16.8.2025 edit: Hei, tämä artikkeli on aika vanha. Olen vuosien aikana oppinut puvuista vaikka mitä ja varmaan nykyisin tekisin monta asiaa toisin.

Paitsi tämäpä on polyesteriä.

Jos katsoo nykyisiä kansallispukuja tai 1800-luvun kansanpukuja Kannaksella, nousee yksi hametyyppi yleisimmäksi: poimutettu yksivärinen villahame, jonka helmassa on kaistale verkakangasta.

Halusin tehdä itselleni tuollaisen hameen, arkikäyttöön siis eikä kaappiin turkiskuoriaisten syötäväksi. Sellaisen vaatteen, joka ei olisi liian kallis ja arvokas ja jonka voisi tarpeen tullen heittää pyykkikoneeseen.

Selvittelin jonkin verran villakankaita sekä niiden kestopliseeraamista. Tämä ei vaikuttanut helpolta eikä halvalta, joten menin uffiin ja ostin sieltä konepestävän tekokuituhameen. Laskokset sattuivat olemaan laatikkolaskoksia, mutta eipä noissa kansallispuvuissakaan kuvien perusteella kaikissa ole samanlainen ja -tiheyksinen laskostus.

Helmaan tulevan punaisen kaitaleen paksuus ei ole niin tarkkaa, sillä kuten kuvista selviää myöhemmin, oli eri pitäjissä vähän eri tyylit. Ja koska punainen ostoverka oli kallista, sen määrään vaikutti väistämättä myös varakkuus. Miullahan tossa on suorastaan pröystäilevät 6,5 cm. Mutta teen varmaan myös 3 cm:n version, jos joku päivä haluan tunnustaa väriä hillitymmin.

Sen verran kuitenkin seurasin kansallispukujen mallia, että ompelin helmuksen hameen helman oikealle puolelle. Eikä helmaan myöskään tullut mitään päärmeitä, pelkkä siksak vain. Tosi helppo ja nopee siis. Saatiinpahan kaikki kallisarvoinen materiaali näkyviin.

Huom huom: tässä artikkelissa käsitellään siis 1800-luvun pyhäpukua, ei arkipukua. Arkihameessakin oli reunassa jokin rimpsu, mutta se oli varmaankin jonkinlainen kotikutoinen nauha.

Toinen huomio: tällainen hame ei kuulunut yksinomaan äyrämöispukuun, mutta yleensä savakkopuvuksi mielletään kapearaitainen helmukseton hame.

Millä alueella tällaista hametta käytettiin?

Helmuksellista hametta on käytetty Käkisalmen, Äyräpään ja Jääsken sekä osittain Rannan kihlakuntien alueella (kartassa vihreällä). Nykyisten rajojen sisäpuolella, Laatokan Karjalassa ja Viipurin ympäristössä käytettiin yleensä savakkotyyppistä asua (kartassa sinisellä), johon kuului kapearaitainen helmukseton hame.

Liian vakavasti ei kannata ottaa tätä karttaa, mutta tästä suunnilleen näkee, minkä pitäjien kansallispuvuissa on ollut savakkotyylinen raidallinen hame ja missä äyrämöistyylinen yksivärinen helmushame. Metodina oli yksinkertaisesti käydä läpi kaikki Suomen Karjalan pitäjäkohtaiset kansallispuvut visuaalisesti arvioiden ja tehdä niistä jokin johtopäätös. Laatokan ja Raja-Karjalan pukua ei ole yksilöity mihinkään tiettyyn pitäjään, joten en katsonut tähän niitä. Muutenkin kiinnostuksen kohteena oli ennemmin Etelä-Karjalan pukualue kuin Pohjois-Karjala, ja tämän takia en nähnyt kovin paljon vaivaa etsiäkseni pitäjäpukuja Pohjois-Karjalan alueelta. Ne pitäjät, joista tietoja ei löytynyt, ovat valkoisella (pl. Joutseno, ks. alla).

Pari huomiota tekemistäni tulkinnanvaraisista valinnoista: Vuoksenranta kuuluu Antrean kanssa samaan pukualueeseen, sillä se erotettiin pitäjästä v. 1919. Vahviala erotettiin Viipurin maalaiskunnasta 1921 ja on merkattu siten savakkopukujen alueeseen. Kanneljärven Äyrämöispuvussa on helmus, savakkopuvussa ei tietenkään ole. Johanneksen ja Koiviston hameet ovat vähän erilaiset kuin muualla, eikä niissä ole samanlaista selkeää punaista verkahelmusta. Mutta samaan pukualueeseen ne kuuluvat. Joutsenon jätin merkitsemättä, koska sen kansallispuvusta puuttuu helmus, vaikka puku muuten onkin samantyylinen muun Jääsken kihlakunnan kanssa.

Lisähuomio: Joskus olen törmännyt väitteeseen, että vain pukuja Äyräpään kihlakunnassa ja siitä itään kutsuttaisiin äyrämöispuvuksi. Onkin totta, että Jääsken kihlakunnan puvuissa on vahva savakkovaikutus – erityisesti niiden liivit ovat super-savakkotyyppisiä. Tässä kuitenkin kiinnostuksen kohteena ovat hameet, ja niissä on Jääskessä ihan sama idea kuin Äyräpäässäkin.

Juhlapukuun kuului helmuksellinen villahame

Minun hameessani oli mallina tumma, punahelmainen hame, mutta muitakin väriyhdistelmiä käytettiin.

Hameen väri oli Joutsenossa ja Ruokolahdella lampaanruskea ja Kirvussa, Räisälässä ja Käkisalmella lampaanmusta. Kankaita värjättiin erityisesti Äyräpään kihlakunnassa mataran juurilla, joista saatiin oranssinpunaista. [Myöhempinä aikoina] hameita värjättiin monissa pitäjissä siniseksi osto-indigolla. (Kaukonen 1985, s. 174, 176.)

Mustan tai sinisen hameen verkareunus oli punainen, yleensä pari sormea leveä. Jääskessä, Antreassa ja Kirvussa se saattoi olla varakkailla kolme tuumaa. Äyräpään kihlakunnan punaisten hameiden helmus oli kelta-, puna- ja vihreäraitaista nauhaa. (Kaukonen 1985, s.185.) Koska verka siis oli ostokangasta – ja kallista – sen määrästä saattoi päätellä jotain kantajansa varakkuudesta. Verka oli ainut osa hameesta, joka oli ostettu. Muut kankaat olivat kotikutoisia.

Kannaksen länsiosissa käytettiin 1800-luvulla enimmäkseen vyötäröhametta, joka saattoi olla yksivärinen tai ruudullinen hurstuthame. Vyötäröhametta vanhempia hametyyppejä ovat kapeaolkaiminen hartiushame ja avohame, joista erityisesti ensimmäistä esiintyi 1800-luvulla yleisesti Kannaksen itäpuolella.

Seuraavaksi lisää tietoa näistä hametyypeistä.

Vyötäröhameet

Jääsken ja Käkisalmen kihlakuntien alueella käytettiin 1800-luvulla tummia poimutettuja vyötäröhameita. Tiheän poimutuksen takia helman ympärys saattoi olla kolmekin metriä. Hameen poimutuksen tiheys ja helmaveran leveys vaihtelivat pitäjittäin. Näissä kolmessa piirroksessa (Räisälä, Antrea, Muolaa) vyötäröhameen toteutus on kaikissa hieman erilainen:

Räisälässä oli käytössä tiheään poimutettu villapalttinainen vyötäröhame, jossa oli ohut noin sormen levyinen helmus. Kuva: Schvindt 1913.

Antreassa [ja Jääskessä] käytettiin Schvindtin mukaan tummansinisiä villahameita, joissa oli noin 7 cm punainen verkahelmus. 1850-luvulle asti käytettiin ruudullisia hurstuthameita, joissa niissäkin oli punainen verka. Vielä 1870-luvulla näitä hameita saattoi nähdä vanhojen naisten käytössä. (Schvindt 1913, s. 141.) Kuva: Schvindt 1913.

Muolaassa käytettiin kansanpukuajan lopussa rekkopaidan kanssa vyötäröhametta – ei siis hartiushametta niin kuin alun perin olisi käytetty. Sinisessä tai mustassa vyötäröhameessa helmus oli punainen ja punaisessa keltainen. Näitä Muolaan hameita ei ole vetopoimutettu tiheästi niin kuin Räisälän ja hameita yllä. Kuva: Schvindt 1913.

Helmus periytynee vanhemmista hametyypeistä

Yllä siis muutamia kuvia kannaslaisista tummista vyötäröhameista. Näistä Antrean tyyli oli mallina omaan hameeseeni. Tämän näköiset hameet olivat kuitenkin 1800-luvun juttu, eli ei kovinkaan vanhaa perinnettä.

1800-luvun aikana nämä vyötäröhameet korvasivat vanhemmat hametyypit, hartiushameet sekä kudontatekniikaltaan vaativammat hurstuthameet. Koska läntiset savakkomalliset vyötäröhameet olivat taas muuten ihan erilaisia (ks. Kurkijoki alla), voisi tästä päätellä helmuksen periytyneen Kannakselle ominaisista vanhemmista hametyypeistä.

Vertailun vuoksi Kurkijoen savakkotyylinen, kapearaitainen hame, jossa ei ollut helmusta. Kuva: Schvindt 1913.

Myös hurstuthameessa oli helmassa punainen “terä”

Hurstuthameesta tekee hurstuthameen sen ruutukuosi. 1800-luvulla hurstuthame oli vyötäröhame, joka oli ommeltu neljästä tai viidestä kankaan levyisestä kappaleesta ja laskostettu harvakseltaan. Helmassa saattoi olla leveä verkahelmus tai raidallinen kudottu helmuskaitale. Hurstutkangas oli loimiraidallista, yksivärisellä tai raidallisella kuteella kudottua. Kansanpukuajan lopulla hurstutkankaat olivat kapearaitaisia tai -ruutuisia. (Lehtinen & Sihvo 1984, s.58.)

Hurstuthame säilyi loppuun asti käytössä Koivistolla ja Kuolemanjärvellä. Jääsken kihlakunnassa käytettiin 1850-luvulle asti ruskea-valkearuutuisia hurstuthameita, joita on talletettu Antreasta ja Rautjärveltä. (Kaukonen 1985, s.185-186.)

Vyötärömallisen hurstuthameen kuosi sekä verkahelma olivat peruja olalle ripustettavasta neliskulmaisesta hurstutvaatteesta. Hurstutvaate kuuluu standardisoituun Joutsenon kansallispukuun, mutta on ollut käytössä paljon laajemmalla alueella. Tietoja sen käytöstä on ainakin Koivistosta ja 1800-luvun alun Kirvusta. (Lehtinen & Sihvo 1984, s.58, 60.) Tietoja kansanpuvuista ennen 1800-lukua on niin vähän, että tiedon puuttuminen ei tarkoita, että niitä ei olisi käytetty muuallakin.

Hurstutvaate puolestaan kehittyi muinaisesta kaksiosaisesta avohameesta, jonka nimi slaavilaisilla kansoilla on ponjova. Pyhäjärvellä tällaista avohametta käytettiin vielä 1800-luvun alussa. (Lehtinen & Sihvo 1984, s.58, 60.) Venäläisen ponjovat ovat tietysti hirveän paljon koristeellisempia kuin mitä karjalaisten käyttämät avohameet tai näitä paremmin dokumentoidut hurstuthameet olivat. Visuaalisesti arvioiden karjalaiset hameet kuitenkin liittyvät slaavilaiseen perinteeseen.

Joutsenon kansanpukuun kuului poimutettu tumma villahame, jollaisen kanssa muualla käytettäisiin verkahelmusta, mutta Joutsenon kansallispukuun sellaista ei kuulu. Joutsenon kansanpukuun 1800-luvulla kuulunutta hurstutvaatetta kuitenkin reunusti vastaava punainen verkahelmus kuin muualla hameissa (Schvindt 1913, s. 159). Kuva: Schvindt 1913.

Myös hartiushameen helmaa koristi verkakaitale

Samoin vyötäröhametta vanhemman hametyypin, hartiushameen helmassa oli siinäkin verkakaitale. 1800-luvulla käytössä olleiden sinisten ja mustien hartiushameiden helmassa kaitale oli punainen ihan niin kuin vyötäröhameissakin. Vanhemmissa punaisissa hameissa helmus oli keltainen tai puna-keltaraidallinen. (Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56.)

Hartiushameita käytettiin kansanpukuajan lopussa 1800-luvulla enää Käkisalmessa, Raudussa, Metsäpirtissä, Sakkolassa, Pyhäjärvellä ja Inkerinmaalla (Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56). Niitä on aiemmin saatettu käyttää laajemmallakin alueella, Koivistossa ja Jääskessä (Kaukonen 1985, s.176, Akiander 1852). Jo ihan loogisesti ajateltuna hartiushameen käyttöalueen on ollut pakko olla laajempi: jos vyötärön varassa roikkuva hame tuli käyttöön vasta 1800-luvulla, on tätä aiemmin pitänyt olla käytössä joku muu systeemi.

En löytänyt lähdekirjallisuudesta lopullista vastausta siihen, mikä hametta oli Länsi-Kannaksella kannatellut ennen vyötäröhameen omaksumista. Haasteena on se, että kansantieteellinen aineisto rajoittuu aika lailla 1800-lukuun, eikä ajallisia kerrostumia aina huomioida.

Perustuen mm. kansallismuseon kokoelmiin, Idlikó Lehtinen ja Pirkko Sihvo rajaavat sarafaanityyppisten hartiushameiden levinnäisyyden seuraavasti: Suomen Karjalassa käytettiin ainoastaan pyöreää kapeaolkaimista sarafaania. Sitä käytettiin Äyräpään ja Käkisalmen kihlakuntien alueilla, Raja-Karjalassa ja pienellä alueella Pohjois-Karjalassa. Nykyisten rajojen sisäpuolella näistä on ainoastaan tuo Pohjois-Karjalan itäisin kolkka eli Ilomantsi. (Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56.)

Tässä Lehtisen ja Sihvon kartassakin (alla) pitää huomioida se, että kansallismuseon kokoelmiin saadut esineet ovat aika lailla 1800-luvulta, joten niistä ei voi päätellä aiemmasta tilanteesta.

Kuva: Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56

Avohameen tavoin myös sarafaania muistuttava hartiushame on samaa pukuperinnettä kuin slaaveilla. Vaikutteet ovat kuitenkin hyvin vanhoja, sillä vaatteilla on ollut aikaa karjalaistua.

Kannaksen hartiushameeseen ei liity venäläisperäistä sanastoa, kuten Raja-Karjalaan myöhemmin omaksuttuihin sarafaaneihin. Lisäksi Kannaksen hartiushameisiin liittyi paikallisia piirteitä: niihin tehtiin vetopoimulaskostus, tässä käsitelty verkahelmus sekä värillinen liiviosa. (Kaukonen 1985, s.176.)

Tässä oikealla hartiushameessa on punakeltainen helmus ja vasemmalla punainen. Hartiushameen helma saattoi olla snadisti lyhyempi kuin vyötäröhameessa, mutta myös vyötärömallisissa hameissa muodit saattoivat vaihdella. Kuva: Schvindt 1913.

---

Sellainen kirjallisuuskatsaus tällä kertaa. Tähän loppuun haluaisin vielä summata: Jos haluaa itselleen 1800-luvun muodin mukaisen kansanpuvun hameen, niin erinomainen vaihtoehto on surauttaa tummaan laskoshameeseen punainen helma. Vaikka tämä muoti tuleekin siis aivan kansanpukuajan loppuajoilta, on idea tämän kaltaisen vaatteen taustalla paljon vanhempi. Vaikka Kannaksella käytetyt vanhat hametyypit ovat yhteydessä slaavilaiseen pukeutumisperinteeseen, on tämän kaltainen helmaratkaisu hyvin kannaslainen. Ja siten siis se on erinomainen väline ilmaista omaa Kannaksen karjalaista identiteettiään.

Lähteet

Akiander, Matthias. Naisien Waateh-parresta Jääskessä. [s.n.], 1852. <https://www.finna.fi/Record/sksdoria_books.10024_147620>
Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin : A Survey of the Finnish National Museum Folk Costume Collection = Folk Costume. Museovirasto, 1984.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset Kansanpuvut Ja Kansallispuvut. Söderström, 1985.
Schvindt, Theodor. Suomen Kansan Pukuja 1800-luvulla: 1, Karjala. Kirja, 1913.