Tag Archives: kudonnainen

Esiliinat

Jääsken kihlakunnan esiliina ja neulottu pitsi

Malli tähän esiliinaan on Pietarissa Kunstkameran museossa (nro. 323-102). Lähteenä on käytetty pelkästään kuvaa, enkä sen takia halunnut tehdä yhtä tarkkaa ohjetta kuin tässä aiemmassa artikkelissa. Tässä artikkelissa käsittelen Kunstkameran esiliinan erityispiirteitä ja ohjeistan pari asiaa: lankalenkkien tekeminen solmimisnauhaa varten, helman neulottu pitsi sekä helman tupsukoristeet. Muita erityisiä piirteitä ovat esiliinan yläosan eripariset raidat ja vajaamittaiset reunakaitaleet. Lisäksi mukana tulee vyötärölle solmittava pirtanauha, mikä ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Usein nauhat ovat jossain vaiheessa joutuneet hukkateille.

Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliina Kunstkameran museossa.
Kunstkamera 323-102
Itse kudottu esiliina.
Kutomani esiliina

Kunstkameran esiliina jäi pois taannoisesta artikkelista Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinat, sillä museon metatietojen mukaan esiliina on Käkisalmesta. On kuitenkin selvää, että kyseessä on Jääsken kihlakunnan alueen esiliina. Käkisalmessa sekä siinä ympärillä Pyhäjärvellä, Räisälässä ja Kaukolassa esiliina on pääosin valkoista palttinaa ja helmassa on koristeena kirjontaa ja nyytinkiä (ks. kuva alla). Sitä paitsi tämä esiliina on tyyliltään stereotyyppisen jääskeläinen. Pidän siis erittäin todennäköisenä, että esiliina on alun perin Jääsken kihlakunnasta, etenkin kun luettelossa on viereisellä numerolla 323-101 aivan yhtä jääskeläisen oloinen nyytinkiesiliina. Tarkemmin en osaa sanoa, mistä päin raitaesiliina on peräisin. Raidoista tai vyötärön poimutuksesta ei pysty päättelemään pitäjää. Helman hapsut ja pitsikoriste ovat värikkäitä, joten todennäköisemmin esiliina on Ruokolahdelta tai Antreasta kuin Jääsken pitäjästä.

Kokoelma Käkisalmen kihlakunnan nyytinkikoristeisia esiliinoja.
Esiliinoja: Kaukola, Räisälä, Pyhäjärvi, Käkisalmi

Mitat ja kangas

Alkuperäisen esiliinan leveys on 62,4 cm, mikä on Jääsken kihlakunnan esiliinaksi normaali. Esiliinan koko pituus, 77 cm, on ehkä hieman tavallista pidempi. Muut mitat on arvioitu kuvan perusteella: Pitsin korkeus 4 cm, hapsujen 3 cm. Vyötärökaitaleen leveys hieman yli 2 cm. “Raskaan” raidan leveys noin 2,5–2,8 cm (tämä vaihtelee). “Kevyt” raita 3–3,5 cm.  Vyötäröpoimujen leveys 3–4 mm. Loppuraidan leveys 3 mm. Kapeiden raitojen leveys esiliinan yläosassa 5 mm, leveän parittoman raidan noin 1,2 cm. Vyötärökaitaleen alle jäävästä raidasta näkyvissä n. 1 cm. Välipalttinoiden leveydet vaihtelevat 1,8–2,7 cm välillä.

Tässä esiliinassa (kuten yleensä Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoissa) vuorottelee kaksi erilaista raitaa. Kutsun “kevyeksi” sitä raitaa, jossa on keskellä valkoista, ja toista raitaa “raskaaksi”. Nimitykset ovat omiani, mutta jokin erotus kahden raitatyypin välille on tehtävä. Tässä esiliinassa värit ovat raidassa aina samassa järjestyksessä, mutta raitojen ja niiden osien leveys vaihtelee. Jos haluat säätää esiliinan pituutta, kannattaa se tehdä muuttamalla raitojen ja välipalttinoiden leveyttä.

Jääsken kihlakunnan kudonnaisraitaisen esiliinan raitoja.
Esiliinan raidat ovat keskenään hyvin saman näköisiä, mutta raitojen leveydet vaihtelevat. Kuvassa raidat ovat samassa mittakaavassa keskenään.

Oma esiliinani on kudottu yllä esitettyjen mittojen perusteella. Kunstkameran sähköisessä kokoelmassa oleva kuva on aika tarkka, ja mielestäni sain kopion lähelle alkuperäistä. Jouduin kuitenkin arvaamaan kudelankojen määriä, enkä halua tehdä tarkempaa ohjetta pelkkien arvailuiden varassa. Siltä varalta että joku haluaisi kutoa esiliinan samaan tyyliin, laitan tähän omat speksini.

Kuvissa alla on esiliinakangas. Kankaan tekniset tiedot:
Loimi Ne 20/2 puuvillalanka (Bockens). 756 lankaa, leveys pirrassa 63 cm.
Pirta 60, 2 lankaa piinraossa.
Palttinakude Ne 16/2 puuvillalanka (Esito kampapuuvilla).
Ripsikude värikäs Ne 20/2 puuvillalanka (Vuorelman Pouta sekä Blomqvist Nordiskan puuvillalanka). Värit punainen, keltainen, sininen ja valkoinen. Sininen on sininen, vaikka näyttääkin kuvissa mustalta. Blomqvistin langoista punainen päästää hirvittävästi väriä, enkä siksi suosittele sitä. Poudasta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa, ja on harmi että Vuorelma lopettaa sen myymisen.
Ripsikuteen tiheys kutistetussa kankaassa 39 lankaa/cm.

Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleet eivät ulotu aivan ylös asti. Koska reunoissa ei ole jatkopaloja, riittää kun reunakaitaleita kudotaan kaksi. Voit myös kutoa kolme reunakaitaletta ja tehdä jatkopalat kuten normaalisti. Esiliinakankaan ja reunakaitaleiden lisäksi pitää tietysti kutoa vyötärökaitale. Kuvan perusteella vyötärökaitale on tässä esiliinassa vähän tavallista leveämpi, joten voit kokeilla kutoa esimerkiksi 7 cm palttinaa kaitaletta varten.

Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa.
Kutistettu kangas, esiliinan alkuraidat. Oikeimmanpuoleinen leveä raita saa ommellessa jäädä osittain vyötärökaitaleen alapuolelle. Esiliinan pituutta voi säätää esimerkiksi kasvattamalla palttinaosuuksia esiliinan yläpäässä.
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa.
Kutistettu kangas, “kevyt” raita. Mustat raidat eivät oikeasti ole mustaa vaan tummansinistä lankaa. Tein keltaisista raidoista kolmen langan levyisiä ja sinisistä vain kahden, sillä tumma väri erottuu taustasta paremmin. Valkoiset ripsiraidat ovat eri lankaa (Vuorelman Pouta) kuin palttinaosuuksissa käytetty valkoinen lanka.
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa.
Kutistettu kangas, “raskas” raita
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa, ns. loppuraita esiliinan helmassa.
Kutistettu kangas, esiliinan alin raita, ns. “loppuraita”.
Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinan ripsiraitoja lähikuvassa, reunaraita.
Kutistettu kangas, reunakaitale. Reunakaitale koostuu ripsiraidasta, jonka toiselle puolelle jätetään noin 1 cm saumavaraa ja toiselle noin 1,2 cm päärmevaraa.
Esiliinakangas levitettynä valmiina leikattavaksi.
Esiliinakangas ennen leikkuuta. Kankaan yläpäässä on kudottu noin 7 cm palttinaa vyötärökaitaletta varten. Kankaan loppupäähän on kudottu reunakaitaleita varten kaksi ripsiraitaa sauma- ja päärmevaroineen.

Eli siis vielä kertauksena, tarvitset esiliinaan raitakankaan lisäksi:

  • Leikkaa vyötärökaitale, noin 7 cm.
  • Leikkaa reunakaitaleet, 2–3 kappaletta, saumavaroineen (noin 1 cm) ja päärmevaroineen (1–1,5 cm)

On suositeltavaa siksakata kaikki leikatut reunat.

Ompelu

Katso yksityiskohtaiset ompeluohjeet Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoihin.

Alkuperäisen esiliinan helmapäärmeen leveys ei ole tiedossa, mutta yleensä sopiva päärme on 3-5 mm. On ehkä helpointa päärmätä ensin helma ja sitten reunakaitaleiden ulkolaidat. Alkuperäisessä esiliinassa näitä risareunoja ei nähtävästi ole päärmätty, mutta suosittelen kuitenkin tekemään niin. Päärmää halutessasi myös kaitaleen lyhyt alareuna (hulpio). Myös kaitaleen kapean yläreunan (hulpio) voi halutessaan päärmätä.

Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleissa ei ole jatkopaloja. Siten reunakaitaleet eivät ulotu vyötärökaitaleeseen asti. Esiliinasta tulee kieltämättä siistimmän näköinen, kun koko reuna on kaitaleen peitossa. Kannattaa ommella kaitaleet koko matkalle, jos se tuntuu paremmalta. Tällöin sinun pitää kutoa kolmaskin reunakaitale ja puolittaa se.

Esiliinakankaan hulpio.
Reunakaitale ei ulotu aivan vyötärökaitaleeseen saakka. Esiliinakankaan hulpiolaitaa ei ole päärmätty.
Itse kudotun esiliinan yläosa.

Ompele reunakaitaleen ja esiliinakankaan saumat. Ompele sauma hyvin lähelle punaisen ripsiraidan reunaa. Sauman ja kaitaleen ripsiraidan välistä saa pilkottaa hieman palttinaa (ks. kuva alla). Kun olet ommellut sauman, tarvittaessa kavenna reunakaitaleen saumavaraa leikkaamalla.

Historiallisen esiliinan helmaa sekä reunaa.
Reunakaitaleen punaisen ripsiraidan ja sauman väliin saa jäädä hieman valkoista palttinaa näkyviin.

Käännä esiliinakankaan saumavara reunakaitaleen saumavaran päälle ja ompele päärmepistoin. Tämä on ohjeistettu tarkemmin yksityiskohtaisissa ohjeissa. Huomioi, että esiliinan reunakaitale ei ulotu ylös asti, minkä takia esiliinakankaan hulpioreuna jää näkyviin.

Laskosta ja ompele kiinni kaksi laskosryhmää esiliinan ylälaitaan. Laskosryhmät tulevat kummalekin sivulle. Keskellä ei ole laskoksia. Tee laskoksia itsellesi sopiva määrä. Ompele sitten esiliinakankaan ja vyötärökaitaleen sauma. Ompele vyötärökaitaleen vastakkainen reuna nurjalle puolelle päärmepistoin. Ompele vyötärökaitaleen päät reunoistaan kiinni. (ks. yksityiskohtaiset ohjeet) Esiliinan “runko” on nyt valmis.

Esiliinan vyötärökaiteleen ompeleita.
Vyötärökaitale nurjalta puolelta.

Ompele aivipistoin kutistettu helmapitsi ja esiliinan helma yhteen oikeat vastakkain. Alkuperäisessä esiliinassa on käytetty neulotun pitsin nurjaa puolta päällispuolena. Näin on tehty myös malliesiliinassa. Muista kutistaa pitsi vedessä, ennen kuin kiinnität sen esiliinaan. Pitsin ohjeen löydät artikkelin lopusta. Voit käyttää muunkinlaista pitsiä: esiliinojen helmakoristeet ovat vaihdelleet paljon.

Esiliinan helmaa sekö reunakaitaleen ompeleita.
Reunakaitaleiden kiinnitys sekä helmapitsin aivipistot, oikealta ja nurjalta.

Kiinnitä hapsut pitsin alalaitaan yksi kerrallaan. Alkuperäisessä esiliinassa hapsuihin on käytetty hyvin ohutta villalankaa (keltaista, punaista ja kahden väristä oranssia). Villalangat ovat vähän erilaatuisia, mutta todennäköisesti ainakin osa langasta on kaksisäikeistä. Kuvasta ei voi sanoa kiinnitystapaa täysin varmasti, mutta todennäköisesti tupsut on kiinnitetty leivonpääsolmulla. Voit kierittää lankaa sormien ympärillä ja vetää pikku vyyhdin pitsin läpi esim. virkkuukoukun avulla. Leivonpääsolmu tarkoittaa sitä, että vedät lenkin pään läpi lenkin toisesta päästä ja kiristät.

Minulla oli käytössä liian paksua lankaa (100g=400-320m) ja lopputulos oli siksi kökkö. Yksittäisten lankalenkkien sijaan voit valmistaa iskuhapsua. Iskuhapsu on vähemmän työläs tekniikka, mutta tarvitset kaverin sen tekemiseen.

Historiallisen esiliinan helmaa, jossa leivonpääsolmuilla kiinnitettyjä lankalenkkejä.
Alkuperäisessä esiliinassa pienet villalankavyyhdit on yksi kerrallaan solmittu helmapitsin alalaitaan.

Ohje: Neulottu pitsi

Esiliinan helmaa koristaa neulottu pitsi. Pitsi on helppo tehdä, ainakin tekniikka jota itse käytin oli helppo. Pitsi neulotaan tasona, aina oikein. Näette millainen Kunstkameran kuva on, siitä on vaikea lähteä varmaksi vannomaan, miten pitsi tarkalleen on neulottu. Seuraavista kahdesta vaihtoehdosta arvelisin, että pitsi on neulottu tavan 2 mukaan. Kummallakin tavalla pitsistä tulee kuitenkin lähelle alkuperäisen näköinen. Eroa menetelmien välillä on ainoastaan se, tehdäänkö yliveto- ja yhteenneulomiskavennukset oikealle vai vasemmalle kallistettaessa. Esiliinan helmapitsi on sijaintinsa vuoksi suojassa katseilta, enkä sen vuoksi vaivaisi päätäni, onko se neulottu täsmälleen esikuvan mukaisesti.

Ns. oikea tapa, kaksi vaihtoehtoa. Kuten kuvista näette, on ero todella pieni.

Neulotun pitsin ohjekaavio.
Vaihtoehto 1. \ = kavennus yli vetäen, / = kavennus yhteen neuloen, O = langankierto
Lähikuva neulotusta pitsistä.
Neulotun pitsin ohjekaavio esiliinaan.
Vaihtoehto 2. \ = kavennus yli vetäen, / = kavennus yhteen neuloen, O = langankierto
Lähikuva esiliinaa varten neulotusta helmapitsistä.

3. tapa, tämä tapa on uskoakseni “väärin”. Käytin itse tätä menetelmää, koska neulon lähinnä telkkaria katsoessani (eli katseeni on telkkarissa, ei neuleessa) ja teen vähemmän virheitä, jos pitsi neulotaan koko ajan samaan suuntaan. Tässä tavassa neulot suunnanvaihdon kohdalla kaksi kerrosta peräkkäin pelkkää oikeaa, minkä jälkeen pitsineule siirtyy työn toiselle puolelle.

Esiliinan helmapitsin ohjekaavio.
Vaihtoehto 3, tapa neuloa pitsi

Pitsissä vuorottelevat punaiset ja valkoiset, noin 2 cm leveät raidat. Raidat eivät ole saman levyisiä kuin kuvio, joten kuvio juoksee raidoissa. Vaihdoin itse väriä siten, että neuloin valkoisella aina 14 kerrosta ja punaisella 12. Alkuperäisessä esiliinassa värien vaihtelu ei ole yhtä säännönmukaista.

Käytin pitsissä 6-säikeistä kalalankaa (tex 30×6, 100g=530m), joka toimi ihan kivasti ja pitsin tiheys on melkein sama kuin alkuperäisessä. Voit käyttää myös pehmeämpää puuvillalankaa kuin kalalanka. Kutistin pitsin kuumassa vedessä, ja kalalankapitsi kutistui tässä paljon, paljon enemmän kuin ennakoimani 5 %. Jouduin sen takia avaamaan pitsin päästä ja jatkamaan pitsiä joillain senteillä. Sitten kutistin pitsin vielä uudelleen. Tämä korjaus oli oikeastaan tosi helppo tehdä.

Värikäs esiliinan helmapitsi Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinaan.
Pitsi on neulottu 3. tavalla eli ns. väärin.
Esiliinan helmapitsi Jääsken pitäjän esiliinaan.
Myös tämä pitsi on neulottu 3. tavalla, joka on oma suosikkimenetelmäni neuloa tämäntyylistä pitsineuletta. Lanka: Kolmisäikeinen kalalanka.

Rihmalenkit solmimisnauhaa varten

Voit esimerkiksi tehdä napinläpipistoin päällystetyn lenkin (ks. kuvasarja) solmimisnauhan kiinnittämistä varten. Alkuperäisessä esiliinassa solmimisnauha on kiinni vyötärökaitaleessa jonkinlaisella langalla. Varmaa ei ole, minkälainen lenkki vyötärökaitaleeseen on tehty.

Lankalenkin tekeminen kiinnitysnauhaa varten ja sen päällystäminen napinläpipistoilla.
Napinläpipistoin päällystetty rihmalenkki.
Historiallisen esiliinan vyötärökaitale, jonka päässä on lenkki solmimisnauhan kiinnittämistä varten.
Alkuperäisessä esiliinassa solmimisnauhaa varten on tehty jonkinlainen lankalenkki.

Solmimisnauha

Löydät ohjeen esiliinan solmimisnauhaan esiliinojen nauhojen sivulta:

Esiliinan nauhat
Esiliinan solmimisnauha.

Lopuksi

Tämä esiliina on todella näyttävä mutta silti kohtuullisen helppo tehdä. Mielestäni tämän tyylistä esiliinaa voi käyttää koko Jääsken kihlakunnan riikineissä poislukien Joutseno. Jääsken pitäjästä on säilynyt vain valkokoristeisia esiliinoja, mutta otos analyysissa on pieni. Jos halut esiliinan varmasti Jääsken pitäjän tyyliin, voi pitsin neuloa valkoisena ja voihan myös helmahapsut tehdä valkoisesta rihmasta esimerkiksi iskuhapsuna. Itse olen käyttänyt esiliinaa osana Jääsken pitäjän pukuani nyt toistaiseksi, kun oma 100 % Jääsken tyylin esiliinani on vielä vaiheessa,

Esiliinakangas ja helmapitsi olivat molemmat suuri ilo valmistaa. Neulottu pitsi on siitä hyvä, että neulominen on nopeampaa kuin pitsin nyplääminen, nyytinkien tekeminen myös vaatisi paljon opettelua, mutta neulomisen suurin osa meistä taitaa jo ennestään. Vaikeinta esiliinassa ovat mielestäni vyötärölaskokset, siis se miten niistä saa riittävän kapeita ja tasalevyisiä.

Blogissa on viime aikoina ollut paljon esiliinasisältöä, ja sitä tulee olemaan myös jatkossa. Minulla on loimea vielä ainakin yhtä esiliinaa, Jääsken tyylistä nyytinkiesiliinaa varten. Tällä hetkellä kangaspuut odottavat lisää äänieristettä alleen. Kävi ilmi, että iloinen paukutus kantautuu myös talon muihin asuntoihin, ja sille tietysti pitää tehdä jotakin.

Lue myös

Jääsken kihlankunnan kudonnaisesiliinat

Standard
Esiliinat

Ohje: Ruokolahtelainen esiliina

Esittelin aiemmassa artikkelissa Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja keskittyen niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin. Tällöin käytin kuvituksessa runsaasti ruokolahtelaista esiliinaa (Lahden museot, Viipuri-kokoelma LHMVHMAE2430:968). Tässä artikkelissa näytän, kuinka tämä ruokolahtelainen esiliina on valmistettu. Kudonnaisesiliinoissa kappaleet on todennäköisesti koottu yhteen suunnilleen samalla tavalla, ja siten tämän artikkelin ompeluohjeita voi mahdollisesti hyödyntää laajemminkin Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.

Työskentelen tässä kotikutoisen kankaan kanssa, mutta voit käyttää myös teollista kangasta. Tällä on vaikutusta esiliinan ompelemiseen lähinnä siinä, että et voi hyödyntää kankaan hulpioita.

Mitä jos itse kutominen ei ole mahdollista?
Esiliinakangas on mahdollista tilata kankurilta tai kansallispukumyyjältä. Tässä tapauksessa kankaasta on oltava valmis maksamaan parista useampaan satasen verran. Tavallisilta kangaskaupoilta on erittäin epätodennäköistä löytää juuri sopivaa valmiskangasta. Kankaan voi toki valita sinne päin, ja olen myös itse tehnyt niin. Tällöin kiinnittäisin huomiota siihen, että kangas on punavalkoraidallista ja raidat suunnilleen oikean levyisiä. Olen käyttänyt arkiesiliinaan Eurokankaan Pehtooria, jota ehkä saattaa vielä löytyä kaupan varastoista. Kangas ei ole missään nimessä täydellinen, mutta siinä on paksuja ja väljiä punaisia raitoja suunnilleen sopivin välimatkoin. Olen myös tilannut Virosta Karnaluksilta raitakangasta. Tätä artikkelia varten kävin läpi joitain virolaisia kangaskauppoja, mutta en löytänyt sopivia kankaita. Virolaisiakin kauppoja kannattaa kuitenkin pitää silmällä.

Kuvia alkuperäisestä esiliinasta on saatavilla korkearesoluutioisena Flickrissä:

P6250605

Kangas ja tarvikkeet

Ohjeistan ensin kotikutoisen kankaan ja sen jälkeen, kuinka paljon kangasta tarvitaan noin yleensä ottaen.

1. Ruokolahtelainen kangas

(Tarkemmat kudontaohjeet löytyvät ladattavista tiedostoista)

Esiliinakangas ruokolahtelaiseen esiliinaan ennen leikkuuta.
Leikkaamaton esiliinakangas. Vasemmassa päässä ovat kolme reunakaitaletta. Oikeassa päässä on varattu 6 cm palttinaa vyötärökaitaletta varten sekä ns. alkupalttina.

Esiliinakankaan rakenne on seuraava: ylälaitaan on kudottu valkoista palttinaa (“alkupalttina”). Tämän jälkeen alkaa raidallinen osuus. Sitä koristavat ripsiraidat, joita on kahta laatua. Ripsiraitaosuuden lopuksi tässä esiliinassa on vielä yksi eriparinen ripsiraita sekä hieman palttinaa. Esiliinakankaan lisäksi vyötärökaitaletta varten tulee kutoa noin 6 cm valkoista palttinaa. Esiliinan ylälaitaan tulee kutoa noin 1 cm saumavaraa ja loppuun 1–1,5 cm päärmevaraa. Sivukaitaleita kudotaan kolme sauma- ja päärmevaroineen.

Tärkeintä on, että kangas vastaa omia mittojasi. Alkuperäisen esiliinan koko pituus on 69 cm, josta vyötärökaitaletta on 1,6 cm, pitsiä 2 cm ja hapsuja 2,5 cm. Jos tarvitset pidemmän esiliinan kuin 69 cm, on järkevintä lisätä pituus kankaaseen. Tässä esiliinamallissa pituus kannattaa lisätä raitojen ja välipalttinoiden leveyteen, mutta ei alkupalttinan korkeuteen tai kasvattamalla raitojen määrää. Sen sijaan esiliinaa voi lyhentää alkupalttinasta tai vähentämällä raitojen määrää. Selitän seuraavassa miksi:

  • Alkupalttina: Alkuperäisen esiliinan ylälaidassa on 9,7 cm tavallista valkoista palttinaa. Tämä on jo melkoinen määrä palttinaa, enemmän kuin esiliinoissa yleensä. Lisäpituutta ei siis tässä tapauksessa kannata lisätä alkupalttinaan. Sen sijaan jos haluat lyhyemmän esiliinan, on tämä erinomainen paikka nipistää pituutta.
  • Ripsiraidat: Mallikerta koostuu leveästä raidasta, kapeasta raidasta ja niiden väliin jäävästä kahdesta palttinakaitaleesta (välipalttina). Esiliinassa on seitsemän mallikertaa eli siis 14 raitaa plus kapea eriparinen raita helmassa. Koska raitoja on jo valmiiksi tosi paljon, esiliinaan ei kannata lisätä pituutta raitojen määrää kasvattamalla. Raidat ovat kuitenkin aika kapeita ja tiheään kudottuja. Pituutta esiliinaan kannattaa lisätä leventämällä raitoja ja/tai niiden väliin jääviä palttinaosuuksia.

Alkuperäisessä esiliinassa samantyylisetkään raidat eivät ole täysin identtisiä, sillä kudelankojen määrä sekä raitojen leveys vaihtelee. Kapeampi raita on noin 15–18 mm leveä ja leveämpi 25–28 mm. Tiheys vaihtelee, mutta palttinassa kuteen tiheys on suunnilleen 30 lankaa/cm ja loimen 17 lankaa/cm. Ripsiraidat on kudottu todella ohuella langalla ja tiheään, jopa 60 lankaa/cm. Minun kutomassani esiliinassa ripsikuteen tiheys on melkein puolet vähemmän. Jälki ei ole yhtä hienoa, mutta toisaalta kudottavaa jää vähemmän ja sopivia kudelankoja on paremmin saatavilla. Käytin ripsiraitoihin puuvillalankaa (tex 30×2, 100g=1600m), sillä ohutta värikästä pellavalankaa ei löytynyt. Käyttämäni Blomqvist & Nordiskan muutoin ihan hyvä lanka päästikin pesussa väriä. Vuorelman Pouta on värivalikoimaltaan rajattu mutta saman vahvuista ja pitää värinsä todella hyvin.

Alkuperäisessä esiliinassa ripsiraitojen värit ovat punainen, vaalea indigo, tummansininen tai musta, voimakas keltainen ja vihreä. Kapeiden raitojen sininen saattaa tosiasiassa olla myös musta. Leveissä raidoissa käytetään vaaleampaa sinistä kuin kapeissa raidoissa. Tämä sininen kudelanka vaihtuu vihreään kesken työn, varmaan koska kutojalta on jompikumpi väri loppunut kesken. Leveissä raidoissa voikin käyttää oman maun mukaan joko vihreää tai sinistä, ohjeeseen väri on kirjattu vihreänä.

Lataa ohje:

  • Voit ladata pdf-ohjeen, joka on tehty kutomaani kangasta varten. Ohje on noin 80-senttiseen esiliinaan. Loimen tiedot löytyvät ohjeelta.
  • Jos haluat muokata esiliinan mittoja ja raitojen tiheyttä, lataa excel-laskuri. Jos käytössäsi on tietokone ja excel-ohjelmisto, suosittelen lataamaan makroja käyttävän taulukon (lataa työkirja, linkki vie Megaan). Tiedoston avaamisen jälkeen muista sallia makrot. Voit käyttää automatisoituja työkaluja mutta myös muokata lukuja käsin.
  • Jos käytät muuta taulukko-ohjelmistoa tai puhelinta, suosittelen valitsemaan taulukon ilman makroja (lataa työkirja ilman makroja). Tästä karvalakkiversiostakin löytyy laskuri ripsiraitoja varten.

Excel-laskureista: Olen testannut laskureita eri mitoilla ja moneen kertaan. Niiden pitäisi toimia. En kuitenkaan voi taata, että niihin ei ole jäänyt virheitä. Laskureiden arpomia lukuja tulee tarkastella kriittisesti.

Ruokolahtelaisen esiliinan kudontaohjeLataa
Alkuperäisen ruokolahtelaisen ripsiraitaesiliinan kangas lähikuvassa, jossa raitojen leveydet näkyvät.
Alkuperäisen esiliinan raitoja.

2. Mikä tahansa kangas

Jos käytät tehdasvalmisteista tai muuta kuin mallin mukaan kudottua kangasta, tarvitset:

  • Esiliinakangasta tarvitsemasi pituus, mieluiten siten, että leveiden ja kapeampien raitojen kuviokertoja mahtuu kankaaseen 5–7 (eli 10-14 raitaa). Plus, jätä sauma/päärmevaraan 1–1,5 cm kumpaankin päähän. Esiliinakankaan leveys on esikuvassa 53 cm plus saumavarat. Niissä tapauksissa, joissa historiallisten esiliinojen kankaan leveys on tiedossa, on se yleensä 50–60 cm.
  • Noin 6 cm valkoista palttinaa vyötärökaitaleeseen (saman levyisenä kuin esiliinakangas).
  • Reunakaitaleet: joko kaksi kappaletta yhtä pitkiä kuin esiliinakankaan pituus (tämä on toki yksinkertaisempi ommella) TAI kolme kappaletta yhtä pitkää kuin mitä esiliinakangas on leveä (näin on tehty historiallisesti, mutta näin ei tarvitse välttämättä menetellä). Kunkin kaitaleen leveys on noin 4,5 cm. Katso tarkemmin kohdasta Leikkuu.

Taustatietoa reunakaitaleista: Perinteisesti reunakaitaleet on kudottu esiliinakankaan kanssa samaan loimeen. Esiliina on korkeampi mitä se on leveä, ja sen takia yksi kankaanleveys ei riitä koko reunan matkalle. Siksi reunakaitaleita kudotaan kolme, ja yksi niistä katkaistaan jatkopaloiksi kummalekin puolelle. Jos käytät muuta kuin käsin kudottua kangasta, kankaan leveys ei välttämättä rajoita sinua. Tällöin reunakaitaleet on ihan ok tehdä yhdestäkin palasta.

Ruokolahtelaisen esiliinan kangas leikattuna osiin.
Esiliinan osat leikattuina. Yksi reunakaitaleista on leikattu kahtia.

Leikkuu

  • Jätä helmaan päärmeeseen 1–1,5 cm vara. 1 cm on kunnianhimoiselle ompelijalle; 1,5 cm on helppo ommella. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeet ovat 3–4 mm leveitä, jolloin päärmevaraksi riittää sentti. Itse olen jättänyt 1,5 cm, koska olen huono ompelemaan käsin.
  • Leikkaa noin 6 cm levyinen kaitale vyötäröksi. Jätä esiliinakankaan yläosaan saumavara 1 cm.
  • Reunakaitaleisiin jätä päärmevara ja saumavara. Päärme tulee reunakaitaleen ulkosyrjälle (ks. kuva alla). Jätä sisäsyrjälle saumavaraa vajaa sentti. Sisäsyrjällä esiliinan laita kattaa saumavaran, joten saumavaraa ei tosiaan tarvitse jättää yhtään sen enempää. Minulla kangas purkautuu helposti, joten siksi leikkaan noin 0,7 cm saumavaran.
  • Katkaise yksi kolmesta reunakaitaleesta kahtia.
Havainnekuva esiliinan reunakaitaleen mitoista.
Reunaraitojen leikkaaminen. 1 cm saumavara ja 1,5 cm päärmevara ovat maksimimittoja. Esiliinasta tulee hienompi, jos pystyt tekemään kapeamman päärmeen. Huomioi myös, että kapea 1 cm saumavaraa tulee kaitaleen sisälaidalle eli siis sille laidalle, jolla punaisen raidan läpi kulkee valkea ripsiraita. Ripsiraidan leveys on tässä 1,8 cm, mutta raita saa olla kapeampikin.

Siksakkaan kaikki leikatut reunat.

Ompelu

Esiliinan ompelujärjestys on sikäli vapaa, että sillä ei ole merkittävää vaikutusta esiliinan ulkonäköön. Esikuvassa lienee ommeltu ensin helmapäärme sekä sivukaitaleiden ja jatkopalojen päärmeet ja vasta sen jälkeen ommeltu jatkopala yhteen sivukaitaleen kanssa, ja sitten sivut yhteen esiliinan kanssa. Alla on esitetty vaiheet siinä järjestyksessä, jossa itse tykkään ne tehdä.

1. Ompele sivukaitaleet yhteen jatkopalojensa kanssa. Voit ommella tämän lyhyen sauman koneella. Aseta kappaleet oikeat vastakkain siten, että toiseen kappaleista jää hieman leveämpi saumavara. Jos toinen reunoista on risareuna, jätä tämä saumavara lyhyemmäksi ja käytä kattamiseen hulpiota. (Jos käytät tehdasvalmisteista kangasta, voit tähän kohtaan tehdä kunnollisen katesauman.) Tee reunakaitaleista toistensa peilikuvat siten, että kummassakin kaitaleessa jatkopala jää esiliinan ylälaitaan.

Havainnekuva esiliinan reunakaitaleiden yhteen liittävästä saumasta.
Jatkopalaan on jätetty pitempi saumavara, jotta tämä saumavara voidaan kääntää peittämään vastakkainen saumavara.
Reunakaitaleet yhteen liittävä sauma alkuperäisessä ruokolahtelaisessa esiliinassa.
Jatkopalan sauma alkuperäisessä esiliinassa oikealta ja nurjalta puolelta.

2. Ompele reunakaitaleet kiinni esiliinaan. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella. Jätä esiliinan saumavara pari milliä leveämmäksi tai kavenna reunakaitaleen saumavaraa jälkikäteen. Esikuvassa esiliinan saumavara on vain 4 mm leveä, eli reunakaitaleen saumavara on tätäkin kapeampi. Reunakaitaleessa valkoinen ripsiraita tulee esiliinan puolelle. Ompele esiliinan ja kaitaleen välinen sauma mahdollisimman läheltä kaitaleen punaisen ripsiraidan laitaa. Kun tulet kaitaleen ja jatkopalan saumakohtaan, käännä saumavarat valitsemallesi puolelle siten, että hulpio peittää risareunan tai vähemmän siistin hulpion. Kannattaa varmaan kääntää saumavarat samaan suuntaan kummallakin puolella esiliinaa.

Reunakaitaleen ja esiliinan välinen sauma.
Reunakaitale on ommeltu kiinni esiliinaan. Sauma ommellaan mahdollisimman lähelle ripsiraidan laitaa (tässä kuvassa alimman punaisen raidan alapuolella).

3. Kun reunakaitaleet ovat kiinni esiliinassa, kannattaa esiliinan saumavarat silittää sivukaitaleiden saumavarojen päälle, jotta saumavarat on mahdollisimman helppo kiinnittää reunakaitaleeseen. Tarvittaessa kavenna reunakaitaleen saumavaraa niin, että se jää esiliinakankaan saumavaran peittoon. Ompele esiliinan saumavara sivukaitaleeseen päärmepistoin. Parhaassa tapauksessa saumavaran reuna taittuu sivukaitaleen valkoisen ripsiraidan päälle. Näin on alkuperäisessä esiliinassa. Minulla esiliinan saumavarat ovat tätä leveämmät, joten ne osuvat punaisen ripsiraidan päälle. Siksi käytän saumavarojen kiinnittämiseen punaista lankaa. (Jos käytät teollista kangasta, tee tähän ihan oikea katesauma.)

Reunakaitaleen ja esiliinan välinen sauma oikealta ja nurjalta puolelta.
Esiliinakankaan saumavara on kiinnitetty päärmepistoilla sivukaitaleeseen. Sivukaitaleen ulkosyrjän päärme on kiinnitetty sekin päärmepistoilla. Kuvassa näkyy valmis sivukaitale myös oikealta puolelta.
Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleen ja esiliinan välinen sauma oikealta ja nurjalta puolelta.
Alkuperäisen esiliinan sivukaitale oikealta ja nurjalta puolelta.

4. Ompele reunakaitaleiden ulkolaitojen päärmeet päärmepistoin. Pistojen tulisi seurata punaisen ripsiraidan laitaa, mutta osua valkoisen palttinan päälle. Esikuvassa päärmeen leveys on 3 mm. Minulla päärme on lähempänä 5 mm. Jos reunakaitaleiden rakenne vielä mietityttää, niin nämä kaaviot ehkä auttavat:

Kaavakuva reunakaitaleen ja esiliinakankaan kiinnittämisestä.
NURJA PUOLI: Reunakaitaleen ulkosyrjälle tulee päärme, mahdollisimman kapea. Reunakaitaleen sisäsyrjällä esiliinan saumavara kattaa reunakaitaleen saumavaran.
Kaavakuva reunakaitale ja esiliina nurjalta puolelta.
NURJA PUOLI: Päärme ja saumavara kiinnitetään kumpikin päärmepistoilla.
Kaavakuva reunakaitale ja esiliina oikealta puolelta.
OIKEA PUOLI: Nämä päärmepistot näkyvät hieman myös reunakaitaleen oikealla puolella. Valitse langan väri reunakaitaleen värien mukaan.

5. Ompele esiliinan helmapäärme päärmepistoin. Esikuvassa päärmeen leveys on 4 mm.

Seuraavat vaiheet kannattaa tehdä siinä järjestyksessä, kuin ne on tässä esitetty:

6. Laskosta esiliina vyötäröltä. Laskosten määrä/leveys riippuu siitä, miten haluat saada esiliinan istumaan vyötärölle. Ompele laskokset paikoilleen. Esikuvassa laskokset ovat kahdessa ryhmässä, toinen kullakin laidalla. Laskoksia on puolellaan noin 15. Laskosharja on painettu oikealle päin eli laskosharjat ovat kummallakin puolella samaan suuntaan.

Esiliinan vyötärölaskokset ennen vyötärökaitaleen kiinnittämistä.
Vyötärölaskokset ommeltuna paikoilleen.

7. Ompele laskostettu esiliinakangas yhteen vyötärökaitaleen kanssa oikeat vastakkain. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella.

Esiliinan vyötärölaskokset vyötärökaitale kiinnitettynä.
Vyötärön ja vyötärökaitaleen välinen sauma nurjalla puolella.
Esiliinan vyötärölaskoksia.
Alkuperäisen esiliinan vyötärökaitale ja -laskokset oikealta puolelta.

Seuraavaa työvaihetta helpottaaksesi voit silittää yksinkertaisen päärmeen vyötärökaitaleen vapaaseen laitaan sekä jo ommellun laidan vapaaksi jääneisiin päihin, sekä silittää kaitaleen harjan taitteen (ks. piirros).

Kaavakuva ripsiraitaesiliinan vyötäröstä.
NURJA PUOLI: Vyötärökaitaleen rakenne. Esiliinan nurja puoli on näkyvillä.

8. Ompele kaitaleen reuna päärmeelle esiliinan nurjalle puolelle päärmepistoin. Kaitaleen vapaaksi jäävissä päissä ompele päärmereunat yhteen siten, että päät sulkeutuvat. Myös vyötärökaitaleen päissä käännä reunat sisälle ja ompele päärmeet yhteen.

Vyötärökaitaleen päät.
Vyötärökaitaleen pään alareunat ommeltuna yhteen (oikea puoli)
Ripsiraitaesiliinan vyötärökaitaleen pää.

9. Esikuvassa on tehty solmimisnauhaa varten reiät vyötärökaitaleen päihin. Leikkaa 2–3 cm viilto vyötärökaitaleen päähän. Harsi viillon reunat, jotta ne eivät purkaudu. Seuraava vaihe on haastava: Käännä kankaanpuoliskot leikkaamasi aukon laidalta sisäänpäin, yksinkertaisiksi päärmeiksi toisiaan vasten. Ompele kankaan puoliskot kiinni toisiinsa. (Harsimasi risareunat jäävät vyötärökaitaleen sisälle, eivät näkyviin.) Tämä on mielestäni tosi vaikea vaihe. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeitä ei ole käännetty viillon päistä, ja se olisikin hyvin vaikea toteuttaa. Jos päärmeiden kääntäminen tuntuu vaikealta, vaihtoehtona on päällystää leikkaamasi aukko napinläpipistoilla. Voit myös jättää reikien leikkaamisen sikseen ja tehdä vyötärökaitaleen päihin kiinnityslenkit.

Solmimisnauhaa varten tehty reikä vyötärökaitaleen päähän.
Solmimisnauhaa varten tehty reikä.
Alkuperäisessä esiliinassa solmimisnauhaa varten tehty reikä vyötärökaitaleen päähän.

Helmapitsi

Kiitän Lauriččaa (Instagramissa @Meccylaukku), joka kokeneempana virkkaajana osasi neuvoa kuvion kanssa.

Helmapitsi on virkattu melko ohuella puuvillalangalla. Tässä on käytetty Ne 8/2 puuvillalankaa (tex 76×2, 100g=658m).

  1. kerros: Virkkaa ketjusilmukkaa pitsin pituuden verran. Huomioi kutistuminen.
  2. kerros: Virkkaa pylväitä ketjusilmukoihin. Virkkaa kaksi pylvästä, tee yksi ketjusilmukka. Jätä yksi ensimmäisen kerroksen ketjusilmukka väliin ja toista.
  3. kerros: Tee kaksi pylvästä alemman kerroksen ketjusilmukan kohdalle, tee ketjusilmukka, toista. Pylväissä vedä lanka ketjusilmukan alta, ei silmukan läpi. Samalla tavalla kuin isoäidin neliöissä siis.
  4. kerros: sama
  5. kerros: sama

Kerrosten välissä tee päihin noin 3 ketjusilmukkaa kerroksen vaihtamista varten, niin kuin normaalisti virkatessa pylväitä tasona.

Päättele ja kutista pitsi. (Minulla meni pari yritystä saada pitsistä oikean pituinen. Onneksi se on nopea virkata.) Kiinnitä helmapitsi esiliinan alareunaan aivipistoilla, oikeat puolet vastakkain.

Esiliinan helmapitsin kiinnittäminen aivimalla.

Helmahapsut

Tee helmaan iskuhapsua. Käytä kuteena värikkäitä villalankoja ja iskulankana valkeaa puuvillalankaa. Vaihda väriä parin sentin välein. Ohje iskuhapsun tekemiseen. Kiinnitä iskuhapsu pitsin alalaitaan aivimalla, oikeat puolet vastakkain.

Esiliinan helmahapsujen kiinnittäminen aivimalla.
Alkuperäisen esiliinan helmapitsi ja helmahapsut.

Valmista

Alkuperäinen Lahden museon esiliina.
Alkuperäinen esiliina
Alkuperäisen esiliinan mukaan valmistettu kopio.
Minun esiliinani

Vaikka itse sanonkin, niin valmistamani “kopio” ruokolahtelaisesta esiliinasta on aika lähellä esikuvaansa. Kansanpuvun idea ei kuitenkaan ole olla tarkka kopio yhtään mistään: riittävän samanlainen riittää, ja on ihan hyväkin, jos oma kansanpuku on oman näköisensä. Näitä ohjeita siis voi ja kannattaakin soveltaa. Mallia voi muokata esimerkiksi virkkaamalla helmapitsin punaisesta langasta, tekemällä iskuhapsun valkeasta puuvillalangasta tai jakamalla vyötärölaskokset vaikka kolmeen ryhmään. Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja käsittelevästä artikkelista voit katsoa lisää ideoita siihen, millä tyyleillä esiliinoja on tehty. Samoja ompeleluohjeita voi myös hyödyntää yleisesti Jääsken alueen kudonnaisesiliinoissa.

Lue myös

Esiliinan nauhat
Jääsken kihlankunnan kudonnaisesiliinat

Standard
Esiliinat

Jääsken kihlankunnan kudonnaisesiliinat

Jääsken kihlakunnalla (Joutsenoa lukuun ottamatta) on oma esiliinatyylinsä, joka selvästi erottuu ympäröivistä alueista. Esiliinoja on sekä kudonnaisiksi kutsuttuja punaraitaisia esiliinoja että arvostettuja nyytinkiesiliinoja. Tässä artikkelissa käsitelen ainoastaan punaraitaisia kudonnaisesiliinoja.

Artikkelia päivitetty palmikkonyytingistä 8.12.2024 ja 5.9.2025 Jääsken pitäjän esiliinoista.

Kirvussa, Antreassa ja Jääskessä kudonnaiset liinat tehdään punaraitaisesta kankaasta. Schvindtin mukaan (1913, 151) Ruokolahdella ja Rautjärvellä käytettiin melko samanlaisia esiliinoja kuin Jääskessä ja Antreassa. Nyytinkiesiliinat alkoivat jäädä pois muodista 1800-luvun puolivälissä, mutta ripsiraitaisia esiliinoja käytettiin kansanpukuajan loppuun asti. Ruokolahden länsiosissa lähellä Joutsenon rajaa käytettiin myös Joutsenon tyyliin tehtyjä revinnäisesiliinoja, joissa revinnäiset tosin olivat valkoisia, eivät mustia. Joutsenossa ei käytetty punavalkoraitaisia kudonnaisliinoja, vaan ainoastaan revinnäisliinoja (Ibid., 157).

Analyysini perustuu etupäässä kuuteen Jääsken kihlakunnan alueelta säilyneeseen ripsiraitaesiliinaan, jotka ovat Ruokolahdelta, Jääskestä ja Antreasta. Esiliinoista on netissä kuvia museoiden sivuilla. Kuvien kanssa työskennellessä ongelmana on, että esiliinat on kuvattu vain oikealta puolelta ja kaiken lisäksi kuvat ovat pienikokoisia. Yksityiskohtia kuten ompelutekniikoita ei näistä kuvista siten pysty päättelemään. Näitä yksityiskohtia on havainnollistettu ruokolahtelaisen esiliinan (LHMVHMAE2430:968) avulla. Kävin tutkimassa esiliinaa Lahden museoilla, ja otin siitä tällöin yksityiskohtaisempia kuvia. Jääskeläinen esiliina KA1428 on esikuva Jääsken tarkistetun kansallispuvun esiliinalle. Kansallispuvun ohjeet eivät kuitenkaan välttämättä ole yksiyhteen alkuperäisen esiliinan kanssa, joten niiden perusteella ei voi tehdä varmoja johtopäätöksiä alkuperäisestä liinasta.

Myönnän, että esiliinoihin ja pitäjiin viittaileminen käy artikkelissa vähän sekavaksi. Olen sen tähden tehnyt jokaisen osion alkuun pienen tiivistelmälaatikon. Huomioikaa, että yleistykset perustuvat pienenpieneen aineistoon esiliinoja ja kuvia.

Jääskeläinen ripsiraitaesiliina.
Pituus 73 cm, leveys 55 cm. Jääski, Kansallismuseo KA1428
Jääskeläinen ripsiraitaesiliina.
Jääski, Nordiska Museet NM.0077446
Antrealainen kudonnaisesiliina.
Antrea, Nordiska Museet NM.0011160
Antrealainen kudonnaisesiliina.
Antrea, Nordiska Museet NM.0011159
Ruokolahtelainen kudonnaisesiliina.
Pituus 66 cm, leveys 56 cm. Ruokolahti, Lahden museot LHMVHMAE2430:968
Kudonnaisesiliina Jääskestä, Antreasta tai Kirvusta.
Pituus 73 cm, leveys 56 cm. Antrea, Jääski tai Kirvu, Kunstkamera 323-27

Yleiset piirteet

  • Esiliinat ovat kapeita, esimerkiksi 56 cm leveitä. Esiliinojen pituus vaihtelee käyttäjän mittojen mukaan.
  • Raitojen määrä esiliinoissa vaihtelee myös pitäjän sisällä. Raitojen määrä kannattaa valita sen mukaan, miten pitkän esiliinan haluaa.

Kuudesta esiliinasta viisi on keskenään melko samanlaisia, Kunstkameran esiliina (323-27) on erilaisin suhteessa muihin. Viidessä esiliinassa yhteisiä piirteitä ovat valkoinen palttinainen vyötärökaitale, helmassa pitsi sekä lankatupsut ja esiliinan sivuilla ripsiraitareunat. Kunstkameran esiliinasta nämä piirteet puuttuvat, mutta sen ripsiraitakangas on kudottu samaan tyyliin kuin antrealaisessa esiliinassa NM.0011160.

Kuudesta esiliinasta kolmesta on tiedossa leveys sekä pituus. Nämä kolme esiliinaa ovat 55-56 cm leveitä. Kaksi esiliinoista on pituudeltaan 73 cm ja kolmas 66 cm. Yritin arvata muiden esiliinojen mittoja kuvien perusteella, mutta tämä on vain arvailua. Bannerikuvassa esiliinat on skaalattu samaan leveyteen.

Jääskeläisissä esiliinoissa toiseen on kudottu viisi ja toiseen seitsemän kuviokertaa ripsiraitoja. Kahdessa antrealaisessa liinassa kuviokertoja on kummassakin kuusi, mutta kudontakuviot ovat vähän eri tyyppisiä. Eteläisestä Jääsken kihlakunnasta olevassa Kunstkameran esiliinassa kudontakuvio on hyvin samanlainen kuin toisessa antrealaisessa liinassa, mutta niissä on eri määrä kuviokertoja. Jo näin pienestä aineistosta on siis mahdollista havaita, että raitojen lukumäärä ja tyyli ei välttämättä ole samanlainen edes yhden pitäjän sisällä. Seuraavissa osioissa käyn tarkemmin läpi eroja ja yhtäläisyyksiä esiliinojen välillä.

Kudottu kangas

  • Ennen raitakuvion alkamista esiliinan yläpäähän on kudottu vaihteleva leveys tavallista palttinaa. Myös raitojen välissä on palttinaa.
  • Kuviokerran muodostavat ohut ja leveä ripsiraita välipalttinoineen. Yleensä ylimpänä esiliinassa on ohut raita ja alimpana paksu.
  • Raidoissa on eniten punaista väriä. Lisäksi niihin on käytetty sinistä, vihreää ja keltaista sekä yhdessä tapauksessa mustaa.
  • Yleensä ohuemman raidan jakaa osiin kaksi valkoista raitaa.
  • Ripsiraidat kudotaan ohuemmalla langalla kuin palttina. Saman esiliinan sisällä kudoksen tiheys sekä kudelankojen määrä raidoissa vaihtelee.

Kaikissa kuudessa esiliinassa vuorottelee ohuempi ja leveämpi ripsiraita. Yleensä esiliinassa on ylimpänä ohuempi raita ja alimpana paksumpi raita. Aivan alimpana paksumman raidan alapuolella on yleensä yksi eriparinen raita, joka on erilainen kuin kaikki muut esiliinan raidat. Poikkeus tähän ripsiraitojen järjestykseen on Kunstkameran esiliina 323-27.

Ennen raitojen alkamista esiliinaan kudotaan vaihteleva pituus yksiväristä valkoista palttinaa. Kuvien perusteella arvioituna ruokolahtelaisessa esiliinassa palttinaosuus on korkein. Ruokolahtelaisessa esiliinassa se on 9,5 cm. Palttinaa on myös ripsiraitojen välissä.

Antrean, Jääsken ja Kirvun esiliinoissa on museoesiliinojen perusteella käytetty väreinä punaista, sinistä, vihreää ja keltaista. Schvindt (1913, 151) kertoo, että Ruokolahdella ja Rautjärvellä raidoissa oli punaista, sinistä ja keltaista. Severin Falkmanin piirroksessa HK19640630:1.1 näkyy ripsiraidoissa lisäksi vihreää. Lahden museon ruokolahtelaisen esiliinan kapeissa raidoissa on lisäksi mustaa tai hyvin tumman sinistä lankaa. Leveissä raidoissa on esiliinan yläosassa vaaleampaa sinistä, mutta sininen vaihtuu kesken kankaan vihreäksi (ks. kuva).

Ohuemmassa ripsiraidassa saattaa olla mukana valkoista. Kahdessa jääskeläisessä sekä toisessa antrealaisessa esiliinassa nämä valkoiset raidat ovat suunnilleen samassa kohtaa. Ruokolahtelaisen esiliinan kapeissa raidoissa ei ole käytetty lainkaan valkoista. Severin Falkmanin piirroksessa ruokolahtelaisen esiliinan kuvioissa kuitenkin on mukana valkoistakin, ja valkoiset raidat on aseteltu samalla tavalla kuin Jääsken ja Antrean liinoissa.

Kahdessa esiliinoista (Kunstkamera 323-27 ja NM.0011160) kevyemmät raidat sisältävät hyvin paljon valkoista. Oikeastaan näissä esiliinoissa valkoista on välissä niin paljon, että ohuita ripsiraitoja voi ajatella olevan aina kolme kerrallaan. Nämä kaksi esiliinaa on muutenkin sommiteltu väljemmin kuin muut. Myös raitojen väliin jää enemmän valkoista palttinaa.

Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinojen raitakuviointia.
Ruokolahtelaisen esiliinan kudotut raidat.
Severin Falkman, esiliina Ruokolahdelta HK19640630:1.1

Ripsiraidat kudotaan ohuemmalla langalla kuin palttina. Ripsiraidassa kudoksen tiheys on huomattavasti korkeampi. Ruokolahtelaisessa esiliinassa kuteen tiheys on palttinaosuuksilla 30 lankaa/cm, mutta ripsiraidoissa 60 lankaa/cm. Tiheys toki vähän vaihtelee.

Lähikuva ruokolahtelaisen esiliinan ripsiraidoista.
Ruokolahtelainen esiliina, palttina- ja ripsikuteen tiheys.
Lähikuva ruokolahtelaisen esiliinan kudonnaisraidoista.

Ruokolahtelainen esiliina on upeasti toteutettu käsityön taidonnäyte. Vaikka kangas on kudottu ja ommeltu huolella, ovat esiliinan ripsiraidat tästäkin huolimatta hieman eriparisia keskenään. Tiheyden lisäksi raidoissa voi vaihdella kudelankojen määrä.

Vyötärö

  • Vyötärökaitale on yleensä valkoista palttinaa
  • Vyötärökaitaleen päässä on lenkit tai napinlävet solmimisnauhaa varten.
  • Vyötärökaitaleen leveys vaihtelee, mutta monelle sopiva leveys on todennäköisesti 1,5-2 cm.
  • Esiliinaa kavennetaan vyötäröltä laskoksilla. Kavennettava määrä riippuu käyttäjän mitoista. Useimmiten laskosryhmiä on kolme.

Vertailluista esiliinoissa muissa paitsi Kunstkameran esiliinassa vyötärön rakenne on suunnilleen samanlainen. Vyötärökaitale on valkoista palttinaa. Sen päissä on lenkit solmimisnauhaa varten. Lenkit voivat olla napinlävet (kaksi jääskeläistä sekä ruokolahtelainen esiliina) tai lankalenkit (kaksi antrealaista esiliinaa). Vyötärökaitaleen leveys näyttää vaihtelevan. Ruokolahtelaisen esiliinan vyötärökaitale on 1,6 cm leveä. Muissa esiliinoissa leveys ei ole tiedossa.

Kunstkameran esiliina on aivan erilainen kuin muut: siinä vyötärökaitale on tehty kuviollisesta kankaasta. Kaitale on pidempi, 70 cm, ja sen päässä on nappi kiinnittämistä varten. Todennäköisesti kaitale on siis ulottunut vyötärön ympäri, eikä sen jatkona ole ollut solmimisnauhaa. Leveydeltään kaitale on 1,2 cm.

Osaa esiliinoista on kavennettu vyötäröltä enemmän ja osaa vähemmän. Kavennettava määrä riippuu omista mitoista, eikä siinä tarvitse seurata historiallisia esikuvia. Kaventaminen tehdään laskoksilla. Neljässä esiliinassa laskosryhmiä on kolme. Ruokolahtelaisessa esiliinassa laskosryhmiä on kaksi ja ne sijaitsevat sivuilla. Toisessa jääskeläisessä esiliinassa laskoksia on niin tiheästi, että erillisiä ryhmiä ei voi hahmottaa.

Jääsken kihlakunnan esiliinojen vyötärökaitaleita.
Jääsken kihlakunnan esiliinojen vyötärökaitaleita.

Todennäköisesti pellavapalttinaiset vyötärökaitaleet on kiinnitetty esiliinaan siten, että kaitale on ensin ommeltu yhteen esiliinan kanssa oikeat vastakkain, jonka jälkeen kaitaleen toinen laita on taitettu nurjalle ja kiinnitetty päärmepistoin. Tällöin oikealle puolelle ei jää näkyviin ompeleita ja nurjallekin ainoastaan huomaamattomat pistot kaitaleen alalaitaan. Myös kaitaleen päiden alalaidat ja päät on ommeltu yhteen. Kaitaleen päihin on ommeltu napinlävet vyön kiinnittämistä varten (tai lisätty lankalenkit). Kuvissa alla yksityiskohtia Lahden museoiden (Viipuri-kokoelma) esiliinasta LHMVHMAE2430:968.

Solmimisnauhan kiinnityslenkki ruokolahtelaisessa esiliinassa.
Reikä vyötä varten. Ks. myös linkki
Vyötärön laskoksia ruokolahtelaisessa esiliinassa.
Vyötärön poimutus oikealta puolelta.
Vyötärökaitaleen pään ompeleet ruokolahtelaisessa esiliinassa.
Vyötärökaitaleen päiden alareunat on suljettu vasta, kun kaitale on kiinnitetty esiliinaan.

Vyötärönauhat

  • Mahdollisesti esiliinoissa on suosittu punavalkoista solmimisnauhaa.

Esiliinojen mukana ei yleensä ole säilynyt niiden solmimiseen käytettyä nauhaa. Tämän artikkelin esiliinoista Kunstkameran esiliinassa ei ole koskaan nauhaa ollutkaan, muissa kyllä. Nauha on tallella kahdessa esiliinassa. Nämä kumpikin nauha ovat punavalkoisia. Toisessa on punavalkoista tasaraitaa ja toisessa pilkkuja samaan tyyliin kuin Jääsken kansallispuvun esiliinan nauhassa.

Jääsken kihlakunnan esiliinojen vyötärönauhoja.

Sivut

  • Esiliinan reunoja koristavat ripsiraitakaitaleet. Raidan kuvio on samantyylinen kuin esiliinassa, mutta ei täsmälleen sama. Reunakaitaleen sisälaidalla on valkoinen raita, jonka leveys vaihtelee. Muutoin väritys on punavoittoinen.
  • Reunakaitale on yleensä koottu kahdesta osasta, ja saumakohta on esiliinan yläpäässä.

Kaikissa muissa paitsi Kunstkameran esiliinassa on reunoissa kapeat kaitaleet ripsiraitaa. Ripsiraidan kuvio on saman tyylistä kuin muukin esiliinan raidoitus, mutta ei samanlaista. Ripsiraidassa on oma rytminsä. Se on pohjasävyltään punainen kuten muutkin esiliinan raidat. Esiliinan puoleisessa laidassa on valkea raita, joka voi koostua vain muutamasta tai useammasta valkoisesta langasta. Ruokolahtelaisessa esiliinassa valkoista ripsiä on kudottu seitsemän kerrosta. Kaitaleen ulkolaidassa esiliinan oikealla puolella jää näkyviin hieman peruspalttinaa.

Alla on lähikuvissa ruokolahtelaisen esiliinan (LHMVHMAE2430:968) reunakaitale. Reunakaitaleen ulkosyrjässä on päärme. Kaitaleen sisälaidassa näkyvät päärmepistot. Tässä kuvassa näkyy pistoja myös reunakappaleen ja esiliinan saumakohdassa. Näiden pistojen ei kuitenkaan kuuluisi näkyä oikealle puolelle. Nurjalla puolella päärmepistot sekä esiliinan ja sivukappaleen sauma ovat selvästi näkyvissä. Esiliinan saumavara peittää sivukaitaleen saumavaran mutta ei varsinaisesti kata sitä, sillä esiliinan hulpioreuna on näkyvissä Tähän ruokolahtelaiseen esiliinaan ei siis ole tehty varsinaista katesaumaa. Jos ompelet esiliinaa teollisesta kankaasta, kannattaa tehdä oikea katesauma. Mutta määrämittaan kudotussa kankaassa se ei ole tarpeellista.

Ruokolahtelaisen esiliinan reunakaitale oikealta ja nurjalta puolelta.
Vasemmalla reunakaitale oikealta puolelta ja oikealla nurjalta puolelta kuvattuna. (LHMVHMAE2430:968)

Vanhoilla kangaspuilla ei usein ollut mahdollista kutoa yhtä leveää kangasta, kuin mitä esiliina on pitkä. Tämän takia reunakaitaleessa on yleensä saumakohta. Yleensä sauma on esiliinan ylälaidassa. Näin on toimittu ruokolahtelaisessa sekä kahdessa jääskeläisessä esiliinassa. Toisessa antrealaisessa esiliinassa ripsiraita päättyy kesken reunan, ja esiliinan yläosassa ei ole reunassa lainkaan kaitaletta. Toisessa antrealaisessa esiliinassa ei puolestaan näy ollenkaan saumakohtaa reunakaitaleessa. Vertailin esiliinojen kokoja toisiinsa, ja mahdollisesti tämä esiliina (NM. 0011159) on aika lyhyt, selvästi alle 70 cm. Vanhojen puiden kudontaleveys siis saattoi riittää tämän mittaisiin kaitaleisiin.

Jääsken kihlakunnan esiliinojen reunakaitaleita erityishuomiona saumakohta kaitaleissa.

Ruokolahtelaisessa esiliinassa reunakaitaletta on jatkettu erityylisellä ripsiraidalla. Sauma on kuvattuna alla.

Ruokolahtelaisen esiliinan reunakaitaleen saumakohta.
Reunakaitaleiden saumakohta oikealta ja nurjalta. (LHMVHMAE2430:968)

Helman koristelut

  • Jääski, Antrea, Ruokolahti: valkoinen pitsi ja valkoiset hapsut
  • Antrea: värikäs pitsi, värikkäät hapsut
  • Ruokolahti: valkoinen pitsi, värikkäät hapsut
  • Pitsejä on voitu valmistaa neulomalla, virkkaamalla tai nypläämällä
  • Hapsuja on voitu valmistaa iskuhapsuna tai kiinnittämällä jokainen hapsu yksi kerrallaan.

Jääskestä ja Antreasta on säilynyt esiliinoja, joiden helmassa on valkoinen pitsi ja sen alareunassa lankahapsut. Samantyylinen esiliinan helma näkyy myös ruokolahtelaisella naisella Magnus von Wrightin piirroksessa (KK983:16) sekä jääskeläisellä naisella Seifertin ottamassa valokuvassa (KK20:1). Jääsken kansallispuvun esikuvana olleessa esiliinassa (KA1428) pitsi on neulottua ja hapsut ovat iskuhapsua. Tässä esiliinassa sekä pitsi että hapsut ovat tiheämpää työtä kuin kolmessa muussa kuvatussa esiliinassa. Mahdollisesti näissä kolmessa muussa pitsit ja hapsut on siis tehty eri tektiinkalla. Tuijottelin pikseleitä pitkään ja arvelisin, että hapsut Nordiska Museetin kokoelmassa oleviin esiliinoihin (NM.0011160 ja 0077446) on tehty sitomalla yksittäisiä lankatupsuja pitsin alalaitaan.

Jääsken kihlakunnan esiliinojen valkoisia helmakoristeita.
Ruokolahtelaisia naisia kuvattu esiliinoineen.
Kaksi ruokolahtelaista esiliinaa Magnus von Wrightin piirroksissa. Esiliinojen raidat on sommiteltu eri tavalla. Oikeanpuoleisessa piirroksessa kapeiden raitojen sisälle jää enemmän valkoista.

Antreasta ja Ruokolahdelta on säilynyt tietoa värikkäistä koristeluista. Von Wrightin piirroksessa yllä vasemmalla (KK983:13) esiliinaa koristevat vihreät, keltaiset ja punaiset hapsut. Hapsurivin yläpuolelle on kuvattu myös muuta koristelua vihreällä, keltaisella ja punaisella, mutta en tiedä mitä sen on tarkoitus esittää. Antrealaisessa esiliinassa (NM.0011159, alla vasemmalla) värikkäät lankatupsut näkyvät selvästi. Kuvasta näkyy myös, että lankalenkit on yksi kerrallaan solmittu esiliinan helmapitsin alalaitaan. Helmapitsi on tässä punainen. Von Wrightin maalauksessa (KK988:17) antrealaisen naisen esiliinassa hapsut ovat sinisiä ja punaisia ja niiden yläpuolelle kuvattu pitsi keltaista ja vihreää. Samassa Wrightin maalauksessa on kuvattu myös nainen, jonka ripsiraitaesiliinaa ovat kokonaan ilman helmakoristeita. Vuodelta 1852 olevassa painokuvassa (KK989:1) ripsiraitaisen esiliinan helmassa on punaisia ja keltaisia hapsuja. Matthias Akianderin (Matti Akkanen) mukaan tämän esiliinan tyyli on antrealainen, vaikka painokuva sanoo olevansa Jääskestä.

Todennäköisesti verkkomainen pitsi esiliinan helmassa on palmikkonyytinkiä. Kirvulaisessa esiliinassa 4808:33 nyytinkiä on tehty kahdella värillä (ks. Linnove 1947, 227).

Kunstkameran esiliina (323-27) poikkeaa myös helmakoristeluissaan muista tämän artikkelin esiliinoista, sillä siinä pitsiin on pujotettu vihreää ja todennäköisesti keltaista villalankaa. Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinoissa sinisiä nyytinkejä on koristettu kirkkaan värisillä langoilla. Todennäköisesti tässä Kunstkameran esiliinassa helmapitsi on nyytinkiä.

Karjalaisten esiliinojen helmakoristeita.
Antrealaisia kudonnaisesiliinoja.
Linnove 1947, 227. 4808:33

Mahdollisesti Jääsken pitäjässäkin on käytetty kirjavilla hapsuilla koristeltuja esiliinoja, mutta siitä ei ole säilynyt kunnolla tietoa. Jääsken pukunukessa (K119:1) vuodelta 1850 helmassa on värikkäitä tupsuja, ja myös brokadinauhaa.

Päivitys 5.9.2025: Nyt löytyi tieto, että Jääsken pitäjässäkin käytettiin kirjavia rimssuja esiliinan helmassa. Theodor Schvindtin vuonna 1893 kokoamassa osakuntien museon luettelosta löytyy seuraava tieto: KA3882-KA3889. “Esiliinarimssuja; 6 ensimmäistä päättyy ripsuihin, 2 viimeistä ovat kokonaan pitsejä; ensimmäinen on kokonaan valkea, toiset kirjavia. Jääski.” Jääski tarkoittaa tässä nimenomaan Jääsken pitäjää.

Jääskeläisen pukunuken esiliinan helmakoristeet.
Jääski, Pukunuket vuodelta 1850, K119:1 ja K119:2

Mahdollista on ollut myös yhdistää toisiinsa valkoinen pitsi ja värilliset hapsut. Ruokolahtelaisessa esiliinassa (alla) helmassa on alimpana kapea eriparinen ripsiraita. Raidan jälkeen esiliinan alalaidasta on käännetty palttinaa päärmeelle ja kiinnitetty se päärmepistoin. Päärmeen leveys on n. 5 mm. Päärmeen alalaitaan on ommeltu kiinni 2 cm levyinen virkattu pitsi. Hapsut ovat n, 2,5 cm pitkiä ja monivärisiä. Hapsurimpsu on kiinnitetty pitsin alalaitaan.

Ruokolahtelaisen esiliinan virkattu helmapitsi sekä hapsut.
Helman virkattu pitsi ja hapsut (LHMVHMAE2430:968)

Lopuksi

Minun on tarkoitus palata Ruokolahtelaiseen esiliinaan vielä myöhemmin ja laatia ompeluohje esiliinan perusteella. Tällä hetkellä kudontahommat kuitenkin odottavat kudontalankoja sekä viileämpiä kelejä.

Päivitys 8.12.2024: Tämän artikkelin aineistosta jäi pois kaksikin hienoa kudonnaisesiliinaa:

Nordiska Museet NM.0048361, Kirvu
Kunstkamera 323-102

Lähteet

Linnove, Aino. Suomalaisen pitsinnypläyksen vaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle. WSOY, 1947.
Schvindt, T. Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913.

Lue myös

Esiliinan nauhat
Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinat
Standard