Kansanpuvun paidat

Kannaksen rekkopaidat + oikaisu “Jääsken rekkoon”

Artikkelia on päivitetty Rannan kihlakunnan pitäjien sekä Metsäpirtin osalta 13.2.2023

Joskus hyvin kauan sitten jaoin Instagramissa kuvia ja videota keskeneräisestä rekkopaidasta. Nyt projekti viimein on valmis – tai sinne päin valmis. Aivan loppuun en jaksa paitaa viimeistellä, sillä en kuitenkaan tule käyttämään sitä. Omat ruuttani perustuvat Jääsken alueen pukeutumiseen, ja kuten jutun lopussa käsittelen tarkemmin, ei Jääskessä käytetty rekkoja.

Perustietoa rekoista (tldr. rekko on poimutettuun paidanetumukseen virvittäin ommellen kirjailtu jäykkä lappu).

Päivityksenä aiempaan artikkeliin, kartassa alla on rekkojen levinneisyysalue sekä suurpiirteiset jaot eri tyyppisiin malleihin. Rannan kihlakunta (sinisellä), Äyräpään kihlakunta (pinkillä) sekä Sakkola-Raudun alue (vihreällä) voidaan erottaa omiksi pukualueikseen rekkojen mutta myös laajemman pukuanalyysin perusteella. Kihlakuntien välillä voidaan havaita vaihtelua rekkojen koossa, värityksessä, kirjontatekniikoissa ja jossain määrin myös kuvioinneissa.

Jos jotakuta kiinnostaa käyttämäni metodologia näiden pukualueiden muodostamisessa:
Kävin läpi Finnan, Nordiskamuseetin ja Kunskameran verkkokokoelmissa esillä olevat rekkopaidat silmämääräisesti vertaillen kokoa, väriä, tekniikkaa ja kuviointia. Historiallisia pukuja on säilynyt runsaasti Äyräpään alueelta sekä Sakkolasta ja Raudusta, mutta Rannasta aineistoa on saatavilla hyvin vähän. Siten uskaltaisin yleistää Äyräpäätä ja Sakkola-Rautua koskevat päätelmät koskemaan koko perusjoukkoa, Rannan kohdalla pienellä varauksella.

Yksittäisestä rekosta voi joskus olla vaikeaa sanoa, onko se Äyräpään vai Sakkola-Raudun puolelta. Useimmiten päätelmän kuitenkin tekee intuiivisesti silmän räpäyksessä – vertaa esimerkiksi kulhon ja lautasen yleiskäsitteitä. Normaalisti tiedämme kumpi on kumpi, mutta joskus voi olla katsojasta kiinni, onko astia syvä lautanen vai matala kulho.

Tässä artikkelissa nostan esiin rekkomalleja, jotka selkeästi edustavat samaa ideaa. Kaikki ne ovat kuitenkin omassa rekkouudessaan erilaisia, toiset enemmän kuin toiset. Rajat kartassa perustuvat näihin yhtenäisyyksiin ja eriäväisyyksiin, siihen että yhden alueen vaatteilla on enemmän yhteistä toistensa kanssa kuin minkään alueen ulkopuolisen vaatekappaleen kanssa.

Kartta rekkojen levinnäisyysalue Karjalan kannaksella.

Kartta: Rekkojen levinnäisyysalue Karjalan Kannaksella 1800-luvulla. Koivisto ja Kuolemajärvi (sininen), Äyräpään kihlakunta (pinkki) ja Sakkola-Raudun alue (vihreä).

Äyräpää

Pitäjät: Äyräpään kihlakunnan Heinjoki, Äyräpää, Muolaa ja Valkjärvi sekä Vuoksela, joka muodostettiin 1914 Valkjärvestä, Muolaasta ja Sakkolasta; sekä Rannan kihlakunnan Uusikirkko, Kanneljärvi (vuodesta 1925), Kivennapa ja Terijoki (vuodesta 1911).

Äyräpään kihlakunnan rekot ovat suurikokoisia, alaspäin leveneviä ja usein oranssisävyisiä. Kirjontalangan päät on usein jätetty näkyviin hapsuina. Virvittäinommeltu pohjakuvio on kirjottu niin tiheään, että poimitettua aluskangasta jää hädin tuskin näkyviin. Virvittäinompelun päälle on usein kirjottu kuvioita viimeistelyvaiheessa etupistoin, mutta ketjupistoja käytetään ainoastaan poikkiraidoissa. Pystykaulus on matala.

Korjaus: Tässä kuvatut rekot ovat Äyräpäästä, Muolaasta ja mahdollisesti Valkjärveltä. Ylärivissä vasemmalla kuvattu rekko poikkeaa muista puuttuvilla reunahapsuillaan. Kunstkameran tarjoamien metatietojen mukaan paita on Valkjärveltä, mutta museoiden kirjauksissa esiintyy virheitä. Instagramin puolella käytiin keskustelua, josko paita olisikin Uudeltakirkolta. Vaikka paidassa onkin äyräpääläinen matala kaulus ja rekko on muodoltaan puolisuunnikas, voisi kuvioinnissa kuvitella näkevänsä vaikutteita myös naapurista Kuolemajärveltä. Uudenkirkon kansanpuvun kuitenkin ajatellaan kuuluvan yhteen Muolaan ja Kivennavan pukujen kanssa (Schvindt 1913, 105). Kivennavalla käytettiin samanlaista pukua kuin Muolaassa ja Valkjärvellä (Ibid. 101).

Äyräpään, Muolaan, Valkjärven ja Heinjoen rekkoja.
Kirjontakuvioita Muolaan rekoissa.

Kuvat: Schvindt 1913, 1982; Kansalllismuseo KA1249, KA1258; Kunstkamera; Nordiska Museet NM.0077442.

Sakkola-Rautu

Pitäjät: Sakkola, Rautu, Metsäpirtti (erotettu Sakkolasta 1894), osittain Vuoksela.

Rekot ja paitojen malli muistuttaa läheisesti Inkerin Miikkulaisen paitoja (ks. Kansallismuseo SU4304:81, 82 ja 83). Paidan olille saatettiin ommella kaistaleet kuviopuuvillaa, mikä ei ollut yleistä muilla Suomeen kuuluneilla alueilla. Rekot ovat pienempiä kuin Äyräpäässä ja Rannan kihlakunnassa. Ne ovat usein kirkkaan punaisia, ja niissä on virvittäinompelun lisäksi runsaasti ketjupistoja. Ketjupistoja on ommeltu myös pystysuoraan, mikä selkeästi erottaa Sakkola-Raudun rekot muista. Äyräpään tavoin toinen reuna on usein koristeltu hapsuilla ja pystykaulus on matala.

Rekot alla ovat Sakkolasta ja Raudusta ja kaaviokuvat Sakkolasta. Metsäpirtistä ei ollut saatavilla aineistoa. Schvindtin (1913) mukaan Metsäpirtin puvut olivat samanlaisia kuin vanhassa emäpitäjässä Sakkolassa. Standardisoitu Metsäpirtin pitäjäpuku on vähän eri näköinen kuin Sakkolassa – toisaalta sillä ei ole virallista kansallispuvun statusta juuri historiallisten esikuvien puuttumisen vuoksi. Me emme siis tiedä, millaisia rekkoja Metsäpirtissä on käytetty, mutta todennäköisesti ne ovat olleet lähempänä Sakkolaa ja Rautua kuin muita pitäjiä.

Sakkolan ja Raudun rekkoja ja rekkopaita.
Sakkolan kirjontakuvioita rekoissa.

Kuvat: Schvindt 1913, 1982; Kansallismuseo KA235, KA267, K2668:147, K2668:153.

Koivisto ja Kuolemajärvi

Koiviston ja Kuolemajärven alueella rekot ovat suurikokoisia, lähestulkoon vyötärölle ulottuvia ja suorakulmion muotoisia. Niiden pääväri on punainen, ja rekon alaosassa on sinisen, vihreän ja keltaisen kirjavia raitoja sekä runsaasti ketjuvirkkausta. Kuvioaiheet poikkeavat Äyräpäästä ja Sakkola-Raudusta erityisesti raidoituksissa. Rekoissa ei ole reunahapsuja, mutta oikeaa laitaa reunustaa joskus nauhamainen kirjonta (kuvassa alla sinisellä). Pystykaulukset ovat korkeita.

Korjaus: Rannan kihlakunnan pitäjistä läntisimmässä, Johanneksella, ei enää 1700-1800-luvuilla käytetty rekkoja. Jos niitä on aiemmin käytetty, ei tästä ole jäänyt jälkiä. Johanneksen tarkistamaton kansallispuku ei vastaan alueella perinteisesti käytettyjä asuja.

Johanneksen, Koiviston, Uudenkirkon ja Kivennavan rekkoja ja rekkopaitoja.
Koiviston kirjontakuvioita.

Kuvat: Schvindt 1913, 1982; Museovirasto KK1125:19 kuvaaja U. T. Sirelius; Lappeenrannan museot EKMEKMEE3133, EKME3028.

Oikaisu

Jääsken rekkokaulurin” yhteydessä pohdiskelin, esiintyykö rekkoja todella Jääsken kihlakunnan alueella. Nyt asiaan tarkemmin perehtyneenä väittäisin että ei: Jääsken alueella on perinteisesti käytetty pyöreäkaula-aukkoista savakkopaitaa, ei rekkoja. Edelleenkään en kykene rekonstruoimaan Sihvon ja Lehtisen päättelyprosessia (1981 ja 1984) Jääsken ja Antrean rekkojen taustalla. Todennäköisesti väite kuitenkin on muodostettu kahden pitäjistä tuodun paidan sekä mahdollisesti Seifertin kuvien (alla) perusteella. Vaikka Sihvon ja Lehtisen teos Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin onkin ollut erinomainen tietolähde, sanoisin että rekkoasiassa on menty tiedontuotannollisesti metsään.

Tässä vielä analyysi Seifertin kuvista, Jääski, 1867:
Oikeanpuoleisella naisella on Jääsken kihlakunnalle tyypillinen nyytinkikoristeltu ja kudontaraitainen esiliina ja Jääsken alueen ruudullinen hurstuthame. Kädessään hänellä on koivistolaiset juhlasormikkaat ja paidan päällä koivistolaistyylinen, pitkänmallinen kostuli. Vasemmanpuoleisella naisella on rekkopaita, koivistolaistyylinen puolipitkä sarkaviitta tai kostuli. Huntu ja esiliina ovat koivistolaisia, samoin kuin hurstuthame, jossa helmassa on leveitä kudottuja poikkiraitoja.
Johtopäätös on siis, että nämä Jääskessä kuvatut kansanpukuiset naiset ovat emigroituneet alueelle Koivistolta. Oikeanpuoleinen henkilö on valinnut pukuunsa osia jääskeläisestä ja koivistolaisesta perinteestä.

Kuvat M. Seifert, Museovirasto KK990:3-4. Jääski.

Kirjottu rekko poimuttamattomalle pohjakankaalle, virvittäinompelu.

Kirjomassani rekossa näkyy tekninen kehitys alun ja lopun välillä. Kaikin puolin tulos on melko räjähtänyt. Jos virvittäinompelua tekee tasaiselle alustalle, auttaa kuvion hahmotteleminen kirjontatussilla. Poimutetulla alustalla on oletettavasti helpompaa laskea pistojen pituuksia. Virvittäin ompelu on kuitenkin kaikin puolin nihkeä tekniikka aikaavievyydessään. Vastikään kirjoin tällä tekniikalla lahjaksi menneen kirkkopaidan pystykauluksen, joka onnistui jo huomattavasti paremmin. Arvaatteko mikä oli salaisuus? Se oli lankojen laskeminen, siis pohjakankaan lankojen. Se oli ensimmäisten kerrosten ajan todella raivostuttavaa, mutta lopputulos oli erittäin tasainen ja todellakin vaivan väärti.

Lähteet

Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin : A Survey of the Finnish National Museum Folk Costume Collection = Folk Costume. Museovirasto, 1984.
Schvindt, Theodor.  Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913.
Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. 1982, Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Sihvo, Pirkko. “Karjalaiset Kansanpuvut Ja Tekstiilit.” Karjala. 1, Portti Itään Ja Länteen, 1981, pp. 151-173.

Standard
Kansanpuvun paidat

Koiviston sepaluspaita

Ompelin ystävälleni lahjaksi kirkkopaidan, jota varten tein harjoituksena version koivistolaisesta sepaluspaidasta. Lopullisesta lahjapaidasta tulikin sitten ihan erilainen, enkä tule esittelemään sitä täällä – lahja kun on. Mutta tästä sovitusversiosta haluaisin kertoa hieman. Ei siksi, että se olisi käsityötaidon näytteenä tasokas (se ei ole), vaan siksi, että tämänkaltaisesta keskihalkiollisesta äyrämöispaidasta ei löytynyt ainuttakaan mainintaa internetistä. On tietysti tärkeää korjata tämä puute.

Edit 14.2.2024: Todennäköisesti tällaista paitaa on Koivistolla kutsuttu “rellipaidaksi”. Se tuli käyttöön rekkopaitojen jälkeen. (Vahter 1924.)

Koiviston keskihalkiollinen rekkopaita, ns. sepaluspaita

Koiviston äyrämöiset käyttivät kansanpukuajan loppuun asti rekkopaitoja, joissa oli korkea ja kirjava pystykaulus, halkio vasemmalla puolella ja rinnalla suuri, 15–20 cm leveä rekko.

Näiden paitojen lisäksi Koivistolla ja Kuolemajärvellä (Kaukonen 1985) käytettiin myös keskihalkiollisia pystykauluspaitoja, joissa halkion pohjukassa oli pieni, noin 7 cm korkea ja leveä rekko. Schvindt (1913) kertoo paidoista:

“Kuten tavallista ovat niiden yliset eli hartiukset aivinaisesta, alaset piikosta tai tappuraisesta tehdyt. — Toisissa (ja kai vanhempimuotoisissa) sepaluspaidoissa ovat hihat tehdyt kolmesta suunnikkaisesta vaatepalasta, jossa kainalotilkku on melkein neliön muotoinen, ja käytetään myös liitinkisiä ompelulla kuvitettuja hihansuita. Alasia nähtiin vielä 1880-luvulla sellaisiakin, jotka oli vain kahdesta neliskulmaisesta piikkopalasesta tehty.”

Schvindt (1913) kuvaa kaksi koivistolaispaitaa, toisen jossa hihat ovat liitingilliset, kahdesta suorakulmaisesta palasesta kootut, ja toisen liitingittömän, jossa hihat on koottu suunnikkaan muotoisista paloista. Näistä liitingillinen on Schvindtin mukaan nuorempi. Huomionarvoisia ovat kummassakin paidassa kaula-aukolle ommellut pienet kiilat (neck gusset), jotka vanhoissa karjalaispaidoissa ovat harvinaisia. Niitä ei esiinny vanhoissa äyrämöisissä rekkopaidoissa, mutta läntisen vaikutuksen mukaisissa miesten paidoissa kyllä.

Uudempi malli, koivistolainen sepaluspaita: paidassa on yläset, alaset, hihat koottu kahdesta suorakaiteen muotoisesta palasta. (Schvindt 1913.)

Vanhempi malli, koivistolainen sepaluspaita: paidassa on yläset, alaset, hihat koottu kahdesta suunnikkaan muotoisesta palasta, alaset koottu useammasta palasta. (Schvindt 1913.)

Schvindtin piirtämän kirjontakaavion (1982) perusteella pystykauluksen virvittäin ommellut kirjonnat vastaavat koivistolaisten rekkopaitojen pystykauluksien kirjontoja. Keskihalkion pohjukan pienen “rekon” kirjonta kuitenkin muistuttaa rannekkeissa käytettyä kirjontaa. Siinä käytettyjä ristipistoja ei tietenkään esiinny varsinaisissa rekkopaidoissa, jotka on kirjottu poimutetulle alustalle virvittäin ommellen. Virvittäin ompeluhan sopii nimenomaan poimutetulle kankaalle, ristipisto ei.

Lähteissä sepaluspaidan “rekkoon” on viitattu nimenomaan rekkona, vaikka tekniikaltaan ja muodoltaan kirjonta ei vastaakkaan sitä. Oman ymmärrykseni mukaan rekko tarkoittaa etumuslappua, joka voidaan kääntää kaulalta syrjään ja tarvittaessa irrottaa kokonaan. Sepaluspaidassa kirjonta on kiinteänä halkion pohjukassa, eli funktioltaan se on ihan erilainen.

Koiviston paita pystykauluksen ja sepaluksen kirjonnat virvittäin ompelua ja ristipistoja.

Pystykauluksen ja sepaluksen kirjailut: virvittäin ompelua ja ristipistoja. Schvindt 1982.

Koivistolaisen paidan hihansuiden liitinkien kirjonnat virvittäinompelua, ketjupistoja.

Hihaliitinkien kirjailut. Schvindt 1982.

On mahdotonta sanoa, kuinka yleinen tällainen paitatyyppi on ollut. Maininta ja kuva siitä löytyy Toini-Inkeri Kaukosen kirjasta Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut (1985). Kuvattu paita on todennäköisesti sama kuin se, jonka perusteella Schvindt piirsi kirjailujen kaaviokuvat. Schvindt (1913) antaa ymmärtää, että paitoja olisi kuitenkin valmistettu pitkin 1800-lukua, ja niiden tyyli olisi ajan kuluessa muuttunut. Tässä on pakko luottaa siihen, että Schvindt on tehnyt päätelmänsä perustuen laajempaan aineistoon, kuin niihin kahteen paitaan joista hän on piirtänyt kaaviokuvat.

Tämä Kaukosen kirjassa oleva kuva on ainoa, jonka löysin. Suunnitelmanani oli eskaloida tätä “harrastusta” ja alkaa tehdä Kansallismuseolle aineistopyyntöjä niistä kansanpuvuista, joita ei ole viitsitty luetteloida Finnaan. Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuitenkin pääsee seuraavan kerran tutustumaan vasta vuoden 2025 alussa, sillä seuraavan kahden vuoden ajan kokoelmapalvelut ovat kiinni uuteen keskusvarastoon muuton takia. Tulevat kaksi vuotta toimin siis tuttuun tapaan kirjojen ja Finnan varassa. Ehkä sitten vuonna 2025 on aika yrittää uudestaan.

Koiviston ja Kuolemanjärven pystykauluspaita sepaluspaita.

Koivistolainen pystykauluspaita. Kuva: Kaukonen 1985 s. 191, KM A 3668

Kartta Koivisto ja Kuolemajärvi.
Koiviston sepaluspaita, naisen kansanpuvun paita.

Hieman omasta paidastani

Tarkoituksenani ei ollut tehdä historiallisen paidan kopiota perustuen Schvindtin kaavioihin. Minun paidassani hihat on tehty yhdestä kappaleesta eikä erillisiä ylisiä tai alasia ole. Alasettomuus – sekä myös valtava koko johtuu siitä – että tein mallin miehen paitaa varten. Miehet pitivät paidan helmaa housujen päälle vyötettynä, minkä takia koko paita tehtiin samasta kankaasta. Miesten paitoja ei tietenkään kirjailtu samalla hartaudella kuin naisten vaatteita. Kuvia tai mallikappaleita miesten paitojen kirjonnoista ei ole säilynyt, joten niiden voi olettaa olleen melko olemattomia.

Koska käsin kirjominen on tuskallisen aikaa vievää – ja koska en ole vielä opetellut kesällä hankkimani kirjovan ompelukoneen käyttöä – on pystykauluksen kirjonnat korvattu koristenauhalla. Lopputulos on ehkä vähän kökkö, sillä nauha on koppuraisempi kuin mitä käsin kirjottu pinta olisi. Erityisesti hihansuihin suosittelen kuitenkin kokeilemaan koristeeksi tehdasvalmisteisia nauhoja. Suomesta saa huononlaisesti karjalaisia nauhoja, mutta Etsyssä on muutamia latvialaisia kauppoja (kokeile hakea esim. Latvian ribbon; ethnic ribbon), joista saattaa löytyä sopivia. Tämän paidan nauhat on tilattu Karnaluksilta Virosta.

Kauluksen halkion kirjonnat on tehty virvittäin ompeluna käsin, ja käsintehdyltä ne näyttävätkin. (Lähikuvia en aio laittaa.) Pitkän tauon jälkeen virvittäin ompelu alkoi kuitenkin lopulta sujua, ja varsinaisessa paidassa se näytti jo oikein hyvältä. Niksi on ainakin alkuun laskea langat tarkkaan: tämä on ainut tapa saada kuviosta säännöllinen. Virvittäin ompelu saattaa olla monelle käsityötapana vieras. Minulla on ollut jo vuoden kesken projekti tehdä rekkopaita, joka on nyt tulossa valmiiksi. Palaan virvittäin ompeluun ja rekkoihin piakkoin.

PItkä naisen kansanpuvun paita Koivistolta.

Lähteet

Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Wsoy, 1985.
Schvindt, Theodor.  Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. (linkki)
Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Wsoy, 1985.
Schvindt, Theodor.  Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. (linkki)
Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982.
Vahter, Tyyni. “Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Käsikirjoitus 1924, Museovirasto.

Standard
Kansanpuvun paidat

“Räisälän paita”, kylkikiilat ja katesaumat

16.8.2025 edit: Hei, tämä artikkeli on aika vanha. Olen vuosien aikana oppinut puvuista vaikka mitä ja varmaan nykyisin tekisin monta asiaa toisin.

Tässä artikkelissa ommellaan kansanpuvun paita räisäläisen esikuvan perusteella kiinnittäen erityistä huomiota katesaumoihin.

Räisälän paidat meillä ja muualla

Theodor Schvindt kertoo Räisälän kansanpuvun paidasta:

”Aivinaisissa paidoissa olivat hihansuut poimutut ja varustetut kauluksella, joka oli mustalla rihmalla kauniisti tikattu, kuten oli myöskin paidan kaulus ja sepalukset. Ruohtimisissa paidoissa, joissa niissäkin oli kapea kaulus, ei ollut poimuttuja hihansuita eikä mitään tikkausta. – Paidat suljettiin soljella…” (Schvindt 1913.)

Aivinainen paita oli hienompi ja ruohtiminen arkisempi.

Schvindt itse oli räisäläinen ja siten hänellä oli erityissuhde pitäjään. Hän kokosi Räisälästä kansanomaisen miehen puvun, jollaisia on arkistoihin talletettuna paljon naisten vaatteita vähemmän. Schvindt oli masinoimassa osakuntien kansatieteellistä kokoelmahanketta 1800-luvun lopussa. Ikävä kyllä Schvindtin itse keräämiä esineitä päätyi museokokoelmiin myös Pietarin Kunstkameraan, jonka karjalaisen esineistön kokoelmasta suurin osa on Schvindtin keräämää. Kokoelmista löytyy jo mainittu Räisälän miehen pukukokonaisuus sekä muutamia muita vaatteita, joista osa on selvästi virheellisesti merkitty räisäläisiksi.

Tämä räisäläisten esineiden keskittymä venäläisessä museossa on merkittävä. Finnan mukaan suomalaismuseoissa on räisäläisiä vaatteita kolme tankkia-liiviä ja yksi sarkaviitta, ei esimerkiksi ainuttakaan miestenvaatetta tai naisten paitaa. Näiden lisäksi löytyy asusteita ja sorokoita.

Karjalaista esineistöä on runsaasti myös Ruotsissa. Ei tosin räisäläisiä esineitä (tai on niitä 77, mutta kuvattuna löytyy vain 6.) Sen sijaan esimerkiksi Antreasta, josta Finnan kokoelmissa on yksi sarkahame, löytyy Ruotsin Nordiska Museetissa kokonainen asukokonaisuus. Nämä esineet ovat Gustaf Retziuksen kallonmittausretkikunnan keräämiä vuonna 1873. Retzius ja kumppanit olivat ennen kaikkea kiinnostuneita kaivamaan ylös pääkalloja, mutta tulivat siinä sivussa keränneeksi myös kansatieteellistä aineistoa (Ruohonen 2021.)

Tämä Retziuksen retkikunta kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, sillä se keräsi aineistoa mm. sukuni entisillä asuinpaikoilla Enon Nesterinsaaressa. Siten siis oman esiäitini kallo saattaa hyvinkin levätä Karoliinisen instituutin kalloarkistoissa.

Mutta palataan räisäläisiin paitoihin.

Räisäläisiä naisia kansanpuvuissa Magnus von Wright.

Yksityiskohta piirroksessa Wright, Magnus von, Räisälä. 1861. Museovirasto KK988:16.

Aiemmin tekemissäni kansanpuvun paidoissa hiha alkaa vasta reilusti olkapään alapuolelta. Vaikka tämä laskettu olkapää olisikin nykymuodin mukainen, halusin erityisesti pikkutakin kanssa käytettäväksi valmistaa myös paitoja, joissa paidan olkasauma asettui juurikin olkapäälle. Tämä saadaan aikaan lisäämällä paidan vartalo-osan kummalekin sivulle kiilakappaleet, jotka jäävät hihojen alapuolelle yhdessä kainalotilkun kanssa. Näin hihat alkavat jo olkapäiden päältä, mutta paitaan saadaan riittävästi leveyttä.

Siksi valitsin malliksi tämän Sireliuksen kirjassa (1990 [1915]) kuvatun paidan:

Räisälän paita kaaviokuva Sirelius.

Sirelius 1915.

Toisenlaisiakin räisäläisiä paitamalleja olisi ollut saatavilla. Tässä esimerkkinä Schvindtin piirtämä alasilla varustettu paita. Merkittävä ero Sireliuksen kuvaamaan paitaan on kylkeen tulevien kiilojen puuttuminen.

Räisälän paita kaaviokuva Schvindt.

Schvindt 1913.

Koristelu

Kaaviokuvat harvoin antavat tietoa koristeluista. Schvindtin kuvauksen perusteella paidat oli koristeltu mustin tikkauksin, jollaisia ei Magnus von Wrightin maalauksessa (artikkelin alussa) näy.

Paidassa kuvattuna alla näkyy ohut tumma koristelu pääaukon ja sepaluksen ympärillä sekä punainen tikkaus poimutetuissa hihansuissa.

Kunstkameran museon kokoelmat, Theodor Schvindt. Pituus olalta helmaan 109,5 cm, helman leveys 68, kaulan ympärys 33, pääntien sepaluksen pituus 16, hihan pituus 49,5; hihan korkeus olalla ilman kainalotilkkua 20, kainalotilkun pituus 4 ja leveys 3,6; soljen halkaisia 1,5.

Millaisia Räisälän paitojen tikkaukset tarkalleen olivat, jäi pimentoon. Tarkkoja valokuvia tai piirroksia historiallisten paitojen kuvioinneista ei ole. Enkä valitettavasti pääse tarkastelemaan lähemmin Pietarissa säilytettävääs räisäläistä paitaa.

Mikä on katesauma ja mihin sitä käytetään?

Katesauma on saumatyyppi, jossa yhteen ommelluista kappaleista toisen puolen saumavara lyhennetään ja toinen käänetään ja tikataan sen päälle.

Katesaumasta yleisesti

Katesauman ompeleminen käsin

Kansallispuvuissa katesaumat ommellaan tietysti käsin. Ompelukoneella tehty katesauma on huomattavan eri näköinen ja tuntuinen, mutta silti käytännöllinen tietyissä tilainteissa.

Katesaumoja kannattaa harkita,

  • jos kangas on ohutta, ja saumavarat näkyvät kankaan läpi oikealle puolelle;
  • jos nurjasta puolesta haluaa virheettömän siistin esimerkiksi lahjaksi menossa olevaan paitaan;
  • jos absoluuttisesti vihaat siksakkaamista; tai
  • jos vapaana repsottavat saumavarat häiritsevät superherkkää hipiää.

Katesaumoja ei kannata käyttää,

  • jos et halua tuhlata kangasta senttiäkään;
  • ahtaisiin paikkoihin ts. hihojen alasaumoihin; tai
  • jos kangas on tiivistä ja paksua. Osaan tämän artikkelin ohjeella ommeltuihin saumoihin voi silloin tulla liikaa kangasta.

Valmistelut

Tarvitset paitaan kangasta noin 125 cm mutta riippuen siitä, kuinka pitkän paidan haluat.

Alhaalla leikkuusuunnitelmassa on merkattu vihreällä ne sivut, joille tulee varata 2 cm saumavara joko kaksinkertaiseen päärmeeseen tai katesaumaan ja violetilla ne, joihin riittää tavallinen 1 cm saumavara.

leikkaussuunnitelma Räisälän paitaan.

Reunojen siksakkaaminen ei ole välttämätöntä niihin laitoihin, joihin tulee katesauma.

Työskentelyä helpottaa huomattavasti, jos merkkaat kainalotilkun kulmiin täpät kahden saumavaran (2 cm) päähän reunasta.

Kainalotilkun kiinnittäminen kylkikappaleeseen

Tässä blogissa on jo aiemmin julkaistu ohje kainalotilkun ompelemiseen, mutta tässä artikkelissa päivitetty ohje katesaumojen ja kylkikappaleen kera!

1. Aloita leikkaamalla kylkikappaleiden lyhyeen päähän halkio kainalotilkkua varten. Jos kainalotilkku on saumavaroineen 12 cm, tulee halkion olla 10 cm pitkä.

Kainalotilkkua varten tehtävän halkion mittaaminen.

2. Ompele sauma 2 cm päähän halkion reunasta. Pisteessä A ompele sauma reunaan asti. Pisteessä B ompele sauma 2 cm päähän reunasta.

Ompele kainalotilkun ensimmäinen sivu kylkikappaleen halkion reunaan.

3. Ompele kainalotilkun toinen puoli kiinni haltion vastakkaiseen laitaan, samalla tavoin kuin edellä.

Kainalotilkun ompeleminen.

4. Oikealta puolelta kainalotilkku ja kylkikiila näyttävät nyt tältä. Kainalotilkun alle jää ryppyjä, ja se on väistämätöntä: saumavaroihin on nipistetty kykikiilan keskeltä yhteensä 4 cm kangasta! Jos et halua kainaloiden alle ryppyjä, on sinun koottava kylkikiila kahdesta kapeasta suikaleesta.

Kuvekiila ja kainalotilkku

5. Leikkaa kylkikiilan puoleinen saumavara 0,5 cm:n mittaiseksi. Kainalotilkussa saumavaraa tulisi olla 2 cm. Kaarra loppua kohden (C) niin, että nurkkaan jää 2 cm saumavara.

saumavaran leikkaaminen katesaumaan.

6. Käännä kainalotilkun saumavara leikatun saumavaran päälle ja taita leikatun saumavaran alle. Jos kangas on pehmeää, voit joutua silittämään sauman litteäksi ennen ompelua. Leikkaa kainalotilkun alakulmaan pieni halkio, jotta saumavarat kääntyvät siististi kylkikiilan saumavaran päälle myös nurkassa.

Neulaa saumavara paikoilleen ja tarvittaessa tee pieni aukileikkaus kainalotilkun alakulmaan.

7. Tikkaa saumavarat paikoilleen mahdollisimman läheltä taitetta. Kiinnitä huomiota siihen, ettet huolimattomasti tikkaa kainalon alle jäävien ryppyjen yli (D). Helpointa on edes olla yrittämättä ommella alakulmaa samalla, ja sen sijaan viimeistellä katesauma tikkaamalla kulman päälle lyhyesti kappaleen oikealta puolelta (ks. kuva alla).

Kyljen kiinnittäminen hihaan

Nyt kainalotilkku on siis kiinni kylkikiilassa, ja kappaleiden saumavarat on taitettu piilon katesaumoilla. On aika kiinnittää kylkikappale kainalotilkkuineen hihaan.

8. Aseta kylkikappaleen lyhyt pää hihan pitkää laitaa vasten, oikeat puolet vastakkain. Ompele sauma 2 cm:n päähän laidasta. Pisteessä E ompele sauma 2 cm:n päähän reunasta, pisteessä F ompele reunaan asti.

kylkikappaleen kiinnittäminen hihaan.

9. Ompele toinen kantti kiinni hihan toiseen pitkään reunaan, samalla tavalla kuin edellä.

kylkikappaleen kiinnittäminen hihaan.

10. Tee n. 12 cm ranteesta merkki hihaan halkiota varten. Ompele hihan alasauma halkion merkkiin asti. Varo ompelemasta kainalotilkun saumojen ylitse (G). Kuvassa oikealla valmis hiha-kylki oikein päin käännettynä.

hihan alasauman ompelu ja valmis hiha.

11. Nyt ommellaan katesaumat kylkikappaleen ja hihan välisiin saumoihin. Leikkaa hihan saumavara auki kummaltakin puolelta kainalotilkkua, kainalotilkun kulmaan tehdyn merkin kohdalta. Lyhennä hihan saumavara 5 mm:n mittaiseksi aina tähän aukileikkaukseen asti.

katesaumaa varten tehtävät leikkaukset hihan alapuolelle.

12. Käännä kainalotilkun/kylkikappaleen saumavara hihan saumavaran päälle ja tikkaa paikoilleen. Jos käytät ohutta kangasta, pitäisi tämän onnistua ongelmitta myös aiemman katesauman ja tämän uuden sauman leikkauspisteessä (J). Mikäli käytät paksumpaa kangasta, kannattaa katsoa, miten tässä on ommeltu kainalotilkun saumat. Paksummalla kankaalla tuohon J:n kohdalle tulee muuten ihan mahdoton pomppu.

13. Tee hihansuun halkioon kaksinkertainen päärme. Halkion alkukohdassa (H) tikkaa pari kertaa edestakaisin, jotta hihan alasauma ei lähde purkautumaan.

Hihansuut

Juhlavissa Räisälän paidoissa hihansuut oli poimutettu ja niissä oli liitingit eli kaulukset. Räisälän liitingit olivat kapeat kuten Rautjärven ja Pyhäjärven paidoissa. Leveitä liitinkejä on ollut lähinnä Rannan kihlakunnan pitäjissä (esim. Koivisto).

Ompele hihansuihin poimulangat, poimuta haluttuun pituuteen. Taita rannekepala keskeltä pitkittäin. Ompele päät yhteen. Käännä ja silitä. Kiinnitä liitingit poimutettuihin hihansuihin.

Tässä jutussa keskityin katesaumoihin ja kylkikiiloihin, ja liitingeistä on tulossa vielä oma artikkelinsa.

Räisälän paita hihansuiden tikkaukset.

Hihan ympäryssauma ja kylkisaumat

Hihan ympäryssauma ja kylkisauma ovat tässä paidassa sama sauma. Merkitse hihaan ja olkaan keskikohta. Aseta hiha ja paita oikeat puolet vastakkain, siten siis että hihta tulee paidan sisälle. Neulaaminen kannattaa aloittaa olan päältä, niin saat kappaleiden keskikohdat varmasti vastakkain. Voit ommella sauman yhdellä kertaa paidan etualalaidasta taka-alalaitaan.

Hiha ja kylki ennen paitaan kiinnittämistä.

Viimeistely

Ompele helmaan päärme.

Päärmää tai muuten siisti kaula-aukko ja sepalus (myös tästä tulossa lisää myöhemmin!). Räisälän paidoille ominaista ovat mustat tikkaukset kaula-aukossa, sepaluksessa sekä hihojen liitingeissä.

Tässä miun paidassa tikkaukset on tehty ompelukoneen kuvio-ompeleilla päärmätyn kaula-aukon ja sepaluksen päälle. Tikkausta on leveämmälti kuin historiallisissa paidoissa, mutta kuviot itsessään vastaavat Karjalassa käytettyjä. Erityisesti “tähtikuviota” olen nähnyt paidan sepaluksissa käytettävän.

Vinkki: tikkaukset ja hihojen poimutukset voi tehdä valmiiseen, koottuun paitaan. Helpompaa on kuitenkin ommella hihat ja kaulus täysin valmiiksi ja vasta sitten liittää osat toisiinsa.

Kapeasta satiininauhasta tehdyistä lenkeistä pujotetaan läpi soljen neula.

***

Tein näitä paitoja kolme, ennen kuin lopulta olin täysin tyytyväinen. Tai lähes täysin: miuta hieman harmittaa, että innostuin tikkausten kanssa kauluksessa.

Lähteet

Ruohonen, Juha. “Pääkallonpaikoilla. Retziuksen retkikunnan kaivauskohteet vuonna 1873.” Muinaistutkija, 2021.
Schvindt, T.  Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. (linkki)
Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia: sisältää 439 tekstikuvaa ja 24 kuvataulua, joista 5 värillistä. Suomalais-ugrilainen seura, (1990 [1915]).

Standard
Kansanpuvun paidat

Kansanpuvun paita: muhkut hihat

16.8.2025 edit: Hei, tämä artikkeli on aika vanha. Olen vuosien aikana oppinut puvuista vaikka mitä ja varmaan nykyisin tekisin monta asiaa toisin.

Tässä artikkelissa mitat ja kaaviokuvat kahteen erilaiseen kahdesta kappaleesta koottuun pulleaan hihaan. Historialliset esikuvat tulevat Ruokolahdelta, Jääskestä ja Hiitolasta.

Tämän paidan juju on kahdesta palasta ommelluissa, poimutetuissa hihoissa. Hihan istuvuus on saatu aikaan pudottamalla kainalo hieman alemmaksi, eikä kainalotilkkua ole. Teknisesti malli on helppo, jos ei näe vaivaa käsinompelun ja katesaumojen kanssa.

Kuvien paita on tehty kovapintaisesta puuvillakankaasta, joka ei tuo hihoja oikeuksiinsa. Myöhemmin jutussa on kuvia ohuesta pellavasta ommellusta paidasta, jossa hihat ja kaulus asettuvat paljon nätimmin. Valitse siis kankaaksi lurppana pehmeä pellava ja ompele ihanan muhkeat hihat kesäpaitaan!

Mitat

Tämä paita kannattaa tehdä hieman leveämmäksi, jotta hihojen poimut asettuvat nätisti olkapäiden alapuolelle. Rinnanympäryksen lisäksi kannattaa siis mitata myös olkien leveys! Ite lisäsin 4 cm normaaliin paidan ympärysmittaan.

Ruokolahti naisen kansanpuvun paita kaaviokuva.

Hihan ompeluohje

1. Huolittele reunat

2. Ompele poimulangat hihan yläosan lyhyeen laitaan. Kurtista kappale toivottuun mittaan, tasoita poimut ja ompele varmistukseksi tikkaus poimulankojen väliin. Jos poimut haluaa pitää täysin paikoillaan hihaa ommellessa, voi niiden alle ommella määrämittaan leikatun kaitaleen, joka jää valmiissa paidassa olkasauman alle nurjalle puolelle.

3. Ompele hihan yläkappaleen ja alakappaleen väliset saumat. Hihan kärjessä ompeleet menevät jotakuinkin näin.

Hihan ylä- ja alakappale liitettynä yhteen.

Valinnainen vaihe: silitä hihan saumavarat toiselle puolelle, ja tikkaa saumavara kiinni kankaan oikealta puolelta. Oikeasti tässä kohtaa pitäisi tietenkin olla katesauma.

Hiha ennen paitaan kiinnittämistä.

Hihoja lukuunottamatta kuvien paita on ommeltu samalla tavoin kuin täällä.

Historialliset esikuvat

Mallina tähän paitaan on ollut kaksi hihojensa puolesta samanlaista paitaa, toinen Jääskestä ja toinen Ruokolahdelta. Jääskestä peräisin olevasta kaaviokuvasta näkyvät selkeästi myös katesaumat, joita en itse jaksanut alkaa ommella, vaikka ne piilottaisivatkin purkautumaan herkät saumavarat.

Ruokolahden paidasta ei valitettavasti ole isompia kuvia saatavilla. Jo tästä kuitenkin huomaa eron Ruokolahden kansallispuvun paitaan, jossa hihat on rypytetty suistaan mutta ei päältä.

Kannaksen kansanpuvuissa esiintyy poimituksia olilla, mutta näin runsaasti poimitutettuja kahdesta palasta koostuvia hihoja on tyypillisemmin rätsinöissä. Toisaalta olen nähnyt olkien alle tulevia poimituksia 1800-luvun englantilaisissa paidoissakin, joten tässä voi hyvin olla kyseessä myös läntisen muodin vaikutus ja kaiken kaikkiaan myöhäinen piirre naisten paitamuodissa.

Ruokolahti naisen kansanpuvun paita, jossa poimituksia olalla.

Ruokolahti. Lahden kaupunginmuseo.

Jääski naisen kansanpuvun paita, jossa poimutuksia olalla, kaaviokuva.

Jääski. Schvindt 1913.

Kansanpuvun paita pussihihat edestäpäin.

Haluatko ekstrapulleat hihat?

Ompelen yleensä paidoista harjoitusversion ja sitten oikean version sen jälkeen. Näiden rypytettyjen hihojen kanssa kävi niin, että paita numero 2 ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Illalla väsyneenä (päivää jatketaan öin) leikkasin hihan alaosan kiilat vahingossa Jääsken paidan hihan kaavalla, joten hihoihin tuli puolitoistakertaisesti enemmän kangasta, kuin oli tarkoitus. Kangas on kallista, joten näillä hihoilla oli mentävä.

Kun hihansuut poimutti päistä, kuten monissa kansallispuvuissa sekä historiallisissa esikuvissa on tehty, tuli hihoista ihanan muhkeat ja melkein historiallisen esikuvan mukaiset. Ei tämän Ruokolahden/Jääsken paidan, mutta katsokaa tätä:

Hiitola naisen paita kaaviokuva.

Hiitola. Schvindt 1913

Hiitolan kansanpuku on ollut hyvin läntinen, joten tässä paitatyylissä tuskin on kyse keskiaikaisesta karjalaisesta pukuperinteestä. Mutta kivat hihat ne ovat, vaikka eivät olisikaan erityisen karjalaiset.

Tässä vielä mitat paidan hihoihin:

kansanpuvun paita kaaviokuva.
pellavapaita pussihihat olan rypytys sivulta ja selästäpäin.

Lähteet

Schvindt, T. (1913). Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. (linkki)
Sirelius, U. T. (1916). Suomen kansanpukujen historia: sisältää 439 tekstikuvaa ja 24 kuvataulua, joista 5 värillistä. Suomalais-ugrilainen seura.

Lue myös

Standard
Kansanpuvun paidat

Kansanpuvun paita: Jääski

16.8.2025 edit: Hei, tämä artikkeli on aika vanha. Olen vuosien aikana oppinut puvuista vaikka mitä ja varmaan nykyisin tekisin monta asiaa toisin.

Tässä artikkelissa ommellaan kansanomainen paita, joka malliltaan on lähestulkoon yksinkertaisin mahdollinen. Se sopii vaikka ensimmäiseksi ompeluprojektiksi: ei paitakauluksia, poimituksia tai muuta ikävää!

  • olkasaumaton: paita ommellaan yhdestä palasta
  • hihat saadaan istumaan kainalotilkkujen avulla
  • pyöreä savakkomallinen kaula-aukko
  • hihansuita kohti kapenevat hihat, joiden päässä on päärme.

Paita on Jääsken kihlakunnan alueelle ominainen, mutta yksinkertaisuutensa takia laajalti käytetty muuallakin.

Tarvikkeet: Puuvilla- tai pellavakangasta noin metri.

Kaulukseen suosittelen valmista koristenauhaa.

Mitat (cm) naisten kokoon 38 eivät sisällä saumavaroja 1 cm ja päärmevaroja 2 cm. Jos koristelet kaula-aukon koristenauhalla, ei sen mittoihin tarvitse lisätä saumavaraa.

Mikäli haluat rikkoa perinnepaidan kaavaa ja tehdä päärmeiden sijaan hihansuihin alavarat, leikkaa alavara käyttäen mallina hihansuuta. Alavarasta kannattaa leikata pari milliä hihaa kapeampi.

Nämä mitat ovat omien mittojeni mukaan eli suurin piirtein kokoa 38. Paita on juuri ja juuri sen kokoinen, että sen saa päälle mukavasti. Hihat ovat tässä mallissa melko kapeat eikä niitä ole millään tavalla istutettu. Ensimmäisen version voi hyvin tehdä vanhasta lakanasta, ja sen avulla täsmätä kaava oman kokoiseksi!

Paidan pituuden voi päättää oman maun mukaan. Historiallisesti paidat ovat olleet pitkiä, mutta helmahan joka tapauksessa tungetaan vyötärön sisään. Omassa paidassani pituus hartialta helmaan on 60 cm. Yhtä hyvin paidasta voi tehdä niin pitkän, kun kangas on leveä! Pidemmässä mallissa kannattaa lisätä sivuille kiilat, jos paidasta ei halua makkarankuorta.

Kaulahalkion syvyydeksi on laitettu tässä 12 cm. Historiallisissa malleissa halkiot ovat tätä syvempiä. 12 cm on sillain hyvä, että aluspaita ei vilku halkiosta.

Jääsken paita olkapää.
paidan hiha, jossa alavara.

Ompeluohje

  1. Huolittele reunat
  2. Ompele kainalotilkut hihojen alalaitaan (alla tästä tarkemmin). Ompele hihojen alasaumat
  3. Ompele hiha kainalotilkkuineen kiinni paitaan.
  4. Ompele sivusaumat
  5. Silitä sivusaumojen saumavarat auki. Tee helmaan kaksinkertainen päärme.
  6. Käännä kauluksen halkion reunat nurjalle ja ompele tikkaus halkion reunaan. Tämä on vähän vaikeaa, ja halkio voi olla helpompi ommella käsin.
  7. Ompele koristenauha kaula-aukon reunaan.
  8. Hihoihin voi tehdä päärmeet, mutta siistimmät ja suoremmat niistä saa alavaran avulla. Ompele alavaran sivut yhteen. Silitä alavaran ja hihan alasauman saumavarat auki. Ompele alavara ja hihansuu yhteen oikeat puolet vastakkain. Käännä alavara nurjalle, silitä ja kiinnitä alavaran reuna hihaan käsin ompelemalla.
  9. Valmis! Helppoa, hauskaa, halpaa!
koristenauhan ompelu ja halkio.

Kainalotilkkujen ompelu

Tässä artikkelissa kerron erityisesti kainalotilkkujen ompelusta, koska muutoin paita on hyvin yksinkertainen ja onnistuu jokaiselta ilman sen kummempaa kokemusta ompelemisesta.

kainalotilkku jääsken paitaan

Kainalotilkun ompelemista helpottaa, että merkitset tilkkuun saumavarojen rajat. Ompele kainalotilkun sauma aina vain merkkeihin asti. Tällöin kainalotilkun saumavarat jäävät vapaaksi, ja voit viimeistelyvaiheessa silittää ja harsia ne haluamaasi suuntaan. Toki voit ommella saumavarojen ylikin, mutta silloin esimerkiksi hihan tai helman saumojen auki silittäminen ei onnistu. Tämä on erityisen ongelmallista, jos haluat tehdä hiha- tai helmasauman päähän halkion.

1. Aseta kainalotilkku oikeat puolet vastakkain hihan yläpäähän. Ompele sauma hihan alalaitaan. Ompele sauma vain kulmaan tekemääsi merkkiin asti.

2. ompele kainalotilkun viereinen sivu hihan toiseen alalaitaan, oikeat puolet vastakkain.

3. Ompele hihan alasauma oikeat puolet vastakkain. Varo, ettei ommel ulotu kainalotilkun päälle.

Hiha näyttää oikealta puolelta tältä:

4. Aseta hiha paikoilleen paitaan, oikeat puolet vastakkain. Hihan ompelu onnistuu helpoiten niin, että työnnät hihan paidan sisälle. Hihan keskikohdan tulee olla linjassa paidan hartioiden keskikohdan kanssa.

Kun ompelet hihasaumaa, kiinnitä huomiota siihen, että et ompele kainalotilkun saumavarojen yli. Tai voi näinkin tehdä, mutta silloin kannattaa kiinnittää huomioita vaikutuksiin hiha- ja helmasaumojen saumavarojen asettumiseen.

5. Lopuksi voit ommella paidan sivut kiinni kainalotilkun alapuolelta.

Historialliset esikuvat

Tämä paita on tehty näyttämään suunnilleen Jääsken kansallispuvun paidalta. Siinä on samanlainen istuvuus, kauluksen muoto ja leikkaus. Leikkaus on sama kuin tässä vuoden 1978 ohjeessa, mutta mittoja olen muuttanut.

Schvindt (1913) kertoo Jääsken, Antrean ja Kirvun alueen paidoista:

“Naisten paidat olivat tavan mukaan yhdistetyt kahdesta osasta: ylisistä ja alasista. Edelliset ovat hienommasta pellavavaatteesta, palttinasta, jälkimmäiset paljon paksummasta tappuraisesta eli piikosta. Ylisissä, jotka ulottuivat kaulasta noin vyötäisille, oli sepalus keskellä rintaa ja usein punasella langalla kuvitettu matala kaulaliitinki. Myöhempinä aikoina ja varhemmin usein myös pyhäpuvussa oli naisen paita kokonaan pattinainen. Paidan sepalus suljettiin suurella hopeasoljella, jonka paljin pistettiin sepaluksen yläpäässä olevan rihmaraksin läpi.”

Jääsken kansallispuvun hihat ovat suorat, vaikka useissa Kannaksen pitäjissä juhlapaitojen hihat olivat poimutetut. Eivätkä paidat Jääskessäkään aina samanlaisia olleet: seuraavana tulossa on artikkeli hieman koristeellisemmasta hiharatkaisusta.

Kansanpuvun paita Kirvusta.

Kirvu. Etelä-Karjalan museo.

Kansanpuvun paita Jääskestä.

Jääski. Lahden kaupunginmuseo.

Lähteet

Pursiainen, Leena, ja Leena Stenberg. Karjalaiset Kansallispuvut. Vapaan sivistystoiminnan liitto, 1978.
Schvindt, Theodor. Suomen Kansan Pukuja 1800-luvulla: 1, Karjala. Kirja, 1913.

Googlaa myös englanniksi kainalotilkku = underarm gusset

Standard