Category Archives: Hameet

Hameet

Jääsken hame: ompelu

Pääsin viimeinkin kirjoittamaan jatkoa villakankaan vanuttamista käsittelevälle artikkelille. Vanutustulos oli keskinkertainen ja kaiken lisäksi kankaan ominainen kemikaalinhaju ei lähtenyt toisessakaan pesussa. Kangas sai odotella vuoden päivät, millä välin tein toisen onnistuneemman vanutuskokeilun ja ompelin pari muuta hametta. Artikkelikuvan hame on toinen näistä: kirkkaansininen verkahame, jonka kankaan ostin halvalla Torista. Itse vanutettu sarkahame on periaatteessa valmis mutta näyttää päälle puettuna säkiltä, eikä aika ole vielä kypsä julkaista siitä kuvia.

Tässä artikkelissa ommellaan Jääsken, Antrean ja Kirvun tyylinen yksivärinen villahame ja esitellään historialliset esikuvat, joihin malli perustuu. Olen koonnut kuvia Jääsken kihlakunnan eteläisten pitäjien (Jääski, Antrea ja Kirvu) hameista. Suuri osa kuvista on itse ottamiani Etelä-Karjalan sekä Lahden museoiden kokoelmista. Mukana on kuvia myös ruudullisista hurstuthameista, sillä ne yleensä poikkeavat yksivärisistä hameista ainoastaan hamekankaan puolesta.

Nykyajan olosuhteet on huomioitu siinä, että ohjeessa hame valmistetaan kahdesta kankaan leveydestä eli pietimestä. Ennen vanhaan jääskeläishameeseen tuli useita pietimiä, sillä kotikutoisen kankaan leveys oli alle metrin. Nykyiset kankaan ovat 140-150 cm leveitä, joten yleensä kaksi kankaan leveyttä riittää hyvin. Ohjeessa on myös osoitettu ne kohdat, joissa ompelukone on varteenotettava vaihtoehto käsin ompelulle.

Jos hameen ompeleminen ei ole ajankohtaista, voit siirtyä suoraan esikuvaosioon:

Hyppää suoraan esikuviin

Lyhyt ohje Jääsken tyylisen verkahelmushameen ompeluun

Hameen kokoaminen pietimistä vs. yhdestä kappaleesta on selitetty aiemmassa artikkelissa. Jos käytössäsi on 150 cm leveä kangas, voit koota hameen esimerkiksi kahdesta pietimestä. Hameen helman ympärysmitaksi tulee tällöin noin kolme metriä.

Materiaalit:

  • Villakangasta (leveys noin 150 cm) kaksi kertaa hameen tavoitepituus ilman helmaverkaa. Esimerkiksi 160 cm, jos tavoitteena on noin 80 cm pitkä hame ilman helmaverkaa. Saumavaraa voi laskea yhteensä 2 cm.
  • Pirtanauhaa: vyötärönympärys + vähintään 60 cm
  • Ompelulankaa: koneompelulankaa, tai käsin ompeluun voi käyttää myös nypläyslankaa tai muuta hyvälaatuista pellavalankaa.
  • Helmaan verkaa: esimerkiksi 18 cm kaistale 150 cm leveää verkaa.
  • Villalankaa (valinnainen).

1. Leikkaa kangas. (ks. kuva) Tässä esimerkissä leikataan kaksi palaa, jotka ovat leveydeltään 150 cm (leveys hulpiosta hulpioon) ja korkeudeltaan 80 cm. Hulpioita symboloi kuvassa vihreä viiva.

2. Jos kangas on purkautuvaista, huolittele palojen ylälaidat. Esimerkiksi verkakangasta ei välttämättä tarvitse siksakata. (Huolittelu on merkitty kuvaan valkoisella pisteviivalla.)

3. Ompele hameen takasauma, eli ompele kangaspalat hulpioistaan yhteen oikeat vastakkain. Perinteisesti saumat on ommeltu käsin jälkipistoilla. Ompeleet eivät jää näkyviin, joten voit halutessasi ommella sauman ompelukoneella.

4. Ompele hameen etusauma oikeat vastakkain, mutta pysähdy 20-25 cm päähän ylälaidasta. Tähän jää hameen etuhalkio. Voit halutessasi ommella päärmeet halkion laitoihin. Historiallisissa hameissa laitoja ei yleensä päärmätty, sillä reunassa on hulpio.

Yksinkertaisella risapäärmeellä päärmätty hameen etuhalkio. Tämä päärme on ommeltu koneella, mutta voit kiinnittää päärmeen myös käsinommellen päärmepistoin. Yleensä en päärmää etuhalkion reunoja, jos reunassa on hulpio.

5. Laskosta hameen vyötärö esimerkiksi 1,5 cm laskoksille. Esikuvissa laskosten leveys usein vaihtelee. Riippuu hameesi mitoista, paljonko kangasta jokaiseen laskokseen tulee upottaa. Neulaa jokainen laskos paikoilleen vähintään kahdesta kohtaa (eli siis ylempää ja muutaman sentin päästä alempaa).

Vinkki: Yleensä laitan laskostamattomaan hamekankaaseen merkit esimerkiksi 50 cm välein ja tarkkailen, kuinka paljon leveys kapenee laskostaessa. Minulla laskokset yleensä löystyvät ompelussa, joten tähtään todellista vyötärönympärystä kapeampaan mittaan (esimerkiksi 2 cm kapeampaan). Laskosten ei tarvitse jatkua aivan halkion laitaan asti, varsinkaan jos tulet käyttämään hameen päällä esiliinaa.

Hameen vyötärölaskokset kiinnitettynä paikoilleen kahdella nuppineularivillä.

6. Ompele laskokset paikoilleen. Todennäköisesti laskokset pysyvät paremmin kohdillaan, jos teet tämän käsin. Olen itse yleensä ommellut laskosten yli pariin kertaan ompelukoneella. Jos otat nuppineuloja pois, poista vain ylemmät nuppineulat. Alemmat nuppineulat kannattaa pitää paikallaan, kunnes olet saanut pirtanauhan ommeltua (seuraaava kohta).

7. Ompele pirtanauha laskosten päälle. Voit laittaa nauhan samaan tasoon hameen yläreunan kanssa tai hieman yläreunan yli. Jos haluat käyttää pirtanauhaa hameen solmimiseen, jätä kummallekin puolelle solmimispääksi vähintään 30 cm. Esikuvissa solmimisvaraa on jätetty tätä vähemmänkin, mutta itse ainakaan en tahdo saada tehtyä rusettia näin lyhyeen. Riippuen vähän minkä tyylistä hametta olet tekemässä, voit valita ommella pirtanauhan kiinnityspistot käsin (tällöin suosittelen käyttämään pellavaista nypläyslankaa) tai mahdollisimman huomaamattomasti ompelukoneella. Ompele pirtanauha kiinni vähintäänkin alalaidastaan. Voit lisäksi ommella nauhan kiinni ylälaidastaan luotospistoja käyttäen (ks. esikuvat).

Hameen vyötärönauhat
Lataa ohjevihko: Pirtanauhoja Jääsken kihlakunnan hameisiin

Vinkki: Jos käytät hametta ilman esiliinaa, toisessa päässä älä ompele vyötärönauhaa halkion reunaan asti (jätä etäisyyttä esimerkiksi 2-3 cm). Tällöin halkion laidat pääsevät hieman limittymään, kun vyötät hameen kiinni. Toisin sanoen alushame vilkkuu vähemmän näkyviin.

Vyötärönauhan kiinnittäminen käsinompelemalla. Nauhan voi kiinnittää vielä ylälaidastaankin.

8. Leikkaa helmaverkaa varten esimerkiksi kolme suikaletta 150 cm leveästä punaisesta verasta. Suikaleet voivat olla leveydeltään esimerkiksi 6 cm (sis. saumavara) tai hieman kapeampia.

9. Ompele hameen helman ja helmaveran sauma, oikeat vastakkain. Syötä verkaa siten, että se muodostaa pieniä poimuja. Poimutuksen runsaus vaihtelee esikuvissa. Jääsken tyylisissä hameissa poimutusta on kuitenkin aina jonkin verran. Voit ommella sauman käsin jälkipistoilla tai ompelukoneella. Sauma ei jää näkyviin. Todennäköisesti poimutus kuitenkin onnistuu kauniimmin, jos ompelet sauman käsin. Esikuvissa poimut ovat niin pieniä, että poimuharjoja ei ole tarvinnut kääntää. Verkasuikaleita ei tarvitse ommella päistään yhteen. Kun edellinen verkasuikale on loppumassa, lisää sen päälle uusi niin, että suikaleet menevät päällekkäin noin sentin matkalta (ks. esikuvat). Halutessasi voit jälkikäteen harsia verkakappaleiden päät yhteen.

10. Kiinnitä helmaveran ja hamekankaan saumavarat nurjalle puolelle. Tämä kannattaa tehdä käsin päärmepistoilla, sillä koneella tehty tikkaus jää näkyviin oikealle puolelle. Voit kuljettaa päärmepistojen alla värikästä villalankaa, joka toimii paitsi koristeena mutta estää myös pistoja uppoamasta veran reunaan.

Helmaveran sauma on ommeltu ompelukoneella. Verkaa on ommellessa syötetty pienille laskoksille. Saumavarat on käännetty ylöspäin ja kiinnitetty päärmepistoin. Alla kulkee vaaleanpunainen villalanka.

11. Voit halutessasi kiinnittää sepalukseen solmimisnauhan lisäksi parin metallihakasia.

Hakaspari on kiinnitetty piiloon solmimisnauhan alle. Toisella puolella sepalusta vyötärönauhaa ei ole ommeltu aivan reunaan asti (ks. vinkki kohdasta 7). Tämän ansiosta sepaluksen puoliskot pääsevät limittymään, eikä sepaluksesta tällöin vilku alushametta. Tässä hameessa sepaluksen laitoja ei ole päärmätty, koska kankaan hulpiot ovat siistit.

***

Vinkki: Haluatko hameeseesi taskut? Se on ihan mahdollista ja myös historiallista. Voit esimerkiksi leikata toisen helmakappaleista kahtia ja tehdä sivusaumoihin sivusaumataskut. Tällöin hameeseen tulee keski-etusauma ja kaksi sivusaumaa.

Sivusaumataskut kahdessa sivusaumassa. Kaavion hame on koottu kolmesta kappaleesta: yksi 150 cm leveä kappale ja toinen 150 cm leveä kappale halkaistuna kahtia.
Sivusaumatasku hameen oikealta puolelta.
Sivusaumatasku hameen nurjalta puolelta.

Esikuvat

Nyt siirryn käsittelemään hameiden esikuvia. Ompeluohjeet yllä perustuvat näihin esikuviin. Osasta hameista puuttuu paikkatieto, mutta arvioin niiden tyylin vastaavan Jääsken, Antrean ja Kirvun hameita. Hameen LHMVHMAE2599:1012 alkuperää on pohdittu tarkemmin täällä.

Sivusaumat

Hameiden sivusaumat on yleensä ommeltu jälkipistoilla. Tällöin toiselle puolelle kangasta muodostuu etupistojen näköinen jono ja toiselle puolelle kiinni toisissaan olevia pistoja. Historiallisissa hameissa sivusaumoja on monta, sillä hame on koottu pietimistä. Pietimiä voi olla esimerkiksi neljä tai viisi.

Sivusauma antrealaisessa hameessa (EKME 1390).

Sivusaumatasku

Hameissa ei yleensä ollut sivusaumataskua, mutta sellaisestakin löytyy ennakkotapaus. Todennäköisesti Jääskestä, Antreasta tai Kirvusta olevassa hameessa EKME3103 on yksi tasku sivusaumaan ommeltuma. Muualta Kannakselta taskuja löytyy hameista Kivennapa KTMKTEE2766:1 ja Rautjärvi EKME1392.

EKME3103

Keski-etusauma

Hameessa on keskellä edessä halkio. Yleensä halkion reunoja ei ole päärmätty, sillä kankaan reunassa on hulpio.

Hameen etuhalkio. EKME1390 Antrea

Vyötärön poimutus

Usein hameiden vyötärön poimutus on epätasainen. Poimut ovat suunnilleen 1-2 cm leveitä. Poimuharjat on yleensä käännetty osoittamaan samaan suuntaan.

LHMVHMAE666:187 ei paikkatietoa (Jääsken, Antrean ja Kirvun tyyli)
EKME3103 ei paikkatietoa (Jääsken, Antrean ja Kirvun tyyli)
NM.0011161 Antrea
LHMVHMAE2599:1012
MAE No. 323-22 Jääski, Antrea tai Kirvu
EKME1390 Antrea
KA8130 Jääski
LHMVHMAE575:163 Antrea

Vyötärön poimujen kiinnitys

Museohameissa poimujen kiinnitys näkyy nurjalla puolella. Näissä kahdessa hameessa laskokset on kiinnitetty tiivistyspistoilla tai ainakin sinne päin. On mahdollista, että myös oikealla puolella on pistoja, mutta pirtanauhan takia emme näe niitä.

LHMVHMAE2599:1012
EKME1390 Antrea

Vyötärönauhan kiinnitys

Pirtanauhan alareuna on ommeltu kiinni kankaan oikeaan puoleen. Pirtanauhan ylälaita on joskus kiinnitetty tasaan kankaanreunan kanssa luotospistoin (LHMVHMAE2599:1012). Joissain hameissa pirtanauhan ylälaitaa ei ole kiinnitetty ollenkaan.

Pirtanauhan ylälaita on ommeltu luotospistoin hameen yläreunaan. LHMVHMAE2599:1012
Pirtanauha on ommeltu alareunastaan kiinni hameen vyötäröön. EKME1390 Antrea

Yleisin tapa toteuttaa vyötärö on ollut ommella nauha suoraan poimujen päälle. Olen löytänyt tähän kaksi poikkeusta: Ensimmäisessä tapauksessa hameen vyötärön harja on päällystetty leveällä pirtanauhalla, joka peittää sekä oikean että nurjan puolen. Pirtanauhan päitä on käytetty solmimisnauhana.

Hameen vyötärö on päällystetty leveällä pirtanauhalla. EKME1368 ei paikkatietoa

Toisessa tapauksessa hameen suuhun on ommeltu valkoinen pellavainen vyötärökaitale (kyseisessä antrealaisessa hurstuthameessa vyötäröpoimut on vieläpä tehty toiseen erilliseen vyötärökaitaleeseen). Äyräpään kihlakunnan hameissa valkoinen pellavakaitale on tyypillinen vyötäröratkaisu.

LHMVHMAE575:163 Antrea
Hameen solmimisnauhan kiinnitys nurjalta puolelta.
Hameen solmimisnauhan kiinnitys nurjalta puolelta.

Nauhan solmimispäät

Yleensä nauhan lankapäät on kynitty mahdollisimman lyhyiksi. Pirtanauhan päissä ei siis ole tupsuja tai lankaterttuja. Solmimispäät ovat myös melko lyhyet, parisenkymmentä senttimetriä. Kaikissa hameissa vyötärön kiinnitykseen ei käytetä solmimisnauhoja: sepaluksen sulkemiseen on käytetty myös metallihakasia.

Pirtanauhan päät on jätetty solmimispäiksi. LHMVHMAE2599:1012
Pirtanauhan päät on katkaistu, ja sepalus suljetaan hakasilla. EKME3103 ei paikkatietoa (Jääsken, Antrean ja Kirvun tyyli)

Helmaveran ompelu

Muistitiedoissa ilmenee, että hurstuthametta pidettiin arvokkaampana, ja siinä helmaverka oli leveämpi 7,5-10 cm (Akiander 1852, Halinius 1826), sinisessä hameessa helmaveran leveyden kerrotaan olleen 3 cm (Ylönen 1954) ja vajaa 4 cm (Akiander 1852). Jääskeläisessä hameessa KA8130 helmaverka on leveydeltään 5 cm ja sen poimutus on runsas. Silmällä arvioiden runsain poimutus löytyy hameesta MAE No. 323-22.

Helmanveran ja hamekankaan yhdyssauma on ommeltu etupistoilla tai jälkipistoilla. Koska saumasta on näkyvissä aina vain toinen puoli, ei tästä voi olla varma. (Jos sauma on ommeltu jälkipistoin, näkyvissä on ainoastaan puoli joka näyttää etupistoilta.)

Yleensä verkakaitaleiden päät on ommeltu hieman lomittain. Kaitaleiden päitä ei siis ole ommeltu yhteen ennen helmasauma ompelua. Joissain hameissa verkakaitaleiden päät on jälkikäteen harsittu kiinni toisiinsa.

Sauman ompelun jälkeen helmaveran ja hamekankaan saumavarat on ommeltu kiinni hamekankaaseen päärmepistoilla. Päärmepistojen painaumat ja välillä myös pistot itse näkyvät hameen oikealla puolella. Päärmepistojen alla kuljetetaan yleensä värillistä villalankaa. Päärmepistot ommellaan hameen värisellä langalla.

Helmaveran alareunaa ei päärmätä. Näin tehdään Sakkolan ja Raudun hameissa sekä ainakin joissain Äyräpään kihlakunnan hameissa.

LHMVHMAE575:163 Antrea
LHMVHMAE2599:1012
LHMVHMAE2599:1012

MAE No. 323-22 Jääski, Antrea tai Kirvu
EKME 1390 Antrea
EKME 1390 Antrea
EKME3103 Jääski
EKME 1390 Antrea

Lisää kuvia tämän artikkelin hameista

Suurin osa esikuvien lähikuvista on itse ottamiani. Löydät lisää kuvia sekä samat kuvat paremmalla resoluutiolla Flickristä.

IMG_0279
P6250617b
_6251274

Lopuksi

Tässä siis tietopaketti Jääsken kihlakunnan eteläpitäjien (Jääski, Antrea, Kirvu) yksivärisistä verkahelmushameista. Tämän artikkelin ompeluohjeilla voi ommella yksivärisen sinisen tai mustan hameen, Halinius (1826) mainitsee Kirvusta myös punaiset hameet. Hurstuthameen voi myös ommella saman mallin mukaan sillä erotuksella, että hurstuthameen helmaverka saa olla leveämpi.

Olen tehnyt itselleni hameita sinisen verkaisen juhlahameen, mustan sarkaisen sunnuntaihameen sekä helmaverattoman harmaan arkihameen, joista jälkimmäistä haluaisin esitellä ihan omassa artikkelissaan. Hameet ovat muhkeita, niiden kuuluu olla, mutta vaatekaappiin niitä ei enää tahdo mahtua enempää. Lisää muhkeutta hameeseen saa alushameella.

Punaverkainen sininen kansanpuvun hame kuvattuna mallin päällä ylhäältä päin.

Lähteet

Akiander, Matthias (Matti Akkanen). Naisien waateh-parresta Jääskessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1852. Linkki.
Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön. Linkki.
Ylönen, Aulikki. Kirvun kirja. Helisevä-säätiö, 1954.

Lue myös

Jääsken hame: hamekangas
Jääsken hame: villakankaan vanuttaminen
Standard
Hameet

Päivitetty: Lapsen hartuushame

Tein pari vuotta sitten tyttärellemme hartuuksin varustetun hameen. Nyt tekisin monta asiaa toisin, ja siksi ajattelin kirjoittaa jatkoa lasten hameisiin liittyen. Olen sittemmin vakiintunut käyttämään yksinomaan Jääsken tyylistä pukua ja nykyisin teen myös lastenvaatteet jääskeläisittäin. Toisekseen olen nykyisin tarkempi vaatteiden historiallisuuden kanssa, ja kehitystä on tapahtunut ompelutaidoissakin. Vuoden 2022 artikkelissa mainitsemani Pyhäjärven kansallispuvun hartuushame muuten roikkuu edelleen odottamassa käsittelyä. En ole enää kärryillä, montako vuotta kyseinen projekti on ollut vaiheessa.

Julkaisin jo päivitettyä teoriatietoa artikkelissa Mihin Kannaksen pukuihin kuuluu hartuushame? Jos hartuushameet kiinnostavat, suosittelen tutustumaan artikkeliin. Totean siinä Jääsken suhteen, että mallia voi ottaa Kirvun tyylistä. Kirvun tyylistä puolestaan tiedetään sen verran, että hameissa oli hartuukset vielä 1800-luvun alussa, ja väriltään ne olivat siniset tai valkoiset. Totean myös että:

“Jos tietoa hartuuksien historiallisesta ulkonäöstä ei ole, tekisin niistä silloin mahdollisimman huomaamattomat.”

Kuten kuvista näkyy, en aina malta elää niin kuin opetan. Hartuusten kultakanttaukset ovat flamboijantimmat kuin niiden olisi tarvinnut olla.

Halusin tehdä tytöllemme hartuushameen, koska mielestäni se on lapsen käytössä kätevämpi kuin vyötäröhame. Lapsen on helppo pukea hame itse, eikä se varmasti purista vyötäröltä. Tällä hetkellä hame istuu väljästi, ja helma on todella runsas käyttäjän kokoon nähden. Toivoin, että hame ei heti jäisi pieneksi ja lopulta olisi myös mahdollista purkaa hartuukset kokonaan pois ja käyttää hametta tavallisena vyötäröhameena. Tästä syystä hame on pitkä ja runsas. Helman ympärysmitta on sama mitä laitan aikuisten hameeseenkin, kaksi kankaan leveyttä (à 140-150 cm). Myös vyötärönympärystä on varattu runsaasti, jotta vyötärölaskoksia ei tarvitse heti olla purkamassa.

Hameen hameosa edustaa jääskeläistä tyyliä: hamekangasta ei ole vetopoimutettu ja helmassa on noin viiden sentin levyinen poimutettu verkakaitale. Hartuuksiin otin mallia käkisalmelaisesta hameesta KA8825. Keskellä edessä on halkio samaan tyyliin kuin käkisalmelaisessa hameessa. Hartuuksien kanttaamiseen käytetyt vinonauhat on valinnut tyttäreni. Kirvulaisen tyylin mukaista olisi ollut valita hartuuksiin sininen tai valkoinen kangas. Tämä tieto kuitenkin on 1800-luvun alusta, ja myöhemmällä ajalla jääskeläisten asujen verkakoristeet ovat olleet enimmäkseen punaisia. Siksi punainen tuntui luonnollisimmalta valinnalta hartuuksien väriksi.

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, leikkaisin hartuukset sirommiksi. Erityisen tyytyväinen puolestaan olen siihen, kuinka hartuukset lähtevät yhtymäkohdasta juuri oikeassa kulmassa.

Hartuuksien selkäkappaleeseen on otettu mallia käkisalmelaisesta hameesta (KA8825).
Hame on muutoin siististi ommeltu sekä oikealta että nurjalta puolelta, mutta olkainten kiinnityskohtaan saumavarat jäävät näkyviin nurjalle puolelle. Tässä kohtaa on toisaalta mahdollisuus jättää olkaimiin jatkovaraa, joka on helppo ottaa käyttöön myöhemmin.
Helmaosa ja hartuukset on ommeltu yhteen siten, että vyötärösauman saumavarat jäävät hartuuksien sisäpuolelle. Tämä ei ole perinteinen tapa.
Helmaverka on Jääsken tyyliä.

En noudattanut ompelujärjestyksessä perinteistä tapaa, sillä tykkään ommella mahdollisimman paljon koneella. Jos vielä teen lisää saman mallisia hartuushameita, laadin siinä samoilla tulilla kunnollisen ompeluohjeen. Tekniikka on tosi kätevä ja nopea. Lyhyesti pantuna: hameen vyötärö ommellaan hartuuksien verkapuolen ja vuoripuolen väliin, sitten hartuusosan reunat kantataan vihonauhalla. Tein kanttaamisen vähän typerässä järjestyksessä, minkä takia lopputulos ei ole elegantein mahdollinen.

Tekemäni hame yhdistää kahden eri alueen tyyliä, ja siten se asettuu fantasiapukujen kategoriaan. “Jääskeläinen” hartuushame on nykytiedon valossa pakostakin fantasiapuku, sillä Jääsken hartuuksista ei ole kuvia tai tarkkoja kuvauksia. Jos hartuushameen haluaa, on silloin pakko säveltää itse. Tämä on toistaiseksi paras yritelmäni. Aion jatkaa kehitystyötä, mutta väliin tulee monta muuta projektia, jotka pitäisi nekin saattaa valmiiksi.

Lue myös

Mihin Kannaksen pukuihin kuuluu hartuushame?
Lapsen hartuushame “Pyhäjärvi”
Standard
Hameet

Mihin Kannaksen pukuihin kuuluu hartuushame?

Missä pitäjissä käytettiin olkaimilla eli hartuuksilla varustettua hametta? Minkä pitäjien riikineisiin voi yhdistää hartuushameen? Tässä artikkelissa on päivitettyä tietoa hartuushameista. Kirjoitin edellisen kerran aiheesta vuonna 2022, ja tässä teille laajempi ja tarkempi esitys.

Hartuukselliset hameet yhdistetään Käkisalmen, Pyhäjärven, Sakkolan ja Raudun (sekä Metsäpirtin) pukuihin. Näiden pitäjien kansallispukuihin kuuluu hartuushame, ja myös esikuva-aineisto tukee sen käyttämistä. Minun tietääkseni näistä pitäjistä ei ole edes säilynyt vyötäröhameita.

U. T. Sirelius (1915) pitää hartuushametta kehitysvaiheena muinaisen avohameen ja nykyisen vyötäröhameen välillä. Jos uskomme tähän väittämän, muuallakin Kannaksella on käytetty hartuushametta ennen vyötäröhameiden keksimistä. Tietoja hartuushameista on säilynyt vähän. Muistitietoa puvuista on kerätty enimmäkseen vasta 1900-luvun alussa, ja valtaosa tiedosta käsittelee 1800-luvun jälkimmäistä puoliskoa. Koska 1800-luvun lopun tiedoissa hartuushameita ei mainita, ovat ne jääneet pois käytöstä jo 1800-luvun alkupuolella tai aiemmin. Kirvun tapauksessa tiedetään tämän tapahtuneen 1820–1850-lukujen välisenä aikana (Halinius 1826, Akiander 1852). Muualta ei ole saatavilla näin tarkkaa muistitietoa.

Mainituissa Itä-Kannaksen pitäjissä (Käkisalmi, Pyhäjärvi, Sakkola, Rautu, Metsäpirtti) hartuushame on historiallisesti perustelluin hamemalli. Hartuuksien toteuttamiseen löytyy historiallisia esikuvia, jotka on tässä artikkelissa esitetty pitäjittäin. Metsäpirtistä ei ole saatavilla esikuvia, mutta todennäköisesti siellä on käytetty samanlaista hametta kuin Sakkolassa.

Muissakin Kannaksen pitäjissä hartuushametta on todennäköisesti käytetty joskus aiemmin, eikä sen käyttäminen nyky-riikineissä ole epähistoriallista. Meillä ei kuitenkaan ole tietoa siitä, miten olkaimet perinteisesti toteutettiin. Minkä väriset ne olivat? Millaisella mallilla ne oli leikattu? Minkälaista kanttinauhaa käytettiin? Oliko niissä kirjailuja? Jos omiin riikineisiinsä haluaa toteuttaa hartuukset, joutuu ne keksimään uudelleen itse. Avaan tätä hieman artikkelin lopussa.

Vielä yksi juttu: onko se hartiushame vai hartuushame? Muistitietoaineistossa kertojat puhuvat hartuushameesta. Kansatieteellisessä tutkimuksessa on käytetty kumpaakin muotoa. Käytän itse kansankielistä muotoa hartuus. Pyhäjärvellä sana on voinut kääntyä myös muotoon hartoos (Arponen 1932, 3, 38, 51).

Pitäjät, joissa hartuushametta käytettiin 1800-luvun loppupuolella: Käkisalmi, Pyhäjärvi, Sakkola, Rautu ja Metsäpirtti (Sakkolasta 1894).

Tiivistelmä

Käkisalmi ja PyhäjärviSakkola, Rautu ja Metsäpirtti
Hameen väriSininen tai mustaSininen, musta tai punainen
HamekangasVetopoimutettu koko pituudeltaan. Villainen tai puolivillainenEi vetopoimutusta. Villainen tai puolivillainen
Hartuuksien väriPunainenTummassa hameessa punainen, punaisessa hameessa tumma
Hartuusten koristeet–Joskus kirjontaa
EtumusHalkioEi halkiota
Hartuuksien yhtymäkohta takanaKorkealla Matalalla
VyöttämiskohtaTodennäköisesti rintojen altaRintojen yläpuolelta
HelmaverkaKapea, poimuttamatonLeveä, poimutettu, alalaidassa päärme
Helmanauha–Punaisessa hameessa keltaraitainen pirtanauha

Sakkola, Rautu ja Metsäpirtti

Sakkolassa ja Raudussa hameet olivat punaisia, sinisiä tai mustia. Hameita oli kokovillaisia talvihameita sekä puolivillaisia, joissa loimi oli pellavaa ( Schvindt 1913, 5). Säilyneiden hameiden perusteella sinisissä ja mustissa hameissa oli punainen verkahelmus. Helmaverat ovat tyypillisesti runsaasti poimutettuja ja jopa 10 cm leveitä. Verka oli yleensä päärmätty. Punaisissa hameissa oli helmassa keltaraitainen pirtanauha, leveys noin 5–6 cm. U. T. Sireliuksen (1915, 94) mukaan punainen helmaniekka hame oli arkihame ja sininen puolestaan juhlahame. Vaskelan ortodoksit käyttivät hekin punaisia hameita, mutta niissä ei ollut helmassa pirtanauhaa vaan kapeampi keltainen kaitale (Vahter 1930, 1).

KA218 Sakkola tai Rautu. Helmanauhan leveys 5 cm.
KA219 Sakkola tai Rautu. Helmanauhan leveys 6 cm.
EKME7029 Rautu. Helmanauhan leveys 6 cm.
KA3339 Sakkola tai Rautu. Verkahelmus 8 cm.
KA220 Sakkola tai Rautu. Verkahelmus on 10 cm leveä.
KA221 Sakkola tai Rautu
Hartuushameiden poimutettuja helmaverkoja. Verkaa poimutettiin huomattavasti enemmän kuin ympäröivissä pitäjissä (Suomen puolella). Sakkolassa ja Raudussa helmaverat päärmättiin. Päärmepistojen alla kulkee villalanka.
Punaisten hameiden helman pirtanauhoja (huom. kuvien värejä on käsitelty, jotta yksityiskohdat erottuisivat paremmin). Keltaviiruinen helmanauha kuuluu Sakkolan ja Raudun tyyliin. Kuvissa erottuu myös hamekankaan vaalea pellavaloimi. Nämä hameet ovat siten puolivillaisia.

Hartuukset ovat väriltään tummat punaisissa hameissa ja päinvastoin punaiset tummissa hameissa. Hartuuksia koottiin joskus erilaatuisista kangastilkuista. Tyypillisesti ne kantattiin ostokankaalla. Joskus Sakkolan ja Raudun hartuuksia kirjottiin. Muistitiedon mukaan “se ken ymmärs, se kirutt kirssilöill korreuksii” (Vappu Tenkanen, Vahter 1924). Kirssit tarkoittavat tässä [todennäköisesti ostettua] värikästä villalankaa. Säilyneiden hameiden perusteella hartuuksia kirjottiin maltillisemmin kuin esimerkiksi Inkerin Tuutarissa.

Yksityiskohta KA222: hartuuksien ristipistokirjontaa.
Hameiden KA3339 ja KA222 hartuuksista löytyy kirjontaa.
Sinisissä hameissa hartuukset ovat punaiset.
Punaisissa hameissa hartuukset ovat mustat tai muutoin tummat.

Miten hametta käytettiin?

Todennäköisesti Sakkolassa ja Raudussa hartuushame vyötettiin rintojen yläpuolelta. (Sirelius 1915, 94; Keinänen K10303:13; valokuva KK1157:29). Todennäköisesti esiliina vyötettiin samaan kohtaan mistä hame alkoi. (Vahter 1930, 4; K10303:13; KK1157:29.) Hilda Olsonin kivipainokuvassa vuodelta 1868 hameenkaulus jostain syystä roikkuu rintojen alapuolella. Tähän tyyliin hame puettiin Pyhäjärvellä.

Sakkolassa ja Raudussa perinteistä hametta käytettiin yleisesti vielä ainakin 1870-luvulla (Söderhjelm 1879; muistitietoaineisto Vahter 1924).

Todennäköisesti rajan toisella puolella Inkerin Vuoleessa ja Miikkulaisessa käytettiin samantyylisiä hartuushameita kuin Sakkolassa ja Raudussa. Vuoleesta on mainintoja sinisestä punaverkahameesta sekä punaisesta viiruhelmahameesta (Vahter 1924). Miikkulaisesta on säilynyt punainen viiruhelmahame (SU5954:1).

Schvindt 1913. Sakkola, Rautu.

KK1157:29 Metsäpirtti. Sohvia Tuokko l. Sutelainen poimuaa huntua. U. T. Sirelius 1915.
HK19400503:141 Hilda Olson, 1868. Vaimo Sakkolasta.
K10303:13, K10303:16, maalaukset Sigfrid August Keinänen vuodelta 1873, sekä KA383, KA224

Käkisalmi ja Pyhäjärvi

Käkisalmesta ja Pyhäjärveltä on paljon vähemmän aineistoa, minkä takia pitäjiä koskevat päätelmät ovat epävarmempia. Aineistoa on sen verran vähän, että eroa Pyhäjärven ja Käkisalmen hameiden välillä ei ole mahdollista tehdä. Sen sijaan ero Sakkolan ja Raudun hameisiin on ilmeinen. Käkisalmessa ja Pyhäjärvellä hartuushame on selvästi eri mallinen kuin Sakkolassa ja Raudussa. Sakkolassa ja Raudussa hameen etupuolella hartuuksien välissä on ylimääräistä kangasta, Käkisalmessa ja Pyhäjärvellä edessä on halkio. Hameen takapuolella hartuuksien yhtymäkohta on Käkisalmen ja Pyhäjärven hameissa korkeammalla. Sakkolan ja Raudun hameet ovat laskostamattomia, Pyhäjärven ja Käkisalmessa kangas on laskostettu koko matkalta helmaan asti. Kaiken lisäksi Pyhäjärvellä ja Käkisalmessa helmaverka on kapea ja poimuttamaton (tosin se on mahdollisesti laskostettu muun hamekankaan mukana).

Käkisalmesta on säilynyt ainakin yksi musta puolivillainen hame. Tämä hartuushame muistuttaa Kaukolan ja Räisälän vyötäröhameita: Se on musta, laskostettu ja helmassa on ohut punainen verka. Hameiden kuvista laskostusta on vähän vaikea nähdä, koska laskostus on ajan myötä oiennut. Samantyylinen hame näkyy päälle puettuna valokuvassa Adolf Aarnion valokuvassa (KA12.1) Käkisalmelta.

Pyhäjärvellä hartuushame tehtiin tummansinisestä (Sirelius 1915, 94) tai mustasta (ks. kuvat; Arponen 1932, 2; Kaukomieli 1876, 122) kankaasta. Hameita tehtiin kokovillaisia eli kokolankasia, ja puolivillaisia eli ärmäkkäisiä. Kaikilla ei välttämättä ollut täys-sarkahametta lainkaan. Hamekangas oli poimutettu ja prässätty. Hameiden hartuukset olivat punaista verkaa. Hameen helman yhden tai kahden sormen levyistä verkakaitaletta kutsuttiin Pyhäjärvellä listiksi (Schvindt 1913, 17; Arponen 1932). Yksittäisen muistitiedon mukaan hartuukset olivat vanhoilla naisilla leveämmät kuin nuorilla (Arponen 1932, 57).

Venäjän etnografisesta museosta löytyy käkisalmelaisen tai pyhäjärveläisen näköinen hame (REM3054-73).

KA8825 Käkisalmi, Norsjoki. Mahdollisesti hameen ostettiin Viipurilaisen osakunnan keruumatkalla vuonna 1876.
REM3054-73. Ei paikkatietoa, mutta helmaveran leveyden sekä hamekankaan laskostuksen takia todennäköisesti Käkisalmi tai Pyhäjärvi. Hametta REM 3054-73 ennen museoluettelossa on paita, jonka hyvin voi olla Käkisalmen kihlakunnasta. Seuraavalla numerolla kuitenkin on esiliina, jonka Venäjän etnografinen museo on pukenut nuken ylle osaksi inkeriläistä pukua.
KA12.1 Adolf Reinhold Aarnio: kauran niittoa Käkisalmen pitäjässä 1800-luvun lopulla.
KA8825 helmaverka. Tässä kankaassa näkyy myös jälkiä laskoksista.
KA8825

Miten hametta käytettiin?

Pyhäjärvellä hame vyötettiin kiinni rintojen alapuolelta (Sirelius 1915, 94). Todennäköisesti näin tehtiin myös Käkisalmessa (KA12.1). Hameen vyöttämiseen käytettiin Pyhäjärvellä kokkaniekkaa vyötä (Sirelius 1915, 94). Esiliina saatettiin pukea siten, että se peitti hameen halkion (K10303:14). Tässä kuvassa näette, miltä hameen halkio näyttää, jos esiliina on puettu alas vyötärölle. Vähäisen aineiston valossa vaikuttaa siltä, että hame on rinnasta hyvin avonainen ja hartuukset ovat suhteessa kapeat, ja ne vetäytyvät huomaamattomiin kohti kainaloa.

Todennäköisesti Pyhäjärvellä käyttiin hartuushametta ainakin 1870-luvulle asti (muistitieto Vahter 1924). Käkisalmessa 1890-luvulla otetussa valokuvassa (KA12.1) naisella on päällään hartuushame. Emme voi kuitenkaan tietää, onko kuva lavastettu.

Mahdollisesti hartuushame oli Pyhäjärvellä ainut hametyyppi, ennen kuin vyltäröhame alkoi syrjäyttää sitä. Yksittäisen muistitiedon (Arponen 1932, 2) mukaan Pyhäjärvellä ei aikoinaan käytetty kauluksella varustettuja körttihameita ollenkaan.

Jos vertaatte historiallisia hameita Pyhäjärven kansallispukuun, huomaatte että istuvuus on hyvin erilainen. Vuorelman versio Pyhäjärven hameesta on muutenkin suoranainen abominaatio. Käkisalmen kansallispuvun hameesta on liikkeellä hyvinkin kauniita versioita, ja varmaan siihen on saatavilla myös kelvolliset ohjeet. Näitä kannattanee hyödyntää myös Pyhäjärven tyylisissä hameissa.

K10303:14 S. A. Keinänen, Pyhäjärvi 1873. Maalauksessa näkyy hamekankaan poimutus.
Pyhäjärveläinen ja sakkolalainen asukokonaisuus Kansallismuseossa. Kuva teoksessa Kaukonen 1985. Mahdollisesti same hame toisella tapaa puettuna.
Pyhäjärvi, Schvindt 1913.

Muut alueet

Jääsken kihlakunnan Kirvussa käytettiin hartuushameita vielä 1800-luvun alussa. Kirvun kappalaisen Andreas Haliniuksen kuvauksen mukaan hame oli sarkaa ja väriltään punainen, sininen tai musta. Hartuukset ovat siniset tai valkoiset, ja ne on valmistettu sarasta. Helmassa oli tuuman leveä verka, joka oli punaisessa hameessa sininen ja tummassa hameessa punainen. Mustassa hameessa saattoi olla helmassa veran sijaan keltainen villanauha. Hameessa on keskellä leveä sepalus (kuten Käkisalmen/Pyhäjärven tyylisessä hameessa). Se ulottuu noin 7 cm pohkeen alapuolelle. Tässä en ole ihan varma mitä Halinius tarkoittaa: Hänen mukaansa hame riippuu navan alapuolella. Pidetäänkö hametta siis todella näin matalalla? (Halinius 1826.) Halinius ei anna ymmärtää, että hartuushamemuoti olisi hänen aikanaan ollut hiipumassa. Matti Akkanen kuitenkin kirjoittaa vuosisadan puolivälistä, että hartuushameita ei enää käytetty. (Akiander 1852.)

Kun kerta Käkisalmen kihlakunnan itäisissä pitäjissä Käkisalmessa ja Pyhäjärvellä käytettiin hartuushameita, olisi houkuttelevaa olettaa, että näin tehtiin myös Räisälässä ja Kaukolassa. Räisälästä ja Kaukolasta säilyneet hameet ovat vyötäröhameita, jotka tyylinsä puolesta muistuttavat käkisalmelaista hartuushametta muuten paitsi hartuuksien osalta. Kolmessa kaukolaisessa hameessa (KA808, KA807, MAE No. 323-11) ja yhdessä räisäläisessä hameessa (KA585) on punainen vyötärökaitale. Ehkä vanhat hartuushameet katkaistiin muodin muuttuessa vyötäröhameiksi, ja punaisista hartuuksista jäi muistuttamaan punainen vyötärökaitale?

Rannan kihlakunnasta on säilynyt runsaasti hurstuthameita, kaikki säilyneet vyötärömallisia. Schvindt (1913, 117) mainitsee ohimennen, että Koiviston hurstuthameiden kerrotaan olleen aiemmin hartuuksin varustettuja.

En ole törmännyt hartuushameisiin Äyräpään kihlakuntaa käsittelevissä aineistoissa.

Voiko hartuushametta käyttää muissa kuin itäisen Kannaksen puvuissa?

Pidän itse todennäköisenä, että koko Kannaksen alueella on käytetty hartuushameita, mutta siitä ei ole säilynyt tietoa. Jos näin uskoo, ei ole epähistoriallista valita riikineisiin hartuushame. Täysin ongelmatonta tämä ei kuitenkaan ole:

  1. Jos tietoa hartuuksien ulkonäöstä ei ole, miltä niiden pitäisi näyttää?
  2. Asun tunnistettavuus tietyn pitäjän riikineinä kärsii.

Ensimmäinen ongelma voidaan Räisälän ja Kaukolan kohdalla (minun mielestäni) ratkaista siten, että otetaan mallia Käkisalmen ja Pyhäjärven hameista. Koska hameet ovat muutoin samannäköisiä, ovat myös niiden hartuukset hyvällä tuurilla olleet ainakin sinne päin samaa tyyliä. Kirvun hartuuksista tiedämme jotain, ja todennäköisesti Jääsken ja Antrean pitäjien tyyli on ollut hyvin samanlainen. Joidenkin pitäjien hartuukset voitaisiin siis rekonstruoida vaillinaisen tiedon varassa. Lopputulos olisi tietenkin ns. fantasiapuku.

Itse ajattelen että puvun tunnistettavuus on sekin osa onnistunutta kansanpukua. Esimerkiksi Jääsken alueen hameet ovat viimeiset 150 vuotta olleet vyötäröhameita ja siten hartuuksellinen hame tekee puvusta vähemmän jääskeläisen näköisen. En tiedä lisäisikö hartuushameen käyttäminen kuitenkaan “mikä kansallispuku tuo on” -kyselyiden määrää, todennäköisesti ei.

Joissain tilanteissa hartuushameen käyttäminen voi olla mukavampaa kuin vyötäröhameen. Raskausaikana ajattelin, että ison vatsan kanssa olisi mukavampaa ilman ylimääräistä vyötärön ympärille köytettyä painolastia. En ehtinyt toteuttaa tätä ideaa. Omalle tytölleni olen tehnyt pelkästään hartuushameita. Lapselta vyötärönympäryksen mittaaminen on jotenkin vaikeaa, sillä vatsalihaksettoman taaperopötsin koko on aina vähän epämääräinen. Aikuisena kärsin joskus ihan mielelläni tiukasta vyötäröstä mutta lasta en halua tähän tilanteeseen asettaa. Lisäksi aikuisen naisen puvussa esiliina peittää hameen halkion, silloinkin kun vyötärön puoliskot eivät yllä kiinni toisiinsa. Lapsen pukuun esiliina ei kuulu, joten hameen tulisi pysyä edestä kiinni. Ajattelen että hame on lapselle mukavampi käyttää ja mittoihin saa enemmän kasvuvaraa, kun hame roikkuu olkien eikä vyötärön varassa.

Minulla ei ole mitään auktoriteettia vastata tyhjentävästi siihen, saako riikineissä käyttää hartuushametta (paitsi niiden Itä-Kannaksen pitäjien tapauksessa, jossa sitä kiistatta on käytetty). Minun mielipiteeni on, että sitä “saa” käyttää muissakin pitäjäpuvuissa, jos pyrkii muutoin olemaan mahdollisimman uskollinen oman pitäjänsä pukuperinteelle. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että Jääsken alueella hartuuksiin ei tule kirjontaa, koska Jääskessä on kirjottu tosi vähän. Jos tietoa hartuuksien historiallisesta ulkonäöstä ei ole, tekisin niistä silloin mahdollisimman huomaamattomat.

Lähteet

Akiander, Matthias (Matti Akkanen). Naisien waateh-parresta Jääskessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1852. Linkki.
Arponen, Aino. ”Vaatetuksesta Pyhäjärvellä ja Sakkolassa.” SKS käsikirjoitus E100, 94 sivua, 1932.
G.H. (nimimerkki). ”Från en forakningsresa.” Kaukomieli 1876 . Linkki.
Halinius, Andreas (Antti Komoinen). Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön. Linkki.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, 1985.
Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin. Museovirasto, 2004.
Schvindt, T. Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. Linkki
Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki
Söderhjelm, Werner. ”Kertomus Wiipurilais-Osakunnan v. 1879 lähettämän kansatieteellisen lähetyskunnan toimesta,” julkaistu nimellä ”Keruuretkellä Raudussa ja Valkjärvellä 1879”. Kotiseutu 1938:2. s. 69 (linkki)
Vahter Tyyni. ”Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Virkamatka 1924. Museovirasto.

Aiheeseen liittyvää

Päivitetty: Lapsen hartuushame
Lapsen hartuushame “Pyhäjärvi”

Standard
Hameet

Jääsken hame: villakankaan vanuttaminen

Artikkeli on jatkoa Jääsken hamekankaan valintaa käsittelevälle artikkelille.

Yleensä sarka määritellään toimikkaiseksi pinnastaan vanutetuksi täysvillakankaaksi. Historiallisesti Jääsken kihlakunnan alueella hameita tehtiin muistakin kangastyypeistä kuin sarasta. Ruokolahdella ja Rautjärvellä hameisiin käytettiin pellavaloimista sarssia. Jääsken, Antrean ja Kirvun alueelta on säilynyt kaksi vanutettua villahametta, jotka kuitenkin näyttävät olleet palttinasidoksisia (vaikka tekijät itse ovat ehkä kutsuneet kangasta saraksi).

Tässä artikkelissa kerron historiallisista esikuvista sekä kankaan vanuttamisesta ennen vanhaan ja nykyisin. Lopussa näette tuloksia omista yrityksistäni vanuttaa kangasta.

Historialliset esikuvat

Lyhyesti: todennäköisesti Jääskessä, Antreassa ja Kirvussa hamekangas vanutettiin. Ruokolahdella ja Rautjärvellä näin ei välttämättä tehty, mutta myös puolivillaista kangasta vanutettiin.

Jääskestä, Kirvusta tai Antreasta peräisin olevia yksivärisiä kansanpuvun hameita on minulla tällä hetkellä tiedossa kolme. Yksi Etelä-Karjalan museossa, yksi Lahdessa ja yksi Pietarissa Kunstkamerassa. Jos huonon kuvan perusteella pitää jotain arvata, sanoisin että Kunstkameran hame on mustaa huopunutta kokovillakangasta. Parissa kohtaa helmaa näkyy viistottaista raidoitusta, minkä takia kangas saattaisi olla toimikasta. Tämän enempää en Kunstkameran hamekankaan materiaaleista ja käsittelystä osaa sanoa.

Kirvulainen hame LHMVHMAE666:187 on “mustaa hieman huovutettua villapalttinaa”. Laskosten harjojen kohdalta huopaisuus on hieman kulunut pois paljastaen palttinasidoksen.

Kirvulainen hame, jossa palttinainen hamekangas on sarkautettu.
Kirvulainen hame. Lahden museo LHMVHMAE666:187

Kuvat alla ovat antrealaisesta hameesta EKME1390 Etelä-Karjalan museossa. Kuvat suurikokoisina. Hameen helmassa kangas on niin huopunutta, että sidos on kadonnut näkyvistä. Hameen vyötärön korkeudella sidos on paikoin näkyvissä oikealla sekä nurjalla puolella. Minun silmääni sidos näyttää palttinalta.

Kansanpuvun hamekangas, antrealainen huovutettu palttinahame.
Kansanpuvun hameen vyötärö, antrealainen hame.
Sarkakangasta, jossa kankaan sidos on kadonnut kokonaan näkyvistä.

Eteläisen Jääsken kihlakunnan alueella hameita siis tehtiin vanutetusta kankaasta, myös palttinasta. Yleisen määritelmän mukaan sarka on toimikasta. Ehkä myös palttinaista kangasta kutsuttiin saraksi. Jääsken Pajarin kylässä asunut henkilö kertoi vuonna 1923–1924, että hamekangas kudottiin neljällä varrella mutta palttinaksi. Kangasta kuitenkin kutsutaan saraksi. (Vahter 1924.)

Ruokolahdelta ja Rautjärveltä on säilynyt vanuttamattomia hameita sekä sellaisia puolivillaisia hameita, joista on vähän vaikea sanoa, onko niitä vanutettu (EKME1392, EKME4068, EKME1389, KA3747, LHMVHMAE2402:943 ). Näistä EKME4068 on vanuneimman näköinen. Rautjärvellä ja Ruokolahdella hameita tehtiin villa–pellavasekoitteesta, ja tällaisesta kankaasta en välttämättä havaitse, jos sitä on yritetty huovuttaa. Vaikka villakude huopuu, pellavaloimi pysyy ennallaan. Muistitiedon perusteella puolivillaistakin kangasta on kuitenkin vanutettu: Riitta Häyhä kertoi Rautjärven Kiiskinkylästä vuonna 1935, että ennen myös hamesarssia vanutettiin. Sarssi oli villakangasta, jossa loimi oli pellavaa. (Vahter 1935). Sitä en tiedä, viitattiinko Rautjärvellä palttinasidoksiseen villa–pellavakankaaseen aina sarssina.

Ruokolahtelainen hame, jossa näkyy villakuteen sarkautuminen.
Ruokolahtelainen hame, jonka kudevillassa näkyy vanumista. Tästä kuvakulmasta vanuminen korostuu. EKME4068.

Kuvassa alla on ruokolahtelainen hame EKME1389, jossa molemmat loimi sekä kude ovat samaa tummansinistä villalankaa. Kangasta ei selvästikään ole vanutettu. Muut tuntemani Ruokolahden ja Rautjärven hameet ovat villa–pellavakangasta.

Ruokolahtelainen hame museossa.
Hame Ruokolahti, EKME1389

Säilyneiden hameiden perusteella Jääsken kihlakunnassa siis suosittiin Ruokolahdella Rautjärvellä (n=5) vähän vanuneita tai vanuttamattomia hamekankaita, usein villa–pellavakangasta, ja kihlakunnan eteläosissa Jääskessä, Kirvussa ja Antreassa (n=3) hyvin vanutettua täysvillakangasta. Huomatkaa otoskoot tämän päätelmän takana.

Miten sarkaa valmistettiin ennen?

Ennen pyykinpesukoneita saran vanuttaminen oli kovaa (vaikka ehkä hauskaa) työtä, jota tekivät nuoret ja varsinkin miehet. Kangasta on vanutettu polkemalla lattialla tai sarkarullan avulla. Kangas voitiin myös kuivata rullalla. Kaikissa taloissa ei vanutettu kangasta itse, vaan työ saatettiin antaa ammattilaiselle.

Rautjärvellä sarkaa vanutettiin rullassa eli sarkarullalla. Vanuttamiseen osallistui viidestä kuuteen henkeä, yleensä nuoria, ja se oli hauskaa. Mukana oli evästä ja kahvia. Välillä kangasta kasteltiin kuumassa vedessä. “Pittää olla varmat miehet päissä ja kaksi henkee kummallaki kuppeella ainakii.” Omia kankaita käytiin ilmeisesti myös vanuttamassa naapurissa. Toisen rautjärveläisen kertojan mukaan vanuttamista varten oli sarkamylly, mutta pöksysarka vanutettiin jaloilla. (Vahter 1935.)

Vuoksenrannasta Ruosteikosta vuonna 1934 saadun tiedon mukaan sarkaa ei ollut enää noin kymmeneen vuoteen vanutettu. Sarkaa tehtiin myös sellaista, jossa oli kertaamaton musta loimi ja kudelanka siniseksi värjättyä. “Kun Pekko-vainaa eli, nii hää ol utala vanuttamaa. — Nyt eivät jaksa ku nykyajan ihmiset ovat nii heikkoi.” Vanuttaessa lähtee nahka pois “keträsiist” [kehräsluut]. Kotona sarkaa vanutettiin lattialla potkien ja pöydästä pidettiin molemmilla käsillä kiinni. Sitten kangas “pöpelöll [todennäköisesti papelo eli mikä vain patukka] käärittii ja kaulattii [kaulittiin], pantu kostea vaate ja sitte uunii, kun se kuivi uuniss, niin se valla rätisi”. Parempaa sarkaa varten voitiin kangas viedä ammattilaiselle vanutettavaksi. (Vahter 1934.)

Jääsken Pajarin kylässä hamekangas vanutettiin siten, että se kasteltiin ja sitä jaloin poljettiin. Hurstuthameita ei vanutettu. (Vahter 1924.)

Kankaan vanuttaminen ilman rullakuivatusta

Sarkaa ei tarvitse enää polkea, varsinaisen vanuttamisen työn tekee pyykinpesukone. Minulla ongelmana on ollut, että en ole uskaltanut myllyttää kankaita koneessa tarpeeksi pitkään sekä se, että minulla ei ole ollut muoviputkea, jonka ympärillä kuivattaa kangas.

Olen aiemmin pessyt kaksi villakangasta 60 asteessa villapesuaineen kanssa. Näissä projekteissa päätarkoitus ei ole ollut vanuttaa kangasta vaan poistaa siitä haju ja tai prässäykset. Kaksi pyöritystä tunnin ohjelmalla on mielestäni riittänyt hyvin kankaan siloittamiseen sekä mummolan hajun (tetrakloorianisoli) poistamiseen. Minun kankaistani toinen vanuttui täysin, mutta se oli aika sarkainen jo lähtöjään, toinen kangas vanuttui hieman pinnasta. Blogissa Kaijan käsin kangasta on pesty koneessa vielä pidempään.

Kuivasin nämä kaksi kangasta pyykkinarulla. Pyykkinarukuivaaminen toimi ihan hyvin. Narusta jääneet painaumat lähtivät kankaasta silittämällä. Erityisesti sininen kangas kutistui epätasaisesti, toisesta päästä enemmän kuin toisesta.

Pesty Räisälän kansallispuvun hamekangas.
Huonokuntoisesta Räisälän hameesta otettu hamekangas pestynä ja kuivattuna ilmassa. Kahden tunnin pesu jätti kankaan rakenteen näkyviin, mutta tästäkin huolimatta kangas tiivistyi (kutistui noin 7 % suuntaansa). Ennen pesua hamekangas oli harvahkoa ja siinä oli pari katkennutta loimilankaa. Pesemisen jälkeen langat eivät ole enää lähteneet purkautumaan. Hameeseen prässätyt taitteet katosivat lähes täysin. Vanhan talon haju lähti kankaasta täysin. Vaikka kangas ei olekaan täysin vanunutta, olen hameeseen hyvin tyytyväinen. Lisää kuvia artikkelisarjan seuraavassa osassa.
Vertailu pestyn ja pesemättömän villakankaan välillä.
Woolsomelta ostettu villatoimikas (Wool Thin Twill – Dark Navy – WKT 11/07), josta kahden tunnin pesussa katosi sidos hyvin näkyvistä. Myös tämä kangas on kuivattu narulla. Kangas ei ole järin laadukasta (metrihinta 25,50€) ja vanumisen lisäksi se myös paikoin nyppyyntyi. Perus sunnuntaihameeseen laatu olisi riittänyt aivan mainiosti. Kankaan kemikaalinen haju ei kuitenkaan lähtenyt pesussa mihinkään. Omaan nenääni se on ommellessa käynyt niin, että projekti on edelleen kesken.

Projekti: vanhan hamekankaan vanuttaminen

Nyt kuitenkin olin saanut haltuuni halkaisijaltaan 11-senttisen viemäriputken. Tämän putken ympärillä pesukoneessa vanutettu kangas on mahdollista kuivattaa rullalla siten, että siitä tulisi enemmän sarkainen. En ole aivan varma, mitä kankaan ominaisuuksia rullakuivattamisen pitäisi parantaa. Olen ajatellut, että kankaasta tulee tällöin tiiviimpi. Ehkä kangas myös pysyy tasakokoisempana, kun se ei virutu narulla. Ja ehkä villan on tarkoitus huopua vielä hieman lisää, kun kangasta kääritään rullalle ja takaisin.

Kokeilen rullalla kuivattamista vanhalla Kaukolan kansallispuvun hameella. Hamekangas on siistissä kunnossa, mutta laskokset ovat helmaa kohti auenneet ja päälle puettuna hame näyttää luttaantuneelta. Helman ympärysmitta on vain 244 senttiä, mikä osaltaan selittää sitä, että hame näyttää päällä vaatimattomalta erityisesti alushameen kanssa (joka entisestään levittää vekkejä helmaa kohden). Hame on Vuorelman tuotantoa ja Vuorelman retropukujen tyyliin lyhyt. Pituutta on kuitenkin piilotettu helmapäärmeeseen. Loimi on mustaa puuvillaa ja kude kaksisäikeistä ohutta villalankaa. Kankaan sidos näyttää nurjalta puolelta palttinalta mutta oikealta puolelta katsottuna se on selvästi jotain satiininkaltaista. Oikealla puolella loimilanka ei ole lainkaan näkyvissä.

Kaukolan tarkistamaton kansallispuku hame.
Tarkistamaton Kaukolan kansallispuvun hame, joka kaipaa huoltoa.
Kaukolan kansallispuvun hamekangas purettuna ja levitettynä.
Purettu hamekangas. Värejä on muokattu, jotta laskokset ja helmapäärmeen taite näkyvät paremmin. Käsittelemättömän kankaan mitat ovat 244 cm x 87 cm.

Kerron videolla tarkemmin, miten kankaan vanuttaminen ja kuivattaminen sujui. Laitoin kankaan peseytymään tunnin ohjelmalle, jonka jälkeen huomasin kankaan purkautuneen molemmista päistä (vaikka suurimmalta osalta matkaa reunat oli harsittu). Tämän takia en toteuttanut alkuperäistä suunnitelmaa pyörittää kangas vielä uudelleen koneessa. Lisäksi minun oli ohjeiden vastaisesti lingottava kangas pesukoneen matalimmalla asetuksella. Meidän pesukoneemme ei anna avata luukkua niin kauan, kuin se tulkitsee rummussa olevan vettä. Olen aiemmin yrittänyt valuttaa vettä rummusta pois hätäpoistoletkusta, mutta kangas ennemmin mätänee koneeseen kuin luovuttaa tarpeeksi siihen sitoutunutta vettä. Saatuani kankaan ulos koneesta käärin sen pyyhkeiden kanssa muoviputken päälle, ensin yhdessä pyyhkeen kanssa päällekkäin ja sitten luettuani ohjeet ensin koko kangas rullalle ja sitten päällimmäiseksi käärin pyyheliinan. Kankaassa ei linkouksen jäljiltä ollut järin paljon vettä jäljellä, ja pyyhkeet tarvitsi vaihtaa ainoastaan kolme kertaa, 12 tunnin välein. Avatessani pötköä neljättä kertaa, oli kangas jo niin kuiva, että otin sen pois rullalta ja silitin pois kankaaseen rullalla ollessa syntyneet taitteet.

Pesun ja kuivatuksen jälkeen kankaan mitat olivat 235 cm x 83,5 cm (ennen pesua 244 x 87). Kangas kutistui sekä loimen että kuteen suunnassa kummassakin noin neljä prosenttia. Tämä kangas oli jo valmiiksi tiivistä, joten enempi tiivistyminen ei ollut edes tarpeen.

Hamekangas käsittelyn jälkeen.
Kaukolan kansallispuvun hamekangas pesun ja rullalla kuivatuksen jälkeen. Kankaan nurja puoli on enimmäkseen puuvillaa, eikä siinä juuri näy vanumista. Kuvassa oikealla kankaan oikea puoli, jossa villan huopumista on hieman näkyvissä.

Onko rullakuivatus tarpeellista?

Olen aiemmin kuivattanut koneessa sarkautettuja kankaita ilmassa pyykkinarulla ja nyt oikeaoppisesti rullalla putken ympärillä. Järkevää koeasetelmaa tässä ei synny, sillä kaikki kolme kangasta ovat olleet ihan erilaisia. Rullalla kuivatusta kankaasta tuli tiivispintainen, mutta se oli sitä jo valmiiksi. Kangas kutistui tasaisesti, mutta niin kutistui myös toinen narulla kuivatuista kankaista. Narulla kuivattaminen jätti kankaaseen pyykkinarun painaumia, samoin rullan ympärillä kuivaaminen. Kummallakin menetelmällä kuivatusta kankaasta piti lopuksi silittää parit painaumat pois.

Siten en ole varma, onko rullakuivatuksesta miten paljon hyötyä. Ymmärrän rullakuivatuksen aikana, jona kangaskäärön on saanut kuivumaan leivinuuniin. Minulla ei ole leivinuunia – sen sijaan taloyhtiö tarjoaa kuivaushuoneen, jossa hurputtimen avulla saa paksunkin kankaan kuivaksi yhdessä päivässä.

Aion tietenkin kokeilla rullalla kuivattamista vielä uudelleen. Tällöin toivottavasti käsinkudotulla palttina- tai toimikaskankaalla, joka todella tarvitsee sarkauttamista. Villakangas on kallis materiaali, ja kaiken lisäksi minulla tällä hetkellä on enemmän hamekankaita mitä ehdin käyttämään. En siis aio enää sarkauttaa lisää pelkän kokeilemisen vuoksi. Viemäriputkin jää odottamaan tulevia vuosia.

***

Arvatkaa muistinko ottaa kuvia sarkauttamisprosessin aikana? No en muistanut. Mikäli olette kiinnostuneita siitä, miltä homma näytti, niin katsokaa video upotteessa.

Lähteet

Vahter Tyyni. ” Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Virkamatka 1924. Museovirasto.
Vahter Tyyni. ” Vuoksenrannan naisten käsitöistä ja puvusta.” Virkamatka 1934. Museovirasto.
Vahter Tyyni. ” Rautjärven naisten käsitöistä ym. pitäjiä.” Virkamatka 1935. Museovirasto. (minulla ei ole tästä koko tekstiä, joten tiedonantajan nimi ei tässä tapauksessa ole tiedossa.)

Lue myös

https://rajatiede.wordpress.com/2024/01/14/jaasken-hame-hamekangas
https://rajatiede.wordpress.com/2025/07/08/jaasken-hame-ompelu/
Standard
Hameet

Jääsken hame: hamekangas

Olen parin vuoden ajan käyttänyt ruutissani vanhoja kansallispuvun hameita tai tavallisia villakangashameita muokattuna. Viime syksynä otin tavoitteeksi uudistaa vaatevalikoimaani uusilla Jääsken tyylin mukaisilla kansanpuvun hameilla. Sitä varten selvittelin ja mietin jonkin verran hameasioita, ja nyt haluaisin jakaa nämä mietinnöt teille. Tässä artikkelissa keskityn hameen kankaan valintaan ja käsittelyyn, seuraavissa sarkauttamiseen ja hameen rakenteeseen. Artikkelikuva: EKME1390.

Jääsken, Kirvun ja Antrean hameet ovat suunnilleen samanlaisia ja selkeästi ympäröivistä pitäjistä erottuvia. Käsittelen siis tässä Jääsken, Kirvun ja Antrean hameita yhdessä. Ruokolahdella ja Rautjärvellä on hameilla omat erityispiirteensä, mutta joissain tapauksissa niiden hameita on vaikeaa erottaa Jääsken, Kirvun ja Antrean hameista.

Viittaan tässä artikkelissa muutamaan museokokoelmissa olevaan historialliseen esikuvaan: Lahden museon hametta (LHMVHMAE666:187) yritän vielä päästä tutkimaan, Etelä-Karjalan museon hametta EKME1390 kävin jo tarkastalemassa. Kolmas tuntemani Jääsken alueen yksivärinen hame on Kunstkameran hame 323-22. Näiden lisäksi on olemassa Jääsken kansallispuvun esikuvana toiminut Kansallismuseon hame KA8130 (ei luetteloitu Finnassa). Mahdollisesti Etelä-Karjalan museossa säilytettävä hame EKME3103 on eteläisen Jääsken kihlakunnan alueelta. Se voi kuitenkin olla myös Ruokolahdelta tai Rautjärveltä.

Hame Jääskestä Antreasta tai Kirvusta.

Sininen on varma valinta väriksi

Schvindtin (1913, 141) mukaan Jääskessä, Antreassa ja Kirvussa hameet olivat tummansinistä paksua villakangasta, jos ne eivät olleet ruudukkaita hurstuthameita. Lahden museossa on kuitenkin Kirvusta peräisin oleva hame (LHMVHMAE666:187), joka metatietojen perusteella on väriltään musta. Kirvun kappalaisena toimineen Andreas Haliniuksen kertomuksen mukaan 1800-luvun alussa hame oli Kirvussa lyhyt sininen sarkahame, jossa oli kahden sormen levyinen punainen verkahelmus.  (Halinius 1816, Siteerattu Schvindt 1913, 148.) Toisessa lähteessä Haliniuksen kerrotaan kertoneen, että 1800-luvun alussa käytössä olivat myös mustat hartuushameet. Vielä 1870-luvun jälkeenkin Kirvussa kerrotaan käytetyn mustia hameita, mutta näitä nimitetään körttihameiksi. (Sirelius 1915, 100.) Körtillä mahdollisesti viitataan tässä kankaan tyyppiin: villa–pellava-sekoitteeseen, jossa loimi on pellavaa ja kude villaa.

Hameet siis olivat sinisiä, mutta joskus aiemmin ja ehkä vähän myöhemminkin käytettiin myös mustia, ainakin Kirvussa. Koska hameen sininen saatiin aikaan ostovärillä, olivat hameet väistämättä olleet aiemmin jonkun muunkin värisiä kuin sinisiä myös Antreassa ja Jääskessä. Antreasta ja Jääskestä ei kuitenkaan ole säilynyt havaintoja 1800-luvun alusta. Dataa siis puuttuu, eikä minun mielestäni värin kanssa tarvitse olla niin tarkka, kun kyse on arkihameesta. Luonnolliset tumman lampaanvillan sävyt ovat varmasti erittäin historiallisia.

Tummaa sinistä käytettiin myös joissain ympäröivissä pitäjissä. Äyräpään kihlakunnan Muolaasta, Äyräpäästä, Heinjoelta ja Valkjärveltä on Finnassa punaisia hameita sekä yksi musta. Schvindtin mukaan sielläkin käytettiin sinisiä (1913, 90, 97). Räisälässä ja Kaukolassa hameet olivat mustia tai mustanharmaita (Schvindt 1913, 26, 35–36), mutta ainakin yksi sininen hame on tallennettu myös Käkisalmen/Kaukolan alueelta (KA808). Joutsenossa käytettiin pelkästään tummia lampaanvärisiä hameita (Schvindt 1913, 157), mutta Ruokolahdella ja Rautjärvellä käytettiin mustia ja harmaita hameita, mahdollisesti myöhemmin sinisiäkin (Ibid. 1913, 150–151, Sirelius 1915, 100).

Sinistä siis käytettiin muuallakin, mutta erityisesti sitä käytettiin Jääsken kihlakunnan eteläosissa. Jossa kyllä käytettiin myös mustaa. Kuitenkin jos juhlatilanteessa haluaa erottautua puvullaan jääskeläisenä (tai kirvulaisena tai antrealaisena), hameen väriksi voi valita sinisen.

Jääsken, Antrean ja Kirvun hameita.

Paksua hieman huovutettua toimikasta

Pääasialliset lähteeni kansanpukuasioissa ovat Theodor Schvindtin (1913) ja U. T. Sireliuksen (1915) kansanpukukirjat. Schvindt oli työssään järjestelmällinen, mutta ei antanut kaikille pitäjille ja vaatekappaleille samaa painoarvoa. Jääsken alueen hameista hän toteaa, että ne ovat “paksusta villavaatteesta”. Kuvaus ei kerro, oliko kangas toimikasta vai palttinaa tai oliko sitä huovutettu. Hamekankaan rakenne on siis pääteltävä säilyneiden hameiden perusteella.

Jääsken tarkistettuun kansallispukuun kankaaksi on valittu paksuhko sarka, pinnastaan huovutettu toimikkainen villakangas. Todennäköisesti tällaista kangasta on käytetty kansallispuvun hameen esikuvana olleessa hameessa (KA8130). Paksua tummansinistä sarkaa on myös antrealainen hame (EKME 1390), josta näette kuvia alla.

Antrealainen kansanpuvun hameen pirtanauha.
Vyötärön pirtanauha on vihreää, keltaista ja punaista villalankaa. Kude pellavaa.
Antrealaisen kansanpuvun hameen helma.
Hame on sarkaa ja helma tehdasvalmisteista verkaa. Veran pintarakenne on sileämpi.
Sarkakankaan pintarakenne.
Kangasta on huovutettu niin paljon, että sidos on kadonnut näkyvistä.
Antrea kansanpuvun hame.

Tämä ei tarkoita, että vain toimikkainen sarka kelpaa hamekankaaksi. Esimerkiksi Lahden museon hame on metatietojen mukaan palttinaa. Kirvulainen musta hame voitaisiinkin valmistaa villa–pellava-sekoitteesta eli körtistä. Kuvissa alla hamekankaan (ei kirvulainen) loimi on pellavaa ja kude villaa. Rautjärveläisessä hameessa kude on ruskea. Toisessa lähikuvassa on Jääsken kihlakunnan alueen hame, jonka alkuperäinen pitäjä ei ole tiedossa. Kude on musta. Kuvassa erottuu myös hyvin kankaan palttinasidos.

Palttinasidoksinen hamekangas Jääsken kihlakunnasta.
Tuntematon pitäjä Jääsken kihakunnan alueella EKME3103
Palttinasidoksinen hamekangas rautjärveltä, kude ruskeaa villalankaa.
Rautjärvi EKME 1392

Vertailun vuoksi alla on kuvat kahdesta ruokolahtelaisesta hameesta, joista ensimmäisessä sekä kude että loimi ovat sinistä villalankaa ja jälkimmäisesessä kude mustaa ja loimi sinistä.

Palttinasidoksinen hamekangas Ruokolahdelta.
Ruokolahtelainen hame EKME 1389
Ruokolahtelainen hame EKME4068

Kuinka paljon kangasta tarvitaan?

Hameen ympärysmitta: Etelä-Karjalan museon antrealainen hame on ympärysmitaltaan 250 cm, Kunstkameran 292 cm. Vajaa kolme metriä onkin todennäköisesti esikuvien mukainen ympärysmitta hameelle. Jos kangas on ohutta, laittaisin sitä enemmän, ja jos taas kovin paksua, sitten vähän vähemmän.

Hameen pituus: Etelä-Karjalan ja Lahden museon hameet ovat pituudeltaan 85 ja 90 cm. Ehkä absoluuttista pituutta tärkeämpää on pituus suhteessa hameen käyttäjään. Magnus von Wrightin piirroksen sekä Seifertin ottaman valokuvan (KK995:1) perusteella hameen helma asettuu hieman nilkan yläpuolelle. Kangasta tarvitaan muutama sentti hameen tavoitepituutta vähemmän, sillä helmaa jatkaa vielä 5–7 cm pitkä verkakaitale.

Hameeseen siis tarvitaan ompeluvalmista kangasta omista mitoista riippuen pituuteen noin 90 cm ja helman ympärykseen kolmisen metriä. Jos käytät hameeseen valmista sarkaa, voit hankkia kangasta juuri tarvitsemasi verran (plus saumavarat). Jos kuitenkin olet aikeissa ostaa toimikaskangasta ja sarkauttaa sen itse, on mukaan laskettava kutistuma. Minulla villakankaat kutistuivat pesussa 7–10 prosenttia.

Wrightin maalaus, jossa kaksi kansanpukuista naista Antreassa.
Antrealaisia kansanpukuja. Magnus von Wright, Museovirasto KK988:17

Hame voidaan koota yhdestä tai useasta kappaleesta

Länsi-Suomessa kankaan leveys oli yhtä kuin hameen pituus, Hame siis koottiin poimuttamalla yksi pitkä kangas vyötärölle. Länsisuomalaisissa raitahameissa pystysuorat raidat ovat siis kuderaitoja. Karjalasisilla kangaspuilla ei yleensä pystytty kutomaan yhtä leveitä tekstiileitä kuin lännessä (Sihvo & Lehtinen 1983.) Museokokoelmissa olevat yksiväriset karjalaiset hameet onkin pääsääntöisesti koottu pietimistä, eli ompelemalla useita pätkiä kangasta hulpioistaan yhteen. Etelä-Karjalan ja Lahden museoiden hameissa pietimien määrä on neljä. Muualta Karjalasta on tallennettu myös hameita, joissa pietimien määrä on viisi tai kuusi.

Kansanpuvun hameen voi toteuttaa perinteeseen tapaan useasta yhteenliitetystä kankaan leveydestä (ks. piirros 2) TAI oikaista ja ommella läntiseen tapaan hame yhdestä kappaleesta (ks. piirros 1). Nykyiset ostokankaat ovat lähes aina niin leveitä, että hameen voi tehdä yhdestä kappaleesta. Tällöin toki leikkuusta jää yli noin 50 sentin kaitale kangasta.

Hameen kokoaminen yhdestä kankaasta tai neljästä kankaan leveydestä eli pietimestä.

Piirroksessa on esitetty hameen kokoaminen yhdestä palasta (1) ja useasta kankaan leveydestä eli pietimestä (2). Hulpioita eli kankaaseen kudottaessa syntynyttä reunaa symboloivat punaiset viivat. Esimerkiksi jos kudotun kankaan leveys on käsiteltynä 65 cm, on kangasta kudottava neljän pituuden verran (65 cm x 4 = 260 cm).

Mistä kankaita saa ostettua?

Haastavinta oli löytää kangas oikean värisenä sinimustana. Indigonsiniset ovat aina liian vihertäviä. Samoin petroolinsiniset. Kobolotinsiniset saattavat sopiva jonkun toisen makuun. Itse pidin niitä liian vaaleina, mutta jälkikäteen ajatellen olisi sekin voinut toimia. Todennäköisesti parhaan värit löytyvät laivastonsinisistä ja tummista laivastonsinisistä.

Tilasin hametta ja liiviä varten Puolasta Woolsomen ohutta villatoimikasta, painoltaan 290 g/m2. Tämä kangas on sellaisenaan mielestäni sopivan sarkapintaista, sillä toimikassidos erottuu kankaasta edelleen jonkin verran. Olisin mieluummin kuitenkin ottanut asteen paksumpaa ja huopapintaisempaa kangasta, joka Woolsomella olisi ollut medium merinovilla painoltaan 370 g/m2. Tämä kangas on pehmeä ja paksu, eikä kankaan sidos enää näy. Omasta mielestäni kankaan väri kuitenkin on liian vihertävä. Hyvin samanlainen melko hyvä kangas löytyy myös Korpsilta Ruotsista, ohut tummansininen sarka. Verkkokaupalla kuitenkin kesti pelkkien kangasnäytteiden toimittamisessa niin pitkään (muutamia viikkoja), että en uskaltanut tehdä sieltä isoa tilausta. Woolsomesta sen sijaan sekä näytteet että kankaat saapuivat pikavauhtia. Woolsomen ja Korpsin lisäksi maininnan edullisista (alle 30€/metri) villakankaista ansaitsee saksalainen Naturtüche, jonka valikoimissa on useampikin paksu luonnonvalkoinen toimikas, ei kuitenkaan sopivan sinistä kangasta.

Loppujen lopuksi olen tyytymätön tilaamaani Woolsomen kankaaseen. Sen väri menettelee vaikka onkin hieman liian vihertävä. Ja 25 euron metrihinnan huomioiden on laatu erinomainen. Suurin ongelma on haju: tuuletus tai pesu ei vienyt mukanaan väriaineen hajua!

***

Sarjan seuraavassa osassa käsittelen hamekankaan sarkauttamista kotona.

Lähteet

Schvindt, T. (1913). Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala.
Sirelius, U. T. (1916). Suomen kansanpukujen historia: sisältää 439 tekstikuvaa ja 24 kuvataulua, joista 5 värillistä. Suomalais-ugrilainen seura.

Lue seuraavaksi

Jääsken hame: villakankaan vanuttaminen
Jääsken hame: ompelu
Standard
Hameet

Lapsen hartuushame “Pyhäjärvi”

Tässä jutussa käsitellään hartuushameita. Yleisemmin eri hametyypeistä voit lukea täältä.

Hei! Tämä artikkeli on aika vanha, ja nykyisin tekisin monta asiaa toisin. Katso tuoreempi artikkeli.

Ostin Torista keskenjääneen projektin muokata Pyhäjärven kansallispuvun hartuushametta. Edellinen omistaja oli prässäyttänyt hamekankaan, mutta projekti oli sittemmin jäänyt roikkumaan kaappiin. Minulla ei käynyt paljon paremmin, sillä puku jäi postista tultuaan kuukausiksi työpöydälle (ja on siellä edelleen). Hartuukset tuntuivat vaikeilta, sillä en pitänyt Pyhäjärven kansallispukuun valitusta olkainmallista eikä vaihtoehtoisia malleja tuntunut löytyvän.

Tein taustatyötä hartuushameeseen liittyen, mutta se oli hankalaa. Hartuushameet ovat monissa pitäjissä jääneet käytössä aiemmin kuin vyötäröhameet, joten niistä ei samalla tavalla on säilynyt mallikappaleita.

Voiko ruuttiin tehdä vyötäröhameen sijaan hartuushameen?

Kansallispuvuista Pyhäjärven, Käkisalmen ja Sakkola-Raudun pukuihin on valittu hartuushame. Hartuushametta on aiemmin käytetty muuallakin (tästä ja muutenkin hametyypeistä lisää) vaikka sitä ei ole valittu kansallispuvun hameeksi. Samalla tavoin siis kuin esimerkiksi Parikkalassa ja Sortavalassa kansallispukuun on valittu juovikas läntinen hame jo aiemmin käytöstä poistuneen yksivärisen hameen sijaan.

Sireliuksen kirjasta hartuushameita Rautu ja Sulkava, liivihameita Mäntyharju ja Nastola.
Sireliuksen kirjasta Hrtuushameita Rautu, Parkano ja Sääksmäki.

Läntisessä Suomessa käytössä oli vielä myöhemminkin liivihameita, jotka kuitenkin leikkaukseltaan ovat erilaisia. Sirelius 1916.

Siten siis, jos ruutissaan tavoittelee oman “kotipitäjänsä” historiallista tyyliä, voi hartuushameen tai tumman yksivärisen hameen yhdistää melko vapaasti mihin tahansa Kannaksen tai Laatokan Karjalan pitäjän pukuun siitä riippumatta, mitä 1900-luvulla koottuun kansallispukuun on valittu. Todennäköisesti kumpikin hametyyppi on ollut pitäjässä käytössä joskus aiemmin.

Hartuushameiden liivityyppejä

Hartuushameita on säilynyt museokokoelmiin (niihin mitä Finnassa on haettavissa) harmillisen vähän. Theodor Schvindtin kirjassa Kansanpukuja Suomesta (1913) löytyy hartuushameen kaaviokuva Pyhäjärven pitäjästä, ja tämän mallin mukaan tein artikkelissa esittelemäni taaperon hartuushameen (kaavio vasemmalla). Erona nyky-karjalaisiin sarafaaneihin on hartuuksien leveys, olkainten yhtymäkohdan korkeus sekä tietenkin se, että hartuukset on ommeltu eri kankaasta kuin hameen helmaosa. Rautulaisessa hartuushameessa, josta kuva hieman alempana, hartuukset on leikattu kuten sarafaanissa (kaavio oikealla).

Kaavio Pyhäjärven kansanpuvun hartuukset Theodor Schvindtin kaaviokuvan mukaan.
Kaavio Raudun hartuushameen hartuukset Etelä-Karjalan museon kokoelmassa olevan hameen mukaan.

Vasen: Hameen hartuukset Pyhäjärveltä (Schvindt 1913). Oikea: Hartuukset Raudusta, suunnilleen Etelä-Karjalan museon kuvan perusteella. Vastaava kaaviopari löytyy myös Ildikó Lehtisen ja Pirkko Sihvon loistavasta kirjasta, Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin.

Schvindt (1913) kirjoittaa Pyhäjärvellä käytetystä hartuushameesta:

Hame oli joko sarkahame (kokovillainen) tai ärmäkkäinen (puolivillainen: loimet pellavaisia ja kude villainen). Kesällä pidettiin aina puolivillaista, useasti myös talvella; eihän kaikilla kokovillaista sarkahametta ollutkaan. Kuten Sakkolassa oli Pyhäjärvelläkin naisen hameessa lyhyet hartuukset, jotka usein tehtiin punaisesta verasta hameen kauluksineen. Helmassa oli sormen levyinen punainen verkakaistale, listiksi sanottu.

Pyhäjärven kansanpuku Schvindt piirroskuva hartuushame ja hurstuthame.

Schvindtin kuvaama hartuushame on kuvassa oikealla. Vasemmanpuoleinen hurstuthame jäi pois käytöstä jo aiemmin. Hurstuthame on kahdesta yhteenliittämättömästä kangaskappaleesta koottu avohame, joka muistuttaa venäläistä ponjovaa.

Myös Sakkola-Raudussa “hameet olivat hartuusniekkahameita, s. o. lyhyillä kannikkeilla varustettuja hameita, joissa kaulus ulottui melkein keskelle rintaa”. Hameita oli mustia, sinisiä ja punaisia (Schvindt 1913).

1800-luvun äyrämöiset hartuushameet. kuten edellä kuvattu Sakkola-Raudun hame, olivat leikkaukseltaan suorasarafaaneja (moskovnik) (Lehtinen & Sihvo 2005). Etelä-Karjalan museon kokoelmasta löytyvässä rautulaisessa hameessa hartuukset ovat kapeat, huomattavasti kapeammat verrattuna nykyisin käytettyyn Sakkola-Raudun kansallispukuun. Huomiota herättävää onkin se, miten kansallispuvun hameeksi on valittu ehkä enemmän suomalaiseksi mielletty Pyhäjärven-Käkisalmen leikkaus eikä 1800-luvulla käytössä ollut sarafaanimallinen hame.

Hartuushame kansanpuku Raudusta.
Hartuushame kansanpuku Raudusta.

Hartuushame Raudusta, Etelä-Karjalan museo.

Taaperon hartuushame

Mitat on otettu tässä ajatellen noin puolitoistavuotiasta lasta (koko 86). Hameen malli on kuitenkin sellainen, että käyttäjän koko vaikuttaa lähinnä siihen, miten hame asettuua rinnalle eikä niinkään siihen, mahtuuko se päälle. Suunnilleen sama leveys kuitenkin mahtunee 104 senttiin asti.

Lapsen hartuushame edestä.

Yläosan vuoripuolella näkyy, että olkaimet on ommeltu suoraan kiinni vuoren oikeaan puoleen eikä suinkaan sujautettu vuoren ja päällisen väliin (niin kuin alempana neuvon tekemään).

Hartuushamen hartuuksien mitat.

Lisää mittoihin saumavarat.

Hartuukset

Hartuukset eivät ole tyköistuvat, vaan ne jäävät löyhästi rinnan päälle roikkumaan. Hame ei siis roiku vyötärön varassa vaan olkapäillä. Hartuukset ovat keskeltä edestä avoimet, joten niiden pukeminen on helppoa eikä koon kanssa ole ihan niin tarkkaa.

  1. Leikkaa hartuuksien päälliskangas ja vuorikangas. Leikkaa vuoripalat pari milliä päällystä pienemmiksi, niin ne eivät valmiissa hameessa vilku näkyviin. Olkaimet olisi mahdollista leikata yhtenä palana selkäosan kanssa. Näen kuitenkin, että tämä kohtuuttomasti lisää kankaan menekkiä. Siten suosittelisin kokoamaan hartuukset kylkipaloista, selkäpalasta sekä kahdesta olkaimesta.
  2. Ompele olkaimet vuorikangas ja päällykangas oikeat puolet vastakkain yhteen. Olkaimet voi jättää päistä auki. Käännä ja silitä putkilot.
  3. Ompele päällisen kylkipalat selkäpalaan. Tee sama vuoren paloille.
  4. Merkkaa olkainten paikka selkäkappaleeseen.
  5. Ompele vuorikangas ja päälliskangas yhteen oikeat puolet vastakkain kylkikappaleiden päistä jatkaen kylkikappaleiden ja selkäpalan ylälaitaa pitkin olkainten merkkiin asti.
  6. Käännä kappale oikein päin, silitä tarvittaessa. Työnnä olkaimet vuoren ja päällisen väliin ja ompele päälle tikkaus. Tikkaa olkainten toiset päät kiinni kylkipalojen etulaitoihin. Olkaimet kannattanee ommella hieman yli kylkipaloista, siten siis että kylkipalojen päät eivät vilku näkyviin olkainten alta. Tikkaukset kannattaa sijoittaa siten, että voit viimeistelyvaiheessa peittää osan niistä koristeilla.
  7. Sijoita koristeet strategisesti, peittämään olkaimet kiinnittäviä tikkauksia.

Vaikeinta ompelussa on sijoittaa olkaimet sellaiseen kulmaan, että hartuukset asettuvat rinnalle sileästi. Nurjasta puolesta saisi vieläsiistimmän siten, että olkaimen eteen ja alas tulevan ulkolaidan jättäisi päästä auki, sujauttaisi avoimeksi jätetyn kylkikappaleen laidan sisälle ja sitten tikkaisi päälle. Tällöin kylkikappaleiden päät tulisivat olkaimien sisälle eivätkä niiden alle vuoripuolelle.

Hartuushameen hartuukset takanta.

Helma

Perinteisesti hameen helma voi olla mustaa, sinistä tai punaista villa- tai villasekoitekangasta. Valitsin materiaaliksi sametin sen yleillisyyden ja toisaalta pestävyyden takia: toisin kuin monet villakankaat, tämä on konepestävää.

Helman sauma on keskellä edessä. Tämä on käytännöllistä monestakin syystä, ennen kaikkea siksi, että hametta voi leventää tai kaventaa ilman, että hartiusosan saumoja tarvitsisi avata. Voit siis tässä vaiheessa jättää osan kankaan levyydestä saumavaroihin ja levittää hametta lapsen kasvaessa.

Hartuushameen helman mitat.
  1. Helma kannattaa ommella pakan levyisestä kankaasta, eli siis käytää koko noin 150 cm leveys. Leikkaa helman pituus sopivaksi.
  2. Ompele poimulangat, suosittelen kolmea lankaa, ja rypytä helma vastaamaan rinnanympärystä saumavaroineen. Poimut kannattaa ommella kiinni vyötärönauhaan, joka voi olla esimerkiksi tavallista paksua kanttinauhaan, mutta miksei lautanauhaakin!
  3. Kiinnitä huomiota siihen, että kummassakin ääripäässä kankaan reuna jää siistin näköiseksi. Takanta ja sivuilta helma ommellaan kiinni hartuuksiin, mutta keskellä edessä helmankankaan yläreuna jää näkyviin! Tein tässä asiassa jonkin verran taustatyötä, ja ainakaan Pyhäjärven kansallispuvuissa helman reunan päälle ei välttämättä ommella nauhaa peitteeksi, vaan näkyvissä tosiaankin on huoliteltu päärmäämätön reuna. Ainakin paksussa mustassa sametissa reuna oli kuitenkin tosi helppo saada nätiksi.
  4. Jos hameen leventäminen tai kaventaminen tulee olemaan pian ajankohtaista, kannattaa helman koristenauha (alunperin hameen terä on ollut verkaa, tässä on käytetty satiininauhaa) ommella ennen helman keskietu-saumaa. Siisteintä kuitenkin on ommella helmus vasta seuraavan vaiheen jälkeen.
  5. Ompele hameen keskietusauma eli siis päädyt yhteen, oikeat puolet vastakkain. Voit jättää ylimääräistä kangasta saumavaroihin. Päätä ommel noin 8 cm ennen ylälaitaa, sillä tähän tulee hameen halkio.
  6. Kiinnitä helman alareunaan nauha tai kangaskaitale. Vanhoissa hameissa näkyy verkahelmusta sekä hameen oikealle että nurjalle puolelle kiinnitettynä. Satiininauhalla on mahdollista peittää hameen päärmäätätön helma, joten ompelisin satiininauhan helman päälle.
Hartuushameen helman listi eli helmus, tehty satiininauhasta.

Osien yhdistäminen

  1. Aseta helma ja hartuukset oikeat puolet vastakkain. Hameen sauma tulee keskelle eteen. Ompele ympäryssauma.
  2. Tämä on makuasia, mutta itse tekisin niin, että kääntäisin saumavarat ylöspäin eli siis hartuuksien puolelle, ja ompelisin saumavarat kiinni muutamalla pistolla olkainten sisäreunoista.
  3. Hameen kiinnitykseen sopii esim. neppari. Etuhalkion liepeiden saumavarat kannattaa muutamalla pistolla kiinnittää. Poimutetun hameen runsaus piilottaa hyvin sekä sauman että halkion.
Hartuushameen yhdyssauma sivusta.
Hartuushameen helman yläosa, nepparikiinnitys.

Ympäryssauman saumavarat on käännetty ylöspäin ja kiinnitetty muutamalla pistolla kiinni olkaimeen. Helmaosan ylälaita jää näkyviin, mutta mustassa kankaassa paljas reuna ei juuri erotu. Helman ja hartuuksien yhtymäkohdassa on muutenkin paljon paksuutta, joten en lähtisi enää ylimääräisiä nauhoja tai päärmeitä tuohon ompelemaan.

Lapsen hartuushame Pyhäjärveltä, kansanpuku.

Lähteet

Lehtinen, I. ja Sihvo, P. Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Museovirasto 2005 (1984).
Schvindt, T. (1913). Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. (linkki)
Sirelius, U. T. (1916). Suomen kansanpukujen historia: sisältää 439 tekstikuvaa ja 24 kuvataulua, joista 5 värillistä. Suomalais-ugrilainen seura.

Lue myös

Päivitetty: Lapsen hartuushame
Standard
Hameet

Tein kansanpuvun hameen

16.8.2025 edit: Hei, tämä artikkeli on aika vanha. Olen vuosien aikana oppinut puvuista vaikka mitä ja varmaan nykyisin tekisin monta asiaa toisin.

Paitsi tämäpä on polyesteriä.

Jos katsoo nykyisiä kansallispukuja tai 1800-luvun kansanpukuja Kannaksella, nousee yksi hametyyppi yleisimmäksi: poimutettu yksivärinen villahame, jonka helmassa on kaistale verkakangasta.

Halusin tehdä itselleni tuollaisen hameen, arkikäyttöön siis eikä kaappiin turkiskuoriaisten syötäväksi. Sellaisen vaatteen, joka ei olisi liian kallis ja arvokas ja jonka voisi tarpeen tullen heittää pyykkikoneeseen.

Selvittelin jonkin verran villakankaita sekä niiden kestopliseeraamista. Tämä ei vaikuttanut helpolta eikä halvalta, joten menin uffiin ja ostin sieltä konepestävän tekokuituhameen. Laskokset sattuivat olemaan laatikkolaskoksia, mutta eipä noissa kansallispuvuissakaan kuvien perusteella kaikissa ole samanlainen ja -tiheyksinen laskostus.

Helmaan tulevan punaisen kaitaleen paksuus ei ole niin tarkkaa, sillä kuten kuvista selviää myöhemmin, oli eri pitäjissä vähän eri tyylit. Ja koska punainen ostoverka oli kallista, sen määrään vaikutti väistämättä myös varakkuus. Miullahan tossa on suorastaan pröystäilevät 6,5 cm. Mutta teen varmaan myös 3 cm:n version, jos joku päivä haluan tunnustaa väriä hillitymmin.

Sen verran kuitenkin seurasin kansallispukujen mallia, että ompelin helmuksen hameen helman oikealle puolelle. Eikä helmaan myöskään tullut mitään päärmeitä, pelkkä siksak vain. Tosi helppo ja nopee siis. Saatiinpahan kaikki kallisarvoinen materiaali näkyviin.

Huom huom: tässä artikkelissa käsitellään siis 1800-luvun pyhäpukua, ei arkipukua. Arkihameessakin oli reunassa jokin rimpsu, mutta se oli varmaankin jonkinlainen kotikutoinen nauha.

Toinen huomio: tällainen hame ei kuulunut yksinomaan äyrämöispukuun, mutta yleensä savakkopuvuksi mielletään kapearaitainen helmukseton hame.

Millä alueella tällaista hametta käytettiin?

Helmuksellista hametta on käytetty Käkisalmen, Äyräpään ja Jääsken sekä osittain Rannan kihlakuntien alueella (kartassa vihreällä). Nykyisten rajojen sisäpuolella, Laatokan Karjalassa ja Viipurin ympäristössä käytettiin yleensä savakkotyyppistä asua (kartassa sinisellä), johon kuului kapearaitainen helmukseton hame.

Liian vakavasti ei kannata ottaa tätä karttaa, mutta tästä suunnilleen näkee, minkä pitäjien kansallispuvuissa on ollut savakkotyylinen raidallinen hame ja missä äyrämöistyylinen yksivärinen helmushame. Metodina oli yksinkertaisesti käydä läpi kaikki Suomen Karjalan pitäjäkohtaiset kansallispuvut visuaalisesti arvioiden ja tehdä niistä jokin johtopäätös. Laatokan ja Raja-Karjalan pukua ei ole yksilöity mihinkään tiettyyn pitäjään, joten en katsonut tähän niitä. Muutenkin kiinnostuksen kohteena oli ennemmin Etelä-Karjalan pukualue kuin Pohjois-Karjala, ja tämän takia en nähnyt kovin paljon vaivaa etsiäkseni pitäjäpukuja Pohjois-Karjalan alueelta. Ne pitäjät, joista tietoja ei löytynyt, ovat valkoisella (pl. Joutseno, ks. alla).

Pari huomiota tekemistäni tulkinnanvaraisista valinnoista: Vuoksenranta kuuluu Antrean kanssa samaan pukualueeseen, sillä se erotettiin pitäjästä v. 1919. Vahviala erotettiin Viipurin maalaiskunnasta 1921 ja on merkattu siten savakkopukujen alueeseen. Kanneljärven Äyrämöispuvussa on helmus, savakkopuvussa ei tietenkään ole. Johanneksen ja Koiviston hameet ovat vähän erilaiset kuin muualla, eikä niissä ole samanlaista selkeää punaista verkahelmusta. Mutta samaan pukualueeseen ne kuuluvat. Joutsenon jätin merkitsemättä, koska sen kansallispuvusta puuttuu helmus, vaikka puku muuten onkin samantyylinen muun Jääsken kihlakunnan kanssa.

Lisähuomio: Joskus olen törmännyt väitteeseen, että vain pukuja Äyräpään kihlakunnassa ja siitä itään kutsuttaisiin äyrämöispuvuksi. Onkin totta, että Jääsken kihlakunnan puvuissa on vahva savakkovaikutus – erityisesti niiden liivit ovat super-savakkotyyppisiä. Tässä kuitenkin kiinnostuksen kohteena ovat hameet, ja niissä on Jääskessä ihan sama idea kuin Äyräpäässäkin.

Juhlapukuun kuului helmuksellinen villahame

Minun hameessani oli mallina tumma, punahelmainen hame, mutta muitakin väriyhdistelmiä käytettiin.

Hameen väri oli Joutsenossa ja Ruokolahdella lampaanruskea ja Kirvussa, Räisälässä ja Käkisalmella lampaanmusta. Kankaita värjättiin erityisesti Äyräpään kihlakunnassa mataran juurilla, joista saatiin oranssinpunaista. [Myöhempinä aikoina] hameita värjättiin monissa pitäjissä siniseksi osto-indigolla. (Kaukonen 1985, s. 174, 176.)

Mustan tai sinisen hameen verkareunus oli punainen, yleensä pari sormea leveä. Jääskessä, Antreassa ja Kirvussa se saattoi olla varakkailla kolme tuumaa. Äyräpään kihlakunnan punaisten hameiden helmus oli kelta-, puna- ja vihreäraitaista nauhaa. (Kaukonen 1985, s.185.) Koska verka siis oli ostokangasta – ja kallista – sen määrästä saattoi päätellä jotain kantajansa varakkuudesta. Verka oli ainut osa hameesta, joka oli ostettu. Muut kankaat olivat kotikutoisia.

Kannaksen länsiosissa käytettiin 1800-luvulla enimmäkseen vyötäröhametta, joka saattoi olla yksivärinen tai ruudullinen hurstuthame. Vyötäröhametta vanhempia hametyyppejä ovat kapeaolkaiminen hartiushame ja avohame, joista erityisesti ensimmäistä esiintyi 1800-luvulla yleisesti Kannaksen itäpuolella.

Seuraavaksi lisää tietoa näistä hametyypeistä.

Vyötäröhameet

Jääsken ja Käkisalmen kihlakuntien alueella käytettiin 1800-luvulla tummia poimutettuja vyötäröhameita. Tiheän poimutuksen takia helman ympärys saattoi olla kolmekin metriä. Hameen poimutuksen tiheys ja helmaveran leveys vaihtelivat pitäjittäin. Näissä kolmessa piirroksessa (Räisälä, Antrea, Muolaa) vyötäröhameen toteutus on kaikissa hieman erilainen:

Räisälässä oli käytössä tiheään poimutettu villapalttinainen vyötäröhame, jossa oli ohut noin sormen levyinen helmus. Kuva: Schvindt 1913.

Antreassa [ja Jääskessä] käytettiin Schvindtin mukaan tummansinisiä villahameita, joissa oli noin 7 cm punainen verkahelmus. 1850-luvulle asti käytettiin ruudullisia hurstuthameita, joissa niissäkin oli punainen verka. Vielä 1870-luvulla näitä hameita saattoi nähdä vanhojen naisten käytössä. (Schvindt 1913, s. 141.) Kuva: Schvindt 1913.

Muolaassa käytettiin kansanpukuajan lopussa rekkopaidan kanssa vyötäröhametta – ei siis hartiushametta niin kuin alun perin olisi käytetty. Sinisessä tai mustassa vyötäröhameessa helmus oli punainen ja punaisessa keltainen. Näitä Muolaan hameita ei ole vetopoimutettu tiheästi niin kuin Räisälän ja hameita yllä. Kuva: Schvindt 1913.

Helmus periytynee vanhemmista hametyypeistä

Yllä siis muutamia kuvia kannaslaisista tummista vyötäröhameista. Näistä Antrean tyyli oli mallina omaan hameeseeni. Tämän näköiset hameet olivat kuitenkin 1800-luvun juttu, eli ei kovinkaan vanhaa perinnettä.

1800-luvun aikana nämä vyötäröhameet korvasivat vanhemmat hametyypit, hartiushameet sekä kudontatekniikaltaan vaativammat hurstuthameet. Koska läntiset savakkomalliset vyötäröhameet olivat taas muuten ihan erilaisia (ks. Kurkijoki alla), voisi tästä päätellä helmuksen periytyneen Kannakselle ominaisista vanhemmista hametyypeistä.

Vertailun vuoksi Kurkijoen savakkotyylinen, kapearaitainen hame, jossa ei ollut helmusta. Kuva: Schvindt 1913.

Myös hurstuthameessa oli helmassa punainen “terä”

Hurstuthameesta tekee hurstuthameen sen ruutukuosi. 1800-luvulla hurstuthame oli vyötäröhame, joka oli ommeltu neljästä tai viidestä kankaan levyisestä kappaleesta ja laskostettu harvakseltaan. Helmassa saattoi olla leveä verkahelmus tai raidallinen kudottu helmuskaitale. Hurstutkangas oli loimiraidallista, yksivärisellä tai raidallisella kuteella kudottua. Kansanpukuajan lopulla hurstutkankaat olivat kapearaitaisia tai -ruutuisia. (Lehtinen & Sihvo 1984, s.58.)

Hurstuthame säilyi loppuun asti käytössä Koivistolla ja Kuolemanjärvellä. Jääsken kihlakunnassa käytettiin 1850-luvulle asti ruskea-valkearuutuisia hurstuthameita, joita on talletettu Antreasta ja Rautjärveltä. (Kaukonen 1985, s.185-186.)

Vyötärömallisen hurstuthameen kuosi sekä verkahelma olivat peruja olalle ripustettavasta neliskulmaisesta hurstutvaatteesta. Hurstutvaate kuuluu standardisoituun Joutsenon kansallispukuun, mutta on ollut käytössä paljon laajemmalla alueella. Tietoja sen käytöstä on ainakin Koivistosta ja 1800-luvun alun Kirvusta. (Lehtinen & Sihvo 1984, s.58, 60.) Tietoja kansanpuvuista ennen 1800-lukua on niin vähän, että tiedon puuttuminen ei tarkoita, että niitä ei olisi käytetty muuallakin.

Hurstutvaate puolestaan kehittyi muinaisesta kaksiosaisesta avohameesta, jonka nimi slaavilaisilla kansoilla on ponjova. Pyhäjärvellä tällaista avohametta käytettiin vielä 1800-luvun alussa. (Lehtinen & Sihvo 1984, s.58, 60.) Venäläisen ponjovat ovat tietysti hirveän paljon koristeellisempia kuin mitä karjalaisten käyttämät avohameet tai näitä paremmin dokumentoidut hurstuthameet olivat. Visuaalisesti arvioiden karjalaiset hameet kuitenkin liittyvät slaavilaiseen perinteeseen.

Joutsenon kansanpukuun kuului poimutettu tumma villahame, jollaisen kanssa muualla käytettäisiin verkahelmusta, mutta Joutsenon kansallispukuun sellaista ei kuulu. Joutsenon kansanpukuun 1800-luvulla kuulunutta hurstutvaatetta kuitenkin reunusti vastaava punainen verkahelmus kuin muualla hameissa (Schvindt 1913, s. 159). Kuva: Schvindt 1913.

Myös hartiushameen helmaa koristi verkakaitale

Samoin vyötäröhametta vanhemman hametyypin, hartiushameen helmassa oli siinäkin verkakaitale. 1800-luvulla käytössä olleiden sinisten ja mustien hartiushameiden helmassa kaitale oli punainen ihan niin kuin vyötäröhameissakin. Vanhemmissa punaisissa hameissa helmus oli keltainen tai puna-keltaraidallinen. (Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56.)

Hartiushameita käytettiin kansanpukuajan lopussa 1800-luvulla enää Käkisalmessa, Raudussa, Metsäpirtissä, Sakkolassa, Pyhäjärvellä ja Inkerinmaalla (Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56). Niitä on aiemmin saatettu käyttää laajemmallakin alueella, Koivistossa ja Jääskessä (Kaukonen 1985, s.176, Akiander 1852). Jo ihan loogisesti ajateltuna hartiushameen käyttöalueen on ollut pakko olla laajempi: jos vyötärön varassa roikkuva hame tuli käyttöön vasta 1800-luvulla, on tätä aiemmin pitänyt olla käytössä joku muu systeemi.

En löytänyt lähdekirjallisuudesta lopullista vastausta siihen, mikä hametta oli Länsi-Kannaksella kannatellut ennen vyötäröhameen omaksumista. Haasteena on se, että kansantieteellinen aineisto rajoittuu aika lailla 1800-lukuun, eikä ajallisia kerrostumia aina huomioida.

Perustuen mm. kansallismuseon kokoelmiin, Idlikó Lehtinen ja Pirkko Sihvo rajaavat sarafaanityyppisten hartiushameiden levinnäisyyden seuraavasti: Suomen Karjalassa käytettiin ainoastaan pyöreää kapeaolkaimista sarafaania. Sitä käytettiin Äyräpään ja Käkisalmen kihlakuntien alueilla, Raja-Karjalassa ja pienellä alueella Pohjois-Karjalassa. Nykyisten rajojen sisäpuolella näistä on ainoastaan tuo Pohjois-Karjalan itäisin kolkka eli Ilomantsi. (Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56.)

Tässä Lehtisen ja Sihvon kartassakin (alla) pitää huomioida se, että kansallismuseon kokoelmiin saadut esineet ovat aika lailla 1800-luvulta, joten niistä ei voi päätellä aiemmasta tilanteesta.

Kuva: Lehtinen ja Sihvo 1984, s. 56

Avohameen tavoin myös sarafaania muistuttava hartiushame on samaa pukuperinnettä kuin slaaveilla. Vaikutteet ovat kuitenkin hyvin vanhoja, sillä vaatteilla on ollut aikaa karjalaistua.

Kannaksen hartiushameeseen ei liity venäläisperäistä sanastoa, kuten Raja-Karjalaan myöhemmin omaksuttuihin sarafaaneihin. Lisäksi Kannaksen hartiushameisiin liittyi paikallisia piirteitä: niihin tehtiin vetopoimulaskostus, tässä käsitelty verkahelmus sekä värillinen liiviosa. (Kaukonen 1985, s.176.)

Tässä oikealla hartiushameessa on punakeltainen helmus ja vasemmalla punainen. Hartiushameen helma saattoi olla snadisti lyhyempi kuin vyötäröhameessa, mutta myös vyötärömallisissa hameissa muodit saattoivat vaihdella. Kuva: Schvindt 1913.

Sellainen kirjallisuuskatsaus tällä kertaa. Tähän loppuun haluaisin vielä summata: Jos haluaa itselleen 1800-luvun muodin mukaisen kansanpuvun hameen, niin erinomainen vaihtoehto on surauttaa tummaan laskoshameeseen punainen helma. Vaikka tämä muoti tuleekin siis aivan kansanpukuajan loppuajoilta, on idea tämän kaltaisen vaatteen taustalla paljon vanhempi. Vaikka Kannaksella käytetyt vanhat hametyypit ovat yhteydessä slaavilaiseen pukeutumisperinteeseen, on tämän kaltainen helmaratkaisu hyvin kannaslainen. Ja siten siis se on erinomainen väline ilmaista omaa Kannaksen karjalaista identiteettiään.

Lähteet

Akiander, Matthias. Naisien Waateh-parresta Jääskessä. [s.n.], 1852. <https://www.finna.fi/Record/sksdoria_books.10024_147620>
Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin : A Survey of the Finnish National Museum Folk Costume Collection = Folk Costume. Museovirasto, 1984.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset Kansanpuvut Ja Kansallispuvut. Söderström, 1985.
Schvindt, Theodor. Suomen Kansan Pukuja 1800-luvulla: 1, Karjala. Kirja, 1913.

Standard