Yksinkertainen vuoriton patalakki on tosi helppo ommella, jos käytössä on oikean muotoinen kiilan malli. Vuorettomista patalakeista täällä.

Jossain vaiheessa on osattava lopettaa. Yritin saada vuoritetusta patalakista täydellisen, mutta useiden kokeilujen jälkeen lakeista ei enää tule tämän parempia.

Haastavia vaiheita lakin ompelussa ovat:

• lakin kiilojen muotoilu niin, että lakki seuraa nätisti pään muotoja
• lakin puoliskojen ompeleminen yhteen niin, että puoliskot ovat täysin kohdakkain
• nauhojen kiinnittäminen siististi
• vuoren oikea koko suhteessa päälliseen
• lakin reunan siistiminen nauhalla

Eli siis suurin piirtein kaikki vaiheet.

Tässä artikkelissa kerron vähän näistä haasteista. Työ jatkuu joskus, mutta tältä talvelta laitan homman pakettiin, artikkelin ulos ja unohdan lakit toistaiseksi.

Tein lakit miehelleni, jonka sukutaustassa yhdistyy karjalainen kaupunkieliitti ja maalainen savolaisuus. Patalakki yhdistetään vahvasti suomalaiseen kansanmiehen asun – ja täysin oikeutetusti. Pyöreitä lakkeja käytettiin laajalti alueella, jolle Ruotsin valta ulottui. Kosmopoliittia kaupunkilaisuutta valitsin ilmentämään ylellisen sametin, kultalangan sekä satiininauhat. Vuorikankaina on käytetty ohutta silkkiä ja konepestävää kuviopuuvillaa.

Samettilakkeja itse asiassa käytettiin ainakin paikallisesti myös kansan keskuudessa (Kaukonen 1985; viitattu myös Mathias Castrén, Kertomus Kemin pitäjästä vuodelta 1802, Kemi 1954), mutta useimmiten ne olivat villakankaisia. Sametti oli yksi niistä tuontimateriaaleista, joiden käyttöä säännösteltiin ylellisyysasetuksin. Suomalaisessa rahvaan puvuissa samettia on lakkien lisäksi käytetty ainakin liiveissä, mutta Karjalassa liivitkin tehtiin kotikutoisista kankaista.

Ylellisyysasetuksista Ruotsin vallan alla on kirjoitettu jonkin verran. Suurin osa Karjalaa siirtyi Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle, ja tämä ajanjakso “vanhan Suomen” historiaa on edelleen alitutkittua. Ylellisyysasetusten vaikutuksesta 1700–1800-lukujen viipurilaiseen säätyläispukeutumiseen ei ole tutkimusta, vaikka tuontitavaroiden kuluttamista säädeltiin sekä Ruotsissa että Venäjällä.

Musta ja erityisesti mattamusta on tosi tyylikästä. Ja vaikeaa valokuvata. Pahoittelen ylenpalttisesta filttereiden käyttöä.

Kiilojen kokoaminen

Aikalaispiirrosten perusteella lakkeja on tehty erilaisin leikkauksin, ks. kaaviot alla. Näistä kokeilin vasemmanpuoleista ja keskimmäistä, ja tykkään ehkä enemmän keskimmäisestä mallista. Oikeimmanpuoleisessa kaaviossa jokainen kiila on ommeltu kahdesta kappaleesta, mikä tuntuu turhalta asioiden monimutkaistamisella. Saman efektin saa aikaan ompelemalla nauhan vaakatasossa lakin ympäri.

Kuusikiilaisia patalakkimalleja: seitsemänosainen, kuusiosainen ja 12-osainen.

Patalakki, kuusikiilainen ja 12-osainen. Kansallismuseo KA1692.

Vuori

Lähteissä ei mainita lakeissa olleen vuorta. Tässä lakkiprojektissa vuori oli enimmäkseen esteettinen juttu, sillä halusin päästä kikkailemaan silkkien ja kuviokankaiden kanssa. Jos päänahka kestää esimerkiksi villan aiheuttaman kutinan, ei vuoren laittaminen ole mitenkään välttämätöntä.

Halusin päästä kikkailemaan, ja vuorikangas aiheuttikin ongelmia jokaisen lakin kohdalla. Lakin ympärysmitta sisäpuolelta on merkittävät muutama milliä lyhyempi kuin ulkopuolelta. Tämä pitää huomioida vuorikankaan leikkuussa. Omissa lakeissani vuori oli aina joko hintsun verran liian iso tai pieni.

Tässä lakissa vuoren kuviot osuivat ilahduttavasti melkein kohdalleen.

Nauhojen ompelu

Perinteisesti kiilojen väliset saumat peitetään nauhoilla. Mitä leveämpi nauha, sitä vaikeampi se on saada ommeltua siististi: lakin muotohan on kupera. Kapea punainen satiininauha oli varsin helppo ommella, leveämpi satiininauha oli anteeksiantamaton pienillekin virheille. Helpoin nauha käsitellä oli huonekalunauha (musta nauha kuvassa alla).

Koristeena musta “huonekalunauha”, tai “verhoilunauha”. Tämä nauha oli helpointa ommella. Lakin reunuksen vaalea siiviläkuvioinen nauha on tilattu Latviasta.

Ohut satiininauha on helpompi ommella kuin leveä. Tässä lakissa on käytetty 7 mm satiininauhaa Karnaluksilta. Karnaluksin satiininauhat ovat mielestäni turhan heikkolaatuisia, mutta kapeassa nauhassa sitä ei juuri näe.

Tässä lakissa musta satiininauha asettui ihan kivasti, mutta se olikin jo noin seitsemäs ompelemani lakki.

Reunan siistiminen

Haaste reunan koristelussa on, että vuoritettu lakki on paksu: reunan siistiminen kanttinauhalla toimisi muuten erinomaisesti, mutta paksu pyöreä lakki vaatisi enemmän nauhaa päällyspuolelle kuin sisuspuolelle. Ylimääräinen nauha jää vuoren puolelle aaltoilevana. Kokeilin tapoja kiertää tätä: mahdollista on myös ommella puoliskot lähes koko reunan matkalta yhteen oikeat puolet vastakkain, kääntää kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ommella loppu käsin. Eli siis niin kuin koulussa ommeltiin pikkutyynyjä. Tällöin reunaan ei tarvitse nauhaa laisinkaan.

Nyt vasta tajusin hankkia joutavaa kanttinauhaa, joka saattaisi ratkaista ryppyyntymisongelman. Mutta tämän projektin osalta olen totisesti valmis.

Reunaa ei kannata kääntää nurjalle puolelle, sillä tällöin nauhat jäävät painamaan päätä.

Tässä lakissa vuori ja päällyskangas on leikkaamalla tasattu reunoistaan ja sitten reunan ympäri on ommeltu musta kanttinauha. Haasteena tässä tyylissä on, että lakin sisäpuolelle jää kanttinauhaa ryttyyn.

Vuori ja päällinen ommeltuna oikeat puolet yhteen ja sitten käännetty.

Lue myös

Pellavakankaiset patalakit