Esiliinat

Ohje: Jääsken alueen nyytinkiesiliina

Aiemmassa artikkelissa esittelin Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinoja teoriatasolla. Nyt ryhdytään tositoimiin: tässä artikkelissa kerron, kuinka nyytinkiesiliina valmistuu. Ohjeen mukaan valmistettu esiliina sopii hyvin Jääsken, Antrean ja Kirvun riikineisiin sellaisenaan, mutta suosittelen tutustumaan myös edellä mainittuun teoria-artikkeliin ja tarvittaessa muokkaamaan esiliinaa oman maun mukaan. Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinat ovat helposti tunnistettavia, mutta silti jokainen esiliina on uniikki. Siten on historiallisesti erittäin perusteltua, että vaate ei ole täsmällinen kopio mistään aiemmasta.

Nyytinkiesiliina on muuten hirvittävän työläs, ja jos haluat saada nopeasti valmista, kannattaa mieluummin valita kudonnaisraitainen esiliina.

Kaavakuva Jääsken nyytinkiesiliinasta osineen.
Esiliinan osat. Kaavakuvan nimitykset ovat omasta päästä, eivät siis muistitiedossa esiintyviä nimityksiä.

Esikuva

Tämän artikkelin ohje on laadittu yhden esiliinan perusteella: esikuva on Lahden museon esiliina LHMVHMAE582:167. Se on kaikin puolin melko tyypillinen lajityyppinsä edustaja: Siinä vuorottelevat sinipohjaiset nyytingit ja punavoittoiset ripsiraidat, reunoissa ja helmassa on niissäkin nyytinkiä. Vyötärö on poimutettu neljästä kohtaa. Vyötärökaitaleessa on ripsiraita, mikä ei ole harvinaista, vaikka tavallisimmin jääskeläisten nyytinkiesiliinojen vyötärökaitale on valkoista palttinaa.

Esiliinasta on korkearesoluutioisia kuvia Flickrissä:

_6250641
Kuvagalleria Jääsken nyytinkiesiliinasta Lahden museossa. Voit siirtyä Flickriin tarkastelemaan korkearesoluutioisia kuvia.

Valmiit vaihtoehdot esiliinakankaaseen

Jos et aio kutoa esiliinakangasta itse, on seuraavia vaihtoehtoja saatavilla: Soja Murto myy valmista kangasta Jääsken tarkistetun kansallispuvun nyytinkiesiliinaan ja Vuorelma Jääsken tarkistamattomaan kansallispukuun sekä Kirvun tarkistamattomaan kansallispukuun. Jos katsoin oikein, ei Antrean kansallispukuun ole tällä hetkellä myynnissä nyytinkiesiliinan kangasta.

Jos käytät valmista esiliinakangasta, kannattanee ompelussa hyödyntää Vuorelman tai Soja Murron myymiä ompeluohjeita, sillä tämä ohje ei välttämättä sellaisenaan toimi valmiskankaan kanssa. Voit siltikin toteuttaa nyytingit tämän ohjeen mukaisesti.

Esiliinakankaan kudontaohje

Esiliinakankaan kutominen ei periaatteessa ole kauhean vaikeaa – työlästä se on mikäli kangaspuilla ei ole sopivaa lointa valmiina. Olen kirjoittanut tästä loimen luomisen tuskasta jo aiemmin. Muistaakseni kankaan saaminen kudontakuntoon vie jonkun noin 10, ehkä 12 tuntia, olettaen että komplikaatioita ei ilmene. Kutominen tietysti on kivaa ja helppoa, eikä edes kauhean aikaa vievää.

Siinä mielessä Jääsken nyytinkiesiliinan kangas sopii aloittelijan kudottavaksi, että esiliina kootaan kangaskaitaleista. Voit kutoa kaitaleet yhteen pötköön siinä järjestyksessä kuin ne ovat esiliinassa – kuitenkin jos esimerkiksi yksi raidoista epäonnistuu, voit kutoa saman raidan uudestaan. Kangashan joka tapauksessa leikellään kaitaleiksi, joten voit yrittää uudestaan ilman, että koko esiliinakangas pitää kutoa alusta-asti. Siten Jääsken nyytinkiesiliinakangas on armollisempi kutojalle kuin kudonnaisraitainen esiliina.

Tarkistin kudontaohjeen moneen kertaan, vaan aina sieltä löytyi joku ajatusvirhe. Kun olen tähän paljon aikaa käyttänyt niin tuntuisi tyhmältä olla jakamatta ohjetta, mutta huom. huom. ohje on siinä mielessä kokeellinen, että siellä saattaa edelleenkin olla virheitä. Jos kokeilet kutoa esiliinakankaan tällä ohjeella, niin laitathan kommenttia että miten meni.

Kudontaohje n. 81 cm pitkään esiliinaan

Kudontaohje on tehty seuraaville langoille:

  • Loimi: Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2). Pirta 60, 2 lankaa piinraossa. Valmiissa kankaassa loimen tiheys on noin 14 lankaa/cm. Alkuperäisessä esiliinassa loimen tiheys on noin 19 lankaa/cm.
  • Palttinakude: Ne 16/2 puuvillalanka (tex 36×2). Tällä langalla kuteen tiheydeksi tulee suunnilleen 14 lankaa/cm. Myös ohuempi puuvillalanka, esimerkiksi Ne 20/2, toimii palttinakuteena. Esikuva-esiliinassa palttinakuteen tiheys on noin 25 lankaa/cm.
  • Ripsikude: vadelmanpunainen, tumma farkunsininen, kurpitsanoranssi Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2 tai tex 28×2); paksumpi oliivinvihreä Ne 8/2 puuvillalanka. Vuorelman Pouta on todella hyvä lanka punaiseen ripsiin, sillä se ei päästä väriä.

Kudottavan kankaan pituus sisältää kutistumisvaraa 7 % sekä saumavarat (0,7 cm) ja päärmevarat (1 cm). Voit siis voit kutoa kankaan täsmälleen kuten ohjeessa. Jos haluat muuttaa esiliinan pituutta, kutistumisvaraa tai sauma- tai päärmevaroja, voit käyttää laskuria (excel-tiedosto).

Kudo seuraavat kaitaleet:

  • Vyötärökaitale (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo vyötärökaitaleen ripsiraita (1,7 cm). Kudo palttinaa 1 cm.
  • Ylin ripsiraita: (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo ylin ripsiraita (3,0 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm.
  • Muut ripsiraitakaitaleet (5 kpl): Kudo palttinaa 4,5 cm. Kudo tavallinen ripsiraita (4,4 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm. Tee näitä ripsikaitaleita yhteensä viisi samanlaista. Paitsi viimeisen ripsiraidan jälkeen kudo 0,6 cm enemmän palttinaa (niin saat loppupalttinasta hieman pidemmän kuin muut palttinaosuudet).
  • Reunakaitale (2 kpl): Kudo palttinaa 0,7 cm. Kudo reunan ripsiraita (0,6 cm). Kudo palttinaa 1,7 cm. Tee näitä yhteensä kaksi.

Vinkki: kudo kaitaleiden väliin yksi erivärinen kude, niin sinulla on valmiina linja, jota pitkin leikata kangas.

Ripsiraitojen ohjeet on sovitettu hieman pienemmälle lankojen tiheydelle, kuin alkuperäisessä esiliinassa. Esikuvassa kuteen tiheys on noin 40–60 lankaa/cm. Tämä ohje on laadittu tiheydelle 35–40 lankaa/cm. Ohjekaavioiden värit eivät vastaa alkuperäisen esiliinan värejä!

Ripsiraitoja kutoessa ei liikaa kannata kytätä virheitä, sillä alkuperäisen esiliinan kuusi ripsiraitaa ovat kaikki vähän erilaisia. Ylin ripsiraita on selvästi erilainen, mikä on yleistä Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.

Jääsken esiliinan ripsiraita.
Alkuperäisen esiliinan kuusi ripsiraitaa. Ylhäällä vasemmalla on yli raita, joka on hieman enemmän erilainen kuin muut raidat. Muissakin raidoissa esiintyy pientä vaihtelua siten, että ne eivät ole täysin identtisiä keskenään. Raitojen leveys vaihtelee 2,8–4,3 cm välillä.

Kastele valmis kangas 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee). Tarkkaile miten värit pysyvät kiinni kankaassa. Kuivata kangas tasolla: mikäli värit lähtevät leviämään, tasolla kuivuvassa kankaassa ne eivät lähde valumaan alas päin.

Nyytinkien valmistaminen

Nyytinkiesiliinassa on nimensä mukaisesti nyytinkejä. Jääsken kihlakunnassa nyytingit olivat kansanpukuajan lopulla tyypillisimmin tummansinisiä.

En itse osaa nyplätä, joten en myöskään ohjeista tässä nypläämistä. Esiliinan nyytingit on mahdollista pujotella valmiiseen pujottelupohjaan, jota saa Vuorelmalta leveämpänä (3 cm) ja kapeampana (2 cm) versiona. Teollinen pujottelupohja on muutoin ihan hyvä tuote, mutta mielestäni materiaali on liian luirua, ja olisi kiva että väri- ja leveysvaihtoehtoja olisi saatavilla enemmän. Tämän ohjeen nyytingit on toteutettu Vuorelman pujottelupohjiin.

Tarvitset vaakaan tulevia nyytinkejä varten leveämpää ja reunojen nyytinkejä varten kapeampaa nauhaa. Kun tilaat nauhaa, huomioi että nauha kutistuu jonkin verran kirjonnan ja kastelemisen seurauksena (noin 6 %). Osta myös jokusen kymmentä senttiä ekstraa kokeiluja varten.

Esikuvassa on käytetty kuvioiden eli potrukkeiden lankana nähdäkseni sekä villaisia että kasvikuituisia lankoja. Kokeile aluksi eri värisiä ja paksuisia lankoja. Itse tykkäsin käyttää kirjontaan Bockensin Nm 8/2 Möbelåtaa (tex 125×2, 100g=400m), joka on tiivis ja vahva kaksisäikeinen villalanka. Tein kokeiluja paksummalla ja pörröisemmällä langalla, joka mielestäni sopi tähän hommaan huonommin.

Suunnittelin pujotuskuviot siten, että ne näyttävät mahdollisimman paljon alkuperäisen esiliinan kuvioilta. Kaikkia nyytinkejä ei ole mahdollista siirtää pujotuspohjaan sellaisenaan, koska pujotuspohjassa on tietty määrä langanpaikkoja. Yksinkertaisemmat nyytingit (kolme ylintä) on toteutettu hyvin samalla tavalla kuin alkuperäiset, mutta monimutkaisempien kuvioiden kohdalla oli pakko tehdä kompromisseja.

Jääsken kansallispuvun esiliinoissa olen nähnyt kahta eri pujotustapaa: kuviot on pujoteltu yksinkertaisena tai kaksinkertaisena. Kaksinkertainen pujottelu vie paljon enemmän aikaa, mutta lopputulos on paljon lähempänä nyplättyä nyytinkiä.

Alkuperäisen esiliinan potrukkeissa käytettyjä värejä ovat vadelmanpunainen, vaalea keltainen, oliivinvihreä, tummanvihreä, poltettu oranssi ja valkoinen.

Vanhaa esiliinakangasta ja nyytinkiä.
Monimutkaisissa kuvioissa potrukkeet eivät välttämättä toistu säännöllisesti. “Virheitä” ei siis tarvitse pelätä.

Seuraavaksi nyytinkien pujotusohjeet ylhäältä alaspäin lukien, vasemmalla alkuperäinen esiliina ja oikealla oma esiliinani, ja sitten kaavakuva nyytingin pujottelemiseen. Jos haluat muokata pujottelukuviota tai tehdä kokonaan omanlaisesi, niin laitan tähän Vuorelman pujottelupohjista kaavakuvat, jotka voi esim. tulostaa. Reunimmaiset rivit kannattaa jättää tyhjiksi, koska näistä reijistä nyytingit ommellaan kiinni.

Vinkkejä pujotteluun:

  • Venytä pujotuspohjaa pujotellessa, jotta pujotuslanka ei ala kiristää. Muutenkin kannattaa tarkkailla pujotuslangan kireyttä. Voit esimerkiksi laittaa nauhan neulalla kiinni housunpolveen, sukkaan tms., niin saat nyytingin pysymään venytettynä. Jos kirjontalanka on liian kireällä, nyytinki vetäytyy kasaan. Joka tapauksessa nyytinki tulee kutistumaan joitain prosentteja, sillä pujotuspohja kutistuu kasteltaessa. Se paljonko nyytinki kutistuu, riippuu myös käyttämästäsi kirjontalangasta.
  • Kutista valmiit nyytingit kastelemalla ne 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee).
  • Muita nyytinkejä kuin reunanyytinkejä ei tarvitse päätellä. Tee reunanyytinkien päähän päärme.

1 nyytinki

2 nyytinki

3 nyytinki

4 nyytinki

5 nyytinki

6 nyytinki

Reunanyytinki

Alkuperäisessä esiliinassa reunanyytingit eivät ulotu vyötärökaitaleeseen asti, vaan jäävät noin 6 cm päähän siitä. Viisas valinta on tehdä ensin ripsiraitakaitaleet ja muut nyytingit valmiiksi, koota esiliinakangas ja vasta sitten mitata, kuinka pitkät reunanyytingit tarvitsee.

Reunanyytingin pujotusmalli on tyypillinen Jääsken kihlakunnalle, mutta ei peräisin esikuvana olleesta esiliinasta. Esikuvaesiliinassa on reunanyytinkinä samantyylinen nyytinki kuin ylimpänä nyytinkinä. Halusin käyttää reunoissa kapeampaa pujottelupohjaa, minkä takia muokkasin reunanyytingin pujotusmallia. Jos haluat, voit tehdä reunojen nyytingit esikuvalle uskollisesti leveämpään Vuorelman pujotuspohjaan.

Kapeammassa pujotuspohjassa on muuten eri reikien tiheys kuin leveässä pohjassa.

Kankaan leikkaaminen

Leikkaa kankaasta vyötärökaitale, kaksi reunakaitaletta sekä ripsiraitakaitaleet. Nyt jos on käynyt niin, että ripsiraidoista on tullut suunniteltua leveämpiä tai kangas on kutistunut suunniteltua vähemmän, voit lyhentää esiliinan mittaa välipalttinoita lyhentämällä.

Suosittelen siksakkaamaan kaitaleet välittömästi, sillä kangas lähtee purkaantumaan kun sinne päin henkäiseekin.

Ompeluohje

Nyytinkiesiliina ommellaan pitkälti samalla tavoin kuin Jääsken alueen kudonnainen esiliina: jos jokin asia jää askarruttamaan, voit katsoa jos vastaus löytyy aiemmin julkaistusta ohjeesta: ohje kudonnaisesiliinaan.

1. Päärmää ripsiraitakaitaleet kummaltakin sivultaan noin 4 mm päärmeellä, paitsi ylin ripsiraitakaitale, jonka yläreuna jätetään päärmäämättä. Aseta nyytinki oikeat yhteen ripsiraitakaitaleen kanssa ja aivi ne kiinni toisiinsa. Kokoa tällä tavoin esiliinakangas ripsiraitakaitaleista ja nyytingeistä. (Esiliinakankaan ohjeessa on laskettu kankaaseen päärmevaraa 1 cm, jolla saa tehtyä 4 mm päärmeet. Mutta voit tehdä kapeammatkin päärmeet jos pystyt).

Jos ripsiraitakaitaleet ovat keskenään eri levyisiä (jos kudontajälki ei ole ollut tasalaatuista), voit jo nyt tasata kappaleiden mittaa leikkaamalla. Jos joudut lyhentämään kappaletta, eli leikkaamaan hulpioreunan pois, sijoita nämä kappaleet esiliinan alaosaan ja säästä yläosaan ne kappaleet, joissa hulpioreuna on tallella.

Silitä kasattu esiliinakangas.

Jääskeläisen esiliinan nyytinkiä.
Alkuperäinen esiliina nurjalta puolelta: tässä näkyvät ripsikaitaleiden päärmeet sekä aivipistot, joilla nyytingit on kiinnitetty.
Jääskeläisen esiliinan kangas.
Esiliinakangasta, jossa vuorottelevat ripsiraidat nyytingit.

2. Aseta reunakaitaleet oikein yhteen esiliinakankaan kanssa siten, että reunakaitaleen se puoli jossa on vähemmän palttinaa (saumavaran verran) tulee kiinni reunaan. Alhaalla aseta reunakaitaleen alalaita tasaan alimman nyytingin alalaidan kanssa. Reunakaitaleen alapäät voi halutessaan päärmätä ennen tätä, mutta koska kyseessä on hulpioreuna, ei se ole pakollista. (Nyt tässä vaiheessa ei haittaa, jos nyytingit jäävät ylipitkinä roikkumaan reunan yli tai jos kaikki ripsiraitakaitaleet eivät ole ihan saman levyisiä – kunhan ompelet reunakaitaleen sauman suoraan. Voit tasata yli jäävät osat nyt tai myöhemmin.)

Ompele reunakaitaleen ja esiliinakankaan sauma 7 mm saumavaralla siten, että pistot osuvat reunakaitaleen ripsiradan reunaan. Valmiissa esiliinassa sauma jää piiloon, joten voit ommella sen ompelukoneella. Käsin ommellen esim. jälkipistoin.

Kaitaleiden yläpäissä ompele sauma esiliinakankaan reunasta yli (ks. kuvat).

Reunakaitale ennen kiinnittämistä esiliinaan.
Aseta reunakaitale oikeat vastakkain esiliinakankaan kanssa.
Reunakaitaleen ompelu keskeneräisenä.
Esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma ommellaan reunakaitaleen ripsiraidan reunaan.
Ohje, miten reunakaitaleen päät tulee ommella.
Reunakaitaleen ylälaidassa kaarra sauma siten, että se päättyy esiliinakankaan reunaan. Sininen viiva = esiliinakankaan reuna. Vihreä katkoviiva = sauma.
Reunakaitaleen päät alkuperäisessä jääskeläisessä nyytinkiesiliinassa.
Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleen pää näyttää tältä.

3. Nyt jos esiliinakankaan reuna on epätasainen (niin kuin esim. minulla on) kavenna saumavarat, mukaanlukien nyytinkien päät, kauttaaltaan 7 mm leveyteen tai halutessasi kapeammaksi. Halusin varmistaa että nyytinkien katkaistut päät eivät ikimaailmassa lähde purkautumaan, joten siksakkasin esiliinakankaan ja reunakaitaleen saumavarat kiinni toisiinsa.

Käännä reunakaitaleen vapaa laita nurjalle, silitä yksinkertainen päärme ja kiinnitä päärmepistoin. Kankaan kudontaohjeessa on laitettu reunakaitaleisiin 5 mm ylimääräistä päärmevaraa, ja jos et tarvitse tätä kaikkea niin leikkaa pois.

Ideana on, että esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma jää päärmeen alle peittoon, mutta että päärmepistot tehdään niin lähelle saumaa että niiden painaumat eivät näy kankaan oikealla puolella. Tavoitteena on myös, että reunakaitaleesta jää esiliinan oikealle puolelle näkyviin ainoastaan ripsiraitaa ja nurjalla pulella näkyy puolestaan pelkkää palttinaa. Se onkin sitten hyvin tarkka paikka, mihin päärmepistot tulee tämän kaiken saavuttamiseksi pistellä. Saatat esim. joutua kaventamaan saumavaroja.

Reunakaitale ja reunanyytinki alkuperäisessä jääskeläisessä nyytinkiesiliinassa.
Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitale ja reunanyytinki oikealta ja nurjalta puoelelta. Äsken tehty esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma jää päärmeen peittoon.
Reunakaitaleen toisen laidan kiinnittäminen nurjalle puolelle päärmepistoilla. Päärmepistot osuvat suunnilleen samaan kohtaan kuin reunakaitaleen ja esiliinakankaan välinen sauma.
Reunakaitale on ommeltu paikoilleen. Seuraavaksi päätellään niiden nyytinkien päät, jotka ovat edelleen vapaana.

5. Jos et jo päärmännyt reunanyytinkien päitä niin tee se nyt. Päärmää tai muutoin päättele myös esiliinakankaan niiden nyytinkien päät, jotka eivät jääneet reunakaitaleen alle. Esiliinakankaan reunaa ei tarvitse päärmätä, sillä siinä on hulpio.

Oikeat puolet vastakkain aivi reunanyytinki kiinni reunakaitaleeseen ja reunakaitaleen päättymisen jälkeen suoraan esiliinan hulpioreunaan. Nyytingistä tulee lähemmäksi esiliinaa se puoli, jossa on valkoinen kirjontalanka reunassa. Venytä nyytinkiä ommellessa, erityisesti ripsiraidan päättymiskohdassa, jotta nyytinki ei ala aaltoilla. Tarkkaile ahkerasti nyytingin asettumista.

Jääsken esiliinan reunanyytinkien päät.
Reunanyytingin päärmätyt päät alkuperäisessä esiliinassa.
Reunanyytingin ompeleminen paikoilleen on kesken.
Reunanyytinki aivitaan kiinni reunakaitaleeseen, oikeat puolet vastakkain.
Reunanyytinki ulottuu korkeammalle kuin reunakaitale. Nyytinki ei kuitenkaan ulotu vyötärökaitaleeseen asti.

6. Laskosta esiliinakankaan vyötärö neljästä kohtaa parin millin laskoksille. Alkuperäisessä esiliinassa on noin 12 laskosta per laskosryhmä, mutta tee laskoksia sen verran kuin tarvitset. Laskosryhmät on sijoitettu hieman sivuille siten, että keskelle vyötäröä jää pidempi laskostamaton alue. Halutessasi voit ommella laskosharjat kiinni kankaan nurjalla puolella. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa.

Vyötärön sopiva leveys voi esimerkiksi olla noin puolet vyötärön ympäryksestä. Oikea leveys löytyy sovittamalla.

Vyötärö laskostettuna.
Museossa oleva jääskeläinen esiliinan vyötärö mittanauhan kanssa.
Vyötärön laskostus alkuperäisessä esiliinassa.

7. Sitten kiinnitetään vyötärökappale. Aseta vyötärökappale ja esiliinakangas oikeat puolet yhteen siten, että vyötärökaitaleen ja esiliinan vyötärön keskikohdat osuvat yhteen. Aseta vyötärökappale niin päin että se puoli jossa on vähemmän palttinaa tulee kiinni reunaan.

Ompele vyötärökaitaleen ja esiliinan sauma 0,7 cm saumavaralla käsin esim. jälkipistoin, tai ompelukoneella. Sauma saattaa jäädä näkyviin esiliinan nurjalla puolella. Jos haluat tehdä täsmälleen kuten alkuperäisessä esiliinassa, katso että sauma tulee parin millin päähän vyötärökaitaleen ripsiraidasta, siis siten, että vyötärökaitaleen oikealla puolella on alhaalta päin lukien pari lankaa palttinaa ennen kuin ripsiraita alkaa.

Jos haluat, voit kääntää esiliinakankaan reunan 1–2 mm taitokselle, kun ompelet sauman sen kohdalta. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa (ks. kuva). Esiliinakankaan reunassa on hulpio, joten näin ei ole pakko tehdä.

Alkuperäisessä esiliinassa esiliinakangas on käännetty pienen pienelle yksinkertaiselle päärmeelle. Voit halutessasi tehdä näin.

8. Silitä sauma tasaiseksi siten, että käännät saumavarat vyötärökaitaleen puolelle. Silitä 0,7 cm yksinkertainen päärme vyötärökappaleen vapaaksi jäävien päiden alalaitaan. Silitä noin 0,5 cm päärme vyötärökaitaleen ylälaitaan. Päärmeet tulevat vyötärökaitaleen nurjalle puolelle.

Käännä vyötärökaitaleen vapaa laita nurjalle puolelle. Vyötärökaitaleen nurjalle puolelle jää ripsiraitaa vähän näkyviin. Aivi vyötärökaitaleen vapaiden päiden alalaidat kiinni. Ompele vyötärökaitaleen vapaa laita päärmepistoin esiliinakankaaseen. Tämä on vähän vaikea selittää, mutta ks. tarvittaessa kaaviopiirros. Ompeleet osuvat suurin piirtein samaan kohtaan kuin esiliinakankaan ja vyötärökaitaleen sauma.

Kaavapiirros: esiliinan vyötärökaitaleen rakenne. Kuva esiliinan nurjalta puolelta.
Esiliinan vyötärökappale ennen toisen puolen paikoilleen kiinnittämistä.
Esiliinan ja vyötärökaitaleen sauma on ommeltu ja yksinkertaiset päärmeet silitetty vyötärökaitaleen päihin sekä ylälaitaan. Seuraavaksi vyötärökaitaleen laita käännetään vasten nurjaa puolta ja ommellaan kiinni päärmepistoin.
Alkuperäisen esiliinan vyötärökaitale nurjalta puolelta. Päärmepistot ovat näkyvissä. Laskosten harjat on ommeltu kiinni toisiinsa.
Alkuperäisen esiliian vyötärö oikealta puolelta.

9. Vyötärökaitaleen päitä ei tarvitse päärmätä, sillä ne käännetään lenkiksi solmimisnauhaa varten. Käännä muutama sentti vyötärökaitaleen päästä nurjalle. Ompele lenkki kiinni siten, että pistot eivät tule näkyviin vyötärökaitaleen oikealla puolella. Esiliina on nyt valmis.

Vyötärönauhaa varten tehty lenkki vyötärökaitaleen päässä.

Miten sujui?

Jos suoraan sanon, oli tämän esiliinan kokoonpaneminen helvetillinen työmaa. Homma alkaa kankaan kutomisella, joka näin jälkikäteen ajatellen on kevyin työvaihe. Nyytinkien valmistaminen on se mikä vie eniten aikaa: en kellottanut työtä mutta karkeasti arvioiden nyytinkien edestakaisin pujotteluun meni varmaan 30 tuntia. Sitten vielä ompelu, missä riittää työtä siinäkin, sillä jokaikinen ripsikaitale pitää päärmätä erikseen, joka ikinen nyytinki aivitaan kiinni jne. jne.

Verrattuna Jääsken kihlakunnan ripsiraitaiseen esiliinaan on tämä nyytinkiesiliina valtavan työläs, aikaa menee ehkä kaksi tai kolme kertaa enemmän riippuen siitä, miten paljon aikaa käyttää ripsiraitaisen esiliinan helmapitsiin. Jos haluaa nopeasti ja helpolla Jääsken riikineisiin esiliinan niin ehdottomasti kannattaa mennä ripsiraitaesiliinalla.

Jääsken alueen vaatteet eivät muutoin ole hirveän koristeellisia, joten nyytinkiesiliina antaa mahdollisuuden päästä pipertämään ja näyttämään taitonsa. Ja siis onhan se upea. Laitoin valmiin nyytinkiesiliinan seinälle roikkumaan ihan vain jotta voin joka kerta ohi mennessäni pysähtyä katsomaan sitä. Hitto se on hieno.

Oletko valmistanut nyytinkiesiliinan tällä tai jollain muulla ohjeella? Laita alle kommenttia!

Jääsken riikineiden nyytinkiesiliina.

Lue myös

Standard
Esiliinat

Jääsken kihlakunnan esiliina ja neulottu pitsi

Malli tähän esiliinaan on Pietarissa Kunstkameran museossa (nro. 323-102). Lähteenä on käytetty pelkästään kuvaa, enkä sen takia halunnut tehdä yhtä tarkkaa ohjetta kuin tässä aiemmassa artikkelissa. Tässä artikkelissa käsittelen Kunstkameran esiliinan erityispiirteitä ja ohjeistan pari asiaa: lankalenkkien tekeminen solmimisnauhaa varten, helman neulottu pitsi sekä helman tupsukoristeet. Muita erityisiä piirteitä ovat esiliinan yläosan eripariset raidat ja vajaamittaiset reunakaitaleet. Lisäksi mukana tulee vyötärölle solmittava pirtanauha, mikä ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Usein nauhat ovat jossain vaiheessa joutuneet hukkateille.

Kunstkameran esiliina jäi pois taannoisesta artikkelista Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinat, sillä museon metatietojen mukaan esiliina on Käkisalmesta. On kuitenkin selvää, että kyseessä on Jääsken kihlakunnan alueen esiliina. Käkisalmessa sekä siinä ympärillä Pyhäjärvellä, Räisälässä ja Kaukolassa esiliina on pääosin valkoista palttinaa ja helmassa on koristeena kirjontaa ja nyytinkiä (ks. kuva alla). Sitä paitsi tämä esiliina on tyyliltään stereotyyppisen jääskeläinen. Pidän siis erittäin todennäköisenä, että esiliina on alun perin Jääsken kihlakunnasta, etenkin kun luettelossa on viereisellä numerolla 323-101 aivan yhtä jääskeläisen oloinen nyytinkiesiliina. Tarkemmin en osaa sanoa, mistä päin raitaesiliina on peräisin. Raidoista tai vyötärön poimutuksesta ei pysty päättelemään pitäjää. Helman hapsut ja pitsikoriste ovat värikkäitä, joten todennäköisemmin esiliina on Ruokolahdelta tai Antreasta kuin Jääsken pitäjästä.

Kokoelma Käkisalmen kihlakunnan nyytinkikoristeisia esiliinoja.
Esiliinoja: Kaukola, Räisälä, Pyhäjärvi, Käkisalmi

Mitat ja kangas

Alkuperäisen esiliinan leveys on 62,4 cm, mikä on Jääsken kihlakunnan esiliinaksi normaali. Esiliinan koko pituus, 77 cm, on ehkä hieman tavallista pidempi. Muut mitat on arvioitu kuvan perusteella: Pitsin korkeus 4 cm, hapsujen 3 cm. Vyötärökaitaleen leveys hieman yli 2 cm. “Raskaan” raidan leveys noin 2,5–2,8 cm (tämä vaihtelee). “Kevyt” raita 3–3,5 cm.  Vyötäröpoimujen leveys 3–4 mm. Loppuraidan leveys 3 mm. Kapeiden raitojen leveys esiliinan yläosassa 5 mm, leveän parittoman raidan noin 1,2 cm. Vyötärökaitaleen alle jäävästä raidasta näkyvissä n. 1 cm. Välipalttinoiden leveydet vaihtelevat 1,8–2,7 cm välillä.

Tässä esiliinassa (kuten yleensä Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoissa) vuorottelee kaksi erilaista raitaa. Kutsun “kevyeksi” sitä raitaa, jossa on keskellä valkoista, ja toista raitaa “raskaaksi”. Nimitykset ovat omiani, mutta jokin erotus kahden raitatyypin välille on tehtävä. Tässä esiliinassa värit ovat raidassa aina samassa järjestyksessä, mutta raitojen ja niiden osien leveys vaihtelee. Jos haluat säätää esiliinan pituutta, kannattaa se tehdä muuttamalla raitojen ja välipalttinoiden leveyttä.

Jääsken kihlakunnan kudonnaisraitaisen esiliinan raitoja.
Esiliinan raidat ovat keskenään hyvin saman näköisiä, mutta raitojen leveydet vaihtelevat. Kuvassa raidat ovat samassa mittakaavassa keskenään.

Oma esiliinani on kudottu yllä esitettyjen mittojen perusteella. Kunstkameran sähköisessä kokoelmassa oleva kuva on aika tarkka, ja mielestäni sain kopion lähelle alkuperäistä. Jouduin kuitenkin arvaamaan kudelankojen määriä, enkä halua tehdä tarkempaa ohjetta pelkkien arvailuiden varassa. Siltä varalta että joku haluaisi kutoa esiliinan samaan tyyliin, laitan tähän omat speksini.

Kuvissa alla on esiliinakangas. Kankaan tekniset tiedot:
Loimi Ne 20/2 puuvillalanka (Bockens). 756 lankaa, leveys pirrassa 63 cm.
Pirta 60, 2 lankaa piinraossa.
Palttinakude Ne 16/2 puuvillalanka (Esito kampapuuvilla).
Ripsikude värikäs Ne 20/2 puuvillalanka (Vuorelman Pouta sekä Blomqvist Nordiskan puuvillalanka). Värit punainen, keltainen, sininen ja valkoinen. Sininen on sininen, vaikka näyttääkin kuvissa mustalta. Blomqvistin langoista punainen päästää hirvittävästi väriä, enkä siksi suosittele sitä. Poudasta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa, ja on harmi että Vuorelma lopettaa sen myymisen.
Ripsikuteen tiheys kutistetussa kankaassa 39 lankaa/cm.

Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleet eivät ulotu aivan ylös asti. Koska reunoissa ei ole jatkopaloja, riittää kun reunakaitaleita kudotaan kaksi. Voit myös kutoa kolme reunakaitaletta ja tehdä jatkopalat kuten normaalisti. Esiliinakankaan ja reunakaitaleiden lisäksi pitää tietysti kutoa vyötärökaitale. Kuvan perusteella vyötärökaitale on tässä esiliinassa vähän tavallista leveämpi, joten voit kokeilla kutoa esimerkiksi 7 cm palttinaa kaitaletta varten.

Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa.
Kutistettu kangas, esiliinan alkuraidat. Oikeimmanpuoleinen leveä raita saa ommellessa jäädä osittain vyötärökaitaleen alapuolelle. Esiliinan pituutta voi säätää esimerkiksi kasvattamalla palttinaosuuksia esiliinan yläpäässä.
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa.
Kutistettu kangas, “kevyt” raita. Mustat raidat eivät oikeasti ole mustaa vaan tummansinistä lankaa. Tein keltaisista raidoista kolmen langan levyisiä ja sinisistä vain kahden, sillä tumma väri erottuu taustasta paremmin. Valkoiset ripsiraidat ovat eri lankaa (Vuorelman Pouta) kuin palttinaosuuksissa käytetty valkoinen lanka.
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa.
Kutistettu kangas, “raskas” raita
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa, ns. loppuraita esiliinan helmassa.
Kutistettu kangas, esiliinan alin raita, ns. “loppuraita”.
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa, reunaraita.
Kutistettu kangas, reunakaitale. Reunakaitale koostuu ripsiraidasta, jonka toiselle puolelle jätetään noin 1 cm saumavaraa ja toiselle noin 1,2 cm päärmevaraa.
Esiliinakangas levitettynä valmiina leikattavaksi.
Esiliinakangas ennen leikkuuta. Kankaan yläpäässä on kudottu noin 7 cm palttinaa vyötärökaitaletta varten. Kankaan loppupäähän on kudottu reunakaitaleita varten kaksi ripsiraitaa sauma- ja päärmevaroineen.

Eli siis vielä kertauksena, tarvitset esiliinaan raitakankaan lisäksi:

  • Leikkaa vyötärökaitale, noin 7 cm.
  • Leikkaa reunakaitaleet, 2–3 kappaletta, saumavaroineen (noin 1 cm) ja päärmevaroineen (1–1,5 cm)

On suositeltavaa siksakata kaikki leikatut reunat.

Ompelu

Katso yksityiskohtaiset ompeluohjeet Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoihin.

Alkuperäisen esiliinan helmapäärmeen leveys ei ole tiedossa, mutta yleensä sopiva päärme on 3-5 mm. On ehkä helpointa päärmätä ensin helma ja sitten reunakaitaleiden ulkolaidat. Alkuperäisessä esiliinassa näitä risareunoja ei nähtävästi ole päärmätty, mutta suosittelen kuitenkin tekemään niin. Päärmää halutessasi myös kaitaleen lyhyt alareuna (hulpio). Myös kaitaleen kapean yläreunan (hulpio) voi halutessaan päärmätä.

Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleissa ei ole jatkopaloja. Siten reunakaitaleet eivät ulotu vyötärökaitaleeseen asti. Esiliinasta tulee kieltämättä siistimmän näköinen, kun koko reuna on kaitaleen peitossa. Kannattaa ommella kaitaleet koko matkalle, jos se tuntuu paremmalta. Tällöin sinun pitää kutoa kolmaskin reunakaitale ja puolittaa se.

Ompele reunakaitaleen ja esiliinakankaan saumat. Ompele sauma hyvin lähelle punaisen ripsiraidan reunaa. Sauman ja kaitaleen ripsiraidan välistä saa pilkottaa hieman palttinaa (ks. kuva alla). Kun olet ommellut sauman, tarvittaessa kavenna reunakaitaleen saumavaraa leikkaamalla.

Historiallisen esiliinan helmaa sekä reunaa.
Reunakaitaleen punaisen ripsiraidan ja sauman väliin saa jäädä hieman valkoista palttinaa näkyviin.

Käännä esiliinakankaan saumavara reunakaitaleen saumavaran päälle ja ompele päärmepistoin. Tämä on ohjeistettu tarkemmin yksityiskohtaisissa ohjeissa. Huomioi, että esiliinan reunakaitale ei ulotu ylös asti, minkä takia esiliinakankaan hulpioreuna jää näkyviin.

Laskosta ja ompele kiinni kaksi laskosryhmää esiliinan ylälaitaan. Laskosryhmät tulevat kummalekin sivulle. Keskellä ei ole laskoksia. Tee laskoksia itsellesi sopiva määrä. Ompele sitten esiliinakankaan ja vyötärökaitaleen sauma. Ompele vyötärökaitaleen vastakkainen reuna nurjalle puolelle päärmepistoin. Ompele vyötärökaitaleen päät reunoistaan kiinni. (ks. yksityiskohtaiset ohjeet) Esiliinan “runko” on nyt valmis.

Esiliinan vyötärökaiteleen ompeleita.
Vyötärökaitale nurjalta puolelta.

Ompele aivipistoin kutistettu helmapitsi ja esiliinan helma yhteen oikeat vastakkain. Alkuperäisessä esiliinassa on käytetty neulotun pitsin nurjaa puolta päällispuolena. Näin on tehty myös malliesiliinassa. Muista kutistaa pitsi vedessä, ennen kuin kiinnität sen esiliinaan. Pitsin ohjeen löydät artikkelin lopusta. Voit käyttää muunkinlaista pitsiä: esiliinojen helmakoristeet ovat vaihdelleet paljon.

Esiliinan helmaa sekö reunakaitaleen ompeleita.
Reunakaitaleiden kiinnitys sekä helmapitsin aivipistot, oikealta ja nurjalta.

Kiinnitä hapsut pitsin alalaitaan yksi kerrallaan. Alkuperäisessä esiliinassa hapsuihin on käytetty hyvin ohutta villalankaa (keltaista, punaista ja kahden väristä oranssia). Villalangat ovat vähän erilaatuisia, mutta todennäköisesti ainakin osa langasta on kaksisäikeistä. Kuvasta ei voi sanoa kiinnitystapaa täysin varmasti, mutta todennäköisesti tupsut on kiinnitetty leivonpääsolmulla. Voit kierittää lankaa sormien ympärillä ja vetää pikku vyyhdin pitsin läpi esim. virkkuukoukun avulla. Leivonpääsolmu tarkoittaa sitä, että vedät lenkin pään läpi lenkin toisesta päästä ja kiristät.

Minulla oli käytössä liian paksua lankaa (100g=400-320m) ja lopputulos oli siksi kökkö. Yksittäisten lankalenkkien sijaan voit valmistaa iskuhapsua. Iskuhapsu on vähemmän työläs tekniikka, mutta tarvitset kaverin sen tekemiseen.

Historiallisen esiliinan helmaa, jossa leivonpääsolmuilla kiinnitettyjä lankalenkkejä.
Alkuperäisessä esiliinassa pienet villalankavyyhdit on yksi kerrallaan solmittu helmapitsin alalaitaan.

Ohje: Neulottu pitsi

Esiliinan helmaa koristaa neulottu pitsi. Pitsi on helppo tehdä, ainakin tekniikka jota itse käytin oli helppo. Pitsi neulotaan tasona, aina oikein. Näette millainen Kunstkameran kuva on, siitä on vaikea lähteä varmaksi vannomaan, miten pitsi tarkalleen on neulottu. Seuraavista kahdesta vaihtoehdosta arvelisin, että pitsi on neulottu tavan 2 mukaan. Kummallakin tavalla pitsistä tulee kuitenkin lähelle alkuperäisen näköinen. Eroa menetelmien välillä on ainoastaan se, tehdäänkö yliveto- ja yhteenneulomiskavennukset oikealle vai vasemmalle kallistettaessa. Esiliinan helmapitsi on sijaintinsa vuoksi suojassa katseilta, enkä sen vuoksi vaivaisi päätäni, onko se neulottu täsmälleen esikuvan mukaisesti.

Ns. oikea tapa, kaksi vaihtoehtoa. Kuten kuvista näette, on ero todella pieni.

3. tapa, tämä tapa on uskoakseni “väärin”. Käytin itse tätä menetelmää, koska neulon lähinnä telkkaria katsoessani (eli katseeni on telkkarissa, ei neuleessa) ja teen vähemmän virheitä, jos pitsi neulotaan koko ajan samaan suuntaan. Tässä tavassa neulot suunnanvaihdon kohdalla kaksi kerrosta peräkkäin pelkkää oikeaa, minkä jälkeen pitsineule siirtyy työn toiselle puolelle.

Esiliinan helmapitsin ohjekaavio.
Vaihtoehto 3, tapa neuloa pitsi

Pitsissä vuorottelevat punaiset ja valkoiset, noin 2 cm leveät raidat. Raidat eivät ole saman levyisiä kuin kuvio, joten kuvio juoksee raidoissa. Vaihdoin itse väriä siten, että neuloin valkoisella aina 14 kerrosta ja punaisella 12. Alkuperäisessä esiliinassa värien vaihtelu ei ole yhtä säännönmukaista.

Käytin pitsissä 6-säikeistä kalalankaa (tex 30×6, 100g=530m), joka toimi ihan kivasti ja pitsin tiheys on melkein sama kuin alkuperäisessä. Voit käyttää myös pehmeämpää puuvillalankaa kuin kalalanka. Kutistin pitsin kuumassa vedessä, ja kalalankapitsi kutistui tässä paljon, paljon enemmän kuin ennakoimani 5 %. Jouduin sen takia avaamaan pitsin päästä ja jatkamaan pitsiä joillain senteillä. Sitten kutistin pitsin vielä uudelleen. Tämä korjaus oli oikeastaan tosi helppo tehdä.

Värikäs esiliinan helmapitsi Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinaan.
Pitsi on neulottu 3. tavalla eli ns. väärin.
Esiliinan helmapitsi Jääsken pitäjän esiliinaan.
Myös tämä pitsi on neulottu 3. tavalla, joka on oma suosikkimenetelmäni neuloa tämäntyylistä pitsineuletta. Lanka: Kolmisäikeinen kalalanka.

Rihmalenkit solmimisnauhaa varten

Voit esimerkiksi tehdä napinläpipistoin päällystetyn lenkin (ks. kuvasarja) solmimisnauhan kiinnittämistä varten. Alkuperäisessä esiliinassa solmimisnauha on kiinni vyötärökaitaleessa jonkinlaisella langalla. Varmaa ei ole, minkälainen lenkki vyötärökaitaleeseen on tehty.

Lankalenkin tekeminen kiinnitysnauhaa varten ja sen päällystäminen napinläpipistoilla.
Napinläpipistoin päällystetty rihmalenkki.
Historiallisen esiliinan vyötärökaitale, jonka päässä on lenkki solmimisnauhan kiinnittämistä varten.
Alkuperäisessä esiliinassa solmimisnauhaa varten on tehty jonkinlainen lankalenkki.

Solmimisnauha

Löydät ohjeen esiliinan solmimisnauhaan esiliinojen nauhojen sivulta:

Esiliinan solmimisnauha.

Lopuksi

Tämä esiliina on todella näyttävä mutta silti kohtuullisen helppo tehdä. Mielestäni tämän tyylistä esiliinaa voi käyttää koko Jääsken kihlakunnan riikineissä poislukien Joutseno. Jääsken pitäjästä on säilynyt vain valkokoristeisia esiliinoja, mutta otos analyysissa on pieni. Jos halut esiliinan varmasti Jääsken pitäjän tyyliin, voi pitsin neuloa valkoisena ja voihan myös helmahapsut tehdä valkoisesta rihmasta esimerkiksi iskuhapsuna. Itse olen käyttänyt esiliinaa osana Jääsken pitäjän pukuani nyt toistaiseksi, kun oma 100 % Jääsken tyylin esiliinani on vielä vaiheessa,

Esiliinakangas ja helmapitsi olivat molemmat suuri ilo valmistaa. Neulottu pitsi on siitä hyvä, että neulominen on nopeampaa kuin pitsin nyplääminen, nyytinkien tekeminen myös vaatisi paljon opettelua, mutta neulomisen suurin osa meistä taitaa jo ennestään. Vaikeinta esiliinassa ovat mielestäni vyötärölaskokset, siis se miten niistä saa riittävän kapeita ja tasalevyisiä.

Blogissa on viime aikoina ollut paljon esiliinasisältöä, ja sitä tulee olemaan myös jatkossa. Minulla on loimea vielä ainakin yhtä esiliinaa, Jääsken tyylistä nyytinkiesiliinaa varten. Tällä hetkellä kangaspuut odottavat lisää äänieristettä alleen. Kävi ilmi, että iloinen paukutus kantautuu myös talon muihin asuntoihin, ja sille tietysti pitää tehdä jotakin.

Lue myös

Standard
Esiliinat

Ohje: Ruokolahtelainen esiliina

Esittelin aiemmassa artikkelissa Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja keskittyen niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin. Tällöin käytin kuvituksessa runsaasti ruokolahtelaista esiliinaa (Lahden museot, Viipuri-kokoelma LHMVHMAE2430:968). Tässä artikkelissa näytän, kuinka tämä ruokolahtelainen esiliina on valmistettu. Kudonnaisesiliinoissa kappaleet on todennäköisesti koottu yhteen suunnilleen samalla tavalla, ja siten tämän artikkelin ompeluohjeita voi mahdollisesti hyödyntää laajemminkin Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.

Työskentelen tässä kotikutoisen kankaan kanssa, mutta voit käyttää myös teollista kangasta. Tällä on vaikutusta esiliinan ompelemiseen lähinnä siinä, että et voi hyödyntää kankaan hulpioita.

Mitä jos itse kutominen ei ole mahdollista?
Esiliinakangas on mahdollista tilata kankurilta tai kansallispukumyyjältä. Tässä tapauksessa kankaasta on oltava valmis maksamaan parista useampaan satasen verran. Tavallisilta kangaskaupoilta on erittäin epätodennäköistä löytää juuri sopivaa valmiskangasta. Kankaan voi toki valita sinne päin, ja olen myös itse tehnyt niin. Tällöin kiinnittäisin huomiota siihen, että kangas on punavalkoraidallista ja raidat suunnilleen oikean levyisiä. Olen käyttänyt arkiesiliinaan Eurokankaan Pehtooria, jota ehkä saattaa vielä löytyä kaupan varastoista. Kangas ei ole missään nimessä täydellinen, mutta siinä on paksuja ja väljiä punaisia raitoja suunnilleen sopivin välimatkoin. Olen myös tilannut Virosta Karnaluksilta raitakangasta. Tätä artikkelia varten kävin läpi joitain virolaisia kangaskauppoja, mutta en löytänyt sopivia kankaita. Virolaisiakin kauppoja kannattaa kuitenkin pitää silmällä.

Kuvia alkuperäisestä esiliinasta on saatavilla korkearesoluutioisena Flickrissä:

P6250605

Kangas ja tarvikkeet

Ohjeistan ensin kotikutoisen kankaan ja sen jälkeen, kuinka paljon kangasta tarvitaan noin yleensä ottaen.

1. Ruokolahtelainen kangas

(Tarkemmat kudontaohjeet löytyvät ladattavista tiedostoista)

Esiliinakangas ruokolahtelaiseen esiliinaan ennen leikkuuta.
Leikkaamaton esiliinakangas. Vasemmassa päässä ovat kolme reunakaitaletta. Oikeassa päässä on varattu 6 cm palttinaa vyötärökaitaletta varten sekä ns. alkupalttina.

Esiliinakankaan rakenne on seuraava: ylälaitaan on kudottu valkoista palttinaa (“alkupalttina”). Tämän jälkeen alkaa raidallinen osuus. Sitä koristavat ripsiraidat, joita on kahta laatua. Ripsiraitaosuuden lopuksi tässä esiliinassa on vielä yksi eriparinen ripsiraita sekä hieman palttinaa. Esiliinakankaan lisäksi vyötärökaitaletta varten tulee kutoa noin 6 cm valkoista palttinaa. Esiliinan ylälaitaan tulee kutoa noin 1 cm saumavaraa ja loppuun 1–1,5 cm päärmevaraa. Sivukaitaleita kudotaan kolme sauma- ja päärmevaroineen.

Tärkeintä on, että kangas vastaa omia mittojasi. Alkuperäisen esiliinan koko pituus on 69 cm, josta vyötärökaitaletta on 1,6 cm, pitsiä 2 cm ja hapsuja 2,5 cm. Jos tarvitset pidemmän esiliinan kuin 69 cm, on järkevintä lisätä pituus kankaaseen. Tässä esiliinamallissa pituus kannattaa lisätä raitojen ja välipalttinoiden leveyteen, mutta ei alkupalttinan korkeuteen tai kasvattamalla raitojen määrää. Sen sijaan esiliinaa voi lyhentää alkupalttinasta tai vähentämällä raitojen määrää. Selitän seuraavassa miksi:

  • Alkupalttina: Alkuperäisen esiliinan ylälaidassa on 9,7 cm tavallista valkoista palttinaa. Tämä on jo melkoinen määrä palttinaa, enemmän kuin esiliinoissa yleensä. Lisäpituutta ei siis tässä tapauksessa kannata lisätä alkupalttinaan. Sen sijaan jos haluat lyhyemmän esiliinan, on tämä erinomainen paikka nipistää pituutta.
  • Ripsiraidat: Mallikerta koostuu leveästä raidasta, kapeasta raidasta ja niiden väliin jäävästä kahdesta palttinakaitaleesta (välipalttina). Esiliinassa on seitsemän mallikertaa eli siis 14 raitaa plus kapea eriparinen raita helmassa. Koska raitoja on jo valmiiksi tosi paljon, esiliinaan ei kannata lisätä pituutta raitojen määrää kasvattamalla. Raidat ovat kuitenkin aika kapeita ja tiheään kudottuja. Pituutta esiliinaan kannattaa lisätä leventämällä raitoja ja/tai niiden väliin jääviä palttinaosuuksia.

Alkuperäisessä esiliinassa samantyylisetkään raidat eivät ole täysin identtisiä, sillä kudelankojen määrä sekä raitojen leveys vaihtelee. Kapeampi raita on noin 15–18 mm leveä ja leveämpi 25–28 mm. Tiheys vaihtelee, mutta palttinassa kuteen tiheys on suunnilleen 30 lankaa/cm ja loimen 17 lankaa/cm. Ripsiraidat on kudottu todella ohuella langalla ja tiheään, jopa 60 lankaa/cm. Minun kutomassani esiliinassa ripsikuteen tiheys on melkein puolet vähemmän. Jälki ei ole yhtä hienoa, mutta toisaalta kudottavaa jää vähemmän ja sopivia kudelankoja on paremmin saatavilla. Käytin ripsiraitoihin puuvillalankaa (tex 30×2, 100g=1600m), sillä ohutta värikästä pellavalankaa ei löytynyt. Käyttämäni Blomqvist & Nordiskan muutoin ihan hyvä lanka päästikin pesussa väriä. Vuorelman Pouta on värivalikoimaltaan rajattu mutta saman vahvuista ja pitää värinsä todella hyvin.

Alkuperäisessä esiliinassa ripsiraitojen värit ovat punainen, vaalea indigo, tummansininen tai musta, voimakas keltainen ja vihreä. Kapeiden raitojen sininen saattaa tosiasiassa olla myös musta. Leveissä raidoissa käytetään vaaleampaa sinistä kuin kapeissa raidoissa. Tämä sininen kudelanka vaihtuu vihreään kesken työn, varmaan koska kutojalta on jompikumpi väri loppunut kesken. Leveissä raidoissa voikin käyttää oman maun mukaan joko vihreää tai sinistä, ohjeeseen väri on kirjattu vihreänä.

Lataa ohje:

  • Voit ladata pdf-ohjeen, joka on tehty kutomaani kangasta varten. Ohje on noin 80-senttiseen esiliinaan. Loimen tiedot löytyvät ohjeelta.
  • Jos haluat muokata esiliinan mittoja ja raitojen tiheyttä, lataa excel-laskuri. Jos käytössäsi on tietokone ja excel-ohjelmisto, suosittelen lataamaan makroja käyttävän taulukon (lataa työkirja, linkki vie Megaan). Tiedoston avaamisen jälkeen muista sallia makrot. Voit käyttää automatisoituja työkaluja mutta myös muokata lukuja käsin.
  • Jos käytät muuta taulukko-ohjelmistoa tai puhelinta, suosittelen valitsemaan taulukon ilman makroja (lataa työkirja ilman makroja). Tästä karvalakkiversiostakin löytyy laskuri ripsiraitoja varten.

Excel-laskureista: Olen testannut laskureita eri mitoilla ja moneen kertaan. Niiden pitäisi toimia. En kuitenkaan voi taata, että niihin ei ole jäänyt virheitä. Laskureiden arpomia lukuja tulee tarkastella kriittisesti.

Alkuperäisen ruokolahtelaisen ripsiraitaesiliinan kangas lähikuvassa, jossa raitojen leveydet näkyvät.
Alkuperäisen esiliinan raitoja.

2. Mikä tahansa kangas

Jos käytät tehdasvalmisteista tai muuta kuin mallin mukaan kudottua kangasta, tarvitset:

  • Esiliinakangasta tarvitsemasi pituus, mieluiten siten, että leveiden ja kapeampien raitojen kuviokertoja mahtuu kankaaseen 5–7 (eli 10-14 raitaa). Plus, jätä sauma/päärmevaraan 1–1,5 cm kumpaankin päähän. Esiliinakankaan leveys on esikuvassa 53 cm plus saumavarat. Niissä tapauksissa, joissa historiallisten esiliinojen kankaan leveys on tiedossa, on se yleensä 50–60 cm.
  • Noin 6 cm valkoista palttinaa vyötärökaitaleeseen (saman levyisenä kuin esiliinakangas).
  • Reunakaitaleet: joko kaksi kappaletta yhtä pitkiä kuin esiliinakankaan pituus (tämä on toki yksinkertaisempi ommella) TAI kolme kappaletta yhtä pitkää kuin mitä esiliinakangas on leveä (näin on tehty historiallisesti, mutta näin ei tarvitse välttämättä menetellä). Kunkin kaitaleen leveys on noin 4,5 cm. Katso tarkemmin kohdasta Leikkuu.

Taustatietoa reunakaitaleista: Perinteisesti reunakaitaleet on kudottu esiliinakankaan kanssa samaan loimeen. Esiliina on korkeampi mitä se on leveä, ja sen takia yksi kankaanleveys ei riitä koko reunan matkalle. Siksi reunakaitaleita kudotaan kolme, ja yksi niistä katkaistaan jatkopaloiksi kummalekin puolelle. Jos käytät muuta kuin käsin kudottua kangasta, kankaan leveys ei välttämättä rajoita sinua. Tällöin reunakaitaleet on ihan ok tehdä yhdestäkin palasta.

Ruokolahtelaisen esiliinan kangas leikattuna osiin.
Esiliinan osat leikattuina. Yksi reunakaitaleista on leikattu kahtia.

Leikkuu

  • Jätä helmaan päärmeeseen 1–1,5 cm vara. 1 cm on kunnianhimoiselle ompelijalle; 1,5 cm on helppo ommella. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeet ovat 3–4 mm leveitä, jolloin päärmevaraksi riittää sentti. Itse olen jättänyt 1,5 cm, koska olen huono ompelemaan käsin.
  • Leikkaa noin 6 cm levyinen kaitale vyötäröksi. Jätä esiliinakankaan yläosaan saumavara 1 cm.
  • Reunakaitaleisiin jätä päärmevara ja saumavara. Päärme tulee reunakaitaleen ulkosyrjälle (ks. kuva alla). Jätä sisäsyrjälle saumavaraa vajaa sentti. Sisäsyrjällä esiliinan laita kattaa saumavaran, joten saumavaraa ei tosiaan tarvitse jättää yhtään sen enempää. Minulla kangas purkautuu helposti, joten siksi leikkaan noin 0,7 cm saumavaran.
  • Katkaise yksi kolmesta reunakaitaleesta kahtia.
Havainnekuva esiliinan reunakaitaleen mitoista.
Reunaraitojen leikkaaminen. 1 cm saumavara ja 1,5 cm päärmevara ovat maksimimittoja. Esiliinasta tulee hienompi, jos pystyt tekemään kapeamman päärmeen. Huomioi myös, että kapea 1 cm saumavaraa tulee kaitaleen sisälaidalle eli siis sille laidalle, jolla punaisen raidan läpi kulkee valkea ripsiraita. Ripsiraidan leveys on tässä 1,8 cm, mutta raita saa olla kapeampikin.

Siksakkaan kaikki leikatut reunat.

Ompelu

Esiliinan ompelujärjestys on sikäli vapaa, että sillä ei ole merkittävää vaikutusta esiliinan ulkonäköön. Esikuvassa lienee ommeltu ensin helmapäärme sekä sivukaitaleiden ja jatkopalojen päärmeet ja vasta sen jälkeen ommeltu jatkopala yhteen sivukaitaleen kanssa, ja sitten sivut yhteen esiliinan kanssa. Alla on esitetty vaiheet siinä järjestyksessä, jossa itse tykkään ne tehdä.

1. Ompele sivukaitaleet yhteen jatkopalojensa kanssa. Voit ommella tämän lyhyen sauman koneella. Aseta kappaleet oikeat vastakkain siten, että toiseen kappaleista jää hieman leveämpi saumavara. Jos toinen reunoista on risareuna, jätä tämä saumavara lyhyemmäksi ja käytä kattamiseen hulpiota. (Jos käytät tehdasvalmisteista kangasta, voit tähän kohtaan tehdä kunnollisen katesauman.) Tee reunakaitaleista toistensa peilikuvat siten, että kummassakin kaitaleessa jatkopala jää esiliinan ylälaitaan.

2. Ompele reunakaitaleet kiinni esiliinaan. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella. Jätä esiliinan saumavara pari milliä leveämmäksi tai kavenna reunakaitaleen saumavaraa jälkikäteen. Esikuvassa esiliinan saumavara on vain 4 mm leveä, eli reunakaitaleen saumavara on tätäkin kapeampi. Reunakaitaleessa valkoinen ripsiraita tulee esiliinan puolelle. Ompele esiliinan ja kaitaleen välinen sauma mahdollisimman läheltä kaitaleen punaisen ripsiraidan laitaa. Kun tulet kaitaleen ja jatkopalan saumakohtaan, käännä saumavarat valitsemallesi puolelle siten, että hulpio peittää risareunan tai vähemmän siistin hulpion. Kannattaa varmaan kääntää saumavarat samaan suuntaan kummallakin puolella esiliinaa.

Reunakaitaleen ja esiliinan välinen sauma.
Reunakaitale on ommeltu kiinni esiliinaan. Sauma ommellaan mahdollisimman lähelle ripsiraidan laitaa (tässä kuvassa alimman punaisen raidan alapuolella).

3. Kun reunakaitaleet ovat kiinni esiliinassa, kannattaa esiliinan saumavarat silittää sivukaitaleiden saumavarojen päälle, jotta saumavarat on mahdollisimman helppo kiinnittää reunakaitaleeseen. Tarvittaessa kavenna reunakaitaleen saumavaraa niin, että se jää esiliinakankaan saumavaran peittoon. Ompele esiliinan saumavara sivukaitaleeseen päärmepistoin. Parhaassa tapauksessa saumavaran reuna taittuu sivukaitaleen valkoisen ripsiraidan päälle. Näin on alkuperäisessä esiliinassa. Minulla esiliinan saumavarat ovat tätä leveämmät, joten ne osuvat punaisen ripsiraidan päälle. Siksi käytän saumavarojen kiinnittämiseen punaista lankaa. (Jos käytät teollista kangasta, tee tähän ihan oikea katesauma.)

4. Ompele reunakaitaleiden ulkolaitojen päärmeet päärmepistoin. Pistojen tulisi seurata punaisen ripsiraidan laitaa, mutta osua valkoisen palttinan päälle. Esikuvassa päärmeen leveys on 3 mm. Minulla päärme on lähempänä 5 mm. Jos reunakaitaleiden rakenne vielä mietityttää, niin nämä kaaviot ehkä auttavat:

5. Ompele esiliinan helmapäärme päärmepistoin. Esikuvassa päärmeen leveys on 4 mm.

Seuraavat vaiheet kannattaa tehdä siinä järjestyksessä, kuin ne on tässä esitetty:

6. Laskosta esiliina vyötäröltä. Laskosten määrä/leveys riippuu siitä, miten haluat saada esiliinan istumaan vyötärölle. Ompele laskokset paikoilleen. Esikuvassa laskokset ovat kahdessa ryhmässä, toinen kullakin laidalla. Laskoksia on puolellaan noin 15. Laskosharja on painettu oikealle päin eli laskosharjat ovat kummallakin puolella samaan suuntaan.

Esiliinan vyötärölaskokset ennen vyötärökaitaleen kiinnittämistä.
Vyötärölaskokset ommeltuna paikoilleen.

7. Ompele laskostettu esiliinakangas yhteen vyötärökaitaleen kanssa oikeat vastakkain. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella.

Seuraavaa työvaihetta helpottaaksesi voit silittää yksinkertaisen päärmeen vyötärökaitaleen vapaaseen laitaan sekä jo ommellun laidan vapaaksi jääneisiin päihin, sekä silittää kaitaleen harjan taitteen (ks. piirros).

Kaavakuva ripsiraitaesiliinan vyötäröstä.
NURJA PUOLI: Vyötärökaitaleen rakenne. Esiliinan nurja puoli on näkyvillä.

8. Ompele kaitaleen reuna päärmeelle esiliinan nurjalle puolelle päärmepistoin. Kaitaleen vapaaksi jäävissä päissä ompele päärmereunat yhteen siten, että päät sulkeutuvat. Myös vyötärökaitaleen päissä käännä reunat sisälle ja ompele päärmeet yhteen.

9. Esikuvassa on tehty solmimisnauhaa varten reiät vyötärökaitaleen päihin. Leikkaa 2–3 cm viilto vyötärökaitaleen päähän. Harsi viillon reunat, jotta ne eivät purkaudu. Seuraava vaihe on haastava: Käännä kankaanpuoliskot leikkaamasi aukon laidalta sisäänpäin, yksinkertaisiksi päärmeiksi toisiaan vasten. Ompele kankaan puoliskot kiinni toisiinsa. (Harsimasi risareunat jäävät vyötärökaitaleen sisälle, eivät näkyviin.) Tämä on mielestäni tosi vaikea vaihe. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeitä ei ole käännetty viillon päistä, ja se olisikin hyvin vaikea toteuttaa. Jos päärmeiden kääntäminen tuntuu vaikealta, vaihtoehtona on päällystää leikkaamasi aukko napinläpipistoilla. Voit myös jättää reikien leikkaamisen sikseen ja tehdä vyötärökaitaleen päihin kiinnityslenkit.

Helmapitsi

Kiitän Lauriččaa (Instagramissa @Meccylaukku), joka kokeneempana virkkaajana osasi neuvoa kuvion kanssa.

Helmapitsi on virkattu melko ohuella puuvillalangalla. Tässä on käytetty Ne 8/2 puuvillalankaa (tex 76×2, 100g=658m).

  1. kerros: Virkkaa ketjusilmukkaa pitsin pituuden verran. Huomioi kutistuminen.
  2. kerros: Virkkaa pylväitä ketjusilmukoihin. Virkkaa kaksi pylvästä, tee yksi ketjusilmukka. Jätä yksi ensimmäisen kerroksen ketjusilmukka väliin ja toista.
  3. kerros: Tee kaksi pylvästä alemman kerroksen ketjusilmukan kohdalle, tee ketjusilmukka, toista. Pylväissä vedä lanka ketjusilmukan alta, ei silmukan läpi. Samalla tavalla kuin isoäidin neliöissä siis.
  4. kerros: sama
  5. kerros: sama

Kerrosten välissä tee päihin noin 3 ketjusilmukkaa kerroksen vaihtamista varten, niin kuin normaalisti virkatessa pylväitä tasona.

Päättele ja kutista pitsi. (Minulla meni pari yritystä saada pitsistä oikean pituinen. Onneksi se on nopea virkata.) Kiinnitä helmapitsi esiliinan alareunaan aivipistoilla, oikeat puolet vastakkain.

Esiliinan helmapitsin kiinnittäminen aivimalla.

Helmahapsut

Tee helmaan iskuhapsua. Käytä kuteena värikkäitä villalankoja ja iskulankana valkeaa puuvillalankaa. Vaihda väriä parin sentin välein. Ohje iskuhapsun tekemiseen. Kiinnitä iskuhapsu pitsin alalaitaan aivimalla, oikeat puolet vastakkain.

Esiliinan helmahapsujen kiinnittäminen aivimalla.
Alkuperäisen esiliinan helmapitsi ja helmahapsut.

Valmista

Vaikka itse sanonkin, niin valmistamani “kopio” ruokolahtelaisesta esiliinasta on aika lähellä esikuvaansa. Kansanpuvun idea ei kuitenkaan ole olla tarkka kopio yhtään mistään: riittävän samanlainen riittää, ja on ihan hyväkin, jos oma kansanpuku on oman näköisensä. Näitä ohjeita siis voi ja kannattaakin soveltaa. Mallia voi muokata esimerkiksi virkkaamalla helmapitsin punaisesta langasta, tekemällä iskuhapsun valkeasta puuvillalangasta tai jakamalla vyötärölaskokset vaikka kolmeen ryhmään. Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja käsittelevästä artikkelista voit katsoa lisää ideoita siihen, millä tyyleillä esiliinoja on tehty. Samoja ompeleluohjeita voi myös hyödyntää yleisesti Jääsken alueen kudonnaisesiliinoissa.

Lue myös

Standard