Sametti eteläkarjalaisissa kansanpuvuissa

Samettia käytettiin eteläkarjalaisissa kansanpuvuissa vähän, jopa vähemmän kuin silkkiä. Sametille löytyy Kannaksen perinteisessä kansanpukeutumisessa vain muutamia käyttökohteita. Samettia on käytetty lähes aina nauhana, ja vain harvemmin isompana palana. Säilyneiden vaatteiden ja arkistoaineiston perusteella kokonaisia vaatteita sametista ei tehty koskaan. Isoimmat samettipalat löytyvät miesten karvalakeista, jotka olivat huiman kalliita. Samettiliiveistä tai -röijyistä ei ole tietoja (Viipurin uuteen kansallispukuun kuuluvat samettiliivi ei ole historiallinen).

Miesten sarkaviitat

1800-luvulla miehet käyttivät Kannaksella ja pohjoisempanakin valkoisia, samettikoristeisia sarkaviittoja. Samettia pantiin kaulan ympärille, sepaluksiin, etuliepeeseen ja hihansuihin. Tällaista viittaa käytettiin ainakin Jääskessä ja Antreassa (Schvindt 1913, 145) sekä Muolaassa, Valkjärvellä ja Heinjoella (Ibid., 94-95). Sakkolassa ja Raudussa näitä samettikoristeisia viittoja kutsuttiin reumaskoiviitoiksi (Ibid., 11).

Samettinauhoja saattoi olla rinnakkain jopa kolme (Schvindt 1913, 94-95). Säilyneiden viittojen perusteella yleinen tyyli on kolme mustaa samettikaitaletta kummallakin puolella kaulusta, hihoissa rinnakkain leveä kaitale ja kapea kaitale (kuten HM3083:15 kuvassa alla; Jääski LHMVHMAE15230, Jääsken kihlakunta KA1452, Kirvu KA3790). Muutamassa viitassa on kauluksessa kolmiraidat, mutta hihojen koristelu ei ole tiedossa (KA6177, KA7679). Kaukolasta on säilynyt pitäjälle ominaiseen tyyliin musta sarkaviitta (KA4817), jonka kauluksissa on koristeena samantyyliset kolmiraidat. Valkjärvellä tehtiin viittoja, joissa oli kauluksissa kaksi mustaa samettinauhaa tuuman päässä toisistaan (Salenius 1865). Viittoja joissa on vain yksi samettikaitale on säilynyt kaksi (KA4428, sekä REM 8762-31009 Jääskestä), ne ovat kuitenkin keskenään hieman erityylisiä.

Valkjärvellä näitä viittoja käytettiin ahkerasti 1840-luvun tietämillä (Salenius 1870, 37; Lemmetty 1867). Salenius kutsuu samettikoristeista viittaa “venäänviitaksi” erotuksena vanhanmallisiin, kirjontakoristeisiin ja lyhyihin “suomen viittoihin” (Salenius 1870, 37). 1860-luvun lopussa ei samettikoristeisiakaan viittoja enää paljon pidetty (Ilmarinen 1867:39).

Naisten sarkaviitat

Naisten viitoissa samettia on käytetty tietämäni mukaan ainoastaan Jääskessä, Antreassa ja Kirvussa. Naisen talvipukuun kuuluu valkoinen sarkaviitta, jonka kauluskaitaleena saattaa olla musta samettinauha (Schvindt 1913, 142). Säilyneissä viitoissa kauluskaitale näyttää olevan verkaa (KA3731, LHMVHMAE824:247, LHMVHMAE493), mutta antrealaisella pukunukella (K119:2, valmistettu 1850) kaulus on selvää samettia.

Emelie Winterin valmistama Antrean pukunukke, tytön puku (1850). Sarkaviitan ja sarkaliivin kauluksessa on tummaa samettia. Sametin käyttämisestä liivin kauluksessa ei ole tietoa. K119:2

Sakkolasta tai Raudusta olevan sarkaviitan EKME5125 kuvauksessa lukee, että sen kauluksessa on punainen samettinauha. Yleensä Sakkolan ja Raudun sarkaviittojen punaiset pystykaulukset ovat verkaa.

Savakkojen päällysvaatteet

Samettia esiintyy jonkin verran savakkojen käyttämien päällysvaatteiden koristeena. Savakkojen vaatteet muutenkin olivat useammin ostokankaista valmistettuja. Savakkojen hassaa eli lyhyttä puseroa saattoi 1800-luvun lopussa koristaa sametti helmassa (Uusikirkko, Mannonen 1938, 7336) ja myöskin hihansuissa (Kivennapa, Pimiä 1965, 1356). Kirvussa kohtu eli röijy voitiin kantata sametilla (Pärssinen 1938).

Pyhäjärvellä paltu oli “pieni takki, samettinauhalla koristettu” (Arponen 1932). Paltolla voitiin Kannaksella tarkoittaa monenlaisia, sekä miesten että naisten käyttämiä päällysvaatteita.

Miesten hatut

Miesten kesä- sekä talvihatuissa käytettiin koristeena samettia. Nämä hatut olivat kalliita ostovaatteita.

1800-luvulla miesten kesähattu oli leveä ja korkea huopahattu, jonka kupua ympäröi samettinauha, ja nauhassa oli usein metallisia solkia. Kirvussa tämän tyyliset hatut tulivat muotiin 1820-luvulla (Halinius 1826). Valkjärvellä miesten huopahattuja oli kahta laatua: korkeita ympyräanturaisia, päältä leveitä teräväanturaisia. Huopahatuissa oli tinalapat ja noin 5 cm leveä samettinauha. Nämä olivat hyvin arvokkaita, sillä ne maksoivat viidestä seitsemään ruplaa [käytetyn sarkahameen tai -viitan arvo oli tuona aikana alle ruplan] (Lemmetty 1867) Jääsken kihlakunnassa leveälierisiä huopahattuja kutsuttiin pajaskhatuiksi (Schvindt 1913, 145, Ruokolahdelta KA3788, Joutsenosta KA3956, KA3957), kaikissa mainituissa on ympärillä samettinauha. Koivistossa samoin tunnettiin termi pajaskihattu (Schvindt 1913, 123).

Samettinauhaa lierin reunassa sekä kuvun ympärillä. EKME12156

Talvisin miehet käyttivät karvahattuja. Eräs Valkjärvellä käytetty karvahattu oli Pietarista ostettu röllihattu, jossa oli suuret karvaiset korvalliset ja päällä musta nahka tai sametti. Nämäkin olivat arvokkaita, sillä ne maksoivat kuusi ruplaa. (Lemmetty 1867, Salenius 1865.) Käkisalmen kihlakunnasta on säilynyt kaksikin kuvauksen mukaista hattua (Räisälä NM.0048353; MAE No. 287-8). Tällaisia kauniita turkissomisteisia hattuja saatettiin kutsua myös kirjavapuuhkoisiksi hatuiksi (KA622). Kirjavapuuhkoiseksi kutsuttiin mitä tahansa turkiksella tai eri värisillä taljan paloilla koristeltua vaatetta, esim. turkistakkia, tai päähinettä niin kuin tässä.

Karvahattu, päällys näyttäisi olevan samettia. Räisälä NM.0048353

Muut

Samettia voi löytää pieninä paloina myös muista vaatekappaleista. Tässä on kuvattuna vyöllisiin kiinnitetty pieni samettipussi. Perinteisesti pussukka olisi ehkä ollut nahkaa, mutta tässä se on tehty sametista. Helttuhatuissa samettia käytettiin yleisesti. Käsittelin helttuhattuja jo silkin yhteydessä.

Vyölliset. Koristeena lasihelmiä, samettipussukka, jota on kirjailtu. Räisälä KA3445

Lähteet

REM: Venäjän etnografinen museo; KA/K/KK: Kansallismuseo, Museovirasto; LHMVHMAE: Lahden museot; EKME: Etelä-Karjalan museo; NM.: Nordiska Museet; NM: Néprajzi Múzeum, MAE: Kunstkamera.

Arponen, Aino. ”Vaatetuksesta Pyhäjärvellä ja Sakkolassa.” SKS käsikirjoitus E100, 94 sivua, 1932.
Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön [1826]. Linkki.
Ilmarinen. ”Savakkojen ja äyrämöisten eri vaatteen parsista.” 1867:39.
Lemmetty, Johan. ”Muutamia lauseita ja muistelmia Itä-Suomen [etenkin Valkjärven] yhteisen kansan elämän waiheista, waatteinparsista ja niiten muutoksista ja muista käytännöistä.” SKS käsikirjoitus E71, 1867. Linkki
Mannonen, Ulla. SKS käsikirjoitus 6992–7476, 1938.
Pimiä, Mikko. Vaatetus ja sen kehitys k. kannaksella. SKS käsikirjoitus, 1965.
Pärssinen, Sirkka. ”Puvut.” SKS Käsikirjoitus E142. 1938.
Salenius, J. M. ”Valkjärveläisten vaateparresta.” Suomen museo, 1905 [1865], 52–56.
Salenius, J. M. Walkjärwen pitäjän kertomus. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1870. Linkki.
Schvindt, Theodor. Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. Linkki

Käsityöt

Ylelliset talvilakit

Yksinkertainen vuoriton patalakki on tosi helppo ommella, jos käytössä on oikean muotoinen kiilan malli. Vuorettomista patalakeista täällä.

Jossain vaiheessa on osattava lopettaa. Yritin saada vuoritetusta patalakista täydellisen, mutta useiden kokeilujen jälkeen lakeista ei enää tule tämän parempia.

Haastavia vaiheita lakin ompelussa ovat:

lakin kiilojen muotoilu niin, että lakki seuraa nätisti pään muotoja
lakin puoliskojen ompeleminen yhteen niin, että puoliskot ovat täysin kohdakkain
nauhojen kiinnittäminen siististi
vuoren oikea koko suhteessa päälliseen
lakin reunan siistiminen nauhalla

Eli siis suurin piirtein kaikki vaiheet.

Tässä artikkelissa kerron vähän näistä haasteista. Työ jatkuu joskus, mutta tältä talvelta laitan homman pakettiin, artikkelin ulos ja unohdan lakit toistaiseksi.

Tein lakit miehelleni, jonka sukutaustassa yhdistyy karjalainen kaupunkieliitti ja maalainen savolaisuus. Patalakki yhdistetään vahvasti suomalaiseen kansanmiehen asun – ja täysin oikeutetusti. Pyöreitä lakkeja käytettiin laajalti alueella, jolle Ruotsin valta ulottui. Kosmopoliittia kaupunkilaisuutta valitsin ilmentämään ylellisen sametin, kultalangan sekä satiininauhat. Vuorikankaina on käytetty ohutta silkkiä ja konepestävää kuviopuuvillaa.

Samettilakkeja itse asiassa käytettiin ainakin paikallisesti myös kansan keskuudessa (Kaukonen 1985; viitattu myös Mathias Castrén, Kertomus Kemin pitäjästä vuodelta 1802, Kemi 1954), mutta useimmiten ne olivat villakankaisia. Sametti oli yksi niistä tuontimateriaaleista, joiden käyttöä säännösteltiin ylellisyysasetuksin. Suomalaisessa rahvaan puvuissa samettia on lakkien lisäksi käytetty ainakin liiveissä, mutta Karjalassa liivitkin tehtiin kotikutoisista kankaista.

Ylellisyysasetuksista Ruotsin vallan alla on kirjoitettu jonkin verran. Suurin osa Karjalaa siirtyi Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle, ja tämä ajanjakso “vanhan Suomen” historiaa on edelleen alitutkittua. Ylellisyysasetusten vaikutuksesta 1700–1800-lukujen viipurilaiseen säätyläispukeutumiseen ei ole tutkimusta, vaikka tuontitavaroiden kuluttamista säädeltiin sekä Ruotsissa että Venäjällä.

Musta ja erityisesti mattamusta on tosi tyylikästä. Ja vaikeaa valokuvata. Pahoittelen ylenpalttisesta filttereiden käyttöä.

Kiilojen kokoaminen

Aikalaispiirrosten perusteella lakkeja on tehty erilaisin leikkauksin, ks. kaaviot alla. Näistä kokeilin vasemmanpuoleista ja keskimmäistä, ja tykkään ehkä enemmän keskimmäisestä mallista. Oikeimmanpuoleisessa kaaviossa jokainen kiila on ommeltu kahdesta kappaleesta, mikä tuntuu turhalta asioiden monimutkaistamisella. Saman efektin saa aikaan ompelemalla nauhan vaakatasossa lakin ympäri.

Kuusikiilaisia patalakkimalleja: seitsemänosainen, kuusiosainen ja 12-osainen.

Patalakki, kuusikiilainen ja 12-osainen. Kansallismuseo KA1692.

Kokeilin aluksi lakin kokoamista kiila kerrallaan, mutta helpoin tapa saada osat keskitettyä oli ommella ensin kaksi puolikasta lakkia ja sitten puolikkaat yhteen. Paksun kankaan kanssa oli aina vähän säätöä saada puoliskot kärjestä täysin kohdalleen. Valkoisen tukikankaan kanssa ompelu oli astetta helpompaa – tiedätte kyllä jos olette mustia kankaita ommelleet.

Vuori

Lähteissä ei mainita lakeissa olleen vuorta. Tässä lakkiprojektissa vuori oli enimmäkseen esteettinen juttu, sillä halusin päästä kikkailemaan silkkien ja kuviokankaiden kanssa. Jos päänahka kestää esimerkiksi villan aiheuttaman kutinan, ei vuoren laittaminen ole mitenkään välttämätöntä.

Halusin päästä kikkailemaan, ja vuorikangas aiheuttikin ongelmia jokaisen lakin kohdalla. Lakin ympärysmitta sisäpuolelta on merkittävät muutama milliä lyhyempi kuin ulkopuolelta. Tämä pitää huomioida vuorikankaan leikkuussa. Omissa lakeissani vuori oli aina joko hintsun verran liian iso tai pieni.

Tässä lakissa vuoren kuviot osuivat ilahduttavasti melkein kohdalleen.

Nauhojen ompelu

Perinteisesti kiilojen väliset saumat peitetään nauhoilla. Mitä leveämpi nauha, sitä vaikeampi se on saada ommeltua siististi: lakin muotohan on kupera. Kapea punainen satiininauha oli varsin helppo ommella, leveämpi satiininauha oli anteeksiantamaton pienillekin virheille. Helpoin nauha käsitellä oli huonekalunauha (musta nauha kuvassa alla).

Koristeena musta “huonekalunauha”, tai “verhoilunauha”. Tämä nauha oli helpointa ommella. Lakin reunuksen vaalea siiviläkuvioinen nauha on tilattu Latviasta.

Ohut satiininauha on helpompi ommella kuin leveä. Tässä lakissa on käytetty 7 mm satiininauhaa Karnaluksilta. Karnaluksin satiininauhat ovat mielestäni turhan heikkolaatuisia, mutta kapeassa nauhassa sitä ei juuri näe.

Tässä lakissa musta satiininauha asettui ihan kivasti, mutta se olikin jo noin seitsemäs ompelemani lakki.

Seitsemästä kappaleesta ommeltu patalakki.

Reunan siistiminen

Haaste reunan koristelussa on, että vuoritettu lakki on paksu: reunan siistiminen kanttinauhalla toimisi muuten erinomaisesti, mutta paksu pyöreä lakki vaatisi enemmän nauhaa päällyspuolelle kuin sisuspuolelle. Ylimääräinen nauha jää vuoren puolelle aaltoilevana. Kokeilin tapoja kiertää tätä: mahdollista on myös ommella puoliskot lähes koko reunan matkalta yhteen oikeat puolet vastakkain, kääntää kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ommella loppu käsin. Eli siis niin kuin koulussa ommeltiin pikkutyynyjä. Tällöin reunaan ei tarvitse nauhaa laisinkaan.

Nyt vasta tajusin hankkia joutavaa kanttinauhaa, joka saattaisi ratkaista ryppyyntymisongelman. Mutta tämän projektin osalta olen totisesti valmis.

Reunaa ei kannata kääntää nurjalle puolelle, sillä tällöin nauhat jäävät painamaan päätä.

Tässä lakissa vuori ja päällyskangas on leikkaamalla tasattu reunoistaan ja sitten reunan ympäri on ommeltu musta kanttinauha. Haasteena tässä tyylissä on, että lakin sisäpuolelle jää kanttinauhaa ryttyyn.

Vuori ja päällinen ommeltuna oikeat puolet yhteen ja sitten käännetty.

Lue myös

Pellavakankaiset patalakit

Kaplaan kotipaja

Tag Archives: sametti