Ompelin ystävälleni lahjaksi kirkkopaidan, jota varten tein harjoituksena version koivistolaisesta sepaluspaidasta. Lopullisesta lahjapaidasta tulikin sitten ihan erilainen, enkä tule esittelemään sitä täällä – lahja kun on. Mutta tästä sovitusversiosta haluaisin kertoa hieman. Ei siksi, että se olisi käsityötaidon näytteenä tasokas (se ei ole), vaan siksi, että tämänkaltaisesta keskihalkiollisesta äyrämöispaidasta ei löytynyt ainuttakaan mainintaa internetistä. On tietysti tärkeää korjata tämä puute.

Edit 14.2.2024: Todennäköisesti tällaista paitaa on Koivistolla kutsuttu “rellipaidaksi”. Se tuli käyttöön rekkopaitojen jälkeen. (Vahter 1924.)

Koiviston keskihalkiollinen rekkopaita, ns. sepaluspaita

Koiviston äyrämöiset käyttivät kansanpukuajan loppuun asti rekkopaitoja, joissa oli korkea ja kirjava pystykaulus, halkio vasemmalla puolella ja rinnalla suuri, 15–20 cm leveä rekko.

Näiden paitojen lisäksi Koivistolla ja Kuolemajärvellä (Kaukonen 1985) käytettiin myös keskihalkiollisia pystykauluspaitoja, joissa halkion pohjukassa oli pieni, noin 7 cm korkea ja leveä rekko. Schvindt (1913) kertoo paidoista:

“Kuten tavallista ovat niiden yliset eli hartiukset aivinaisesta, alaset piikosta tai tappuraisesta tehdyt. — Toisissa (ja kai vanhempimuotoisissa) sepaluspaidoissa ovat hihat tehdyt kolmesta suunnikkaisesta vaatepalasta, jossa kainalotilkku on melkein neliön muotoinen, ja käytetään myös liitinkisiä ompelulla kuvitettuja hihansuita. Alasia nähtiin vielä 1880-luvulla sellaisiakin, jotka oli vain kahdesta neliskulmaisesta piikkopalasesta tehty.”

Schvindt (1913) kuvaa kaksi koivistolaispaitaa, toisen jossa hihat ovat liitingilliset, kahdesta suorakulmaisesta palasesta kootut, ja toisen liitingittömän, jossa hihat on koottu suunnikkaan muotoisista paloista. Näistä liitingillinen on Schvindtin mukaan nuorempi. Huomionarvoisia ovat kummassakin paidassa kaula-aukolle ommellut pienet kiilat (neck gusset), jotka vanhoissa karjalaispaidoissa ovat harvinaisia. Niitä ei esiinny vanhoissa äyrämöisissä rekkopaidoissa, mutta läntisen vaikutuksen mukaisissa miesten paidoissa kyllä.

Uudempi malli, koivistolainen sepaluspaita: paidassa on yläset, alaset, hihat koottu kahdesta suorakaiteen muotoisesta palasta. (Schvindt 1913.)

Vanhempi malli, koivistolainen sepaluspaita: paidassa on yläset, alaset, hihat koottu kahdesta suunnikkaan muotoisesta palasta, alaset koottu useammasta palasta. (Schvindt 1913.)

Schvindtin piirtämän kirjontakaavion (1982) perusteella pystykauluksen virvittäin ommellut kirjonnat vastaavat koivistolaisten rekkopaitojen pystykauluksien kirjontoja. Keskihalkion pohjukan pienen “rekon” kirjonta kuitenkin muistuttaa rannekkeissa käytettyä kirjontaa. Siinä käytettyjä ristipistoja ei tietenkään esiinny varsinaisissa rekkopaidoissa, jotka on kirjottu poimutetulle alustalle virvittäin ommellen. Virvittäin ompeluhan sopii nimenomaan poimutetulle kankaalle, ristipisto ei.

Lähteissä sepaluspaidan “rekkoon” on viitattu nimenomaan rekkona, vaikka tekniikaltaan ja muodoltaan kirjonta ei vastaakkaan sitä. Oman ymmärrykseni mukaan rekko tarkoittaa etumuslappua, joka voidaan kääntää kaulalta syrjään ja tarvittaessa irrottaa kokonaan. Sepaluspaidassa kirjonta on kiinteänä halkion pohjukassa, eli funktioltaan se on ihan erilainen.

Pystykauluksen ja sepaluksen kirjailut: virvittäin ompelua ja ristipistoja. Schvindt 1982.

Hihaliitinkien kirjailut. Schvindt 1982.

On mahdotonta sanoa, kuinka yleinen tällainen paitatyyppi on ollut. Maininta ja kuva siitä löytyy Toini-Inkeri Kaukosen kirjasta Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut (1985). Kuvattu paita on todennäköisesti sama kuin se, jonka perusteella Schvindt piirsi kirjailujen kaaviokuvat. Schvindt (1913) antaa ymmärtää, että paitoja olisi kuitenkin valmistettu pitkin 1800-lukua, ja niiden tyyli olisi ajan kuluessa muuttunut. Tässä on pakko luottaa siihen, että Schvindt on tehnyt päätelmänsä perustuen laajempaan aineistoon, kuin niihin kahteen paitaan joista hän on piirtänyt kaaviokuvat.

Tämä Kaukosen kirjassa oleva kuva on ainoa, jonka löysin. Suunnitelmanani oli eskaloida tätä “harrastusta” ja alkaa tehdä Kansallismuseolle aineistopyyntöjä niistä kansanpuvuista, joita ei ole viitsitty luetteloida Finnaan. Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuitenkin pääsee seuraavan kerran tutustumaan vasta vuoden 2025 alussa, sillä seuraavan kahden vuoden ajan kokoelmapalvelut ovat kiinni uuteen keskusvarastoon muuton takia. Tulevat kaksi vuotta toimin siis tuttuun tapaan kirjojen ja Finnan varassa. Ehkä sitten vuonna 2025 on aika yrittää uudestaan.

Koivistolainen pystykauluspaita. Kuva: Kaukonen 1985 s. 191, KM A 3668

Hieman omasta paidastani

Tarkoituksenani ei ollut tehdä historiallisen paidan kopiota perustuen Schvindtin kaavioihin. Minun paidassani hihat on tehty yhdestä kappaleesta eikä erillisiä ylisiä tai alasia ole. Alasettomuus – sekä myös valtava koko johtuu siitä – että tein mallin miehen paitaa varten. Miehet pitivät paidan helmaa housujen päälle vyötettynä, minkä takia koko paita tehtiin samasta kankaasta. Miesten paitoja ei tietenkään kirjailtu samalla hartaudella kuin naisten vaatteita. Kuvia tai mallikappaleita miesten paitojen kirjonnoista ei ole säilynyt, joten niiden voi olettaa olleen melko olemattomia.

Koska käsin kirjominen on tuskallisen aikaa vievää – ja koska en ole vielä opetellut kesällä hankkimani kirjovan ompelukoneen käyttöä – on pystykauluksen kirjonnat korvattu koristenauhalla. Lopputulos on ehkä vähän kökkö, sillä nauha on koppuraisempi kuin mitä käsin kirjottu pinta olisi. Erityisesti hihansuihin suosittelen kuitenkin kokeilemaan koristeeksi tehdasvalmisteisia nauhoja. Suomesta saa huononlaisesti karjalaisia nauhoja, mutta Etsyssä on muutamia latvialaisia kauppoja (kokeile hakea esim. Latvian ribbon; ethnic ribbon), joista saattaa löytyä sopivia. Tämän paidan nauhat on tilattu Karnaluksilta Virosta.

Kauluksen halkion kirjonnat on tehty virvittäin ompeluna käsin, ja käsintehdyltä ne näyttävätkin. (Lähikuvia en aio laittaa.) Pitkän tauon jälkeen virvittäin ompelu alkoi kuitenkin lopulta sujua, ja varsinaisessa paidassa se näytti jo oikein hyvältä. Niksi on ainakin alkuun laskea langat tarkkaan: tämä on ainut tapa saada kuviosta säännöllinen. Virvittäin ompelu saattaa olla monelle käsityötapana vieras. Minulla on ollut jo vuoden kesken projekti tehdä rekkopaita, joka on nyt tulossa valmiiksi. Palaan virvittäin ompeluun ja rekkoihin piakkoin.

Lähteet

Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Wsoy, 1985.
Schvindt, Theodor.  Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. (linkki)
Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Wsoy, 1985.
Schvindt, Theodor.  Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. (linkki)
Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982.
Vahter, Tyyni. “Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Käsikirjoitus 1924, Museovirasto.