Piirakat ei tyypillisesti oo tehneet meillä kauppaansa. Itse en puolestaan voi sietää tavallisen perunatäytteen rakennetta. Koitin sit tehä parempii!
Ohje: Tattarkakkarat, Karjalan kannas
- Tavallisesta piirakankuoritaikinasta tehdään hyvin sitkeä kuori.
- Kuoret ajellaan pyöreiksi.
- Sydämeksi valmistetaan seos potaattisurvosta, suolaa, maitoa ja tattarijauhoja.
- Kuorien reunat taivutellaan käsin pystyyn, ja näihin valmiiksi käännettyihin kuoriin kaadetaan täytettä.
- Kakkarat paistetaan kuumassa uunissa. Voidellaan kypsinä.
Lähde: Aino Lampinen. Karjalainen keittokirja: maakunnallisia ruokia ja niiden valmistustapoja. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön julkaisu n:o 2, 1953, toinen painos 1978.
Ei niitä reunoja saanutkaan taiteltua
Sitkeä kuoritaikina siis? Kun rupesin tekemään näitä, muistin juuri jostain lukeneeni kuoritaikinan sitkistämisestä. Vaikka kuinka yritin lukea samoja materiaaleja läpi ja googlaillakin vähän, en löytänyt mistään samaa tietoa uudestaan.
Kun erityistä ohjetta sitkistämiseen ei löytynyt, tein kuoren niin kuin aina yleensäkin: ruisjauhoja ja ruissihtijauhoja, runsaasti suolaa, ja vettä sen verran, kuin kädellä saa helposti mukaan sekoitettua. Vaivasin taikinaa pöydällä hyvän tovin jauhoja lisäten, kunnes se ei enää tarttunut pöytään kiinni (paitsi että leipoessa tarttui sitten kuitenkin sekä pöytään että kaulimeen, eli olisi saanut vaivata pidempäänkin).
Pyrin jättämään täytteen löysähköksi, jotta sen ohjeen mukaisesti voisi kaataa valmiiksi rypytettyihin kuoriin. Ihan turhaan, koska ei se rypyttäminen onnistu ilman täytettä välissä.
Kokeilen eri paksuisiksi ajelluilla ja eri kokoisilla pohjilla, mutta ei onnistu. Jos paksuus alkaa mennä sellaiseksi, ettei siihen enää hampaat taipuisi, niin sitten ei kannata. Taivun ja fuskaan sen verran, että laitan ensin täytteen ja sitten vasta rypytän. Sen verran näin vaivaa, että rypytin piirakat pyöreiksi. Se olikin supervaikeaa verrattuna piiraan rypyttämiseen soikeaksi.
Juustotäyte kerää kiitoksia
Tarkoituksena oli siis mennä ihan ohjeen mukaan, ja tein pellillisen piirakoita tavallisella peruna–tattari-täytteellä. Maistelin keskeneräistä täytettä leipoessa sen verran, että sain tattarin pitoisuuden omasta mielestäni hyväksi.
Miksei niistä perinneruuista voisi tehdä parempia, kysyy mies.
No miksei niistä voisi. Laitetaan sydeämeen joukkoon cheddaria.
Tai cheddaria ja cheddaria. Mutta tätä tolkutonta meillä menee kilo viikossa, jos sitä vain on suinkin raaskittu ostaa.
Makuraati oli, jossei nyt haltioissaan niin ainakin mielissään. Piirakat maistuivat kylmiltään vielä seuraavanakin päivänä. Juusto ei oikeastaan maistunut täytteestä läpi. Sen kanssa piirakat vain maistuivat paremmilta. Täytteen koostumus oli kivan paksu, kiinteä ja pehmeä. Tattarin rustiikkinen maku maistui aavistuksen verran läpi lämpimistä piirakoista.
Niin, ne cheddarilla höystetyt piirakat siis saivat kiitosta. Pelkät peruna–tattari-piiraat maistuivat suunnilleen siltä, mitä odottaakin voisi.
Kaplaan kotipaja 