Tein pari vuotta sitten tyttärellemme hartuuksin varustetun hameen. Nyt tekisin monta asiaa toisin, ja siksi ajattelin kirjoittaa jatkoa lasten hameisiin liittyen. Olen sittemmin vakiintunut käyttämään yksinomaan Jääsken tyylistä pukua ja nykyisin teen myös lastenvaatteet jääskeläisittäin. Toisekseen olen nykyisin tarkempi vaatteiden historiallisuuden kanssa, ja kehitystä on tapahtunut ompelutaidoissakin. Vuoden 2022 artikkelissa mainitsemani Pyhäjärven kansallispuvun hartuushame muuten roikkuu edelleen odottamassa käsittelyä. En ole enää kärryillä, montako vuotta kyseinen projekti on ollut vaiheessa.
Julkaisin jo päivitettyä teoriatietoa artikkelissa Mihin Kannaksen pukuihin kuuluu hartuushame? Jos hartuushameet kiinnostavat, suosittelen tutustumaan artikkeliin. Totean siinä Jääsken suhteen, että mallia voi ottaa Kirvun tyylistä. Kirvun tyylistä puolestaan tiedetään sen verran, että hameissa oli hartuukset vielä 1800-luvun alussa, ja väriltään ne olivat siniset tai valkoiset. Totean myös että:
“Jos tietoa hartuuksien historiallisesta ulkonäöstä ei ole, tekisin niistä silloin mahdollisimman huomaamattomat.”
Kuten kuvista näkyy, en aina malta elää niin kuin opetan. Hartuusten kultakanttaukset ovat flamboijantimmat kuin niiden olisi tarvinnut olla.
Halusin tehdä tytöllemme hartuushameen, koska mielestäni se on lapsen käytössä kätevämpi kuin vyötäröhame. Lapsen on helppo pukea hame itse, eikä se varmasti purista vyötäröltä. Tällä hetkellä hame istuu väljästi, ja helma on todella runsas käyttäjän kokoon nähden. Toivoin, että hame ei heti jäisi pieneksi ja lopulta olisi myös mahdollista purkaa hartuukset kokonaan pois ja käyttää hametta tavallisena vyötäröhameena. Tästä syystä hame on pitkä ja runsas. Helman ympärysmitta on sama mitä laitan aikuisten hameeseenkin, kaksi kankaan leveyttä (à 140-150 cm). Myös vyötärönympärystä on varattu runsaasti, jotta vyötärölaskoksia ei tarvitse heti olla purkamassa.
Hameen hameosa edustaa jääskeläistä tyyliä: hamekangasta ei ole vetopoimutettu ja helmassa on noin viiden sentin levyinen poimutettu verkakaitale. Hartuuksiin otin mallia käkisalmelaisesta hameesta KA8825. Keskellä edessä on halkio samaan tyyliin kuin käkisalmelaisessa hameessa. Hartuuksien kanttaamiseen käytetyt vinonauhat on valinnut tyttäreni. Kirvulaisen tyylin mukaista olisi ollut valita hartuuksiin sininen tai valkoinen kangas. Tämä tieto kuitenkin on 1800-luvun alusta, ja myöhemmällä ajalla jääskeläisten asujen verkakoristeet ovat olleet enimmäkseen punaisia. Siksi punainen tuntui luonnollisimmalta valinnalta hartuuksien väriksi.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, leikkaisin hartuukset sirommiksi. Erityisen tyytyväinen puolestaan olen siihen, kuinka hartuukset lähtevät yhtymäkohdasta juuri oikeassa kulmassa.
Hartuuksien selkäkappaleeseen on otettu mallia käkisalmelaisesta hameesta (KA8825).Hame on muutoin siististi ommeltu sekä oikealta että nurjalta puolelta, mutta olkainten kiinnityskohtaan saumavarat jäävät näkyviin nurjalle puolelle. Tässä kohtaa on toisaalta mahdollisuus jättää olkaimiin jatkovaraa, joka on helppo ottaa käyttöön myöhemmin. Helmaosa ja hartuukset on ommeltu yhteen siten, että vyötärösauman saumavarat jäävät hartuuksien sisäpuolelle. Tämä ei ole perinteinen tapa.Helmaverka on Jääsken tyyliä.
En noudattanut ompelujärjestyksessä perinteistä tapaa, sillä tykkään ommella mahdollisimman paljon koneella. Jos vielä teen lisää saman mallisia hartuushameita, laadin siinä samoilla tulilla kunnollisen ompeluohjeen. Tekniikka on tosi kätevä ja nopea. Lyhyesti pantuna: hameen vyötärö ommellaan hartuuksien verkapuolen ja vuoripuolen väliin, sitten hartuusosan reunat kantataan vihonauhalla. Tein kanttaamisen vähän typerässä järjestyksessä, minkä takia lopputulos ei ole elegantein mahdollinen.
Tekemäni hame yhdistää kahden eri alueen tyyliä, ja siten se asettuu fantasiapukujen kategoriaan. “Jääskeläinen” hartuushame on nykytiedon valossa pakostakin fantasiapuku, sillä Jääsken hartuuksista ei ole kuvia tai tarkkoja kuvauksia. Jos hartuushameen haluaa, on silloin pakko säveltää itse. Tämä on toistaiseksi paras yritelmäni. Aion jatkaa kehitystyötä, mutta väliin tulee monta muuta projektia, jotka pitäisi nekin saattaa valmiiksi.
Missä pitäjissä käytettiin olkaimilla eli hartuuksilla varustettua hametta? Minkä pitäjien riikineisiin voi yhdistää hartuushameen? Tässä artikkelissa on päivitettyä tietoa hartuushameista. Kirjoitin edellisen kerran aiheesta vuonna 2022, ja tässä teille laajempi ja tarkempi esitys.
Hartuukselliset hameet yhdistetään Käkisalmen, Pyhäjärven, Sakkolan ja Raudun (sekä Metsäpirtin) pukuihin. Näiden pitäjien kansallispukuihin kuuluu hartuushame, ja myös esikuva-aineisto tukee sen käyttämistä. Minun tietääkseni näistä pitäjistä ei ole edes säilynyt vyötäröhameita.
U. T. Sirelius (1915) pitää hartuushametta kehitysvaiheena muinaisen avohameen ja nykyisen vyötäröhameen välillä. Jos uskomme tähän väittämän, muuallakin Kannaksella on käytetty hartuushametta ennen vyötäröhameiden keksimistä. Tietoja hartuushameista on säilynyt vähän. Muistitietoa puvuista on kerätty enimmäkseen vasta 1900-luvun alussa, ja valtaosa tiedosta käsittelee 1800-luvun jälkimmäistä puoliskoa. Koska 1800-luvun lopun tiedoissa hartuushameita ei mainita, ovat ne jääneet pois käytöstä jo 1800-luvun alkupuolella tai aiemmin. Kirvun tapauksessa tiedetään tämän tapahtuneen 1820–1850-lukujen välisenä aikana (Halinius 1826, Akiander 1852). Muualta ei ole saatavilla näin tarkkaa muistitietoa.
Mainituissa Itä-Kannaksen pitäjissä (Käkisalmi, Pyhäjärvi, Sakkola, Rautu, Metsäpirtti) hartuushame on historiallisesti perustelluin hamemalli. Hartuuksien toteuttamiseen löytyy historiallisia esikuvia, jotka on tässä artikkelissa esitetty pitäjittäin. Metsäpirtistä ei ole saatavilla esikuvia, mutta todennäköisesti siellä on käytetty samanlaista hametta kuin Sakkolassa.
Muissakin Kannaksen pitäjissä hartuushametta on todennäköisesti käytetty joskus aiemmin, eikä sen käyttäminen nyky-riikineissä ole epähistoriallista. Meillä ei kuitenkaan ole tietoa siitä, miten olkaimet perinteisesti toteutettiin. Minkä väriset ne olivat? Millaisella mallilla ne oli leikattu? Minkälaista kanttinauhaa käytettiin? Oliko niissä kirjailuja? Jos omiin riikineisiinsä haluaa toteuttaa hartuukset, joutuu ne keksimään uudelleen itse. Avaan tätä hieman artikkelin lopussa.
Vielä yksi juttu: onko se hartiushame vai hartuushame? Muistitietoaineistossa kertojat puhuvat hartuushameesta. Kansatieteellisessä tutkimuksessa on käytetty kumpaakin muotoa. Käytän itse kansankielistä muotoa hartuus. Pyhäjärvellä sana on voinut kääntyä myös muotoon hartoos (Arponen 1932, 3, 38, 51).
Pitäjät, joissa hartuushametta käytettiin 1800-luvun loppupuolella: Käkisalmi, Pyhäjärvi, Sakkola, Rautu ja Metsäpirtti (Sakkolasta 1894).
Tiivistelmä
Käkisalmi ja Pyhäjärvi
Sakkola, Rautu ja Metsäpirtti
Hameen väri
Sininen tai musta
Sininen, musta tai punainen
Hamekangas
Vetopoimutettu koko pituudeltaan. Villainen tai puolivillainen
Ei vetopoimutusta. Villainen tai puolivillainen
Hartuuksien väri
Punainen
Tummassa hameessa punainen, punaisessa hameessa tumma
Hartuusten koristeet
–
Joskus kirjontaa
Etumus
Halkio
Ei halkiota
Hartuuksien yhtymäkohta takana
Korkealla
Matalalla
Vyöttämiskohta
Todennäköisesti rintojen alta
Rintojen yläpuolelta
Helmaverka
Kapea, poimuttamaton
Leveä, poimutettu, alalaidassa päärme
Helmanauha
–
Punaisessa hameessa keltaraitainen pirtanauha
Sakkola, Rautu ja Metsäpirtti
Sakkolassa ja Raudussa hameet olivat punaisia, sinisiä tai mustia. Hameita oli kokovillaisia talvihameita sekä puolivillaisia, joissa loimi oli pellavaa ( Schvindt 1913, 5). Säilyneiden hameiden perusteella sinisissä ja mustissa hameissa oli punainen verkahelmus. Helmaverat ovat tyypillisesti runsaasti poimutettuja ja jopa 10 cm leveitä. Verka oli yleensä päärmätty. Punaisissa hameissa oli helmassa keltaraitainen pirtanauha, leveys noin 5–6 cm. U. T. Sireliuksen (1915, 94) mukaan punainen helmaniekka hame oli arkihame ja sininen puolestaan juhlahame. Vaskelan ortodoksit käyttivät hekin punaisia hameita, mutta niissä ei ollut helmassa pirtanauhaa vaan kapeampi keltainen kaitale (Vahter 1930, 1).
KA218 Sakkola tai Rautu. Helmanauhan leveys 5 cm.KA219 Sakkola tai Rautu. Helmanauhan leveys 6 cm.EKME7029 Rautu. Helmanauhan leveys 6 cm.KA3339 Sakkola tai Rautu. Verkahelmus 8 cm.KA220 Sakkola tai Rautu. Verkahelmus on 10 cm leveä.KA221 Sakkola tai RautuHartuushameiden poimutettuja helmaverkoja. Verkaa poimutettiin huomattavasti enemmän kuin ympäröivissä pitäjissä (Suomen puolella).Sakkolassa ja Raudussa helmaverat päärmättiin. Päärmepistojen alla kulkee villalanka.Punaisten hameiden helman pirtanauhoja (huom. kuvien värejä on käsitelty, jotta yksityiskohdat erottuisivat paremmin). Keltaviiruinen helmanauha kuuluu Sakkolan ja Raudun tyyliin. Kuvissa erottuu myös hamekankaan vaalea pellavaloimi.Nämä hameet ovat siten puolivillaisia.
Hartuukset ovat väriltään tummat punaisissa hameissa ja päinvastoin punaiset tummissa hameissa. Hartuuksia koottiin joskus erilaatuisista kangastilkuista. Tyypillisesti ne kantattiin ostokankaalla. Joskus Sakkolan ja Raudun hartuuksia kirjottiin. Muistitiedon mukaan “se ken ymmärs, se kirutt kirssilöill korreuksii” (Vappu Tenkanen, Vahter 1924). Kirssit tarkoittavat tässä [todennäköisesti ostettua] värikästä villalankaa. Säilyneiden hameiden perusteella hartuuksia kirjottiin maltillisemmin kuin esimerkiksi Inkerin Tuutarissa.
Yksityiskohta KA222: hartuuksien ristipistokirjontaa.Hameiden KA3339 ja KA222 hartuuksista löytyy kirjontaa.Sinisissä hameissa hartuukset ovat punaiset.Punaisissa hameissa hartuukset ovat mustat tai muutoin tummat.
Miten hametta käytettiin?
Todennäköisesti Sakkolassa ja Raudussa hartuushame vyötettiin rintojen yläpuolelta. (Sirelius 1915, 94; Keinänen K10303:13; valokuva KK1157:29). Todennäköisesti esiliina vyötettiin samaan kohtaan mistä hame alkoi. (Vahter 1930, 4; K10303:13; KK1157:29.) Hilda Olsonin kivipainokuvassa vuodelta 1868 hameenkaulus jostain syystä roikkuu rintojen alapuolella. Tähän tyyliin hame puettiin Pyhäjärvellä.
Sakkolassa ja Raudussa perinteistä hametta käytettiin yleisesti vielä ainakin 1870-luvulla (Söderhjelm 1879; muistitietoaineisto Vahter 1924).
Todennäköisesti rajan toisella puolella Inkerin Vuoleessa ja Miikkulaisessa käytettiin samantyylisiä hartuushameita kuin Sakkolassa ja Raudussa. Vuoleesta on mainintoja sinisestä punaverkahameesta sekä punaisesta viiruhelmahameesta (Vahter 1924). Miikkulaisesta on säilynyt punainen viiruhelmahame (SU5954:1).
Schvindt 1913. Sakkola, Rautu. KK1157:29 Metsäpirtti. Sohvia Tuokko l. Sutelainen poimuaa huntua. U. T. Sirelius 1915.HK19400503:141 Hilda Olson, 1868. Vaimo Sakkolasta.K10303:13, K10303:16, maalaukset Sigfrid August Keinänen vuodelta 1873, sekä KA383, KA224
Käkisalmi ja Pyhäjärvi
Käkisalmesta ja Pyhäjärveltä on paljon vähemmän aineistoa, minkä takia pitäjiä koskevat päätelmät ovat epävarmempia. Aineistoa on sen verran vähän, että eroa Pyhäjärven ja Käkisalmen hameiden välillä ei ole mahdollista tehdä. Sen sijaan ero Sakkolan ja Raudun hameisiin on ilmeinen. Käkisalmessa ja Pyhäjärvellä hartuushame on selvästi eri mallinen kuin Sakkolassa ja Raudussa. Sakkolassa ja Raudussa hameen etupuolella hartuuksien välissä on ylimääräistä kangasta, Käkisalmessa ja Pyhäjärvellä edessä on halkio. Hameen takapuolella hartuuksien yhtymäkohta on Käkisalmen ja Pyhäjärven hameissa korkeammalla. Sakkolan ja Raudun hameet ovat laskostamattomia, Pyhäjärven ja Käkisalmessa kangas on laskostettu koko matkalta helmaan asti. Kaiken lisäksi Pyhäjärvellä ja Käkisalmessa helmaverka on kapea ja poimuttamaton (tosin se on mahdollisesti laskostettu muun hamekankaan mukana).
Käkisalmesta on säilynyt ainakin yksi musta puolivillainen hame. Tämä hartuushame muistuttaa Kaukolan ja Räisälän vyötäröhameita: Se on musta, laskostettu ja helmassa on ohut punainen verka. Hameiden kuvista laskostusta on vähän vaikea nähdä, koska laskostus on ajan myötä oiennut. Samantyylinen hame näkyy päälle puettuna valokuvassa Adolf Aarnion valokuvassa (KA12.1) Käkisalmelta.
Pyhäjärvellä hartuushame tehtiin tummansinisestä (Sirelius 1915, 94) tai mustasta (ks. kuvat; Arponen 1932, 2; Kaukomieli 1876, 122) kankaasta. Hameita tehtiin kokovillaisia eli kokolankasia, ja puolivillaisia eli ärmäkkäisiä. Kaikilla ei välttämättä ollut täys-sarkahametta lainkaan. Hamekangas oli poimutettu ja prässätty. Hameiden hartuukset olivat punaista verkaa. Hameen helman yhden tai kahden sormen levyistä verkakaitaletta kutsuttiin Pyhäjärvellä listiksi (Schvindt 1913, 17; Arponen 1932). Yksittäisen muistitiedon mukaan hartuukset olivat vanhoilla naisilla leveämmät kuin nuorilla (Arponen 1932, 57).
Venäjän etnografisesta museosta löytyy käkisalmelaisen tai pyhäjärveläisen näköinen hame (REM3054-73).
KA8825 Käkisalmi, Norsjoki. Mahdollisesti hameen ostettiin Viipurilaisen osakunnan keruumatkalla vuonna 1876.REM3054-73. Ei paikkatietoa, mutta helmaveran leveyden sekä hamekankaan laskostuksen takia todennäköisesti Käkisalmi tai Pyhäjärvi. Hametta REM 3054-73 ennen museoluettelossa on paita, jonka hyvin voi olla Käkisalmen kihlakunnasta. Seuraavalla numerolla kuitenkin on esiliina, jonka Venäjän etnografinen museo on pukenut nuken ylle osaksi inkeriläistä pukua.KA12.1 Adolf Reinhold Aarnio: kauran niittoa Käkisalmen pitäjässä 1800-luvun lopulla.KA8825 helmaverka. Tässä kankaassa näkyy myös jälkiä laskoksista.KA8825
Miten hametta käytettiin?
Pyhäjärvellä hame vyötettiin kiinni rintojen alapuolelta (Sirelius 1915, 94). Todennäköisesti näin tehtiin myös Käkisalmessa (KA12.1). Hameen vyöttämiseen käytettiin Pyhäjärvellä kokkaniekkaa vyötä (Sirelius 1915, 94). Esiliina saatettiin pukea siten, että se peitti hameen halkion (K10303:14). Tässä kuvassa näette, miltä hameen halkio näyttää, jos esiliina on puettu alas vyötärölle. Vähäisen aineiston valossa vaikuttaa siltä, että hame on rinnasta hyvin avonainen ja hartuukset ovat suhteessa kapeat, ja ne vetäytyvät huomaamattomiin kohti kainaloa.
Todennäköisesti Pyhäjärvellä käyttiin hartuushametta ainakin 1870-luvulle asti (muistitieto Vahter 1924). Käkisalmessa 1890-luvulla otetussa valokuvassa (KA12.1) naisella on päällään hartuushame. Emme voi kuitenkaan tietää, onko kuva lavastettu.
Mahdollisesti hartuushame oli Pyhäjärvellä ainut hametyyppi, ennen kuin vyltäröhame alkoi syrjäyttää sitä. Yksittäisen muistitiedon (Arponen 1932, 2) mukaan Pyhäjärvellä ei aikoinaan käytetty kauluksella varustettuja körttihameita ollenkaan.
Jos vertaatte historiallisia hameita Pyhäjärven kansallispukuun, huomaatte että istuvuus on hyvin erilainen. Vuorelman versio Pyhäjärven hameesta on muutenkin suoranainen abominaatio. Käkisalmen kansallispuvun hameesta on liikkeellä hyvinkin kauniita versioita, ja varmaan siihen on saatavilla myös kelvolliset ohjeet. Näitä kannattanee hyödyntää myös Pyhäjärven tyylisissä hameissa.
K10303:14 S. A. Keinänen, Pyhäjärvi 1873. Maalauksessa näkyy hamekankaan poimutus.Pyhäjärveläinen ja sakkolalainen asukokonaisuus Kansallismuseossa. Kuva teoksessa Kaukonen 1985. Mahdollisesti same hame toisella tapaa puettuna.Pyhäjärvi, Schvindt 1913.
Muut alueet
Jääsken kihlakunnan Kirvussa käytettiin hartuushameita vielä 1800-luvun alussa. Kirvun kappalaisen Andreas Haliniuksen kuvauksen mukaan hame oli sarkaa ja väriltään punainen, sininen tai musta. Hartuukset ovat siniset tai valkoiset, ja ne on valmistettu sarasta. Helmassa oli tuuman leveä verka, joka oli punaisessa hameessa sininen ja tummassa hameessa punainen. Mustassa hameessa saattoi olla helmassa veran sijaan keltainen villanauha. Hameessa on keskellä leveä sepalus (kuten Käkisalmen/Pyhäjärven tyylisessä hameessa). Se ulottuu noin 7 cm pohkeen alapuolelle. Tässä en ole ihan varma mitä Halinius tarkoittaa: Hänen mukaansa hame riippuu navan alapuolella. Pidetäänkö hametta siis todella näin matalalla? (Halinius 1826.) Halinius ei anna ymmärtää, että hartuushamemuoti olisi hänen aikanaan ollut hiipumassa. Matti Akkanen kuitenkin kirjoittaa vuosisadan puolivälistä, että hartuushameita ei enää käytetty. (Akiander 1852.)
Kun kerta Käkisalmen kihlakunnan itäisissä pitäjissä Käkisalmessa ja Pyhäjärvellä käytettiin hartuushameita, olisi houkuttelevaa olettaa, että näin tehtiin myös Räisälässä ja Kaukolassa. Räisälästä ja Kaukolasta säilyneet hameet ovat vyötäröhameita, jotka tyylinsä puolesta muistuttavat käkisalmelaista hartuushametta muuten paitsi hartuuksien osalta. Kolmessa kaukolaisessa hameessa (KA808, KA807, MAE No. 323-11) ja yhdessä räisäläisessä hameessa (KA585) on punainen vyötärökaitale. Ehkä vanhat hartuushameet katkaistiin muodin muuttuessa vyötäröhameiksi, ja punaisista hartuuksista jäi muistuttamaan punainen vyötärökaitale?
Rannan kihlakunnasta on säilynyt runsaasti hurstuthameita, kaikki säilyneet vyötärömallisia. Schvindt (1913, 117) mainitsee ohimennen, että Koiviston hurstuthameiden kerrotaan olleen aiemmin hartuuksin varustettuja.
En ole törmännyt hartuushameisiin Äyräpään kihlakuntaa käsittelevissä aineistoissa.
Voiko hartuushametta käyttää muissa kuin itäisen Kannaksen puvuissa?
Pidän itse todennäköisenä, että koko Kannaksen alueella on käytetty hartuushameita, mutta siitä ei ole säilynyt tietoa. Jos näin uskoo, ei ole epähistoriallista valita riikineisiin hartuushame. Täysin ongelmatonta tämä ei kuitenkaan ole:
Jos tietoa hartuuksien ulkonäöstä ei ole, miltä niiden pitäisi näyttää?
Asun tunnistettavuus tietyn pitäjän riikineinä kärsii.
Ensimmäinen ongelma voidaan Räisälän ja Kaukolan kohdalla (minun mielestäni) ratkaista siten, että otetaan mallia Käkisalmen ja Pyhäjärven hameista. Koska hameet ovat muutoin samannäköisiä, ovat myös niiden hartuukset hyvällä tuurilla olleet ainakin sinne päin samaa tyyliä. Kirvun hartuuksista tiedämme jotain, ja todennäköisesti Jääsken ja Antrean pitäjien tyyli on ollut hyvin samanlainen. Joidenkin pitäjien hartuukset voitaisiin siis rekonstruoida vaillinaisen tiedon varassa. Lopputulos olisi tietenkin ns. fantasiapuku.
Itse ajattelen että puvun tunnistettavuus on sekin osa onnistunutta kansanpukua. Esimerkiksi Jääsken alueen hameet ovat viimeiset 150 vuotta olleet vyötäröhameita ja siten hartuuksellinen hame tekee puvusta vähemmän jääskeläisen näköisen. En tiedä lisäisikö hartuushameen käyttäminen kuitenkaan “mikä kansallispuku tuo on” -kyselyiden määrää, todennäköisesti ei.
Joissain tilanteissa hartuushameen käyttäminen voi olla mukavampaa kuin vyötäröhameen. Raskausaikana ajattelin, että ison vatsan kanssa olisi mukavampaa ilman ylimääräistä vyötärön ympärille köytettyä painolastia. En ehtinyt toteuttaa tätä ideaa. Omalle tytölleni olen tehnyt pelkästään hartuushameita. Lapselta vyötärönympäryksen mittaaminen on jotenkin vaikeaa, sillä vatsalihaksettoman taaperopötsin koko on aina vähän epämääräinen. Aikuisena kärsin joskus ihan mielelläni tiukasta vyötäröstä mutta lasta en halua tähän tilanteeseen asettaa. Lisäksi aikuisen naisen puvussa esiliina peittää hameen halkion, silloinkin kun vyötärön puoliskot eivät yllä kiinni toisiinsa. Lapsen pukuun esiliina ei kuulu, joten hameen tulisi pysyä edestä kiinni. Ajattelen että hame on lapselle mukavampi käyttää ja mittoihin saa enemmän kasvuvaraa, kun hame roikkuu olkien eikä vyötärön varassa.
Minulla ei ole mitään auktoriteettia vastata tyhjentävästi siihen, saako riikineissä käyttää hartuushametta (paitsi niiden Itä-Kannaksen pitäjien tapauksessa, jossa sitä kiistatta on käytetty). Minun mielipiteeni on, että sitä “saa” käyttää muissakin pitäjäpuvuissa, jos pyrkii muutoin olemaan mahdollisimman uskollinen oman pitäjänsä pukuperinteelle. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että Jääsken alueella hartuuksiin ei tule kirjontaa, koska Jääskessä on kirjottu tosi vähän. Jos tietoa hartuuksien historiallisesta ulkonäöstä ei ole, tekisin niistä silloin mahdollisimman huomaamattomat.
Lähteet
Akiander, Matthias (Matti Akkanen). Naisien waateh-parresta Jääskessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1852. Linkki. Arponen, Aino. ”Vaatetuksesta Pyhäjärvellä ja Sakkolassa.” SKS käsikirjoitus E100, 94 sivua, 1932. G.H. (nimimerkki). ”Från en forakningsresa.” Kaukomieli 1876 . Linkki. Halinius, Andreas (Antti Komoinen). Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön. Linkki. Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, 1985. Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin. Museovirasto, 2004. Schvindt, T. Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. Linkki Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki Söderhjelm, Werner. ”Kertomus Wiipurilais-Osakunnan v. 1879 lähettämän kansatieteellisen lähetyskunnan toimesta,” julkaistu nimellä ”Keruuretkellä Raudussa ja Valkjärvellä 1879”. Kotiseutu 1938:2. s. 69 (linkki) Vahter Tyyni. ”Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Virkamatka 1924. Museovirasto.
Tässä jutussa käsitellään hartuushameita. Yleisemmin eri hametyypeistä voit lukea täältä.
Hei! Tämä artikkeli on aika vanha, ja nykyisin tekisin monta asiaa toisin. Katso tuoreempi artikkeli.
Ostin Torista keskenjääneen projektin muokata Pyhäjärven kansallispuvun hartuushametta. Edellinen omistaja oli prässäyttänyt hamekankaan, mutta projekti oli sittemmin jäänyt roikkumaan kaappiin. Minulla ei käynyt paljon paremmin, sillä puku jäi postista tultuaan kuukausiksi työpöydälle (ja on siellä edelleen). Hartuukset tuntuivat vaikeilta, sillä en pitänyt Pyhäjärven kansallispukuun valitusta olkainmallista eikä vaihtoehtoisia malleja tuntunut löytyvän.
Tein taustatyötä hartuushameeseen liittyen, mutta se oli hankalaa. Hartuushameet ovat monissa pitäjissä jääneet käytössä aiemmin kuin vyötäröhameet, joten niistä ei samalla tavalla on säilynyt mallikappaleita.
Voiko ruuttiin tehdä vyötäröhameen sijaan hartuushameen?
Kansallispuvuista Pyhäjärven, Käkisalmen ja Sakkola-Raudun pukuihin on valittu hartuushame. Hartuushametta on aiemmin käytetty muuallakin (tästä ja muutenkin hametyypeistä lisää) vaikka sitä ei ole valittu kansallispuvun hameeksi. Samalla tavoin siis kuin esimerkiksi Parikkalassa ja Sortavalassa kansallispukuun on valittu juovikas läntinen hame jo aiemmin käytöstä poistuneen yksivärisen hameen sijaan.
Läntisessä Suomessa käytössä oli vielä myöhemminkin liivihameita, jotka kuitenkin leikkaukseltaan ovat erilaisia. Sirelius 1916.
Siten siis, jos ruutissaan tavoittelee oman “kotipitäjänsä” historiallista tyyliä, voi hartuushameen tai tumman yksivärisen hameen yhdistää melko vapaasti mihin tahansa Kannaksen tai Laatokan Karjalan pitäjän pukuun siitä riippumatta, mitä 1900-luvulla koottuun kansallispukuun on valittu. Todennäköisesti kumpikin hametyyppi on ollut pitäjässä käytössä joskus aiemmin.
Hartuushameiden liivityyppejä
Hartuushameita on säilynyt museokokoelmiin (niihin mitä Finnassa on haettavissa) harmillisen vähän. Theodor Schvindtin kirjassa Kansanpukuja Suomesta (1913) löytyy hartuushameen kaaviokuva Pyhäjärven pitäjästä, ja tämän mallin mukaan tein artikkelissa esittelemäni taaperon hartuushameen (kaavio vasemmalla). Erona nyky-karjalaisiin sarafaaneihin on hartuuksien leveys, olkainten yhtymäkohdan korkeus sekä tietenkin se, että hartuukset on ommeltu eri kankaasta kuin hameen helmaosa. Rautulaisessa hartuushameessa, josta kuva hieman alempana, hartuukset on leikattu kuten sarafaanissa (kaavio oikealla).
Vasen: Hameen hartuukset Pyhäjärveltä (Schvindt 1913). Oikea: Hartuukset Raudusta, suunnilleen Etelä-Karjalan museon kuvan perusteella. Vastaava kaaviopari löytyy myös Ildikó Lehtisen ja Pirkko Sihvon loistavasta kirjasta, Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin.
Schvindt (1913) kirjoittaa Pyhäjärvellä käytetystä hartuushameesta:
Hame oli joko sarkahame (kokovillainen) tai ärmäkkäinen (puolivillainen: loimet pellavaisia ja kude villainen). Kesällä pidettiin aina puolivillaista, useasti myös talvella; eihän kaikilla kokovillaista sarkahametta ollutkaan. Kuten Sakkolassa oli Pyhäjärvelläkin naisen hameessa lyhyet hartuukset, jotka usein tehtiin punaisesta verasta hameen kauluksineen. Helmassa oli sormen levyinen punainen verkakaistale, listiksi sanottu.
Schvindtin kuvaama hartuushame on kuvassa oikealla. Vasemmanpuoleinen hurstuthame jäi pois käytöstä jo aiemmin. Hurstuthame on kahdesta yhteenliittämättömästä kangaskappaleesta koottu avohame, joka muistuttaa venäläistä ponjovaa.
Myös Sakkola-Raudussa “hameet olivat hartuusniekkahameita, s. o. lyhyillä kannikkeilla varustettuja hameita, joissa kaulus ulottui melkein keskelle rintaa”. Hameita oli mustia, sinisiä ja punaisia (Schvindt 1913).
1800-luvun äyrämöiset hartuushameet. kuten edellä kuvattu Sakkola-Raudun hame, olivat leikkaukseltaan suorasarafaaneja (moskovnik) (Lehtinen & Sihvo 2005). Etelä-Karjalan museon kokoelmasta löytyvässä rautulaisessa hameessa hartuukset ovat kapeat, huomattavasti kapeammat verrattuna nykyisin käytettyyn Sakkola-Raudun kansallispukuun. Huomiota herättävää onkin se, miten kansallispuvun hameeksi on valittu ehkä enemmän suomalaiseksi mielletty Pyhäjärven-Käkisalmen leikkaus eikä 1800-luvulla käytössä ollut sarafaanimallinen hame.
Mitat on otettu tässä ajatellen noin puolitoistavuotiasta lasta (koko 86). Hameen malli on kuitenkin sellainen, että käyttäjän koko vaikuttaa lähinnä siihen, miten hame asettuua rinnalle eikä niinkään siihen, mahtuuko se päälle. Suunnilleen sama leveys kuitenkin mahtunee 104 senttiin asti.
Yläosan vuoripuolella näkyy, että olkaimet on ommeltu suoraan kiinni vuoren oikeaan puoleen eikä suinkaan sujautettu vuoren ja päällisen väliin (niin kuin alempana neuvon tekemään).
Lisää mittoihin saumavarat.
Hartuukset
Hartuukset eivät ole tyköistuvat, vaan ne jäävät löyhästi rinnan päälle roikkumaan. Hame ei siis roiku vyötärön varassa vaan olkapäillä. Hartuukset ovat keskeltä edestä avoimet, joten niiden pukeminen on helppoa eikä koon kanssa ole ihan niin tarkkaa.
Leikkaa hartuuksien päälliskangas ja vuorikangas. Leikkaa vuoripalat pari milliä päällystä pienemmiksi, niin ne eivät valmiissa hameessa vilku näkyviin. Olkaimet olisi mahdollista leikata yhtenä palana selkäosan kanssa. Näen kuitenkin, että tämä kohtuuttomasti lisää kankaan menekkiä. Siten suosittelisin kokoamaan hartuukset kylkipaloista, selkäpalasta sekä kahdesta olkaimesta.
Ompele olkaimet vuorikangas ja päällykangas oikeat puolet vastakkain yhteen. Olkaimet voi jättää päistä auki. Käännä ja silitä putkilot.
Ompele päällisen kylkipalat selkäpalaan. Tee sama vuoren paloille.
Merkkaa olkainten paikka selkäkappaleeseen.
Ompele vuorikangas ja päälliskangas yhteen oikeat puolet vastakkain kylkikappaleiden päistä jatkaen kylkikappaleiden ja selkäpalan ylälaitaa pitkin olkainten merkkiin asti.
Käännä kappale oikein päin, silitä tarvittaessa. Työnnä olkaimet vuoren ja päällisen väliin ja ompele päälle tikkaus. Tikkaa olkainten toiset päät kiinni kylkipalojen etulaitoihin. Olkaimet kannattanee ommella hieman yli kylkipaloista, siten siis että kylkipalojen päät eivät vilku näkyviin olkainten alta. Tikkaukset kannattaa sijoittaa siten, että voit viimeistelyvaiheessa peittää osan niistä koristeilla.
Vaikeinta ompelussa on sijoittaa olkaimet sellaiseen kulmaan, että hartuukset asettuvat rinnalle sileästi. Nurjasta puolesta saisi vieläsiistimmän siten, että olkaimen eteen ja alas tulevan ulkolaidan jättäisi päästä auki, sujauttaisi avoimeksi jätetyn kylkikappaleen laidan sisälle ja sitten tikkaisi päälle. Tällöin kylkikappaleiden päät tulisivat olkaimien sisälle eivätkä niiden alle vuoripuolelle.
Helma
Perinteisesti hameen helma voi olla mustaa, sinistä tai punaista villa- tai villasekoitekangasta. Valitsin materiaaliksi sametin sen yleillisyyden ja toisaalta pestävyyden takia: toisin kuin monet villakankaat, tämä on konepestävää.
Helman sauma on keskellä edessä. Tämä on käytännöllistä monestakin syystä, ennen kaikkea siksi, että hametta voi leventää tai kaventaa ilman, että hartiusosan saumoja tarvitsisi avata. Voit siis tässä vaiheessa jättää osan kankaan levyydestä saumavaroihin ja levittää hametta lapsen kasvaessa.
Helma kannattaa ommella pakan levyisestä kankaasta, eli siis käytää koko noin 150 cm leveys. Leikkaa helman pituus sopivaksi.
Ompele poimulangat, suosittelen kolmea lankaa, ja rypytä helma vastaamaan rinnanympärystä saumavaroineen. Poimut kannattaa ommella kiinni vyötärönauhaan, joka voi olla esimerkiksi tavallista paksua kanttinauhaan, mutta miksei lautanauhaakin!
Kiinnitä huomiota siihen, että kummassakin ääripäässä kankaan reuna jää siistin näköiseksi. Takanta ja sivuilta helma ommellaan kiinni hartuuksiin, mutta keskellä edessä helmankankaan yläreuna jää näkyviin! Tein tässä asiassa jonkin verran taustatyötä, ja ainakaan Pyhäjärven kansallispuvuissa helman reunan päälle ei välttämättä ommella nauhaa peitteeksi, vaan näkyvissä tosiaankin on huoliteltu päärmäämätön reuna. Ainakin paksussa mustassa sametissa reuna oli kuitenkin tosi helppo saada nätiksi.
Jos hameen leventäminen tai kaventaminen tulee olemaan pian ajankohtaista, kannattaa helman koristenauha (alunperin hameen terä on ollut verkaa, tässä on käytetty satiininauhaa) ommella ennen helman keskietu-saumaa. Siisteintä kuitenkin on ommella helmus vasta seuraavan vaiheen jälkeen.
Ompele hameen keskietusauma eli siis päädyt yhteen, oikeat puolet vastakkain. Voit jättää ylimääräistä kangasta saumavaroihin. Päätä ommel noin 8 cm ennen ylälaitaa, sillä tähän tulee hameen halkio.
Kiinnitä helman alareunaan nauha tai kangaskaitale. Vanhoissa hameissa näkyy verkahelmusta sekä hameen oikealle että nurjalle puolelle kiinnitettynä. Satiininauhalla on mahdollista peittää hameen päärmäätätön helma, joten ompelisin satiininauhan helman päälle.
Osien yhdistäminen
Aseta helma ja hartuukset oikeat puolet vastakkain. Hameen sauma tulee keskelle eteen. Ompele ympäryssauma.
Tämä on makuasia, mutta itse tekisin niin, että kääntäisin saumavarat ylöspäin eli siis hartuuksien puolelle, ja ompelisin saumavarat kiinni muutamalla pistolla olkainten sisäreunoista.
Hameen kiinnitykseen sopii esim. neppari. Etuhalkion liepeiden saumavarat kannattaa muutamalla pistolla kiinnittää. Poimutetun hameen runsaus piilottaa hyvin sekä sauman että halkion.
Ympäryssauman saumavarat on käännetty ylöspäin ja kiinnitetty muutamalla pistolla kiinni olkaimeen. Helmaosan ylälaita jää näkyviin, mutta mustassa kankaassa paljas reuna ei juuri erotu. Helman ja hartuuksien yhtymäkohdassa on muutenkin paljon paksuutta, joten en lähtisi enää ylimääräisiä nauhoja tai päärmeitä tuohon ompelemaan.
Lähteet
Lehtinen, I. ja Sihvo, P. Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Museovirasto 2005 (1984). Schvindt, T. (1913). Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. (linkki) Sirelius, U. T. (1916). Suomen kansanpukujen historia: sisältää 439 tekstikuvaa ja 24 kuvataulua, joista 5 värillistä. Suomalais-ugrilainen seura.
Kaplaan kotipaja 
