Mitä ovat eteläkarjalaiset kansanpuvut?
Suomessa kansanpuvuiksi kutsutaan talonpoikaisen väestöä käyttämiä asuja. Historiallisesti pukeutuminen on ollut sidottu säätyyn: Sääty-yhteiskunnassa säädyt erottautuivat toisistaan pukeutumisella, osittain pukeutumista säädeltiin myös laeilla, siten että jotkin kalliit tuontimateriaalit varattiin vain ylempien säätyjen käyttöön.
Kansanpuvut olivat alueelleen ominaisia. Eteläkarjalainen pukualue rajautui lännessä Kymenlaaksoon ja Saimaaseen, pohjoisessa Hiitolan pitäjään ja idässä Pohjois-Inkeriin, jonka puvut muistuttavat läheisesti Sakkolan ja Raudun pukuja.
Etelä-Karjalassa kansanpukuja käytettiin ainakin 1800-luvun lopulle, joillain alueilla jopa sotiin asti. Pukuperinteen voi ajatella säilyneen katkeamattomana näihin päiviin asti ainakin Joutsenon ja Koiviston pitäjissä, sillä näillä alueilla kansanpukuja ehdittiin käyttää rinnakkain kansallispukujen kanssa.
Kansanpuku on kuitenkin eri asia kuin kansallispuku. Kansallispukuja säätelevät asiantuntijat, kansanpuvun omistaa sen käyttäjäyhteisö. 1800-luvulla tämä yhteisö oli hyvin todellinen ja selvärajainen, ja pukukulttuuri muotoutui kokoontumisissa kirkonmäellä. Nykyisin kansanpukukulttuuri elää ja kehittyy esimerkiksi sosiaalisen median karjalaisyhteisöissä.
Eteläkarjalaisissa puvuissa on tärkeää tiedostaa jako äyrämöisten ja savakkojen käyttämiin pukuihin. Äyrämöisiä olivat Kannaksen ja Jääsken kihlakunnan vanhempi väestö, joka polveutui Laatokan rantamilta levittäytyneistä karjalaisista. Savakkoja olivat muualta Suomesta 1600-1700-luvuilla saapuneet siirtolaiset, jotka paikoitellen erottautuivat omana ryhmänään 1800-luvun loppupuolelle asti.
Tässä blogissa keskitytään äyrämöisten 1800-luvulla käyttämiin pukuihin. Etelä-Karjalan äyrämöispuvut jakavat joitain yhteisiä piirteitä: vaimon huntu, verkahelmuksinen hame, kesäisin päällysvaatteena käytetty kostuli ja talvinen sarkaviitta. Osaa näistä vaatteista on historiallisesti käytetty laajemmallakin alueella, mikä kertoo niiden olevan hyvin vanhoja karjalaisen puvun piirteitä.
Aikojen saatossa Etelä-Karjalassa käytetyt puvut eriytyivät niin, että kihlakunnat ja jopa yksittäiset pitäjät kehittivät omat tunnistettavat tyylinsä. Pitäjäkohtaisilla tyyleillä oli todellista merkitystä pukujen käyttäjille, ja pukujen väliset erot esimerkiksi huomioitiin avioliittoja solmittaessa. Blogissani käsittelen kansanpukujen osia alueellisten tyylien mukaan, siten että samantyyliset puvut käsitellään yhdessä. Kaikkien vaatteiden kohdalla jako ei kuitenkaan ole sama, ja Etelä-Karjala voidaankin jakaa pukualueisiin usealla tavalla.
Sarjassa ilmestyneet artikkelit
Eteläkarjalainen säppäli
Säppäli on tytön tai naimattoman naisen juhlapäähine. Yleensä säppäliä ehdittiin käyttää vain muutama vuosi, sillä aivan pienet tytöt eivät käyttäneet säppäliä, ennemmin se otettiin käyttöön vasta ripille päästessä tai hieman ennen sitä, ja sen käyttäminen lakkasi viimeistään osana häärituaaleja. Naimattomat naiset ovat saattaneet jatkaa säppäleiden käyttämistä vanhuuteen asti, mutta tästä tavasta ei ole juuri säilynyt tietoja. Siellä missä pienemmät tytöt käyttivät säppäliä, voitiin se pukea hajallaan olevien hiusten päälle. Ripillä käyneet tytöt käyttivät säppäliä sykeröiden päällä, ja tällöin sykeröiden muoto vaikutti myös säppälin muotoon. Räisälässä, Kuolemajärvellä ja Koivistolla,…
Eteläkarjalaiset nästyykit
Naiset käyttivät Etelä-Karjalassa hienoja koristeltuja pellavaliinoja, nästyykejä sekä pää- että käsiliinoina. Myös miehetkäyttivät paikoin nästyykejä, miehet käyttivät nästyykejä hatuissaan. Tässä artikkelissa käsittelen eteläkarjalaisia nästyykejä alueittain. Neliön muotoiset liina ovat olleet aina joko pää-, käsi- tai hattunästyykejä. Suorakaiteen muotoisten liinojen kanssa on Sakkolan ja Raudun suhteen vähän epäselvyyttä siinä, mitä liinat ovat nästyykejä ja mitkä käspaikkoja. Nästyykeistä ei nimittäin ole säilynyt hirveästi muistitietoa, eikä museoesineisiin ole aina liitetty tietoa käyttötarkoituksesta. Nästyykejä käytettiin yleisesti Jääsken, Käkisalmen ja Äyräpään kihlakunnissa. Nästyykien käyttöalue jakautuu selkeästi kahtia siten, että etelässä eli Äyräpään kihlakunnassa…
Pinteli eli tyttöjen päänauha
Pinteli tarkoittaa nuoren tytön kansanpukuun kuuluvaa päänauhaa. Etelä-Karjalassa tytöt käyttivät pinteliä ainakin Jääsken ja Käkisalmen kihlakunnissa – muualta Etelä-Karjalasta tietoja sen käyttämisestä on vähemmän. Pinteli on suhteellisen tuore lisäys karjalaiseen kansanpukuun, sillä vanhastaan tytöt käyttivät metallinastoin koristeltua säppäliä. Pinteli ei tullutkaan yleiseen käyttöön kaikkialla Karjalan Kannaksella. Ketkä käyttivät pinteliä? Lähteissä ei yleensä ole tarkkaan määritelty, minkä ikäisenä tytöt alkavat käyttää pinteliä. Räisälästä mainitaan jo pikkutyttöjen käyttäneen pinteliä, ja Magnus von Wrightin maalauksessa Räisälästä näemmekin pintelin sylilapsen päässä. Naapurissa Pyhäjärvellä alle 12-vuotiaat tytöt eivät kuitenkaan käyttäneet mitään päähinettä. (Schvindt…
Kostuli eteläkarjalaisissa kansanpuvuissa
Tässä artikkelissa esittelen Karjalan Kannaksella käytettyjä kansanpuvun kostuleita. Ensin käydään läpi eteläkarjalaisten kansanpuvun kostulien yleiset piirteet ja sitten kullekin alueelle tyypillinen kostulimalli. Sisällys Eteläkarjalaisten kostulien yleiset piirteet Löydät tarkemmat lähteet & analyysit kunkin alueen omasta osiosta. Kostuleita kutsuttiin sekä kostuleiksi että liinaviikoiksi. Kostuli-sanaa käytetään hyvin laajasti Jääsken kihlakunnassa ja Kannaksella, mutta tarkka äänneasu vaihtelee murteittain. Käytän tässä artikkelissa yleiskielistä muotoa “kostuli”. Kannaksen kostulien perusrakenne on yhdenmukainen: niissä on kaksi etukappaletta, kaksi takakappaletta, olkasaumat ja suorat liitingittömät hihat. Kostuleissa ei ole vuorta. Reunat on käännetty kapeille päärmeille, ja saumat…
Miten huivia voi käyttää riikineissä?
Kuuluuko karjalaisiin kansanpukuihin huivi? Kyllä, sekä pää- että kaulahuivia käytettiin kansanpukuajan lopulla lähes kaikkialla Kannaksella, myös Keski-Karjalassa ja Suomenlahden ulkosaarilla, ja niitä käyttivät yhtä lailla savakot ja äyrämöiset. Tätä artikkelia varten kävin läpi suuren määrän aikalaiskuvauksia, muistitietoa ja kuvia, ja ainoastaan Käkisalmen kihlakunnasta ei löytynyt aineistoa huivien käyttämiseen liittyen. Kaikkialla muualla, siis Äyräpään, Jääsken, Rannan ja Kurkijoen kihlakuntien alueilla huivin käyttäminen on historiallisesti perusteltua, ja kunkin kihlakunnan huivityylejä on käsitelty tässä artikkelissa.
Käytetäänkö Kannaksen puvuissa korvakoruja?
Käytettiinkö Kannaksen kansanpuvuissa korvakoruja? Entä voiko korvakoruja käyttää nykyaikaisten riikineiden kanssa? Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on todennäköisesti ei. Kannaksella ei siis käytetty korvakoruja, ainakaan niiden käyttäminen ei ollut yleisen tavan mukaista. Yleisimmät kansanpukulähteet (Kaukonen 1985, Sirelius 1915, Lehtinen & Sihvo 2005 ja Schvindt 1913) eivät mainitse, että Kannaksella perinteisesti oltaisiin käytetty korvakoruja. Osa näistä lähteistä mainitsee korvakorujen käytön Länsi-Suomessa ja Raja-Karjalassa. Koska yksikään näistä hyvistä yleislähteistä ei mainitse korvakoruja Kannaksen kontekstissa, on epätodennäköistä, että niiden käyttäminen oli laajalle levinnyttä. Myöskään muistitiedossa en ole tähän mennessä törmännyt korvakoruihin. On mahdollista,…
Milloin riikineisiin kuuluu huntu?
Kannaksen karjalaisissa kansanpuvuissa huntu on luterilaisen vaimon päähine Jääsken, Äyräpään, Rannan ja Käkisalmen kihlakunnissa. Niissä pitäjissä, joissa on erikseen savakko- ja äyrämöispuku, tämä koskee ainoastaan äyrämöispukua. Savakkopukuun huntu ei kuulu. Kuka käyttää huntua? Yksinkertainen vastaus on, että huntu pannaan ensimmäistä kertaa häissä, ja sitä käytetään siitä eteenpäin. Hunnun pukemisesta osana häärituaalia on säilynyt muistitietoa. Räisälässä, Ruokolahdella ja Rautjärvellä morsiamelle pantiin miehelään lähtiessä huntu päähän (Schvindt 1913, 29, 152). Jääskestä, Antreasta ja Kirvusta on tieto, että huntu pantiin päähän vihkimisen jälkeen (Schvindt 1913, 143). Tavallisen hunnun lisäksi häärituaaleissa on…
Kansanpuvun helmikorut
1800-luvulla karjalaiset naiset käyttivät usein kansanpukunsa kanssa lasisia helmiä. Helmet olivat edullisia mutta helposti särkyviä. Lisäksi ne olivat aina tuontitavaraa. Helmityylit olivat enemmän riippuvaisia kiertelevien kauppiaiden tarjoamasta valikoimasta kuin oman kotipaikan perinteistä, vaikka alueellista vaihtelua tyyleissä olikin. Näistä syistä on ymmärrettävää, että hyvin harvaan kansallispukuun kuuluvat helmet. Helminauhoja kuitenkin voi käyttää koko Karjalan alueen pukujen kanssa, sekä savakko- että äyrämöistyylisissä asuissa. Kansanpukuaikana helmiä ostettiin, niitä meni rikki ja niitä ostettiin lisää. Suhtaudun itse helmiin kevyemmin kuin puvun muihin osiin. Jos pitäjästä on tietoa tietynvärisistä helmistä, hankkisin toki sellaisetkin.…