Karjalaisia pukuja Moskovassa v. 1867

Taannoisessa artikkelissani Karjalaisia pukuja ulkomaisissa museoissa julkaisin kuvat kolmesta mannekiinista Koiviston, Jääsken ja Jääsken miehen kansanpuvuissa. Nämä puvut ovat yksiä varhaiten museoituja, säilyneitä karjalaisia asukokonaisuuksia, sillä Suomessa kansanpukuja alettiin laajassa mittakaavassa kerätä vasta 1870-luvun puolella.

Puvut keräytti Suomen silloinen (1866–1881) kenraalikuvernööri Nikolai Vladimirovich Adlerberg. Ne olivat osa laajempaa pukuesineiden kokoelmaa Suomen suurruhtinaskunnan alueelta. Puvut olivat:

4 kpl Viipurin pitäjä
2 kpl Koivisto
2 kpl Antrea
2 kpl Jääski
1 kpl Kaukola, naisen puku
4 kpl Vaasa.

Venäjän etnografisen museon mukaan puvun kerättiin varta vasten Moskovan vuoden 1867 kansatieteellistä näyttelyä varten, mikä kuulostaakin todennäköiseltä, sillä Adlerberg oli aloittanut toimessaan vasta edellisenä vuonna.

Moskovan kansatieteellinen näyttely 1867

Adlerberg lahjoitti pukukokonaisuudet Moskovassa vuonna 1867 järjestettyyn kansatieteellisen näyttelyyn. Näyttelyssä esiteltiin melkein 300 kansanpukua, enimmäkseen Venäjän keisarikunnan alueelta. Tällainen näyttely oli pienille kansoille kaksiteräinen miekka: toisaalta se oli mahdollisuus näkyä, toisaalta se oli osoitus alamaisuudesta. Venäjän eri aikoina harjoittama etnopolitiikka olisikin muuten erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde sellaiselle, jolla riittää venäjäntaito perehtyä lähteisiin.

Vuonna 1887 Adlerbergin asukokonaisuuksista oli tallella Jääskeläinen naisen ja miehen puku sekä koivistolainen naisen puku, muistakin puvuista oli säilynyt ainakin yksittäisiä osia. Tämänhetkisen käsitykseni mukaan vain kolmesta karjalaisesta asusta (mainitut säilyneet puvut) on olemassa valokuva, mutta koska museokokoelmissa pitäisi olla yhteensä 262 valokuvaa mannekiineista, ehkä kuvia löytyy vielä lisää.

Näyttelyssä mannekiinit aseteltiin dioraamoihin, joista muutamasta näet kuvat alla. Tein parhaani jäljittääkseni karjalaisten pukujen matkaa Moskovassa, mutta tulokset olivat laihoja. Näyttelykirjassa suomalaiset oli sijoitettu “ulkomaalaisten heimojen” luokkaan, jossa olivat omina ryhminään myös mm. aleutit, jakutit, tunguusit, burjatit, samojedit, virolaiset, liettualaiset, ostjakit, tataarit, tseremissit, mordvat, tsuvassit, bashkiirit, kirgiisit, kalmikit, turkmeenit, tadzikit, kaukaasialaiset, romanit ja moldovalaiset… [sic] Näitä ei-slaavilaisia kansoja esitteli yhteensä 116 mannekiinia (ks. REMin artikkeli). Kiinnostavaa kyllä, suomalaisten ja “lappalaisten” muodostaman ryhmän kohdalla on mainittu ainoastaan kaksi mannekiinia, yksi “lappalainen” ja yksi “suomalainen” nainen, joista suomalainen on kuvauksen perusteella inkerikko. Näyttelykirjan mukaan mannekiinipari oli aseteltu suomiljööseen, jossa oli kasveja Arkangelin provinssista ja Pietarin ympäristöstä. Tästä dioraamasta ei ole säilynyt kuvaa. Lähin mitä pääsin on kuva vuoden 1879 etnografisen näyttelyn saamelaisryhmästä.

Onko siis niin, että Adlerbergin lähettämät puvut eivät koskaan päätyneet näytteille asti? Näin ymmärtäisin näyttelykirjan perusteella. Jos lasketaan paljonko näyttelyssä oli pukunukkeja ja montako kansaa oli edustettuna, olisikin epätodennäköistä että suomensukuisia kansoja olisikaan ollut edustettuna kovin montaa. Toisaalta Adlerbergin lähettämät asukokonaisuudet kuvattiin samantyylisten mannekiinien päällä kuin mitä näyttelyssä käytettiin.

Mannekiineja vuoden 1867 etnografisessa näyttelyssä Moskovassa (kuvaa Suomen osastosta ei ole säilynyt). Albumi “Ethnographic exhibition of 1867 in Moscow”.

Moskovan kansatieteellisen näyttelyn jälkeen kansanpuvuista muodostettiin kokoelma, joka kulki osaston johtajan Vladimir Dashkovin nimellä. Vuonna 1923 kokoelma siirrettiin Neuvostokansojen museoon, sekin Moskovassa, ja vuonna Pietariin 1948 Valtion etnografiseen museoon, joka nykyään tunnetaan Venäjän etnografisena museona. Tämä selviää REMin julkaisemasta artikkelista sekä vertaamalla mannekiineja REMin nykyisiin kokoelmiin.

*Dashkovin museo, ”Moscow Public and Rumyantsev Museums”. Kuva: Mitreiter 1881, linkki.*

Karjalaiset asut syynissä

Aivan ensin täytyy todeta, että Adlerbergillä (tai hänen avustajillaan) ja/tai Moskovan näyttelyn kokoajilla joko ei ole ollut täsmällistä tietämystä karjalaisista kansanpuvuista tai yksityiskohtia ei pidetty merkityksellisinä. Pukukokonaisuuksista löytyy nimittäin virheitä.

Kuvassa alla on kuvatekstin mukaan syrjääninaisen puku. Näyttääkö teistäkin esiliina tutulta? Lyhyen googlaamisen perusteella uskallan sanoa, että raitaesiliinat eivät ole komien puvuille ominaisia. Kuvan esiliina on selvää Jääsken kihlakunnan tyyliä, ja löydätte saman esiliinan tämän artikkelin loppupuolelta suomalaisesineiden joukosta. Halusin näyttää tämän kokonaisuuden teille johdantona siihen, että mallinukkejen ylle puetut asukokonaisuudet eivät välttämättä ole kovin tarkkoja.

Potretit mannekiineista on kuvannut Moskovassa toiminut tanskalaisvalokuvaaja Torvard Mitreirer.

*Kuvan alle on kirjoitettu “syrjääni”. Esiliina on jääskeläistä tyyliä, ja näet täsmälleen saman esiliinan (*REM 8762-31035*) värikuvassa artikkelin loppupuolella*.

Katsotaan ensin jääskeläisen vaimon pukua. Kokonaisvaikutelma on autenttinen. Huntu on puettu hassusti, mutta näin hunnulle usein käy museokokoelmissa. Hunnun sisällä näkyy olevan rautarengas, mikä lienee asennettu paikoilleen museossa pukemisen helpottamiseksi. Mannekiinilla hunnun alle on jätetty näkyviin musta pinteli, ja tällä tavoin ei tietenkään normaalisti menetelty. Mutta ymmärrän, että myös pinteli haluttiin saada näkyville.

Vaimolla kädessään oleva nästyyki on kiinnostava esine: en tunnista sen tyyliä. En ole koskaan nähnyt jääskeläistä nästyykiä, joten ehkäpä se todella on Jääskestä. Äyräpään kihlakunnan nästyykit olivat yleensä suorakulmaisia ja Käkisalmen kihlakunnan neliön muotoisia, siis kuten tämä tässä. Kaikki näkemäni Käkisalmen nästyykit ovat kuitenkin olleet toisin koristeltuja ja useimmiten niiden reunaa koristavat lankahapsut.

Jääskeläinen vaimon puku. Samat esineet löytyvät REMin kokoelmista: nyytinkiesiliina REM 8762-31036, sarkaviitta REM 8762-31043, lasihelmet REM 8762-31051, nästyyki REM 8762-31055, tankki REM 8762-33590. Mahdollisesti samoja esineitä ovat huntu REM 8762-31062, paita REM 8762-31025 ja ruohikenkä REM 8762-31014.

Koivistolaisen vaimon asu on vähemmän autenttinen. Huntu on Jääsken tyylinen, samoin hurstuthame. Koiviston ja Jääsken pukujen osat ovat olleet vähän sekaisin jo Suomesta lähetettäessä: yhdessä Seifertin Viipurissa ottamista kuvista näette, että kyseinen hurstuthame on puettu sekaisin koivistolaisten vaatekappaleiden kanssa.

Aidosti koivistolaista asukokonaisuudessa on rekkopaita, sarkaviitta, esiliina ja kirjoneulesormikkaat. Kaikkia näitä säilytetään nykyään Venäjän etnografisessa museossa. Kirjoneulesormikkaat, rekkopaita ja sarkaviitta ovat suurin piirtein niin koivistolaisia kuin mahdollista. Esiliina muistuttaa kyllä Koiviston esiliinoja, mutta se saattaa olla Kuolemanjärveltäkin.

Koivistolainen vaimon puku (huntu ja hurstuthame Jääsken tyyliä): sormikkaat REM 8762-31017, rekkopaita REM 8762-31021, hurstuthame REM 8762-31029, esiliina REM 8762-31037, sarkaviitta REM 8762-31041, lasihelmet REM 8762-31050.

Miesten pukuja on säilynyt vähemmän kuin naisten pukuja, ja paikallista vaihtelua on vähemmän kuin naisilla. Miestenvaatteista on näistä syistä vaikeampi päätellä niiden kotipitäjää. Siitäkin huolimatta voin satavarmana sanoa, että miesmannekiinille puetut helavyö ja huopahattu eivät ole karjalaisia. Valkoinen sarkaviitta ja tummansininen takki (jäntrikki?) ovat karjalaistyylisiä mutta eivät uniikkeja yhdellekään pitäjälle. REMin mukaan mannekiinilla on yllään Jääsken miehen puku, mutta vaatekappaleista tätä ei voi päätellä.

*Helavyö ja hattu eivät ole karjalaista tyyliä. helavyö REM 8762-31007 sarkaviitta REM 8762-31009, takki REM 8762-31011*

Muita vaatekappaleita vuodelta 1867

Miksi yksi venäläinen näyttely on niin merkittävä? Minulle pukututkijana merkitys on siinä, että Moskovaan lähetetyt Adlerbergin esineet ovat olleet käytössä myöhäisintään vuonna 1867. Se on hieman aiemmin kuin suurimman osan Suomen Kansallismuseon esineiden tapauksessa, joista valtaosan kohdalla on ilmoitettu hankkimisajankohdaksi aikaisintaan 1880- tai 1890-luku. Ero on vain parikymmentä vuotta, mutta arvostan tätäkin vähää.

Noin puolet vanhasta Neuvostokansojen museon karjalaiskokoelmasta on kuvattu mannekiinien päällä tai esineiden hankkimisajankohta voidaan muutoin vahvistaa olevan 1867. Olisi houkuttelevaa olettaa, että loputkin Neuvostokansojen museon karjalaisvaatteet ovat peräisin samasta Adlerbergin kokoelmasta vuodelta 1867. Varmaa se ei ole. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että suurin osa näistä esineistä on hankittu kyseisenä vuonna.

Kuvissa alla ovat loputkin Neuvostokansojen museon esineet, jotka ovat lähekkäisillä arkistonumeroilla ja siten todennäköisesti tulleet samassa kokoelmassa. Osa on Adlerbergin kokoelmaa vuodelta 1867, osan kohdalla se ei ole varmaa. Jos haluat tutkailla kokoelmaa tarkemmin, muutamat vaatteista löytyvät REMin sivuilta myös ilman VPN:ää.

Lähteet

The Russian Museum of Ethnography. “Adlerberg Nikolay Vladimirovich.” Päiväämätön. Linkki.

Käsityöt

Jääsken ja Koiviston pukuja 1860-luvun studiovalokuvissa

Jos olet tutkinut jääskeläisiä kansanpukuja, olet varmasti törmännyt Michael Seifertin valokuvastudiossa 1860-luvulla otettuun kuvasarjaan. Kuvissa miehet sekä naiset poseeraavat Koiviston ja Jääsken tyylisissä kansanpuvuissa. On luonnollista, että kuvasarjaan törmää usein, sillä kuvat ovat varhaisimmat aidoista eteläkarjalaisista kansanpuvuista otetut. Edes 1800-luvun loppupuolelta ei meinaa löytyä kuvamateriaalia: yksityiskokoelmissa kuvia saattaa olla, mutta Finnassa niitä on hirveän vähän.

Päällisin puolin vaikuttaa siltä, että kuvattavat ovat pukeutuneet omiin tavallisiin juhlapukuihinsa. Pitkien tutkimusten jälkeen tulin kuitenkin tulokseen, että todennäköisesti pukukokonaisuudet eivät ole mallien omia. Siksi en käyttäisi (enää) näitä kuvia lähteenä sille, miten kansanpukuja on käytetty ja mikä on vaatteen oikea istuvuus. Ehkä merkittävin kysymys on liittynyt vaatteiden käyttämiseen sekaisin esimerkiksi muuton tai avioliiton takia.

1867 Jääsken vaatteita, mutta huntu puuttuu. Sarkaviitta, hurstuthame, nyytinkiesiliina. KK990:1.

Koiviston ja Jääsken vaatteita on puettu sekaisin

Outoa kuvasarjassa on, että Koiviston ja Jääsken tyylisiä vaatteita on puettu sekaisin ja että eri valokuvissa samat henkilöt näyttävät esittelevän koivistolaisia sekä jääskeläisiä vaatteita. Kuvassa alla naisella on sekaisin Koiviston ja Jääsken tyylisiä vaatteita:

Yhdessä Seifertin koivistolaisia ja jääskeläisiä vaatteita esittelevän kuvasarjan kuvassa koivistolaisia ja jääskeläisiä vaatekappaleita on yhdistetty toisiinsa. Päässä näyttäisi olevan sykeröt sekä todennäköisesti säppäli ja ne näyttävät olevan koivistolaista tyyliä. Kostuli ja juhlasormikkaat ovat varmasti koivistolaista tyyliä, esiliina ja hurstuthame varmasti jääskeläistä tyyliä.

Ja väittäisin, että sekä naisten että miesten kuvissa saman mallin yllä nähdään sekä jääskeläinen että koivistolainen pukukokonaisuus.

*Kuvissa (4) ja (5) näyttäisi minun silmään olevan sama henkilö, ja samoin (2) ja (3) ovat keskenään hyvin saman näköiset.*

*(1) ja (2) lienevät sama henkilö, samoin (3), (4) ja (5).*

Kansanpuvut eivät ehkä olekaan mallien omia

Seifertin kuvat ovat peräisin ajalta, jolloin Suomessa ei vielä juurikaan kerätty kansanpukuja. Siksi olen aina olettanut pukujen olleen edelleen käytössä olevia kansanpukuja, ei museopukuja. Miten ne voisivatkaan olla museovaatteita, jos museointia ei vielä harrastettu?

Todennäköisimpänä selityksenä pidin pitkään sitä, että osa kuvattavista oli alun perin koivistolaistaustaisia, muuttanut sieltä Jääskeen ja ottanut osia jääskeläisestä puvusta käyttöön. Toisaalta olen pitänyt mahdollisena, että Seifert osti kansanpukuja ja otti niistä mallien kanssa kuvat myydäkseen niitä turisteille. Tämä vaikutti mahdolliselta, sillä myöhemmistä Seifertin kuvista on painettu postikortteja. Ajateltavissa olisi myös, että Seifert on saanut malleiksi ryhmän jääskeläisiä, jotka ovat esiintyneet omissa autenttisissa puvuissaan, mutta Seifertin pyynnöstä sovittaneet päälle myös koivistolaisia vaatekappaleita (ks. kuva alla).

Vaikka Seifertin valokuvien kansanpuvut päällisin puolin näyttävät siltä miltä niiden kuuluisikin, muutama yksityiskohta puvuissa on kiinnittänyt huomioni. Merkittävin näistä havainnoista on se, että yhdellä naismalleista ei ole huntua Jääsken puvun kanssa. Jos puku olisi naisen oma, hän aivan varmasti käyttäisi sen kanssa huntua tai edes huivia. Sen sijaan se että irtotasku on puettu sarkaviitan päälle ei suoranaisesti ole todiste puvun “epäaitoudesta”. Voisi esimerkiksi kuvitella, että valokuvaaja on pyytänyt jättämään kauniin pussukan näkyville valokuvaa varten. Lisää kiinnostavia yksityiskohtia:

Naisella ei ole vaimon eikä sen puoleen neidonkaan päähinettä.

Seifertin kuvien puvut lähetettiin Moskovaan

Minua pitkään askarruttaneet Seifertin studiovalokuvat saivat lisävalotusta, kun törmäsin Moskovan vuoden 1867 kansatieteellistä näyttelyä varten kerättyihin karjalaisiin pukuihin. Osa vaatteista näytti… melko samalta? Tässä esitellyt museovaatteet ovat nykyisin Venäjän etnografisessa museossa (REM) ja todennäköisesti alkujaan Nikolai Vladimirovich Adlerbergin keräämästä pukukokoelmasta.

Seifertin kuvat ovat sen verran sumeita, että hyvin harvan vaatekappaleen tapauksessa voi vetää varman yhtä kuin -päätelmän. Mutta nämä irtotaskut ovat niin yhdennäköisiä, että niiden on pakko olla sama tasku. Kiinnitäkää huomiota ristikkonauhaan sekä painokankaan kuosiin:

Jääskeläinen kansanpuvun irtotasku vanhassa valokuvassa ja museossa. — *Vertailu Seifertin valokuvan ja irtotaskun (REM 8762-31039*) *välillä.* *Kirjavan puuvillakankaan kuviot paljastavat, että kyseessä on tismalleen sama tasku.*

Myös tästä olen varma: Venäjän etnografisessa museossa oleva esiliina on sama kuin Seifertin kuvissa. Seifertin kuvissa sama esiliina esiintyy kahden mallin päällä.

*Venäläisen museon esiliina (REM 8762-31034) ja sama esiliina kahden eri mallin päällä Seifertin valokuvissa.* *Nyytinkien potrukkeet ovat täsmälleen samanlaiset ja samoilla paikoilla.*

Kolmas varma vastaavuus on tämä koivistolainen esiliina. Mustavalkokuvassa kaikki värit eivät erotu, mutta verkakaitaleet, hapsut ja nyytinkikaitale näkyvät juuri oikeilla paikoillaan:

*Koivistolainen esiliina Seifertin kuvassa ja sama esiliina (REM 8762-31037) Venäjän etnografisessa museossa.*

Monien muidenkin vaatekappaleiden kohdalla löytyy yhdennäköisyyttä. Näissä tapauksissa en ole satavarma, että kyse todella on samasta vaatekappaleesta. Pidän sitä kuitenkin todennäköisenä:

Jäntrikin tyylinen miehen päällysvaate REM 8762-31011

Mitä siitä, että Seifertin kuvaamat asut ovat päätyneet moskovalaiseen museoon? Löydös on merkittävä kahdesta syystä: Ensinnäkin, tiedämme nyt varmasti että kyseiset museoesineet on valmistettu viimeistään vuonna 1867. Suurin osa museoiden kokoelmissa olevista esineistä on kerätty vasta 1880-luvulla tai myöhemmin, eikä esineiden valmistusvuodesta ole säilynyt tietoa. Siten kaikki tieto joka rajaa vaatteiden valmistusajankohtaa on arvokasta, kun tutkitaan kansanpuvun kehitystä.

Tieto että puvut päätyivät museoon auttaa hahmottamaan kuvaustilannetta. Kuvattujen pukujen osia päätyi heti kuvausvuonna kenraalikuvernööri Adlerbergin pukukokoelmaan. Tämän takia pidän todennäköisimpänä selityksenä kuville, että Adlerbergin asialle lähettämä henkilö on keräillyt kansanpukuja Jääskestä, Koivistolta ja muualta, ja jostain syystä osa kerätyistä vaatteista on kuvautettu Viipurissa ennen Moskovaan lähettämistä. Joko kuvaustilanteessa ei ollut mukana ketään pukuihin syvällisesti perehtynyttä tai sitten yksityiskohtia ei pidetty niin tärkeinä, mutta vaatekappaleita on joka tapauksessa yhdistelty tavalla, joka ei ole tavanomainen.

Eli siis, Seifertin kuvissa näkyy hienosti, miltä eräät kansanpuvun vaatekappaleet näyttävät päälle puettuina. Kuvia ei kuitenkaan voi käyttää lähteenä vastatessa kysymyksiin, voitiinko eri pitäjäpukujen vaatekappaleita käyttää yhdessä, miten vaatteen kuului istua päällä tai minkälaisia kansanpukuja käytettiin vuonna 1867.

Kuka Michael Seifert oli?

Michael Seifert oli yksi ensimmäisiä Viipurissa toimineita valokuvaajia. Enimmäkseen häneltä on säilynyt Viipuri-kuvia sekä muotokuvia silmäätekevistä. Häneltä tunnetaan esimerkiksi panoraamakuva Viipurista vuodelta 1865. Tässä artikkelissa esitellyn kuvasarjan lisäksi Seifert otti muutamia muitakin kansanpukukuvia: kuvat hyvin autenttisista kuolemajärveläisen ja joutsenolaisen vaimon vaatteenparsista sekä kuvan joutsenolaisesta miehestä.

Kaplaan kotipaja

Tag Archives: Nikolai Vladimirovich Adlerberg