Ostokankaat-arikkelisarja jatkuu: nyt käsitellään tehdasvalmisteisia painokankaita. Edellisessä osassa aiheena oli verka, nyt kuviolliset puuvillakankaat. Miten eteläkarjalaisissa kansanpuvuissa käytettiin painokankaita?

Kannaksen kansanpukujen painokankaissa on usein pieniä geometrisia ja kukkakuvioita, jollaisia oli Länsi-Euroopassa liikkeellä jo ainakin 1700-luvulla. Usein kuviot on painettu yhdellä tai kahdella värillä, mutta oli isokukkaisempiakin ja kirjavampiakin kankaita.

Kuviopuuvillaa on käytetty lähinnä tilkkuina, siis kuten verkaa. Kokonaisia vaatekappaleita kuviopuuvillasta tehtiin tietääkseni ainoastaan Sakkolassa ja Raudussa, josta on säilynyt tietoa kuviopuuvillaisista esiliinoista.

Museokokoelmissa ja kirjallisessa aineistossa painokankaita esiintyy melko vähän. On mahdollista, että kansanpukuja keränneet opiskelijat ja kansatieteilijät ovat mieluummin ostaneet mahdollisimman kotikutoisia vaatekappaleita. Siten on mahdollista, että museoissa on suhteessa liikaa kotikutoisia tekstiilejä. Toisaalta on mahdollista, että konservatiiviseen asuun ei huolittu ostokankaita. Ehkä pisimpään kansanpuku säilyi elinvoimaisena Joutsenossa, mutta Joutsenon (säilyneissä) puvuissa tai puvun kuvauksissa esiintyy hyvin vähän mitään ostomateriaaleja.

Painokankaiden perinteiset käyttötarkoitukset kansanpuvuissa kihlakunnittain:

• Jääsken kihlakunta: irtotaskut
• Rannan kihlakunta: irtotaskut
• Käkisalmen kihlakunta: nauhojen päät, mahdollisesti nästyykien röpyt
• Osia Äyräpään kihlakunnasta: nästyykien röpyt, talviesiliinojen röpyt, (edit. 3.8.25: myös neulakintaiden tilkkutupsut)
• Sakkola, Rautu, Metsäpirtti: nästyykien röpyt, esiliinat (koko esiliina), paitojen koristeet, nauhojen päät

Esineaineiston perusteella painokuviollisen puuvillan käyttö näyttää painottuvan itäiselle kannakselle.

Oheinen kartta ei kuvaa painokankaiden levinneisyyttä vaan ainoastaan sitä, missä sijaitsevat tässä artikkelissa mainitut pitäjät. Ne pitäjät, joista on säilynyt painokankaisia irtotaskuja, on väritetty vaaleanpunaisella. Vihreällä on väritetty ne pitäjät, joissa painokangasta on käytetty tilkkuina. Heinjoella esiliinassa, Kivennavalla nästyykissä ja Käkisalmen kihlakunnan pitäjissä nauhanpäissä. Tummanvihreällä on väritetty Sakkola, Rautu ja Metsäpirtti, jossa painokankaita käytettiin monipuolisemmin kuin muualla kannaksella.

Toivon että tämän artikkelin kuvat voivat toimia inspiraation lähteenä nykyaikaisiin riikineisiin. 1800-luvulla käytettiin sen ajan muotikankaita – eivät ne olleet erityisen karjalaisia, vaan sitä mitä saatiin ostettua kulkukauppiailta tai Pietarista. Minun mielestäni omiin riikineisiin voikin valita vanhanaikaisia pikkukukkakankaita, mutta miksei niissä voisi käyttää myös hassuja digiprinttejä. Niissä asun osissa joissa on perinteisesti käytetty painokankaita, voisi minun mielestäni hyödyntää luovasti nykypäivän printtikuvastoa. Mutta tämä on mielipidekysymys.

Irtotaskut

Kankaiset taskut ovat perinteinen kansanpuvun osa, vaikkakin ne ovat melko uutta perinnettä. Irtotaskuja käytettiin sen jälkeen, kun metallihelaiset lappavyöt ja niihin kuuluvat vyölliset jäivät pois käytöstä. Perunkirja-aineiston perusteella esimerkiksi Jääsken pitäjässä käytettiin messinkihelaisia vöitä 1830-luvulla, mutta 1860-luvulla ne eivät enää esiinny aineistossa. Taskujen varhaisin ilmentymä ovat M. Seifertin valokuvat 1860-luvulta, KK990:1 ja KK20:1. Jääskessä irtotaskuja käytettiin siis ainakin 1860-luvulta alkaen. Olen itse perehtynyt tarkimmin Jääsken pukuhistoriaan, enkä osaa antaa vuosilukuja muulle Kannakselle.

Taskut valmistettiin usein ostokankaista, ja myös painokuviollisia kankaita käytettiin. Taskun suu ja reunat huoliteltiin yleensä eri kankaalla kuin taskun päällinen, siten että mukaan saatiin mahdollisimman montaa erilaista kangasta. Minun silmääni erityisen riemastuttava on kukikas jääskeläinen tasku (REM8762-31039). En olisi uskonut, että kangasta sai näin psykedeelisissä kuoseissa 1860-luvulla.

Koivistolta on säilynyt yksi tasku, kuten Viipurista ja Säkkijärveltä. Viipurin tasku on todennäköisesti kotikutoista kangasta.

Nauhojen tertut, Käkisalmen kihlakunta

Käkisalmen kihlakunnassa pirta- ja lautanauhojen päät koristeltiin kangaspaloista kootuilla tupsuilla, tertuilla. Tertuissa käytettiin erityisesti kirkasvärisiä painokankaita. Yleensä yhden nauhan kaksi päätä eivät olleet samanlaisilla kankailla koristellut, joten mukaan haluttiin varmaan saada mahdollisimman montaa erilaista kangasta.

Kangastertut ovat todennäköisesti olleet erityisesti Käkisalmen kihlakunnan juttu. Äyräpään kihlakunnasta nauhoja on ylipäätänsä säilynyt todella vähän, lukuun ottamatta Rautua, josta kuten Sakkolassa on säilynyt lankatupsuin koristeltuja nauhoja. Sakkolasta on säilynyt lisäksi ainakin yksi kangasterttupäinen nauha. Myös Rannan kihlakunnasta nauhoja on säilynyt vähänlaisesti. Jääsken kihlakunnassa kutsuttiin sykerönauhojen tupsupäitä tertuiksi (esim. Sirelius 1915, 6-7), mutta ne koostuivat pelkästä langasta.

Kangasterttuja toteutettiin vähän eri tavoin. Tilkut saatettiin leikata tasakylkisen kolmion muotoon, mutta myös suorakaitaisia tilkkuja käytettiin. Yleinen vaikuttaa olleen tapa, jossa päällimmäinen kangassuikale solmittiin liitoskohdan päälle. Eräässä Käkisalmen kihlakunnan nauhassa tertut on toteutettu siten, että tilkut on ensin ommeltu oikeat puolet yhteen nauhan kanssa ja käännetty sitten ulospäin. Flickr-kuvissa alla näette tämän kiinnitystavan.

Nästyykien röpyt

Itäisellä Kannaksella nästyykien päitä koristeltiin muun muassa kangastilkuin. Tilkuissa käytettiin ruutupuuvillaa, villaa, kuviopuuvillaa, ostonauhoja ja silkkiäkin. Tilkut on voitu kiinnittää nästyykin päähän yksi kerrallaan. (Samalla tavoin kangastilkkuja käytettiin koristamaan punaisia talviesiliinoja Äyräpään kihlakunnassa ainakin Heinjoella.) Niissä nästyykeissä, joissa kangastilkut ovat kapeita suikaleita (KA311 ja KA330), kangastilkut näyttävät olevan kiinnitetty nauhaksi iskemällä. Tavallisesti iskuhapsussa käytetään kuteena lankaa, mutta tässä on käytetty kangastilkkuja.

Äyräpään ja Käkisalmen kihlakunnissa tehtiin nästyyki eri tyylillä. Sakkolassa, Raudussa ja Metsäpirtissä oli käytössä Äyräpään tyyli.

Sakkolan/Raudun (KA311, KA313, KA317, KA333, Penn Museum 19539 ja 19540), Metsäpirtin (HM77.4), Kivennavan (KA1328, KA1330, KA1332, KA1337, KA1338) ja Valkjärven (K676) nästyykit ovat suorakulmaisia, ja niissä on koristeet kummassakin päässä. Koristeena käytettiin lankatupsuja tai kangastilkkuja:

Käkisalmen kihlakunnassa Pyhäjärvellä (KA460, KA466 sekä todennäköisesti Kunstkameran 323-34), Kaukolassa (Kunstkamera 323-19), Räisälässä (KA669, KA670), Hiitolassa (KA4842) ja Käkisalmella (KA8829, Kunstkamera 323-103 ja 104) nästyykit olivat neliönmuotoisia, ja niissä oli koristeet joka sivulla. Mainituissa nästyykeissä on käytetty koristeena lankatupsuja, ja se on todennäköisesti ollut yleisin koristelutapa Käkisalmen kihlakunnassa. Olen kuitenkin löytänyt yhden neliömallisen nästyykin, joka on koristeltu kangastilkuin:

Esiliinat, Sakkola ja Rautu

Karjalaiset kansanpuvut jäivät vaiheittain pois käytöstä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikana. On täysin mahdollista, että paikoittain käytettiin painokankaisia esiliinoja yhdessä perinteisempien kansanpuvun osien kanssa. Sakkolassa painokankaisia esiliinoja käytettiin varmasti: Finnassa on yksi painokankainen esiliina; sakkolalaisella pukunukella on yllään kuviopuuvillainen esiliina ja lisäksi kuviollinen esiliina näkyy kahdessa S. A. Keinäsen maalauksessa vuodelta 1873. Vaimon nappihunnusta voidaan päätellä, että asukokonaisuus on luterilaisen naisen.

Mahdollisesti Sakkolan ja Raudun kukikkaat esiliinat ovat samaa tyyliä kuin Vuoleen ja Lempaalan vastaavat. Rajan takaa Inkeristä on useita mainintoja kukikkaista esiliinoista (Vahter 1924).

Artikkelin fokus ovat Kannaksella käytetyt painokankaat, mutta mainittakoon tässä että myös Suomenlahden ulkosaarilla käytettiin painokankaisia esiliinoja.

Paidat, Sakkola ja Rautu

Sakkolassa ja Raudussa vanhanaikaiseen pukuun kuului pieni kirjailtu rekko. Rekkomuoti hiipui vähitellen siten, että loppuaikoina niitä saatettiin käyttää, vaikka uusia ei enää tehty. Yksittäisen muistitiedon mukaan Sakkolassa paidoissa käytettiin painokankaita senkin jälkeen, kun rekkoja ei enää käytetty (Vahter 1924). Metsäpirttiläinen emäntä kertoi, että hänellä oli vielä 1930-luvulla tallessa paita: Hihat olivat leveät ja lyhyet. Hihansuissa oli reunassa kirjavaa kretonkia. Olkapäillä oli “olkaliusat”, jotka olivat keltaista kukallista kretonkia. Pääntiellä (“piäsiakaulus”) oli siinäkin kretonkia. (Vahter 1930, 4-5.)

Painokankaita käytettiin myös yhdessä rekkojen kanssa. Tällöin painokankaita käytettiin ainakin olkapäillä, kylkikiiloissa ja hihansuissa. Yhdessä paidassa (LHMVHMAE9055:1348) painokangasta on käytetty paidan etumuksessa rekon alla.

Minun on pakko vielä huomioida paidan yliset (K2668:153), joista on enemmän kuvia yllä. Alla on lähikuva tämän sakkolalaisen paidan ylisistä: kankaan on pakko olla ostokangasta. Muissakin Sakkolan ja Raudun paidoissa näkyy mahdollisesti tehdasvalmistseisia valkoisia kankaita, mutta tämä on poikkeuksellisen koristeellinen. Metsäpirtistä saadun muistitiedon mukaan paidan hartuukset (yliset) todellakin voitiin tehdä valkoisesta ostokankaasta (Vahter 1930, 4-5).

Lisäykset

2.6.2025: Pyhäjärveläinen turkisliivi, pälssi

Lähteet

REM: Venäjän etnografinen museo; KA/K/KK: Kansallismuseo, Museovirasto; LHMVHMAE: Lahden museot; EKME: Etelä-Karjalan museo; NM: Nordiska Museet

Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki
Vahter, Tyyni. ”Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Museovirasto, käsikirjoitus, 1924.
Vahter, Tyyni. ”Metsäpirtin, Muolaan, Raudun ja Valkjärven naisten käsitöistä”. Museovirasto, käsikirjoitus, 1930.

Lue myös

Ostonauhat

Kuusi käyttötarkoitusta verkakankaalle