Eritysesti Suomenlahden ulkosaarilla ja harvinaisemmin muilla alueilla on valmistettu nauhoja, joissa keskuskuviota ympäröi poimintakuviot myös nauhan reunoilla. Tällaisten nauhojen kutominen on mahdollista käyttämällä tavallista pirtaa, erikoispirtaa tai irtoniisiä. Perinteisesti on käytetty irtoniisiä.

Suomenlahden ulkosaarille nämä nauhamallit olivat erittäin todennäköisesti tulleet Virosta melko sellaisenaan.

Vuonna 1931 seiskarilainen Anni Hotanen (81 vuotta) esitteli Tyyni Vahterille isoäidiltään saamaa vyötä (kuva alla). Vyö oli hänen mukaansa tehty hiidenmaalaisen mallin mukaan. Nauhan kirjoja voitiin muuttaa kesken vyön siten, että vyön puolikkaat kudottiin eri kirjoilla. (Vahter 1931.)

Seiskarilainen Pietta Heikkola kertoi, että kaikki vöiden koristeet oli saatu virolaisilta. (Vahter 1931.)

Pyhäjärvi, Vironvyö, kokkaniekka

Esikuva: Theodor Schvindt, Ompelu- ja nauhakoristeita, 1984, nro. 112.

Schvindtin kuvaamassa nauhassa nauhan keskellä kulkee kokkaniekkoja ja niiden kummallakin puolella reunassa säärsiteen kuviota. Reuna- ja keskuskuviossa kuviokerrat ovat erimittaisia, joten reunan ja keskustan kuvio juoksevat kumpikin omaa tahtiaan. Schvindtin kirjan piirroksessa kokkaniekoissa on käytetty paksua kuviolankaa. Reunan säärsidekuviossa ohuempaa. Reunimmaisena on sininen loimilanka, joka on pohjaloimea paksumpaa. Keltaiset ja punaiset raidat loimessa ovat piirroksen perusteella ohutta lankaa, se näyttää yhtä ohuelta kuin valkoinen pohjaloimi.

Kansanpukuaikana värikkäät langat ovat mahdollisesti olleet villaa ja valkoinen pohjaloimi sekä kude pellavaa. Leveydestä ei voi sanoa varmasti, mutta uskoisin sen olleen alkuperäisessä nauhassa noin 3,5 cm. Tämä perustuu tietoon siitä, minkä levyisiä kokkaniekkavyöt ja säärsiteet ovat olleet.

Loimi: 11 sininen (kuviolanka), 2 sininen (voi olla yhtä paksua kuin kuviolanka), 8 punainen (kuviolanka), 8 punainen, 6 keltainen, 40 valkoinen
Kude: valkoinen
Tässä nauhassa tapahtuu todella paljon, ja olikin vaikeaa valita paksuuksia lankoihin. Päädyin puuvillalankaan, koska sitä on helpointa kutoa. Alunperin loimi on todennäköisesti ollut villaa ja pellavaa. Schvindtin piirroksen perusteella kokkaniekat kudotaan paksummalla langalla kuin säärsiteen kuosi. Omassa nauhassani käytin näihin kumpaankin 18-säikeistä kalalankaa. Valkoiseen pohjaloimeen käytin 6-säikeistä kalalankaa. Jälkikäteen ajateltuna olisin käyttänyt 6-säikeistä kalalankaa myös keltaisiin ja punaisiin raitoihin. Nyt käytin niihin 12-säikeistä, mikä oli tarkoitukseen liian paksua. Kuteena käytin 6-säikeistä kalalankaa. Valmiin nauhan leveys 37 mm.

Näin leveän kuvioidun nauhan kutominen on vaativaa. Tässä mallissa on seurattava samaan aikaan reunan ja keskiosan kuviota, mikä yllättäen ei ole kauhean vaikeaa. Minulle vaikeutta tuottaa se, että nauhan keskiosa kuluttaa vähemmän lointa kuin nauhan reunaosat. Nauhan keskiosan loimilangat alkavat työn edetessä lerppua. En ole vielä saanut varmuutta, mistä tämä johtuu. Tämän nauhan tapauksessa syynä saattoi olla, että valitsin reunojen raitoihin liian paksun loimilangan.

Nauhamallin voi kutoa tavallisella pirralla tai irtoniisillä. Tässä loimi on asetettu kehittämääni erikoispirtaan, jonka leikkaamiseen löydät ohjeet täältä. Pirta on noin 30 cm leveä eli ei lainkaan liian leveä kutomiseen. Erikoispirran avulla monimutkaisenkin nauhan kutominen oli itseasiassa aika helppoa (loimen kireyden ongelmia lukuunottamatta).

Suositeltu pirta: “erikois kolme kuvioaluetta.svg” (suora linkki tiedostoon, ulkoinen sivu)

Lähteet

Schvindt, Theodor. Suomalaisia koristeita : Finnische Ornamente 2 : Nauhakoristeita / Bandornamente. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1903.
Vahter, Tyyni. “Lavansaaren, Seiskari, Suursaaren, Tytärsaaren, Vehkalahden ja Virolahden naisten käsitöistä.” Käsikirjoitus, virkamatka 1931. Museovirasto.