Voit tutustua kaikkiin esineisiin Flickrissä, jossa voit myös ladata kuvista korkearesoluutioiset versiot. Minulle on ok, jos haluat käyttää kuvia omissa projekteissasi, kunhan mainitset kuvan lähteenä minut tai tämän blogin sekä Lahden museot, Viipuri-kokoelma.

Kävin viime joulukuussa tutustumassa karjalaisiin pirtanauhoihin Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa. Nyt olin pyytänyt tutkimuslupaa Lahden museoihin, jossa säilytetään Viipurin museosta evakuoitua esineistöä. Halusin tutustua kansanpuvun vaatteisiin omien riikineiden ompelua ajatellen sekä saada uutta aineistoa pirtanauhoista. Edellisestä kerrasta oppineena olin laatinut valmiiksi pohjat muistiinpanoja varten. Esineiden kanssa työskennellessä helposti unohtuu mitata tai kuvata jokin yksityiskohta, ja halusin varmistaa, että niin ei tällä kerralla kävisi. Siitäkin huolimatta muutamia yksityiskohtia jäi mittaamatta ja kuvaamatta, enkä muistanut esimerkiksi ottaa kunnon kokokuvaa tutkimastani tankista. Toinen edellisellä kerralla oppimani asia oli, että yksityiskohtien kuvaamiseen tarvitsee paremman kameran. Nyt olin varustautunut uudella kameralla ja makro-objektiivilla, joten kuvista tuli paljon parempia kuin viime kerralla.

Palaan esineiden yksityiskohtiin siinä vaiheessa, kun valmistan niiden pohjalta kansanpuvun osia. Kuvailua ja mittoja löytyy jo nyt kuvien yhteydestä Flickristä.

Jos olet valmistamassa itse riikineitä, voi oheisesta videosta olla hyötyä. Videolla käyn läpi kaikki esineet. Laita päälle tekstitykset, niin näet selitykset.

Muutamia havaintoja

Museoesineissä ompelutyön laatu usein vaihtelee. Läheskään kaikki vaatteet eivät ole ommeltuja säännöllisin ja pienin pistoin. Tässä tarkastelussa mukana olleet jääskeläinen nyytinkiesiliina sekä ruokolahtelainen ripsiraitaesiliina ja kostuli ovat kumpikin upeasti toteutettuja. Kostulin päärmeet ovat huippuohuet ja tasaiset. Ripsiraitainen esiliina on pientä kokoa, samoin kostuli. Esineiden tausta ei ole tiedossa, mutta ei ole mahdotonta, että ne ovat samalta henkilöltä peräisin. Kokoelmassa mukana olleet hameet ovat toisaalta suurpiirteisemmin ommeltuja. Erityisesti kaukolaisessa helmusniekkahameessa pistot ovat isoja ja näkyviä. Olen itse kamppaillut tankin vuorikankaan kiinnityksen kanssa. Oli hienoa nähdä alkuperäinen tankki, jossa vuorikankaan saaminen siististi kädenteiden ympärille on ollut yhtä lailla haastavaa.

Ruokolahtelaisessa tiuhakkohelmahameessa kaikki muut sivusaumat paitsi keskietusauma on ommeltu poikkeuksellisella tavalla. Pietimet eivät mene ollenkaan päällekkäin, vaan ne on yhdistetty toisiinsa reunoistaan. Saumakohta näkyy enemmän kankaan oikealle puolelle kuin tyypillinen hameissa käytetty sauma. Runsaassa hameessa kuitenkin saumat uppoavat helman poimuihin. Tällainen tapa tehdä sauma säästää saumavarojen verran kangasta jokaisen pietimen kohdalla. En keksi muuta syytä, miksi sauma olisi ommeltu tällä tavalla.

Kuvat alla: Tiuhakkohelmahame Ruokolahti LHMVHMAE2402:943 Lahden museot, Viipuri-kokoelma

Pirtanauhojen kannalta museovierailu oli ihan onnistunut. Ainut yllättävä löytö oli Kaukolan hameen (josta lisää alla) vyötärönauha, jonka tyylistä en ole nähnyt koskaan aiemmin. Ruokolahtelaisen tiuhakkohelmahameen sekä antrealaisen hurstuthameen nauhamallit ovat uniikkeja mutta tyyliltään jo ennestään tuttuja. Antrealaisessa hameessa on solmimisnauhana peräti kahta eri nauhaa. Ruokolahtelaisessa hameessa puolestaan on helmassa kahta erilaista samanlaista nauhaa. Aina kun samaan hameeseen on yhdistetty erilaisia nauhoja, herää epäilys. Mahdollisesti konservaattori on lisännyt hameeseen nauhaa puuttuvan tai pahasti kuluneen tilalle, jotta esine on saatu esille näyttelyyn. Antrealaisessa hameessa kumpikin solmimisnauha näyttää ja tuntuu kansanpuvun nauhalta. Ruokolahtelaisessa hameessa kirkkaamman sävyinen nauha näyttää ehkä vähän liian kirkkaalta?

“Kaukolainen” hame

Kaukolainen verkahelmushame oli esineistä kiinnostavin, sillä se ei muistuta tyypillistä kaukolaista hametta. Theodor Schvindt (1913, 35–36) kertoo, että hameet Kaukolassa olivat mustia ja helmaan asti poimutettuja. Magnus von Wrightin piirroksessa (Museovirasto KK988:14) vuodelta 1861 kaukolaisten hameiden helmassa näkyy kapea koristenauha tai -kangas, ja ne ovat helmaan asti poimutettuja. Hameet KA807 ja Kunstkameran 323-11 ovat juuri tällaisia. Hame KA808 on sininen ja todennäköisesti ollut aikoinaan helmaan asti poimutettu. Lisäksi näissä kolmessa hameessa on punainen vyötärökaitale, ei pirtanauhaa vyötäröllä. Naapuripitäjässä Räisälässä hameita on tehty samaan tyyliin, myös Käkisalmella, vaikka siellä hameet olivatkin hartuushameelta. Jos kaukolaisen vyötäröhameen tunnusmerkit siis ovat, että se on musta, helmaan asti poimutettu, helmakoriste on kapea nauha tai kangas ja vyötäröllä ei ole pirtanauhaa, ei Lahden museon hame täytä kriteereitä. Toisaalta (kuten yleensä) dataa on vähän, ja mahdollisesti käsillä vain onkin ensimmäinen kaukolainen hame, joka poikkeaa tästä. Kaukolan naapuripitäjässä Kirvussa, eteläistä Jääsken kihlakuntaa, kuitenkin käytettiin mustia poimuttamattomia verkahelmushameita, joissa on pirtanauhavyötärö. Hameen piirteet sopivat täydellisesti Jääsken kihlakunnan tyyliin. Todennäköisimmin hame on siis aikoinaan laputettu väärään pitäjään. Jääsken kihlakunnan hameista tarkemmin täällä.

Lähteet

Schvindt, T. Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913.