Tässä artikkelissa kerron omakohtaisesti pirtanauhojen tekemisestä. Linkattuna alla on sivu, jonne päivitän karjalaisia nauhamalleja sitä mukaa, kun saan niitä piirrettyä ja testattua.

Tilasin taas Virosta viidelläkympillä nauhoja, mutta nämäkään eivät riittäneet. Ne olivat liian ohuita vyötärönauhaksi ja liian koppuraisia sykeröön. Tilasin Torista metritavarana käsin tehtyä pirtanauhaa, mutta tämäkään ei ollut kestävä ratkaisu.

Nauhojen tarve kasvoi liian suureksi. Nauhoja tarvittiin vyötärönauhoiksi, vöiksi, taskujen hihnoiksi, muuhun ripustamiseen… Siten siis, vaikka olinkin ollut erittäin haluton alkamaan näpertää pirtojen kanssa, pienen suostuttelun jälkeen ystäväni sai minut mukaan nauhaharrastukseen.

Pirtanauha hameen vyötärönauhana.

Hame, Antrea. Vyötärössä pirtanauha. Hankittu v. 1876 G. Retziuksen kallonmittausmatkalla. Nordiska Museet NM.0011161.

Nauhaa syntyi metrikaupalla. Kutominen olikin koukuttavaa, ja näpertäminen rajoittui loimen luomiseen. Itse nauhan kutominen ei vaatinut ajatusta tai näppäryyttäkään. Uhmaikäinen lapsemme oppi heti ensimmäisenä päivänä kaksi uutta sanaa: pirta ja loimi, ja ne kumpikin olivat asioita, joihin ei saanut koskea. Etenkään siihen loimeen. Ystäväni varoitti etukäteen, että loimen luominen saattaisi aiheuttaa pientä pään kutitusta, ja näin olikin. Olohuoneen lävistävä ansalanka herätti kiinnostusta myös vanhemmassa lapsessamme, joka pikkuautojensa kanssa kiersi sitä kuin kissa kuumaa puuroa.

Kun loimen on kerran tehnyt, ei se enää aiheuta ajattelun tuskaa. Haaste syntyy loimen pituudesta. Lyhyt loimi on helppo saada pysymään kasassa, vaikka langat leikkaisi mittaan yksi kerrallaan ja pistelisi saman tien pirrasta läpi. Kun lankoja on monta ja loimi monimetrinen, muuttuu niiden järjestyksessä pitäminen hikoiluttavaksi.

Pirtanauhojen tekeminen kannattaa aloittaa loimiraitaisista nauhoista, joissa ei ole poimittuja kuviointeja. Tällöin ainut tekninen hankaluus on pitää käsiala tasaisena. Erityisesti jos työ keskeytyy toistuvasti, kudelangan kireys vaihtelee helposti. Tasaisinta jälkeä varmaan saa kiristämällä kuteen hyvin tiukalle. Opetusvideoilla näkee kudetta kiristeltävän kovinkin huolellisesti, mutta loimiraitaisissa perusnauhoissa pointti on – minun mielestäni – työn nopeudessa eikä täydellisessä jäljessä.

Vaikka ympärillä ei pyörisikään pikkuväkeä, keskeytyy työ joka tapauksessa usein. Kudonnan edetessä valmista nauhaa on kiedottava vyötärölle ja samaan aikaan toisessa päässä avattava uutta loimea. Jotta tämä olisi mahdollisimman helppoa, kannattaa oman kudonta-aseman suunnitteluun laittaa ajatusta. Apuvälineiksi on saatavilla pidikkeitä valmista nauhaa varten – itse kuitenkin kaipaisin enemmän telinettä kutomista odottavalle loimelle. Haasteena on saada pysymään odottavat loimilangat järjestyksessä, kudottavana oleva loimi sopivan kireänä ja koko järjestelmä sellaisena, että uutta loimea saa avattua helposti. Tätä varten voisi tietenkin hankkia nauhakangaspuut, mutta paljon hauskempaa olisi kehittää itse jokin patentti.

Kun käsialani vakiintui, oli aika siirtyä poimittuihin kuvioihin. Kokeilin poimintaa perus-pirralla, mutta se oli hirvittävää. Lueskelin englanninkielisiä nauhablogeja. Oli suorastaan välttämätöntä hankkia pirta, jossa oli erilliset raot kuviolangoille (sunna heddle). Tilasin ensin yhden ja sitten toisen: pirtoja tosiaan kannattaa olla monenkokoisia, jos tekee myös monen levyisiä nauhoja. Leveän nauhan kutominen on nihkeää ennen kaikkea sen takia, että leveämpää pirtaa on vaikeampi käsitellä kuin kapeaa. 15 kuviolangan nauhan jälkeen aloin tehdä 7 kuviolangan nauhaa kapealla pirralla, ja nopeus jos ei tuplaantunut niin huomattavasti nousi kuitenkin.

Huomaan, että olen oppimassa uutta taitoa. Nauhat pyörivät mielessä pitkin päivää, ja tuntuu että yölläkin mieleni työskentelee kuviolankojen parissa.

Halusin jakaa tästä valtavasta energiasta myös muille, minkä takia loin yllä linkatun sivun karjalaisille kuviolle. Malleja juuri karjalaisiin nauhoihin löytyy parhaiten Theodor Schvindtin Ompelu- ja nauhakoristeista. Tämän lisäksi Pietarin Kunstkamerassa on muutamia Schvindtin keräämiä kannaslaisia nauhoja, jotka arkiston metatietojen perusteella ovat Kamenogorskista (Antreasta) Valkjärveltä. Joukossa on kuitenkin samoja kuoseja kuin hänen kokoamassaan nauhakirjassakin – eri puolilta Kannasta – joten Kunstkamera varmaan on aikoinaan metatiedottanut nauhat väärin.

Työasema: designoitu pirtanauha-jakkara, 15 kuviolangalle tarkoitettu pirta sekä nauhaa.

Kirjallisuutta

Merisalo, Viivi. Nauhoja. WSOY, 1978.
Schvindt, Theodor. Ompelu- ja nauhakoristeita. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 85, 1982 [1895 ja 1904].