja vaikutti poikkiviiruiselta. Näitä kudottiin vielä noin 15 vuotta sitten ja samasta kankaasta tehtyyn röijykin. Lempaalan hunnun teko (valokuva 156:1), Katri Pyöriäinen tekemässä sitä. Häntä vanhemmat pitivät suurempia huntuja. Huntu kostutettiin sokerivedellä. Valokuvassa näkyvän pulvanan (esine 5020:2) on tehnyt pakolaismies. Muuten Inkerissä oli pulvanat ennen tehty sorvaamalla. Vanhemmat kuin hunnuntekijä kuvassa 156:1 pitivät vielä suurempia huntuja. Niin kauan kuin oli huntu, oli lyhyet hiukset ja helmaniekka hame. (3)

”Kirssilöist” tehtiin rekot ja mansketit hihansuihin. Kirssi oli värikästä lankaa, jota ostettiin Pietarista. Rekkoa tehtäessä ensin pujotettiin ompelurihmalanka ylös ja alas ja sitten ruvettiin tekemään lajii. Tehtiin ”tekosii” eli esimerkiksi konnikaisen päitä ja matosii. Siitä tul tekonen, kun minkä langan ottiit, minkä jättiit. Nämä kertojat 70–75-vuotiaat eivät oikein osaa selittää, eivät ole itse tehneet, heidän äitinsä tekivät vielä ”täyen päält”. Reunaan tuli sitten ”riput”, kun lanka käännettiin takaisin. (13–14)

Pyyhinliinat kudottiin toimikkaisiksi vain. Nuorempien esim. 63-vuotiaan nuorena ollessa kudottiin jo kahatoimikastakin pyyhinliinakangasta, tehtiinpä sellaisesta hameitakin. (24–25) Poppanoit eli röijylöit tehtiin silmäniekkoja, sellaisia kuin edellä kerrottu röijy, mutta nämä kertoivat, että ”silmät” poimittiin näppilöill, ei käytetty noukkimalautaa. Rihmoista tehtiin loimet ja räsyistä kuteet. Näihin pantiin kaksi piedintä yhteen tai kolmeksi, ja oli kapea pirta. (25)

Lanka kehrättiin ”vokin” kanssa, mutta osaavat he kehrätä värttinälläkin (valokuva 156:3). ”Viäräpuu”, jonka päällä istuttiin, koetettiin saada kasvainta väärästä puusta. (25)

40-50-vuotias, Kirjasalo

Kirsalo (aivan Raudun rajalla). 40–50-vuotias kertoo: ”Röijy”, joka oli aivan kuin räsymatto kaksi kappaletta on ommeltu yhteen, muuten on tavallista kaksiniitistä, sitten aina vähän (5 cm) matkan päässä esimerkiksi noukkimalaudan avulla [ks. piirros]. Tämä menee aina kolme loimilangan yli ja alitse, silloin ei poleta ”suksia”. Noukkimalautaa vaan käännetään, kun sille kohdalle tullaan. Näitä kudotaan myös aivan suoria kaksiniitisiä. Röijyjä käytetään aluslakanana. Tyynyn päälle ei sitä vedetä. Lankatäkki muuten kaksiniitistä, lapasittain kudottu, päät kuin silloinen noukkimalaudan avulla kudottu röijy. Lapasittain kudottu, että pannaan niisiin aina kaksi loimilankaa rinnan kaksi etu ja kaksi takavarvalle. (24)

63-vuotias, Suuri Kaitala

Suuri Kaitala, 63-vuotias kertoo, kun oli musta hame ja punaverka helmassa, piettiin vyöllä vyötä, se oli tavallisesti lautavyötä. Esiliina oli kukikasta kangasta ja siinä oli ostopitsi helmassa. Kun oli valkoinen esiliina, oli helmassa punainen vaate. Kertoja on pitänyt huntua noin kymmenen vuotta naimisiin mentyään ja sitten jättänyt pois. Hunnun jälkeen pidettiin “setkaa”, se ostettiin harjulaiselta, siinä oli helmilöit. Se oli jotakin uutta muotia, eivätkä sitä kaikki käyttäneet. (Viipurin museossa on vaimo Lempaalan puvussa: harmahtava rohkamoviitta, hameenhelmassa punaverka.) (4)

Miesten housun puntiin (housut siniviirukasta kaksiniitistä rohtimista) tehtiin ”hiirentiet”, vedettiin yksi tai kaksi lankaa pois ja ommeltiin valkealla liinalangalla. (14)

On tehnyt paljon käsityötä, ei ole nähnyt koskaan tehtävän nyytinkiä. (18)

Hän on tehnyt 12 laudalla ohjakset. Sanoi viilivyöksi sellaista, joka tehtiin pirralla tai niisillä. Sitä tehtiin enemmän niillä kuin pirralla, se oli helpompaa kun ”niiet ovat kevyemmät”. Lautavyössä pantiin aina väliin kude ja sitten käännettiin laudat. Reunassa oli ”aisalangat”. Näihin vöihin pantiin sitten ”pumput” päihin (langasta tehdyt paperin tai kolmen sormen päällä). Toisaalta vain käännettiin vähän lautavyön päitä. (41)

Ovat kutoneet samanlaisia vaippoja kuin Suomen puolella, ne vanutettiin myös. Hän kertoi, että oli ollut kaiken tekijä, ”ei miun nyppilöihi kukkaa sylkent”. Kudottiin rihmaista toimikasta. Miesten housukangasta kudottiin pellavaloimi sinistä ja valkeaa, kude oli kokonaan sinistä. Siitä tuli viirukasta, sininen viiru oli leveämpi. Tämä kudottiin kaksiniitiseksi ja sanottiin rohtimiseksi. (26)

47-vuotias, Lukkarinmäki

Lempaala (Sakkolassa) Toivokkola, 47-vuotias lukkarinmäkeläinen kertoo, että hänen aikanaan ommeltiin hantuukin pääksi vain punainen kangas, hänen äitinsä aikana oli ommeltu kukko ja kana. Lempaalaiset olivat komiampaa kansaa kuin vuolteelaiset [Vuole] ja pitivät enemmän kaikenlaisia ”potrakoi” eli koristuksia. (13)

Miikkulainen

Mari Tuomaantyttö Kemppi, 74 ja Mari Yrjänäntytär Pusa, 82, Alakylä

Kertonut Mari Tuomaantyttö Kemppi 74 vuotta ja myös Mari Yrjänäntytär Pusa 82 vuotta kertoneet (valokuva 156:2). He ovat pitäneet huntua ja kummallakin on vielä tukka lyhyeksi leikattu. Nuoremmilla oli pienemmän, vanhemmilla suuremmat hunnut. Huntua “pannessa” tulee hyvä, “ku ois kastetella sokurill”. Kemppi on jättänyt hunnun noin 30 vuotta, Pusa noin 20 vuotta sitten. Huntu tehtiin ostovaatteesta. Ei voinut kutoa niin hienoa, että olisi voinut käyttää hunnuksi. (4)

Mari Pusa ei muista reikäompelun tekoa, rekkoja hän on tehnyt niin kuin tehtiin ”kirjavii”, ”räätyä”, ”ristii”, ja ”polviloi”. (14)

Mari Pusa kertonut, että ei hän ole nähnyt pitsiä nyplätyn, sitä ostettiin kun tarvittiin. Ei muista hantuukin päitä solmitun, niihin pantiin punainen ”kumakka” eli kangas, ennemmin kudottiin. (18) Alakylästä 70-vuotias ei muista nyytingintekoa. (18)

Kun tehtiin hamekangasta, niin se pantiin neljään niiteen, sitten se kyllä kudottiin kuten rohtiminen ja näyttää kaksiniitiseltä. Se pantiin neljään niiteen, että se ei niin kuluisi poikki ja tulisi tiheämpää ja sorjaa siitä tulikin. Hametta ja viittaa tehtiin neliniitisestä. (25)

Vaippaloit kudottiin ristikästä, mutta myös poikkijuovaista, ne tehtiin neliniitisiä ja sitten vähän vanutettiin. Kellä oli oikein suuri kori, vanuttaa siinä, toiset vanuttivat laudalla. Hantuukkiloin päihin pantiin puinainen kude, tuli ”kumakka”, ei mitään ripsuja pantu paihin. Kudottiin toimikasta ja ruohtimista (kaksiniitistä). Kahatoimikasta kudottiin ja tehtiin hurstiloi ja lakanoi. 1,2,3,4,3,2,1,2 samassa järjestyksessä polettiinkin. ”Lokki” = niisipyörä oli kaksi rillaa kummassakin lokissa. Pelsimillä on kudottu aivan viime vuosiin saakka. ”Sukset” = polkimet. Pelsimissä on latuska lauta, ”suhakko”, jolle loimirihmat kääritään, siinä on paksu pää ja reikiä, muuten se on aivan keppi. ”Pääsyrjä” on se keppi, josta käännetään ”niiet”, ”pinnari”, tikulla pannaan ”pirtaan”. ”Luontapuut” on jo ollut myöhemmin, mutta ennen lyötiin seinään sisäpuolelle tapit jo taloa valmistettaessa, ne olivat ”kangastapit”, näille luotiin. Kankaan pituutta puhuttiin seinittäin, niin ja niin monta seinää. Vanhempi kertojista ei ole koskaan luonut luontapuille. Orsissa oli reiät, näiden reikäin kautta juoksi lanka kehältä seinälle. Viipsinpuulla vyyhdittiin, toiset olivat lyhyemmät, toiset pidemmät. Kertoja ei ole nähnytkään haspelia. (25–26)

Marj Nässi, 60, Yläkylä

[Kerrottu Pyhäjärven Rahkajärvellä sekä Saaprussa] Mari Nässi on heittänyt hunnun noin 20 vuotta sitten. Ei ole pitänyt mitään verkkoa sen jälkeen (vert. Pyhäjärvi). Ennen oli hartuusniekat hameet. Sininen hame ja punainen verkahelmus, punainen hame ja kirjava helmus. Nuttu oli hihallinen lyhyt tankki. Se oli kuin liivi. Se oli joko ostokangasta tai kotona kudottua. Esiliina oli ostokangasta. (6)

Hantuukkein päistä otettiin pari kudelankaa pois ja siihen tulliit reijät, ”reikäniekka”. Hänellä pitkä hantuukki, josta päistä sinipunertava kangas koristeena sekä ostopitsit, noin 20 vuotta sitten tehty. (14)

Hän ei ole tehnyt nyytinkiä, mutta häntä vanhemmat kyllä ovat tehneet. Niillä oli ”keikka”, Nyytinki pantiin esiliinojen ja hantuukkeinpäihin. (18)

On tehnyt lautavyötä, nyt ei ole mitään välineitä täällä. Niissä oli ”kokkaniekka” ja ”silmäniekkaa”. Myöskin niisillä tehtiin nauhaa. (42)

Marj Nässillä oli kahatoimikas hantuukki, kudottu noin 20 vuotta sitten, pannaan niisiin edestakaisin ja poletaan, kuten tavallinen toimekas. Hänen nuorena ollessa ei tehty kahatoimikkaisii hänen tyttärensä ovat tehneet. (29)

Samoin myös ”ruutuniekkaa”, joka pannaan niisiin kuin kahatoimikas ja poljetaan edestakaisin. ”Puppana” (Karjalan röijy (ryijy)). Loimi paksua pellavalankaa, kude kangastilkkuja; sitten sanottiin ”töppöniekka puppana”, jos tähän pantiin töppöjä [ks.piirros] (30) Tällaistä on kudottu kertojan nuorena ollessa.Samoin myös ”ruutuniekkaa”, joka pannaan niisiin kuin kahatoimikas ja poljetaan edestakaisin. ”Puppana” (Karjalan röijy (ryijy)). Loimi paksua pellavalankaa, kude kangastilkkuja; sitten sanottiin ”töppöniekka puppana”, jos tähän pantiin töppöjä [ks.piirros] (30) Tällaistä on kudottu kertojan nuorena ollessa.

50-vuotias, Yläkylä

50-vuotiaalla kertojalla on noin 20 vuotta sitten tehty ”lankapuppana” keskus mustaa, päät viirukkaat, lapasittain niisiin pantu ja kudonta yksinkertainen. ”Rosengång”, (kuteet vuoroin erivärisiä vertaa ryijyjen päät). (30)

Ieva Virolainen, noin 70, Alakylä

(Pyhäjärven Rahkajärvellä) On pitänyt ennen huntua, on vasta 14 vuotta sitten jättänyt pois. Vaimoilla oli sykeröissä tikute (niisillä tehty). Tytöillä oli myös ”helmaniekka hartuushame”, ”kostuli” sekä ”rekkopaita”. Hameessa oli noin kolmen tuuman levyinen punaverkahelmus, jossa oli paljon “röllyjä”. Esiliina oli leveä kukikkaasta kankaasta. Toisilla oli “loukkuniekka” helma, jossa oli kankaasta tehty kulmia [alassuin kolmioita]. Jalassa oli lipokkaat tai puolisaappaat. (6) Samasta kylästä kotoisin oleva 50-vuotias kertoi, että sinisessä hameessa on ollut punainen helmus ja hartuukset kototekoa. Punaisessa hameessa mustat hartuukset ja viirukas helma. Esiliina on korkealla, vyö pannaan kaksin kerroin, molemmat päät pannaan silmukan läpi ja ”töpyt” käännettiin taakse. Miehet pitivät lautavöitä, naiset paremmin pirtavöitä, joita kutoessa käytettiin niisiä ja pirtaa. Täällä poimi ”kokkaniekka” ja ”kynsniekka”. (6) Esiliina oli keltaista kukallista, valkea tankki oli esiliinan ja vyön päällä. Se on joko ostokangasta tai väliin sarkaa. Tankeissa on pitkät kapeat hihat. Vyössä ”töpyt” näkyi tankin helman alta. (6)

Tehtiin miesten pöksynsuihin ”hiirentiet”, pari lankaa otettiin pois. (14)

Vaimon sykeröissä oli tikute, joka tehtiin niisillä. Se oli 10–12 paria lankoja ja sitten keikka, johon langat pantiin kiinni toisesta päästä. Näita on ”kokkaniekka”, ”kynsiniekka” [ks.piirros], ”pääskysen purstoa” (5020:5), ”lohenpursto”, on suuremmat ja kirjavat kuvat. Lautavöitä pidettiin myös. Kapeammat olivat miesten vöitä. Pojat pitivät myöhemmin remeliä. Vielä 35-vuotiaalla vaimolla oli morsiameksi tullessaan vyö, jolla anopin paita ja hame sidottiin (nämä myös lahjoitettiin). Näin piti ennen olla. (42)

Tehtiin ”lapaspuppanoita” eli vaippoja, jotka kudottiin kaksiniitisiksi mutta pantiin lapasittain niisiin eli kaksi rinnakkaista lointa laitettiin aina samaan niisisilmukkaan. Näiden päät kudottiin värikkääksi siten että kudelangan väriä muutettiin. ”Liinapuppanassa” on räsy kuteena. Töppyröijyjä tehtiin myös (5020:4). (30)

Vaippoja oli täällä myös, ne olivat neliniitistä saraksi vanutettua. Ennen ne olivat suuriruutuisia, mustaa ja valkeaa, 35-vuotiaalle tehtiin koko harmaa, jossa mustat viirut päissä (ei ole mukana, täytyi sinne jättää, kun pakenivat). Kertojan nuorena ollessa oli vain hantuukit vain kaksiniitistä tai toimikasta kangasta, heillä oli ”rostoi-muoti”. Tyttäret kutoivat kahatoimikasta, mutta ei silmäniekkaa. Värttinällä ei hän ole enää kehrännyt, mutta viipsinpuu heillä oli. (30)

Pellavaa viljeltiin paljon, mutta ”liinast” eli hampusta tehtiin vain ”kalanpyytilöi”. (45)

Lue myös

Kansanpukujen historia