Tällä hetkellä teen viidettä koeversiota Jääsken tankista, ja seuraava versio toivon mukaan on lopullinen. Nyt on siis hyvä aika julkaista paketti arkistotietoa Jääsken tankeista.
Kannaksen karjalaista perinteistä liiviä kutsutaan tankiksi. Tankki-termi sekä tankkiliivi on ollut käytössä Jääsken, Äyräpään (Schvindt 1913, 90; Lemmetty 1967) ja Käkisalmen (Schvindt 1913, 27, 36) kihlakunnissa. Jonkinlaisia tankkeja on siis käytetty myös Äyräpään kihlakunnassa, vaikka yleensä ajatellaan että tankkia ei käytetä rekkopaidan kanssa.
Termillä tankki voitiin viitata hihattomaan liiviin tai saman malliseen mutta hihalliseen takkiin. Hihallista tankkia saatettiin kutsuta hihaniekaksi tankiksi. Kesällä käytettiin hihatonta tankki, talvella hihallista (Akiander 1852).
Lehtinen ja Sihvo kertovat (2005) tankista seuraavaa:
Eteläkarjalaisissa liiveissä leikkaus oli samanlainen kuin sarkaviitassakin, eli taka- ja etuosa leikattiin yhtenä kappaleena. Kangas käännettiin olkapäiden kohdalta kahtia. Pääntie reunustettiin sarkaviittojen tavoin punaisella veralla tai villakoittanalla. Toisinaan suoraa leikkausta paranneltiin kaarroksin tai kiiloin.
Tämä on totta muttei koko totuus, sillä myös olkasaumallisia tankkeja tehtiin paljon. Olkasaumallisia hyvin perinteisiä tankkeja löytyy paljon Rautjärveltä ja Ruokolahdelta. Myös Kaukolasta löysin ainakin yhden, vaikka siellä tankit ovat useammin tätä Lehtisen ja Sihvon mainitsemaa yhtenä kappaleena leikattua tyyliä.
Kaukolassa ja Räisälässä on omat tunnistettavat tankkityylinsä. Jääsken kihlakunnan sisällä tankeissa on eroja siten, että Ruokolahti ja Rautjärvi muodostavat oman alueensa ja eteläiset pitäjät Jääski, Antrea ja Kirvu omansa. Kaikissa tapauksissa ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä eroa kihlakunnan pohjois- ja eteläosan välillä. Myös Joutsenossa on oma tankkityylinsä.
Käsittelen tässä artikkelissa Jääsken, Antrean ja Kirvun alueella käytettyjä tankkeja. Koska ero Ruokolahteen ja Rautjärveen ei ole selkeä, on mahdollista että osa esitellyistä tankeista on näistä pitäjistä. Olen siinä käsityksessä että Joutsenon tankit ovat hieman eri mallisia ja niissä on usein sininen verkanauha koristeena. Lähdeaineistoa on kuitenkin sen verran vähän, että sekaannus jääskeläisten ja joutsenolaisten tankkien välillä on sekin mahdollinen.
Milloin tankkia käytettiin?
Liiviä pidetään suhteellisen tuoreena lisänä karjalaiseen pukuun. Jääsken alueella liivejä on kuitenkin käytetty vähintään 1800-luvun alusta alkaen, joten sen voidaan sanoa olevan hyvin kiinteä osa Jääsken tyylistä kansanpukua.
Kirvussa käytettiin mustia tai harmaita sarkaliivejä jo 1800-luvun alussa (Halinius, päiväämätön), ja myös Akiander (1852) kertoo tankeista. Schvindtin mukaan tankki oli yleisesti käytössä jo vuonna 1860 (Schvindt 1913, 142), mikä on hassusti ilmaistu, sillä Haliniuksen ja Akianderin teksteissä ei ilmene, että tankin käyttäminen olisi ollut 1800-luvun alkupuolellakaan epätavallista.
Todennäköisesti tankkia käytettiin kansanpukuajan loppuun asti, sillä niitä esiintyy 1800-luvun loppupuolen piirroksissa ja niitä on myös saatu runsaasti museokokoelmiin.
Lähteiden perusteella ei ole mahdollista päätellä, kuuluiko tankki arkipukuun vai pelkästään kirkkoasuun. 1800-luvun lopun kansanpuvun kuvaukset keskittyvät yleensä juhlapukuun. Joitain vaatekappaleita kuten huntua käytettiin päivittäin.
Eri tyylisiä tankkeja
Jääsken alueella on ollut vaihtelua tankkien tyyleissä vähintäänkin ajassa. Tyylejä voidaan erottaa ainakin kolme: valkoinen mustareunainen tankki, musta punareunainen tankki ja tumma koristelematon tankki. Mahdollisesti reunuskoristeiset tankit ovat vanhempaa tyyliä ja koristelematon tankki uudempaa. Suurin osa säilyneistä tankeista on koristelematonta tyyliä. Samoin 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon piirroksissa esiintyy ainoastaan koristelemattomia tankkeja. Artikkelin loppuosa keskittyy esittelemään näitä tyylejä tarkemmin.
On mahdollista, että Ruokolahden ja Jääsken tyylit voi erottaa toisistaan tankin koristeiden sekä kiilojen ja laskosten perusteella: Ruokolahdelta on säilynyt verkakoristeisia tankkeja, joihin on tehty helmaan väljyyttä kolmella halkiolla. Jääsken tyylisissä koristelemattomissa tankeissa väljyys on saatu aikaan kaartamalla (ainakin) takakappaletta. Toisaalta, koska Ruokolahdelta on myös yksi kaarrettu ja koristelematon takki KA7683, ja puolestaan Jääskestä on ainakin yksi koristeltu tankki KA1415, joka on levitetty halkioilla, on mahdollista että Ruokolahdella on suosittu vanhempaa tankkityyliä ja Jääskessä uudempaa, mutta tankkien piirteet eivät itsessään ole sen enempää jääskeläisiä kuin ruokolahtelaisiakaan.
Miten tankkia käytettiin?
Yleensä ajatellaan, että tankkia ei käytetä hartuushameen tai rekkopaidan kanssa. Haliniuksen kertomuksen perusteella Kirvussa käytettiin 1800-luvun alussa hartuushameita sekä tankkeja. Hän ei kuitenkaan mainitse, käytettiinkö hartuushameita ja tankkeja samaan aikaan päällä.
Tankkia käytettiin paidan päällä mutta kostulin tai sarkaviitan alla. Naisen kallein pukuesine oli vaimon hopeasolki, joten luonnollisesti tankin kaula-aukon tuli jättää solki näkyviin. Saatavilla olevan aineiston valossa vaikuttaa siltä, että tankin kaula-aukko jätti myös paidan kirjaillun kauluksen näkyviin.
Tankki suljettiin edestä yleensä yhdellä napilla tai pienellä hakasparilla, myös isompia hakasia käytettiin. Säilyneistä tankeista kahdessa on edessä kaksi nappia allekkain.
Naisten puvuissa taskuja on yleensä vähän. Jääsken kihlakunnasta vuoreen ommeltu tasku löytyy tankeista: Ruokolahti KA3743, KA3741, KA3742 ja KA3744 sekä Jääsken kansallispuvun tankin mallina ollut KA1415.
Tietääkseni jääskeläisistä tankeista päälle puettuna ei ole säilynyt valokuvia. Magnus Von Wrightin (1861) ja Severin Falkmanin (1880) piirrosten perusteella tankki on ollut tyköistuva ja ulottunut hieman hameen kaulan alapuolelle. Tankki on suljettu rintojen alapuolelta, mahdollisesti hieman ylempää kuin vyötärön korkeudelta. Tytön sininen tankki, kuvattu alimpana, on eri mallinen.
Seuraavat kuvat ovat museoista: tankit ovat samantyylisiä ja ne on puettu päälle samaan tyyliin kuin aikalaispiirroksissa yllä.
“Rumyantsev-museon etnografinen osasto” 1870.
Tarkemmin Jääsken tankkien piirteistä
Verkareunainen tankki
Halinius kertoi Kirvusta, että tankki oli mustaa sarkaa punaisella veralla reunustettuna (Halinius 1816, siteerattu Schvindt 1913, 148), siten punareunaisia tankkeja todennäköisesti on käytetty vähintäänkin 1800-luvun alussa. Jääsken tarkistetun kansallispuvun tankin esikuva on Kansallismuseon liivi KA1415, kuvia täällä. Tämä on tietääkseni ainut säilynyt jääskeläinen verkakoristeinen tankki.
Olen hieman epäileväinen, onko tämä kyseinen liivi KA1415 Jääskestä. Ylioppilaskuntien kansatieteellisen museon esineluettelossa kerrotaan esineistä numeroilla KA1415-1418: “Tankkeja, naisen, ei lie vanhaan aikaan käytetty. Ne ovat aivan mustasta (joskus sinisestä) villavaatteesta, ennen hakasilla, myöhemmin napeilla kiinni pantavat. Kaulus oli yhteen aikaan Ruokolahdella punainen.” (Schvindt 1883, 92.) Luettelossa kaikki Jääsken kihlakunnan esineet on listattu Jääski-otsikon alle. Mukana on Joutsenon, Rautjärven ja Ruokolahden pukuja, mikä mainitaan joidenkin esineiden kohdalla erikseen. Luettelossa nämä neljä tankkia on niputettu saman kuvauksen alle ilman mainintaa pitäjästä. Kun kuvauksessa mainitaan, että Ruokolahdella tankissa oli punainen verkareuna, voisi olettaa että kyseinen verkareunainen tankki olisi siten Ruokolahdelta.
Joka tapauksessa, tarkistetun kansallispuvun liivi on tehty hyvin esikuvansa näköiseksi. Myös esikuvassa on tasku vuoressa, vasemman liepeen puolella. Esikuvassa lohduttavaa on, että etuliepeiden verkakaitale on asettunut ommellessa epätasaisesti. Kansallispuvun mallipuvun tankki sen sijaan on täydellinen, kuvat alla:
Yllä kuvissa siis Jääsken tarkistetun kansallispuvun tankki, joka on hyvin näköinen esikuvansa kanssa. Alla vertailun vuoksi Ruokolahden ja Rautjärven liivejä.
Kuten sanottu, verkakoristeinen liivi mainitaan osaksi kansanpukua myös Kirvussa, ja siten verkakoristeinen tankki on historiallisesti joten kuten perusteltu myös Jääsken, Antrean ja Kirvun puvuissa, vaikka se onkin luonteenomaisempi Ruokolahden ja Rautjärven pukuille.
Korkearintainen koristelematon tankki
Musta tai sininen koristelematon tankki on ollut hyvin yleinen, ainakin 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Mustat ja harmaat liivit mainitsee myös Halinius (1800-luvun alku) ja mustat ja siniset Akiander (1852). Emme kuitenkaan tiedä tarkemmin, millaisia nämä tankit ovat olleet.
1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tankki on ollut pyöreäkaula-aukkoinen ja koristelematon, se suljettiin napilla (tai kahdella napilla), huomaamattomilla hakasilla tai isoilla hakasilla. Yleensä tankki koostui kolmesta osasta: takakappaleesta ja kahdesta etukappaleesta. Saumat olivat kyljissä ja olilla. Liivi oli vyötäröltä kapeampi kuin helmasta ja kädenteiden alta. Muoto saatiin aikaan kaartamalla ainakin takakappaletta tai pienillä kiiloilla. Liivi saattoi olla vuoritettu tai vuorittamaton. Päärmeet saatettiin peittää nauhalla.
Tarkistamattomissa Jääsken, Antrean ja Kirvun kansallispuvuissa tankki on yksivärinen musta tai sininen. Schvindtin julkaisemassa (1902) Jääsken kansallispuvussa tankki on “mustasta tai sinisestä sarasta, takana kolmihalkeinen körtti, edestä hakasilla kiinnipantava”. Kuva ja ohjeistus eivät mene yksityiskohtiin kuten tankin leikkaukseen, ja siten on ymmärrettävää että 1900-luvun mittaan liiveihin kehiteltiin eksoottisia ratkaisuja kuten pitkittäisiä muotolaskoksia. Sekä Jääsken tarkistamattoman että tarkistetun kansallispuvun tankit voivat kuitenkin parhaimmillaan olla hyvin uskollisia esikuvilleen.
Seuraavista liiveistä ei ole paikkatietoja, mutta tyyliltään ne ovat samanlaisia kuin liivit yllä. Liivit REM 3054-67 ja REM 8762-33590 ovat minun silmääni sama liivi mutta jostain syystä museokatalogissa eri numerolla ja eri mitoilla. (REM= The Russian Museum of Ethnography.)
Halusin mainita tässä yhteydessä kaksi muistitietoa, vaikka en ole vielä varma, mitä niistä pitäisi päätellä:
Kahdessa muistitiedossa viitataan lastinkiliiviin, tummaan ostokankaasta valmistettuun hihattomaan liiviin, joka kertojien syntymävuosien perusteella olisi ollut käytössä 1870–1880-luvuilla, olettaen että informantit muistelevat omaa nuoruuttaan. 1860-luvun tienoilla syntynyt nainen Antrean kirkonkylältä kertoi käyttäneensä tyttönä poikkiraitaista hametta ja mustaa “lastinkiliiviä”. (Vahter 1924, 2.) Maria Kuisma (syntynyt n. 1852) Kirvun Lankilasta kertoo: “Kostelin päällä pidettiin tankkia, kapeaselkäistä, hihatonta liiviä, johon joskus ommeltiin myös koristeita ristipistoilla. Tankki valmistettiin kaupasta ostetusta ‘liivilastingista’.” (Pärssinen 1938.) Erikoista Kuisman muistelmassa on että liiviä koristeltiin kirjonnalla, toisekseen se että sitä pidettiin kostulin päällä.
Ehkä ostokankaiset liivit tulivat käyttöön myöhemmin kuin tässä esitellyt tankit. Vai olivatko myös lastingista valmistetut liivit perinteisen tankin mallisia?
Valkoinen mustareunainen liivi
1800-luvun puolivälissä Jääsken alueella käytettiin myös valkoisia sarkatankkeja (Akiander 1852). Nukella sekä kivipiirroksen naisella on päällään sekä sarkaviitta että kostuli (minkä historiallisuudesta en ole varma) ja näiden alla valkea mustareunuksinen liivi sekä paita. Nukkea ja kivipiirrosta ei voi pitää toisistaan riippumattomina lähteinä: ne ovat samalta ajalta 1800-luvun puolivälissä ja asut ovat lähes identtiset. Samanlainen asu on kuvattu sanallisesti myös Matthias Akianderin aikalaiskertomuksessa. Veikkaisin, että nämä kolme antrealaisen asun kuvausta liittyvät kaikki toisiinsa.
Lahden museossa on valkea sarkatakki LHMVHMAE15234, joka saattaisi näyttää siltä miltä hihaniekat tankit ovat ehkä näyttäneet. Kaulassa on kuvauksen perusteella vinonauha – oikeasti vanhassa tankissa olisi kuitenkin varmaan käytetty verkaa, ja kuvauksen mukaan hihat ovat istutetut, mikä sekin on uudempi juttu. Älkää siis tekemääni rinnastusta liian vakavasti. Mutta jos joku haluaisi tehdä itselleen hihaniekan valkoisen sarkatankin (täysin historiallista) saattaisi se näyttää aikalailla tältä.
Jos kaikki sujuu hyvin, saan pian oman jääskeläisen tankkini sellaiseen kuntoon, jossa sitä kehtaa esitelläkin. Silloin käyn vielä tarkemmin läpi koristelemattoman jääskeläistankin piirteitä.
Lähteet
REM: Venäjän etnografinen museo; KA/K/KK: Kansallismuseo, Museovirasto; LHMVHMAE: Lahden museot; EKME: Etelä-Karjalan museo; NM.: Nordiska Museet; NM: Néprajzi Múzeum, MAE: Kunstkamera.
Akiander, Matthias. Naisien waateh-parresta Jääskessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1852.
Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, 1985.
Lemmetty, Johan. ”Muutamia lauseita ja muistelmia Itä-Suomen [etenkin Valkjärven] yhteisen kansan elämän waiheista, waatteinparsista ja niiten muutoksista ja muista käytännöistä.” SKS käsikirjoitus E71, 1867.
Pärssinen, Sirkka. ”Puvut.” SKS Käsikirjoitus E142. 1938.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista I. 1883.
Schvindt, Theodor. Suomalaisia kansallispukuja. Weilin & Göös, 1902.
Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki
Vahter Tyyni. ”Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Virkamatka 1924. Museovirasto.
Kaplaan kotipaja 