Pirtanauhasarja jatkuu: viimekertaista hieman suppeammasta vihkosesta löydät ohjeet kymmeneen hameen vyötärönauhaan ja kahteen helmanauhaan. Vyötärönauhat ovat Jääskestä, Antreasta, Kirvusta, Ruokolahdelta ja Rautjärveltä, helmanauhat Ruokolahdelta ja Rautjärveltä.
Ruokolahdella ja Rautjärvellä pirtanauhaa kutsuttiin tiuhakoksi. Tämän mukaisesti hametta, jonka helmaan kiinnitettiin pirtanauha, kutsuttiin tiuhakkohelmahameeksi tai tiuhhelmahammeeksi. (Vahter 1935.)
Nauhamallit ovat helppoja, kuvioimattomia, ja ne sopivat hyvin aloittelevalle kutojalle. Näihin nauhoihin et tarvitse erikoisvälineitä tai -lankoja: Käytetyt langat ovat sport- ja fingering-vahvuisia villalankoja, suurimpaan osaan malleista tarvitset lisäksi ohuehkoa puuvilla- tai pellavalankaa. Tekovälineeksi sopii tavallinen pirta.
Täsmennyksiä julkaisuun: Sivulla 2 hameista puuttuu esinenumerot. Yllä Ruokolahti LHMVHMAE2402:943 ja alla Ruokolahti EKME4068. Sivulla 2 kerrotaan, että helmaveran sijaan käytetään pirtanauhaa erityisesti arkisemmissa hameissa. Tämä koskee Ruokolahtea. Käkisalmen kihlakunnan ja Sakkolan ja Raudun hameiden suhteen en osaa sanoa pirtanauhan arkisuudesta.
Edellisen nauhakirjasen ilmestymisestä on ehtinyt kulua aikaa. Tämä “Helpot” pirtanauhavyöt on ollut minulla työn alla pitkään. Tavoitteenani oli saada se valmiiksi jouluksi, ja nyt kesän korvilla kokoelma viimein on valmis.
Kirjasesta löydät ohjeet 16:een Käkisalmen kihlakunnan tyyliseen nauhaan sekä kolmeen muuhun nauhaan (Jääski, Ruokolahti, Seiskari). Kaikki mallit perustuvat historiallisiin esikuviin. Näitä nauhoja on todennäköisimmin käytetty vöinä. Suurimman osan yhteydessä ei ole säilynyt tietoa käyttötarkoituksesta, ja nauhoja on mahdollisesti voitu käyttää myös sykerön tai esiliinankin nauhoina. Minun mielestäni kaikki kirjasen mallit ovat kuitenkin sellaisia, että ne perinteen mukaan sopivat vöiksi.
Nauhojen ohjeet on laadittu museokokoelmien nauhojen sekä Theodor Schvindtin vuonna 1903 julkaiseman Nauhakoristeita-kirjan piirrosten perusteella.
Käkisalmen kihlakunnan ripsinauhoissa on monenlaista raitaa ja hammaskuviota, mutta niitä yleensä yhdistää yksi piirre: ne ovat pohjaväriltään valkoisia. Tätä tietoa kannattaa hyödyntää omien mallien suunnittelussa.
Jääsken kihlakunnasta on mukana ainoastaan kaksi pokramoa. Jääskeläisille ripsinauhoille laajemmin on tyypillistä, että niiden pohjaväri on punainen, ja ne ovat pääosin villaa. Jääskessä on tehty samaan tyyliin myös hameiden vyötärönauhoja ja sykerön nauhoja.
Loimen luominen pirtanauhaan
Kuviomattomat ripsinauhat sopivat hyvin ensimmäiseksi pirtanauhaprojektiksi. Videolla näytän, miten yleensä luon nauhaloimen.
Kudottua sahalaitakuviota on Karjalassa kutsuttu polviksi, ja tästä johtuu adjektiivi polviniekka. Eteläisen Jääsken kihlakunnan alueella kudottiin omalaatuisia sinipunaisia polviniekkavöitä. Vyöt ovat väritykseltään ja sommittelultaan sellaisia, että ne erottuvat omana tyyppinään. Tässä vihossa on ohjeet neljään tämän tyyliseen vyöhön. Kolme niistä on Antreasta tai Kirvusta ja yksi jostain kihlakunnan eteläosan pitäjästä.
Jääsken kihlakunnan nauhojen ohella tähän on sisällytetty kaikki tuntemani nauhamallit, joissa esiintyy polvikuvio. Nämä nauhat ovat Räisälästä, Pyhäjärveltä ja mahdollisesti Valkjärveltä. Niiden nauhojen välillä ei ole muuta selkeästi yhdistävää tekijää kuin polvikuvio.
Voit nyt ladata tulostamiseen sekä puhelimella selailuun optimoidun vihkosen kokkaniekkakuvioiduista pirtanauhoista. Vihkosesta löydät tietoa kokkaniekkavöiden käyttämisestä ja rakenteesta, vinkkejä lankoihin sekä ohjeet yhdeksään pirtanauhaan. Mallit ovat Sakkolasta, Raudusta, Pyhäjärveltä, Valkjärveltä ja Käkisalmelta.
Artikkelin lopusta löytyy linkki laserilla leikattaviin pirtamalleihin.
Ennen välineurheiluun sukeltamista, on tärkeää muistuttaa: Kaikki pirtanauhat on mahdollista kutoa yhdellä ja samalla ”tavallisella” pirralla. Samoin pirtanauhoja on mahdollista kutoa niisillä eli kokonaan ilman pirtaa. Irtoniisillä kutominen on 1900-luvun alun haastatteluaineistojen perusteella ollut jopa yleisempi tapa. Kansanpukuajan kokopuiset pirrat olivat painavia, mistä syystä kutojat suosivat irtoniisiä. (Vahter 1924.)
Nauhojen kutominen kuitenkin saattaa olla helpompaa ja hauskempaa, jos nauhamallia varten valitsee sille sopivimman pirran. Nykymateriaaleilla leveäkin pirta on mahdollista valmistaa kevyeksi. Samoin nykytekniikoilla saadaan valmistettua helposti muutenkin sirompia pirtoja.
Ei siis ole ollenkaan tarpeellista hankkia nauhakudontaa varten useita erilaisia pirtoja, mutta pienellä panostuksella harrastukseen saa paljon uutta ulottuvuutta.
Päivitetty 17.5.2024 uusilla pirroilla sekä tarkennetuilla ohjeilla.
Minkälaisia pirtoja saatat tarvita?
Jos kudot kuviollisia nauhoja, kannattaa sitä varten hankkia pari sinulle sopivan levyistä kuviopirtaa. Poimintakuvioiden tekemiseen käytetään yleensä pirtaa, jossa on erikseen paikat kuviolangoille. Kuviopirrassa kuviolangat kulkevat omalla tasollaan viriössä, joten kuvio on helppo poimia.
Kuviopirtoja on eri levyisiä. Yleensä kutominen on sitä helpompaa, mitä kapeampi pirta on käytössä. Leveät pirrat vaappuvat ja kääntyilevät kutoessa ja ovat myös painavampia. Lisäksi tutkaimiin jää hukkaa sitä enemmän, mitä leveämmälle loimilangat levittäytyvät pirrassa. Näistä syistä kolmen kuviolangan nauhaa ei kannata kutoa viidentoista kuviolangan pirralla, vaikka se onkin mahdollista.
Olen koonnut tälle sivulle nauhankutojan aloituspakkauksen, josta löytyvät 3-, 7- ja 13-kuvioaukkoiset pirrat. Näillä pystyy kutomaan suuren määrän kuvioituja nauhamalleja. Jos haluat kutoa kapeita sukkanauhoja, säärsiteitä sekä keskileveitä vironvyön tyylisiä nauhoja, riittävät nämä kolme pirtaa hyvin. Leveämpiä nauhoja varten on ladattavana myös 15- ja 19-kuvioaukkoiset pirrat.
Jos haluat kutoa leveäreunaisia tai rakenteeltaan poikkeavia nauhoja, tarvitset erikoispirtoja.
Yleensä nauhan kuvio-osan reunoille jäävät kuviottomat alueet (siis nauhan reunat) ovat melko kapeat, enintään kuusi lankaa rinnakkain puolellaan. Suurin osa kuviollisista nauhoista mahtuukin juuri siihen pirtaan, joka vastaa mallin kuviolankojen määrää. Joissain nauhamalleissa nauhan reunat ovat kuitenkin tavallista leveämmät, joten niiden kutomiseen tarvitaan myös leveämpi pirta. Tällä sivulla on ladattavissa pari tällaista erikoispirtaa.
Joissain kuvioiduissa nauhatyypeissä kuvion taustalla ei kulje tavallinen kuvioloimi, vaan samanlainen ripsisidos kuin kuviottomissa ripsinauhoissa. Avaan tarkemmin eroa tavallisen kuvioloimen ja ripsiloimen välillä täällä. Näiden ripsipohjaisten nauhojen kutomiseen tarvitaan yleensä oma erikoispirtansa. Osaa näistä nauhoista on mahdollista kutoa myös tavallisella kuviopirralla. Tavallisen pirran tulee tällöin kuitenkin olla huomattavan leveä.
Lisäksi erityisesti Suomenlahden ulkosaarilla tehtiin virolaisvaikutteisia leveitä kuvioituja vöitä, joissa nauhan keskellä on leveä kuvioalue ja reunoilla kapeammat kuvioalueet. Näitä nauhoja on työlästä kutoa, ja todennäköisesti kutomiseen kannattaisi käyttää irtoniisiä. Olen tehnyt pirtamallin yhteen tämän tyyliseen mutta hyvin kapeaan nauhaan. Tämä erikoispirta toimii kutoessa itseasiassa erittäin hyvin, vaikka näyttääkin monimutkaiselta.
Kuinka käytät tämän sivun malleja?
Pääset linkistä lataamaan svg-muotoiset pirtamallit. WordPress ei suostu pitämään sisällään svg-tiedostoja, minkä takia latauslinkki johtaa ulkoiselle sivulle (Mega). Kaikki ladattavat mallit ovat toimivaksi testattuja.
Ota valitsemasi mallit mukaan leikkurille esimerkiksi muistitikulla. Varaa ensimmäistä leikkurikertaa varten opastettu aika. Sen jälkeen leikkuria saat todennäköisesti käyttää itsenäisesti. Mikä ei ole ollenkaan vaikeaa! Minulla on ollut eniten haasteita tietotekniikan kanssa, ja itse leikkuria on helppo käyttää. Jos tiedostojen kanssa ilmenee ongelmia, niin laittakaa ihmeessä kommenttia.
Muutama tekninen juttu tämän sivun mallien käyttämisestä:
Mallit on testattu toimivaksi 3 mm paksulla koivuvanerilla. Käytä leikkurin suositeltuja asetuksia valitsemallesi materiaalille. Oodista saa ostettua 3 mm vaneria edullisesti, 8 € levyltä.
Mallissa on ainoastaan leikattavaa (vektori), eikä ollenkaan kaiverrettavaa (rasteri).
3 mm vanerilla yhden pienen pirran leikkaamiseen tulisi kulua noin 4 minuuttia ja isomman 8 minuuttia. Jos leikkaamiseen menee huomattavasti tätä pidempää, on asetuksissa todennäköisesti jotain häikkää.
Mallien viivat on kaikki piirretty 0,1 mm paksuisella. Muuta editoriohjelmassa viivan paksuus hairlineksi.
Osaan laserleikkaamista juuri sen verran, että saan omat pirtani leikattua. Näin se tapahtui (Helsingin Oodin leikkuri):
1. Asettele pirtamallit leikkuualueelle. Verstaalla on tietokone, jossa on asennettuna laserleikkuria ohjaavat ohjelmat. Voit avata kaikki valitsemasi mallit samaan projektiin ja asetella ne kanvaasille. Tällä sivulla on myös ladattavissa muutama mallipaketti, jossa pirtamallit on aseteltu 60 cm x 60 cm alustalle. Oodissa myytävänä olevat vanerilevyt ovat tämän kokoisia. Jos kaikki menee hyvin, riittää että tuot ohjelmaan tämän yhden tiedoston. Jos asettelet leikattavat pirrat kanvaasille itse, huolehdi että niiden väliin sekä reunaan jää vähintään pari milliä marginaalia. Lisäksi voit tässä vaiheessa vielä muokata pirtamalleja. Pirtojen leikkuumallit on piirretty sen kokoisiksi, että ne varmasti toimivat käytössä. Voit vetämällä kutistaa hieman pirtoja, erityisesti leveitä yli 15 kuviolangan pirtoja. 30 senttiä leveä pirta toimii käytössä, mutta tätä leveämpiä en ole kokeillut. Kaikkien piirtämieni pirtojen pitäisi toimia esimerkiksi 10 % kutistettuina, mutta en mene tästä takuuseen.
4. Varmista vielä reunan paksuus. Pidä pirrat valittuna. Mene vielä yläpalkkiin ja tarkista, että reunan paksuus on hairline.
5. Tulostaminen. Tämän jälkeen voit mennä “File”-valikkoon ja valita “print”. Jatka oodin ohjeiden mukaan. Voit tarkistaa laserleikkurin ohjausohjelman esikatselunäkymässä, että sait kaikki pirtaan kuuluvat viivat mukaan.
Laserleikkaaminen itsessään on helppoa. Leikattava materiaali asetetaan alustalle ja koneen annetaan tehdä työ. Tässä vaiheessa todennäköisin ongelmatilanne on, että leikattava levy ei ole oikeassa kohdassa suhteessa malliin. Kun asettelet malleja leikkuuohjelmassa, varmista että kuvien väliin jää muutama milli väliä. Valmiiksi asetelluissa pirtapaketeissa marginaalit ovat jo paikoillaan pirtojen välissä sekä kokonaisuuden reunoilla. Marginaalit ovat tärkeät, sillä kaksi liian lähekkäin olevaa viivaa tai leikkuuviiva liian lähellä reunaa johtaa ei-toivottuun palamiseen.
Pirran reuna on palanut, koska leikattava viiva oli liian lähellä vanerilevyn reunaa.
Laserleikattaviin esineisiin jää aina hieman nokea, vaikka leikkurin asetukset olisivatkin kunnossa. Nokea ja hajua voi poistaa hiomalla ja pyyhkimällä. Pirroissa on kuitenkin loputon määrä pieniä koloja, joihin hiomapaperi tai pyyhe ei yllä. Nopein tapa puhdistaa pirta on pestä se vedessä tiskiharjan kanssa. Nopea vesipesu ei pilaa vaneria. On mahdollista, että leveämmät pirrat hieman vääntyvät. Minulla eivät ole vääntyneet niin paljon, että se haittaisi käytössä.
Kuinka oma laserleikkausmalli suunnitellaan?
Mahdollisesti nämäkään mallit eivät tyydytä kudontatarpeitasi. Voit muokata tämän sivun malleja omien tarpeidesi mukaan tai piirtää uusia malleja alusta asti.
Laserleikkuri leikkaa vektoreita. Jos laitteelle syöttämäsi viiva ei ole valmiiksi vektori (esim. svg), joutuu leikkurin ohjelma jäljittämään viivan valokuvasta (esim. jpg). Tämä on suttuista. Jpg on huono tiedostomuoto säilömään suoria viivoja. Tämän takia muokkaaminen ja piirtäminen kannattaa tehdä vektoripiirto-ohjelmalla eikä esimerkiksi photoshopissa tai paintissa. Vektoriohjelmalla voit tallentaa piirtämäsi kuvat vektoreina, joita laserleikkuri lukee saumattomasti.
Ladattavat mallit
Suurin osa pirtamalleista on testattu Helsingin Oodin leikkurilla. Muutamaa mallia en ole testannut, mutta ne on tehty toimivaksi havaittujen mallien pohjalta pienin muokkauksin. Näistä testaamattomista malleista on tässä kuvana vain viivapiirros. Huomioikaa että olen ennemmin nauhaharrastaja kuin laserleikkausharrastaja, joten en osaa oikein ohjeistaa leikkaamista. Mutta leikkuumallien itsessään pitäisi olla ihan toimivia.
Leveys suurinpiirtein on ilmoitettu kunkin pirran kohdalla. Korkeus on enintään 15 cm. Jos pirran leveyden jäljessä lukee “tiivistetty”, on pirtamallia tiivistetty jo valmiiksi. Pirta on siis tiheämpi kuin normaalisti. Tiivistetyt pirrat eivät välttämättä sovi kaikille langoille. Esimerkiksi villalangat saattavat hankautua toisiaan vasten.
Voit tutustua kaikkiin esineisiin Flickrissä, jossa voit myös ladata kuvista korkearesoluutioiset versiot. Minulle on ok, jos haluat käyttää kuvia omissa projekteissasi, kunhan mainitset kuvan lähteenä minut tai tämän blogin.
Vierailin joulun alla Etelä-Karjalan museolla tutkimassa Jääsken kihlakunnan hameita sekä Käkisalmen kihlakunnan pirtanauhoja. Henkilökohtaisesti reissu oli merkittävä, sillä pääsin ensimmäistä kertaa näkemään kansanpukujen esikuvia omin silmin. Vierailun elämyksellisyys on kuitenkin toissijaista siihen nähden, miten paljon aineistoa sain kerättyä historiallisista nauhamalleista.
Julkaisen malleja museon pirtanauhoihin sitä mukaa, kun saan niitä valmiiksi. Palaankin siis nauhojen yksityiskohtiin pienen hauduttelun jälkeen. Nyt nopeina nostoina kolme löydöstä:
1. Useissa nauhoissa värit ovat haalistuneet tai ehkä alun alkaenkin olleet luonnollisen väirisiä. Muutamissa villalankaisissa nauhoissa loistavat kuitenkin uskomattoman kirkkaat sininen, punainen, keltainen ja vihreä.
EKME1312 ja 1313. Osassa nauhoista värit ovat säilyneet kirkkaina.
2. Ostokankaista leikatuista kangastilkuista on tehty tehty nauhojen päihin töpsyjä erilaisilla tekniikoilla ja erityyppisistä kankaista.
Ostokankaasta leikattuja tupsuja: vasemmalla kiinnitetty parilla pistolla, oikealla päälle kieritetty kangasta. EKME1313 ja 1314
3. Käkisalmen kihlakunnan ohuenohuet sykerönauhat ovat ehkä läntisen kannaksen hienostuneimpia pirtanauhoja. Mutta esivanhempammekin ovat kuitenkin kutoneet välillä epätasaista käsialaa, tehneet virheitä ja joskus joutuneet jatkamaan loimilankoja.
EKME1307
Päätarkoituksenani ei ollut tehdä hametutkimusta, mutta sain runsaasti kiinnostavaa aineistoa myös Jääsken kihlakunnan hameisiin liittyen. Hameista haluaisin tässä vaiheessa todeta, ettei yksikään hame ollut identtinen toisen kanssa. Rakenteelliset piirteet olivat hameissa aika lailla yhdenmukaisia, tosin Ruokolahdella ja Rautjärvellä hameita poimutettiin, eteläisessä Jääsken kihlakunnassa ei. Kussakin hameessa oli kuitenkin omanlaisensa vyötärönauha ja myös kangaslaatu.
Huimimpia yksityiskohtia hameissa olivat sivusaumasta löytynyt tasku sekä vyötäröpoimutuksen yli käännetty leveä pirtanauha. Kumpikin rakenne sopii loistavasti hyödynnettäväksi myös nykyajan kansanpukujen hameissa. Itselleni merkittävin esine oli kuitenkin antrealainen tummansininen sarkahame, todellinen käsityötaidon näyte. Tästä hameesta kirjoitan lisää myöhemmin, sillä aion käyttää sitä mallina omissa ruutissani.
Tasku hameen saumassa.EKME3103Epätyypillinen vyötärörakenne Jääsken kihlakunnan (todennäköisesti) alueen hameessa. Museovierailulla alkoi aika loppua kesken, eikä tästä hameesta ole minulla valitettavasti tämän parempia kuvia. EKME1368.
Enimmäkseen Itä-Kannaksella sekä Laatokan etelärannalla käytettyjä silmävöitä sekä niitä läheisesti muistuttavia säärisiteitä on nyt esitelty yhdeksän kappaleen verran ladattavassa ohjevihkosessa. Kunkin nauhan kohdalla löytyvät ohjeet loimen luomiseen sekä kuvion poimimiseen – vaikka näiden nauhojen kuvioiden poimiminen onkin hyvin helppoa! Ohjeet perustuvat Theodor Schvindtin piirroskuviin 1800-1900-lukujen taitteesta. Museoissa vastaavia nauhoja on suomenkieliseltä alueelta (tietääkseni) neljä kappaletta, joista yksi on Räisälästä, toinen Inkeristä ja lisäksi kaksi “Valkjärveltä”, tosin tässä tapauksessa epäilen museon metatietoja.
Silmävöitä on nimensä mukaisesti käytetty vöinä, kuten usein myös säärisiteitä. Museokokoelmissa olevien nauhojen pituus vaihtelee 70 cm:n ja 2,5 metrin välillä. Pituudeksi suosittelisin vähintään kahta metriä, toki käyttäjän koosta riippuen. Nauhojen päitä on saattanut koristaa ostokankaisista tilkuista koottu terttu. Tällaisia ei ole toteutettu mallinauhoihin, mutta ne ovat täysin historiallisten esikuvien mukaisia!
Ohjevihkon mallit ovat aiemminkin olleet saatavilla tällä sivustolla. Kokosin vihkon sillä ajatuksella, että ohjeet olisivat mukavasti tulostettavassa muodossa. Vihkosta ei ole erityisesti optimoitu puhelimelle, mutta ehkäpä ensi kerralla kokeilen pienelle ruudulle paremmin sopivaa formaattia. Mikäli näihin tulee korjauksia tai jopa lisää malleja, päivitän muutokset silmävöiden sivulle.
Jos kaipaat vielä lisää tietoa silmävöistä, katso video!
Pirtanauhasivulle on nyt koottu suurin piirten kaikki räisäläiset pirtanauhat, joihin pääsin käsiksi. Koska sivun wordpress-teema toimii kökösti mobiilissa ja koska ohjeita voi muutenkin olla kiva esim. tulostaa, kokosin Räisälän nauhat ohjeineen yhteen pdf-tiedostoon. Iloisia kudontahetkiä!
Ohjevihosta jäi uupumaan oheinen leveä Vironvyö (Schvindt nro. 105). Syynä on, ettei minulla vielä ole sopivaa pirtaa nauhan kutomiseen (19 kuviolankaa on paljon) ja koska en ole ihan varma, miten keltaiset raidat on toteutettu. Kun piirroskuvaa tarkastelee oikein tarkkaan, huomaa etteivät ne ole tavallisia loimiraitoja.
Tässä artikkelissa kerron omakohtaisesti pirtanauhojen tekemisestä. Linkattuna alla on sivu, jonne päivitän karjalaisia nauhamalleja sitä mukaa, kun saan niitä piirrettyä ja testattua.
Tilasin taas Virosta viidelläkympillä nauhoja, mutta nämäkään eivät riittäneet. Ne olivat liian ohuita vyötärönauhaksi ja liian koppuraisia sykeröön. Tilasin Torista metritavarana käsin tehtyä pirtanauhaa, mutta tämäkään ei ollut kestävä ratkaisu.
Nauhojen tarve kasvoi liian suureksi. Nauhoja tarvittiin vyötärönauhoiksi, vöiksi, taskujen hihnoiksi, muuhun ripustamiseen… Siten siis, vaikka olinkin ollut erittäin haluton alkamaan näpertää pirtojen kanssa, pienen suostuttelun jälkeen ystäväni sai minut mukaan nauhaharrastukseen.
Pirtanauha hameen vyötärönauhana.
Hame, Antrea. Vyötärössä pirtanauha. Hankittu v. 1876 G. Retziuksenkallonmittausmatkalla. Nordiska Museet NM.0011161.
Nauhaa syntyi metrikaupalla. Kutominen olikin koukuttavaa, ja näpertäminen rajoittui loimen luomiseen. Itse nauhan kutominen ei vaatinut ajatusta tai näppäryyttäkään. Uhmaikäinen lapsemme oppi heti ensimmäisenä päivänä kaksi uutta sanaa: pirta ja loimi, ja ne kumpikin olivat asioita, joihin ei saanut koskea. Etenkään siihen loimeen. Ystäväni varoitti etukäteen, että loimen luominen saattaisi aiheuttaa pientä pään kutitusta, ja näin olikin. Olohuoneen lävistävä ansalanka herätti kiinnostusta myös vanhemmassa lapsessamme, joka pikkuautojensa kanssa kiersi sitä kuin kissa kuumaa puuroa.
Kun loimen on kerran tehnyt, ei se enää aiheuta ajattelun tuskaa. Haaste syntyy loimen pituudesta. Lyhyt loimi on helppo saada pysymään kasassa, vaikka langat leikkaisi mittaan yksi kerrallaan ja pistelisi saman tien pirrasta läpi. Kun lankoja on monta ja loimi monimetrinen, muuttuu niiden järjestyksessä pitäminen hikoiluttavaksi.
Pirtanauhojen tekeminen kannattaa aloittaa loimiraitaisista nauhoista, joissa ei ole poimittuja kuviointeja. Tällöin ainut tekninen hankaluus on pitää käsiala tasaisena. Erityisesti jos työ keskeytyy toistuvasti, kudelangan kireys vaihtelee helposti. Tasaisinta jälkeä varmaan saa kiristämällä kuteen hyvin tiukalle. Opetusvideoilla näkee kudetta kiristeltävän kovinkin huolellisesti, mutta loimiraitaisissa perusnauhoissa pointti on – minun mielestäni – työn nopeudessa eikä täydellisessä jäljessä.
Vaikka ympärillä ei pyörisikään pikkuväkeä, keskeytyy työ joka tapauksessa usein. Kudonnan edetessä valmista nauhaa on kiedottava vyötärölle ja samaan aikaan toisessa päässä avattava uutta loimea. Jotta tämä olisi mahdollisimman helppoa, kannattaa oman kudonta-aseman suunnitteluun laittaa ajatusta. Apuvälineiksi on saatavilla pidikkeitä valmista nauhaa varten – itse kuitenkin kaipaisin enemmän telinettä kutomista odottavalle loimelle. Haasteena on saada pysymään odottavat loimilangat järjestyksessä, kudottavana oleva loimi sopivan kireänä ja koko järjestelmä sellaisena, että uutta loimea saa avattua helposti. Tätä varten voisi tietenkin hankkia nauhakangaspuut, mutta paljon hauskempaa olisi kehittää itse jokin patentti.
Kun käsialani vakiintui, oli aika siirtyä poimittuihin kuvioihin. Kokeilin poimintaa perus-pirralla, mutta se oli hirvittävää. Lueskelin englanninkielisiä nauhablogeja. Oli suorastaan välttämätöntä hankkia pirta, jossa oli erilliset raot kuviolangoille (sunna heddle). Tilasin ensin yhden ja sitten toisen: pirtoja tosiaan kannattaa olla monenkokoisia, jos tekee myös monen levyisiä nauhoja. Leveän nauhan kutominen on nihkeää ennen kaikkea sen takia, että leveämpää pirtaa on vaikeampi käsitellä kuin kapeaa. 15 kuviolangan nauhan jälkeen aloin tehdä 7 kuviolangan nauhaa kapealla pirralla, ja nopeus jos ei tuplaantunut niin huomattavasti nousi kuitenkin.
Huomaan, että olen oppimassa uutta taitoa. Nauhat pyörivät mielessä pitkin päivää, ja tuntuu että yölläkin mieleni työskentelee kuviolankojen parissa.
Halusin jakaa tästä valtavasta energiasta myös muille, minkä takia loin yllä linkatun sivun karjalaisille kuviolle. Malleja juuri karjalaisiin nauhoihin löytyy parhaiten Theodor Schvindtin Ompelu- ja nauhakoristeista. Tämän lisäksi Pietarin Kunstkamerassa on muutamia Schvindtin keräämiä kannaslaisia nauhoja, jotka arkiston metatietojen perusteella ovat Kamenogorskista (Antreasta) Valkjärveltä. Joukossa on kuitenkin samoja kuoseja kuin hänen kokoamassaan nauhakirjassakin – eri puolilta Kannasta – joten Kunstkamera varmaan on aikoinaan metatiedottanut nauhat väärin.
Työasema: designoitu pirtanauha-jakkara, 15 kuviolangalle tarkoitettu pirta sekä nauhaa.
Kirjallisuutta
Merisalo, Viivi. Nauhoja. WSOY, 1978. Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 85, 1982 [1895 ja 1904].
Kaplaan kotipaja 