Taannoisessa artikkelissani Karjalaisia pukuja ulkomaisissa museoissa julkaisin kuvat kolmesta mannekiinista Koiviston, Jääsken ja Jääsken miehen kansanpuvuissa. Nämä puvut ovat yksiä varhaiten museoituja, säilyneitä karjalaisia asukokonaisuuksia, sillä Suomessa kansanpukuja alettiin laajassa mittakaavassa kerätä vasta 1870-luvun puolella.

Puvut keräytti Suomen silloinen (1866–1881) kenraalikuvernööri Nikolai Vladimirovich Adlerberg. Ne olivat osa laajempaa pukuesineiden kokoelmaa Suomen suurruhtinaskunnan alueelta. Puvut olivat:

4 kpl Viipurin pitäjä
2 kpl Koivisto
2 kpl Antrea
2 kpl Jääski
1 kpl Kaukola, naisen puku
4 kpl Vaasa.

Venäjän etnografisen museon mukaan puvun kerättiin varta vasten Moskovan vuoden 1867 kansatieteellistä näyttelyä varten, mikä kuulostaakin todennäköiseltä, sillä Adlerberg oli aloittanut toimessaan vasta edellisenä vuonna.

Moskovan kansatieteellinen näyttely 1867

Adlerberg lahjoitti pukukokonaisuudet Moskovassa vuonna 1867 järjestettyyn kansatieteellisen näyttelyyn. Näyttelyssä esiteltiin melkein 300 kansanpukua, enimmäkseen Venäjän keisarikunnan alueelta. Tällainen näyttely oli pienille kansoille kaksiteräinen miekka: toisaalta se oli mahdollisuus näkyä, toisaalta se oli osoitus alamaisuudesta. Venäjän eri aikoina harjoittama etnopolitiikka olisikin muuten erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde sellaiselle, jolla riittää venäjäntaito perehtyä lähteisiin.

Vuonna 1887 Adlerbergin asukokonaisuuksista oli tallella Jääskeläinen naisen ja miehen puku sekä koivistolainen naisen puku, muistakin puvuista oli säilynyt ainakin yksittäisiä osia. Tämänhetkisen käsitykseni mukaan vain kolmesta karjalaisesta asusta (mainitut säilyneet puvut) on olemassa valokuva, mutta koska museokokoelmissa pitäisi olla yhteensä 262 valokuvaa mannekiineista, ehkä kuvia löytyy vielä lisää.

Näyttelyssä mannekiinit aseteltiin dioraamoihin, joista muutamasta näet kuvat alla. Tein parhaani jäljittääkseni karjalaisten pukujen matkaa Moskovassa, mutta tulokset olivat laihoja. Näyttelykirjassa suomalaiset oli sijoitettu “ulkomaalaisten heimojen” luokkaan, jossa olivat omina ryhminään myös mm. aleutit, jakutit, tunguusit, burjatit, samojedit, virolaiset, liettualaiset, ostjakit, tataarit, tseremissit, mordvat, tsuvassit, bashkiirit, kirgiisit, kalmikit, turkmeenit, tadzikit, kaukaasialaiset, romanit ja moldovalaiset… [sic] Näitä ei-slaavilaisia kansoja esitteli yhteensä 116 mannekiinia (ks. REMin artikkeli). Kiinnostavaa kyllä, suomalaisten ja “lappalaisten” muodostaman ryhmän kohdalla on mainittu ainoastaan kaksi mannekiinia, yksi “lappalainen” ja yksi “suomalainen” nainen, joista suomalainen on kuvauksen perusteella inkerikko. Näyttelykirjan mukaan mannekiinipari oli aseteltu suomiljööseen, jossa oli kasveja Arkangelin provinssista ja Pietarin ympäristöstä. Tästä dioraamasta ei ole säilynyt kuvaa. Lähin mitä pääsin on kuva vuoden 1879 etnografisen näyttelyn saamelaisryhmästä.

Onko siis niin, että Adlerbergin lähettämät puvut eivät koskaan päätyneet näytteille asti? Näin ymmärtäisin näyttelykirjan perusteella. Jos lasketaan paljonko näyttelyssä oli pukunukkeja ja montako kansaa oli edustettuna, olisikin epätodennäköistä että suomensukuisia kansoja olisikaan ollut edustettuna kovin montaa. Toisaalta Adlerbergin lähettämät asukokonaisuudet kuvattiin samantyylisten mannekiinien päällä kuin mitä näyttelyssä käytettiin.

Moskovan kansatieteellisen näyttelyn jälkeen kansanpuvuista muodostettiin kokoelma, joka kulki osaston johtajan Vladimir Dashkovin nimellä. Vuonna 1923 kokoelma siirrettiin Neuvostokansojen museoon, sekin Moskovassa, ja vuonna Pietariin 1948 Valtion etnografiseen museoon, joka nykyään tunnetaan Venäjän etnografisena museona. Tämä selviää REMin julkaisemasta artikkelista sekä vertaamalla mannekiineja REMin nykyisiin kokoelmiin.

Karjalaiset asut syynissä

Aivan ensin täytyy todeta, että Adlerbergillä (tai hänen avustajillaan) ja/tai Moskovan näyttelyn kokoajilla joko ei ole ollut täsmällistä tietämystä karjalaisista kansanpuvuista tai yksityiskohtia ei pidetty merkityksellisinä. Pukukokonaisuuksista löytyy nimittäin virheitä.

Kuvassa alla on kuvatekstin mukaan syrjääninaisen puku. Näyttääkö teistäkin esiliina tutulta? Lyhyen googlaamisen perusteella uskallan sanoa, että raitaesiliinat eivät ole komien puvuille ominaisia. Kuvan esiliina on selvää Jääsken kihlakunnan tyyliä, ja löydätte saman esiliinan tämän artikkelin loppupuolelta suomalaisesineiden joukosta. Halusin näyttää tämän kokonaisuuden teille johdantona siihen, että mallinukkejen ylle puetut asukokonaisuudet eivät välttämättä ole kovin tarkkoja.

Potretit mannekiineista on kuvannut Moskovassa toiminut tanskalaisvalokuvaaja Torvard Mitreirer.

Katsotaan ensin jääskeläisen vaimon pukua. Kokonaisvaikutelma on autenttinen. Huntu on puettu hassusti, mutta näin hunnulle usein käy museokokoelmissa. Hunnun sisällä näkyy olevan rautarengas, mikä lienee asennettu paikoilleen museossa pukemisen helpottamiseksi. Mannekiinilla hunnun alle on jätetty näkyviin musta pinteli, ja tällä tavoin ei tietenkään normaalisti menetelty. Mutta ymmärrän, että myös pinteli haluttiin saada näkyville.

Vaimolla kädessään oleva nästyyki on kiinnostava esine: en tunnista sen tyyliä. En ole koskaan nähnyt jääskeläistä nästyykiä, joten ehkäpä se todella on Jääskestä. Äyräpään kihlakunnan nästyykit olivat yleensä suorakulmaisia ja Käkisalmen kihlakunnan neliön muotoisia, siis kuten tämä tässä. Kaikki näkemäni Käkisalmen nästyykit ovat kuitenkin olleet toisin koristeltuja ja useimmiten niiden reunaa koristavat lankahapsut.

Koivistolaisen vaimon asu on vähemmän autenttinen. Huntu on Jääsken tyylinen, samoin hurstuthame. Koiviston ja Jääsken pukujen osat ovat olleet vähän sekaisin jo Suomesta lähetettäessä: yhdessä Seifertin Viipurissa ottamista kuvista näette, että kyseinen hurstuthame on puettu sekaisin koivistolaisten vaatekappaleiden kanssa.

Aidosti koivistolaista asukokonaisuudessa on rekkopaita, sarkaviitta, esiliina ja kirjoneulesormikkaat. Kaikkia näitä säilytetään nykyään Venäjän etnografisessa museossa. Kirjoneulesormikkaat, rekkopaita ja sarkaviitta ovat suurin piirtein niin koivistolaisia kuin mahdollista. Esiliina muistuttaa kyllä Koiviston esiliinoja, mutta se saattaa olla Kuolemanjärveltäkin.

Miesten pukuja on säilynyt vähemmän kuin naisten pukuja, ja paikallista vaihtelua on vähemmän kuin naisilla. Miestenvaatteista on näistä syistä vaikeampi päätellä niiden kotipitäjää. Siitäkin huolimatta voin satavarmana sanoa, että miesmannekiinille puetut helavyö ja huopahattu eivät ole karjalaisia. Valkoinen sarkaviitta ja tummansininen takki (jäntrikki?) ovat karjalaistyylisiä mutta eivät uniikkeja yhdellekään pitäjälle. REMin mukaan mannekiinilla on yllään Jääsken miehen puku, mutta vaatekappaleista tätä ei voi päätellä.

Muita vaatekappaleita vuodelta 1867

Miksi yksi venäläinen näyttely on niin merkittävä? Minulle pukututkijana merkitys on siinä, että Moskovaan lähetetyt Adlerbergin esineet ovat olleet käytössä myöhäisintään vuonna 1867. Se on hieman aiemmin kuin suurimman osan Suomen Kansallismuseon esineiden tapauksessa, joista valtaosan kohdalla on ilmoitettu hankkimisajankohdaksi aikaisintaan 1880- tai 1890-luku. Ero on vain parikymmentä vuotta, mutta arvostan tätäkin vähää.

Noin puolet vanhasta Neuvostokansojen museon karjalaiskokoelmasta on kuvattu mannekiinien päällä tai esineiden hankkimisajankohta voidaan muutoin vahvistaa olevan 1867. Olisi houkuttelevaa olettaa, että loputkin Neuvostokansojen museon karjalaisvaatteet ovat peräisin samasta Adlerbergin kokoelmasta vuodelta 1867. Varmaa se ei ole. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että suurin osa näistä esineistä on hankittu kyseisenä vuonna.

Kuvissa alla ovat loputkin Neuvostokansojen museon esineet, jotka ovat lähekkäisillä arkistonumeroilla ja siten todennäköisesti tulleet samassa kokoelmassa. Osa on Adlerbergin kokoelmaa vuodelta 1867, osan kohdalla se ei ole varmaa. Jos haluat tutkailla kokoelmaa tarkemmin, muutamat vaatteista löytyvät REMin sivuilta myös ilman VPN:ää.

Lähteet

The Russian Museum of Ethnography. “Adlerberg Nikolay Vladimirovich.” Päiväämätön. Linkki.