Tässä jutussa käsitellään hartuushameita. Yleisemmin eri hametyypeistä voit lukea täältä.

Hei! Tämä artikkeli on aika vanha, ja nykyisin tekisin monta asiaa toisin. Katso tuoreempi artikkeli.

Ostin Torista keskenjääneen projektin muokata Pyhäjärven kansallispuvun hartuushametta. Edellinen omistaja oli prässäyttänyt hamekankaan, mutta projekti oli sittemmin jäänyt roikkumaan kaappiin. Minulla ei käynyt paljon paremmin, sillä puku jäi postista tultuaan kuukausiksi työpöydälle (ja on siellä edelleen). Hartuukset tuntuivat vaikeilta, sillä en pitänyt Pyhäjärven kansallispukuun valitusta olkainmallista eikä vaihtoehtoisia malleja tuntunut löytyvän.

Tein taustatyötä hartuushameeseen liittyen, mutta se oli hankalaa. Hartuushameet ovat monissa pitäjissä jääneet käytössä aiemmin kuin vyötäröhameet, joten niistä ei samalla tavalla on säilynyt mallikappaleita.

Voiko ruuttiin tehdä vyötäröhameen sijaan hartuushameen?

Kansallispuvuista Pyhäjärven, Käkisalmen ja Sakkola-Raudun pukuihin on valittu hartuushame. Hartuushametta on aiemmin käytetty muuallakin (tästä ja muutenkin hametyypeistä lisää) vaikka sitä ei ole valittu kansallispuvun hameeksi. Samalla tavoin siis kuin esimerkiksi Parikkalassa ja Sortavalassa kansallispukuun on valittu juovikas läntinen hame jo aiemmin käytöstä poistuneen yksivärisen hameen sijaan.

Läntisessä Suomessa käytössä oli vielä myöhemminkin liivihameita, jotka kuitenkin leikkaukseltaan ovat erilaisia. Sirelius 1916.

Siten siis, jos ruutissaan tavoittelee oman “kotipitäjänsä” historiallista tyyliä, voi hartuushameen tai tumman yksivärisen hameen yhdistää melko vapaasti mihin tahansa Kannaksen tai Laatokan Karjalan pitäjän pukuun siitä riippumatta, mitä 1900-luvulla koottuun kansallispukuun on valittu. Todennäköisesti kumpikin hametyyppi on ollut pitäjässä käytössä joskus aiemmin.

Hartuushameiden liivityyppejä

Hartuushameita on säilynyt museokokoelmiin (niihin mitä Finnassa on haettavissa) harmillisen vähän. Theodor Schvindtin kirjassa Kansanpukuja Suomesta (1913) löytyy hartuushameen kaaviokuva Pyhäjärven pitäjästä, ja tämän mallin mukaan tein artikkelissa esittelemäni taaperon hartuushameen (kaavio vasemmalla). Erona nyky-karjalaisiin sarafaaneihin on hartuuksien leveys, olkainten yhtymäkohdan korkeus sekä tietenkin se, että hartuukset on ommeltu eri kankaasta kuin hameen helmaosa. Rautulaisessa hartuushameessa, josta kuva hieman alempana, hartuukset on leikattu kuten sarafaanissa (kaavio oikealla).

Vasen: Hameen hartuukset Pyhäjärveltä (Schvindt 1913). Oikea: Hartuukset Raudusta, suunnilleen Etelä-Karjalan museon kuvan perusteella. Vastaava kaaviopari löytyy myös Ildikó Lehtisen ja Pirkko Sihvon loistavasta kirjasta, Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin.

Schvindt (1913) kirjoittaa Pyhäjärvellä käytetystä hartuushameesta:

Hame oli joko sarkahame (kokovillainen) tai ärmäkkäinen (puolivillainen: loimet pellavaisia ja kude villainen). Kesällä pidettiin aina puolivillaista, useasti myös talvella; eihän kaikilla kokovillaista sarkahametta ollutkaan. Kuten Sakkolassa oli Pyhäjärvelläkin naisen hameessa lyhyet hartuukset, jotka usein tehtiin punaisesta verasta hameen kauluksineen. Helmassa oli sormen levyinen punainen verkakaistale, listiksi sanottu.

Schvindtin kuvaama hartuushame on kuvassa oikealla. Vasemmanpuoleinen hurstuthame jäi pois käytöstä jo aiemmin. Hurstuthame on kahdesta yhteenliittämättömästä kangaskappaleesta koottu avohame, joka muistuttaa venäläistä ponjovaa.

Taaperon hartuushame

Mitat on otettu tässä ajatellen noin puolitoistavuotiasta lasta (koko 86). Hameen malli on kuitenkin sellainen, että käyttäjän koko vaikuttaa lähinnä siihen, miten hame asettuua rinnalle eikä niinkään siihen, mahtuuko se päälle. Suunnilleen sama leveys kuitenkin mahtunee 104 senttiin asti.

Yläosan vuoripuolella näkyy, että olkaimet on ommeltu suoraan kiinni vuoren oikeaan puoleen eikä suinkaan sujautettu vuoren ja päällisen väliin (niin kuin alempana neuvon tekemään).

Lisää mittoihin saumavarat.

Hartuukset

Hartuukset eivät ole tyköistuvat, vaan ne jäävät löyhästi rinnan päälle roikkumaan. Hame ei siis roiku vyötärön varassa vaan olkapäillä. Hartuukset ovat keskeltä edestä avoimet, joten niiden pukeminen on helppoa eikä koon kanssa ole ihan niin tarkkaa.

1. Leikkaa hartuuksien päälliskangas ja vuorikangas. Leikkaa vuoripalat pari milliä päällystä pienemmiksi, niin ne eivät valmiissa hameessa vilku näkyviin. Olkaimet olisi mahdollista leikata yhtenä palana selkäosan kanssa. Näen kuitenkin, että tämä kohtuuttomasti lisää kankaan menekkiä. Siten suosittelisin kokoamaan hartuukset kylkipaloista, selkäpalasta sekä kahdesta olkaimesta.
2. Ompele olkaimet vuorikangas ja päällykangas oikeat puolet vastakkain yhteen. Olkaimet voi jättää päistä auki. Käännä ja silitä putkilot.
3. Ompele päällisen kylkipalat selkäpalaan. Tee sama vuoren paloille.
4. Merkkaa olkainten paikka selkäkappaleeseen.
5. Ompele vuorikangas ja päälliskangas yhteen oikeat puolet vastakkain kylkikappaleiden päistä jatkaen kylkikappaleiden ja selkäpalan ylälaitaa pitkin olkainten merkkiin asti.
6. Käännä kappale oikein päin, silitä tarvittaessa. Työnnä olkaimet vuoren ja päällisen väliin ja ompele päälle tikkaus. Tikkaa olkainten toiset päät kiinni kylkipalojen etulaitoihin. Olkaimet kannattanee ommella hieman yli kylkipaloista, siten siis että kylkipalojen päät eivät vilku näkyviin olkainten alta. Tikkaukset kannattaa sijoittaa siten, että voit viimeistelyvaiheessa peittää osan niistä koristeilla.
7. Sijoita koristeet strategisesti, peittämään olkaimet kiinnittäviä tikkauksia.

Vaikeinta ompelussa on sijoittaa olkaimet sellaiseen kulmaan, että hartuukset asettuvat rinnalle sileästi. Nurjasta puolesta saisi vieläsiistimmän siten, että olkaimen eteen ja alas tulevan ulkolaidan jättäisi päästä auki, sujauttaisi avoimeksi jätetyn kylkikappaleen laidan sisälle ja sitten tikkaisi päälle. Tällöin kylkikappaleiden päät tulisivat olkaimien sisälle eivätkä niiden alle vuoripuolelle.

Helma

Perinteisesti hameen helma voi olla mustaa, sinistä tai punaista villa- tai villasekoitekangasta. Valitsin materiaaliksi sametin sen yleillisyyden ja toisaalta pestävyyden takia: toisin kuin monet villakankaat, tämä on konepestävää.

Helman sauma on keskellä edessä. Tämä on käytännöllistä monestakin syystä, ennen kaikkea siksi, että hametta voi leventää tai kaventaa ilman, että hartiusosan saumoja tarvitsisi avata. Voit siis tässä vaiheessa jättää osan kankaan levyydestä saumavaroihin ja levittää hametta lapsen kasvaessa.

1. Helma kannattaa ommella pakan levyisestä kankaasta, eli siis käytää koko noin 150 cm leveys. Leikkaa helman pituus sopivaksi.
2. Ompele poimulangat, suosittelen kolmea lankaa, ja rypytä helma vastaamaan rinnanympärystä saumavaroineen. Poimut kannattaa ommella kiinni vyötärönauhaan, joka voi olla esimerkiksi tavallista paksua kanttinauhaan, mutta miksei lautanauhaakin!
3. Kiinnitä huomiota siihen, että kummassakin ääripäässä kankaan reuna jää siistin näköiseksi. Takanta ja sivuilta helma ommellaan kiinni hartuuksiin, mutta keskellä edessä helmankankaan yläreuna jää näkyviin! Tein tässä asiassa jonkin verran taustatyötä, ja ainakaan Pyhäjärven kansallispuvuissa helman reunan päälle ei välttämättä ommella nauhaa peitteeksi, vaan näkyvissä tosiaankin on huoliteltu päärmäämätön reuna. Ainakin paksussa mustassa sametissa reuna oli kuitenkin tosi helppo saada nätiksi.
4. Jos hameen leventäminen tai kaventaminen tulee olemaan pian ajankohtaista, kannattaa helman koristenauha (alunperin hameen terä on ollut verkaa, tässä on käytetty satiininauhaa) ommella ennen helman keskietu-saumaa. Siisteintä kuitenkin on ommella helmus vasta seuraavan vaiheen jälkeen.
5. Ompele hameen keskietusauma eli siis päädyt yhteen, oikeat puolet vastakkain. Voit jättää ylimääräistä kangasta saumavaroihin. Päätä ommel noin 8 cm ennen ylälaitaa, sillä tähän tulee hameen halkio.
6. Kiinnitä helman alareunaan nauha tai kangaskaitale. Vanhoissa hameissa näkyy verkahelmusta sekä hameen oikealle että nurjalle puolelle kiinnitettynä. Satiininauhalla on mahdollista peittää hameen päärmäätätön helma, joten ompelisin satiininauhan helman päälle.

Osien yhdistäminen

1. Aseta helma ja hartuukset oikeat puolet vastakkain. Hameen sauma tulee keskelle eteen. Ompele ympäryssauma.
2. Tämä on makuasia, mutta itse tekisin niin, että kääntäisin saumavarat ylöspäin eli siis hartuuksien puolelle, ja ompelisin saumavarat kiinni muutamalla pistolla olkainten sisäreunoista.
3. Hameen kiinnitykseen sopii esim. neppari. Etuhalkion liepeiden saumavarat kannattaa muutamalla pistolla kiinnittää. Poimutetun hameen runsaus piilottaa hyvin sekä sauman että halkion.

Ympäryssauman saumavarat on käännetty ylöspäin ja kiinnitetty muutamalla pistolla kiinni olkaimeen. Helmaosan ylälaita jää näkyviin, mutta mustassa kankaassa paljas reuna ei juuri erotu. Helman ja hartuuksien yhtymäkohdassa on muutenkin paljon paksuutta, joten en lähtisi enää ylimääräisiä nauhoja tai päärmeitä tuohon ompelemaan.

Lähteet

Lehtinen, I. ja Sihvo, P. Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Museovirasto 2005 (1984).
Schvindt, T. (1913). Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. (linkki)
Sirelius, U. T. (1916). Suomen kansanpukujen historia: sisältää 439 tekstikuvaa ja 24 kuvataulua, joista 5 värillistä. Suomalais-ugrilainen seura.

Lue myös

Päivitetty: Lapsen hartuushame