Edellisessä artikkelissa käsittelin Jääsken tankkeja laajemmin. Tässä artikkelissa keskityn koristelemattomaan tankkityyppiin.

On epäreilua niputtaa omiksi kategorioikseen ensinnäkin verkakoristeiset valkoiset tankit ja toisekseen verkakoristeiset tummat ja sitten yhdeksi isoksi kategoriaksi ne loput, joita ei ole somistettu verkakaistalein. Onhan koristelemattomien tankkien kategorian sisällä paljon vaihtelua. Tummat, koristelemattomat, sivuilta levitetyt tankit vaihtelevat muodoiltaan ja väreiltään, mutta en siltikään keksinyt miten tämän tyylin tankkeja voi enää jakaa alaluokkiin.

Tutkin koristelemattomia tankkeja museokokoelmissa ja niiden perusteella laadin oman tankkini. M-koon tankin kaavat löydät artikkelin lopussa. Aineistona olivat nämä seuraavat tankit, joita käsittelen nyt tarkemmin. Miten jääskeläinen tankki kannattaa valmistaa, jos halutaan sen muistuttavan historiallisia esikuviaan mahdollisimman paljon?

Lisäksi aineistoon kuuluvat:

Taustatietoja lähteenä käytetyistä tankeista

Varma paikkatieto on sinisessä tankissa K11101:2, Antrean Ahvola. Todennäköisesti musta liivi (NM.0011158) on Antreasta ja ruskea liivi (MAE No. 323-25) Jääskestä, Antreasta tai Kirvusta, sillä tankkien metatiedoissa ilmoitetaan näin. Sininen tankki REM 8762-33590 on osa “Jääskestä” kerättyä pukua. Liivi saattaa kuitenkin olla jostain muustakin Jääsken kihlakunnan pitäjästä. Sama pätee liiviin KA1417 sekä piirroksien tankkeihin KA1416 ja KA1418, jotka kaksi jälkimmäistä ovat Sireliuksen mukaan Jääskestä. Koska kaikkia Jääsken kihlakunnan pukuja kutsuttiin välillä jääskeläiseksi, voivat jääskeläisiksi kutsutut esineet olla mistä vain Jääsken kihlakunnan pitäjästä (paitsi eivät Joutsenosta).

Esineiden historiasta tiedämme sen verran, että KA1416–18 ovat Wiipurilaisen osakunnan keräämiä tai lahjoituksena saamia ennen vuotta 1883. Myös Kunstkameran ruskea tankki on Theodor Schvindtin (tai nuorempien osakuntalaisten) keräämä. Nordiska Museetin kokoelmissa oleva musta tankki tuli Ruotsiin Gustav Retziuksen mukana 1870-luvulla, toinen Venäjän etnografisen museon tankeista on osa Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Adlerberg Nikolai Vladimirovichin keräämää kokoelmaa. Tankkia esiteltiin etnografisessa näyttelyssä Venäjällä vuonna 1867, mistä on peräisin tämä edellisessä artikkelissa ollut valokuva.

Tarkimmin käytön konteksti tunnetaan antrealaisen sinisen liivin tapauksessa, sillä tankin tekijän nimi on kirjattu ylös. Anna Heikintytär Ahvonen syntyi Antrean Ahvolassa vuonna 1832. Ahvosten suku asutti nimikkokyläänsä Ahvolaa vähintäänkin siitä lähtien kun kirjallisia lähteitä ylipäätänsä on saatavilla, eli 1500-luvulta. Anna Ahvonen meni 18-vuotiaana naimisiin itseään pari vuotta vanhemman Juho Juhonpoika Ahvosen kanssa ja asettui asumaan Raunion tilalle. Ahvolan kylä siirtyi Antreasta Jääskeen 1860-luvulla ja Ahvosten pariskunta siinä mukana, vuodesta 1870 eteenpäin he löytyvät Jääsken kirkonkirjoista. Heidän elämästään tiedämme sen verran, että heillä oli ainakin yksi lapsi, Anna (s. 1857), jonka mies Antti Antinpoika Pöhö (s. 1845) tuli Raunion tilalle kotivävyksi. Raunion tila oli Ahvolan rikkaimpia ja vanhimpia. Sen iso tupa vuokrattiin Ahvolan kansankoulun käyttöön n. 1897–1902, ennen kuin koulu sai omat tilat. Anna Heikintytär kuoli vuonna 1906. Kuinka hänen tekemänsä tankki päätyi museoon, ei ole tiedossa.

Kangas

Kun puhutaan tankista, puhutaan usein sarkatankista. Aineiston valossa vaikuttaa siltä, että tankki on saattanut olla villaista sarkaa mutta myös puolivillaista vanutettua kangasta.

Tässä on lähikuvat niistä neljästä tankista, joista on saatavilla riittävän korkearesoluutioinen kuva. Kaikissa neljässä kangas on palttinasidoksista. Kolmessa sekä kude että loimi ovat villaa, yhdessä loimi on kasvikuitua (Finnan mukaan vihreää puuvillaa) ja kude villaa. Tunnistatte tämän puolivillaisen kankaan helposti: niissä kohdin joissa villavanu on kulunut pois, paistaa vaalea puuvillaloimi.

Kaikkia kankaita on nähdäkseni vanutettu, ei kuitenkaan samoissa määrin. Ylärivillä ruskeassa ja sinisessä kankaassa sidos on edelleen selvästi näkyvissä. Alarivillä sinisessä ja mustassa kankaassa sidos on näkyvissä ainoastaan niissä kohdin, missä villavanu on kulunut pois.

Minkälainen kangas sopii riikineiden tankkiin? Tankkiin sopivat parhaiten sarkana myytävät historialliset kankaat. Tankin voi vuorittaa, joten villakankaan ei välttämättä tarvitse olla paksua. Ennenmuinoinkin verkaa pyrittiin käyttämään niin paljon kuin omat varat sallivat, ja yleensä sitä on käytetty lähinnä koristuksissa. Ei ole kuitenkaan täysin epähistoriallista käyttää verkaa tankkikankaana. Jos tankin tekeminen on kiinni siitä ettei oikeanlaista sarkaa tahdo löytyä, ilman muuta sanoisin että mieluummin käyttää mitä vain kangasta mitä sattuu olemaan saatavilla. Tankin tunnistaa Jääsken tankiksi niin kauan kuin se on oikein leikattu, oli se sitten tehty sarasta tai verasta, sametista tai vaikka vanhasta villakangastakista.

1800-luvun jälkipuoliskolla tankkien väreinä suosittiin sinistä ja mustaa, ja tunnistettavuuden vuoksi käyttäisin ensisijaisesti näitä värejä. Mielestäni ei ole ongelmallista tehdä Jääsken pukuun ruskeaa tai harmaata tankkia, sekin on historiallisesti perusteltua. Yleisesti ottaen ruskeaa ja harmaata väriä käytettiin enemmän Ruokolahdella ja Rautjärvellä, minkä takia tämänväriset tankit saatetaan yhdistää näihin pitäjiin.

Kankaan valitseminen tankkiin on itse asiassa tosi kivaa. Jos käytät täysleveää (140 cm) kangasta, riittää kangasta tankin pituutta vastaava määrä. Tankki on hyvä tilaisuus hyödyntää pieniä kierrätyskangaspaloja – tai törkyisen kalliita kankaita. Vuoren ansiosta ohuehkokin kangas käy. Tankissa kangas ei joudu kovalle kulutukselle, eikä kestävyyttä siten tarvitse huomioida samalla tavalla kuin hameessa (jos esim. haluat voida istua maassa, kallioilla tms.). Itse ostin kierrätyskeskuksesta 18 metrin erän takkikangasta, jota olen nyt käyttänyt kokeiluihin. Näöltään kangas on hyvin samanlaista kuin mustassa museotankissa.

Vuori ja päärmeet

Tankin voi halutessaan vuorittaa, mutta se ei ole pakollista. Vuorittaminen on ompelun vaativin vaihe, ja jos sen jättää pois, on tankki todella helppo ommeltava. Toisaalta vuori tekee tankista huolitellun näköisen ja antaa tukea, jos päällliskangas on ohutta. Historiallisista tankeista löytyy yhtä lailla vuorillisia että vuorittomia esikuvia, joten vuorittaminen on ihan itsestä kiinni. Kuvissa alla on yläririvissä vuorittomia tankkeja ja alarivissä vuorillisia.

Ylhäällä vasemmalla kangas on kauttaaltaan käännetty laidoistaan päärmeelle. Päärme on kiinnitetty nurjalle päärmepistoin. Pistojen alla kulkee lanka, jonka tarkoitus on estää päärmepistoja uppoamasta kankaan reunaan. Samaa tekniikkaa käytetään jääskeläisten hameiden helmaveran ompelussa. Keskimmäisessä kuvassa päärmeen peittona on musta nauha tai kangaskaitale. Näyttäisi siltä, että musta suikale on ommeltu oikeat yhteen tankin kanssa, sitten suikaleen toinen laita on käännetty päärmeeksi nurjalle. Päärme on ommeltu niin kauaksi laidasta, että tankkikankaan ja suikaleen sauma on siirtynyt nurjalle puolelle. Oikealle puolelle ei jää näkyviin muuta kuin korkeintaan päärmepistojen jättämät painaumat.

Kuvissa alhaalla vasemmalla ja keskellä näkyy valkoinen vuorikangas. Todennäköisesti tankit on ommeltu siten, että ensin päällyskangas on päärmätty, sitten vuori on kiinnitetty päällykseen päärmepistoin. Vuoren kiinnittävät päärmepistot ovat näkyvissä kummassakin tankissa. Oikeimmanpuoleinen tankki on vuoritettu, mutta vuorin kiinnitys näyttää erilaiselta kuin edeltävissä kuvissa.

Tyypillisimmin vuorikangas on valkoinen ja koristelematon. Jos laajennetaan tarkastelua Jääsken alueen ulkopuolelle, on tässä ruokolahtelaisessa tankissa käytetty vuorina vanhaa nyytinkiesiliinaa ja tässä kaukolaisessa siniraidallista pellavapalttinaa. Nämä ovat ainoat poikkeukset, jotka tiedän. Jos siis haluat tosi historianmukaisen tankin, kannattaa vuoriksi valita tavallinen pellavakangas.

Vuoreen on mahdollista ommella tasku. Jääsken kihlakunnasta vuoreen ommeltu tasku löytyy tankeista: Ruokolahti KA3743, KA3741, KA3742 ja KA3744 sekä Jääsken kansallispuvun tankin mallina ollut KA1415.

Ideana on että vuorikangas ei vilku näkyviin oikealle puolelle. Silloinhan vuorikangasta ei käytännössä näe kukaan muu kuin sinä päälle pukiessasi. Miten siis olisi: Jääskeläisissä puvuissa pääsee kovin harvoin käyttämään painokuviollisia puuvillankaita tai silkkiä… Olisiko tämä hyvä hetki.. käyttää niitä?

Vuorittaminen on ompelun vaativin vaihe, eikä tämän artikkelin puitteissa ole mahdollista käsitellä vuorittamista enempää.

Pituus ja leveys

Lähdemateriaalina olleista tankeista viidestä on tiedoissa mittoja. Tankkien pituudet vaihtelevat 41–45 cm. Sikäli kuin tiedän, pisin kaikista Jääsken kihlakunnan (pl. Joutseno) tankeista on tämä ruokolahtelainen, 46,5 cm.

Wrightin ja Falkmanin piirrosten (ks. edellinen artikkeli) perusteella tankin helma ulottuu esiliinan ja hameenkauluksen päälle parin sentin matkalta. Tankista ei kannata tehdä liian pitkää, sillä silloin sen tunnistettavuus heikkenee. Tankin kuuluu olla vyötäröltä hieman kapeampi ja sitten levitä hameen helman päällä – ei kuitenkaan niin pitkänä kuin Laatokan Karjalan tankit (ks. piirros Kurkijoelta).

Entä voiko tankki olla liian lyhyt? Saako paitaa vilkkua helman alta? En ole ainakaan nähnyt Jääskestä piirroksia, joissa tankin helma jää hameenkaulan yläpuolelle niin kuin tässä piirroksessa Kaukolasta.

Tavoitteena on, että tankki myötäilee vartalon muotoja. Siluetin ei kuulu näyttää Diorin new lookilta: vaikutelman ei tarvitse olla pinkeä. Täydellistä vartalonmyötäisyyttä on muutenkin turha tavoitella, sillä leikkaukseen eivät kuulu muotolaskokset. Tankin kuitenkin kuuluu olla vähän “pieni” siinä mielessä, että etuliepeiden ei ole tarkoitus yltää kiinni koko matkalta. Riittää, että saat suljettua tankin vyötärön kapeimmasta kohdasta tai hieman ylempää. Vähistä piirroksista ei voi päätellä tarkkaa kohtaa, josta tankki yleisimmin suljettiin.

Rakenne

Kahdeksasta esikuvana olleesta tankista seitsemässä on sama rakenne: olkasaumat ja sivusaumat. Tankkia varten leikataan siten kaksi etukappaletta ja yksi takakappale.

Historiallisissa tankeissa saattaa olla enemmänkin saumoja vaikka rakenne käytännössä olisi sama. Esimerkiksi sinisessä antrealaisessa tankissa (K11101:2) on kummallakin kyljellä ylimääräiset kaitaleet, mutta tulkitsin niiden olevan jatkopaloja etukappaleille, ei että ne antavat vaatteelle muotoa. Tankissa KA1418 on sivu- ja olkasaumojen lisäksi takasauma. Takasauma on suora, eli sekään ei näytä muotoilevan vaatetta. Nämä “ylimääräiset saumat” ovat todennäköisesti johtuneet siitä, että kangasta on haluttu säästää.

Takakappaleen muoto

Vain kahdesta tankista on saatavilla takakuva (K11101:2 ja NM.0011158). Nämä ovat molemmat antrealaisia, toinen sininen ja toinen musta. Tankin muotoa ei voi hahmottaa kunnolla pelkästä etukuvasta, ja siksi tulen myös myöhemmin tässä artikkelissa tarkastelemaan näitä kahta tankkia, joista takapuolen kuva on olemassa.

Näiden kahden tankin takakappaleet ovat hieman eri malliset. Mustassa tankissa on tehty vyötärön kohdalla jyrkempi kavennus. En osaa valmiista tankista sanoa, onko vyötärön kavennus leikattu kappaleisiin pehmeästi kaartaen vai kuin viivottimella vetämällä. Omiin tankkeihini olen leikannut vyötärön kavennuksen kulmikkaasti (kuten piirretty mustan tankin kuvassa), mutta ommellut sauman tätä pehmeämmin.

Sinisessä tankissa helmaa on kaarrettu, mustassa tankissa takahelma on nähdäkseni suora.

Yleisimmin olkasaumat osuvat tankin selkäpuolelle. Ruskeassa Kunstkameran tankissa etukappaleessa näkyy saumat, jotka mahdollisesti ovat olkasaumat (tankista ei ole takapuolen kuvaa saatavilla).

Etukappaleen muoto

Etukappaleen muodon hahmottaminen valokuvien perusteella on haastavaa, ja siihen tarvitaan kuva myös tankin selkäpuolesta. Rekonstruoin etukappaleiden muodon kahdesta antrealaisesta tankista jotakuinkin seuraavanlaiseksi:

Jouduin vähän arvaamaan etukappaleiden kylkilaitojen muotoa. Näyttäisi siltä, että mustassa tankissa etukappaleet on viistottu levenemään alaspäin mentäessä, kyljen puolella. Sinisessä tankissa puolestaan etukappaleet ovat kyljen puolelta suorat ja lievepuolelta helmaa kohden levenevät. Kummassakin tankissa etukappaleet siis näyttäisivät levenevän alaspäin mentäessä, mutta levitys on tehty eri laitaan.

Sinisessä antrealaisessa tankissa (K11101:2) etuliepeet kaartuvat sisäänpäin, mutta vaikuttaisi siltä, että yleisemmin etuliepeet ovat olleet suorat. Joutsenon kansallispuvun tankissa sekä tässä joutsenolaisen näköisessä tankissa liepeet levenevät helmaa kohti. Mahdollisesti levitetyt etuliepeet ovat enemmän joutsenolainen juttu.

Joissain tankeissa etukappaleiden helmoja on kaarrettu, ei kuitenkaan kaikissa tankeissa. Helman kaartamisella on merkittävä vaikutus siihen, miten tankin kyljet asettuvat. Katso kuvia alla:

Kaula-aukko on toisinaan enemmän V:n, toisissa O:n muotoinen. Kaula-aukon ja etuliepeen yhtymäkohdassa on kulma, vertaa muotoa vaikkapa viinilasiin. Kaula-aukon tulisi olla sen kokoinen, että solki ja paidan kauluksen kirjailut näkyvät tankin alta.

Jos tankki on riittävän pitkä ja leveä muttei siitäkään huolimatta istu, on ongelma todennäköisesti kädenteissä. Kädentien muotoon on onneksi helppo tehdä muutoksia sovitusvaiheessa. Jääskeläisissä tankeissa käsiaukot ovat naftit, joten aukkoa ei tule höylätä liian suureksi. Kädentiestä saa korkeamman, kun lisää senttejä olkaan etukappaleessa.

Kaavakuvista yllä ja alla näette, että piirtämäni malli on vähän eri mallinen kuin ne kaksi esikuvaa, joista on valokuvat etu- sekä takapuolelta. Tajusin laatia nämä kaaviot vasta nyt artikkelia kirjoittaessa, mikä on harmi, sillä erot havainnollistuvat näissä selvästi: Kahdessa museotankissa etukappale on pidempi kuin takakappale. Lisäksi etukappaleen olka ei ole lankasuora, vaan se kääntyy kohti kädentietä. Jos olisin tajunnut tämän aiemmin, olisin tehnyt omasta mallistani enemmän esikuvien kaltaisen.

Hakaset ja napit

Piirrosten sekä museoesineiden perusteella tankit on kiinnitetty yleisemmin napilla tai pienillä hakasilla kuin isoilla hakasilla. Kolmessa tuntemassani liivissä on kiinnittimenä hakaset (KA141, 1416 ja 1417). Liivissä K11101:2 näkyy lenkkipuoli kahdesta hakasparista.

Vuorelmalta saa hakasia Kivennavan liiviin, hyvin samanlaisia kuin liivissä KA1416, ja Jääsken tarkistamattomaan pukuun, hyvin samanlaiset kuin liivissä KA1417. Myös Räisälän kansallispuvusta löytyy sopivan tyyliset hakaset. Nämä hakaset maksavat useita kymppejä: jos haet halvempaa vaihtoehtoa, kävisivätkö neule- ja nappikauppojen myymät norjalaiset hakaset? Budjettivaihtoehto – ja aivan historiallinen sellainen – on käyttää pieniä rautalankahakasia, joita saa ompelukaupoista ja jopa ruokakaupoista.

Schvindtin mukaan (1913, 142) ennenvanhaan tankit suljettiin hakasilla, myöhemmin napeilla. Nappia varten tehdään napinläpipistoilla päällystetty rihmalenkki, ks. esimerkiksi ohje jääskeläiseen esiliinaan. Todennäköisesti napin sijainti on yleisemmin ollut etuliepeen reunassa. Mustassa tankissa nappi on kauempana reunasta.

Kahdessa tankissa (KA1416, 1418) nappeja on kaksi. Alla on kuvattuna näistä toinen, vasemmalla Toini-Inkeri Kaukosen pukukirjassa (1985) ja oikealla Sireliuksen (1915). Miksiköhän Sireliuksen kirjan piirroksessa ei näy hakasparia?

Ompelukaavan taustaa

Olen parin vuoden ajan käyttänyt riikineissäni Jääsken tarkistetun kansallispuvun ohjeiden mukaan tehtyä verkakoristeista tankkia. Ohjeet ja kaava ovat todella hyvät ja niitä saa tilattua Sojalta. Verkareunainen tankki palveli käytössä oikein hyvin, vaikka en olekaan takahalkioiden suuri fani. Usein halkioiden väliin jäävä läppä nousee pystyyn tai kääntyy nurjalle puolelle tai muutoin asettuu jotenkin huonosti, ja sitten sitä saa miettiä kuinka pitkään sitä on kävellyt ympäriinsä hemulina.

Mitä enemmän kävin läpi vanhoja piirroksia ja museoesineitä, sitä varmemmaksi tulin siitä että tämänlainen tankki ei parhaiten edusta jääskeläistä pukeutumista. Jääsken kansallispukuun valittu halkeimellinen, punaverkakoristeltu tankki vaikuttaa olevan aika harvinainen, sillä sen esikuvan lisäksi en löytänyt muita vastaavia piirroksista tai museokokoelmista. Verkakoristeltu tankki kuitenkin mainitaan aikalaiskuvauksissa, ja kansallispuvussakin se perustuu historialliseen esikuvaan. Siten se on ihan “oikea”, vaikka esikuva olisikin cherrypickattu.

Tarkimmat mitat oli mahdollista ottaa antrealaisesta sinisestä tankista (K11101:2), ja toteutin ensimmäisen koeversion siitä saatujen mittojen perusteella. Ensimmäisten sovitusversioiden jälkeen lisäsin reilusti leveyttä selkään, minkä jälkeen malli alkoi istua. Kasvatin myös etukappaleiden leveyttä, vähän pituutta, lisäsin helmaan ympärysmittaa. Tein kuusi versiota, joista neljä viimeisintä ovat kaikki ihan käyttökelpoisia tankkeja. Vaikka malli poikkeaa esikuvista, istuvat viimeisimmät versiot hyvin olkapäiltä ja kädenteistä, joiden kaavoitus poikkeaa esikuvista.

Mietin kovasti, pitäisikö minun jakaa tankin kaavoja, en nimittäin ole edelleenkään täysin tyytyväinen kaavaan. Tankki istui päällä mukavasti, mutta kiinnityskohdan ympärille muodostui ryppyjä. Yritin ratkaista tätä kasvattamalla helman leveyttä, jolloin ryppyjä muodostuu edelleen vaikkakin vähemmän. Halusin kovasti saada tämän artikkelin yhteyteen jonkinlaisen kaavan, edes vaikka se olisikin epätäydellinen. Piirsin siis vielä yhdet, käyttäjäystävälliset kaavat ja toteutin näiden kaavojen kanssa vielä yhden tankin.

Kaava ei ole vielä täydellinen mutta ainakin se on. Kaava perustuu artikkelissa esiteltyihin historiallisiin esikuviin tosin kädenteiden malli on erilainen, kuten jo aiemmin selitin, ja mallia on helpotettu joissain kohdin: Ensinnäkin siirsin sivusauman selältä lähemmäksi kyljen keskikohtaa. Tein näin, sillä sivusauma on helpompi ommella, jos se on kädentien alimmassa kohdassa eikä kaarteessa. Toiseksi viistosin sivusaumat symmetrisesti niin, että etukappale ja takakappale ovat kyljestä täsmälleen saman malliset. Alkuperäisissä tankeissa etukappaleen ja takakappaleen sivut eivät välttämättä ole olleet symmetriset.

Tämä tankkimalli ei siis ole täydellinen kopio yhdestäkään esikuvasta. Sanoisin, että se on enemmän esikuvien mukainen kuin (näkemäni) Antrean, Kirvun ja Jääsken tarkistamattomien kansallispukujen liivit. Ainakaan siinä ei ole muotolaskoksia 😂​. Jos olet suunnilleen samaa kokoa ja haluat riikineisiin jonkun muun liivin kuin tarkistetun kansallispuvun verkakoristeisen, voit kokeilla millainen liivi näillä kaavoilla tulee.

Kaavat jääskeläiseen tankkiin (M-koko)

Miten tankin kaavat saa piirrettyä ilman paperikaavoja? Jos käytössäsi on mittaruudukollinen leikkuualusta, on kaavojen piirtäminen käsin helppoa. Ilman mittaruudukkoa joudut käyttämään enemmän viivotinta ja myös kulmaviivottimesta on silloin hyötyä.

Ompelu

Vuorittamattoman tankin ompelu on yksinkertainen homma:

1. Leikkaa etukappaleet ja takakappale. Kaavoissa ei ole saumavaroja. Lisää 1–1,5 cm saumavara kauttaaltaan, saumavaran leveys riippuu kankaan paksuudesta ja siitä aiotko tehdä yksin- vai kaksinkertaisen päärmeen.
2. Ompele olkasaumat ja kylkisaumat.
3. Päärmää helma, etuliepeet, kädentiet ja kaula-aukko kauttaaltaan. Yksinkertainen risapäärme sopii paksuihin kankaisiin parhaiten. Katso mallia ylempää artikkelista.

Muutokset kaavaan

Tee ensin sovitusversio halvemmasta kankaasta ja tee tarvittavat muutokset.

• Muutoksia pituuteen voit tehdä vartalon pituuden lisäksi myös olkaimen pituuteen.
• Jos tankki ei istu olkapäältä, voit kokeilla muuttaa etukappaleen olan kulmaa, tai takakappaleen olan kulmaa.
• Jos kädentie lörpöttää, kokeile madaltaa kädentietä.
• Jos kädentie kiristää, kokeile höylätä etukappaleen kädentietä avarammaksi. Kädentien korkeuteen kannattaa tehdä muutoksia ensin etukappaleen puolelle.
• Etu- ja takakappaleiden kylkipuolelle tehtävät muutokset:
  • Jos tankki on väljä kädenteiden alta, kavenna rinnan leveyttä
  • Vyötärön leveyttä on helppo muuttaa, samoin vyötärön korkeutta.
  • Helman leveyttä voi muuttaa.
• Jos tankki istuu kyljistä mutta etuliepeet eivät yllä yhteen, voit lisätä leveyttä etukappaleeseen myös lievepuolelle.
• Jos tankki kiristää selästä, voit lisätä leveyttä takakappaleen keskikohtaan ts. selälle.
• Muotoile kaula-aukko omaa silmää miellyttäväksi.

Lähteet

Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön/1816. Linkki.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, 1985.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista I. 1883.
Schvindt, T. & Sirelius, U. T. Studentavdelningarnas etnografiska museum 1876-1893. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XXXIII, 1922. Linkki.

Lue seuraavaksi

Jääsken tankkeja