Ei sillä että klikkien määrällä mitään väliä olisi, mutta nyt vuoden lopuksi tutkailin hieman blogin tilastoja. Vuoden luetuin artikkeli oli pienoistutkimus kansallispukumarkkinoista. Olen hieman turhautunut tämän artikkelin saamiin lukukertoihin suhteessa sen vaatimaan työmäärän, ilmeisen clickbeittiin otsikkoon sekä siihen miten epäkiinnostavia monet perusteelliseen taustatutkimukseen pohjautuvat käsityöartikkelit ovat olleet. Mutta toki kansallispuvut ovat yleisempi kiinnostuksenkohde kuin riikineet. Haluatteko muuten tietää, mikä oli vuoden vähiten luettu artikkeli? Se oli Suomenlahden ulkosaarien kintaita käsittelevän artikkelisarjan viides ja viimeinen osa, Muuttolintuset.
Blogin suosituimpia sisältöjä ovat jo pitkään olleet pirtanauhaohjeet. Tänä vuonna uusia ohjeita on tullut tavallista vähemmän, ja siihen on selvä syy. Perheemme nuorimmainen käännähti ensimmäistä kertaa selältä vatsalleen jo alkuvuodesta, ja sen jälkeen menoa ja meininkiä on riittänyt – onhan meininkiä ollut aiemminkin, mutta jokaisella lapsella kestää aina hetki oppia mikä on loimi ja kuinka sitä tulee lähestyä. Olohuoneen läpi kulkevat ansalangat palaavat tauolta jossain vaiheessa vuotta 2026, kunhan kuopuksemme oppii jättämään ne rauhaan.
Muuten, oletteko perheelliset huomanneet samaa, että doomscrollata saa kaikessa rauhassa, mutta tartuppa kirjaan tai ala tehdä jotain sisällöllistä, niin heti ollaan kärppänä kiinni että äiti, äiti huomiota kiitos. Lahjomaton tuomaristo kotonamme on tulkinnut Finnan selaamisen nimenomaan selaamiseksi, ja olen hyödyntänyt tätä porsaanreikää sisältöjen tuottamisessa: Pinterestissä on nyt tuhatmäärin kuvia museoista ja vanhemmista pukukirjoista, materiaali-sarjassa on ilmestynyt kuvapainottesti tietoa siitä, millaisia ostomateriaaleja kansanpuvuissa perinteisesti hyödynnettiin, Instagramin puolelle olen laittanut pari kokoelmaa kiinnostavia esineitä (pitää katsoa jos keksin helpon tavan muuntaa stoorit artikkelimuotoon julkaistavaksi myös blogin puolella).
Sekä suosikki- että inhokkiprojektini oli tänä vuonna sama, Jääsken tankit. Sain uppoamaan tankin leikkauksen hiomiseen valtavasti aikaa ja kangasta, ja lopputuloksena minulla on viikon jokaiselle päivälle oma tankkinsa. Parasta projektissa oli se, että jokainen versio oli hieman edellistä parempi, ja siinä mielessä touhu oli palkitsevaa. Myös miehelleni tämä tankkiprojekti oli erityisen mieluisa, sillä hän löysi loputonta hupia tankki-sanan kaksoismerkityksestä eikä ollenkaan ymmärtänyt, miksi en muka haluaisi heittää tankkiartikkelin yhteydessä tankkiläppää. Mielestäni tankeissa ei ole mitään hauskaa: tankki on tankki ja se mitä puhekielessä usein kutsutaan tankiksi on suomeksi panssarivaunu.
Jääsken riikineet -projekti eteni tänä vuonna muutenkin kuin tankkien saralla. Sain päätökseen viime vuoden puolella alkaneet sarjat kudonnaisraitaisista esiliinoista sekä Jääsken hameista. Uusi sarja nyytinkiesiliinoista on edennyt hitaasti muutamastakin syystä: Jo mainituksi tullut kuopuksemme on ollut kiinnostunut paitsi pirtanauhaloimista myös isommista kangaspuuloimista. Toisekseen muutimme alkusyksystä uuteen asuntoon, ja hyvää ystävääni lainatakseni, muuttaminen on varmaankin ihmiselämän suurin kriisi, joka ei ole tragedia.
Teiltä lukijoilta tulee silloin tällöin kysymyksiä kansanpukuihin liittyen, ja julkaisin muutamia artikkeleita kirjoittamieni vastausten pohjalta. Jos sinua askarruttaa jokin kansanpukuihin liittyvä asia, niin aina saa kysyä, ei se ole tyhmä joka pyytää jne. Toki kannattaa ensin tarkistaa Usein Kysytyt Kysymykset eikä missään nimessä kannata ottaa itseensä, jos syystä tai toisesta en ehdikkään vastata. Voit lähettää kysymyksiä esimerkiksi yhteydenottolomakkeella tai Instagramissa.
Käytän blogissani tekstin sisäisiä viitteitä, jotta tiedon lähde olisi jatkuvasti mahdollisimman tarkkaan selvillä. Haluan entisestään parantaa analyysin läpinäkyvyyttä sekä tiedon vapaata saatavuutta, ja tätä taustaa vasten blogiin ilmestyi tänä vuonna Lähteitä-sivu, johon olen koonnut käyttämiäni museo-, arkisto- ja kirjallisuuslähteitä. Luettelo on täydentynyt vuoden mittaan, ja se kaipaa vielä järjestämistä. Lisäksi olen julkaissut artikkeleina käyttämiäni käsikirjoituksia, siinä määrin kun tekijänoikeudet ovat sen mahdollistaneet ja minulla on ollut aikaa oikolukea omaan käyttöön transkriboimiani käsikirjoituksia. Käsikirjoituksien kopioit löytyvät blogista arkistot-avainsanalla.
Mitä vuosi 2026 tuo tullessaan? Sepä onkin jännittävä kysymys: työmarkkinamielessä olen “looking for new opportunities”, mikä osaltaan avaa mahdollisuudet esimerkiksi viettää 40 tuntia viikossa arkistossa, opetella nypläämään pitsiä tai kuka tietää, tehdä kokeiluja metallitöiden puolella.
Yhdestä asiasta olen valtavan innoissani: opin tänä syksynä uuden tekniikan, nahkatyöt nimittäin. Jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen olin tehnyt nypläämisestä, mutta kun kerrankin on perinnekenkäkurssia tarjolla, ei sitä voi noin vain missata. Innostuin aika lailla kenkien ompelemisesta, ja siihen liittyen on varmasti tulossa sisältöjä myös ensi vuonna.
Kaplaan kotipaja 