Suomenlahden ulkosaarien kintaita, osa 4
Sarjan muut osat

Kintaiden yhteisten piirteiden takia olen päätellyt, että Suomenlahden ulkosaarien kirjokintaat saivat vaikutteita Virosta ja Kymenlaaksosta. Virolaisissa kintaissa on paljon suuria kuvioaiheita: tähtiä, ristejä, räänikköjä, käpälikköjä, piikkitarhoja ja siiviläisiä – myös jopa kymmeniä silmukoita leveitä kuvioita. Näistä monista isoista kirjoista olen nähnyt saaristolaiskintaissa ainoastaan kannuksenpyöriä. Muitakin kuvioita on käytetty Suomenlahden ulkosaarilla pirtanauhoissa, joten tuntemattomia nekään eivät ole olleet, niitä vain ei (tiettävästi) ole käytetty kintaissa.

Tämänkertaisessa kinnasparissa esikuvana olleet tähtikirja-kintaat K12053:6 ovat Lavansaarelta. Tähtikirjojen kuvio tunnetaan ehkä yleisemmin kannuksenpyöränä. Metatietojen mukaan kintaat on valmistettu ennen vuotta 1939. Mallinsa puolesta kintaat saattavat olla 1800-luvulta: Värit ovat luonnollisia lampaan värejä. Kinnas on malliltaan vanhahtava, sillä siinä on lyhyt resori ja muodoltaan se on leveä – vanhoissa kintaissa resori oli lyhyempi kuin uusissa (Vahter 1931).

Lavansaaren Pohjankylässä tähtikirjojen kuitenkin kerrottiin olevan uusi malli verrattuna esimerkiksi Viron kirjoihin. (Vahter 1931, Jaakko Talsin talo). Epäselvää on, mitä “uusi” on tarkoittanut 1930-luvulla. Virossa kuviota on käytetty hyvin paljon ja eri puolilla maata. Kävin läpi Viron museoiden parisen tuhatta kirjokinnasta ja -sormikasta, ja täsmälleen samalla kirjalla kuvitettuja kintaita löytyi useita: Eesti Rahva Muuseumin ERM 7059/a, ERM HM E 1601/ab, ERM A 509:2701/ab, ERM A 509:2874/ab, ERM A 559:102/ab. Kannaksella kannuksenpyörää ei esiinny äyrämöisten virvittäinommelluissa rekoissa, mutta ristipistokirjailluissa esiliinoissa kyllä (koristekuvioita kirjassa Schvindt 1903).

Neuleohje

Mallikintaassa käytetyt materiaalit ja välineet: Ohut Pirkka-lanka, puikot 1,50 mm joustinneuleessa ja 2,00 kirjoneuleessa.

Mallikintaat ovat muutoin uskolliset alkuperäiselle, mutta kuvio on keskitetty. Kuvion keskittäminen vaatii ruutupaperia tai sen puutteessa aikamoista aivojumppaa, joten ymmärrettävästi 1800-luvun kintaissa kuvioita ei ole keskitetty. Minun kinnasmallissani tähtikuvio on asetettu mallikintaisiin siten, että se jatkuu saumattomasti puolelta toiselle. Valkoinen on dominantti väri. Peukalon sisäpuolella kuvio näyttäisi olevan yksinkertaista ruudukkoa, ja piirre on otettu mukaan mallikintaisiin. Museolapasessa on varsinkin oikean käden lapasessa terävä kärki, joten mallissa kavennusta jatketaan aina kunnes työssä on vain kahdeksan silmukkaa jäljellä. 

Näillä välineillä pääsin melko lähelle alkuperäisten kintaiden mittoja. Alkuperäisten kintaiden leveys on 13 cm ja pituus 23 cm, minun lapasissani kumpikin mitta on 1 cm alakanttiin. Mallilla syntyvä kinnas on lyhyt ja leveä, kuten alkuperäinenkin.

Mallikintaassa sekä ohjeessa on myös toinen pieni ero alkuperäiseen kintaaseen nähden. Piirtämässäni neulemallissa kuviokertaan kuuluu rivi, jossa neulotaan pelkästään toisella värillä. Kintaan kämmenosaa neuloessa tämä ei vaikuta, mutta huomioi käsialan kireys yhdellä värillä neulotulla kerroksella. Jos yksiväriset kerrokset erottuvat muusta neuleesta pomppuina, vaihda niitä varten hieman ohuempi neulepuikko. Kärjen nauhakavennuksissa yksiväriset kerrokset voi kuitenkin halutessaan huomioida. Nauhakavennuksen väri on valkoinen. Yksivärisillä kerroksilla myös nauhakavennuksen silmukan väriksi tulee tämä yksi väri (minun kintaassani ruskea). Alkuperäisessä kintaassa tapahtuu juuri näin. Halutessaan nauhakavennuksesta saa kokonaan valkoisen. Voit halutessasi neuloa punaisella merkityt silmukat valkoisella yksiväristä kerrosta edeltävällä kerroksella. Yksivärisellä rivillä nosta nämä valkoiset silmukat ja tee kavennus sitä käyttäen.  Tämä on ohjeistettu neuleohjeessa, mutta sinun ei ole pakko seurata ohjetta tässä kohtaa.

Mistä uusia kuvioita on tullut?

Koska toista tilaisuutta ei varmaan tule, esittelen tässä muutamia kirjoja, joiden alkuperästä tiedetään jotain. Sarjan aiemmassa osassa Vironkirjat olen jo käsitellyt ulkosaarien kintaiden suhdetta virolaisiin kintaisiin. Tiivistys tästä on, että saarilla neulottiin paljon samanlaisia malleja kuin Virossa, vaikka saarelaiset kintaat olivat oman näköisiään. Yleisin vastaus siis on, että todennäköisesti saarelainen kirjoneulemalli on Virosta tai sitten Kymenlaakson rannikolta, jossa sielläkin neulottiin samaan tyyliin. Muutamassa tapauksessa tarina kuitenkin saattaa olla erilainen.

Suunun kirjat

“[Mummoni Vilhelmiina Klaus kertoi Suunusta seuraavaa: hän oli sellainen huononäköinen nuoresta asti ja vanhuudessaan sokea, mutta kova neulomaan. Hän neuloi näitä samoja kirjoja aina laskien kumpaa lankaa nyt tulee valkiaa sormenpäältä niin monta silmää ja harmaata heittäen niin monta silmää, jos Suunun mielestä meni väärin, niin hän pyyti jotakin sisällä olevaa henkilöä katsomaan työtään. Näin Suununkrijan nimi synty.” (Mäkynen 1979.)

Epäselvää on, onko Suununkirjat ollut laajalle levinnyt kuosi vai lähinnä vanhan Suunun neuloma kuvio. Yleensä saarien kirjoihin voidaan vetää symmetria-akseleita vaakaan, pystyyn ja joskus viistoonkin. Suunun kirjat ovat tähän ilmiselvä poikkeus: samalla tavalla kuin Viisaan kirjoissakin (esimerkkinä alla Suuret kirjat), on kuvio symmetrinen vain pystyyn vedetyn linjan kummankin puolin. Kuvio muutenkin muistuttaa suuria kirjoja, joten kyseessä on mahdollisesti Suunun versio tutusta kuosista.

(Lähteet kuvioihin: Aili Klaus os. Piispa, Lavansaari (Mäkynen 1979) sekä Anna Maria Piispa, Lavansaari (K7351:40))

Siirin kirjat

“Tämän kirjan syntymä on vähän poikkeava, sillä Siiri oli piikana saaressa olevalla papilla ja hän huomasi tapetissa sellaisen kuvion, jota oli mukava neuloa kintaaseen. Siitä hän suunnitteli kintaaseen kuvion, joka levisi saaren naisten neulomisiin ja niin oli Siirinkirja valmis.” (Mäkynen 1979.)

Tarina saattaa olla puuta heinää tai ehkä Siiri alun perinkin kertoi muunneltua totuutta. Minulla on virolainen neuletakki, jossa täsmälleen sama kuvio esiintyy nappilistassa ja liitingeissä. Koska neuleet kulkivat ennemmin Viron mannermaalta saarille, eivät toiseen suuntaan, on Siirin tarinaa syytä epäillä.

Kirvun kirjat

Elviira Klauksen tarinan mukaan Kirvun kirjat tulivat Kirvun luontaisparantolassa hoidossa olleen lavansaarelaisen mukana (Mäkynen 1979). Kirvusta eikä mistään muualtakaan ei ole talletettu samanlaista kuviota, joten sen alkuperä jää mysteeriksi. Kuvio saattoi tulla kaukaakin, sillä parantolaan tultiin Pietarista asti ottamaan trendikkäitä vesi-, savi- ja sähköhoitoja.

Lähteet

Mäkynen, Maija. ”Kirjokintaitten ja sormikkaiden kuvio. Ulkosaarelaisia kintaankirjoja (Lavansaari, Suursaari, Tytärsaari). 1979.
Nissinen, Aino. Kodin neuletyöt. 1933.
Schvindt, T. Nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1903.
Vahter, Tyyni. “Lavansaaren, Seiskari, Suursaaren, Tytärsaaren, Vehkalahden ja Virolahden naisten käsitöistä.” Käsikirjoitus, virkamatka 1931. Museovirasto.

Artikkelia päivitetty 4.10.2024