Viimeksi tein kaulurin Jääskestä tuodun rekkopaidan kirjailujen mukaan. Kehittelin mallia, ja tässä artikkelissa kerrotaan tuloksena syntyneestä Antrean kaulurista. Ei se taaskaan putkeen mennyt, mutta kirjoneulekuviot ovat kauniita.

Naiset ovat käyttäneet Kannaksella värikkäästi kirjailtuja rekkopaitoja aina 1800-luvulle asti. Näistä paidoista ja niiden kirjontakuvioista voit lukea enemmän Jääsken rekkokauluria esittelevästä artikkelista.

Alkuperäinen kirjontakuvio

Tämän mallin pohjana on Antreasta tallennetun rekkopaidan kirjontakuvio. Muutoin kuvio noudattaa tätä mallia melko uskollisesti, mutta vasemmassa laidassa oleva pystysuora raita on jätetty pois.

Kuva: Sihvo 1981, s. 162.

Alla olevassa värioksennuksessa havainnollistetaan, miten kirjoneulekuviot ovat syntyneet kirjontakuvion pohjalta. Mallina oli kirjan kuva (yllä), joten kauhean korkeisiin resoluutioihin näissä ei ole päästy. Kirjoneule on kuitenkin mielestäni melko lähellä alkuperäistä kirjontakuviota, esimerkiksi mitä tulee aivan ylä- ja alareunassa oleviin siksak-kuvioihin sekä punavalkoisiin kuvioihin. Toisaalta raitaosan punaisilla ja sinisillä risteillä varustetut kirjoneuleraidat eivät ole yhtä onnistuneita. Näitä on hiton hankala yrittää selittää sanallisesti, joten siksi siis visuaalinen esitys:

Neulekuvio

Voit ladata neulekuvion alta joko pdf:nä tai excel-taulukkona. Huomio sitten siinä, että tässä kaaviossa ei ole otettu kantaa siihen, miten silmukoiden lisäys tehdään.

Tästä neulekuviosta tulee seuraavat mitat, lankana Novita Venla (100 g = 420 m):
Kauluksen ympärys 124 + 1 silmukkaa = 36 cm (+1 silmukka on kerrosten vaihtumiskohtaan tuleva nurjalla neulottu silmukka)
Kauluksen korkeus 33 silmukkaa = 6,5 cm
Läpän leveys 116 + 1 silmukkaa = 29 cm
Läpän korkeus 129 silmukkaa = 25 cm
Taakse tulevan vetoketjun pituus 15 cm (jos käyttää housuvetoketjua, valitse 20 cm ja neulo selkäosa pidemmäksi. Se 15 cm vetoketju jättää nippa nappa tarpeeksi tilaa vetää kauluri pään yli)

Huom: riippuu toki omista mitoista ja käsialasta, mutta kaulukseen ehkä kannattaa lisätä sentti leveyttä ja toisaalta ottaa sentti korkeutta pois. Eli siis, esimerkiksi käsialasta riippuen neljä silmukkaa leveämpi ja viisi kerrosta lyhyempi.

Jos vertaa tätä kaavaa neulomaani testikappaleeseen, ovat ne vähän erilaisia. Pystykauluksen punavalkoisen kuvion voi neuloa keskitetysti tai sitten sivulle. Neuloin itse kuvion keskelle eli samaan linjaan alempana olevan isomman punavalkoisen kuvion kanssa, mutta tämä näytti jotenkin hassulta. Muutin siis kaavaa siten, että yläosan kuvio on toisella sivulla verrattuna alaosaan.

Kuvio on oikein hauska neuloa, sillä punavalkoisten kirjoneulekuvioiden kaava on helppo muistaa eikä mallipiirrosta tarvitse tihrustaa koko ajan. Missään kuviossa ei jää niin pitkiä lankajuoksuja, että niitä pitäisi sitoa. Koska lankajuoksut ovat sopivan mittaisia, on kuvio helppo saada kiristämättömäksi. Kuvio on muuten helppo, mutta sinipunaisessa kirjoneuleraidassa neulotaan kahden kerroksen ajan kolmella värillä.

Kauluri neulottiin ylhäältä alas magic loopilla

Tämäkään kauluri ei ollut malliltansa menestys, joten en turhaan kirjoita tarkkoja ohjeita. Aivan niin kuin edellisessäkin kaulurissa, myös tässä mallissa kompastuskivi oli silmukoiden lisääminen pystykauluksen jälkeen. Silmukoita olisi noin niin kuin matemaattisesti pitänyt lisätä 4,6 per kerros, joten päätin lisätä neljä (aivan samoin kuin raglan-lisäyksissä yleensä lisätään – 8 silmukkaa per kaksi kerrosta). Eiväthän olkapäätkään ole ihan laatikon muotoiset. Neljä silmukkaa per kerros ei kuitenkaan ollut riittävästi ja lisäykset olivat muutenkin vähän kummalliset. Olisi sittenkin pitänyt tehdä ihan tavallinen raglan-lisäys, mutta olin huolestunut siitä, että kirjoneulekuviolle jäisi edestä liian kapea tila ja olkapäille puolestaan liikaa valkoista. Raglan-lisäykset olisi toki mahdollista tehdä niinkin, että samaa kuviota käyttää myös olkapäissä välittämättä raglan-saumasta. No, seuraavalla kerralla aion tehdä lisäykset ihan toisella tavalla.

Pystykauluksen kääntäminen, vetoketjukiinnitys ja saumojen leikkaaminen sen sijaan toimii hyvin. Eli silmukoiden lisääminen pitäisi vain saada toimimaan, ja sitten malli olisikin valmis.

Pystykaulus on tässä versiossa liian korkea ainakin minulle, joten kaaviosta kannattaa napata muutama rivi pois ja sen sijaan lisätä hieman leveyttä. Vuorellinen pystykaulus on muutoin täysin toimiva: paksun ja mukavan tuntuinen kaulaa vasten.

Kaulurin voi neuloa ylhäältä alas käyttäen magic loop -menetelmää. Valmiiksi neulottu kauluri on tällainen putki. Sitten se viimeistellään leikkaamalla keskitakasaumat auki.

Saumojen aukileikkaamisesta on kirjoitettu edellisen artikkelin yhteydessä ja tässä myös video siitä, miten tämän kaulurin saumat leikattiin:

Saumojen leikkaamisen jälkeen kauluri näyttää tältä:

Seuraavaksi kiinnitetään pystykauluksen vuori, jos sitä ei kiinnitetty jo neulomisvaiheessa. Vuoren voi ommella kiinni ompelukoneella, eikä se juurikaan näy ulos päin.

Tässä näkyy nurjalta puolelta tikkaus, jolla vuori on kiinnitetty paikoilleen. Vuoren reuna on vielä harsittu kiinni käsin. Ihanteellista tietysti olisi, jos vuori jatkuu olkien alkamiseen asti.

Kaikki reunat kaulusta lukuunottamatta pitää jotenkin siistiä, ja tyylikkäin tapa tähän olisi varmasti putkiloneule. Nyt tein vielä samaan tyyliin kanttinauhalla niin kuin Jääsken kaulurissakin. Ja ai helvetti se on vaikea ommella.

Jos ensikerralla silmukoiden lisääminen viimein onnistuisi, niin saisin tehtyä kunnollisen ohjeen.

Lähteet

Sihvo, Pirkko. “Karjalaiset Kansanpuvut Ja Tekstiilit.” Karjala. 1, Portti Itään Ja Länteen, 1981, pp. 151-173.