Esittelin aiemmassa artikkelissa Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja keskittyen niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin. Tällöin käytin kuvituksessa runsaasti ruokolahtelaista esiliinaa (Lahden museot, Viipuri-kokoelma LHMVHMAE2430:968). Tässä artikkelissa näytän, kuinka tämä ruokolahtelainen esiliina on valmistettu. Kudonnaisesiliinoissa kappaleet on todennäköisesti koottu yhteen suunnilleen samalla tavalla, ja siten tämän artikkelin ompeluohjeita voi mahdollisesti hyödyntää laajemminkin Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.

Työskentelen tässä kotikutoisen kankaan kanssa, mutta voit käyttää myös teollista kangasta. Tällä on vaikutusta esiliinan ompelemiseen lähinnä siinä, että et voi hyödyntää kankaan hulpioita.

Mitä jos itse kutominen ei ole mahdollista?
Esiliinakangas on mahdollista tilata kankurilta tai kansallispukumyyjältä. Tässä tapauksessa kankaasta on oltava valmis maksamaan parista useampaan satasen verran. Tavallisilta kangaskaupoilta on erittäin epätodennäköistä löytää juuri sopivaa valmiskangasta. Kankaan voi toki valita sinne päin, ja olen myös itse tehnyt niin. Tällöin kiinnittäisin huomiota siihen, että kangas on punavalkoraidallista ja raidat suunnilleen oikean levyisiä. Olen käyttänyt arkiesiliinaan Eurokankaan Pehtooria, jota ehkä saattaa vielä löytyä kaupan varastoista. Kangas ei ole missään nimessä täydellinen, mutta siinä on paksuja ja väljiä punaisia raitoja suunnilleen sopivin välimatkoin. Olen myös tilannut Virosta Karnaluksilta raitakangasta. Tätä artikkelia varten kävin läpi joitain virolaisia kangaskauppoja, mutta en löytänyt sopivia kankaita. Virolaisiakin kauppoja kannattaa kuitenkin pitää silmällä.

Kuvia alkuperäisestä esiliinasta on saatavilla korkearesoluutioisena Flickrissä:

Kangas ja tarvikkeet

Ohjeistan ensin kotikutoisen kankaan ja sen jälkeen, kuinka paljon kangasta tarvitaan noin yleensä ottaen.

1. Ruokolahtelainen kangas

(Tarkemmat kudontaohjeet löytyvät ladattavista tiedostoista)

Esiliinakankaan rakenne on seuraava: ylälaitaan on kudottu valkoista palttinaa (“alkupalttina”). Tämän jälkeen alkaa raidallinen osuus. Sitä koristavat ripsiraidat, joita on kahta laatua. Ripsiraitaosuuden lopuksi tässä esiliinassa on vielä yksi eriparinen ripsiraita sekä hieman palttinaa. Esiliinakankaan lisäksi vyötärökaitaletta varten tulee kutoa noin 6 cm valkoista palttinaa. Esiliinan ylälaitaan tulee kutoa noin 1 cm saumavaraa ja loppuun 1–1,5 cm päärmevaraa. Sivukaitaleita kudotaan kolme sauma- ja päärmevaroineen.

Tärkeintä on, että kangas vastaa omia mittojasi. Alkuperäisen esiliinan koko pituus on 69 cm, josta vyötärökaitaletta on 1,6 cm, pitsiä 2 cm ja hapsuja 2,5 cm. Jos tarvitset pidemmän esiliinan kuin 69 cm, on järkevintä lisätä pituus kankaaseen. Tässä esiliinamallissa pituus kannattaa lisätä raitojen ja välipalttinoiden leveyteen, mutta ei alkupalttinan korkeuteen tai kasvattamalla raitojen määrää. Sen sijaan esiliinaa voi lyhentää alkupalttinasta tai vähentämällä raitojen määrää. Selitän seuraavassa miksi:

• Alkupalttina: Alkuperäisen esiliinan ylälaidassa on 9,7 cm tavallista valkoista palttinaa. Tämä on jo melkoinen määrä palttinaa, enemmän kuin esiliinoissa yleensä. Lisäpituutta ei siis tässä tapauksessa kannata lisätä alkupalttinaan. Sen sijaan jos haluat lyhyemmän esiliinan, on tämä erinomainen paikka nipistää pituutta.
• Ripsiraidat: Mallikerta koostuu leveästä raidasta, kapeasta raidasta ja niiden väliin jäävästä kahdesta palttinakaitaleesta (välipalttina). Esiliinassa on seitsemän mallikertaa eli siis 14 raitaa plus kapea eriparinen raita helmassa. Koska raitoja on jo valmiiksi tosi paljon, esiliinaan ei kannata lisätä pituutta raitojen määrää kasvattamalla. Raidat ovat kuitenkin aika kapeita ja tiheään kudottuja. Pituutta esiliinaan kannattaa lisätä leventämällä raitoja ja/tai niiden väliin jääviä palttinaosuuksia.

Alkuperäisessä esiliinassa samantyylisetkään raidat eivät ole täysin identtisiä, sillä kudelankojen määrä sekä raitojen leveys vaihtelee. Kapeampi raita on noin 15–18 mm leveä ja leveämpi 25–28 mm. Tiheys vaihtelee, mutta palttinassa kuteen tiheys on suunnilleen 30 lankaa/cm ja loimen 17 lankaa/cm. Ripsiraidat on kudottu todella ohuella langalla ja tiheään, jopa 60 lankaa/cm. Minun kutomassani esiliinassa ripsikuteen tiheys on melkein puolet vähemmän. Jälki ei ole yhtä hienoa, mutta toisaalta kudottavaa jää vähemmän ja sopivia kudelankoja on paremmin saatavilla. Käytin ripsiraitoihin puuvillalankaa (tex 30×2, 100g=1600m), sillä ohutta värikästä pellavalankaa ei löytynyt. Käyttämäni Blomqvist & Nordiskan muutoin ihan hyvä lanka päästikin pesussa väriä. Vuorelman Pouta on värivalikoimaltaan rajattu mutta saman vahvuista ja pitää värinsä todella hyvin.

Alkuperäisessä esiliinassa ripsiraitojen värit ovat punainen, vaalea indigo, tummansininen tai musta, voimakas keltainen ja vihreä. Kapeiden raitojen sininen saattaa tosiasiassa olla myös musta. Leveissä raidoissa käytetään vaaleampaa sinistä kuin kapeissa raidoissa. Tämä sininen kudelanka vaihtuu vihreään kesken työn, varmaan koska kutojalta on jompikumpi väri loppunut kesken. Leveissä raidoissa voikin käyttää oman maun mukaan joko vihreää tai sinistä, ohjeeseen väri on kirjattu vihreänä.

Lataa ohje:

• Voit ladata pdf-ohjeen, joka on tehty kutomaani kangasta varten. Ohje on noin 80-senttiseen esiliinaan. Loimen tiedot löytyvät ohjeelta.
• Jos haluat muokata esiliinan mittoja ja raitojen tiheyttä, lataa excel-laskuri. Jos käytössäsi on tietokone ja excel-ohjelmisto, suosittelen lataamaan makroja käyttävän taulukon (lataa työkirja, linkki vie Megaan). Tiedoston avaamisen jälkeen muista sallia makrot. Voit käyttää automatisoituja työkaluja mutta myös muokata lukuja käsin.
• Jos käytät muuta taulukko-ohjelmistoa tai puhelinta, suosittelen valitsemaan taulukon ilman makroja (lataa työkirja ilman makroja). Tästä karvalakkiversiostakin löytyy laskuri ripsiraitoja varten.

Excel-laskureista: Olen testannut laskureita eri mitoilla ja moneen kertaan. Niiden pitäisi toimia. En kuitenkaan voi taata, että niihin ei ole jäänyt virheitä. Laskureiden arpomia lukuja tulee tarkastella kriittisesti.

2. Mikä tahansa kangas

Jos käytät tehdasvalmisteista tai muuta kuin mallin mukaan kudottua kangasta, tarvitset:

• Esiliinakangasta tarvitsemasi pituus, mieluiten siten, että leveiden ja kapeampien raitojen kuviokertoja mahtuu kankaaseen 5–7 (eli 10-14 raitaa). Plus, jätä sauma/päärmevaraan 1–1,5 cm kumpaankin päähän. Esiliinakankaan leveys on esikuvassa 53 cm plus saumavarat. Niissä tapauksissa, joissa historiallisten esiliinojen kankaan leveys on tiedossa, on se yleensä 50–60 cm.
• Noin 6 cm valkoista palttinaa vyötärökaitaleeseen (saman levyisenä kuin esiliinakangas).
• Reunakaitaleet: joko kaksi kappaletta yhtä pitkiä kuin esiliinakankaan pituus (tämä on toki yksinkertaisempi ommella) TAI kolme kappaletta yhtä pitkää kuin mitä esiliinakangas on leveä (näin on tehty historiallisesti, mutta näin ei tarvitse välttämättä menetellä). Kunkin kaitaleen leveys on noin 4,5 cm. Katso tarkemmin kohdasta Leikkuu.

Taustatietoa reunakaitaleista: Perinteisesti reunakaitaleet on kudottu esiliinakankaan kanssa samaan loimeen. Esiliina on korkeampi mitä se on leveä, ja sen takia yksi kankaanleveys ei riitä koko reunan matkalle. Siksi reunakaitaleita kudotaan kolme, ja yksi niistä katkaistaan jatkopaloiksi kummalekin puolelle. Jos käytät muuta kuin käsin kudottua kangasta, kankaan leveys ei välttämättä rajoita sinua. Tällöin reunakaitaleet on ihan ok tehdä yhdestäkin palasta.

Leikkuu

• Jätä helmaan päärmeeseen 1–1,5 cm vara. 1 cm on kunnianhimoiselle ompelijalle; 1,5 cm on helppo ommella. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeet ovat 3–4 mm leveitä, jolloin päärmevaraksi riittää sentti. Itse olen jättänyt 1,5 cm, koska olen huono ompelemaan käsin.
• Leikkaa noin 6 cm levyinen kaitale vyötäröksi. Jätä esiliinakankaan yläosaan saumavara 1 cm.
• Reunakaitaleisiin jätä päärmevara ja saumavara. Päärme tulee reunakaitaleen ulkosyrjälle (ks. kuva alla). Jätä sisäsyrjälle saumavaraa vajaa sentti. Sisäsyrjällä esiliinan laita kattaa saumavaran, joten saumavaraa ei tosiaan tarvitse jättää yhtään sen enempää. Minulla kangas purkautuu helposti, joten siksi leikkaan noin 0,7 cm saumavaran.
• Katkaise yksi kolmesta reunakaitaleesta kahtia.

Siksakkaan kaikki leikatut reunat.

Ompelu

Esiliinan ompelujärjestys on sikäli vapaa, että sillä ei ole merkittävää vaikutusta esiliinan ulkonäköön. Esikuvassa lienee ommeltu ensin helmapäärme sekä sivukaitaleiden ja jatkopalojen päärmeet ja vasta sen jälkeen ommeltu jatkopala yhteen sivukaitaleen kanssa, ja sitten sivut yhteen esiliinan kanssa. Alla on esitetty vaiheet siinä järjestyksessä, jossa itse tykkään ne tehdä.

1. Ompele sivukaitaleet yhteen jatkopalojensa kanssa. Voit ommella tämän lyhyen sauman koneella. Aseta kappaleet oikeat vastakkain siten, että toiseen kappaleista jää hieman leveämpi saumavara. Jos toinen reunoista on risareuna, jätä tämä saumavara lyhyemmäksi ja käytä kattamiseen hulpiota. (Jos käytät tehdasvalmisteista kangasta, voit tähän kohtaan tehdä kunnollisen katesauman.) Tee reunakaitaleista toistensa peilikuvat siten, että kummassakin kaitaleessa jatkopala jää esiliinan ylälaitaan.

2. Ompele reunakaitaleet kiinni esiliinaan. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella. Jätä esiliinan saumavara pari milliä leveämmäksi tai kavenna reunakaitaleen saumavaraa jälkikäteen. Esikuvassa esiliinan saumavara on vain 4 mm leveä, eli reunakaitaleen saumavara on tätäkin kapeampi. Reunakaitaleessa valkoinen ripsiraita tulee esiliinan puolelle. Ompele esiliinan ja kaitaleen välinen sauma mahdollisimman läheltä kaitaleen punaisen ripsiraidan laitaa. Kun tulet kaitaleen ja jatkopalan saumakohtaan, käännä saumavarat valitsemallesi puolelle siten, että hulpio peittää risareunan tai vähemmän siistin hulpion. Kannattaa varmaan kääntää saumavarat samaan suuntaan kummallakin puolella esiliinaa.

3. Kun reunakaitaleet ovat kiinni esiliinassa, kannattaa esiliinan saumavarat silittää sivukaitaleiden saumavarojen päälle, jotta saumavarat on mahdollisimman helppo kiinnittää reunakaitaleeseen. Tarvittaessa kavenna reunakaitaleen saumavaraa niin, että se jää esiliinakankaan saumavaran peittoon. Ompele esiliinan saumavara sivukaitaleeseen päärmepistoin. Parhaassa tapauksessa saumavaran reuna taittuu sivukaitaleen valkoisen ripsiraidan päälle. Näin on alkuperäisessä esiliinassa. Minulla esiliinan saumavarat ovat tätä leveämmät, joten ne osuvat punaisen ripsiraidan päälle. Siksi käytän saumavarojen kiinnittämiseen punaista lankaa. (Jos käytät teollista kangasta, tee tähän ihan oikea katesauma.)

4. Ompele reunakaitaleiden ulkolaitojen päärmeet päärmepistoin. Pistojen tulisi seurata punaisen ripsiraidan laitaa, mutta osua valkoisen palttinan päälle. Esikuvassa päärmeen leveys on 3 mm. Minulla päärme on lähempänä 5 mm. Jos reunakaitaleiden rakenne vielä mietityttää, niin nämä kaaviot ehkä auttavat:

5. Ompele esiliinan helmapäärme päärmepistoin. Esikuvassa päärmeen leveys on 4 mm.

Seuraavat vaiheet kannattaa tehdä siinä järjestyksessä, kuin ne on tässä esitetty:

6. Laskosta esiliina vyötäröltä. Laskosten määrä/leveys riippuu siitä, miten haluat saada esiliinan istumaan vyötärölle. Ompele laskokset paikoilleen. Esikuvassa laskokset ovat kahdessa ryhmässä, toinen kullakin laidalla. Laskoksia on puolellaan noin 15. Laskosharja on painettu oikealle päin eli laskosharjat ovat kummallakin puolella samaan suuntaan.

7. Ompele laskostettu esiliinakangas yhteen vyötärökaitaleen kanssa oikeat vastakkain. Voit ommella tämän sauman ompelukoneella.

Seuraavaa työvaihetta helpottaaksesi voit silittää yksinkertaisen päärmeen vyötärökaitaleen vapaaseen laitaan sekä jo ommellun laidan vapaaksi jääneisiin päihin, sekä silittää kaitaleen harjan taitteen (ks. piirros).

8. Ompele kaitaleen reuna päärmeelle esiliinan nurjalle puolelle päärmepistoin. Kaitaleen vapaaksi jäävissä päissä ompele päärmereunat yhteen siten, että päät sulkeutuvat. Myös vyötärökaitaleen päissä käännä reunat sisälle ja ompele päärmeet yhteen.

9. Esikuvassa on tehty solmimisnauhaa varten reiät vyötärökaitaleen päihin. Leikkaa 2–3 cm viilto vyötärökaitaleen päähän. Harsi viillon reunat, jotta ne eivät purkaudu. Seuraava vaihe on haastava: Käännä kankaanpuoliskot leikkaamasi aukon laidalta sisäänpäin, yksinkertaisiksi päärmeiksi toisiaan vasten. Ompele kankaan puoliskot kiinni toisiinsa. (Harsimasi risareunat jäävät vyötärökaitaleen sisälle, eivät näkyviin.) Tämä on mielestäni tosi vaikea vaihe. Alkuperäisessä esiliinassa päärmeitä ei ole käännetty viillon päistä, ja se olisikin hyvin vaikea toteuttaa. Jos päärmeiden kääntäminen tuntuu vaikealta, vaihtoehtona on päällystää leikkaamasi aukko napinläpipistoilla. Voit myös jättää reikien leikkaamisen sikseen ja tehdä vyötärökaitaleen päihin kiinnityslenkit.

Helmapitsi

Kiitän Lauriččaa (Instagramissa @Meccylaukku), joka kokeneempana virkkaajana osasi neuvoa kuvion kanssa.

Helmapitsi on virkattu melko ohuella puuvillalangalla. Tässä on käytetty Ne 8/2 puuvillalankaa (tex 76×2, 100g=658m).

1. kerros: Virkkaa ketjusilmukkaa pitsin pituuden verran. Huomioi kutistuminen.
2. kerros: Virkkaa pylväitä ketjusilmukoihin. Virkkaa kaksi pylvästä, tee yksi ketjusilmukka. Jätä yksi ensimmäisen kerroksen ketjusilmukka väliin ja toista.
3. kerros: Tee kaksi pylvästä alemman kerroksen ketjusilmukan kohdalle, tee ketjusilmukka, toista. Pylväissä vedä lanka ketjusilmukan alta, ei silmukan läpi. Samalla tavalla kuin isoäidin neliöissä siis.
4. kerros: sama
5. kerros: sama

Kerrosten välissä tee päihin noin 3 ketjusilmukkaa kerroksen vaihtamista varten, niin kuin normaalisti virkatessa pylväitä tasona.

Päättele ja kutista pitsi. (Minulla meni pari yritystä saada pitsistä oikean pituinen. Onneksi se on nopea virkata.) Kiinnitä helmapitsi esiliinan alareunaan aivipistoilla, oikeat puolet vastakkain.

Helmahapsut

Tee helmaan iskuhapsua. Käytä kuteena värikkäitä villalankoja ja iskulankana valkeaa puuvillalankaa. Vaihda väriä parin sentin välein. Ohje iskuhapsun tekemiseen. Kiinnitä iskuhapsu pitsin alalaitaan aivimalla, oikeat puolet vastakkain.

Valmista

Vaikka itse sanonkin, niin valmistamani “kopio” ruokolahtelaisesta esiliinasta on aika lähellä esikuvaansa. Kansanpuvun idea ei kuitenkaan ole olla tarkka kopio yhtään mistään: riittävän samanlainen riittää, ja on ihan hyväkin, jos oma kansanpuku on oman näköisensä. Näitä ohjeita siis voi ja kannattaakin soveltaa. Mallia voi muokata esimerkiksi virkkaamalla helmapitsin punaisesta langasta, tekemällä iskuhapsun valkeasta puuvillalangasta tai jakamalla vyötärölaskokset vaikka kolmeen ryhmään. Jääsken kihlakunnan kudonnaisesiliinoja käsittelevästä artikkelista voit katsoa lisää ideoita siihen, millä tyyleillä esiliinoja on tehty. Samoja ompeleluohjeita voi myös hyödyntää yleisesti Jääsken alueen kudonnaisesiliinoissa.

Lue myös

Esiliinan nauhat

Jääsken kihlankunnan kudonnaisesiliinat