Malli tähän esiliinaan on Pietarissa Kunstkameran museossa (nro. 323-102). Lähteenä on käytetty pelkästään kuvaa, enkä sen takia halunnut tehdä yhtä tarkkaa ohjetta kuin tässä aiemmassa artikkelissa. Tässä artikkelissa käsittelen Kunstkameran esiliinan erityispiirteitä ja ohjeistan pari asiaa: lankalenkkien tekeminen solmimisnauhaa varten, helman neulottu pitsi sekä helman tupsukoristeet. Muita erityisiä piirteitä ovat esiliinan yläosan eripariset raidat ja vajaamittaiset reunakaitaleet. Lisäksi mukana tulee vyötärölle solmittava pirtanauha, mikä ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Usein nauhat ovat jossain vaiheessa joutuneet hukkateille.
Kunstkameran esiliina jäi pois taannoisesta artikkelista Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinat, sillä museon metatietojen mukaan esiliina on Käkisalmesta. On kuitenkin selvää, että kyseessä on Jääsken kihlakunnan alueen esiliina. Käkisalmessa sekä siinä ympärillä Pyhäjärvellä, Räisälässä ja Kaukolassa esiliina on pääosin valkoista palttinaa ja helmassa on koristeena kirjontaa ja nyytinkiä (ks. kuva alla). Sitä paitsi tämä esiliina on tyyliltään stereotyyppisen jääskeläinen. Pidän siis erittäin todennäköisenä, että esiliina on alun perin Jääsken kihlakunnasta, etenkin kun luettelossa on viereisellä numerolla 323-101 aivan yhtä jääskeläisen oloinen nyytinkiesiliina. Tarkemmin en osaa sanoa, mistä päin raitaesiliina on peräisin. Raidoista tai vyötärön poimutuksesta ei pysty päättelemään pitäjää. Helman hapsut ja pitsikoriste ovat värikkäitä, joten todennäköisemmin esiliina on Ruokolahdelta tai Antreasta kuin Jääsken pitäjästä.
Mitat ja kangas
Alkuperäisen esiliinan leveys on 62,4 cm, mikä on Jääsken kihlakunnan esiliinaksi normaali. Esiliinan koko pituus, 77 cm, on ehkä hieman tavallista pidempi. Muut mitat on arvioitu kuvan perusteella: Pitsin korkeus 4 cm, hapsujen 3 cm. Vyötärökaitaleen leveys hieman yli 2 cm. “Raskaan” raidan leveys noin 2,5–2,8 cm (tämä vaihtelee). “Kevyt” raita 3–3,5 cm. Vyötäröpoimujen leveys 3–4 mm. Loppuraidan leveys 3 mm. Kapeiden raitojen leveys esiliinan yläosassa 5 mm, leveän parittoman raidan noin 1,2 cm. Vyötärökaitaleen alle jäävästä raidasta näkyvissä n. 1 cm. Välipalttinoiden leveydet vaihtelevat 1,8–2,7 cm välillä.
Tässä esiliinassa (kuten yleensä Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoissa) vuorottelee kaksi erilaista raitaa. Kutsun “kevyeksi” sitä raitaa, jossa on keskellä valkoista, ja toista raitaa “raskaaksi”. Nimitykset ovat omiani, mutta jokin erotus kahden raitatyypin välille on tehtävä. Tässä esiliinassa värit ovat raidassa aina samassa järjestyksessä, mutta raitojen ja niiden osien leveys vaihtelee. Jos haluat säätää esiliinan pituutta, kannattaa se tehdä muuttamalla raitojen ja välipalttinoiden leveyttä.
Oma esiliinani on kudottu yllä esitettyjen mittojen perusteella. Kunstkameran sähköisessä kokoelmassa oleva kuva on aika tarkka, ja mielestäni sain kopion lähelle alkuperäistä. Jouduin kuitenkin arvaamaan kudelankojen määriä, enkä halua tehdä tarkempaa ohjetta pelkkien arvailuiden varassa. Siltä varalta että joku haluaisi kutoa esiliinan samaan tyyliin, laitan tähän omat speksini.
Kuvissa alla on esiliinakangas. Kankaan tekniset tiedot:
Loimi Ne 20/2 puuvillalanka (Bockens). 756 lankaa, leveys pirrassa 63 cm.
Pirta 60, 2 lankaa piinraossa.
Palttinakude Ne 16/2 puuvillalanka (Esito kampapuuvilla).
Ripsikude värikäs Ne 20/2 puuvillalanka (Vuorelman Pouta sekä Blomqvist Nordiskan puuvillalanka). Värit punainen, keltainen, sininen ja valkoinen. Sininen on sininen, vaikka näyttääkin kuvissa mustalta. Blomqvistin langoista punainen päästää hirvittävästi väriä, enkä siksi suosittele sitä. Poudasta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa, ja on harmi että Vuorelma lopettaa sen myymisen.
Ripsikuteen tiheys kutistetussa kankaassa 39 lankaa/cm.
Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleet eivät ulotu aivan ylös asti. Koska reunoissa ei ole jatkopaloja, riittää kun reunakaitaleita kudotaan kaksi. Voit myös kutoa kolme reunakaitaletta ja tehdä jatkopalat kuten normaalisti. Esiliinakankaan ja reunakaitaleiden lisäksi pitää tietysti kutoa vyötärökaitale. Kuvan perusteella vyötärökaitale on tässä esiliinassa vähän tavallista leveämpi, joten voit kokeilla kutoa esimerkiksi 7 cm palttinaa kaitaletta varten.
Eli siis vielä kertauksena, tarvitset esiliinaan raitakankaan lisäksi:
- Leikkaa vyötärökaitale, noin 7 cm.
- Leikkaa reunakaitaleet, 2–3 kappaletta, saumavaroineen (noin 1 cm) ja päärmevaroineen (1–1,5 cm)
On suositeltavaa siksakata kaikki leikatut reunat.
Ompelu
Katso yksityiskohtaiset ompeluohjeet Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoihin.
Alkuperäisen esiliinan helmapäärmeen leveys ei ole tiedossa, mutta yleensä sopiva päärme on 3-5 mm. On ehkä helpointa päärmätä ensin helma ja sitten reunakaitaleiden ulkolaidat. Alkuperäisessä esiliinassa näitä risareunoja ei nähtävästi ole päärmätty, mutta suosittelen kuitenkin tekemään niin. Päärmää halutessasi myös kaitaleen lyhyt alareuna (hulpio). Myös kaitaleen kapean yläreunan (hulpio) voi halutessaan päärmätä.
Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleissa ei ole jatkopaloja. Siten reunakaitaleet eivät ulotu vyötärökaitaleeseen asti. Esiliinasta tulee kieltämättä siistimmän näköinen, kun koko reuna on kaitaleen peitossa. Kannattaa ommella kaitaleet koko matkalle, jos se tuntuu paremmalta. Tällöin sinun pitää kutoa kolmaskin reunakaitale ja puolittaa se.
Ompele reunakaitaleen ja esiliinakankaan saumat. Ompele sauma hyvin lähelle punaisen ripsiraidan reunaa. Sauman ja kaitaleen ripsiraidan välistä saa pilkottaa hieman palttinaa (ks. kuva alla). Kun olet ommellut sauman, tarvittaessa kavenna reunakaitaleen saumavaraa leikkaamalla.
Käännä esiliinakankaan saumavara reunakaitaleen saumavaran päälle ja ompele päärmepistoin. Tämä on ohjeistettu tarkemmin yksityiskohtaisissa ohjeissa. Huomioi, että esiliinan reunakaitale ei ulotu ylös asti, minkä takia esiliinakankaan hulpioreuna jää näkyviin.
Laskosta ja ompele kiinni kaksi laskosryhmää esiliinan ylälaitaan. Laskosryhmät tulevat kummalekin sivulle. Keskellä ei ole laskoksia. Tee laskoksia itsellesi sopiva määrä. Ompele sitten esiliinakankaan ja vyötärökaitaleen sauma. Ompele vyötärökaitaleen vastakkainen reuna nurjalle puolelle päärmepistoin. Ompele vyötärökaitaleen päät reunoistaan kiinni. (ks. yksityiskohtaiset ohjeet) Esiliinan “runko” on nyt valmis.
Ompele aivipistoin kutistettu helmapitsi ja esiliinan helma yhteen oikeat vastakkain. Alkuperäisessä esiliinassa on käytetty neulotun pitsin nurjaa puolta päällispuolena. Näin on tehty myös malliesiliinassa. Muista kutistaa pitsi vedessä, ennen kuin kiinnität sen esiliinaan. Pitsin ohjeen löydät artikkelin lopusta. Voit käyttää muunkinlaista pitsiä: esiliinojen helmakoristeet ovat vaihdelleet paljon.
Kiinnitä hapsut pitsin alalaitaan yksi kerrallaan. Alkuperäisessä esiliinassa hapsuihin on käytetty hyvin ohutta villalankaa (keltaista, punaista ja kahden väristä oranssia). Villalangat ovat vähän erilaatuisia, mutta todennäköisesti ainakin osa langasta on kaksisäikeistä. Kuvasta ei voi sanoa kiinnitystapaa täysin varmasti, mutta todennäköisesti tupsut on kiinnitetty leivonpääsolmulla. Voit kierittää lankaa sormien ympärillä ja vetää pikku vyyhdin pitsin läpi esim. virkkuukoukun avulla. Leivonpääsolmu tarkoittaa sitä, että vedät lenkin pään läpi lenkin toisesta päästä ja kiristät.
Minulla oli käytössä liian paksua lankaa (100g=400-320m) ja lopputulos oli siksi kökkö. Yksittäisten lankalenkkien sijaan voit valmistaa iskuhapsua. Iskuhapsu on vähemmän työläs tekniikka, mutta tarvitset kaverin sen tekemiseen.
Ohje: Neulottu pitsi
Esiliinan helmaa koristaa neulottu pitsi. Pitsi on helppo tehdä, ainakin tekniikka jota itse käytin oli helppo. Pitsi neulotaan tasona, aina oikein. Näette millainen Kunstkameran kuva on, siitä on vaikea lähteä varmaksi vannomaan, miten pitsi tarkalleen on neulottu. Seuraavista kahdesta vaihtoehdosta arvelisin, että pitsi on neulottu tavan 2 mukaan. Kummallakin tavalla pitsistä tulee kuitenkin lähelle alkuperäisen näköinen. Eroa menetelmien välillä on ainoastaan se, tehdäänkö yliveto- ja yhteenneulomiskavennukset oikealle vai vasemmalle kallistettaessa. Esiliinan helmapitsi on sijaintinsa vuoksi suojassa katseilta, enkä sen vuoksi vaivaisi päätäni, onko se neulottu täsmälleen esikuvan mukaisesti.
Ns. oikea tapa, kaksi vaihtoehtoa. Kuten kuvista näette, on ero todella pieni.
3. tapa, tämä tapa on uskoakseni “väärin”. Käytin itse tätä menetelmää, koska neulon lähinnä telkkaria katsoessani (eli katseeni on telkkarissa, ei neuleessa) ja teen vähemmän virheitä, jos pitsi neulotaan koko ajan samaan suuntaan. Tässä tavassa neulot suunnanvaihdon kohdalla kaksi kerrosta peräkkäin pelkkää oikeaa, minkä jälkeen pitsineule siirtyy työn toiselle puolelle.
Pitsissä vuorottelevat punaiset ja valkoiset, noin 2 cm leveät raidat. Raidat eivät ole saman levyisiä kuin kuvio, joten kuvio juoksee raidoissa. Vaihdoin itse väriä siten, että neuloin valkoisella aina 14 kerrosta ja punaisella 12. Alkuperäisessä esiliinassa värien vaihtelu ei ole yhtä säännönmukaista.
Käytin pitsissä 6-säikeistä kalalankaa (tex 30×6, 100g=530m), joka toimi ihan kivasti ja pitsin tiheys on melkein sama kuin alkuperäisessä. Voit käyttää myös pehmeämpää puuvillalankaa kuin kalalanka. Kutistin pitsin kuumassa vedessä, ja kalalankapitsi kutistui tässä paljon, paljon enemmän kuin ennakoimani 5 %. Jouduin sen takia avaamaan pitsin päästä ja jatkamaan pitsiä joillain senteillä. Sitten kutistin pitsin vielä uudelleen. Tämä korjaus oli oikeastaan tosi helppo tehdä.
Rihmalenkit solmimisnauhaa varten
Voit esimerkiksi tehdä napinläpipistoin päällystetyn lenkin (ks. kuvasarja) solmimisnauhan kiinnittämistä varten. Alkuperäisessä esiliinassa solmimisnauha on kiinni vyötärökaitaleessa jonkinlaisella langalla. Varmaa ei ole, minkälainen lenkki vyötärökaitaleeseen on tehty.
Solmimisnauha
Löydät ohjeen esiliinan solmimisnauhaan esiliinojen nauhojen sivulta:
Lopuksi
Tämä esiliina on todella näyttävä mutta silti kohtuullisen helppo tehdä. Mielestäni tämän tyylistä esiliinaa voi käyttää koko Jääsken kihlakunnan riikineissä poislukien Joutseno. Jääsken pitäjästä on säilynyt vain valkokoristeisia esiliinoja, mutta otos analyysissa on pieni. Jos halut esiliinan varmasti Jääsken pitäjän tyyliin, voi pitsin neuloa valkoisena ja voihan myös helmahapsut tehdä valkoisesta rihmasta esimerkiksi iskuhapsuna. Itse olen käyttänyt esiliinaa osana Jääsken pitäjän pukuani nyt toistaiseksi, kun oma 100 % Jääsken tyylin esiliinani on vielä vaiheessa,
Esiliinakangas ja helmapitsi olivat molemmat suuri ilo valmistaa. Neulottu pitsi on siitä hyvä, että neulominen on nopeampaa kuin pitsin nyplääminen, nyytinkien tekeminen myös vaatisi paljon opettelua, mutta neulomisen suurin osa meistä taitaa jo ennestään. Vaikeinta esiliinassa ovat mielestäni vyötärölaskokset, siis se miten niistä saa riittävän kapeita ja tasalevyisiä.
Blogissa on viime aikoina ollut paljon esiliinasisältöä, ja sitä tulee olemaan myös jatkossa. Minulla on loimea vielä ainakin yhtä esiliinaa, Jääsken tyylistä nyytinkiesiliinaa varten. Tällä hetkellä kangaspuut odottavat lisää äänieristettä alleen. Kävi ilmi, että iloinen paukutus kantautuu myös talon muihin asuntoihin, ja sille tietysti pitää tehdä jotakin.
Kaplaan kotipaja 