Kutomisen aloittaminen ja päättäminen
Kun loimi on valmis, tehdään yleensä sen avoimeen päähän, josta kutominen aloitetaan, hevosenhäntäsolmu. Loimilankojen päät voi kiinnittää vyötärölle solmulla, mutta kätevämpää on käyttää pitkää muovista pussinsulkijaa. Olen itse alkanut tehdä niin, että en aloita kutomista suoraan kiinni hevosenhäntäsolmuun, vaan laitan pussinsulkijan tähän väliin levittämään lointa kutomaleveyteen. Näin jopa nauhan ensimmäisistä kerroksista tulee siistit, myös leveissä nauhoissa. Kun seuraavan kerran kerin kudottua nauhaa vyötärölle, avaan tällöin hevosenhäntäsolmun nauhan alusta ja tasoitan hapsottavat loimenpäät haluttuun mittaan, jotta ne eivät ole tiellä kutoessa. Mutta tämä tietenkin riippuu kutojasta: loimen päät voi tasoittaa vasta lopuksikin.
Kun alat kutoa nauhaa, pistä käpy ensimmäisen kerran viriöstä näpi. Jätä parikymmentä sentti kudetta nauhan sivulle ja kuljeta tätä päätä mukana muutaman kerroksen ajan, niin kudelanka ei lähde purkautumaan. Kun tulet nauhan loppuun, leikkaa kudelanka viimeisen kerroksen jälkeen noin 40 sentin päästä työtä. Pujota päähän neula ja päättele lanka kuteen mukaisesti muutaman kerroksen matkalta.
Nauhanpäiden koristelu
Suuri osa tällä sivustolla esitellyistä nauhoista perustuu Theodor Schvindtin piirtämiin kaaviokuviin. Muutamista näistä alkuperäinen mallina ollut nauha löytyy museokokoelmista – suurimmassa osassa ei. Niissä tapauksissa joissa museokappaletta ei ole, on nauhan päiden koristelu tai mahdolliset kuvioinnin variaatiot täysi mysteeri. Näihinkin nauhoihin voi kuitenkin taiteilla päät sen mukaan, miten saman alueen saman käyttötarkoituksen nauhoissa yleensä oli tehty.
Lyhyeksi leikatut päät
Jääsken kihlakunnan hame- ja esiliinanauhoissa on nauhan päät monesti typistetty noin sentin parin mittaan. Tällöin kyse on yksinkertaisesta loimiraitaisesta nauhasta.
Pitkäksi leikatut päät
Erityisesti leveissä vironvyönauhoissa tupsujen tai solmujen tekeminen päihin on vähän kökköä – nauhahan kuristuu siinä päistään ruttuun. Leveämpiin nauhoihin onkin monesti jätetty päät avoimiksi.
Poimintakuviollisissa nauhoissa on joskus kudottu ensimmäiset muutama senttiä yksinkertaisemmalla kuviolla. Vehkalahtelaisissa, vironlahtelaisissa ja todennäköisesti myös säkkijärveläisissä nauhoissa näin on tehty lähestulkoon kaikissa. Yleensä päiden kuviointi on pientä ruutua. Yhdessä kuvassa alla näkyvät koukkupolvet ovat harvinainen tapa kutoa nauhan päät.
Nyöritetyt päät
Hevosenhäntäsolmu
Eräs yksinkertaisimpia tapoja siistiä nauhan pää on pyöräyttää se solmulle.
Langalla solmiminen
Lankatupsut
Nauhan päihin on mahdollista tehdä lankatupsut esimerkiksi hyödyntäen tutkaimien hukkalankaa.
Letti
Kuteen joukkoon lisätty lanka
Sakkolassa ja Raudussa lisättiin kokkaniekkojen nauhojen päihin kuteen joukkoon loimilangan pätkiä (Kansallismuseo KA4754, KA287, KA288). Samanlaista koristelutyyliä on käytetty Inkerissä (Kansallismuseo SU4304:65, SU4304:91, SU4524:21, SU5020:5, SU5020:7). Inkeriläiset ovat myöskin kutoneet kokkaniekkavöitä (Kansallismuseo SU5020:7).
Kangastertut
Käkisalmen kihlakunnan nauhoissa päihin on usein ommeltu ostokankaisia kangastilkkuja. Kaukolaisessa sykerönauhassa (KA794) päät eli tertut ovat suurikokoiset, ja mukana on kultaista kaluunanauhaa. Sakkolasta/Raudusta, Käkisalmelta ja Pyhäjärveltä oleviin vöihin (Kunstkamera 323-36/4-6, KA8832) on tehty päihin pienemmät kangastertut.
Näissä kapeissa vyönä tai sykerössä käytetyissä nauhoissa kuviointi jatkuu samanlaisen nauhan päihin asti, lukuunottamatta kokkaniekkakuvioituja nauhoja, joissa nauhan päähän kudottiin yksinkertaisempaa kuviota.
Kaplaan kotipaja 