Kesäinen kansanpuvun päällysvaate on kostuli eli liinaviitta, jääskeläismurteella myös kostol. Väriltään kostuli on aina valkoinen, mutta sen koristelut ja malli vaihtelivat pitäjittäin. Jääsken alueella (Jääski, Kirvu, Antrea, Vuoksenranta) kostulit ovat lyhyitä, melko suoria ja tiukasti istuvia. Historiallisista kostuleista on kerrottu tarkemmin aiemmassa artikkelissa. Tässä artikkelissa valmistetaan Jääsken tyylinen kostuli Lahden museossa säilytettävän esikuvan (LHMVHMAE490:132) mukaisesti.
Muistatte ehkä taannoisen projektini tehdä ohjeet Jääsken tankkiin ja siihen liittyneet vaikeudet. Nyt pääsin tutkimaan esikuvaa ihan paikan päällä, minkä ansiosta kostulin kaavoittaminen oli melko helppoa: otin museossa mitat kostulista, ja langansuunnat ja kunkin kappaleen muodon saattoi kotona rekonstruoida kuvien perusteella. Joitain mutkia matkassa ilmeni, sillä en aluksi keksinyt kuinka hihat on liitetty vartalo-osaan (lisää videolla).
Tein kostulista kaavat M-kokoon, jota itse käytän, sekä ompeluohjeen. Kaavat onnistuivat mielestäni hyvin, ja niissä on vain kahdessa kohtaa poikettu alkuperäisestä: Museokostulissa etukappaleet on koottu kahdesta palasta. Tämän rakenteen tarkoituksena ei ole ollut tuoda kostuliin muotoa, sillä niiden välistä saumaa eri ole kaarrettu. Todennäköisesti tällainen rakenne on valittu, koska se on ollut taloudellisempi tapa leikata kangas. Jätin siis tämän rakenteen pois kaavoista. Toinen poikkeama alkuperäiseen on, että alkuperäisessä kostulissa etukappaletta on hieman koverrettu kädenteiden kohdalta, mutta minun mallissani tämä on jätetty pois. Mahdollisesti etukappaleiden muotoileminen parantaisi hihojen istuvuutta, mutta koska hihat mielestäni istuivat muutenkin tarpeeksi hyvin, en enää jaksanut lähteä hiomaan kaavoja.
Tähän ohjeeseen ei sisälly kauluksen kirjontaohjetta, sillä jos luoja suo niin teen myöhemmin artikkelin keskittyen yksinomaan kostulien kirjontamalleihin.
Historiallisesti kostulit on tehty toimikassidoksisesta pellavasta ilman vuorikangasta. Itse olen käyttänyt harjoitusversioihin kierrätyskeskuksesta haettuja valkoisia Ikean puuvillaverhoja (niitä joissa on ne paksut metallilenkit), ja koska tähän projektiin ostamani pellavakangas ei ollutkaan sopivaa, myös tässä esitelty lopullinen versio on Ikean puuvillaverhoa. Tarpeeksi tiiviin pellavatoimikkaan löytäminen on vaikeaa, ja minun mielestäni kostulin voi paremman puutteessa tehdä myös puuvillatoimikkaasta. Soja Murto myy juuri tähän sopivaa pellavatoimikasta, mutta se on reilusti yli oman budjettini.
Toimikaskankaan lisäksi tarvitset kaitaleen (noin 50 x 5 cm) palttinasidoksista kangasta kostulin kaulukseen. Jos et aio kirjoa kaulusta käsin, voit käyttää kaulukseen samaa toimikaskangasta kuin muuhunkin kostuliin. Historiallisissa kostuleissa on käytetty kauluksessa palttinaa, koska palttinakankaalle kirjominen on helpompaa kuin toimikkaaseen.
Tässä kostuli on pidempi kuin tavallisesti. Piirros on tyyliltään tyylitelty, joten se ei ole luotettava lähde vaatteiden istuvuuden kannalta. Jääski, kivipainokuva 1852 KK989:1Seifertin valokuvaama tyttö ei välttämättä poseeraa ikiomassa kansanpuvussaan, mutta kostuli näyttäisi istuvan mallille hyvin, ja kuvaa voisi mielestäni käyttää lähteenä. Michael Seifert 1867 (KK995:1) Ks. kriittinen arvioni Seifertin pukukuvistaAntrea, Magnus von Wright (KK988:17)Antrea, Magnus von Wright (KK988:13) Edelfelt kiersi Jääsken kihlakunnassa piirtämässä elävästä mallista, mutta myöhäisen ajankohdan takia en pidä hänen piirroksiaan kovin luotettavana lähteenä. Albert Edelfelt 1887, “Hannonhaudon emäntä”Jääsken tyylisiä kostuleita
Kaavat
Kostulin kaavoittamisessa on tärkeää pitää mielessä, että Jääsken alueen kostulit ovat vartalonmyötäisiä, helmasta hieman leveämpiä. Magnus von Wrightin piirrosten perusteella kostuli saa olla hyvinkin tyköistuva eli siis melkein liian pieni.
Muutamasta historiallisesta kostulista on mittoja tiedossa. Näistä ehkä voisi päätellä, että hihan suun tulisi olla kapea (n. 12 cm) ja kostulin pituuden suunnilleen 42-47 cm – jos olet pitkäselkäinen niin totta kai kostuli kannattaa kaavoittaa tätä pidemmäksi. Tärkeintä on, että vaate sopii sinulle itsellesi – mutta jos kostuli on liian pitkä tai löysä, on riskinä että se ei enää näytä Jääsken alueen kostulilta. Olen itse 174 cm pitkä, ja 47-senttinen tai ehkä pari senttiä pidempikin kostuli tuntuu minulle sopivalta. Rinnan ympärys kannattaa tietysti päättää omien mittojen perusteella. Kansanpuvun paitoihin jätetään väljyysvaraa joku 20 cm, mutta kostuliin väljyyttä ei tarvitse. Jos saat kostulin päälle ja liepeet edestä kiinni, on se sopivan väljä. Vaikein kohta kaavoituksessa on hihan korkeus kädentiellä. Siihen ei oikein ole muuta oikotietä kuin tehdä koeversio.
Historiallisten kostuleiden tiedossa olevia mittoja. Mainitut kostulit löytyvät kuvattuina täältä.
Kaavoihin on merkitty mitat M-koon kostuliin ilman saumavaroja. Kaavojen kostulissa hihat ovat hieman korkeammat ja pidemmät kuin historiallisissa kostuleissa. Esikuvana olleessa kostulissa etukappaleet on koottu kahdesta palasta, mitä ei ole toteutettu näihin kaavoihin. Alkuperäisessä kostulissa on myös koverrettu vähän paikkaa kädentielle etukappaleen puolelle, mikä sekin on tässä jätetty pois.
Kaavat on todella helppo piirtää, kun teet sen esim. tilkkutöissä käytetyn leikkuualustan päällä, jossa on senttimetriruudukko.
Jääsken kostulin kaavat. Ei sisällä saum- tai päärmevaroja. Suositellut saumavarat 1 cm, suositellut päärmevarat 1 cm.
Kankaan leikkaaminen
Kaavoissa ei ole sauma- eikä päärmevaroja. Voit esimerkiksi lisätä 1 cm:n levyiset varat kauttaaltaan, 1 cm on hyvä vara saumoihin sekä päärmeisiin. Kun päärmevara on 1 cm, se tarkoittaa että päärmätessä kangas käännetään kaksi kertaa 0,5 cm taitteelle.
Ompeluohje
1. Laita takakappaleet oikeat vastakkain ja ompele keskitakasauma. Silitä saumavaroihin päärmeet ja ompele kiinni päärmepistoin (tai tikkaa koneella). Tarvittaessa muotoile kaula-aukko keskitakasauman kohdalta pyöreäksi.
Kostulin selkäpuoli. Tässä näkyy keskitakasauma, sauman ympärillä näkyvät rypyt näyttävät hyvin sen, että kappaleita on viistottu keskeltä takaa.Keskitakasauma nurjalta, päärmätyt saumavarat. Tässä näkyy myös helman päärme.
2. Laita takakappale oikeat yhteen vastakkain etukappaleiden kanssa ja ompele olkasaumat. Tee katesauma siten, että kavennat etukappaleen saumavaran ja käännät takakappaleen saumavaran sen päälle. Ompele päärmepistoin (tai tikkaa koneella). Aseta etu- ja takakappaleiden alalaidat vastakkain yhteen siten, että löydät olan korkeimman kohdan. Tee tähän merkki.
Kostulin olkasauma etupuolelta.
3. Valmista hiha. Käännä hihakappale oikeat puolet vastakkain, siten että hihansuut sekä hihan sivut ovat tasan vastakkain. Kädentien puoleisessa päässä puoliskot eivät mene tasan vastakkain, sillä hihan viistottu sivu on pidempi. Tämä kuuluu asiaan. Ompele sauma. Tee katesauma siten, että lyhennät saumavaran suoran sivun puolelta ja käännät viistotun sivun saumavaran kattamaan. Ompele päärmepistoin. (Tai koneella ommellen voit esimerkiksi kaventaa kummankin saumavaran ja vetää päälle siksakin. (Hihan ompelemista käsitellään videolla.)
4. Käännä hihan suun päästä päärme (0,5 cm levyinen) nurjalle ja ompele päärmepistoin (tai tikkaa koneella).
Kostulin hiha takapuolelta. Tässä näkyy hihan alasauma.Kostulin hihan pää. Tässä näkyy myös hihan suuhun tehty päärme.
Nyt seuraa vaikea osuus, jonka yritin parhaani mukaan piirtää.
5. Käännä hiha oikein päin. Tartu kiinni kädentiellä olevasta nurkasta, joka muodostui koska hihan viistottu sivu oli pidempi kuin hihan suora sivu. Tämä nurkka on hihan alin kohta. Vedä tästä nurkasta siten, että löydät hihan korkeimman kohdan ja saat litistettyä kädentien suoraksi. Kangas venyy sauman kohdalta. Silitä hiha littanaksi. Voit vielä tehdä merkin hihan korkeimpaan kohtaan.
6. Aseta hiha oikeat yhteen etu- ja takakappaleiden kanssa siten, hihan sauma jää etukappaleen puolelle ja olan sekä hihan korkein kohta osuvat yhteen. Ompele hihan ympäryssauma.
Vaikea osuus päättyy.
Kainalo kostulin etupuolelta.Kainalo ja hihan ympäryssauma kostulin nurjalla puolella.
7. Ompele kuvekiilat oikeat yhteen takakappaleiden kanssa. Ompele etukappaleen ja kuvekiilan-takakappaleen sauma. Tee katesaumat kylkisaumaan sekä kädentien ympäryssaumaan. Kylkisaumoissa kavennat takakappaleen saumavarat ja etukappaleen kiilan välisessä saumassa kiilan saumavarat. Kädenteillä tee katesauma siten, että kavennat etu- ja takakappaleen saumavarat ja käännät hihan saumavaran niiden päälle. Ompele päärmepistoin. (Tai tikkaa koneella.)
Kylkikiila nurjalta puolelta.Kostulin kylki ja kylkikiila selkäpuolelta kuvattuna.
8. Ompele päärmeet kostulin etuliepeisiin ja helmaan. Kiilojen pyöreät alalaidat on helpompi päärmätä, jos ompelet niihin poimulangat ja hieman rypytät reunaa päärmätessä (tähän löytyy vinkkejä youtubesta).
9. Leikkaa kaulusta varten palttinakankaasta vähintään 50 cm pitkä ja noin 4,5 cm leveä kaitale. Kirjo kaulus valitsemallasi menetelmällä. Alkuperäisessä kostulissa kaulus on kirjottu siten, että kaulus on taitettu nurjat puolet vastakkain, ja kirjonta on tehty kahden kankaan läpi. Jos et halua tehdä täsmälleen niin kuin alkuperäisessä kostulissa, voit valmistaa kaitaleen kuten kuvassa alla.
10. Kiinnitä kaulus kostuliin. Tämä ei ole muutoin vaikea vaihe, mutta tässä pitää olla tarkkana sen kanssa, että asettaa kauluksen oikein päin, niin että kauluksen kirjottu laita jää kostulin oikealle puolelle.
Historiallisesti akkuraatti tapa kiinnittää kaulus: (tämä on tyypillinen tapa tehdä sekä hihaliitingit että kaulukset karjalaisissa paidoissa)
Aseta kaulus ja kostuli oikeat puolet vastakkain siten, että kauluksen päät tulevat kaula-aukon laidan yli vähintään 1 cm. Ompele sauma. Tee saumavaroihin aukileikkaukset kaarteiden kohdalla.
Käännä kauluksen vapaa sivu nurjalle. Silitä yksinkertainen päärme (1 cm). Ompele päärme kiinni päärmepistoin.
Käännä kauluksen päät nurjalle ja kiinnitä päärmepistoin.
Lopuksi kauluksen päälle on tehty tikkaukset ja päällimmäiseksi vielä kirjottu ketjupistoin kauluksen reuna.
Perinteinen tapa tehdä kostulin kaulus: Jätä kauluksen päihin vähintään 1 cm ylimääräistä päärmevaraksi. Ompele kaulus oikeat yhteen kostulin kanssa. Taita kauluksen vapaa laita nurjalle. Tee päärme. Kiinnitä päärmepistoin.Käännä kauluksen päät nurjalle ja kiinnitä päärmepistoin.Kauluksen nurjalla puolella näkyvät päärmepistot.Kauluksen päät on käännetty nurjalle.Kirjonnan lisäksi kauluksessa on kaksi tikkiriviä.Jääskeläisen kostulin kaulus.
Jos ompelet koneella, on helpompi tehdä liitos päinvastoin, siis ommella kauluksen oikea puoli yhteen kostulin nurjan puolen kanssa ja sitten tikata kauluksen vapaa sivu kiinni kostulin oikeaan puoleen.
Tapa tehdä kostulin kaulus koneella. Jätä kauluksen päihin vähintään 1 cm ylimääräistä päärmevaraksi. Ompele kauluksen oikea puoli yhteen kostulin nurjan puolen kanssa. Leikkaa saumavarat auki kaarteiden kohdalta. Käännä kauluksen vapaa laita kostulin oikealle puolelle ja tikkaa kiinni.Käännä kauluksen päät nurjalle ja kiinnitä päärmepistoin.
11. Tee kostulin solkea varten napinläpipistoin päällystetyt lankalenkit, kuten esimerkiksi tässä on tehty esiliinaan.
Kostulin sulkemiseen voi käyttää pientä sydämenmuotoista solkea. Tässä on vanha Kalevalakorun rintaneula, oikeassa kostulinsoljessa olisi neulan sijaan paljin (tässäkin on paljin, mutta siinä ei ole saranoita).
Aiemmassa artikkelissa esittelin Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinoja teoriatasolla. Nyt ryhdytään tositoimiin: tässä artikkelissa kerron, kuinka nyytinkiesiliina valmistuu. Ohjeen mukaan valmistettu esiliina sopii hyvin Jääsken, Antrean ja Kirvun riikineisiin sellaisenaan, mutta suosittelen tutustumaan myös edellä mainittuun teoria-artikkeliin ja tarvittaessa muokkaamaan esiliinaa oman maun mukaan. Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinat ovat helposti tunnistettavia, mutta silti jokainen esiliina on uniikki. Siten on historiallisesti erittäin perusteltua, että vaate ei ole täsmällinen kopio mistään aiemmasta.
Nyytinkiesiliina on muuten hirvittävän työläs, ja jos haluat saada nopeasti valmista, kannattaa mieluummin valita kudonnaisraitainen esiliina.
Esiliinan osat. Kaavakuvan nimitykset ovat omasta päästä, eivät siis muistitiedossa esiintyviä nimityksiä.
Esikuva
Tämän artikkelin ohje on laadittu yhden esiliinan perusteella: esikuva on Lahden museon esiliina LHMVHMAE582:167. Se on kaikin puolin melko tyypillinen lajityyppinsä edustaja: Siinä vuorottelevat sinipohjaiset nyytingit ja punavoittoiset ripsiraidat, reunoissa ja helmassa on niissäkin nyytinkiä. Vyötärö on poimutettu neljästä kohtaa. Vyötärökaitaleessa on ripsiraita, mikä ei ole harvinaista, vaikka tavallisimmin jääskeläisten nyytinkiesiliinojen vyötärökaitale on valkoista palttinaa.
Esiliinasta on korkearesoluutioisia kuvia Flickrissä:
Kuvagalleria Jääsken nyytinkiesiliinasta Lahden museossa. Voit siirtyä Flickriin tarkastelemaan korkearesoluutioisia kuvia.
Jos käytät valmista esiliinakangasta, kannattanee ompelussa hyödyntää Vuorelman tai Soja Murron myymiä ompeluohjeita, sillä tämä ohje ei välttämättä sellaisenaan toimi valmiskankaan kanssa. Voit siltikin toteuttaa nyytingit tämän ohjeen mukaisesti.
Esiliinakankaan kudontaohje
Esiliinakankaan kutominen ei periaatteessa ole kauhean vaikeaa – työlästä se on mikäli kangaspuilla ei ole sopivaa lointa valmiina. Olen kirjoittanut tästä loimen luomisen tuskasta jo aiemmin. Muistaakseni kankaan saaminen kudontakuntoon vie jonkun noin 10, ehkä 12 tuntia, olettaen että komplikaatioita ei ilmene. Kutominen tietysti on kivaa ja helppoa, eikä edes kauhean aikaa vievää.
Siinä mielessä Jääsken nyytinkiesiliinan kangas sopii aloittelijan kudottavaksi, että esiliina kootaan kangaskaitaleista. Voit kutoa kaitaleet yhteen pötköön siinä järjestyksessä kuin ne ovat esiliinassa – kuitenkin jos esimerkiksi yksi raidoista epäonnistuu, voit kutoa saman raidan uudestaan. Kangashan joka tapauksessa leikellään kaitaleiksi, joten voit yrittää uudestaan ilman, että koko esiliinakangas pitää kutoa alusta-asti. Siten Jääsken nyytinkiesiliinakangas on armollisempi kutojalle kuin kudonnaisraitainen esiliina.
Tarkistin kudontaohjeen moneen kertaan, vaan aina sieltä löytyi joku ajatusvirhe. Kun olen tähän paljon aikaa käyttänyt niin tuntuisi tyhmältä olla jakamatta ohjetta, mutta huom. huom. ohje on siinä mielessä kokeellinen, että siellä saattaa edelleenkin olla virheitä. Jos kokeilet kutoa esiliinakankaan tällä ohjeella, niin laitathan kommenttia että miten meni.
Kudontaohje n. 81 cm pitkään esiliinaan
Kudontaohje on tehty seuraaville langoille:
Loimi: Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2). Pirta 60, 2 lankaa piinraossa. Valmiissa kankaassa loimen tiheys on noin 14 lankaa/cm. Alkuperäisessä esiliinassa loimen tiheys on noin 19 lankaa/cm.
Palttinakude: Ne 16/2 puuvillalanka (tex 36×2). Tällä langalla kuteen tiheydeksi tulee suunnilleen 14 lankaa/cm. Myös ohuempi puuvillalanka, esimerkiksi Ne 20/2, toimii palttinakuteena. Esikuva-esiliinassa palttinakuteen tiheys on noin 25 lankaa/cm.
Ripsikude: vadelmanpunainen, tumma farkunsininen, kurpitsanoranssi Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2 tai tex 28×2); paksumpi oliivinvihreä Ne 8/2 puuvillalanka. Vuorelman Pouta on todella hyvä lanka punaiseen ripsiin, sillä se ei päästä väriä.
Ripsiraitojen värit alkuperäisessä esiliinassa
Kudottavan kankaan pituus sisältää kutistumisvaraa 7 % sekä saumavarat (0,7 cm) ja päärmevarat (1 cm). Voit siis voit kutoa kankaan täsmälleen kuten ohjeessa. Jos haluat muuttaa esiliinan pituutta, kutistumisvaraa tai sauma- tai päärmevaroja, voit käyttää laskuria (excel-tiedosto).
Vyötärökaitale (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo vyötärökaitaleen ripsiraita (1,7 cm). Kudo palttinaa 1 cm.
Ylin ripsiraita: (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo ylin ripsiraita (3,0 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm.
Muut ripsiraitakaitaleet (5 kpl): Kudo palttinaa 4,5 cm. Kudo tavallinen ripsiraita (4,4 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm. Tee näitä ripsikaitaleita yhteensä viisi samanlaista. Paitsi viimeisen ripsiraidan jälkeen kudo 0,6 cm enemmän palttinaa (niin saat loppupalttinasta hieman pidemmän kuin muut palttinaosuudet).
Reunakaitale (2 kpl): Kudo palttinaa 0,7 cm. Kudo reunan ripsiraita (0,6 cm). Kudo palttinaa 1,7 cm. Tee näitä yhteensä kaksi.
Vinkki: kudo kaitaleiden väliin yksi erivärinen kude, niin sinulla on valmiina linja, jota pitkin leikata kangas.
Ripsiraitojen ohjeet on sovitettu hieman pienemmälle lankojen tiheydelle, kuin alkuperäisessä esiliinassa. Esikuvassa kuteen tiheys on noin 40–60 lankaa/cm. Tämä ohje on laadittu tiheydelle 35–40 lankaa/cm. Ohjekaavioiden värit eivät vastaa alkuperäisen esiliinan värejä!
Ylin ripsiraita (3,0 cm). Tavallinen ripsiraita (4,4 cm). Alkuperäisen esiliinan ripsiraidat eivät ole yhdenmukaisia, joten kaaviossa on esitetty vain yksi mahdollinen toteutustapa. Piirroksessa alimmassa raidassa on liikaa kuteita, mutta pallossa oleva numero (13) on oikein.Reunan ripsiraita (0,6 cm) ja vyötärökaitaleen ripsiraita (1,7 cm). Reunakaitaleessa on kaksi kudetta valkoista ripsiä. Parhaan tuloksen saat kun käytät samaa lankaa kuin värikkäässäkin ripsissä. Mutta voit myös käyttää samaa paksumpaa lankaa kuin palttinassa.Ripsiraitojen ohjekaaviot. Mitat ovat kutistamattoman kankaan mittoja. Kudo ripsiosuuksien väliin 2 mm tavallista palttinaa niissä kohdin, kuin ohje näin osoittaa. Pitkillä punaisilla osuuksilla olen laittanut kuteiden määrän ympyröihin.
Ripsiraitoja kutoessa ei liikaa kannata kytätä virheitä, sillä alkuperäisen esiliinan kuusi ripsiraitaa ovat kaikki vähän erilaisia. Ylin ripsiraita on selvästi erilainen, mikä on yleistä Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.
Ylin ripsiraitaTavallinen ripsiraitaVyötärökaitaleen ripsiraitaReunan ripsiraitaKudontaohjeen mukaan kudotut ripsiraidat.Alkuperäisen esiliinan kuusi ripsiraitaa. Ylhäällä vasemmalla on yli raita, joka on hieman enemmän erilainen kuin muut raidat. Muissakin raidoissa esiintyy pientä vaihtelua siten, että ne eivät ole täysin identtisiä keskenään.Raitojen leveys vaihtelee 2,8–4,3 cm välillä.
Kastele valmis kangas 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee). Tarkkaile miten värit pysyvät kiinni kankaassa. Kuivata kangas tasolla: mikäli värit lähtevät leviämään, tasolla kuivuvassa kankaassa ne eivät lähde valumaan alas päin.
Nyytinkien valmistaminen
Nyytinkiesiliinassa on nimensä mukaisesti nyytinkejä. Jääsken kihlakunnassa nyytingit olivat kansanpukuajan lopulla tyypillisimmin tummansinisiä.
En itse osaa nyplätä, joten en myöskään ohjeista tässä nypläämistä. Esiliinan nyytingit on mahdollista pujotella valmiiseen pujottelupohjaan, jota saa Vuorelmalta leveämpänä (3 cm) ja kapeampana (2 cm) versiona. Teollinen pujottelupohja on muutoin ihan hyvä tuote, mutta mielestäni materiaali on liian luirua, ja olisi kiva että väri- ja leveysvaihtoehtoja olisi saatavilla enemmän. Tämän ohjeen nyytingit on toteutettu Vuorelman pujottelupohjiin.
Tarvitset vaakaan tulevia nyytinkejä varten leveämpää ja reunojen nyytinkejä varten kapeampaa nauhaa. Kun tilaat nauhaa, huomioi että nauha kutistuu jonkin verran kirjonnan ja kastelemisen seurauksena (noin 6 %). Osta myös jokusen kymmentä senttiä ekstraa kokeiluja varten.
Esikuvassa on käytetty kuvioiden eli potrukkeiden lankana nähdäkseni sekä villaisia että kasvikuituisia lankoja. Kokeile aluksi eri värisiä ja paksuisia lankoja. Itse tykkäsin käyttää kirjontaan Bockensin Nm 8/2 Möbelåtaa (tex 125×2, 100g=400m), joka on tiivis ja vahva kaksisäikeinen villalanka. Tein kokeiluja paksummalla ja pörröisemmällä langalla, joka mielestäni sopi tähän hommaan huonommin.
Suunnittelin pujotuskuviot siten, että ne näyttävät mahdollisimman paljon alkuperäisen esiliinan kuvioilta. Kaikkia nyytinkejä ei ole mahdollista siirtää pujotuspohjaan sellaisenaan, koska pujotuspohjassa on tietty määrä langanpaikkoja. Yksinkertaisemmat nyytingit (kolme ylintä) on toteutettu hyvin samalla tavalla kuin alkuperäiset, mutta monimutkaisempien kuvioiden kohdalla oli pakko tehdä kompromisseja.
Jääsken kansallispuvun esiliinoissa olen nähnyt kahta eri pujotustapaa: kuviot on pujoteltu yksinkertaisena tai kaksinkertaisena. Kaksinkertainen pujottelu vie paljon enemmän aikaa, mutta lopputulos on paljon lähempänä nyplättyä nyytinkiä.
Kokeilu paksummalla langalla (tex 135×2, 100g=370m). Paksumpi lanka voi olla hyvä valinta, jos aikoo pujotella kuviot vain yhteen kertaan.Kokeilu: esiliinan nyytinkejä pujoteltu yksinkertaisesti. Osaan kuvioista tämä pujotustapa toimii paremmin ja osaan huonommin.Nyytinkien pujotuskokeiluja.
Alkuperäisen esiliinan potrukkeissa käytettyjä värejä ovat vadelmanpunainen, vaalea keltainen, oliivinvihreä, tummanvihreä, poltettu oranssi ja valkoinen.
Monimutkaisissa kuvioissa potrukkeet eivät välttämättä toistu säännöllisesti. “Virheitä” ei siis tarvitse pelätä.
Seuraavaksi nyytinkien pujotusohjeet ylhäältä alaspäin lukien, vasemmalla alkuperäinen esiliina ja oikealla oma esiliinani, ja sitten kaavakuva nyytingin pujottelemiseen. Jos haluat muokata pujottelukuviota tai tehdä kokonaan omanlaisesi, niin laitan tähän Vuorelman pujottelupohjista kaavakuvat, jotka voi esim. tulostaa. Reunimmaiset rivit kannattaa jättää tyhjiksi, koska näistä reijistä nyytingit ommellaan kiinni.
Venytä pujotuspohjaa pujotellessa, jotta pujotuslanka ei ala kiristää. Muutenkin kannattaa tarkkailla pujotuslangan kireyttä. Voit esimerkiksi laittaa nauhan neulalla kiinni housunpolveen, sukkaan tms., niin saat nyytingin pysymään venytettynä. Jos kirjontalanka on liian kireällä, nyytinki vetäytyy kasaan. Joka tapauksessa nyytinki tulee kutistumaan joitain prosentteja, sillä pujotuspohja kutistuu kasteltaessa. Se paljonko nyytinki kutistuu, riippuu myös käyttämästäsi kirjontalangasta.
Kutista valmiit nyytingit kastelemalla ne 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee).
Muita nyytinkejä kuin reunanyytinkejä ei tarvitse päätellä. Tee reunanyytinkien päähän päärme.
1 nyytinki
2 nyytinki
3 nyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa kuvio vaihtelee, ja pujotuskaavioon on valittu yleisimmin toistuva kuvio.
4 nyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa kuvio vaihtelee ja siinä on yksi koristelanka enemmän kuin pujoteltavassa nyytingissä.
5 nyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa kuvio vaihtelee ja siinä on yksi koristelanka enemmän kuin pujoteltavassa nyytingissä.
6 nyytinki
Alkuperäisessä nyytingissä on enemmän koristelankoja ja hieman vaihtelua, ja pujoteltavaa nyytinkiä on yksinkertaistettu.
Reunanyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa reunanyytingit eivät ulotu vyötärökaitaleeseen asti, vaan jäävät noin 6 cm päähän siitä. Viisas valinta on tehdä ensin ripsiraitakaitaleet ja muut nyytingit valmiiksi, koota esiliinakangas ja vasta sitten mitata, kuinka pitkät reunanyytingit tarvitsee.
Reunanyytingin pujotusmalli on tyypillinen Jääsken kihlakunnalle, mutta ei peräisin esikuvana olleesta esiliinasta. Esikuvaesiliinassa on reunanyytinkinä samantyylinen nyytinki kuin ylimpänä nyytinkinä. Halusin käyttää reunoissa kapeampaa pujottelupohjaa, minkä takia muokkasin reunanyytingin pujotusmallia. Jos haluat, voit tehdä reunojen nyytingit esikuvalle uskollisesti leveämpään Vuorelman pujotuspohjaan.
Kapeammassa pujotuspohjassa on muuten eri reikien tiheys kuin leveässä pohjassa.
Reunanyytingin pujotusmalli (muokattu alkuperäisestä). Tämä pujotusmalli mahtuu Vuorelman kapeampaan pujotuspohjaan.Alkuperäisen esiliinan pujotusmalli mahdutettuna kapeampaan pujotuspohjaan. Tässä tulee liian ahdasta. Leveämpään pujotuspohjaan malli mahtuisi hyvin.Pujotuskaavion mukaisesti pujoteltu reunanyytinki.
Kankaan leikkaaminen
Leikkaa kankaasta vyötärökaitale, kaksi reunakaitaletta sekä ripsiraitakaitaleet. Nyt jos on käynyt niin, että ripsiraidoista on tullut suunniteltua leveämpiä tai kangas on kutistunut suunniteltua vähemmän, voit lyhentää esiliinan mittaa välipalttinoita lyhentämällä.
Suosittelen siksakkaamaan kaitaleet välittömästi, sillä kangas lähtee purkaantumaan kun sinne päin henkäiseekin.
Ompeluohje
Nyytinkiesiliina ommellaan pitkälti samalla tavoin kuin Jääsken alueen kudonnainen esiliina: jos jokin asia jää askarruttamaan, voit katsoa jos vastaus löytyy aiemmin julkaistusta ohjeesta: ohje kudonnaisesiliinaan.
1. Päärmää ripsiraitakaitaleet kummaltakin sivultaan noin 4 mm päärmeellä, paitsi ylin ripsiraitakaitale, jonka yläreuna jätetään päärmäämättä. Aseta nyytinki oikeat yhteen ripsiraitakaitaleen kanssa ja aivi ne kiinni toisiinsa. Kokoa tällä tavoin esiliinakangas ripsiraitakaitaleista ja nyytingeistä. (Esiliinakankaan ohjeessa on laskettu kankaaseen päärmevaraa 1 cm, jolla saa tehtyä 4 mm päärmeet. Mutta voit tehdä kapeammatkin päärmeet jos pystyt).
Jos ripsiraitakaitaleet ovat keskenään eri levyisiä (jos kudontajälki ei ole ollut tasalaatuista), voit jo nyt tasata kappaleiden mittaa leikkaamalla. Jos joudut lyhentämään kappaletta, eli leikkaamaan hulpioreunan pois, sijoita nämä kappaleet esiliinan alaosaan ja säästä yläosaan ne kappaleet, joissa hulpioreuna on tallella.
Silitä kasattu esiliinakangas.
Alkuperäinen esiliina nurjalta puolelta: tässä näkyvät ripsikaitaleiden päärmeet sekä aivipistot, joilla nyytingit on kiinnitetty.Esiliinakangasta, jossa vuorottelevat ripsiraidat nyytingit.
2. Aseta reunakaitaleet oikein yhteen esiliinakankaan kanssa siten, että reunakaitaleen se puoli jossa on vähemmän palttinaa (saumavaran verran) tulee kiinni reunaan. Alhaalla aseta reunakaitaleen alalaita tasaan alimman nyytingin alalaidan kanssa. Reunakaitaleen alapäät voi halutessaan päärmätä ennen tätä, mutta koska kyseessä on hulpioreuna, ei se ole pakollista. (Nyt tässä vaiheessa ei haittaa, jos nyytingit jäävät ylipitkinä roikkumaan reunan yli tai jos kaikki ripsiraitakaitaleet eivät ole ihan saman levyisiä – kunhan ompelet reunakaitaleen sauman suoraan. Voit tasata yli jäävät osat nyt tai myöhemmin.)
Ompele reunakaitaleen ja esiliinakankaan sauma 7 mm saumavaralla siten, että pistot osuvat reunakaitaleen ripsiradan reunaan. Valmiissa esiliinassa sauma jää piiloon, joten voit ommella sen ompelukoneella. Käsin ommellen esim. jälkipistoin.
Kaitaleiden yläpäissä ompele sauma esiliinakankaan reunasta yli (ks. kuvat).
Aseta reunakaitale oikeat vastakkain esiliinakankaan kanssa.Esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma ommellaan reunakaitaleen ripsiraidan reunaan.Reunakaitaleen ylälaidassa kaarra sauma siten, että se päättyy esiliinakankaan reunaan. Sininen viiva = esiliinakankaan reuna. Vihreä katkoviiva = sauma.Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitaleen pää näyttää tältä.
3. Nyt jos esiliinakankaan reuna on epätasainen (niin kuin esim. minulla on) kavenna saumavarat, mukaanlukien nyytinkien päät, kauttaaltaan 7 mm leveyteen tai halutessasi kapeammaksi. Halusin varmistaa että nyytinkien katkaistut päät eivät ikimaailmassa lähde purkautumaan, joten siksakkasin esiliinakankaan ja reunakaitaleen saumavarat kiinni toisiinsa.
Käännä reunakaitaleen vapaa laita nurjalle, silitä yksinkertainen päärme ja kiinnitä päärmepistoin. Kankaan kudontaohjeessa on laitettu reunakaitaleisiin 5 mm ylimääräistä päärmevaraa, ja jos et tarvitse tätä kaikkea niin leikkaa pois.
Ideana on, että esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma jää päärmeen alle peittoon, mutta että päärmepistot tehdään niin lähelle saumaa että niiden painaumat eivät näy kankaan oikealla puolella. Tavoitteena on myös, että reunakaitaleesta jää esiliinan oikealle puolelle näkyviin ainoastaan ripsiraitaa ja nurjalla pulella näkyy puolestaan pelkkää palttinaa. Se onkin sitten hyvin tarkka paikka, mihin päärmepistot tulee tämän kaiken saavuttamiseksi pistellä. Saatat esim. joutua kaventamaan saumavaroja.
Alkuperäisessä esiliinassa reunakaitale ja reunanyytinki oikealta ja nurjalta puoelelta. Äsken tehty esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma jää päärmeen peittoon.Reunakaitaleen toisen laidan kiinnittäminen nurjalle puolelle päärmepistoilla. Päärmepistot osuvat suunnilleen samaan kohtaan kuin reunakaitaleen ja esiliinakankaan välinen sauma.Reunakaitale on ommeltu paikoilleen. Seuraavaksi päätellään niiden nyytinkien päät, jotka ovat edelleen vapaana.
5. Jos et jo päärmännyt reunanyytinkien päitä niin tee se nyt. Päärmää tai muutoin päättele myös esiliinakankaan niiden nyytinkien päät, jotka eivät jääneet reunakaitaleen alle. Esiliinakankaan reunaa ei tarvitse päärmätä, sillä siinä on hulpio.
Oikeat puolet vastakkain aivi reunanyytinki kiinni reunakaitaleeseen ja reunakaitaleen päättymisen jälkeen suoraan esiliinan hulpioreunaan. Nyytingistä tulee lähemmäksi esiliinaa se puoli, jossa on valkoinen kirjontalanka reunassa. Venytä nyytinkiä ommellessa, erityisesti ripsiraidan päättymiskohdassa, jotta nyytinki ei ala aaltoilla. Tarkkaile ahkerasti nyytingin asettumista.
Reunanyytingin päärmätyt päät alkuperäisessä esiliinassa.Reunanyytinki aivitaan kiinni reunakaitaleeseen, oikeat puolet vastakkain.Reunanyytinki ulottuu korkeammalle kuin reunakaitale. Nyytinki ei kuitenkaan ulotu vyötärökaitaleeseen asti.
6. Laskosta esiliinakankaan vyötärö neljästä kohtaa parin millin laskoksille. Alkuperäisessä esiliinassa on noin 12 laskosta per laskosryhmä, mutta tee laskoksia sen verran kuin tarvitset. Laskosryhmät on sijoitettu hieman sivuille siten, että keskelle vyötäröä jää pidempi laskostamaton alue. Halutessasi voit ommella laskosharjat kiinni kankaan nurjalla puolella. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa.
Vyötärön sopiva leveys voi esimerkiksi olla noin puolet vyötärön ympäryksestä. Oikea leveys löytyy sovittamalla.
Vyötärö laskostettuna.Vyötärön laskostus alkuperäisessä esiliinassa.
7. Sitten kiinnitetään vyötärökappale. Aseta vyötärökappale ja esiliinakangas oikeat puolet yhteen siten, että vyötärökaitaleen ja esiliinan vyötärön keskikohdat osuvat yhteen. Aseta vyötärökappale niin päin että se puoli jossa on vähemmän palttinaa tulee kiinni reunaan.
Ompele vyötärökaitaleen ja esiliinan sauma 0,7 cm saumavaralla käsin esim. jälkipistoin, tai ompelukoneella. Sauma saattaa jäädä näkyviin esiliinan nurjalla puolella. Jos haluat tehdä täsmälleen kuten alkuperäisessä esiliinassa, katso että sauma tulee parin millin päähän vyötärökaitaleen ripsiraidasta, siis siten, että vyötärökaitaleen oikealla puolella on alhaalta päin lukien pari lankaa palttinaa ennen kuin ripsiraita alkaa.
Jos haluat, voit kääntää esiliinakankaan reunan 1–2 mm taitokselle, kun ompelet sauman sen kohdalta. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa (ks. kuva). Esiliinakankaan reunassa on hulpio, joten näin ei ole pakko tehdä.
Alkuperäisessä esiliinassa esiliinakangas on käännetty pienen pienelle yksinkertaiselle päärmeelle. Voit halutessasi tehdä näin.
8. Silitä sauma tasaiseksi siten, että käännät saumavarat vyötärökaitaleen puolelle. Silitä 0,7 cm yksinkertainen päärme vyötärökappaleen vapaaksi jäävien päiden alalaitaan. Silitä noin 0,5 cm päärme vyötärökaitaleen ylälaitaan. Päärmeet tulevat vyötärökaitaleen nurjalle puolelle.
Käännä vyötärökaitaleen vapaa laita nurjalle puolelle. Vyötärökaitaleen nurjalle puolelle jää ripsiraitaa vähän näkyviin. Aivi vyötärökaitaleen vapaiden päiden alalaidat kiinni. Ompele vyötärökaitaleen vapaa laita päärmepistoin esiliinakankaaseen. Tämä on vähän vaikea selittää, mutta ks. tarvittaessa kaaviopiirros. Ompeleet osuvat suurin piirtein samaan kohtaan kuin esiliinakankaan ja vyötärökaitaleen sauma.
Kaavapiirros: esiliinan vyötärökaitaleen rakenne. Kuva esiliinan nurjalta puolelta.Esiliinan ja vyötärökaitaleen sauma on ommeltu ja yksinkertaiset päärmeet silitetty vyötärökaitaleen päihin sekä ylälaitaan. Seuraavaksi vyötärökaitaleen laita käännetään vasten nurjaa puolta ja ommellaan kiinni päärmepistoin.Alkuperäisen esiliinan vyötärökaitale nurjalta puolelta. Päärmepistot ovat näkyvissä. Laskosten harjat on ommeltu kiinni toisiinsa.Alkuperäisen esiliian vyötärö oikealta puolelta.
9. Vyötärökaitaleen päitä ei tarvitse päärmätä, sillä ne käännetään lenkiksi solmimisnauhaa varten. Käännä muutama sentti vyötärökaitaleen päästä nurjalle. Ompele lenkki kiinni siten, että pistot eivät tule näkyviin vyötärökaitaleen oikealla puolella. Esiliina on nyt valmis.
Vyötärönauhaa varten tehty lenkki vyötärökaitaleen päässä.
Miten sujui?
Jos suoraan sanon, oli tämän esiliinan kokoonpaneminen helvetillinen työmaa. Homma alkaa kankaan kutomisella, joka näin jälkikäteen ajatellen on kevyin työvaihe. Nyytinkien valmistaminen on se mikä vie eniten aikaa: en kellottanut työtä mutta karkeasti arvioiden nyytinkien edestakaisin pujotteluun meni varmaan 30 tuntia. Sitten vielä ompelu, missä riittää työtä siinäkin, sillä jokaikinen ripsikaitale pitää päärmätä erikseen, joka ikinen nyytinki aivitaan kiinni jne. jne.
Verrattuna Jääsken kihlakunnan ripsiraitaiseen esiliinaan on tämä nyytinkiesiliina valtavan työläs, aikaa menee ehkä kaksi tai kolme kertaa enemmän riippuen siitä, miten paljon aikaa käyttää ripsiraitaisen esiliinan helmapitsiin. Jos haluaa nopeasti ja helpolla Jääsken riikineisiin esiliinan niin ehdottomasti kannattaa mennä ripsiraitaesiliinalla.
Jääsken alueen vaatteet eivät muutoin ole hirveän koristeellisia, joten nyytinkiesiliina antaa mahdollisuuden päästä pipertämään ja näyttämään taitonsa. Ja siis onhan se upea. Laitoin valmiin nyytinkiesiliinan seinälle roikkumaan ihan vain jotta voin joka kerta ohi mennessäni pysähtyä katsomaan sitä. Hitto se on hieno.
Oletko valmistanut nyytinkiesiliinan tällä tai jollain muulla ohjeella? Laita alle kommenttia!
