Tag Archives: arkistot

Käsityöt

Jääsken ja Koiviston pukuja 1860-luvun studiovalokuvissa

Jos olet tutkinut jääskeläisiä kansanpukuja, olet varmasti törmännyt Michael Seifertin valokuvastudiossa 1860-luvulla otettuun kuvasarjaan. Kuvissa miehet sekä naiset poseeraavat Koiviston ja Jääsken tyylisissä kansanpuvuissa. On luonnollista, että kuvasarjaan törmää usein, sillä kuvat ovat varhaisimmat aidoista eteläkarjalaisista kansanpuvuista otetut. Edes 1800-luvun loppupuolelta ei meinaa löytyä kuvamateriaalia: yksityiskokoelmissa kuvia saattaa olla, mutta Finnassa niitä on hirveän vähän.

Päällisin puolin vaikuttaa siltä, että kuvattavat ovat pukeutuneet omiin tavallisiin juhlapukuihinsa. Pitkien tutkimusten jälkeen tulin kuitenkin tulokseen, että todennäköisesti pukukokonaisuudet eivät ole mallien omia. Siksi en käyttäisi (enää) näitä kuvia lähteenä sille, miten kansanpukuja on käytetty ja mikä on vaatteen oikea istuvuus. Ehkä merkittävin kysymys on liittynyt vaatteiden käyttämiseen sekaisin esimerkiksi muuton tai avioliiton takia.

1867 Jääsken vaatteita, mutta huntu puuttuu. Sarkaviitta, hurstuthame, nyytinkiesiliina. KK990:1.
1867 Jääsken vaatteita. Kudonnainen esiliina, hurstuthame, sarkaviitta. KK990:2
1867 Jääsken ja Koiviston vaatteita KK990:3. Hame ja esiliina samat kuin ensimmäisessä kuvassa. Kostulin alla lienee huivi, päässä sykeröt.
1867 Koiviston vaatteita. Sarkaviitta, rekkopaita, Koiviston tyylinen hurstut ja esiliina. KK990:4
1867 Jääsken vaatteita. Nyytinkiesiliina ja verkahelmainen hame. KK994:1
1867 Jääskeläisiä vaatteita KK995:1. Hame ja esiliina lienevät samat kuin edellisessä kuvassa.
1867 Jääsken miehen vaatteita. Huopalääppä, jäntrikin tyylinen takki. KK992:1
Finnassa vuosiluku 1868? Jääsken miehen talvipuku. Lippalakki, jäntrikin tyylinen takki. KK991:1
Finnassa vuosiluku 1868? Jääskeläiset kintaat ja sarkaviitta KK991:3
1867 kintaat Jääsken tyyliin, mutta muutoin tuntematon KK993:1
Finnassa vuosiluku 1868? Koivistolainen sarkaviitta ja sormikkaat KK991:2

Koiviston ja Jääsken vaatteita on puettu sekaisin

Outoa kuvasarjassa on, että Koiviston ja Jääsken tyylisiä vaatteita on puettu sekaisin ja että eri valokuvissa samat henkilöt näyttävät esittelevän koivistolaisia sekä jääskeläisiä vaatteita. Kuvassa alla naisella on sekaisin Koiviston ja Jääsken tyylisiä vaatteita:

Yhdessä Seifertin koivistolaisia ja jääskeläisiä vaatteita esittelevän kuvasarjan kuvassa koivistolaisia ja jääskeläisiä vaatekappaleita on yhdistetty toisiinsa. Päässä näyttäisi olevan sykeröt sekä todennäköisesti säppäli ja ne näyttävät olevan koivistolaista tyyliä. Kostuli ja juhlasormikkaat ovat varmasti koivistolaista tyyliä, esiliina ja hurstuthame varmasti jääskeläistä tyyliä.

Ja väittäisin, että sekä naisten että miesten kuvissa saman mallin yllä nähdään sekä jääskeläinen että koivistolainen pukukokonaisuus.

Kuvissa (4) ja (5) näyttäisi minun silmään olevan sama henkilö, ja samoin (2) ja (3) ovat keskenään hyvin saman näköiset.
(1) ja (2) lienevät sama henkilö, samoin (3), (4) ja (5).

Kansanpuvut eivät ehkä olekaan mallien omia

Seifertin kuvat ovat peräisin ajalta, jolloin Suomessa ei vielä juurikaan kerätty kansanpukuja. Siksi olen aina olettanut pukujen olleen edelleen käytössä olevia kansanpukuja, ei museopukuja. Miten ne voisivatkaan olla museovaatteita, jos museointia ei vielä harrastettu?

Todennäköisimpänä selityksenä pidin pitkään sitä, että osa kuvattavista oli alun perin koivistolaistaustaisia, muuttanut sieltä Jääskeen ja ottanut osia jääskeläisestä puvusta käyttöön. Toisaalta olen pitänyt mahdollisena, että Seifert osti kansanpukuja ja otti niistä mallien kanssa kuvat myydäkseen niitä turisteille. Tämä vaikutti mahdolliselta, sillä myöhemmistä Seifertin kuvista on painettu postikortteja. Ajateltavissa olisi myös, että Seifert on saanut malleiksi ryhmän jääskeläisiä, jotka ovat esiintyneet omissa autenttisissa puvuissaan, mutta Seifertin pyynnöstä sovittaneet päälle myös koivistolaisia vaatekappaleita (ks. kuva alla).

Vaikka Seifertin valokuvien kansanpuvut päällisin puolin näyttävät siltä miltä niiden kuuluisikin, muutama yksityiskohta puvuissa on kiinnittänyt huomioni. Merkittävin näistä havainnoista on se, että yhdellä naismalleista ei ole huntua Jääsken puvun kanssa. Jos puku olisi naisen oma, hän aivan varmasti käyttäisi sen kanssa huntua tai edes huivia. Sen sijaan se että irtotasku on puettu sarkaviitan päälle ei suoranaisesti ole todiste puvun “epäaitoudesta”. Voisi esimerkiksi kuvitella, että valokuvaaja on pyytänyt jättämään kauniin pussukan näkyville valokuvaa varten. Lisää kiinnostavia yksityiskohtia:

Naisella ei ole vaimon eikä sen puoleen neidonkaan päähinettä.
Huntuja sidottiin eri tyyleillä, joten tämä ei ole mikään ihme mutta: huntu on erikoisessa asennossa.
Irtotasku on vyötetty sarkaviitan päälle. Taskulle ei näytä olleen yhtä vakiintunutta paikkaa, joten ei tämäkään toki mahdotonta ole.
Kussakan, kääntökauluspaidan, kaulahuivin tai karvahatun perusteella ei voi päätellä pitäjää. Sarkaviitta on sellainen, jollaista en ole muualla nähnyt.
Tässä näkyy Koiviston tyylinen sarkaviitta, joka on suljettu edestä parilla nyörillä. Samantyylisen viitan näette tässä valokuvassa. En kuitenkaan yhtään osaa sanoa, mitä miehellä on kaulan ympärillä. Onko se kirjoneulottu kaulahuivi? Villapaita?

Seifertin kuvien puvut lähetettiin Moskovaan

Minua pitkään askarruttaneet Seifertin studiovalokuvat saivat lisävalotusta, kun törmäsin Moskovan vuoden 1867 kansatieteellistä näyttelyä varten kerättyihin karjalaisiin pukuihin. Osa vaatteista näytti… melko samalta? Tässä esitellyt museovaatteet ovat nykyisin Venäjän etnografisessa museossa (REM) ja todennäköisesti alkujaan Nikolai Vladimirovich Adlerbergin keräämästä pukukokoelmasta.

Seifertin kuvat ovat sen verran sumeita, että hyvin harvan vaatekappaleen tapauksessa voi vetää varman yhtä kuin -päätelmän. Mutta nämä irtotaskut ovat niin yhdennäköisiä, että niiden on pakko olla sama tasku. Kiinnitäkää huomiota ristikkonauhaan sekä painokankaan kuosiin:

Jääskeläinen kansanpuvun irtotasku vanhassa valokuvassa ja museossa.
Vertailu Seifertin valokuvan ja irtotaskun (REM 8762-31039) välillä. Kirjavan puuvillakankaan kuviot paljastavat, että kyseessä on tismalleen sama tasku.

Myös tästä olen varma: Venäjän etnografisessa museossa oleva esiliina on sama kuin Seifertin kuvissa. Seifertin kuvissa sama esiliina esiintyy kahden mallin päällä.

Venäläisen museon esiliina (REM 8762-31034) ja sama esiliina kahden eri mallin päällä Seifertin valokuvissa. Nyytinkien potrukkeet ovat täsmälleen samanlaiset ja samoilla paikoilla.

Kolmas varma vastaavuus on tämä koivistolainen esiliina. Mustavalkokuvassa kaikki värit eivät erotu, mutta verkakaitaleet, hapsut ja nyytinkikaitale näkyvät juuri oikeilla paikoillaan:

Koivistolainen esiliina Seifertin kuvassa ja sama esiliina (REM 8762-31037) Venäjän etnografisessa museossa.

Monien muidenkin vaatekappaleiden kohdalla löytyy yhdennäköisyyttä. Näissä tapauksissa en ole satavarma, että kyse todella on samasta vaatekappaleesta. Pidän sitä kuitenkin todennäköisenä:

Jäntrikin tyylinen miehen päällysvaate REM 8762-31011
Koivistolainen juhlasormikas REM 8762-31017.1
Jääskeläinen naisen sarkaviitta REM 8762-31043

Mitä siitä, että Seifertin kuvaamat asut ovat päätyneet moskovalaiseen museoon? Löydös on merkittävä kahdesta syystä: Ensinnäkin, tiedämme nyt varmasti että kyseiset museoesineet on valmistettu viimeistään vuonna 1867. Suurin osa museoiden kokoelmissa olevista esineistä on kerätty vasta 1880-luvulla tai myöhemmin, eikä esineiden valmistusvuodesta ole säilynyt tietoa. Siten kaikki tieto joka rajaa vaatteiden valmistusajankohtaa on arvokasta, kun tutkitaan kansanpuvun kehitystä.

Tieto että puvut päätyivät museoon auttaa hahmottamaan kuvaustilannetta. Kuvattujen pukujen osia päätyi heti kuvausvuonna kenraalikuvernööri Adlerbergin pukukokoelmaan. Tämän takia pidän todennäköisimpänä selityksenä kuville, että Adlerbergin asialle lähettämä henkilö on keräillyt kansanpukuja Jääskestä, Koivistolta ja muualta, ja jostain syystä osa kerätyistä vaatteista on kuvautettu Viipurissa ennen Moskovaan lähettämistä. Joko kuvaustilanteessa ei ollut mukana ketään pukuihin syvällisesti perehtynyttä tai sitten yksityiskohtia ei pidetty niin tärkeinä, mutta vaatekappaleita on joka tapauksessa yhdistelty tavalla, joka ei ole tavanomainen.

Eli siis, Seifertin kuvissa näkyy hienosti, miltä eräät kansanpuvun vaatekappaleet näyttävät päälle puettuina. Kuvia ei kuitenkaan voi käyttää lähteenä vastatessa kysymyksiin, voitiinko eri pitäjäpukujen vaatekappaleita käyttää yhdessä, miten vaatteen kuului istua päällä tai minkälaisia kansanpukuja käytettiin vuonna 1867.

Kuka Michael Seifert oli?

Michael Seifert oli yksi ensimmäisiä Viipurissa toimineita valokuvaajia. Enimmäkseen häneltä on säilynyt Viipuri-kuvia sekä muotokuvia silmäätekevistä. Häneltä tunnetaan esimerkiksi panoraamakuva Viipurista vuodelta 1865. Tässä artikkelissa esitellyn kuvasarjan lisäksi Seifert otti muutamia muitakin kansanpukukuvia: kuvat hyvin autenttisista kuolemajärveläisen ja joutsenolaisen vaimon vaatteenparsista sekä kuvan joutsenolaisesta miehestä.

Viimeistään 1874, Kuolemajärven vaatteita. KK19:1. Tässä kuvassa näkyy hienosti hunnun muoto sekä lyhyt lammasturkki sarkaviitan alla. Usein lyhyet turkit olivat työturkkeja, mutta juuri Kuolemajärveltä en löytänyt tietoa naisten turkkien tyypillisestä pituudesta. Samasta mallista myös sivukuva KK998:2 ja takakuva KK998:3.
1860-luku, Joutsenon vaatteita huntu, sarkanuttu, revinnäiskirjailtu esiliina. KK25:1. Samasta mallista rintakuva KK23:1 ja sivukuva KK24:1.
1860-luku, joutsenolainen mies KK28:1. Samasta mallista rintakuva KK26:1 ja sivukuva KK27:1.

Toisintoja Seifertin kuvista

Sirouy, A., piirros, Laplante, kaivertaja. 1878 Types et costumes de la Finlande, suomalaisia ja suomalaista puvustoa. KK3909.1
“Jääskeläisiä miehen ja naisen talvipukuja” 1901. KK997.1a (Miehen viitasta en ole varma, edustaako se jääskeläistä tyyliä.)
Standard
Käsityöt

Kertomus miehen puvusta Uudellakirkolla (1902)

Samuli Paulaharju meni vuonna 1901 kansakouluopettajaksi Uudellekirkolle. Seuraava kuvaus perustuu uusikirkkolaisen Maria Haapasen (s. 1843) kertomukseen. Bannerikuvassa on Maria Haapanen itse, Samuli Paulaharjun kuvaamana ( ks. toinenkin kuva Haapasesta Finnassa). Osa Haapasen kertomuksessa käsittelee kertomisajankohtaa (1902), osa menneitä aikoja. Paulaharju ei täsmennä, perustaako Haapanen tietonsa omaan kokemukseen vai kuulemaansa. Haapasen syntymävuoden perusteella hänellä saattaisi arvella olleen luotettavaa omakohtaista muistitietoa 1850-luvun alusta alkaen.

Poimintoina sisällöstä nostaisin esiin maininnat miehen rekkopaidasta sekä mekosta:

En osaa kuvauksen perusteella päätellä, minkälainen miehen “rekkopaita” on ollut: onko rekko ollut siinä samanlainen kuin naisten paidoissa. Ainut toinen löytämäni maininta miesten rekkopaidoista on Pyhäjärveltä (Anni Kiiver: “Rekkopaita oli vain miehillä, siinä oli erilainen lappu leuan alla ja se oli kirjailtu eril. kirjavilla väreillä.” Arponen 1932)

Haapasen kuvaama miehen mekko oli umpinainen. Mahdollisesti Haapanen viittaa vanhaan miesten työvaatteeseen, jollainen mainitaan Raudusta (Vahter 1930, 45). Naapurissa Koivistolla mekolla tarkoitettiin kostulin tyylistä edestä avointa vaatetta (Sirelius 1915, 188; KA3680 ja KA3681).

Uudenkirkon miehen pukua koskevien tietojen vahvistaminen muista lähteistä ei ole mahdollista. Tai ainakaan tällä hetkellä tiedossani ei ole lähteitä joista tarkistaa. Schvindt (1913) perustaa tietonsa juuri Paulaharjun käsikirjoitukseen, ja näin tekee todennäköisesti myös Sirelius (1915) tosin nimiä mainitsematta. Hajatiedoista “V. R. Smedbergin” päiväämättömässä käsikirjoituksessa kerrotaan, että Uudenkirkon äyrämöiset sekä miehet että naiset käyttävät päällysvaatteena pitkää valkoista kostulia. Koska tietoa on näin vähän, voi Maria Haapasen antamien tietojen sanoa olevan ainutlaatuisia ja siinä erittäin arvokkaita – toisaalta tietojen totuudenmukaisuutta ei voida vahvistaa.

Alkuperäinen käsikirjoitus on toistettu tässä mahdollisimman tarkkaan. Jos olen itse lisännyt tekstiin jotain, on se hakasulkeissa tai erillisessä kappaleessa punertavalla taustalla (tavallisissa sulkeissa on Paulaharjun omia lisäyksiä). Lisäsin selityksiä joihinkin termeihin, ja lisää Uudenkirkon murresanoja löydät tästä listasta. En ole tehnyt muutoksia kieleen tai oikeinkirjoitukseen. Väliotsikot, kursivoinnit ja lihavoinnit eivät täysin seuraa alkuperäistä.

Käsikirjoituksen kopio alkaa tästä.

Paulaharju, Samuli. ”Esitys miehen puvuista Uudellakirkolla. Viip. lääni.” SKS Käsikirjoitus E58, 28 sivua, 1902.

Seuraavat tiedot kirjoitettiin muistiin keväällä 1902 Haapas-Marin [Maria Haapasen] kertomuksen mukaan.

Paita

Ennen käytettiin arkipaitana avohihaista rekkopaitaa. Se oli tehty kotikutoisesta ruohtimisesta kankaasta, johon oli lankoja käytetty 2 ”piirakkoo” [piinrakoon]. Pellavat oli tietysti itse keträtty. Paidassa oli miehustimet, joissa oli päätä varten reikä pää(n)tie. Pääntien ympärillä oli poimuloi. Hihat olivat yhdestä kappaleesta. Kainalon alla neliskulmainen tilkku, armospelti. Kaulus oli suora kaksinkertainen pari tuumaa leveä siinä yksi nappi paitanappi. Ennen tavattiin paitanapit valaa tinasta. Puuhun koverrettiin kuva, kaava ja siihen valettiin. Kauluksen vieressä oli neliskolkkanen olkatilkku. Pääntiestä alaspäin rinnan edessä oli halkeama sepalus. Kaulukseen ommeltiin punaisella rihmalla aina n. parin tuuman etäisyydellä toisistaan tähtii. Napinreikä lenkki tehtiin siten että veitsellä painettiin reikä, jonka reunat ommeltiin etteivät päässeet ”vieremää”. Vanhimpaan aikaan oli käytetty paidankauluksessa solkia paidansolkia, hopeaisia, tinaisia, vaskisia. Kuppeet ommeltiin puolitikkooksella eikä katettu. Jos on kangas leikattu niin, että se voi vierrä eli purkautua, poltetaan ne ennen ompelemista. Kaulus ainoastaan tikattii, muuta ei. Tikkaamisessa aina pistettiin kannast. Koko paita oli samanlaista vaatetta.

Kokotikkaus eli kokotikkoos on samanlaista kuin nykyinen koneommel.
Puolitikkaus eli puoltikkoos: pistot eivät tulleet aivan toisiinsa kiinni.
Kumpaakin käytettiin saumojen ompelussa. Kokotikkaus oli puolitikkausta parempi.
(Kirvu, Pärssinen 1938; Räisälä, Väkiparta 1896, 78-80)

Pyhäpaita. Pyhäpaita oli poimuhihaine ja tehty vennäivaatteesta jota oli 2 leveyttä, yksi edessä, yksi takana. Kudottiin myös itsekkin aivinaist ja siitä tehtiin pyhäpaitoja. Aivinaista ketrittiin syämist ja pantiin niistä sekä kude että loimi. Loimet olivat hienompaa lankaa ja 2 lankaa oli piinraossa. Ruohtimisessa kankaassa oli sydämistä loimi, mutta kude oli tappuroista. Kaulus oli samanlainen kuin arkipaidassakin. Myöhemmin käytettiin käännekaulusta. Hiha(n)suu poimuttiin kaulus oli tikattu, nappi siinä oli ja kaulus käännettiin napin päälle. Nykyisin tehdään paidat pumpuliliinast. Kaulus on käännettävä. Edessä onrintaliuska. On myös hihat on kainalotilkku kainalo alla, on miehustimet. Kauluksessa käytetään tavallisesti 2 nappia. Paitaa ei ommella luottelemal. Huntuja ennen luoteltii. (kurikan ylösluoden). [?]

Housut

Ennen käyttivät miehet peltihousui eli peltipöksyi. Niissä oli pelti, pöksypelti. Housuja tehtiin sekä sarast että toimekaisest liinakankaast. Sarasta tehtiin sarkahousui joita käytettiin talvella etupäässä ja toimekaisest tehtiin toimekaisii housui ja niitä käytettiin enimmin kesällä.

Sarka kuvottiin villalangasta. Koko sarassa pantiin kolme lankaa piinrakoon. Sarka vanutettiin itse kotona. Vanutettaissa sarka kastettii lattialla, hierottiin, virutettiin, pantiin rullaskartoille, joissa oli kaksi vastakkain sovitettavaa puolipyöreätä pulikkaa. Kun se oli niillä kuivanut, (rakoon kai lyötiin kiilat, joilla kiristettiin) otettiin pois ja pantiin orrelle pohjukoittain.

Toimekaista kangasta kudottiin liinoist neljällä niidellä. Kolme lankaa pantiin piinrakoon ja liinaisella kudottiin.

Housut tehtiin kolmesta varsinaisesta kappaleesta. Kaulus oli neljäntenä. Sarkaisissa housuissa oli kuvenauha kauluksessa. Kauluksen lävitse. Kuvenauhalla housut kuristettiin vyötäisille. Toimekaiset housut kiinnitettiin napilla. Housut ommeltiin puolitikkooksella ensittäin, sitten katettii ylösluoden. Taskuja ei housuissa käytetty. Nykyisin housut ovat uudenaikaisia tavallisia housuja, räätäleillä teetettyjä.

Jalkarätit, sukat

Jaloissa käytettiin rättilöi, jotka kierrettiin joko paljaaseen jalkaan tai sukkii päälle. Rätit olivat noin 2 korttelin levyisiä, 5 korttelin [30 ja 75 cm] pituisia vaatekaistaleita. Ne oli kudottu liinaisiin loimiin villakuteella.

Sukkia käytettiin sekä puolsukkii että varsisukkii. Varrensuu koristettiin kirjoil, kaikenvärisillä, enimmin punaisilla ja sinisillä. Se oli varsin potra kun kirjaillut sukkien suut näkyivät saappaanvarsien alta. Sukansuuta sanotaan myös sukakaulukseks. Sukat kudotaan villoista. Käytetään myös pumpulilankaa. Talvella käytettiin kengissä vielä olkiakin, kun olivat kovat pakkaset.

Jalkineet

Töissä, metsällä, heinätöissä käytettiin kesäisin tuohivirsui ja tuohikenkii. Tuohivirsut olivat matalat. Siinä oli kärki, kanta, ”ossaa miekii virsu tehä, mut en ossaa kantaa kääntää”, ja virsukorvat, joista nuora, paula, pujotettiin ja sidottiin jalan päällitse sekä kanna takant rantiuksee [?] kiinni.

Tuohikengissä oli varsi se oli jonkunlainen ummiskenkä.

Uulottimet olivat nahasta tehdyt matalat kengät. Reunassa oli reijät, joista nauha pujotettiin ja siten kiinnitettiin jalkaan. Mitään korkoa ei uulottimessa ollut. Uulottimia käyttivät miehet työssä ollessaan kesällä. Naiset käyttivät niitä kirkossa käydessäänkin sekä töissä kesin talvin. Käyttivät naiset myös talvisin tuohikenkääkin, ummiskenkää.

Upokkaat oli myös joku kenkämuoto, jota ennen käytettiin. Nahasta se oli tehty.

Samoin siipikengät, joku matala kannaton kenkä.

Kotikkaat olivat matalat uulottimien kaltaiset kengät. Niissä oli halkee päällisessä – uulottimissa ei ollut – ja siinä reijät, joista silkkinauhalla sidottiin jalkaa kiinni. Kotikkaissa oli myös korko, apsatti, joka kopsi kun käveli.

Saappaat olivat tavallisimmat kengät ennen ja niin nykyäänkin. Niitä käytetään kesin talvin. Varret niissä joko puolisääreen ulottuvat tai korkeammatkin, polveen asti kohoavat. Saappaassa on antura, kannatakane, kannalappu, apsatti, päällinen, väl(i)pohja ja sisäpohja. Kun antura kuluu rikki pannaan puol(i)pohja. Apsatteihin useasti lyödään tenkelikköi, isopäisiä nauloja. Saappaat teetetään tavallisesti suutarilla, mutta monet myös tekevät ne itse. Ennen useimmiten tehtiin ne itse. Itse myös parkittii nahka pajunparkilla.

Tohvelit saadaan kun vanhoista saappaista varret leikataan pois. Niitä käytetään saunamatkalla sekä toisinaan huopakenkäin päällä.

Solkikenkii oli ennen myös käytetty.

Talvisin käytetään nykyään enimmin paksuja venäläisiä huopakenkii eli huovikkaita.

Joskus näkee supikkaita eli varrellisia pieksuja, lapikkaita.

Pakkasella ennen tavattiin kääriä rättejä kenkien päälle.

Kaulahuili

Kaulassa käytettiin kaulahuilii. Se oli kudottu puikkoloil villalangasta ja se oli hyvin monenvärinen, kirjava, enimmin oli punasta. Käytettiin myös samannäköistä, ostettua, sekä sittemmin neliskulmaista kaulavaatetta.

Päällysvaatteet

Villapaita. Villapaitaa, jota ennen käytettiin, kudottiin sukkapuikoil. Se kudottiin useammassa kappaleessa, etupuoli kolmessa, takapuoli yhdessä, hihat kuten sukka kainaloista hihansuuhun päin. Sitten kappaleet ommeltiin yhteen. Villapaitaa käytettiin tavallisen paidan päällä.

Liivit. Liivit tehtiin sarasta taikka toimekaisesta. Joskus olivat liivit mustaa nahkia. Etupuolet, eukset vaan sarkaa, toimekaist taikka ”nahkia” olivat, takapuoli oli vuorvaatetta. Ennen oli liiveissä korkea kaulus ja siinä kaksi valkeaa nappia. Rinnassa oli neljä nappia.

Tankki. Tankki tehtiin sarasta tai puolivillaisesta kankaasta. Väriltään oli se punainen, valkea viiruinen. Se oli takin pituinen ja takana oli limpsat, 3 vollii eli halkeamaa. Kaulus oli pysty. Napeilla pantiin tankki kiinni. Kolme nappia siinä oli. Yksi kauluksessa, kaksi alempana. ”Tankki matkassa kulluu”, sanoo sananlasku.

Mekko. Mekko oli pumpulivaatetta umpinainen, hihansuissa napit samoin kauluksessa. (Onko yleisesti käytetty, en tiedä).

Viitta. Päällysvaatteena käytettiin viittaa. Se tehtiin sarasta, koko- tai puolivillaisesta. Sarka oli väriltään valkeaa, mustaa tai sinistä. Siniseksi painettiin sarka siten, että sinipotissa uunilla lämpöisessä hapannutettiin katajavettä – laskivat akat sekaan omaakin vettänsä – n. viikon ajan ja sekaan pantiin sinihiiltä. Sarka annettiin olla värivedessä kolme vuorokautta ja silloin oli se värjäytynyt siniseksi.

Viitta oli pitkä, nilkkoihin saakka ulottuva. Se oli useammasta kappaleesta koottu. Takapuoli, selkäkappale oli yhestä kappaleesta, samoin kumpikin etupuoli etukappale. Selkäkappaleen ja etukappaleiden välissä oli kainalon alla kappale, roihka. Se oli yläältä kapeampi, alaalta leveämpi niin, että viitta oli liepeistä leveämpi. Hihat olivat yhdestä kappaleesta. Kaulus oli leveä, kaksinkertainen ja kerrosten välissä oli kovetus, joka teki kauluksen kovaksi, kankeaksi. Tavallisesti oli kaulus käännettynä allaappäi, kolkat alas, mutta pyryilmoilla se nostettiin pystyyn. Vuorina oli viitassa ainoastaan hartioissa kappale ohutta kangasta. Viitta oli hyvin väljä. Se voitiin vetästä turkinkin päällä. Nappeja ei siinä ollut, kiinnitettiin vain vyöllä ja takapuolelle tehtiin nyrylöi.

Turkki. Turkkiloi oli ja on vieläkin lyhytturkki eli parkkiturkki ja pitkäturkki. Turkki tehdään lampaan nahasta. Pitkään turkkiin menee noin seitsemän nahkaa. Nahat ommellaan toisiinsa reunoistaan läptuohee ja teräs pannaan väliin. Lyhyet turkit ovat tavallisesti päällyksettömät pelkkä nahka vain. Karvapuoli sisällä ja nahan ruskettunut lihanpuoli ulkona. Eikä niissä ole tavallista turkin kaulustakaan. Arkipäivinä niitä miehet käyttävät sekä työssä että matkoilla. Monasti lämpöisessä tuvassakin turkki päällä istuvat. Joskus ovat pitkätkin turkit päällyksettömiä. Niitä vanhat miehet käyttävät. Vyöllä ne kiinnittävät ympärilleen. Tavallisesti kuitenkin ovat pitkät turkit päällystetyt. Päällys on mustaa sarkaa tai omikutoista verkaa taikka nykyään enemmittäin kauppiaalta ostettua verkaa. Kaulusta oli ennen matala, lammasnahkainen. Nykyään se on korkea ja siperskasta tehty. Ainakin ennen pantiin turkin etupuolten reunaan suroppa. Se oli jonkun eläimen nahasta, saawan, metsäsian, vesikon. Nyt kuuluvat käyttävän lammasnahkaa. ”Oisin tiettänt turki, mut en saant suroppaa”, sanoivat. Turkissa ei ainakaan ennen käytetty nappeja. Vyöllä vain kiinnitettiin. Selkäneuletta ei turkissa ennen ollut. Kun turkkia piti paikata, niin toimitettiin paikkaaminen neuloen siasorkkaa. Paikan ja paikattavan reunat asetettiin vastakkain ja neulalla pistettiin vuorotellen sekä paikan että paikattavan reunasta ja alta päin.

Vyöt

Turkin, viitan päällä käytettiin kussakkoa. Se väännettiin vyölle, päät taakse. Se oli villalangasta kahdella puikolla kudottu.

Paidan päällä pidettiin paitavyötä, jota sanottiin myös seinävyöksi. Sanottiin myös sormivyöksi. Se oli valmistettu (tikuttamalla?) villalangasta, pantiin 50 lankaa. Ehkä kudottiin seinällä, koska seinävyöksi sanottiin. Vyöllä riippui tulukset tuluskontissa, jossa oli nahasta lämsä, sekä tupakkakukkaro, vaskikampa ja vaskinen korvalusikka.

Vyötäisillä käytetään vieläkin suolivyötä, jota myös sanotaan solkivyöksi, jos se on solilla koristettu.

Sukkanauhoja sanottiin säärsiteiksi. Ne kudottiin villalangasta säärsiepirralla.

Päähineet

Ennen käytettiin sirkkahattua, jossa oli hatun ympärillä nauhassa tinasta valettuja sirkkoja.

Huopahattua sanottiin ennen vilttihatuksi. Nyt sitä sanotaan lääpäksi eli lääppähatuksi. Hatun eri osain nimet ovat hatunperä, hatunlieri, nauha, nappi ja vuori.

Kesällä pidetään, paitsi lääppää myös vuraskaa eli leveäperäistä kesälakkia, sekä puuppaa, matalaa kesälakkia ja olkihattua, joka on tehty tikutetusta olkinauhasta.

Talvella käytetään karvahattua, virolahehattua. Karvalakkia, lyyssihattua ja joskus paslikkaa. On myös siperskahattuja. Virolahehatussa voi korvat kääntää alas. Lyyssihattu on tavallisesti tasapäällinen.

Vuraskassa on lippa, koserkka eli siippa eli limpsa, jossa useasti lakeerinauhasta päällys.

Myssyä käytetään pienillä lapsilla.

Kalottia sanotaan pirukiksi.

Käsineet

Kintaat ovat leveäsuiset isolla neulalla villalangasta neulomalla tehdyt. Neulotaan yksi piusta kerrallaan. Niitä enään joka nainen osaa neuloa.

Lapaset, joita myös sanotaan lapikkaiksi, ovat kapeasuiset, kapearanteiset ja kudotaan puikoilla.

Rukkasia on suomen-, savon- ja vennäinrukkasia. Rukkasia on kauppiaitten myytävinä. Rukkaset ovat nahasta.

Hanskat kudotaan villalangasta sekä myös pumpulilangasta. Niissä on joka sormella oma osastonsa. Useasti ovat ne hyvin kirjavat.

Rannikkaisia käytetään myös. Ne on villalangasta kudotut ja useasti moniväriset.

Sormukset

Useasti miehetkin käyttivät sormusta, varsinkin ennen, ja ainakin nuoret miehet. Tinasormus valettiin itse. Jänikseleipää (koivua ??) tehtiin kaava, kuva, johon valettiin tinaa. Valettiin myös kolmevormuisia sormuksia. Vormut saatiin jäniksenleipä-kaavan kiertiäisellä (äimanuoralla).

Vaskisormus oli vaskea. Tumpakkine sormus oli parempaa ainetta kuin vaskea (pronssia?). Kivipäällyksinen sormus oli kivellä koristettu. Sanottiin myös: kivekäs sormus. Herttaperä-sormuksessa oli hertta päällä. Saraperä-sormus oli myös (minkälainen?). Hopeasormus oli hopeasta. Hopeasormus oli myös toisinaan kullalla silattu vuorkullattu.

Lähteet

Pärssinen, Sirkka. “Ompelutyöt ja nyytingit; puvut, liinavaatteet.” SKS Käsikirjoitus E142, 1938.
Schvindt, T. Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. Linkki
Smedberg, V. R. Käsikirjoitus, Museovirasto. Kokoelmassa “Hajatietoja kansanpuvuista tai niiden osista eri puolelta Suomea”., päiväämätön.
Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki
Vahter, Tyyni. ”Metsäpirtin, Muolaan, Raudun ja Valkjärven naisten käsitöistä”. Museovirasto, käsikirjoitus, 1930.
Väkiparta, Eero. ”Pellavain, hamppuin ja villain valmistamisesta ja nyytinginteosta Räisälässä.” SKS Käsikirjoitus, 1896. Linkki.

Standard
Käsityöt

Karjalaiset pukuesineet ulkomaalaisten museoiden kokoelmissa

Kuinka paljon karjalaisia kansanpukuja on päätynyt ulkomaille? Suomenpuolisen Karjalan pukuesineitä löytyy yllättävän paljon ulkomaisista museoista. Tiedossani olevista noin 4000 pukuesineestä noin 500 löytyy ulkomailta, suunnilleen kahdeksasosa siis. Luvut eivät tietenkään ole tarkkoja, sillä suuri osa esimerkiksi Kansallismuseon esineistä ei löydy sähköisesti luetteloituna, ja sama pätenee myös osaan ulkomaisista museoista.

British Museum -meemit lienevät monelle tuttuja, ja onkin yllättää, että karjalaisesineitä ei juurikaan löydy Iso-Britannian ja Ranskan museoista. Kulttuurihistoriastamme ovat olleet kiinnostuneita lähinnä omat siirtomaaisäntämme Ruotsi ja Venäjä sekä kielisukulaisemme Unkarissa.

Ruotsin ja Venäjänkään tapauksessa kyse ei ole ollut Britti-imperiumiin verrattavasta ryöstökeräilystä. Todennäköisesti suurin osa, sanotaan jälleen karkeasti arvioiden vaikkapa 90 %, ulkomaille päätyneistä eteläkarjalaisista esineistä oli sellaisia, joiden hankkimisessa suomalaiset kansatieteilijät auttoivat. Yhteistyö alkoi ruotsalaisten kanssa vuonna 1880. Sen jälkeen esineitä lähetettiin Unkariin (1889), Saksaan (1890) ja Yhdysvaltoihin (1893). Näissä lähetyksissä oli Suomen päässä yhteistyökumppanina Theodor Schvindt, ja ainakin yhdessä tapauksessa esineiden myymisestä ulkomaille tehtiin päätös osakunnan kokouksessa.

Huomionarvoisempaa mielestäni on se, että ulkomaille lähetettiin sellaisia esineitä, joita oli jo omissa kokoelmissa. Suomalaisten tutkijoiden kanssa yhteistyössä hankituista kokoelmista ei siten pitäisi löytyä sellaisia uniikkeja esineitä, joita ei löydy Kansallismuseosta. (Ulkomaisista nettikokoelmista löytyy kylläkin monia hienoja vaate-esineitä, joita vastaavia ei tällä hetkellä löydy Finnasta). Joissain tapauksissa vaatteita keräiltiin (Schvindt & Sirelius 1922, 84) ja jopa teetätettiin (Sihvo 1990) varta vasten ulkomaille lähetettäväksi. Katson asiaa siten, että kyse ei ollut mistään ryöstelystä vaan yhteistyöstä parhaimmillaan: ulkomaille lähetettyjen esineiden vastineeksi saatiin rahaa (jota voitiin käyttää omiin esinehankintoihin) tai ulkomaisia esineitä.

Entä ne 10 % esineistä, jotka ulkomaiset tutkijat keräilivät itsenäisesti eli siis suomalaisista tutkimusinstituutioista riippumatta ja mahdollisesti myös vastoin kotimaisen tutkimuksen etua? Nordiska Museetin verkkokokoelmien valossa ruotsalaiset tutkijat eivät keränneet karjalaisia esineitä suurissa määrissä ja esinekeräily näyttää alkaneen vain hieman aiemmin kuin Suomessakin alettiin kiinnostua kansatieteistä. Venäjän kanssa tilanne oli erilainen: Imperiumin alaisten kansojen esineiden keräileminen ja esille paneminen oli keskusvallalle jonkinlainen työkalu. Venäjällä oltiin esinekeruusta (ei välttämättä akateemisessa mielessä mutta kuitenkin) kiinnostuneita jo ennen kuin vastaava into heräsi Suomessa tai Ruotsissa, ja suomalaistenkin tutkijoiden innostuttua esineistä mahdollisesti käytiin pientä kilpailua. Myöhemmin venäläistenkin tutkijoiden kanssa tehtiin yhteistyötä.

Esineitä ovat keränneet myös Suomessa ja Venäjällä matkailleet yksityishenkilöt ja tutkijat, mutta en pidä todennäköisenä että heidän kokoelmistaan löytyisi harvinaisia esineitä. Pienempiä esinekokoelmia on päätynyt ainakin amerikkalaisiin museoihin.

Minkälaisia vaatekappaleita vietiin ulkomaille?

Tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon valossa Etelä- ja Keski-Karjalasta vietiin pukuesineitä eniten Sakkolan-Raudun, Jääsken kihlakunnan ja Käkisalmen kihlakunnan alueilta. Käkisalmesta ja Sakkolasta-Raudusta vietiin eniten harakoita, Jääskestä esiliinoja.

Luettelo kokoelmista ulkomailla

Monet ulkomaiset museot ovat ladanneet nettiin kuvia ja tietoja kokoelmiensa karjalaisista esineistä. Erityismaininnan tässä ansaitsee Unkarin Néprajzi Múzeum, joka on ladannut nettiin suuren määrän esineitä, jotka usein on jopa metatiedotettu huolellisesti. Pietarilaisen Kunstkamera-museon nettiin lataamat kuvat ansaitsevat nekin kunniamaininnan, sillä kuvien resoluutio on tavanomaista korkeampi. Venäläisissä museoissa paikkatiedot on kylläkin laitettu vähän miten sattuu, ja tämä pätee myös ruotsalaiseen Nordiska Museetiin. Amerikkalaisista museoista esineiden löytämistä vaikeuttaa se, että hajaesineet on usein metatiedotettu puutteellisesti.

Etsin suomalaisia kokoelmia museoista mm. käänteisellä kuvahaulla sekä suoraan isojen museoiden kokoelmista. On täysin mahdollista, että yhdysvaltalaisten pikkumuseoiden esineistöä on jäänyt pois listauksesta. Ranskasta jos esineitä on jostain löytyäkseen niin Musée du quai Branlysta. Viimeksi kun katsoin, löytyi sieltä yksittäisiä tuohiesineitä ja joitain kuvia, British Museumin verkkokokoelmista ei tosiaan löytynyt lainkaan karjalaisesineitä.

Apunani oli myös Schvindtin ja Sireliuksen laatima historiikki opiskelijoiden kansatieteellisestä museosta. Siinä mainituista kokoelmista ainoastaan Leipzigiin lähetetty suomalainen kokoelma osoittautui mahdottomaksi paikantaa – kokoelmaa ei enää ole, sillä se tuhoutui toisessa maailmansodassa.

Löydät vastaisuudessakin ajantasaisen listauksen lähteiden omalta sivulta.

Venäjän etnografinen museo (REM): haku “suomalaiset“
Kunstkamera (MAE): haku “suomalaiset“
Nordiska Museet (NM.): haku “Karjala“; keräämäni lista karjalaisista esineistä.
Néprajzi Múzeum (NM): “suomi” Museossa on noin tuhat suomalaista esinettä, joista hyvä osuus on Kannaksen karjalaisia.

Satunnaisia esineitä löytyy myös: Pitt Rivers Museum, Penn Museum, Metropolitan museum of Art ja Fine Arts Museum of San Francisco.

Kansainvälinen yhteistyö alkaa Ruotsin kanssa

Kun Wiipurilainen osakunta päätti alkaa kerätä kansanpukuja vuonna 1874, tapahtui se Ruotsista Nordiska Museetista saadun mallin innoittamana (Schvindt & Sirelius 1922, 46–47). Siten ei ole mikään ihme, että museotyö alkoi Ruotsin kanssa. Nordiska Museetia perustamassa ollut Artur Hazelius ehdotti Schvindtille, joka vuonna 1880 oli vierailulla Tukholmassa, että osakunnan museo ja Nordiska Museet vaihtaisivat keskenään esineitä. Hazelius “piti naapurimaiden edustusta museossaan tärkeänä vertailevan tutkimuksen kannalta”. Schvindt sai välittömästi ottaa mukaan 35 Nordiska Museetin esinettä, ja niiden tilalle lähetettiin samana vuonna kokoelma suomalaisia esineitä. Vuonna 1893 lähetettiin täydennyksenä yli sata esinettä lisää. (Schvindt & Sirelius 1922, 21 sitaatti käännetty ruotsista.)

Esineitä Ruotsiin toimittivat muutkin kuin Schvindt. Seuraavien kerääjien nimellä löytyy esineitä Nordiska Museetin verkkokokoelmista (linkki johtaa kerääjän kaikkiin esineisiin museossa):

  • Theodor Schvindt ja lisää: nauhoja, tykkimyssyjä, harakoita yms. Päivätty vuodelle 1894.
  • H. V. Renqvist: mm. Jääsken ja Äyräpään kihlakunnan, Lappeen esineitä.
  • Jac Ahrenberg (k. 1914) oli suomalainen taiteilija, keräsi mm. kolme Äyräpään kihlakunnan esiliinaa.
  • Gustaf Retzius, joka kiersi kesällä 1873 Suomessa mittaamassa kalloja, keräsi mm. Jääsken kihlakunnan esineitä.
  • U. T. Sirelius: mm. Sakkolan tai Raudun esineitä.
  • Martat: mm. Marttaliiton kinnaskilpailusta 1931 ostettuja kintaita.
  • Sune Ambrosiani toimi Nordiska Museetin amanuenssina.
  • “N. Ambrosius“
  • Elin Reuter
  • Louis Sparre, ruotsalainen taiteilija, asui Suomessa vuosisadan vaihteessa ja matkusti mm. Itä-Karjalassa.
Antrealainen vaimon kansanpuku.
Gustaf Retziuksen Nordiska Museetiin toimittamia Jääsken kihlakunnan naisen vaatteita. NM.0011157 kostuli, NM.0011158 liivi, NM.0011159 esiliina, NM.0011162A sarkaviitta, NM.0011162B vyö ja vyölliset, alaspaita NM.0011163, NM.0011176 tasku ja vyö, NM.0011178 huntu ja sykerö

Venäläisten kanssa osittain kilpailtiin

Venäjällä on varmasti vanhin suomalaiskarjalaisten esineiden kokoelma ulkomailla: Suomen silloinen (1866–1881) kenraalikuvernööri Nikolai Vladimirovich Adlerberg keräsi kokoelman pukuesineitä Suomen suurruhtinaskunnan alueelta Moskovassa vuonna 1867 järjestettyyn etnografiseen näyttelyyn. Vuonna 1887 pukukokonaisuuksista oli tallella Jääskeläinen naisen ja miehen puku sekä koivistolainen naisen puku, muistakin puvuista oli säilynyt ainakin yksittäisiä osia. Asukokonaisuuksien kuvat ovat REMin sivuilta:

Jääskeläinen vaimon kansanpuku mannekiinin päällä.
Jääskeläinen vaimon puku.
Koivistolainen vaimon kansanpuku mannekiinin päällä.
Koivistolainen vaimon puku. Hame on Jääsken tyylinen huntu ja hurstuthame.
Jääskeläinen miehen puku (hattu ja helavyö eivät ole jääskeläistä tyyliä).

Kun suomalaisetkin heräsivät keräämään kansanpukuja, suomalaisten ja venäläisten keräilijöiden välille syntyi ilmeisesti jonkinlainen kilpailuasetelma.

Pienenä taustoituksena: Suomesta käsin Kannaksen pukuja keräsivät Wiipurilaisen osakunnan opiskelijat. Pukuja kerättiin vuosien kuluessa pitäjä kerrallaan siten, että kesäisin lähetettiin retkikunta ennalta sovittuihin Kannaksen pitäjiin, yleensä sellaisiin joista ei vielä ollut saatu kerättyä aineistoa. 1870–⁠1880-luvulla opiskelijoiden keräystoimintaa ei niinkään rajoittanut keräysinto vaan budjetti: varoja esineiden keräilyyn saatiin mm. järjestämällä arpajaisia, ja mitä enemmän rahaa saatiin kerättyä, sitä enemmän esineitä saatiin ostettua ja myös sitä useammassa paikassa retkikunta ehti kiertää. Vaikka jossakin pitäjässä olisi ollut kansanesineitä tarosalla, saattoi mennä vuosia ennen kuin niitä päästiin keräämään.

Kansanpukujen keräys oli siis taistelua aikaa ja, kuten sanottu, ilmeisesti myös venäläisiä keräilijöitä vastaan: Osakunnan kokouksessa helmikuussa 1879 pohdittiin, mihin kotiseuturetken tulisi suunnata seuraavana kesänä, kun Käkisalmen kihlakunnan tutkimukset oli edellisvuonna saatu päätökseen. Valinta tehtiin Äyräpään ja Kurkijoen kihlakuntien välillä: Äyräpäähän suuntaamista perusteltiin sillä, että siellä oli varmasti runsaasti etnografisia esineitä, joita todennäköisesti kerätään pian myös Venäjän museoille, Kurkijokea sillä, että sieltä voitiin saada vanhojen esineiden lisäksi kansanrunoutta. (Schvindt & Sirelius 1922, 69.) Kesän 1879 keräysretki suuntautui Rautuun ja Valkjärvelle, joten Äyräpään kihlakunta päätettiin asettaa tässä etusijalle.

Myöhemmin venäläisten kanssa tehtiin myös yhteistyötä. ”Tähän [Pietarin Aleksanteri III:n museon kansatieteelliseen osastoon] museoon kerätään aineksia, niinkuin tunnettu, Venäjän valtakunnan rajojen sisällä asuvien kansojen alueilta. — Tänä kesänä on muutamain täkäläisten museomiesten avulla keräyksiä tehty myöskin Suomessa” (Heikel 1910). Venäläisissä museoissa on sekä Theodor Schvindtin että U. T. Sireliuksen sinne toimittamia esineitä. U. T: Sirelius toimitti suuren kokoelman Rannan kihlakunnan ja Suomenlahden ulkosaarien esineitä: esinenumeroiden perusteella esineitä oli noin 70 kappaletta, näistä noin puolet löytyy nykyisin netistä. Theodor Schvindtin toimittamia vaatekappaleita löytyy Pietarin Kunstkamera-museosta, verkkokokoelmissa niitä on noin 70 kappaletta.

Venäläisiin museoihin päätyi Suomesta enimmäkseen karjalaisia pukuja. Tämä on nähtävissä venäläisten museoiden nykyisissä kokoelmissa ja myös aikalaislähteissä: Axel Olai Heikel valitteli vuonna 1903, että historiallisten pukujen näyttelyssä Pietarissa oli suomalaisista puvuista näytteillä ainoastaan Suomen Karjalasta peräisin olevia pukuja. (Heikel 1903, 27.)

Vaatteet alla ovat todennäköisesti Schvindtin tai Sireliuksen kokoelmiin toimittamia, mutta niitä ei välttämättä ole kerätty samalta henkilöltä tai edes samoihin aikoihin.

Räisäläinen miehen kansanpuku.
Miehen vaatteet Räisälästä, Kunstkamera. MAE323-40 housut, MAE323-41 paita, MAE323-42 liivi, MAE323-43 huopahattu, MAE323-44 kussakka
Lavansaarelainen vaimon kansanpuku.
Lavansaarelaisia vaatteita, Venäläinen etnografinen museo: REM 3217-5 huntu, REM 3217-6 hankkipaita, REM 3217-7 hame, 3217-9 yliset, REM 3217-11 polle, REM 3217-12  päällysvaate, REM 3217-13 niisinauha.
Savakkovaimon kansanpuku.
Savakkopuvun osia, Venäläinen etnografinen museo. REM 3217-50 lakki, REM 3217-53 hankkipaita, REM 3217-54 yliset, REM 3217-55 hame, REM 3217-56 liivi, REM 3217-57 päällysvaate.

Yhteistyö Unkarin kanssa poiki merkittävän esinekokoelman

Vuonna 1889 Wiipurilainen osakunta möi Béla Vikárin pyynnöstä lähes sata “tuplaa” Unkarin kansallismuseolle. Esineiden myymisestä päätti osakunnan kokous eli jäsenistö yhdessä. Tässä yhteydessä osakuntalaisia myös kehotettiin keräämään esineitä sillä ajatuksella, että ne voitaisiin myydä Unkariin. Vuonna 1893 esineitä lähetettiin lisää, yli kaksisataa kappaletta. (Schvindt & Sirelius 1922, 21, 83.)

Unkariin lähetetyt esineet ovat nykyisin Unkarin kansatieteellisessä museossa, Néprajzi Múzeumissa. Aiemmin kokoelmien hakeminen oli tuskastuttavan vaikeaa, mutta kehitys kehittyy, nykyisin verkkokokoelmat ovat helposti selattavissa ja museo on ladannut nettiin yli tuhat suomalaiseksi luokiteltua esinettä. Näistä noin 250 on relevantteja kansanpukeutumisen kannalta, ja näistä huomattava osa on Sakkolasta tai Raudusta – mukana kuitenkin on esineitä myös Jääsken, Käkisalmen ja Äyräpään kihlakunnista. Kokoelma on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, ja siihen kuuluu runsaasti jopa museokokoelmissa melko harvinaisia esineitä. Valokuvissa on cc-lisenssi, vaikka ne harmillisesti onkin vesileimattu. Mutta mikä tärkeintä, verkkotietokannassa on kustakin esineestä saantipaikka kirjattuna.

Valikoima esineitä unkarilaisesta kansatieteellisestä museosta.
Néprajzi Múzeumin karjalaisia esineitä: Nästyyki, Pyhäjärvi (NM 6551); puukon tuppi, Räisälä (NM 4347), pitsisormikkaat, Rautu (NM 4454); sulkkuvyö, Korpiselkä (NM6064); rekko, Rautu (NM 6045).

Yhdysvalloissa kuulemma olisi iso kokoelma

Vuonna 1893 Yhdysvaltojen Pietarin konsuli John Martin Crawford tilasi Chicagon maailmannäyttelyyn suomalaisen esinekokoelman (Schvindt & Sirelius 1922, 21). Kokoelma tunnetaan Yhdysvalloissa sen tilaajan Crawfordin nimellä. Nykyisin kokoelman pitäisi olla Smithsonianiin kuuluvassa National Museum of American Historyssa, mutta en ole onnistunut vahvistamaan tätä: kyselin asiaa Amerikan historian museosta, mutta he eivät ole vastanneet kyselyihini. National Museum of Natural Historyn verkkokokoelmista löytyy joitain Suomesta kerättyjä saamelaisia esineitä, mutta muita Suomesta kerättyjä esineitä ei löydy netistä.

Theodor Schvindt lähetti räisäläisen luottomiehensä Eero Väkiparran ostamaan Crawfordin tilaamia esineitä. Kaikkia Schvindtin tilaamia esineitä ei saatu ostettua, joten mm. miehen puku, housut ja liivi tilattiin antrealaiselta räätäliltä. Väkiparran keräämien esineiden lisäksi Chicagoon lähetettiin muutamia muita esineitä. (Sihvo 1990.) Kerätyistä esineistä laadittiin lista, joka sisältää tiedot myös esineiden alkuperäisistä myyjistä (tätä tietoa ei yleensä sisällytetty osakuntalaisten aiemmin keräämiin esineisiin). Löydät kopion esinelistasta vaatteiden osalta tämän artikkelin lopusta. Jos juuri sinun sukulaistesi myymiä esineitä sattuu löytymään listalta, kannustan olemaan yhteydessä Smithsonianiin ja kysymään lisätietoja.

Myös pienempiä esinekokoelmia on päätynyt Yhdysvaltoihin. Azteekkitutkija Zelia (aka. Magdalena) Nuttall matkusti vuonna 1896 Venäjälle pennsylvanialaisen Penn Museumin edustajana. Hän keräsi museoon yli 400 esinettä, joista yli 300 on näytteillä Penn Museumin sivuilla – näistä parisen kymmentä on relevantteja karjalaisten pukujen kannalta. Kokoelma on tutustumisen arvoinen, sillä esineet on kuvattu kauniisti ja kummaltakin puolelta. Zelia Nuttallin vuonna 1896 hankkimia esineitä löytyy muutama myös San Fransiscosta – olen olettanut että nämä esineet on lahjoitettu museolle Nuttallin henkilökohtaisesta kokoelmasta tämän kuoleman jälkeen – sekä hänen itsensä lahjoittamana New Yorkista.

Sanfransiscolaisen taidemuseon karjalaisia esineitä.
Fine Arts Museum of San Franciscon karjalaisia esineitä: 52852.1, 52850 ja 52851 sorokka tai harakka, 52848 rekkopaita.
Penn Museumin karjalaisia esineitä, kolme kuvaa.
Penn Museumin karjalaisia esineitä: 19560 kukkaro, 19512 rekkopaita ja 19513 paljinsolki, 19517 kalsut.

Leipzigin suomalainen kokoelma tuhoutui toisessa maailmansodassa

Leipzigin Museum für Völkerkundeen lähetettiin vuonna 1890 suomalaisen kokoelman aluksi 44 esineen kokoelma (Schvindt & Sirelius 1922, 21). Kun seuraa saksalaisten museokokoelmien liikkeitä 1900-luvulla, kokoelman olisi pitänyt päätyä Dresdeniin, Saksin osavaltion valtiollisiin kokoelmiin. Lähetin asiasta kyselyä Saksaan, eikä saamani vastaus ollut yllättävä: Theodor Schvindtin lähettämät yhteensä noin 80 esinettä tuhoutuivat ilmapommituksissa toisen maailmansodan aikana.

Siinäkö kaikki?

Mahdollisesti suomalaiskarjalaisia esineitä seikkailee maailmalla enemmänkin. Ranskalaisessa Quai Branly -museossa on sielläkin joitain suomalaisia esineitä. Oxfordilaisessa Pitt Rivers -museossa on yksi sortavalainen solki. Esimerkiksi British Museumin kokoelmasta vain puolet on saatavilla sähköisesti, tekstiilikokoelmissa on Suomesta tuotuja esineitä, ei kuitenkaan karjalaisia. Toivon että karjalaisesineitä putkahtelee esiin vielä lisää, kun museot päivittävät online-kokoelmiaan. Varsinkin Nordiska Museetin verkkokokoelmassa esineitä on vähemmän (seitsemisen kymmentä) mitä niitä museoiden kätköistä odottaisi kokonaisuudessaan löytyvän – ottaen huomioon että Schvindt lähetti pukuesineitä Ruotsiin ainakin kahdessa erässä.

Löydät kaikki esiin kaivamani vaate-esineet Pinterest-kokoelmasta.

Mustavalkokuva museon vitriinistä.
Suomalaisten esineiden vitriini ranskalaisessa Quai Branly -museossa, ollut näytteillä 1938–1940.
Mustavalkokuva museon vitriinistä.
“Suomalaisia, karjalaisia ja virolaisia” esineitä Quai Branly -museossa 1951.

En tutki järjestelmällisesti raja- ja itäkarjalaisia esineitä, mutta sattumalta huomasin että Eesti Rahva Muuseumista löytyy muutamat rajakarjalaiset kintaat (esim), ja muistini mukaan Nordiska Museetissa on Louis Sparren keräämiä itäkarjalaisia esineitä.

Liite: Smithsonianiin ostetut esineet

Huntu (2 kpl). Muolaa, Vuosalmi.
Naisen [sarka]viitta.
Naisen kostuli.
Punainen hame. Liisa Hyytiä, Muolaa, Pölläkkälä.
Ressiesiliina [punainen villaesiliina]. Mari Pasuri, Muolaa, Vuosalmi.
Naisen rekkopaita. Helena Kiljunen, Muolaa, Paakkola.
Rekkopaidan solki. Muolaa, Vuosalmi.
Kalsut. Anni ja Piatta Vaari, Muolaa, Vuosalmi.
Virsut. Helena Niukkanen, Valkjärvi, Päiväkivi.
Kostuli. Mari Pasuri, Muolaa, Vuosalmi.
Punainen hame. Tahvo Savolainen, Muolaa, Vuosalmi.
Ressiesiliina. Tuomas Pohjolainen, Valkjärvi, Uusikylä.
Rekkopaita. Anni ja Piatta Vaari, Muolaa, Vuosalmi.
Kalsut. Anni ja Piatta Vaari, Muolaa, Vuosalmi.
Säppäli. Räisälä.
Kostuli. Räisälä.
Naisen solki. Räisälä.
Naisen tankki. Räisälä.
Vironvyö. Antti Ruponen, Antrea, Kuivaniemi.
Vironvyö (2 kpl). Räisälä.
Säärsije. Yrjö Kymäläinen, Räisälä, Hytinlahti.
Säärsije (2 kpl). Tuomas Kotti, Räisälä, Lotinanpelto.
Viilivyö, kuudella laudalla tehty. Matti Ihalainen, Räisälä, Hytinlahti.
Pokramo.
Pokramo. Mikko Väkiparta, Räisälä, Hytinlahti.
Seinävyö. Mikko Väkiparta, Räisälä, Hytinlahti.
Pokramovyö ja vöyliset sisältäen kannattimet, veitsi, nielisputki, neulakotelo, rahakukkaro. Yrjö Kymäläinen, Räisälä, Hytinlahti.
Lukkovyö ja siinä riippuvat vöyliset.
Lapsen hursti, jossa lasta notkean puutangon nojassa tuuditettiin nukuksiin. Matti Ihalaisen vaimo, Räisälä, Hytinlahti.
Naisen rukkaset revonhäntäkauluksineen, alun perin Kaukolasta. Heikki Musakka, Räisälä, Hytinlahti.
Huntu ja sykeröt sisältäen punaiset palmikot ja vihreät tikutteet. Anni Hännikäinen, Antrea, Hännikkälä.
Naisen [sarka]viitta. Katri Kärpänen, Kirvu, Sairala.
Hame. Elli Anttonen, Kirvu, Sairala.
Nyytinkiesiliina. Katri Ovaska, Antrea, Liikola.
Esiliinan vyö. Katri Ovaska, Antrea, Liikola.
Naisen paita, jossa on hienommat yliset ja ruohtimiset alaset. Anni Arminen, Antrea, Liikola.
Paidan solki. Matti Ahtiainen, Antrea, Liikola.
Kalsut. Anni Arminen, Antrea, Liikola.
Vikkelsukat, villaiset. Katri Kopra, Kirvu.
Sormikkaat, villaiset. Juhana Kärpänen, Kirvu, Sariala.
Naisen viitta. Katrina Ollikkala, Antrea, Ollikkala.
Musta verkahelma hame. Matti Hännikäinen, Antrea, Vihiniemi.
Kuontainen esiliina. Maria Ruponen, Antrea, Kuivaniemi.
Naisen paita. Maria Hutri, Antrea, Variksela.
Paidan solki. Katrina Ollikkala, Antrea, Ollikkala.
Kalsut. Antrea, Vihiniemi.
Miehen viitta. Elli Antintytär Halakka, isältään perinyt, Antrea, Ollikkala.
Kintaat. Katrina Ollikkala, Antrea, Ollikkala.
Tuohisaappaat. Maria Karjalainen, Kirvu, Sairala.
Kuontainen esiliina. Maria Hutri, Antrea, Variksela.
Side (12 kpl). Vehkalahti.
Naisten uulattimet. Matti Vanhanen, Muolaa, Pölläkkälä.
Ressiesiliina. Muolaa, Paakkula.
Naisen kostel. Esko Kosto, Antrea, Liikola.
Naisen tankki. Antti Ahtiainen, Antrea, Liikola.
Naisen tankki. Vuorina vanha nyytinkiesiliina.
Naisen sukat. Anni Hännikäinen, Antrea, Hännikkälä.
Lappavyö. Esko Kosto, Antrea, Liikola.
Tuohitohvelit, Kirvu.
Tuohitohvelit, matalat. Kirvu.
Tuohitohvelit, lapsen. Kirvu.
Huopahattu. Antti Ahtiainen, Antrea, Liikola.
Liivit, teetetty. Antrea.
Pöksyt, teetetty. Antrea.
Paita. Esko Kosto, Antrea, Liikola.
Hukkarukkaset. Antrea.
Parkkirukkaset eli nahkarukkaset. Antrea.
Sukat, kinnasneulalla tehdyt, teetetty. Antrea.
Upokkaat eli saappaat. Antrea.
Harakka (3 kpl). Sakkola.
Suruharakka, Sakkola.
Suruharakan otsallinen. Sakkola.
Harakan lakimus (3 kpl). Sakkola. (Kaikki harakat ostettu Neoviukselta.)
Rekko ja kaulus paidasta.
Rekko. Sakkola
Käspyyhe eli pyyhinliina. Sakkola.
Naisen paulakengät. Räisälä.
Naisen paidan vaskisolki. Räisälä.
Hopeinen herttaperäsormus. Räisälä.
Pitkä naisen turkki, jonka reunat ovat lepänkuorella ruskeiksi painetut.

Lähteet

Heikel, Axel O. ” Ensimmäinen kansainvälinen, historiallisten ja nykyaikuisten pukujen näyttely Pietarissa talvella 1902—1903.” Suomen Museo, 1903:2.
Heikel, A. O. ”Kansatieteelliset kokoelmat Pietarissa.” Suomen Museo, 1910.
Schvindt, T. & Sirelius, U. T. Studentavdelningarnas etnografiska museum 1876–1893. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XXXIII, 1922. Linkki.
Sihvo, Pirkko. “Suomalaisia ‘kansallisesineitä’ Washingtonissa.” Suomen museo, 1990.

Standard
Yleinen

Naisten töitä sekä vähän puvuista – käsikirjoitus Räisälästä 1896

Julkaisen tässä kopion Eero Väkiparran käsin kirjoittamasta kertomuksesta vuodelta 1896. Käsikirjoitus on SKS:n kokoelmissa ja löytyy nykyisin digitoituna myös Finnasta. Alussa kerrotaan tyttöihin kohdistetuista odotuksista ja lopussa hieman puvuista. Tekstin keskivaiheilla tulee runsain mitoin tietoja villa-, hamppu- ja pellavakuitujen valmistamisesta pellolta langaksi asti. Tässä yhteydessä tulee paljon käsityötermejä, joista osaan olen linkannut Suomen murteiden sanakirjan artikkelin.

Eero Väkiparta (s. 1866 Räisälän Hytinlahdessa) oli ahkera kansanperinteen, erityisesti kotipaikkansa Räisälän perinteen kerääjä. Hän toimitti kansanrunoja SKS:n arkistoon ja kirjoitti myös Räisälän kansantavoista SKS:lle ja sanomalehteen. Hän myös lähetti arkeologisia esineitä museokokoelmiin.

Sulo Haltsonen kirjoittaa väkiparrasta seuraavaa: “Eero V. kävi kansakoulun ja hänestä tuli hyvä luku- ja kirjoitusmies. Kun hän oli luonteeltaan vilkas ja kun hän halusi nähdä suurta maailmaa, ei hän viihtynyt tutuilla kotinurkillaan. Maatilansa myytyään hänen kerrotaan yrittäneen päästä tullimiehen toimeen, jonka saikin. Siitä hän siirtyi rautateitten työmaille. Täällä oli hänellä tilaisuutta käyttää lukutupaa, josta hän löysi itselleen mieluista hengenruokaa. Kansanvalistustyö oli myöskin lähellä hänen harrastuksiaan. Puuhistaan — hän kirjoitteli sanomalehtiinkin — hän lienee joutunut santarmien epäilyjen alaiseksi. V. 1903 hän hankki ulkomaanpassin ja muutti isänmaastaan Amerikkaan. — Kun tohtori Schvindt oli Räisälän poikia, hän tutustui Eero Väkipartaan ja kehoitti tätä ryhtymään panemaan tallelle kansantietoutta ja muinaisesineitä. Väkiparta vilkkaana ja innostuvana eteläkarjalaisena mieltyi Schvindtin ehdotuksiin, ja keväällä 1892 hän lähetti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle pienen kansanrunouskokoelman, joka sisälsi pari vanhaa runoa ja muutamia loitsuja. Seuraavana vuonna hän pani muistiin myöskin eräitä runoja. Toukokuussa 1896 SKSeura sai Väkiparralta laajan keräelmän kansanrunoutta; siinä oli noin puolitoista sataa numeroa runoja, lauluja, loitsuja, leikkejä sekä mm. lyhyt kuvaus räisäläläisistä häätavoista. Väkiparta oli kirjoittanut muistiin nuo keräelmänsä 61-vuotiaalta läksiänmummolta, Mari Suutarilta, joka eli Piiskonmäen kylässä ja oli ympäristössään tiedoistaan tunnettu, hän osasi vielä soittaa tuohitorveakin. »Minä olen koettanut niin huolellisesti kuin minulle on ollut mahdollista, säilyttää sitä kieltä, millä ne minulle lausuttiin», kirjoitti Väkiparta saatekirjeessään. — Saman vuoden kesällä hän laulatti vielä Mari Suutaria ja sai joukon lauluja. »Hänen elantonsa on totellaan kurjanlaista», kertoo E. Väkiparta laulatettavansa elämästä. »Omassa mökissään hän asuu — toisen maalla —, mutta sellaisessa, että esim. kun minä tein muistiinpanoja hänen luonaan ja kun satoi vettä, niin tuvassa kastui aivan ja paperit piti korjata pois etteivät pilaantuisi.» — Erikoisen arvokkaan lisän kansatieteellisten käsikirjoitusten kokoelmiin E. Väkiparta toimitti lähettämällä toht. Schvindtin kehoituksesta v. 1893 Suom. Kirj. Seuralle kuvauksen Räisälän kalastuksesta, 1894 maanviljelyksestä, 1896 pellavan, hampun ja villan valmistuksesta ja 1897 karjanhoidosta.”

Kuten aina julkaisemieni käsikirjoitusten tiivistelmien ja kopioiden yhteydessä, haluaisin muistuttaa: nyt julkaistu teksti ei ole täsmällinen kopio alkuperäisestä, vaan alun perin omaan käyttööni laatima, mutta nyt julkisesti saatavilla, koska arvelen siitä olevan iloa myös muille. Jos etsit tietoa perinteistä ja puvuista omaa käyttöäsi varten, on tämä kopio riittävän tarkka. Jos haluat ottaa sanatarkkoja sitaatteja “juurikin näin tekstissä sanottiin”, suosittelen mieluummin katsomaan alkuperäistä käsinkirjoitettua tekstiä.

Alkuperäinen teksti Finnassa:

Väkiparta, Eero. ”Pellavain, hamppuin ja villain valmistamisesta ja nyytinginteosta Räisälässä.” SKS Käsikirjoitus E53, 1896. Linkki

Joitain huomioita:

  • Olen pyrkinyt säilyttämään tekstin täsmälleen samanlaisena, mutta olen saattanut puolitietoisesti korjata yhdyssana- ja pilkkuvirheitä. Äänneasu on säilytetty.
  • Käsialassa etenkin vokaaleja a ja o, mutta välillä myös e-kirjaimia, on vaikea tunnistaa toisistaan. En osaa paikallista murretta niin hyvin, että osaisin arvata vokaalit. Konsonanteista k ja h menevät helposti sekaisin. M on välillä oudon muotoinen ja mennyt minulla sekaisin esim. su-tavun kanssa.
  • Numero sulkeissa tarkoittaa, että käsikirjoituksessa alkaa tämä sivu.
  • Lihavoinnit ovat minun lisäämiäni. Kursiivit ovat minun lisäämiäni, olen laittanut kursiivilla alkuperäisen tekstin yhteydessä esiintyvät huomautukset. Käsikirjoituksessa on alleviivailtu termejä, mitä ei ole sisällytetty tähän. Olen saattanut muuttaa kappalejakoa. Osa väliotsikoista on alkuperäisiä ja osa on lisäämiäni, ne ovat hakasulkeissa.
  • Huom. sanaa “eli” on taajaan käytetty merkityksessä “tai”.
  • Kun en ole ollut varma, mitä alkuperäisessä sanotaan, olen merkinnyt epävarmuutta kysymysmerkillä [?]. Kysymysmerkkejä aiheuttaa käsialan lisäksi se, että digitoinnissa osa tekstistä on jäänyt piiloon.

Teksti alkaa tästä:

(1) Yleiskatsaus naisten kästöissä kaikki vaatteus, niin puku kun muutkin sille alalle kuuluvat, tehtiin ennen talonpoikana kansassa kotona kokonaan. Kukin kasvatti omalla pellollaan ainekset, josta ne valmistettiin. Ne olivat: pellavuat ja liinat – hamput, sekä villat kotilampahista.

[Työnteko, ahkeruus, orsikot]

Pellavata ja liina kasvatettiin niissä taloissa, joissa tekijät olivat varmoja – ahkeroita ja paljon aikaan savia – niin paljon, jotta vaatteita niistä sai yli aikuisten tarpeen, saatiin niin kutsuttuja orsikkoloi. Villoja myös oli saatava, jos suinkin, orsikkotarpeiksi. Orsikkoja etupäässä hommasivat talon (eli loisenkin) tyttäret. Kun ne vietii kylliä menivät sulhasille, niin tahdottiin oikein näyttää, että se sai varma ihmisen – sulhanen sai. (2) Kukin tytär sai pitää itse huolta orsikoistaan ja sallittiin sitä kartuttaa kuten hän vaan suinkin voi, joskin hänen kyllä piti ottaa osaa vaatteen valmistamiseen muullekin perheelle.

Useimmin olivat talossa kaikki yhes kästyös – kukin naisista teki sitä yhteisesti pankolle – vaatepankoll – asti ja sitten siitä kullekin tarpeen mukaan jaettiin. Mutta joskus samassa talossa naiset myös jakaantuneet er kästöihe ja kukin kästyö osakas osa piti huolta hänen perheestään. Siinä tapauksessa oli kullekin kästyö osakkaalle jo erikseen pellavuat ja liina kylvettäväkin. Lampaatkin oli jaettu – oli nimikkolampuat. Nekin oli jaettu tarpeen mukaan ja kukin omiaan hoiti tiedysti huolellisemmin, (3) vaikka ei erihoito kuulunut. Ja ne yhteisesti ruokittiin. Itse voivat sitte huolehtia itselleen ja joukolleen vaatetta muuden, paitsi yhteisesti tietettii pukuksi riätälill. Ja riätälöimist kustannettiin yhteisillä talon varoilla. Tämä oli siinä tapauksessa näin, jos ei oltu talossa erilliä – er leipäloiss, er kästyöt ainoastaan.

(4) Oikein siis ajateltiin – työtä pitettiin kunniassa ja siihen totutettiin jo lapsena. Jo [?] vuotisten tyttölasten piti käsitellä töitä mikä mitäkin. Heilän piti nim. vääntää värttinää, vaikka se ei vielä muuta asiaa toimittanut kuin olihan vaan opiksi heille. Mutta sehän olikin suuresta arvosta! Sillä lapsena oppimisella tietettiin vastaisuudessa paljon voitettavan, se tietettiin elämän ehtoksi. Tietettiin: ”mitä nuorena oppii, sen vanhana muistaa!” – ja esiäitiemme suhteen ei tämä ollut erehdystä! Ei! Sen huomaa hyvin, kun kyselee vanhoilta mummoilta entisiä ja muudenkin heitän aikuisija töitään, he innostuvat, muistellessaan niitä ja oikein ylpeyyden tunteella. Ylpeyyden, joka (5) on oikeutettua – kertoovat ja kehuvat työnsä hyvyydestä ja paljon aikaan saamisestaan. He totuttivat lapsensa ja selittivät niille – työn olevan velvollisuutta ja toiveensa ei pettäneet! Nekin pitivät kunnianaan näyttää, ettei ”ei uo syntynt unkekkua,” vaan ”on syntynt syskekkuo[?]”, työnsä ajalla – ”illasta myöhään, uamusta varrai!” – kuten sanoivat. Päre toisensa perään muuttui syveksi iltasilla ajalla, jolloin värttinät hurisi, kiertäen toinen toisensa perään itsensä täyteen. Aamusella taas: otava ajan asetti, kukkaunet karkoittihe, jolloin työ sama alkoi uudestaan!

Olen matkustellessani kohdannut semmoisia mummoja, jotka kertoivat vielä olevan useampia kymmeniä käyttämättömiä paitoi; kymmeniä hammeita ja jos jotakin – joita ei ole vieläkään käytetty, sillä ei ole ollut tarve. Oikeimpa täytyy ihmetellä! Pyhäjärvellä eräässä talossa elää vielä mummo, jonka lapset kertoivat minulle jotta äitillään on ”toista sataa pitämätöntä paitaa vielä ja ne ovat kaikki hänen itsensä tekemät. On hänellä viittoja, hameita, ym. Eiköstä siis kannat ylpeillä?

Tämmöisellä ahkeruutella päästiin myös tuosta mainitusta, (6) ikään kuin tiliajastakin kunniallisesti läpi. Naimisaika olikin tyttärillä tiliaika. Silloin hänen piti näyttää töillään, mihin hän kykenee. Jos orsikko riitti paisuttamaan täytölöisiksi [?]pätsäkit sulholaan lähteissä, niin ei ainostaan hänellä itsellään ollut syytä ylpeillä, mutta hänen saattajansakin tunnustivat sitä. Eikä vaan saattajat, mutta kaikki. Se kuullaan heitän laulustaan sulhase kotona morseimelle, kun kaikille on annettu ja kaikille on riittänyt lahjukseta – vaatekappaleita, joita morsiamen puolelta jaetaan. He laulavat: Kiitos sisko silmilleis, kunniampi on kulmilleis, kun niin sukilla täytit, (7) kirkkokunnan kintahilla, tuvan täyven turvikkailla, kylän naiset nauhasilla!

Morsiamelle pitikin olla niin ja niin paljon vaatetta, että vaikka ensimäisillä 6 eli 7 vuotella ei hän saanut sulhasella tehtä itselleen vaatetta kun yhden hikipaijan [?]la ajalla – ainoastaan muulle perheelle hän vaan teki niin, vaikka omiaan tyttönä ollessaan tehtyjä, piti, niin ei ne pitänyt paljoa vähentyy.

Tunnettua on myös, että kaikki tälle alalle kuuluvat työt tehtiin hyvijä. Jos oikein kilpailtiin, kuka kauniimman rihman ja kankaan sai, sekä samalla hienomman. Jos ei tuo sentään niin liene ollut, mutta sanottiin kumminkin, että tehtiin niin hienuo palttinua, että pieji mahtu ”sormuksen läpi”. Ne oli siis selvät näppilöstä. Tämä sentään osottaa, mihin pyrittiin. Morsiushame, jonka senkin tyttö teki ja varmasti piti olla mitä hienompi – niin hieno, että vaikka se oli seitsepistyne, ei painanut kuin yhden naulan. Tämä oli morsiamella päällä sulholaan mennessä. Jos kellä oli rihma paksu hörppäniä ja pölkkypäistä – päisestä ja samaten vaate ”ko kullii” niin sitä ivattiin ja kummeksittiin. Niistä esim. sanottiin: kun ottaa leppäst naulat ja lyöpi halki, niin soapi kaksi ja sitten vasta tulevat ”sinneppäi” (10) – tavallisemman paksuuteksi. Halastessa saatiin muka emä ja poika rihma. Tarkon [?] yöjalkasissa käytessään pojatkin ivasivat vaatteen paksuutta ym. sen huonoutta, kun niissä semmoisen huomasivat. Kerrankin kun ”poijat olliit aijall”, niin toinen poika sanoi toiselle: otapas tuosta paita ja pane [?] maahan seisomaan, niin mie koittelen lyyvä sitä seipäällä, kaatuuko [?]! Tämänlaisista tekisistä etenkin ämmät pittiit soturua ja jos ne oli tyttöjen töitä, niin niitten äiteille he paarusivat miksi antaavat tehdä sellaista hörppäniä ja karvarullii eivätkä opeta parempaa tekemään. Usein ämmät panivat tuon tuhmanpuoleisen keskeensä ja opettivat sille nyytinkin, nauhan eli [hunnun]välien tekoja, oli oikein heillä työ käsillä. Omista tytöistää kehuivat esim.: ”meillä tytöt ko tekkyöt vuatetta, ni se on siljiä ko lassii, hienuo ko paperii ja kouvvua (11) ko puasii!” Ja ”tytön pittää olla ko kirkkohuntu,” lisäsivät ämmät – tarkoittaen, että tytön pitää olla hyvässä pukimessa ja hyvän vaatteuksen suosijana esiintyy!

(12) Aina ei kyläläiset uskoneet, myöskin tytön kotiperheen jäsenet kehuivat tytön varmuutta, mutta tahtoivat ottaa selvän luotettavasti: Kerran niinikään kun erään tytön omaiset kylässä kehuivat tyttönsä etevyyttä ja siis: se muun muassa ”ketriä nii ja nii monta kuontaluo siinä ja siinä ajassa” – vähässä ajassa. Jotkut kyläläiset menivät tytön kotiin ja salaa panivat aitan avaimen tytön kuontalon sisään. Kului seitsemän viikkoa eikä avainta löytynyt. Sen jälkeen menivät samat kyläläiset sen tytön kotiin ja heille sielle kerrottiin aivaimen häviimisestä, vieläpä muistivat, jotta heitän aikanaan hävisi. Nyt toiset sanoivat: ”Tuolla se on tytön kuontalos!” Tästä nähtiin tytön varmuus.

(13) Kerran meninvät morseime kysyjät taloon, niin tyttö, jota olisi meinattu, oli omaksi onnettomuutekseen uunilla – uunin päällä ja nyt oli turmio tulemassa. Mutta siihen keksittiin hyvinkin pelastava keino. Siellä uunilla oli paistisärä ja toiset naiset panivat tytön säriä ja uutta päälle jotkut vieläpä viskasivat vettä päälle sekä vietiin ulos, eivätkä sulhost huomanneet petosta ollenkaan. Vähän ajan perästä tulee tyttö tupaan märkänä, muka töiltä metsästä ja jotkut talon pereestä vielä puaruvaat, että kun ei sieltä tule pois, vaikka sillie sataa, sekä on niin myöhään! Niin tyttö pääsi kun pääsikin juuri sille (14) sulhaselle. Vieläpä varman nimellä, vaikka kyllähän tämä petos perästä tuli ilmi, vaan myöhään.

(15) Kun lapsi syntyi kelle, kysyttiin leikillä: ”Tehtiik ketrappuita vai vennahampaita” Tyttöä tässä tarkoitettiin ketrappuulla ja poikaa vennahampailla. Vennahampuat on niinen kiskomista, jota miehet toimitti ja sitä tehtiinkin suuressa määrässä. Kun nimittäin tarkan ”hevose valjuatkin” tehtiin niinistä. Siis kohta otettiin sekin huomioon, minkä työn tekiä syntyi!

Oikein kammottiin, jos ei kuka ollut työn tekiä. Kun erään ukon pojalla oli morsian tietossä, niin ukko tahtoi ottaa selvän, josko hänen tuleva miniänsä on varma (16) ihmine – varma työntekijä. Hän meni sen kotiin mieru käypäläisenä, siis tuntemattomana. Toiset eli muu pere menivät aamusella riiheen, mutta morsei jäi tupaan ja rupesi uunin laijalle istumaan ja keträämään. Häneltä putosi värttänä ja hän pyysi käypäläistä sitä ottaman ylös ja antaman hänelle. Ukko antoi sen ja kysyi: ”mihi sinnuu neitone viijiä?” Tyttö vastasi: ”? tua, suurie Räikkösie!” Silloin ukko, joka olikin hänen meinattu appensa, kirosi: ”Helvettii! Vua ei miu pojallei!” Ukko näki siis sen tytön laiskuuden, eikä se tullut hänen minijäkseen – ei otettu sitä. (17)

Harjaaminen ym.

Harjuamisel varta vasta pellavaat hyviksi, puhtaiks, päistärist. Harjuaminen toimitettiin myös saunassa. Saunaa lämmitettii harjuamisill myös iltasilla, kuten muullekin asjalle. Ja harjuamissii vietiin sen verran, mikä kerettii aamuna harjata. Pellavaat harjattii ainakin kaksi kertaa, mutta hyviksi kun tahtottiin, niin kolmestikin. Harjatessa otti harjuaja pijon toisesta päästä toisella kätellään ja toisella päällä harjalla ikään kuin raapi sitä. Useamman kerran kun vetäsi, tuli siitä leve joka pantiin sivulle ja samaten meneteltiin koko harjaamisessa. Pellavia kun ensi kerran harjataan, sanotaan että niitä piälistelliä – pellavuat piälistettiin. Kun kaikki harjuamist oli ensi kerran harjattu, oli ne jo sanottiinkin että pellavat oli piälistetty. (18) ”Pellavat suatii piälisteltyks” Sitku sanottiin paremmiksi jääneistä, mutta jotka harjaan tarttu ja siis leppiet, olivat piälisteitä. Niitä myös sanottiin tappuraksi. Nämä piälistiet eli tappuratkin vielä eroitettiin harjatessa. Kaiken ensimmäiset leppiet joka pijosta, jotka ovat huonommat, ovat kokopiälistiet ja vähän paremmat välpiälistiet. Kun yhten kuon arvo eli määrä (jonka verran yhdessä kuossa oli ollut) tuli piälistellyksi, pantiin ”sen kuon väk tukull”. Toisen kerran ”pellavuat ruohinneltiin.” (Kun ne toisen kerran harjattiin). Paremmat osat olivat ”ruohinnellut pellavat” ja harjaan jääneet ruohtimet. Ruohtimeita ei eroiteltu, mutta muuden meneltiin ruohintelemisess (19) etellisen tavoin. Kolmannen kerran pellavaat puatosteltiin. Harjaan jäi puatastiet ja paremmat osat ja siis kokopuhtuat eli aivinat, jotka pantiin jo saunassa letill etteivät suoltuavu eli hämmenny, sotkeennu. Jälelle jäi: huonompi, loukuttamisessa päistäriet sekä loukualast, jotka karisivat maahan, lipsumisessa lipsu höytiet, viotessa höytiet, sekä harjaamisessa myös höytiet, jotka höytiet itsestään erkanaat maahan. Harjan sisään jäivät kyynäliet, jotka eivät lähteneet muuden kuin käsillä eli tikulla pois.

Päistäriet käytettiin kuopan – omenakuopan piäll, jotka estivät ”pakkasen mänemäst kuoppua”, eikä ”ves piäse kuoppua”. Höyteitä tappuroi ja kyynäleitä sekä loukualasii (20) käytetään seinäsammuoksii ja venettä rivites – niillä rivitiä. Tappuroita käytetään myös pyssyä varten, sitä latatessa ym. Kaikki paremmat ainekset: aivinat, puatastiet, ruohtimet, sekä enimmäkseen piälistiet molemmat eli tappurat ja loukualaset keträtiä rihmaks. Ja ne keträtään kuontalolt (jatk. 1.)

Kuontalon teko 2.

Kun piälistiet, ruohtimet ja puatastiet mikäli saatiin, ne sikäli pantiin kuontalolle – nimittäin: piälisteleppiet kokopiälisteleppiet, välpiäliste leppiet, ruohintaleppiet, puatasteleppie – jotka sikäli vietään huoneeseen etteivät suoltaanu eli muuden rikkaannu – eivät vanukoivu, sillä siinä tapauksessa ei niitä voisi saada hyvästi keträtyksi. Leppeet vähän levitetään ja asetetaan särisuomuksie – toistensa päälle, noin puoli aina seuraavata levettä etellisensä päälle ja siten pannaan niitä niin paljon miten suur kuontalo tahtotaan tehtä. Kun leppeet näin saataan asetetuksi, kääri- (21) rivi pallolle, kuontaloll. Kuontalot piti tehtä niin kauniit kuin suinkin. Ensimäinen kuontalo kun saatiin valmiiksi, sanottiin leikillä: ”kuontalo on ko koira, tekiä on koter?askanto!”.

Aivinat tehtiin tuvassa kuontaloll. Otettiin aivinapijon molemmista päistä kiini ja väätään pijo halki, se kävi kahtiaksi, sitten entiset päät yhteen toiseen käteen ja toisella suolettii eli revittiin toisesta eli alapäästä vähän kerrallaan ja nämä aivinaleppiet myös asetetaan särisuomuksie sekä kääritään kuontaloll. Oikein hienoista aivinoista kun tehtiin kuontaloja, niin pijo halkasemisen jälkeen vähän väliä säkkyröitetiä eli poimitaan ikään kuin poimeille. Aivinoita ei kaikkia tehtä yhteen perään kuontaloiksi, vaan (22) enimmäkseen tarpeen tullessa. Aivina kuontaloita, myös muitakin kuontaloita, pinnalta vielä vähän kasteltiin ja siliteltiin, sitten että tuli kaunis. Kuontaloita nimitettiin, loukualuskuontalot, piälistekuontalot, kokopiälistekuontalot, välpiälistekuontalot, tappurakuontalot, ruohintakuontalot ja puatastekuontalot sekä aivinakuontalot.

Myös piettii harjuotalkoita, joissa meneteltiin samoin, mitä mainittiin loukutustalkoista. Ne pitettiin tavallisesti vanhemmassa tuvassa.

Aseet, joilla loukuttaminen, lipsumine, viottamine ja harjuamine toimitettiin, olivat: loukku jolla loukutettii, lipsu jolla lipsuttii, vittii jolla vijottii ja harja jolla harjattii. Osat: Loukussa on kaksi jalkua joista selkä – loukuselkä; selässä jalkapuol ja loukuperä; loukukans; selässä (23) ikenet – loukuikenet ja louku hammas. Reunasärmät on ikenet ja keskellä hammas; kannessa on ikenet – myös louku ikenet ja kiäsija. Loukuselässä on louku kanne reikä, johon kannen koukku – kannen peräpuoli kiinnitettiin. Kannessa koukun ja selän läpi sivulta päin on reikä napukkareikä, johon napukka pistettiin. Loukun kannen ikenissä oli kammassakin, sekä selän hampaalle samoten; loukurauta – loukurauvat.

Lipsussa samat muuden, vaan yksi rauta kannessa – lipsurauta. Lipsun selässä on ikenet – kaksi, eikä hammasta. Loukun nimi varmaankin johtuu siitä, kun se loukkaa.

Vittiimess on terävät reunat ja kiäsija. On keihään terän muotoinen.

Harjass on harjaterä ja harjapiä.

[Hampun eli liinan viljely]

(24) Liina kylvettiin varmasti juhannuksen viimeisinä aluspäivinä, joko aattona eli aatonaattona. Se pantiin kaiken parhaimpaan eli väkevämpiä ja etenkin multamaahan. Sanottiin: ”siihe kohtua pittiä liina panna, siin se hyvast rottii!” Kovaa hyvästi. Ja ”liina suvatsuo pehmijiä muata” – mua pittää olla nii kohollua kun suinkin. Siis kynnetään ja muutenkin hienonella – kuakat kaikki kuokkii ja luata ja viruta hienoksi. Liina kylvettiin esim. kymmenhenkisessä perheessä noin kuuden kapan tienoille. Liina kylvetään kynnöksell ja sitten astuvoijua ja sitten kynnetään jonka jälkeen haravall asetettua. Hevosta ei vietä enään liinamuall, sillä se potkisi – maa pitää jättää kohollie. Liina kylvetään tuokijua – tihjiä. Kun liina on ”melkko pitkäks” kasvanut ja sekaan (25) kun on kasvanut koiraksii, niin ne koirakset koirtua – nyhetään – pois, jolloin itse liina pääsee vapaasti kasvamaan ja se vielä kasvuaki hörähtiä ”hyvästi ja nämä koiraksetkin käytetään osiaan, sillä niissä on hyvä kuitu. Muuden ne ovat ”samamukast” kun liinakin, mutta ei ole liinan siementä. Liina valmistuu joku viikko myöhempää kuin pellavas. Sen nyhtämisessä menetellään samoin kuin pellavaankin. Samoin ruohkuamisessa, paitsi ruohkulauta on harvempi, sillä saman harvuuteen, kun mikä pellaville pitää olla, ei liinat mahtuisi, ne kun ovat paljon paksummat. Liinasiemen nuput nimitetään kouhloiksi. Kun liina saataan ruohatuks, siemennuput ilman (26) kuivaamatta kepillä vatkataan – kepillä lyyvvään niitä, jolloin siemenet eroaavat kuorista, jotka myös nimitetään kouhleiksi. Lyyvessä siemenet jäävät pohjaalle ja kouhlot päälle. Lijossa täytyy pitää liinoja kauemmin kuin pellavia. Ne kun ovat vahvemmat, eivät ne niin helposti likoa eli pehmene. Niitten hyväksi tuleminen lijossa huomataan samoista seikoista kuin pellavienkin. Jos liinat eivät ennätä olla nurmella levitöksell (jos nimittäin talvi tulee) niin ne – roivaat – pannaan aijalle ja annetaan olla vaikka lumien aikana vielä siinä, jossa pehmenevät. Sitten taas menetellään samoin kuin pellavienkin kanssa. Mutta (27) jos olivat kovin järjäluiset niin vietiin ne riiheen, kuivattiin siellä ja vartailla ?vitiin. Ja puimassa kävivät miehet, sillä se oli kovaa työtä. Kun ne vartailla vähän saatiin pehmeämmäksi, sitten ne loukutettiin loukulla, lipsulla lipsuttii ja vittiimellä viottii. Tässä on mainittava että liinapöly pahaa kärsiä ja se se vasta vaati kylpyä. ”Jos ei sua kylpii, ni liinapöly tappua!” sanottiin.

Harjaamisessa samoin. Mutta ei harjattu muuta kuin piälistettii ja ruohinnettii. Välpäälistetty ei. Tässä taas piälistellessä paremmiksi jääneet olivat piälistellyt ja harjaan tarttuneita piälisteitä – liinapiälistiet eli liinatappurat. Sitten ruohineltiin – harjaan jääneetä oli liinaruohtimet. (28) ja paremmat liina-aivinat. Liinatappuroi käytettiin riviimiseen, mutta myös rihmaksi; ruohtimeista ja aivinoista rihmaa. Joskus piälistellyistä tehtiin ohjaksii.

(tämän perästä kuuluu:) Pellavien ja liinojen kehrääminen. Kuontalon teko… 2 ——-

[Kehrääminen]

Vaikka mainitsee, että kaiken ensiksi keträttii jalkine- ja käsinetarpeita – jalkinelankoi, käsinelakoi. Ja niitä keträttii jo loukuttamissii aikann jopa niittämissii ajoilla. (Tämä jo oli kästöitä ja sen alkua). Sanottiinkin: ruko niityll, valkii tuppua. Kuhilas pelloll, paras piika merkkii!” Siis ”valvottiin jo puhetta” iltasilla, (29) ja aamusillakin pitettii tulta. Kuten lauseessakin tul sanotaan ja tehtiin kästöitä. Nämä jalkiniet ja käsiniet ne sikäli tehtiin valmiiksi. Mutta kekrinn – pyhämiesten päivänä – eli sen lähetessä piti olla jo keträtty rihmaakin. Ensin keträttiin pellavatainekset. Ahkerat eli varmemmat etenkin vanhemmat uhittiit – patistelivat nuorempia ja hirvittelliit: ”Älkiä vua ahkeroittakuo ketriämistä, ni kekrikoirat tulluot ja reppiit!” Laiskat nimittäin kekrikoirat reppiit. Mutta kun etellä kerrotun tavoin on jo jalkine aineita keträtty, niin nämä puolustavat: ”a mie viskuan keräll!” Jalkinelankoja pitetään keräll. Ämmät taas sanovat: ”ei se (30) tottele kerriä! Jos ei ole vyyhtii (rihmavyyhtijä) mill sittuo kii ja toista mill mötkittiä, ni kyll ne reppiit!” Usein vanhat myös, ne kun jos jotenkin puaruvat ja patistellut, sanoovat tytöille: ”ei totta torolaita suata likkoi naija, ennek pannua paimeneks ja rusuppa kello kaulua!” Laiskoilta ketrijältä eli siltä, kuka kehrääjä laiskotell, usein kuontalo poltettii. Hän kun esim. torkku kuontalonsa luona, niin joku sen pisti tulelle ja sitte sanottiin ilkkuen: ”Ähä! Johaha Kertto keträs kuontalois!” Kertto – tuli. Kuten huomataan ei suant laiskotella, eikä pitkijä aikoja kussakin töissä, vaan aikanaan piti joutua. Ankarastikin nuheltiin huolimattomia, sillä oli niissä muistutuksissa totta ne oli toeperriäkin. Eivät ne nuoret tahtoneet kovin useaita haukkumisija kuullakaan, vaan ahkeroitsivat ja tulipa niille omakin ahkeruudensa.

Kaiken ensiksi keträttiin pellavapiälistiet eli tappurat – molemmat piälistiet erikseen tiedysti, sekä loukualast. (31)

Tappurat vaikka ovat huonompia, pitetään niitä sentään arvossa, siitä tehty vaate se kun pitettiin jokapäiväisesti käytännöllisenä. Siitä sanottiinkin: ”tappura talon tekkyä, ilma aivinat apuna.” Päälisteihen jälkeen kehrättiin ruohtimet. Ja nämä, piälistiet ja ruohtimet, piti olla, jos varmalta tahdottiin näyttää, keträtty ”enne jouluu”. Jos ei kuka saanut niin, sitä ihmeteltiin ja päiviteltiin: ”No viel vuo tottest onki hänell tappuroiehe ja ruohtimii keträämistä,” sanottiin. Joululta piti ruveta pellava-aivinoita kehräämään. Pellavien jälkeen kehrättiin liinat, jotka samassa järjestyksessä tavallisesti kun pellavaatkin.

Keträämiset toimitettiin ketrappuull ja värttänäll sekä vokill. Osat niissä: Ketrappuussa: ketrappuu lapa ja ketrappuu kanta, sekä (32) ketrapuu vartelo lavan ja kannan välissä. Kuontalopuikoll ja kuontalosittiell pantiin kuontalo kii ketrappuuhun. Värttänällä kierettiin ainekset rihmaksi. Vokissa oli osat: vokipuörä, jossa pyöräpaltsit, joita [?]; pyörälvärttänät sekä noin 12 sta, jotka kulkeevat paltseista ja menevät pyörähänkkyrään eli rumpuun, joka on keskellä pyörässä. Hänkkyrän läpi kulkee pyöräkammirauta. Tästä rautasta pyörä lepää kahden pyöräpatsuan eli reisien eli tolppien päällä, patsaitten haarukat, jotka on kahden puolen pyörän ja ovat pistyssä – vähän viistossa pyöräjakussa, joka lepää viistossa vokijalkojen päällä, joita on kolme, pystössä yksi ja kaksi viistossa, toinen etujalka ja takajalka viistossa. Kahden etujalan väliin, (33) on jalkoihin kiinitetty vokipolittimet jossa: liipatikarttu, joka molemmista päistään liipoti??luilla on yhdistetty jalkoihin kuitenkin niin, että karttu pääsee vapaasti liikkumaan. Kartusta lähtee liipotivittii ja liipotilauta, joka lepää kertun ja vittiimen päällä. Vittiimestä lähtee liipotinauhalla vittiimeen yhdistetty vokiliipoti ja menee pyörän kammirautaan. Kahdella vokinapukalla, jotka pistetään patsaitten läpi, kammiraudan päällitse, pakotetaan pyörä pysymään asemassaan – estetään kohoamasta ylös. Vokiämmä lähtee vokijakun yläpäästä ylöspäin ja on sen alapuoli – alaosa läpi vokinjakussa olevasta reijästä. Ämmää hoitaa siinä vokinapa, joka kulkee ruuvissa jakun päässä olevan reijän läpi ämmän alaosan (34) läpi myöskin. Ämmän päässä – yläpäässä – pokkipuolin vaakasuoraan lepää rullakarttu, jonka molemmista päistä pystysuoraan lähtee rullapatsuat eli rullatolpat, yhleensa kaksi molemmissa patsaissa on patsasnauhat, joitten läpi molemmista päistään lepää lyhtrauta, johon on lyhtin puuosa kiinitetty ja kun rulla pannaan lyhtiin, niin pannaan rullaa estämään poistulemasta lykikirkkilä, joka kieretään ruuvistaan lykirauvan ruuviin. Rullassa on pienpiä ja suurpiä, jotka on yhdistetty torvella, jonka läpi lyhtirauta kulkee. Lyhtirauvassa on lyhitorvi, jonka läpi kulkee kehrätessä rihma rullalle jota rihmaa rullalle ohjaa lyhin (35) suuosassa olevat lyhihuat. Jakun yläpäässä pystyssä on käsvars, johon kuontalolapa pannaan, johon taas kuontalo kiinitetään kuontalopuikoll ja kuontalonauhall. Kun vokivirvet ”pannaan päälle” sekä kun ”vokki voijetaan” niin sopii keträtä. ”Voki voijetta” – sijan rasvaa – säilytettiin sarvessa – pässisarvessa, joka riippui käsvarressa. Voijetta pantiin pyörän patsaitten haarukkoihin kammirautaan ja rullatorven sisään sekä nahkoihin – lykirauvan molempiin päihin.

Ketriäjä keträtessiä lappo vasemman käten sormilla kuontalosta ja oikean käten sormillaan järjesteli aineksija, että hyvästi, tasasesti juoksivat rihmaksi. Kehrätessä vähän väliä syletään vasemman (36) käten näppien – sormien – juureen aineksiin, että sitten tulee rihma silja. Rihma lasketaan rullalle järäskittäin – järästiet. Tällä ajalla jalalla poletua vokkii. Kun rulla on täys, muutetua toinen rulla. (37)

Pellavien ja liinojen valmistaminen keträttäväksi

Pellavasta kylvettiin tavalliseen perheeseen – noin kymmenhenkiseen perheeseen – noin neljä kappaa. Siementen paljoudesta eli kappaluvusta tiedettiin senlaatuisten kästöihe määrä. Missä kylvettiin useampia kappoja, sanottiin: ”heill sitä on tuas kästöihe tekkuo paljo!” Ja etenkin naiset, kertoivat toisilleen: ”meijä tehtii nii monta kappua pellavasta.” Kun oli useampi kantasta perettä, esim. kolm kantasta perettä, kerrottiin tähän tapaan: ”meijä tehtii kaks kappua pellavasta ja Ievall tehtii yks kappa ja settä Varvull tehtii puoltoista kappaa!” ym. Pellavija kylvettiin eli useampi kylvi niitä kahden (38) laisija, Virokkaita, sekä muatijaisii. Virokkaat olivat ulkoa eli etempää tuotuja, mutta muatijaist olivat kauvan olleita. Muatijaist ”kasvoit lyhempii” kun toiset, mutta olivat parempia. (39)

Pellavaa kylvettii eli pellavas tehtii paraimpaan paikkaan pellossa, paremmin verestyivät savimaassa. Jos pellavasta ”tahottii verestyttiä” että paremmat kasvaat, pantiin vereksie, oikein kaskimaahan. Kun verestytettii, niin siemenet annettiin olla ensimäisen talven yli sylttyssie – siemennupuissa, sitten ne survottii eli puitii ja sitten annettiin ne sillään olla toisen talve yli ja sitten puhostettiin siemenet puhtaaksi, sekä annettiin olla kolmannen talven yl. Sitten vasta kun ne kylvettiin kaskeen, sitten pellavuat verestyit. Maa hienonetaan aivan hienoksi, turpeet ja kuakot kaikki pois, sillä jos turpeita etenkin jää, kasvaa pahemmin heinä. Maata kynnettiin ja muuden muokattiin huolellisesti. Kun kaskeen pantiin pellavasta, poltettiin kaski ensin ja sitten kylvettiin ja kuokalla mullitettiin – ei hevosella, sillä se olisi nostanut turvelänttilöi joka olisi ollut kasvulle haitallista. Pellavas tehtiin viijenel viikoll (viikot luvetaan ”Jyripäiväst Pietarii päi”) tahen kun tuomi kukkii – kun alottaa kukkii. ?? viikko määrä tietää että silloin on (40) mua lämmi.

Kun mennään pellavasta kylvämään, vietään pellavasmuall rauvvaromuloi, jotka sinne viskataan – ja lausutaan: ”syö ruoste rautaa, älä syö pellavasta”. Tämä oli sitä varten ett ei ruoste tosiaankaan syönyt pellavasta. Jos hyviä pellavasta tahottiin, kylvettiin pellavas tuakiaks tihjäks. Siten se kasvo hienot kuijut, mistä sitten voi saada hienoo vaatetta. Kun pellavas on kylvetty, astuvoitaan ja kuokitaan, jotta kaikki pienemmätkin kaakat ja turpeet häviävät, sitten kynnetään – ei syvviä. Se ei useimmin kasvaisi sitten, sillä kun maa lasseipi, niin ei se jaksa noussa syvästä. Kasvun aikana pellavasta täytyy hoitaa, että se paremmin kasvaisi. Kun se tulee hyvästi toimell ja jos siinä on heinän taimia myös, (41) niin ne nyhetään pois. Pellavas kitketiä että pellavas pääsee vapaasti kasvamaan ja sitten useaillakin oli tapana – piehtaroitii, pellavas piehtaroitii. Ihminen kävi pitkällee ja piehtaroisii ympäri eli joka paikassa pellavaan päällä. Siten kun pellavaat vähän vääntyivät eli lukahtivat niin vaikutti kasvamiseen. Kaikkineen pellavasta noin kolmesti kitketään, kun heinä aina aikanaan otetaan pois, niin ei sitte pellavas pääse tukehtummaa, vaan saapi vapaasi kasvaa.

Pellavas, jos sillä on ”hyvä kasvu ??” niin se ”neljäs viikos käi vakast vakkua” – nimittäin joutuu valmiiksi. Useimmin se viepi pitemmän aikaa. Kun pellavaat alkavat valmistuu, sanotaan: ”jo pellava veristiä”. Sanotaan myös: jo pellavas tullua kohta valmiiksi ja kukkii!” Ja siis: ”jo pellavuat veristiät nyt se on just ihomillua nyhettävä,” sekä siis korjataan. Niitten nyhtäminen kuuluu naisten ja etenkin nuorempien naisten tehtäväksi. Pellavaat käsin nyhettii ja sikäli ne pantiin kilikoill – pellavaskilikkaat. Kun pijo – pellavaspijo (42) jossa oli pellavia sen verran kuin koprua mahtu – oli nyhetty, pantiin se maahan ja nyhettiin uusi pijo, joka pantiin poikkipuolin entisen pijon päälle, siis ristiin, sekä niin kaikki pijot vuorotellen ristiin toistensa päälle ja niitä niin paljon, kuin tahtottiin siihen kilikkuahe panna. Siis miten suur kilikas tahdottiin tehdä. Nyhtäiss eroitettiin heinät pellavien seasta pois niin tarkoin kuin suinkin. Myöskin piti pellava saada tarkkua – kaikki pois, sillä: ken ei kuituu kumara, se ei paitua parana. Nyhtäissä jo nähtiin myös pellavien hyvyys siitä. jos on ”karvajuurist pellavuat” niin ne ovat kuijukkuat – jos paljon juuria. Jos useinkin luultiin kerettävä ruohata, etteivät pellavata vaan kuivamaan (43) kerkeä, niin nyhttiin koko pellavamua väk – sama pellavasmua eli samassa pellossa oleva yhtieperiä ja pantiin etellä kerrotunlaisille kilikoille. Nyhtämisen jälkeen pellavuat ruohattii. Siten niistä eroitettiin siemennuput – syltyt – pellavassyltyt pois. Ja ne ruohattii joka pellavamuall oli jossain suojassa eli kalliolla. Kun pellavasmaalla ruohattiin, tehtiin maahan kuomina – ajettiin vallollinen multa pois ja poleksittiin maa kovaksi, noin yhtä syltä laaja ympyräine ja reunat ylempänä. Sen sisässä ruohkataan. Tämä tehtiin tällainen siksi, etteivät syltyt päässiet laajemmalle, vaan jäivät siihen eikä myöskään polkeentuneet mullan sisään. Ruohkualauta pannaan sisälle ja kilikkuat kannetaan kuominan viereen. Ruohkuaja otti yhden pijon kerrallaan, ruohkasi syltyt pois – aivan puhtaaksi ja pani vierelleen. Kun useampia pijoloi oli saatu puhtaaksi, sekä pantu (44) yhteen, puolekkain tyvet ja latvat samannepäin, saatiin roivas, joka köytetään keskeltä olkisittiell kii. Kaikki roivuat tiedysti tehtiin näin. Niin mäneteltiin kaikkien pellavien kanssa. Suojassa eli kalliolla oli sen tähden parempi, että ei huolinut tasotella ym.

Pellavien paljous lasketaan ei ainoastaan sienluvussa, mutta myös roivasluvulla. Kun tahtottiin saada esim. tietää naapurin pellavaan saantimäärä, kysyttiin: ”suatiiks teijä mite paljo roivaita?” ”Meijä suatii nii paljo” – sanottiin omasta. Niitten paljoudesta eli lukuisuudesta myös tietettiin miten paljon oli kullakin senlaatuista kästöitä. Ruohkuamisen vietiin pellavaa eli roivuat järveen likoomaan – vietään likkuo, pehmenemään. Kaikki roivaat vietiin eli pantiin tavallisesti yhen ajan järveen eli veteen. Ne pantiin joko yhteen eli (45) useampaan likkua – useammille likoloill, tämä sikäli, miten paljon oli pellavia. Veteen, noin 1,5 kyynärää syvälle lyötiin vaajat – likovuajat kolme vaajaa rinnatusten ja niistä alkain veten eli järven pohjaan pantiin pohjavarvat – oli lehespuita. Näitten puitten päälle ja mainituita vaajoja varten latjataan roivaita veten pintaan asti päälletysten ja rinnatusten ja noin sylimääriä mallepäin – liko tulee siis rannasta selälle päin. Lijon toiseen päähän myös lyyvviä vuajat myöskin ja niitä vasten myös tulee roivaat. Kun roivuat ovat mätetty pannaan niitten päälle – lijon päälle puita ja vielä puitten päälle kivet painamaan ettei liko hajoa, ei esim. aalto hajota sitä. Pellavaa pehmitetään myös muudenkin kun järvessä. (46)

Jos on niin huonot pellavat, ettei niistä saa siemeniä, niin ne pannaan pellavasmaalla pijoloille ja kuivatataan aijalla eli [?] ulkokuiviks ja vietään sitten riiheen, kuivataan ja puijaan pehmeäksi ja siten myös lähtevät syltyt pois. Semmoisessa ne sitten pannaan eli levitetään maalle levitöksell kuten tavallisesti. Näin menettelemisestä kutsutaan mualikosiks. Ne on mualikost pellavuat silloin ovat vahvempaa vaikka ei valkeat, kuin veslikost. Mualikosiks tehtään hyvijäkin pellavija. Joskus myös pellavaat nyhetään heininie ja semmoisena lijotetaankin. Näistäkään ei tässä tapauksessa saa siementä.

Kun on lämmin vesi vielä, niin annetaan pellavien olla vetessä noin puolitoista viikkoa, mutta jos on jo kylmä vesi, niin kaksikin viikkoa – lämpyvässä vetessä pehmenevät välemmin kuin kylmässä. Se, milloin pellavaat ovat pehmeät, nähtään, kun otetaan vähän lijosta pellavia ja niitä kun lyyvviä veteen ja kun luut erruat pellavista (47) erilleen, ovat he hyvät, olliit pehmiät ja nostettii maalle röykkyyn valumaan. Siinä ne hautu, mytteety eli pehmenivät vielä. Röykky vielä katettiin ja annettiin olla siinä tavallisesti kolme päivää. Sen jälkeen ne levitettii nurmelle hienosti ja niin ykstasasie kuin mahdollista, tyvet kaikki yhtäänne päin, jota piti huolellisesti seurata, eikä siis laskea joutumaan sikin sokin, latvat ja tyvet sekasin. Sitten niitä oli helpompi hoitaa ja tehtä kuntoon – valmiiksi. Pellavuat pantii levitöksellekin – pellavaslevitös – siksi, että ne vielä siinäkin pehmeni. Pehmeneminen kokonaan se olikin suuresta asiasta, sillä siten rangat niistä hapristu ja sen voi saada rikotuksi ja pois kuijusta. Pellavaat piti levittiä (48) puhtaalle nurmelle, siis varoa, etteivät päässeet likaantumaan ja se paikka piti myös olla aituos, etteivät eläimet saaneet sotkea eli pehnata niitä. Levitöksell annettiin niitten olla tavallisesti noin kaksi viikkoa eli kun huomataan että luut avaatuut auki eli erkaatuuvat kuijuista irti. Jos eivät levitöksell pehmenneet, niin usein pantiin orraan päälle aitvierill pistyyn sekä hauvuutettiin saunalaantolass annettiin veten mennä niitten päälle. Sitten koottiin ne, varovasti taas, etteivät hämmeny ja pantiin kupoloill, noin 10 roivaan arvo yhteen kuppuo ja pantiin kahennepäi – samalle puolelle tyvijä sekä latvoja, kuitenkin niin, että hyvästi voitiin eroittaa jälleen. Tämä kupoluku otettiin myös huomioon – sanottiin: ”saiha niitä nii ja nii monta kuppua” ja siitä tiedettiin myös, kuinka paljon oli senlaista kästyötä. Kuvot köytettiin keskeltä olkisittiell kii ja ne vietiin katoksen alle.

Syltyt eli siemennuput ne joko kuaminassa eli kalliolla kuivailtiin – piti saada ulkokuivaksi. Niitä pöyhöteltiin päiväksi että paremmin kuivaavat ja yöksi koottiin kokoon ja pantiin olkhokkula päälle ettei kastu samoin tietysti ? , sitten pantiin ne säkkilöihe (49) tavallisesti – sylttysäkki – pellavassylttysäkki, mutta myös koriin – sylttykor – jossa ne sitten tuvan eli riihen uunin päällä kuivattiin, joka jälkeen syltyt riihen lattialla puitiihie. ?oksi, että siemenet erosivat. Jos ei kellä ollut riihtä, jonka lattialla olisi saatu puijuksi, syltyt survottii huumares ei kuitenkaan niin karkeesti että olisivat siemenet särkyneet. Joskus, kun olivat heinäsiemenist – oli syttyjen seassa heinäsiemeniä, niin ne kivellä jauhettii – siksi piti olla kivi kepeästi, ettei pellavassiemenet särkyneet, ainoasti heinäsiemenet. Siemenet pantiin sitten laskuun eli tylliin, jossa säilytettiin. Niissä paremmin säilyivät hiiriltä, jotka olivat hettuat pellavassiemenille, uurtiet vielä voijettiin tervalla, jota hiiret ei suvainneet. Kuoria joitten sisässä siemenet ovat, kutsutaan myös syltyiksi ja ne syötettiin sijoille.

Ruohkulautoja, joissa pellavuat ruohattii, käytettiin kahdenlaisia, semmoisija, joissa sai vaan yksi ruohata, sekä joissa sai kahenkin ruohata. Etellinen oli puolen sylen pituinen lautakappale, toisessa päässä piit, ruohkuolauvapiit kamman muotoon. Se asetetaan toinen pää, missä ei ole piit, asetetaan maahan ja piipuoli (50) kiven eli pölkyn päälle – lauta tulee nojailleen. Ruohatessa tallotaan jalka lauvan päälle että ne sitten pysyy paikallaan. Sitten pijo kerrallaan ruohataan – pijo lyyvään piilöjen sisään niin, että siemenen nuput jäävät piilöjen eli lannen alapuolelle ja sitten kun väätään, erkanevat eli repeentyvät syltyt pois. Kullekin pijolle tehtään useamman kerran niin.

Kahden ruohattavassa on itse lauta etellisen kaltainen, mutta se kiinitetään pölkkyyn – ruohkuopölkky pistyyn.

Osat ovat ruohkualauvassa: piipuoll ja kantapuol eli peräpuol. Kannasta naulataan lauta pölkkyyn. Reunimaiset piit – yksi kummassakin reunassa ovat sakarapiit. Ruohatessa piti olla tikku, jolla piilöitä väliin puhastettiin. (51)

Syksymmällä, kun naisväellä muut tärkeimmät työt (ulkotyöt) ovat loppuneet vähiin, tuli heille niinkutsutut kästöiheajat, jolla tarkoitettiin kaikkea ympäristöön – vaatteusalalle kuuluvia töitä. Se aika alko Mikkelistä ja kesti talviajan, joskin osaksi tehtiin, vältöiks, muitten töitten välissä pitkin vuotta. Ensin siihen kuului loukuttamissii aika. Pellavista piti saada ensin kuijut – varsinaiset pellavaat eli pellavasainekset erilleen rangoista – luista – kovista osista. Sitä työtä kutsutaan loukuttamiseksi ja lipsumiseksi sekä viottamiseks, ja se toimitettiin saunassa, sitä nimittäin riitti useammaksi yöksi. Saunaan vietiin iltasilla niitä niin paljon, kuin minkä verran arvattiin sinä yönä saada puhastetuksi – loukutetuksi ja lipsutuksi. Ne pantiin parsille ja lautsiille – loukuttamist pantii ylös, jotta ne, kun sauna lämmitettiin, paremmin kuivivat ja sitten luut paremmin rikkaantuivat loukuttaissa. Tästä saunan lämmittämisestä sanottiin: ”lämmitettiin loukuttamisill.” (52) Sauna lämmitettiin iltasilla pellavillekin samaan aikaan kuin kylvettäväksekin. Kun arvattiin pellavien jo tarpeeksi olevan kuivien, mentiin loukuttamaan. Oikeastaan sitten, kun kukko ensi kerran lauloi, vasta mentiin.

Etenkin aremmat ne vasta kukon laulun jälkeen menivät, sillä he kun olivat pelkureita, pelkäsivät paholaisia, kummituksii, niin vasta kun kukko lauloi, ja sitten kun maailma tuli siunatuksi sitten vasta lähtivät liikkeelle. Ja etenkin saunassakohan ne paholaiset mellestivät!

Enimmäkseen niin loukuttamiset, kuin lipsuumiset toimittivat naiset, mutta joskus kävivät miehet etenkin loukuttamassa – se kun on kovempi tehtävä. Jo loukuttaissa eroitettiin pellavaat taas pijoloill ja kestivät pijoloilla kuontalolle asti. Otettiin pijo kerrallaan ja siitä loukulla sorettiin rangat – luut – hienoiksi loukutettiin. Pijuo loukuttaissa toisella kätellä käännettiin ja toisella kätellä lyötiin loukku kannell. Ja vähän väliä viättiin läplanka pijoa. Kun saatiin rangat hienoksi, kun loukuttaja, (53) otti lipsuuja pijon ja lipsulla hankasi pois päistäreistä niin puhtaaksi kuin suinkin. Sitten pijot vijottii vittiimell. Pijo pitettiin lipsukanne päällä toisella kätellä vittiimellä lyötiin – viottii. Loukuttaminen, lipsuuminen ja viottaminen ne toimitettiin peräkkäin samana aamuna niille pellaville, joita siksi kertaa oli sinne varustettu. Näin menetellään kaikkien pellavien kanssa loppuun asti.

Joskus olivat pellavaat pillaantuneet, että loukuttaissa kävivät poikki, niin kuitu kun luutkin ja siitä sanottiin että silloin pellavaat olliit typijäist. (Kun ei pellaviin latvoista lähteneet päistäriet hyvästi irti, sanottiin että pellavuat olliit latvakarrit. Kun ei kuitua ole saatu luista erilleen – vaikka osaksi senmoisia jää – niin ovat ne pellavaat läp’luist. Nämä harjaamisen perään, nyt olliit tänä vaan…)

Myöskin talkoill loukutettiin, lipsuttii ja viottii – loukutustalkuot. Tavallisesti kutsuttii niihin naisija, mutta poikia tuli niihin paljonkin itsestään ja tekivät sentään työtä, loukuttiit, naiset tekivät kepiämpiä töitä. Talkuomiehet eli talkuoväk ravittiin ruvalla ja juomalla. Nämä talkuot pitettiin eli työ toimitettiin niissä riihessä. Sinne oli viety pellavaat kuivamaankin, se kun oli tilavampi. (70)

Työaseet: Vyyhitään loimet sekä kuttiet: rullalta, joka pannan rullapuikkuo, viipspuihe, loimet: pitkill viipspuill, jotka tavallisesti oli 8 vaaksua pitkät. Ja kuttiet pienill viipspuill, jotka ovat noin puolta lyhemmät etellisiä. Osat viipspuissa ovat: viipspuu vartalo, jonka kummassakin päässä ovat, toisessa suur korvake ja toisesssa pien korvake ja asetettu ristiin toistaan. Kehitessä tarvittii: kerlauvat (oli 2) jotka pantiin kerämmä päähän olevaan napukkaan ristiin ja kun sitten vyyhti pantiin kerlautojen päälle, pantiin puikot (4) estämään vyyhtiä menemästä röykkyyn. Kehässä, johon kehitään, on osija: kehätolpat, jotka yhtistetty pääpuolistaan kehäristikoilla joita kaksi. Ristikkojen keskellä on reikä johon kehäkammi pannaan, josta pannaan kehäjalkojen päälle. Kuin näin on varustettu, pannaan puu ors, johon rihmalla kiinitetään rakset, niin monta kun on kehää, ja niitten läpi juoksee kehitessä rihma eli lankoja luoja – kankaan luoja, viepi sitä seinälle. (54)

Villan valmistaminen langaksi

Lampaita keritiä neljästi vuotessa. Keväillä Heluntain tienoissa keritään varpatakku. Pärttylin tienoissa keritään kesävilla ja syysvilla joulun alla sekä talvtakku keritään Marianpäivän lähellä. Kunkin keritsemistä ennen pitää pessä lampaat. ”Tulluo keritsemissii aika, pittiä pessä lampuat!” sanotaan. Pesemisellä puhastetaan villat. Useimmin varpatakun alla pitää lampaat pestä läävässä, sillä silloin on vielä kovin kylmä, jos järvellä pesis. Lampaita pestään läävässä lämpymällä vetellä ja pestessä käytetään useimmin saippuatakin. (55)

Kesävillan alla pestään lampaat järvessä. Järven rannalle tehtään pieni aituos, johon lampaat ajetua ja vielä pitää olla lampaihe vahtijat, jotka vartioivat, etteivät lampaat ryostäi pois, sillä aikain sitä aituostakaan niin hyvää tule tehdyksi. Pesemisen ajaksi pannaan kellurlammas – jolla on kello kaulassa – kiini karsinan sisälle, että lammaskatra viihtyisi paremmin, kun kellur pysyy siellä. Pesijä, eli pesijät ottavat kukin yhden lampaan ja viepi sen veteen oikein välkis vies pestään. Siellä lammasta käänellään ja vanutellaan oikein pannaan selällee (56) vetee, ei kuitenkaan lampaan päätä lasketa veteen. Kun yhden saapi pesseen, laskee sen pois katraan ja ottaa toisen. Syysvillalla ja talvtakulla myös pestään läävässä ja on mainittava, että yhtä lammasta pestessä läävässä pitää olla kaksi henkilöä, toinen mättää vettä ja toinen pesee. Lampaita oli vaan suomakkoloi ja oli mustii lampaita, valkeita lampaita ja harmaita lampaita ja jakaantuivat vielä ijän suhteen: emälampaat, karitsat ja vuonat. Ja karitsaksi kuului, kun talvella tehyt pääsiit syksyyn. Keväillä saataan emälampaista varpatakku ja vuonista – nuoremmista lievinä. Aina kun ensi kerran kerittiin, olkoon vaikka mihin aikaan vuotta, nimitetään se villa lievinäks. Niin nimitetään äpärvuoniiltakin saatut villat. Kun lammas toisen kerran poiki sanamana vuonna nimitettiin ne äpärävuoniksi. Myöskin kutsutaan nämä molemmat kevätvilloiksi (ja muut villat kuten ennen mainittu: kesä-syysvillat sekä talvitakku). Aina olivat nämä villat lyhemmät (57) toisista kolmesta villasta. Lampaat pesun jälkeen kun kuivivat, ne kohta kerittiin etteivät ennätä likaantua. ”Mäntii lampaita keritsemmiä!” sanottiin. Keritsemässä tavallisesti kävivät emäihmist naiset. Keritsemään varusteissa pantiin ja levitettiin läävään puhtaita olkija joiten päällä kerittiin. Keritsijä otti lampaan ja köytti siltä jalat kii, ettei lammas saa potki ja kipajua ja siis pyysyy paikallaan, että voisi saada kerityksi. Keritsijän vieressä oli villakor, johon hän sikäli pani villat, kun mikäli keritsi. Olipa toinenkin kori, että voi paremmat ja huvemmat villat eroittaa. Paremmat olivat: selkävillat, kuvevillat ja kaulavillat ja (58) olivat pitempiä, sekä pantiin yhteen. Huvempia oli vatsa-alusvillat, päästä saadut, sekä jalkojen päällä. Ne oli lyhempiä ja typijämpii. Joka lampaan villa – parempi villa pantiin villall – ne käärittiin eli kierettii noin puolta syltä pitkälle ”pötkylle”, joka sitten pantiin kiekka?olle. Se oli villa. Huvemmat jäivät levälleen koriin. Niin meneteltiin aina joka lampaan kerittyä. Vaikein kerittävä oli karitsa kaula ja karitsa kokonaan, sillä karitsa oli nuori lammas se visko pahemmin päätään ja kipaji. Ja ne piti tyttöjen keritä – piti oppii vaikeasta. Tyttölöille sanottiinkin ”karitsa (59) kaulan ko keritsettä ja housupolve paikkuatta, sit teitä naijua!” – se oli varmuuve merkki. Niiltä lampailta, joita aiotaan ottaa – teurastaa – niiltä kesävilla keritään ajemmalla kun tavallisesti, siksi että villa kerkesi sitten kasvaa, että sai paremmat turkinahat – ne kerkesivät tulla villakkuammaksi – eivät jääneet villat lyhviksi.

Ennen keträämistä. Ensiksi villat lajiteltiin mistä ja miten hyvistä villoista mitäkin tehtään. Jos kuka tarvitsi senmoista, eli muuta varten, villoja, johon ei ollut sopivia villoja itsellään, niin ne vaihettii – vaihettii villoi – (60) sen kanssa, joka taas tarvitsi senmoisija. Syksyillä naiset kävelivät villanyytti käessä, etsien ken kanssa saisi vaihtaa villoja. Kun näin oli varustettu, sekä kun oli yhenäköst villat, niin ne yhden kerran kun kartattiin, pantiin ne leppeiltään kuontaloksi – villakuontalo. Jos ei villat olleet ykstasast – ei olleet yhenäköset, oli seassa monen näkösiä esim. oli syvempharmaita ja vualakkoi, niin ne kartattiin kolme kertaa, että sotkeetuivat sekasin ja tulivat yksinäköseksi ja ne karttaamisien välillä vielä vatvottii. Leppiet ?otettiin penkille päällekkäin ja leppeihen päälle (61) pantiin paino, että kun käsillä nyhettiin vähittäin, ei päässyt paljon. Nyhtäissä villat puotettiin sikäli sillalle, joka oli ensin puhastettu, etteivät roskat pääse sekaantumaan villoihin. Kun saatiin villat nypityksi, ne sillalla sitten vavan kanssa vatvottii – villoja piestiin. Ja kun villat sen jälkeen vielä kartattiin, niin sitten jo ne tulivat hyviksi, sekasin – ei jäänyt vähintäkään kylkilöi villoihin – ei jäänyt villoja kiini toisiinsa. Siis pöyhääntyivät hajalleen. Nyt myöskin leppeiltä tehtiin ne kuontaloiksi. Yleiseen oli tapana että villat lyötiin jäntill ulkona, huoneen (62) villalla [?]. Villat pantiin liisteen päälle ja siihen lyötiin. Täten tulivat villat niin hyviksi, ettei niitä tarvinnut usein yhtään kartata. Se oli joutusaa ja sen toimitti henkilö yksinään. Kun oli mitä pakkasempi, ne sitten tulivat tällä tavoin paremmiksi. Tästä tehtään sitten villat kuontaloksi. Villakuontalot eli villat kun saataan kootuksi, pannaan kuontalo nutun sisään ja vanutettiin sitä, että paremmin kestää koossa.

Villat keritään keritsimillä, jotka teki maaseppä. Niissä oli puohtiet ja terä. Kartoilla kartataan. Jossa on kartakannet, kartaterä ja kartavarret (63) päänimityksiä. Villakoriloissa pitettiin leppeitä. Ennemmin kerrotulla vokilla sekä värttänällä villat keträttiin – keträttiin vokill, keträttii värttänäll.

[Kehrääminen, kertaaminen]

Pellavasainekset ja samoten liinat ovat keträttynä rihmaksi ja villat langoiksi – rihma ja lanka. Siis: pellavasrihma ja liinarihma, sekä kuten mainittu, lanka. Mutta myös pellavastappurarihmat, piälisterihmat, ruohirihmat ja aivinarihmat. Sitten liina: tappurarihmat, piälisterihmat, ruohirihmat ja aivinarihmat. Liina ja pellavarihmat jakaantuivat vielä: loimrihmat ja kuverihmat. Ja loimet sekä kuteet jakaantuivat kankaan nimellä myös esim. palttinaloimet ja palt-[ei näkyvissä].

Villat: takkuvillalankat, lievinälankat, kesävillalan[kat] (64) syysvillalankat. Nämä samoin jakaantuvat: loimlankat ja kuvelankat, sekä kankaan nimelläkin.

Rihmaa sekä lankaa kerrataan. Rihma: kalanpyydöksijä ja ompelorihmaksi. Kerrattava rihma pitää olla keträtty kieräksi, josta sitten saapi vahvaa rihmaa. Myöskin kerrataan rihmaa vaippojen loimiksi. Ja näitä varten tavallisesti kerrataan kakskertaseksi. Mutta joskus kerrataan joitakin tarpeita varten kolmikertaseksi, kuten esim. hienoa rihmaa kerrataan sellaiseksi liinasukkii varten.

Lankaa kerrataan jalkineita – sukkia, sekä käsineitä – kintaita varten. Ja molempia tarpeita usein kolme- ja neljäkertaseksikin. Ei juuri milloinkaan kerrata muuta tarvetta varten.

Niin rihmat kun langat kerrataan (65) siten, että pannaan eli kerratua – ki?? niin monta säijettä yhteen toistensa ympärille kuinka monikertasta tarvitaan.

Useimmin aina kerrataan vasekätiseksi. On huomattava että kun vasekätiseksi kerrataan, pitää olla oikiikätiseksi keträttynä. Lankoja usein keträtään vasenkätiseks ja oikiikätiseksi kerrataan, mutta rihmat aina keträtään oikiikätiseksi. Kertaaminen toimitetaan värttänäll eli vokill ja kerrataan tavallisesti rullalta eli värttänäll. Mutta joskus myös lanka eli rihma keritiä keräll josta kerrataan. Ja kerrataan niin monella rullalta eli värttinällä kerrataan kuinka monikertaseksi kerrataan. Kerrattaessa pistetään rullat puikkoo – rullapuikkoon, joka kiinitetään vokin sivuun. Tämä puikko pitää olla pitkä että rullat sopivat. Pitetään myös astian päällä (66) rullija jossa kerratessa pyörivät. Kerät pitetään kerratessa astiassa.

Kankaan loimiksi laitetaan rihmat siten että ne rullalta vyyhitiä. Ja kun kaikki niin loimirihmat kuin kuverihmatkin pitkälti ovat saatu keträtyksi, ne sikäli rullalta vyyhitään viipspuilla. Ja loimi eroitetaan eli luvetaan vyyhitessä kuartoloille, johon kuuluu 30 rihmaa kuhunkin kuartuo. Kuartoloittenkin summasta lasketaan kankaan pituuden suuruus. Kaartoloi pannaan samaan vyyhtiin niin paljon että saataa korva että tulee pirran levyyteltä. Kustakin vyyhistä siis saataan kankaan leveyydeltä ja vyyhtien eli korvien lukuisuus määrää kankaan pituuden. Kun loimet ja kuttiet ovat vyyhitty, ne sitten hapatettaa. Ne pannaan saaviin eli tiinuun joho myös pannaan lämmintä vettä. Vyyhtien päälle pantiin vielä painot – ensin olkija, etteivät päältä päinkään rihman mustu, kun (67) eivät pääse kohoomaan ylös vetestä, sitten tikut ja tikkujen päälle kivet. Yleiseen happattamisella jo saataan rihman hyviksi. Mutta aivinarihmoja, niistä oikein hyvää vuatetta laitetaan, hapatetaan kaurajauhojen avulla, joita pannaan rihmojen sekaan. Kun rihmat ovat happanneet, johon menee aikaa muutamia vuorokausija, ne sitten poukutaan. Ensin huuhotaan ne puhtaaksi – huuhotaan sylk’ves pois joka pitää rihman mustana ja hapraana. (Keträtessä nimittäin joutuu niihin sylkeä – keträääjä sylkee vähän väliä). Rihmojen poukkuuminen toimitetaan, kuten vaatteenkin, josta jälempänä kerrotaan. Kun ne poukkuumisessa ovat hauvottu, sotkettu ja huuhottu, ne jätetään sitten vielä likkomua josta sitten ne puseretaan – puseretaan vesi pois, ne sitten pannaan kuivamaan jossa annetaan olla niin kauvan että ne valkenuot. Kuivaissa ja valastessa rihmat eli vyyhit ovat pujotettu rihmariukuloille (68) jotka pitää olla siljat, etteivät revi eli taita rihmoja. Sitten kun ne ovat valaistut ja kun aijotaan ruveta kankasta laittamaan, loimirihmat kehitiä eli keritiä kehille joihin tulee kuhunkin kehään samaa kankasta varten saman verran. Niitä pannaan kahelle kehälle, sekä myös neljällekin kehälle. Kehien luvussa ei ole muuta, kuin jos on useammalla kehällä, on joutusampi luuvva kankasta. Kun on kehitty, sitten kankas luvvua – ikään kuin vyyhitään seinälle eli tuvan nurkissa oleville nauloille – kangasnauloille – toisista kangasnauloista toisille yli tuvan. Luuvessa eroitetaan rihmat paasmoille ja tulee niitä niin monta poasmaa ”kuin mon puasmane on pirta. ? paasmaaseen kuuu 30 rihmaa – 10 paasmoseen 10, 12 ja n.e. Kun saataan kangas luovuksi, se seinältä pannaan sitte letill.

Loimilankat rullalta vyyhitään viipspuill samoin kuin rihma loimet. Sitten kasteltiin ja annettiin vyyhti (69) viipspuilla että se kuivi. Näitä vyyhtijä ei pesty eikä poukuttu vaan ne kehitään sellaisina ja menetellään sitten niitten kanssa samoin kuin rihmojenkin. Hammeita varten vyyhillä ollessa lankoja painettii – värjättiin. Muuta kankasta varten ei juuri lankoina painettu.

s. 69-73 ei ole [leikattu irti]

(74)

Nyytinkiteko

Korutöitä oli vaatteusalalla nyytinki. Ne enimmäkseen tehtiin valkeasta rihmasta, mutta myös mustastakin, sekä pruunivärisestä. Aseita, millä nyytinki tehtiin, olivat: nyytinktyyny ja palikat, nyytinkpalikat, sekä tyynypuu eli keppi. Tyynypuuhun pantiin itse tyyny ja tyynyyn pantiin palikat. Nyytinkejä oli: kokovennäitä, puolvennäitä, polvikkaita, ?n kerjaselkäsii, torakareikäsii  ja piäskysepurstosii, sekä ruutukkaisii. Nyytinkejä käytettiin koristeena: esliinoissa, morsiusnastyykeissä, hurstiloissa, paijaolkapäissä ja (75) käsnästyykis ja kunkin nimellisijä nyytinkejä oli näissä kussakin.

Esliinass kun ensin oli alalaijas – helmas, nyytinki, oli sitten noin kolmeltsormelt välvuatetta ja taas oli nyytinki. Tällä tavoin oli tavallisesti viiskertua – on viisratisii. Mutta on kuusratisiiki.

Morsiusnästykissä oli nyytinki reunoill ja nyytinkiristikko kesell.

Appiloihe ja anoppiloihe hurstiloiss, hurstipiäpuoles pitettiin nyytinki myös.

Paijaolkkapäissä pitettiin myöskin ja ne paijat olivat arvokkaita, missä nyytinki oli, vaikkakin kaikkikin missä se oli, oli arvokasta.

Käsnästykin, jota pitettiin virsikirjaympärill ja ”kirkoskäyvessä” kiäs, oli nyytinkii.

Nyytikijen teko kuului melkein yksinomaan tyttöjen (76) toimeksi. He tavallisesti kokoontuivat – isot joukot naapurien tyttöjä – yksiin, etenkin lauvantai-iltoina töineen ja saunassa kävivät niitä tekemässä. Tässä työssä oikein kilpailtiin, kuka se kauniimman ja kaikin puoli paremman nyytinkin osasi tehdä. Ja varmempua tunnustettiin yleiseen. Tämä oli niin arvokasta ettei sama vaatekappale, missä nyytinkiä oli, esim. esliinass, saanut olla useampana pyhänä kirkoskäyvess päällä – vyöllä. Niitä samoja lajija piti siis olla useampia, että riitti toisija muutettavaksi. Näin jos riitti, sitä arvosteltiin hyvästi. Mutta oli ne nyytinkit tärkeitä tehtä. Vanhemmat (77) ihmiset patistelivat tyttöjä ja jos kuka vaivalla oppi, niin sanoivat: ”et vai opi! Koha pannua näpit vasara all, ni opit!” Tätä, sekä muutakin arvokasta, tehtiin myös muallakin ei vaan saunoissa, tehtiin heinällä ollessa esim. Kun ”muut käivät murkina piäll,” niin tytöt sillä aikaa, sekä myös muittenkin töitten välissä, tekivät niitä. (78)

[Seuraavat kuvat räisäläisistä käsitöistä eivät liity käsikirjoitukseen muuten kuin että niissä ilmenee mainittuja käsityötekniikoita: nyytinkejä ja yhdistävää reikäommelta.]

Räisäläinen huntu taiteltuna.
Huntu, jossa ainakin yksi hunnunväli. Museon tietojen mukaan pitsi on sininen. Mitat 78 x 80 cm. Räisälä. Néprajzi Múzeum NM 6547.
Kokokuva räisäläisestä nyytinkiesiliinasta.
Nyytinkiesiliina, jossa neljä harmaata nyytinkiä ja välissä reikäompelua. Pituus 76 cm, helman leveys 71 cm. Räisälä. Kunstkamera MAE No. 323-6.
Yksityiskohta räisäläisessä röppynästyykissä.
Röppynästyykin kulma. Reunassa nyytinki, sisempänä reikäompelua, reunimpana iskuhapsu. Räisälä. Kansallismuseo KA670.
Kokokuva räisäläisestä nyytinkiesiliinasta.
Nyytinkiesiliina, jossa neljä harmaata nyytinkiä ja yksi raita reikäommelta. Pituus 65 cm, leveys 47 cm. Räisälä. Kansallismuseo KA3425.
Lähikuva räisäläisestä nyytinkiesiliinasta.
Yksityiskohta esiliinasta KA3425.

Koruompelu eli tikkuamine

Ompelemisella koristettiin vaatteita, kuten paitoja, kostelija ja esliinoja, sekä viittoja. Paijoista koristeltiin – tikattii paijaryntäitä, paijakaulus ja paija hihasuut. Tämmöistä paitaa nimitettiin nyörhihane paita. Kostulista tikattii ryntiät – kostoliryntiät, kostoli hihasuut ja kostoli kaulus.

Esliinasta tikattii reuna kokonaan usein, mutta alareunaa joskus ei – silloin kun nyydinki oli alareunassa.

Viitoista tikattii (79) rohkamot, kaulus ja hihasuut. Näitä tikattiin rihmalla, langalla ja käytettiin myös mustaa jouhta, sekä kumakall, joksi nimitettiin värjättyjä puumollisii, myös rihmaa ja lankaa, käytettiin värillisijäkin. Tavallisesti käytettiin: paijassa rihmaa – värillistä sekä valkeaa, värillistä lankaa, kumakkaa ja mustaa jouhta; kostulissa valkeata rihmaa paitsi kauluksessa useimmin mustaa rihmaa; esliinoissa värillistä ja valkeaa rihmaa; viitoissa lankaa – värillistä.

Niitten koristeitten nimet, joita tikkuamisella tehtiin, olivat: paijassa puolpolvet, kokopolvet, kissakäpälät ja variksevarpast sekä hiirehyppöst; kosteliin tehtiin puoltikkuokset (80) kokotikkuokset. Kokotikkuokset olivat paremmat. Kostoliin tehtiin myös hihasuihe kolmtikkii, ryntäihe kakstikkii ja kauluksie kokakstikkii [?], sekä usein kolmtikkii; esliinoihin samoin, mutta ei aina; viitoissa tavallisesti yksi.

Tikkaaminen toimitettiin neulan avulla, johon rihma, lanka, kumakka eli jouhi pantiin. Muita työaseita tikkaamisessa, paitsi neula, oli: ompeluskoka ja syyrink. Kokalla pitettiin vaate kiini ja syyrinki pitettiin sormen päässä ettei neula riko sormea kun painetaan sitä.

Neulan avulla tehtiin myös välilöi joita käytettiin hunnuissa – hunnuväl (81) paijoissa – paijaolkapäissä, nästykkilöissä ja piäalaspussipiälyksissä.

Hunnuissa käytettiin tavallisesti kolme väliä – yksi isompi, sorme, jopa kahesorme levvyine väl ja kaksi pienempää jotka kukin kulki yli hunnun. Tämmöinen oli kolmväline huntu. Mutta oli myös yksvälisii huntuja. Välijen nimet oli: kokovennäitä, puolvennäitä, piäskysepurstosii, ankerjaselkasii [?], torokareikäsii ja kanasilmasii, sekä viipulaisii. (82)

Värjääminen – painamine

Kaikki värjääminen, eli oikeammin painamine, sillä värjäämiseksi ei milloinkaan sanottu, toimitettiin kotona. Sanottiin: painettii rihmoi, painettii lankoi painettii sarkoi, painettii hammeita. Ja senmoista aina saatiin, minkälaista haluttiin. Eikä ainoastaan, että työ tehtiin kotona, mutta myös väriaineetkin otettiin omilta mailta – metsistä. Raha ei melkein tullut kysymykseenkään. Väriaineita oli, eli painamisessa käytettiin omilta mailta: keltoi – keltaheiniä, kive karpeita, paska heinii, mataroi, mustikkoi, puolavarpoi, ruuvvapäitä, (83) pajatsime marjoi, lähtieruostetta, sepärauvvahikkii, nokkii, nuorta maituu, rasvaa, lepä kuorii, kataja lehväkkäitä oksia, sija puola varpoi, rautiaise koivu lehtilöi; osettiin: sinkivvii, kuparoniloi [?] ja alunua, sekä mustalastuloi.

Lähteet

Eero Väkiparran kuvan lähde.

Standard
Käsityöt

Ylioppilasosakuntien kansatieteelliset kokoelmat 1902: Laatokan-, Raja- ja Pohjois-Karjala, Kaakkois-Savo, Suomenlahden saaret

Tässä artikkelissa on listattu osa osakuntien kansatieteellisestä museosta löytyvistä esineistä, joiden paikkatieto on Laatokan-, Raja- tai Pohjois-Karjalassa, Kaakkois-Savossa tai Suomenlahden ulkosaarilla. Suomenlahden saarien esineistä puuttuu osa, sillä ne oli alkuperäisessä esineluettelossa luetteloitu ilmeisesti Uudenmaan tai Kymenlaakson puolelle, ja jätin ne vahingossa skannaamatta. Kaakkois-Savosta on mukana Lappeen ja Savitaipaleen pitäjät.

Karjalan Kannaksen osuus listasta on julkaistu aiemmin.

Voit selata esineitä tässä tai ladata listan excel-tiedostona. Olen laatinut listan osakuntien listauksen perusteella. Kuvaukset ovat peräisin Finnasta, osakuntien luettelosta tai jostain muusta lähteestä. Olen joskus lyhentänyt kuvaustekstejä, kaikkea ei välttämättä ole toistettu sanasta sanaan. Pyydän teitä siis huomioimaan, että tämän artikkelin luettelo ei ole kopio ylioppilasosakuntien luettelosta. Yhteensä karjalaisia esineitä on osakuntien listalla melkein 3000, joten olisi ollut kohtuuton homma toistaa kaikki sanastasta sanaan. Tässä julkaisemani luettelo on siis bootleg-versio, jonka laadin omaan käyttööni. Siinäkin oli jo aikamoinen homma, ja siksi haluan saattaa sen kaikkien kiinnostuneiden käytettäväksi, jos se suinkin vähentäisi turhaa työtä. Lupaan että jossain vaiheessa julkaisen myös alkuperäiset luettelot skannattuina (jos haluat tehdä sanatarkkoja sitaatteja, kannattaa ehdottomasti konsultoida suoraan alkuperäistä luettteloa), mutta kuvatiedostot vaativat vähän muokkausta.

Listassa näkyy lähdetietona se luettelosarjan osa, jossa esine on mainittu, tai jos esineestä on kuva jossakin, niin sitten tämä lähde. Kaikki listatut esineet kuitenkin löytyvät Schvindtin ja Sireliuksen luetteloista.

Lataa luettelo excel-tiedostona:

Ylioppilasosakuntien kansatieteellinen kokoelma 1902 astiLataa

Pohjois-Karjala

KA1611 Hakaset. Vertaa KA1613. Schvindt 1885.
KA1612 Hakaset. Vertaa KA1613. Schvindt 1885.
KA4056 Paidan sepalus, punaisella rihmalla runsaasti kuvitettu. Schvindt 1893.
KA4055 Pyyheliinan pää, jossa kuvat ovat osaksi kudonnaisia, osaksi ommeltuja; nyytinkiin päättyvä. Schvindt 1893.
KA1601 Kihlasolki. Samaa laatua kuin KA1599. Rautalangasta tehty paljin. Schvindt 1885.
KA1602 Kihlasolki. Samaa laatua kuin KA1599.  Schvindt 1885.
KA1603 Paidansolki, pieni, vaskinen. Schvindt 1885.
KA1571 Miestakki, musta, lyhyt; taskut sivuilla ja kaksi riviä verkanappia edessä. Schvindt 1885.
KA1527 Tykki. Schvindt 1885.
KA1528 Tykki. Schvindt 1885.
KA4062 Vöylliset, joissa riippuvat veitsi tuppineen ja luinen neulakota neuloineen ja rihmasäikeineen. Finna.

Ilomantsi

KA1545 Hame, valkeapohjaisesta puna- ja mustaviiruisesta puumulivaatteeta, lyhvillä liivinmuotoisilla hartiuksilla varustettu. Schvindt 1885.
KA4051 Kengät punaisesta, hopean kiiltävällä rihmalla kuvitetusta nahasta. Schvindt 1893.
KA1617 Kannukset. Schvindt 1885.
KA1618 Kannukset. Schvindt 1885.
KA4612 Hiiretyisnauha 4-lautainen.  Sirelius 1902.
KA1548 Naisenpaita, muodoltaan kuin lyhvillä hartiuksilla eli olkanauhoilla varustettu hame. Schvindt 1885.
KA1592 Käspaikan pääkoristeet.  Schvindt 1885.
KA1593 Käspaikan pääkoristeet.  Schvindt 1885.
KA4054 Pyyheliina, pitkä, nyytinkeihin päättyvä, päissä kudonnaisia punaisia kuvia. Vert. KA1079. Schvindt 1893.
KA1533 Röijy. Sirelius 1915.
KA1539 Röijy valkeapohjaisesta siniraitaisesta puumulivaatteesta, lyhyt, varustettu vyötäisnauhalla; kaksi nappia takana. Schvindt 1885.
KA1541 Körttiröijy tummansinisestä sarasta; hihat ovat olkapäiden kohdalla poitutu melkoisiin poimuihin; körttiä ei ole. Finna.
KA1537 Sarvenatakki (?) vaalakasta sarasta. Tummanisinisiä verkapalsia on vyötäisten kohdalla sekä edessä että sivuilla. Punanen nyöri on reunuksena ylt’ympäri ja on myös rinta samalla koristettu. Sirelius 1915.
KA1581 Valkoisesta puuvillalangasta neulotut sormikkaat. Sormikkaiden varret ovat lyhyet. Suussa on muutama kerros ohuella sinisellä pellavalangalla. Peukalo on istutettu kiilalla ja kiilalevennykset alkavat heti sinisen raidan jälkeen. Puuvillalanka on käsinkehrättyä. “Sormikintaat eli sormikkaat” Schvindt 1885. Finna.
KA1582 Valkoisesta, ruskeaksi värjääntyneestä puuvillalangasta neulotut sormikkaat, joiden sormien päät ovat avoimet. Varren suussa on muutama kerros joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin). Peukalo on istutettu kiilalla ja siinä on koristeena reikäraita.  “Sormikintaat eli sormikkaat” Schvindt 1885. Finna.
KA1604 Hopeasormus. Kanta on pyöreäsuikulainen, piirtämällä kuvitettu. Schvindt 1885.
KA1606 Hopeasormus, lännestä tullutta muotoa. Vertaa KA1767, 2740, 3177. Schvindt 1885.
KA1531 Säpsä, vennäin-uskoisien naisien päähine, musta. Schvindt 1885.
KA1532 Säpsä, punainen. Schvindt 1885.
KA1563 Karvalakki, pitkillä riippuvilla korvaksilla varustettu. Schvindt 1885.
KA1614 Vöylliskokkanen. Schvindt 1885.

Juuka

KA1542 Naisen röijy, tummansinisestä, raitaisesta puumulivaatteesta, vyötäisnauhalla varustettu. Vertaa KA1640-43. Finna.
KA1543 Naisen röijy, tummansinisestä puolivillavaatteesta, samaa laatua kuin KA1452. Finna.

Kaavi

KA1584 Hirvennahkavyö. Schvindt 1885.
KA1585 Hirvennahkavyö. Schvindt 1885.
KA1589 Puuvyö, viisi tuumaa leveä, pienistä puupalasista kokoonpantu. Schvindt 1885.

Kiihtelysvaara

KA1540 Körttiröijy viheriäpohjaisesta, viiruisesta villavaatteesta; hakaset edessä, napit takana. Finna.
KA1605 Hopeasormus. Vertaa saraperäsormuksiin Wiipurin läänissä. Schvindt 1885.
KA1568 Patsasturkki, lampaan nahkainen, päällys mustaa sarkaa. Schvindt 1885.

Kitee

KA1546 Morsiuspukuun kuulunut esiliina. Samanlaisesta vaatteesta ja samaan morsiuspukuun kuulunut kuin huivi KA1534. Finna.
KA1544 Villahame, sininen, pitkäraitainen, liivinmuotoisilla hartiuksilla varustettu. Schvindt 1885.
KA1534 Huivi, morsiuspukuun kuuluva, hienosta valkeasta vaatteesta, kulmissa lehti- ja kukkaompeluksilla koristettu. Schvindt 1885.
KA1580 Lapaset, naisen. Schvindt 1885.
KA1547 Reuhkakauluspaita. Pääntie eli kaula-aukko on hyvin väljä; sepalusta ei ole. Kaulus on leveä, poimuttu ja punaraitainen; hihat lyhyet. Schvindt 1885.
KA1575 Rukkaset, suden koivista tehdyt, pari kynttä on vielä rukkaisien kärissä kiinni. Sirelius 1915.
KA1575 Rukkaset. Sirelius 1915.
KA1535 Sarvenatakki, valkeasta sarasta, melkein samaa muotoa kuin Sortavalan sarvenanuttu KA1044 ja Hiitolan naisenviitta KA945-947. Kaulus on nahalla vahvistettu ja on lankaompeluksilla koristettuja nahkapalasia vyötäisien kohdalla (sekä edessä että sivuilla) ja hihojen suissa. Reunuksena ylt’ympäri on koittanan tapainen punainen nyöri. Etupuoli on koristettu sekä punaisella langalla että punaisilla verkapalasilla. Hakaiset vyötärisien kohdalla ovat valettua messinkiä Leveässä helmassa on, kuten tavallista Wiipurin läänin viitoissa, kummallakin sivulla pikkuhalekama. Schvindt 1885.
KA1536 Sarvenatakki, samaa laatua kuin KA1546, vain vähemmän koristettu. Sirelius 1915.
KA1569 Pitkä sarkatakki, vaalakka, väljän viitan muotoinen. Schvindt 1885.
KA1530 Myssy (vanhan naisen), puumulivälinen. Schvindt 1885.
KA1608 Vyösolki. Vertaa solkia vöissä KA1756 ja KA1759. Schvindt 1885.
KA1609 Vyönsolki. Vertaa vyölukkoja Räisälässä. Schvindt 1885.
KA1586 Hirvennahkavyö, neljättä tuumaa leveä, vaskisilla koristuksilla varustettu. Schvindt 1885.
KA1588 Naisen vyö, on pitkä, toista jalkaa leveä, kirjavaraitainen vaatekaistale. Schvindt 1885.
KA1610 Vyönsolki, samaa laatua kuin KA729 ja KA1776. Sirelius 1915.

Liperi

KA4611 Sormikkaat valkoista puumulilankaa; suut läpikirjoille neulotut. Sirelius 1902.

Nurmes

KA1596 Lehmän karvoista kudottu vaatekappale. Schvindt 1885.
KA1550 Sukat, puumulilankaiset, valkeat, punasella kuvitetut. Vertaa sukkia Hämeestä. Schvindt 1885.

Kontiolahti

KA4061 Vyönhela eli lappa. Schvindt 1893.
KA4058 Hirvivyönsolki vaskesta, ylen iso, neliskulmainen. Schvindt 1893.
KA4068 Avainkoukku, edellisen muotoinen. Schvindt 1893.

Pielinen

KA4064 Hakaset, vasikiset, yhtä laatua kuin KA1612, vertaa KA1613. Schvindt 1893.
KA4065 Hakanen, yhtä laatua kuin edellinen, vaan pienempi. Schvindt 1893.
KA1558 Lakkari, karttuunista; suu on aivan pieni, vain pari tuumaa leveydeltään. Schvindt 1885.
KA1579 Kintaat. Schvindt 1885.
KA1560 Lapsen myssy. Schvindt 1885.
KA1561 Lapsen myssy. Schvindt 1885.
KA1562 Lapsen myssy. Schvindt 1885.
KA1576 Rukkaset, peuran nahasta. Schvindt 1885.
KA1578 Rukkaset, koirannahkaiset. Schvindt 1885.
KA4053 Karhunnahkarukkaset. Vert. KA1741. Schvindt 1893.
KA1599 Rintasolki, samaa muotoa kuin KA1597 ja KA1598, vaan pienempi ja koristuksitta. Finna.
KA4057 Kihlasolki, hopeinen, isoreikäinen, kuten Pohjois-Karjalan ja Savon soljet yleiseen. Schvindt 1893.
KA1549 Sukat, villaiset, tummanharmaat, pitkien varsien päästä valkeat. Schvindt 1885.
KA1551 Karvassylingit ovat karvoista tehdyt varrettomat sukat. Schvindt 1885.
KA1552 Sukkanauha, kokalla tehty. Finna.
KA1553 Sukkanauha, kokalla tehty. Schvindt 1885.
KA1554 Sukkanauha, kokalla tehty. Schvindt 1885.
KA1555 Sukkanauha, kokalla tehty. Schvindt 1885.
KA1556 Sukkanauha, kokalla tehty. Schvindt 1885.
KA1574 Varsniekka laapatit (tuohisaappaat) lapset. Schvindt 1885.
KA1564 Näätä reuhka, samaa muotoa kuin kirjavapuuhkoiset karvahatut Wiipurin läänissä. Katso KA622 ja KA829. Tämä on vain pienempi. Schvindt 1885.
KA4052 Näätäreuhka. Schvindt 1893.
KA1525 Myssy. Schvindt 1885.
KA1526 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA4050 Myssy, musta, tavallista tykkimyssyn muotoa, käytännössä vielä v. 1867. Schvindt 1893.
KA1616 Avainkoukku. Schvindt 1885.
KA4063 Vöyllispyörä, yhtä laatua kuin KA1386 ja 1387. Schvindt 1893.
KA4059 Hirvivyönsolki vaskesta, ylen iso, neliskulmainen. Schvindt 1893.
KA4060 Hirvivyönsolki vaskesta, ylen iso, neliskulmainen. Schvindt 1893.
KA1587 Hirvennahkavyö. Schvindt 1885.
KA1590 Virkattu vyö. Schvindt 1885.
KA1591 Virkattu vyö. Schvindt 1885.
KA4067 Avainkoukku, yhtä laatua kuin KA1779. Schvindt 1893.

Rääkkylä

KA1517 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA1518 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.

Tohmajärvi

KA1607 Korvarenkaat, vaskiset. Schvindt 1885.
KA1600 Rintasolki, samanlainen kuin KA1597. Schvindt 1885.
KA1519 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA1520 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA1521 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA1522 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA1523 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA1524 Myssy. Schvindt 1885.
KA1613 Sarvenanutun hakaset. Katso KA1535. Schvindt 1885.
KA1615 Vaskivampa, vyöllä pidetty. Huomaa vanhanaikuista koristustapaa. Schvindt 1885.
KA1559 Lakkari. Schvindt 1885.

Raja-Karjala

Salmi

KA3579 Vaatepala, johon on kudottu yhdeksän erilaatuista käspyyhkeen päissä käytettyä kuosia. Schvindt 1893.

Suistamo

KA1073 Paitavyö. Schvindt 1883.
KA3554 Sorokka eli vaimon päähine, mustasta silkkikankaasta tehty. Schvindt 1893.
KA4414 Koadiet.  Sirelius 1915.
KA3578 Tasku kukikkaasta sametista, kaitasuinen, viilivyöllä vyötettävä. Schvindt 1893.
KA3562 Nauha, paksusta silkkirihmasta tehty. Viskoosi. Schvindt 1893: sulkuvyö, paksusta silkkirihmasta tehty. Finna.
KA3563 Sulkuvyö paksusta silkkirihmasta tehty, nuppuihin päättyvä. Schvindt 1893.
KA3576 Korvallinen eli usniekka. Schvindt 1893.
KA3558 Lenta eli tytön päähine: kämmenen leveinen, nauhalla reunustettu, päätä ympäröivä samettikaistale, jonka päälle on liitetty kullan kiiltävä kaluuna ja josta riippuu niskassa punainen silkkivaate. Vert. Hiitolan ja Sortavalan pintelejä. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA3559 Lenta, samaa laatua kuin KA3558 paitsi että samettialusta puuttuu ja niskassa riippuvan silkkivaatteen siassa on leveitä silkkinauhoja, kuten Sortavalan pääpintelissä.
KA3560 Lenta, samaa laatua kuin KA3558 paitsi että samettialusta puuttuu ja niskassa riippuvan silkkivaatteen siassa on leveitä silkkinauhoja, kuten Sortavalan pääpintelissä.
KA3565 Käspyyhe yhtä laatua kuin KA3547 ja 3548 paitsi että päät ovat leveillä pitsellä reunustetut. Schvindt 1893.
KA3568 Rista tshieppien kanssa. Kreikan uskoisien rintaristi ynnä siihen kuuluvat kaulaketjut. Risti on hopeinen, ketjut vaskiset. Schvindt 1893.
KA3569 Rista, samaa muotoa kuin KA3568. Hopeasta. Schvindt 1893.
KA3570 Rista, hopeasta. Schvindt 1893.
KA3566 Puuvillalangasta neulotut valkoiset sormikkaat. Niiden suussa on pitsineulereunus, ja kämmenselässä on kolme pystysuuntaista pitsineuleraitaa. Peukalo on istutettu kiilalla. Kämmenen puoli ja sormet Finna.
KA3567 Puuvillalangasta neulotut valkoiset sormikkaat. Rannekkeessa on lyhyt joustinneuleresori (2 oikein, 2 nurin), muuten sormikkaat ovat sileää neuletta. Peukalo on istutettu kiilalla. Finna.
KA3571 Sormus, hopeinen rengaskanta. Vert. KA3524. Schvindt 1893.
KA3551 Tsheptshä eli vaimon myssy. Kuvikkaasta kiiltokankaasta tehty. Schvindt 1893.
KA3552 Tsheptshä, kuvikkaasta kiiltokankaasta tehty. Schvindt 1893.
KA3553 Tsheptshä, silkkivaatteesta tehty. Schvindt 1893.

Suojärvi

KA3557 Sorokka, silkkinen, kuvikas. Schvindt 1893.
KA4401 Hartiushame vihertävää silkkukangasta; hartuukset yhtyvät takapuolella hameen kauluksen kohdalla. Sirelius 1902.
KA3561 Lötöt ovat tuohivirsujen tapaisia jalkineita, isoilla paula-ansoilla varustettuja; pohja on kolmen tuohiliuskan leveinen. Schvindt 1893.
KA3577 Stankat eli korvarenkaat, isoilla kivillä koristetut. Schvindt 1893.
KA3564 Sulkuvyö, yhtäläinen kuin KA3536. Schvindt 1893.
KA4400 Naisen röijy, vihertävää silkkikangasta. Selkävaate, joka päättyy vyötäisten kohdalla, on ylöspäin levenevä ja hihojen vaatteet ulottuvat sen alapäähän asti. Vyötäisten alapuoli on selkäpuolella eri kappaletta, joka runsaasti poimutettuna liittyy selkäkappaleeseen ja hihojen vaatteisiin. Kauluksen etupuoli on kurenauhalla varustettu. Sirelius 1902.
KA3555 Tsheptshä, kiiltokankaasta tehty. Schvindt 1893.
KA3556 Tsheptshä, kiiltokankaasta tehty. Schvindt 1893.
KA3573 Veitsen kannattimet, vaskiset, monijäseniset, vyössä riippuneet. Sirelius 1915.
KA3572 Vyösolki, vaskinen. Schvindt 1893.
KA3574 Suga eli kampa, tihjäpiinen, luusta leikattu. Schvindt 1893.
KA3575 Suga, luusta leikattu, pienempi kuin KA3574. Schvindt 1893.

Keski-Karjala

KA1020 Morsiushansikkaat. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1000 Sorokka.  Väli: Koiranhäntä-kirjat. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1001 Sorokka.  Väli: Suvensilmä-kirjat; silkki-otsa. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1002 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1003 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1004 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1005 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1006 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Finna.
KA1007 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. FInna.
KA1008 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1009 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1010 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Finna.
KA1011 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Finna.
KA1012 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1013 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Finna.
KA1014 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Finna.
KA1015 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1016 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Finna.
KA1017 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1018 Sorokka. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA998 Sorokka. Kesellisen tai välin kaava on linnun kuvat. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA999 Sorokka.  Väli: Puolanlehti-kirjat. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA4478 Kannuksen remelin solki yhtä kokoa kuin KA4467, rautainen. Vaskinen palkin on kiinnitetty poikkirautaan, joka jakaa paljonaukon kahteen ylospäin levenevään nelikulmaiseen osaan. Kurkijoki tai Jaakkima. Sirelius 1902.
KA1032 Nyytinki, painamaton. Vertaa Sakkolan nyytinkeihin. Kurkijoki tai Jaakkima. Linnove 1947.
KA1033 Nyytinki, painamaton. Vertaa Sakkolan nyytinkeihin. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1034 Nyytinki, painamaton. Vertaa Sakkolan nyytinkeihin. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1021 Pyyhinliinan pää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1022 Pyyhinliinan pää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1023 Pyyhinliinan pää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1024 Pyyhinliinan pää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1025 Pyyhinliinan pää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1026 Pyyhinliinan pää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1027 Pyyhinliinan pää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1028 Pari pyyhinkiinanpäitä, kukkakuvilla kirjattu. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1029 Pari pyyhinkiinanpäitä, kukkakuvilla kirjattu. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA4462 Vaskisolki, kehä on kapea, nystyräinen, otalaitainen. Paljin, joka on ollut kehäperäinen, puuttuu. Sirelius 1902.
KA4463 Rintasolki, vaskinen, pieni, kapeakehäinen. Paljin kehäperäinen. Jaakkima tai Kurkijoki. Sirelius 1902.
KA4469 Rintasolki, keskikokoinen, leveäkehäinen, mykevä, hopeinen. Kehän laidat ovat sahan terää muistuttavalla hienopiirteisellä viivalla koristellut. Kurkijoki tai Jaakkima. Sirelius 1902.
KA4470 Rintasolki, keskikokoinen, leveäkehäinen, mykevä, hopeinen. Paljinreikää ympäröi tiheäpiirteisellä hammasviivalla kuvattu seitsenkärkinen tähti. Kurkijoki tai Jaakkima. Sirelius 1902.
KA4471 Rintasolki, keskikokoinen, leveäkehäinen, mykevä, hopeinen. Osaisilla lehdillä ja ratasmaisilla ympyröillä kuvitettu. Kurkijoki tai Jaakkima. Sirelius 1902.
KA4472 Rintasolki, keskikokoinen, leveäkehäinen, mykevä, hopeinen. Puiden kuvilla koristettu. Kurkijoki tai Jaakkima. Sirelius 1902.
KA4473 Rintasolki, iso, hopeinen, mykevä. Ristin kuvia. Kurkijoki tai Jaakkima.  Sirelius 1902.
KA4474 Rintasolki, iso, hopeinen, mykevä. Hertan kuvia ja sahantäreviivaa.Kurkijoki tai Jaakkima.  Sirelius 1902.
KA4475 Rintasolki, iso, hopeinen, mykevä. Oksan kuvia. Kurkijoki tai Jaakkima.  Sirelius 1902.
KA4476 Rintasolki, iso, hopeinen, mykevä.  Kurkijoki tai Jaakkima.  Sirelius 1902.
KA4477 Rintasolki, iso, hopeinen, mykevä. Viisikulmaisella tähdellä koristeltu. Kurkijoki tai Jaakkima.  Sirelius 1902.
KA4499 Sormus: kanta on muodostettu kuudesta yhteisen keskipisteen ympäri laaditusta ympyrästä. Sirelius 1902.
KA997 Naisen karvalakki. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1030 Tyynynpäällyksenpää, revintäinen, punaisella ja sinisellä langalla kirvuttu. Kirjutuksien kaavaa vertaa kaalirauan kuviin KA36 ym. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.
KA1031 Tyynynpäällyksenpää. Kurkijoki tai Jaakkima. Schvindt 1883.

Jaakkima

KA4427 Musta, korkeapesäinen miehen huopahattu, joka levenee ylöspäin. Finna.
KA4503 Korvarenkaat: kantimet ovat saranalliset, silmukkaperäiset. Heltan keskessä on iso pyöreä syvennys ja sen laitoja ympäröi samallisista syvennyksistä muodostettu kehä. Sirelius 1902.
KA4435 Hakavyö ja tuppi. Kapea nahkavyö, joka on komealla vaskisoljella varustettu. Soljen keskiosa eli haka muistuttaa kahdeksan numeroa, jonka keskikohta on sivulle laajennettu. Finna.
KA4456 Tankin hakanen, vaskinen, lyhytperäinen, kaksireikäinen. Sirelius 1902.
KA4457 Tankin hakaset, vaskiset, herttaperäiset, kolmireikäiset. Sirelius 1902.
KA4504 Vaskiheloja eli pieniä renkaita. Sirelius 1902.
KA4445 Nappi, vaskinen, pyöreäkehäinen, viidellä ympyrän kuvalla ja pilkkuviivoilla koristeltu, ollut silmukantainen. Sirelius 1902.
KA4447 Nappi, lyijyinen, silmukantainen, pallomainen. Sirelius 1902.
KA4448 Nappi, vaskinen, samaa muotoa kuin edellinen mutta päitä kiertää pilkkuviivat. Sirelius 1902.
KA4449 Paidan napit: kaksi hopeista silmukantaista ja päältään puolipallon muotoista nappia, joiden kantoja yhdistää kahdeksan numeron muotoinen hopea. Sirelius 1902.
KA4438 Pintelinauha, leveä kukikas silkkinauha.  Sirelius 1902.
KA4461 Rintasolki: hopeinen herttamainen solki, jossa on vaskinen paljin ja jonka herttapyettä kattaa komireikäinen kruununtapainen laajennus. Finna.
KA4464 Rintasolki, yhtä laatua kuin edellinen, mutta kehä pilkkuviivoilla koristeltu; paljin rautainen. Sirelius 1902.
KA4465 Rintasolki, yhtä muotoa kuin KA4463 mutta vieläkin pienempi ja kapeampikehäinen. Sirelius 1902.
KA4466 Rintasolki, yhtä kokoa kuin KA4463, mutta leveämpikehäinen ja kovin mykevä; kehä on pilkkuviivoilla kuvitettu. Sirelius 1902.
KA4468 Rintasolki, keskikokoinen, leveäkehäinen, mykevä, vaskinen. Kehän ulkolaita on kaksinkertaisella pilkkuviivalla koristettu. Sirelius 1902.
KA4483 Sormus, se levenee kohti kantaansa, joka on levennyksen yhtenäinen jatko. Sirelius 1902. KA4486 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu. Sirelius 1902.
KA4487 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu.herttojen ym. Kuvia. Sirelius 1902.
KA4488 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu. Sirelius 1902.
KA4489 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu. Sirelius 1902.
KA4490 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu. Sirelius 1902.
KA4491 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu. Sirelius 1902.
KA4492 Sormus. Kanta suora nelikulmio. Levenee kantaansa kohti. Sirelius 1902.
KA4493 Sormus. Kanta suora nelikulmio.  Sirelius 1902.
KA4494 Sormus. Hopeinen, kanta vinoneliö. Sirelius 1902.
KA4495 Sormus. Ristikantainen: risti suorasivuinen. Kannassa on ollu helmi. Sirelius 1902.
KA4496 Sormus. Ristikantainen: risti suorasivuinen.  Sirelius 1902.
KA4497 Sormus. Ristikantainen: risti lehtimäinen. Sirelius 1902.
KA4498 Sormus. Ristikantainen: risti lehtimäinen. Kannan jatkona on ollut herttamainen levennys. Sirelius 1902. KA4500 Sormus: herttakantainen. Sirelius 1902.
KA4501 Sormus: kanta on pitkä, vain sormuksen levinen. Kannan päitten kohdilla on silmukka, johon arvatenkin pikkurengas on ollut kiinnitettynä. Sirelius 1902.
KA4502 Sormus. Kanta leveä ja paksu kahdeksankulmio, jonka keskellä on raittilaitainen reikä ja tämän ympärillä kaksi pienistä kuppimaisista syvennyksistä muodostettua kehää. Ulkomaisen kehän kuppien välillä on rengasperäisiä silmukoita. Sormus on paksutekoinen ja leviää kantaansa kohti. Sirelius 1902.
KA4450 Viitan hakaset, vaskiset, silkukantaiset, avoperäiset. Sirelius 1902.
KA4451 Viitan hakaset, vaskiset, silkukantaiset, avoperäiset. Sirelius 1902.
KA4452 Viitan hakaset, vaskinen, silmukantainen, umpiperäinen. Sirelius 1902.
KA4453 Viitan hakaset, puikeaperäiset. Perän kummassakin laidassa on kiinniomeplua varten kolme reikää. Sirelius 1902.
KA4454 Viitan hakaset, pyöreäperäiset. Perien laidoissa on toisessa 10, toisessa 6 reikää. Sirelius 1902.
KA4455 Viitan hakaset, vaskinen, eläintä (lintua) muistuttava, seitsenreikäinen.  Sirelius 1902.
KA4459 Vyölappoja, vaskisia.  Sirelius 1902.
KA4429 Vollivästi Sirelius 1915.

Kurkijoki

KA4402 Sorokka. Otsa ja patsaat ovat yhteen kasvaneet ja otsallinen on nyhentäinen. Otsalliseen on ommeltu valkearihmaisia kirjoja. Sirelius 1902.
KA4403 Sorokka. Otsa ja patsaat ovat yhteen kasvaneet ja otsallinen on nyhentäinen. Otsalliseen on ommeltu valkearihmaisia kirjoja. Sirelius 1902.
KA4404 Sorokka. Otsa ja patsaat ovat yhteen kasvaneet ja otsallinen on nyhentäinen. Otsalliseen on ommeltu puna- vihreä ja valkorihmaisia kirjoja. Sirelius 1902.
KA4405 Sorokka. Otsa ja patsaat ovat yhteen kasvaneet ja otsallinen on nyhentäinen. Otsalliseen on ommeltu puna- vihreä ja valkorihmaisia kirjoja. Sirelius 1902.
KA4406 Sorokan otsallinen samaa laatua kuin KA61. Finna.
KA4446 Pöksynnappi, samaa laatua kuin edellinen mutta oksia ja ympyröitä kuvaavilla pilkkuviivoilla koristettu. Sirelius 1902.
KA4505 Vaskikampa: seän päitä koristaa hevosen pää. Sirelius 1902.
KA4433 Kannus, yhtä laatua kuin edellinen. Sirelius 1902.
KA4434 Kannus, yhtä laatua kuin edellinen. Sirelius 1902.
KA4416 Naisen kokkaniekka kauhtana, samallainen kuin KA1019. Sirelius 1902.
KA4437 Paitavyö, punaisen ja vihreän kirjava, ristikkonauha. Finna.
KA4444 Hursti. Palttinalakana, jonka ylipäähän on ommeltu valkoinen nyytinki. Sirelius 1902.
KA4414 Pääpyyhe. Tylsökulmaisen, tasakylkisen kolmion muotoinen valkea vaatekappale, joka on pitkinpäin kaksinkerroin käännetty ja jonka tylsäkulma on kurottu yhteen vastaisen sivun keskiosan kanssa.
KA4428 Ärmäkkä Sirelius 1915.
KA4408 Lakki, samaa muotoa kuin edellinen. Yhteen ommellut syrjät ovat väliniekkoja. Sirelius 1902.
KA4409 Lakki, samaa muotoa kuin edellinen. Yhteen ommellut syrjät ovat  pitsivälisiä. Sirelius 1902.
KA4410 Lakki, samaa muotoa kuin edellinen. Yhteen ommellut syrjät ovat  pitsivälisiä. Sirelius 1902.
KA4412 Myssy samaa laatua kuin edellinen, sinipunertavan vihreän ja keltaisen täpläistä vaatetta. Sirelius 1902. KA4440 Hantuukki: nelikulmainen vaatekappale, joka on valkeilla, punaisilla ja sinisillä rihmaröpyillä reunustettu ja jonka laitaa kiertää polvekas punainen kirjailu. Sirelius 1902.
KA4441 Hantuukin pää, nyhentäiskirjonnalla koristettu. Sirelius 1902.
KA4442 Hantuukin pää, nyhentäiskirjonnalla koristettu. Sirelius 1902.
KA4443 Hantuukin riput. Pyyheliinan pää, johon on ommeltu koristeita (pöydänjalkoja?). Sirelius 1902.
KA4418 Naisen paita: pääntie on iso, puoliympyrän kaarena olkapäiden alapuolella syventyvä; sepalus on keskellä; hihojen suut liitinkiniekat. Paidassa on alaset ja yliset, jälkimmäiset hienompaa kangasta. Sirelius 1902.
KA4479 Risti, kreinkanuskoisen kaulassa kantama. Sirelius 1902.
KA4480 Risti, sama kuin edellä mutta suurempi. Sirelius 1902.
KA4420 Säämyskärukkaset, arvatenkin naisten käyttämät. Sirelius 1902.
KA4467 Rintasolki, edellistä suurempi, vaskinen. Sen leveän kehän kumpaakin laitaa päärmävät pistemäiset nystyrät. Sirelius 1902.
KA4421 Valkoisesta puuvillalangasta neulotut sormikkaat. Sormikkaiden suissa on pitsineuleraita, muuten ne ovat sileää neuletta. Peukalo on lisätty kiilalla. Peukalokiilassa sekä käden ulkosyrjässä on pystysuuntaiset reikäraidat. Finna.
KA4422 Valkoisesta puuvillalangasta neulotut lyhytvartiset sormikkaat. Niiden suut ovat pykäreunaista pitsineuletta. Peukalo on istutettu kiilalla ja myös peukalokiilan keskellä on pystysuuntaista reikäneuletta. Muuten sormikkaat ovat sileää neuletta. Finna.
KA4423 Valkoisesta puuvillalangasta neulotut lyhytvartiset sormikkaat. Niiden suussa on pitsineuleraita ja kämmenselässä on reikäneuleena tehty vinoneliökuvio. Myös peukalokiilassa ja sormikkaan ulkosyrjässä on reikäneuletta. Muuten sormikkaat ovat sileää neuletta.
KA4481 Sormus, hopeinen, leveä, sileä. Sirelius 1902.
KA4482 Sormus, se levenee toista puoltaan kohti (saraperäinen). Leveämpi puoli on kuvitettu. Sirelius 1902. KA4484 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu. Vaslkinen. Miehen kuva. Sirelius 1915.
KA4485 Sormus. Kanta on litteä, leveä, muuhun sormukseen nähden eri osan muodostava, kirjailulla somistettu. Nelijalkaisen otuksen kuva. Sirelius 1915.
KA4425 Sukkanauhat, yhtä laatua kuin edelliset, mutta nauhan leveä osa on koalla tety ja vuoritettu. Sirelius 1902.
KA4415 Naisen hattu: kupeilta kaareviksi korvallisiksi laskeuvia laitoja kiertää revonnahkapuuhka. Hattu on mustalla sametilla päällystetty. Sirelius 1915.
KA4458 Vyösolki rautainen, ison pitkä- ja tylppänokkaisen ompelukokan muotoinen. Sirelius 1902.
KA4436 Vyö, samaa laatua kuin KA1473. Sirelius 1902.

Parikkala

KA4460 Hatunnauhan solki, tinainen. Sirelius 1902.
KA4417 Naisen liivi: hihallinen, tummansinisestä sarasta tehty liivi, jonka kahdesta kappaleesta ommeltu selkävaate suippenee lyhyeksi umpinaiseksi lörtiksi ja jonka hihojen suissa on napikas halkeama. Sirelius 1915.
KA4426 Huopahattu.  Sirelius 1915.
KA4431 Kannus, rautainen, pyörän kannin on käyrä. Sirelius 1902.
KA4432 Kannus, rautainen, pyörän kannin on suora. Sirelius 1902.
KA4430 Jouhikkaat, eli neulakinnastekniikalla valmistetut käsineet. käsineet, nuottamiehen käsineet Jouhikkaita käytettiin miltei yksinomaan nuotanvedossa, koska ne eivät imeneet vettä itseensä, vaan pysyivät verrattain kuivina. Kintaiden KA7824 kohdalla sanotaan. “Jouhikkat ovat siitä hyvät, että ne, jos ovat jäätyneetkin, muutaman kerran venheen laitaan lyötyä ovat jälleen sulat ja tuntuvat ne aina kädessä lämpimältä. Käyttäessä ei niitä tarvitse kuivata. Kestävät 10 vuotta”. Finna.
KA4439 Nuuvekansan merkki: pyöreä, punapäärmeinen ja mustapäällyksinen vaatealusta, jonka keskeen on ompelemalla kiinnitetty joukko keltaiseksi värjätyitä höyheniä ja punaisia ja vihreitä paperihetaleita. Sirelius 1902.
KA4411 Vanhan mummon myssy valko- ja punaraitaista kangasta, pyöreäkupuinen; sivut ja laki ovat eri kappaleista tehdyt. Sirelius 1902.
KA4413 Lapsen myssy samaa muotoa kuin edellinen. Laki on ruskeanpunaista samettia, reuna kartuunia. Sirelius 1902.
KA4419 Naisen rukkaset, samanlaiset kuin KA3470, mutta peukalot eivät ole nahkalla päällystetyt. Sirelius 1902.
KA4424 Sukkanauhat: kaksi pitkän poikeaa, mustan ja punaisen kirjavasta kankaasta tehtyä leveää nauhaa, joitten päistä johtuvat kapeat punaiset nauhat. Sirelius 1902.
KA4407 Vanhan mummon myssy: valkea puumulinen vaatekappale, jonka kukin syrjä on 46 cm pitkä, on taitettu kaksinkerroin; yhdet taitteen puoliset syrjät ovat ommellut yhteen ja näitten syrjäin vastaiset sivut ovat 16,5 cm laajuudelta kaksinkerroin käännetyt; ne vapaiksi jääneet syrjät, joihin yhteen ommellut syrjät päättyvät, ovat laitoihin tehtyjen läpien kautta johdetulla kurenauhalla varustetut. Finna.

Pälkjärvi

KA4066 Turkin hakaset, vaskiset; heikkoa korutavaraa. Schvindt 1893.
KA1557 Lakkari, irtonainen tasku, sinipohjaisesta puuvillakankaasta tehty. Suuaukon leveys noin puolet itse lakkarin leveydestä. Lakkareissa, joita naiset kantavat vyötäisillään, pidetään nästyykki, kääntöpääveitsi yms. pientä tavaraa (pääkirja). Finna.
KA1583 Kinnas, naisen. Schvindt 1885.
KA1567 Miehen lakki, mustalla lampaan nahalla reunustettu, puumulivälinen. Schvindt 1885.
KA1565 Patalakki, ommeltu sinisestä sarasta. Saumoja peittävät punaiset verkanauhat. “Lakki on jäänyt pois käytöstä ennen 1860-lukua.” Finna.
KA1566 Patalakki, samaa laatua kuin KA1565; nauhan tapaiset verkakaistaleet ovat mustat. Schvindt 1885.
KA1595 Pitsi. Schvindt 1885.
KA1594 Ompelu. Schvindt 1885.
KA1577 Rukkaset, sudennahkaiset puuhkakäsineet, lampaan nahalla suista reunustetut. Schvindt 1885.
KA1538 Naisen röijy tummansinisestä sarasta, suora, hakasilla kiinni pidettävä. Sirelius 1915.
KA1572 Körttiröijy, miehen, sinisestä verasta, lyhyt; taskut sivuilla, kaksi riviä verkanappia edessä, kaksi nappia takana ja kummassakin hihansuussa. Schvindt 1885.
KA1597 Hopeasolki. Suurireikäinen ja kaarikuvilla koristettu. Schvindt 1885.
KA1598 Hopeasolki. Suurireikäinen ja kaarikuvilla koristettu. Schvindt 1885.
KA1570 Miestakki, vaalakasta sarasta, lyhyt; taskut sivuilla. Schvindt 1885.
KA1573 Viertokengät, tuohivirsujen tapaiset; pohja ansojen välillä viiden tuohiliuskan levyinen. Schvindt 1885.
KA1515 Tykki ja myssy tavallista muotoa. Schvindt 1885.
KA1516 Tykki ja myssy. Schvindt 1885.
KA1529 Tykki. Schvindt 1885.

Sortavala

KA1048 Esiliina, valkoinen, koristettu rivoilla eli ripsuilla; ehkä vielä tavallisemmin oli se kirjattu “kumakalla” eli punaisella puumulilangalla. Schvindt 1883.
KA1047 Hame. Pitkäjuovainen, 6-pohjainen, niin että siinä ovat melkein kaikki sateenkaaren värit, punainen, viheriä ja sininen kumminkin valtaavampina. Finna.
KA1066 Housut ovat samallaisesta vaatteesta kuin mekko (KA1065); niiden lahkeet pidettiin sukkien sisässä. Schvindt 1883.
KA1042 Valkoinen huivi pidettiin kaulasas eli hartioilla turkin päällä. Schvindt 1883.
KA1045 Silkkihuivi kannettiin kaulassa liivin päällä pyhäpäivinä. Schvindt 1883.
KA1062 Huopahattu on korkeapesäinen. Finna.
KA1059 Tasku, pidettiin vyöllä, edessäpäin vähän kupeella, niin että se liivinhelman alta hyvästi näkyi. Finna.
KA1053 Lipokkaat ovat valkeasta nahkasta ja punaisella nahkalla reunustetut, muuten ruohikkaiden (KA958) kaltaiset. Finna.
KA1069 Upokkaat ovat kolmesta valkeasta nahkapalasesta, joista pohjanahka ylettyy varpaiden ja kantapään yli, toinen palanen kattaa jalkalavan ja kolmas on jalkineiden vartena. Varret ovat takaa halaistut pohjanahkaan asti; ne käärittiin sukkien päälle ja sidottiin “pakloilla” kiinni nilkkaan. (Vertaa KA1460 jotka ovat Antrean miehen jalassa tuvassa).  Schvindt 1883.
KA1086 Vaskikampa, riippui miehen vyöstä. Schvindt 1883.
KA1072 Luonnonvalkoisesta ohuesta villalangasta tehdyt neulakintaat. Kintaat ovat tylppäkärkiset. Kintaiden suu on tehty kirkkaanpunaisella langalla. Molemmissa kintaissa on ulkosivussa 10 cm pitkä valkeasta langasta palmikoitu nyöri. Finna.
KA1080 Lakanapitsi, jota käyttävät kreikanuskoiset. Schvindt 1883.
KA1036 Lakki. Vaimon päähine, palttinainen. Hiukset vaimon päässä jaettiin kahteen osaan ja sidottiin 3-sylisellä, joko punaisella tahi sinisellä nauhalla palmikoille; nämä palmikot käärittiin ympäri pään ja asetettiin päähän valkoinen lakki. Schvindt 1883.
KA1037 Rimsuinen lakki. Tätä pitivät vain “nuorikot” eli vasta naimisiin joutuneet nuoret naiset; rimsu riippui silmillä, sillä ovathan nuoret vaimot aina kainoja. Schvindt 1883.
KA1038 Pääpyyhin on valkea liina, jota vaimot juhlapuvuissaan pitivät lakin päällä. Se sidottiin kiinni niskaan, niin että päät riippuivat hartioilla (Vertaa Kymin vaimon päähinettä Anjalan tuvassa). Schvindt 1883.
KA3550 Pääliina, jota vaimot pitivät lakkinsa päällä. Schvindt 1893.
KA1060 Virsikirjasäkki, kannettiin kirkossa käydessä käsivarrella riippuen nauhoista. Schvindt 1883.
KA1064 Poikalapsen ristiäismyssy. Schvindt 1883.
KA1065 Mekko on tumman siniharmaasta villavaatteesta, lyhyt, vaskisilla kiiltonapeilla varustettu. Schvindt 1883.
KA1039 Vaimon myssy on uudenaikaisempi, lakin seuraaja. Schvindt 1883.
KA1040 Ämmän myssy eli Kaukalo myssy. Schvindt 1883.
KA1074 Pyyhen eli nenäliina pidettiin hatussa kävellessäkin. Katso KA667. Schvindt 1883.
KA1049 Naisen paita, väljäkauluksinen; yliset palttinasta, alaset piitsasta. Schvindt 1883.
KA1050 Paita, kreikanuskoisen naisen pyhäpäiväinen. Schvindt 1883.
KA1051 Paita, kreikanuskoisen naisen arkipäiväinen. Molemmat ovat helmasta punaisella langalla kirjatut. Schvindt 1883.
KA1067 Paita, leveäkauluksinen. Schvindt 1883.
KA1063 Patalakki, valkoinen. Päälaella päällyskankaasta päällystetty nappi. Finna.
KA1041 Pääpinteli, tytön päähine, on edestäpäin korkeampi (noin 5 tuumaa) heleäpunainen vaate. Tytön hiukset sidottiin nauhalla niskasta yhteen, niin että hapset (latvat) jäivät hajalleen hartioille, japinteli asetettiin pään ympäri pystyyn, niin että sen alareuna otsan kohdalla tuli hiusrajaan. Tämä, kuten pyhäpäiväiset pintelit ennen vanhaan yleiseen, on koristettu konilla erikarvaisilla silkkinauhoilla, joiden päät riippuivat alas hartioilla. Schvindt 1883.
KA1058 Puolisormikkaat, jotka on neulottu valkoisesta pellavalangasta. Niiden varressa, peukalossa sekä kämmenselässä on pitsineuleraitoja. Finna.
KA1075 Pyyhinliina, rivopäinen. Schvindt 1883.
KA1076 Pyyhinliina, suurilla nyhentäiskirjoilla koristettu. Schvindt 1883.
KA1077 Pyyhinliina, vähemmän krjattu. Schvindt 1883.
KA1078 Pyyhinliina, venäläisiin kuviin kirjattu. Schvindt 1883.
KA1079 Pyyhinliina, kuvat kutoessa syntyneet. Schvindt 1883.
KA3547 Pyyheliina, pitkä ja kapea, päistään kutomalla runsaasti kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3548 Pyyheliina, pitkä ja kapea, päistään kutomalla runsaasti kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3549 Pari pyyheliinan päätä, yhteen kudottuja. Schvindt 1893.
KA1070 Sudennahkarukkaset, suuret, pitkäkarvaiset. Schvindt 1883.
KA1071 Norpannahkarukkaset ja niiden sisässä pidetyt kintaat numerolla KA1072.  Schvindt 1883.
KA1044 Sarkaviitta. Finna.
KA1082 Solki, miehen, myöskin hopeasta, vaan pieni. Schvindt 1883.
KA1081 Solki, naisen, oli aina hopeasta ja pidettiin paidan rinnassa. Kreikanuskoiset eivät pitäneet solkia. Schvindt 1883.
KA1057 Sormikkaat, jotka on neulottu valkoisesta puuvillalangasta. Oikean käden sormikkaassa peukalon ja etusormen pää ovat avoimet. Kämmenselässä on vikkelikoristeet, eli polveileva reikäkuvio. Finna.
KA1083 Sormus, hopeinen ja suuritenkainen. Schvindt 1883.
KA1084 Sormus, hopeinen ja suuritenkainen. Schvindt 1883.
KA1085 Sormus, hopeainen, pienillä riippuvilla renkailla koristettu. Schvindt 1883.
KA1052 Sukat, villaiset, valkeat. Schvindt 1883.
KA1068 Luonnonvärisestä pellavalangasta neulotut polvipituiset sukat. Reikäniekoiksi neulotut eli koristettu pitsineuleella. pitsineuletta jalkaterän päällä, suun alla ja kahtena yhden reiän rivinä pohkeen takana sivuilla. Keskitakana raita, joka tehty nurjalla silmukalla. Sukan suussa 2 oikein, 2 nurin -neuletta 2 cm. Kärkikavennuksia neljä. Kantapää tehty kavennuksin. Schvindt 1883: Sukat, valkeat, reikäniekoiksi neulotut, ovat edellisiä myöhemmältä ajalta. Ennen pidettiin tavallisesti sinisiä sukkia, joiden suut olivat kirjatut, vähän alapuolen polvea köytettiin ne sukkanauhoilla kiinni. Finna.
KA1046 Naisen liivi, vihreä, vyötäisiltä alaspäin poimutettu. Finna.
KA1054 Virsut ovat tuohesta ja pauloilla sääriin köytettävät. Schvindt 1883.
KA1055 Laapottimet ovat myöskin tuohesta, vaan pauloitta ja enemmän lipokkaiden muotoiset. Schvindt 1883.
KA1056 Tuohitohvelit ovat vieläkin umpinaisemmat kuin edelliset ja on niissä vähän varsitynkiäkin. Schvindt 1883.
KA1035 Näätähattu. Schvindt 1883.
KA1061 Karvahattu. Päällys on sametista ja ylen pitkät, vaan suhteellisesti kapeat, korvalliset suden tai ketun nahkasta. Sirelius 1915, Lehtinen & Sihvo 2005.
KA1043 Naisen turkki oli valkeista lammasnahkoista ja ilman päällysvaatetta. Schvindt 1883.

Kaakkois-Savo

KA4533 Paita: liitinkisuisilla hihoilla ja matalalla pystykauluksella varustettu, ylisistä ja alisista kokoonpantu naisen paita. Aliset ovat karkeampaa vaatetta kuin yliset. Paita on myöhäistä muotoa. Sirelius 1902.
KA4547 Lakki. Pesä on patalakin tapainen, viidestä kiilasta ommeltu, lipallinen sekä huippunapilla varustettu. Mustakarvaisella nahkalla päällystetyt korvalliset, jotka takaa ovat kapeat, mutta sivujen kohdalla levenevät pesän huippuun ulottuviksi, päättyvät lipan kohdalla ja ovat hatun reunaan kiinni ommellut.  Sirelius 1902.

Lappee

KA4600 Housunnappi, yhtä muotoa kuin KA4445 Sirelius 1902.
KA4579 Nahkainen solkivyö, johon on pujotettu silmupäisiä vaskilappoja ja jonka lukko on komeilla vaskipäillä ja kahdeksan numeroa muistuttavalla rautaisella haalla varustettu. (Vrt. KA4435 Savitaipale) Finna.
KA4518 Naisen liivit, hihattomat, mustaa vihtoriinia; selkävaate, joka on ommeltu kahdesta kappaleesta, kapenee vyötäisiä kohti ja on pitkä- ja umpikörttinen. Sirelius 1902.
KA4516 Vaimon myssy: neulottu, päänmukainen, tummanruskea myssy, jota on neuloessa takaa kavennettu. Lakea kiertää edestä ja sivuilta rimssunauha. Tätä myssyä on käytetty jokapäiväisenä. Kts. Edellistä. Sirelius 1902.
KA4575 Sudennahkarukkaset samaa laatua kuin KA626. Sirelius 1902.
KA4607 Kihlasormus, hopeinen, harjareunainen, kolmella punaisella lasihelmellä koristettu. Sirelius 1902.
KA4544 Kilapankoipihattu samaa laatua kuin KA622. Sirelius 1902.
KA4551 Miehen karvahattu samaa muotoa kuin edellinen, mutta nahkavuorinen. Pesän sivut ja laki ovat samasta kappaleesta tehdyt siten, että laki on kiiloille leikattu. Sirelius 1902.
KA4515 Vaimon myssy: edestä suoralaitainen, sinisellä kankaalla verhottu tykkimyssy. Sitä on käytetty juhlapäivinä. Sirelius 1902.

Savitaipale

KA4530 Körtti: myöhempää muotoa kuin suomenniemeläinen hame KA4529 joka on Sireliuksen mukaan hurstutkankainen. Mustan, punaisen ja valkoisen raitainen villakangas, raiteet kapeita. Sirelius 1902.
KA4599 Housunnappi: vaskinen, litteä- ja pyröeäpäinen, silmukantainen. Sirelius 1902.
KA4531 Pöksyt: raitaisesta, puolivillaisesta kankaasta tehdyt, takaa avonaiset naisten pöksyt. Sirelius 1902.
KA4565 Lämsähousut, valkeat, toimikkaiset, lämpsä yksipuolinen, sepalus oikealla. Sirelius 1902.
KA4553 Hattu, huopainen, korkeapesäinen, kapealierinen. Sirelius 1902.
KA4542 Tasku: mustasta verasta tehty, valkoisen ja punaisen kirjavalla nauhalla päärmetty taskumainen pussi, jota vyölle sidottuna naiset ovat kantaneet. Sirelius 1902.
KA4598 Pussi, kolmikulmaisista, punaisen ja vihreän ja sinisen värisistä tilkuista ommeltu. Sirelius 1902.
KA4535 Kenkä: puolipohjalla ja kannalla varustettu naisen nahkatohveli. Sirelius 1902.
KA4536 Kenkä, yhtäläinen kuin edellinen, mutta teränahkan yläreunassa on pye, joka viereen tehdyistä reijistä päättäen on ollut kurenauhalla varustettu. Sirelius 1902.
KA4570 Saappaat: päälliset ovat kiinnitetyt puupohjiin pienillä rautanauloilla. Sirelius 1902.
KA4572 Jääkenkä, rautainen, nelihaarainen. Sirelius 1902.
KA4573 Jääkenkä, puoliympyrän kaareksi taivutettu silmäpäinen rautalevy, jonka reunoista on leikattu kuusi ulospäin antavaksi taivutettua oasta. Sirelius 1902.
KA4577 Kintaat, valkeasta langasta neulotut. Suihin on, tekemällä harvoja pistoksia, punaisella ja harmaalla langalla ommeltu sarja kolmion kuvia.
KA3978 Vaimon lakki, valkea, teräväpäinen, pitsireunainen. Schvindt 1893.
KA3979 Vaimon lakki, valkea, teräväpäinen, pitsireunainen. Kokonaan kuosillaan. Schvindt 1893.
KA3980 Vaimon lakki, valkea, teräväpäinen. Musta, reunapitsin siassa musta nauha, jonka päät riippuvat alas. Schvindt 1893.
KA4520 Volliliivit, punaisen, tummansinisen ja vihreän raitaisesta kankaasta. Sirelius 1902.
KA4522 Volliliivit, sinistä sarkaa, samaa muotoa kuin edellinen, mutta helmat ovat eri kappaleista tehdyt. Sirelius 1902.
KA4523 Turkkiliivit eli liiviturkki, samallainen kuin edelliset, mutta lammasnahkalla vuoritetut ja hihojen suut käännetyt ja halkonaiset. Sirelius 1902.
KA4525 Volliliivit, hihattomat, mustan, punaisen, sinisen ja ruskeankeltaisen viirullista villakangasta. Selkävaate, joka kapenee vyötäisiä kohti, on ommeltu kahdesta kappaleesta. Körtti on verrattain pitkä ja umpipoimuinen. Sirelius 1902.
KA4526 Villakuteinen turkkiliivi. Kolmivartinen toimikas. Raidat punaista, sinistä ja lampaanruskeaa. Valokuva Jonny Korkman. Kaukonen 1985.
KA4527 Volliliivit, kapeaviiruista kangasta, samaa laatua kuin KA4525, mutta vyötäisten alapuoli on tehty eri kappaleista ja yläppuoli kahdesta keskiselän kohdalla yhteen ommellusta kappaleesta. Sirelius 1902.
KA4528 Volliliivit, yhtäläiset kuin edelliset, tehty punapohjaisesta, vihreän ja mustankirjavan viiruisesta villakankaasta. Sirelius 1902.
KA4559 Liivit, tummansinistä sarkaa, samaa muotoa kuin KA4429 mutta körtissä on vain yksi halkeama ja napit ovat tinaisia. Sirelius 1902.
KA4560 Liivit, rannulista kangasta, samaa muotoa kuin KA4429 mutta korkealla pystykauluksella varustetut. Napit puuttuvat. Sirelius 1902.
KA4561 Liivit, punapohjaista hienoviiruista kangasta, hihattomat ja pystykauluksiset. Selkäpuoli on vuorikangasta, kummallakin sivulla on tasku ja napit ovat tinanappeja. Sirelius 1902.
KA4562 Liivit, tummansinisen, punaisen ja vihertävän raitaista kangasta, samaa muotoa kuin edelliset, napit ovat vaskiset. Sirelius 1902.
KA4506 Pääpanos, tehty 42 cm pitkästä ja 16 cm leveästä palttinakappaleesta samoin kuin KA4407 (taittamalla kaksinkerroin poikkipäib), mutta yhteen ommeltujen syrjäin vastaiset syrjät ovat pitsillä reunustetut ja kurenauha kuoksee sitä varten ommellussa poimussa. Sirelius 1902.
KA4510 Myssyn pitsejä, valkoisia, nappuloilla tehtyjä. Sirelius 1902.
KA4511 Myssyn pitsejä, valkoisia, nappuloilla tehtyjä. Sirelius 1902.
KA4512 Myssyn pitsejä, valkoisia, nappuloilla tehtyjä. Sirelius 1902.
KA4513 Myssyn pitsejä, valkoisia, nappuloilla tehtyjä. Sirelius 1902.
KA4514 Myssynauha, sinisen ja mustan kuvikas silkkinauha. Sirelius 1902.
KA4517 Myssy: kokalla tehty, päänmukainen päähine, jonka takaosa on jätetty lakea myöten avonaiseksi ja kurenauhalla varustettu. Vrt. edelliseen. Sirelius 1902.
KA4583 Palmikko puumuli ja villalankaa, noin puolentoista sormen levyinen, harmaan ja tummanruskean kuvikas. Sirelius 1902.
KA4584 Palmikko, yhtä laatua kuin edellinen, noin sormen levyinen, punaruskean ja valkoisen kuvikas. Sirelius 1902.
KA4585 Palmikko, yhtä laatua kuin edellinen, valkoisen ja punaisen kuvikas. Sirelius 1902.
KA4586 Palmikko, puumulilankaa, edellistä hiukan leveämpi, valkean ja punaisen kuvikas. Sirelius 1902.
KA4587 Palmikko, yhtä laatua kuin edellinen, punaisen, vihreän ja valkoisen kuvikas. Sirelius 1902.
KA4588 Palmikko, villalankaa, punaisen ja tummanruskean kuvikas. Sirelius 1902.
KA4589 Palmikko, yhtä laatua kuin edellinen, mutta hiukan leveämpi. Sirelius 1902.
KA4590 Palmikko, yhtä laatua kuin edellinen, mutta hiukan leveämpi. Kaukonen 1965.
KA4591 Palmikko, yhtä laatua kuin edellinen, mutta hiukan leveämpi. Kaukonen 1965.
KA4592 Palmikko, villalankaa, sormen levyinen, valkean ja tummanruskean kuvikas. Sirelius 1902.
KA4608 Tupekset: vaskinen tupespyörä on ristisisuksinen, nelaputki pyöristetytn kuusikulmainen, tuppi (puukko puuttuu) nahkainen ja tupeskoukku vaskinen. Sirelius 1915.
KA4593 Pitsi, leveä, valkea, sukkapuikoilla tehty. Sirelius 1902.
KA4507 Myssy: mustasta kukikkaasta silkkikankaasta, kovalle, halaistun päärynän muotoiselle paperipohjalle tehty naisen päähine, jonka etuosa ulkonee leveänä ja litteänä nokkana ja jonka takareunaan on leikattu matala pyröeäpohjainen syvennys. Lakki on pantu pitkittäisille, nokasta taaksepäin antaville poimuille. Takaosasta riippuu kaksi nauhaa ja reunoihin on ommeltu valkea pitsi. Myssy pantiin panokselle nk. pääpölkyllä (ks. KC859) ja kannettiin sykeröillä, jotka olivat tehdyt päälaelle kootuista hiuksista. Tätä myssyä on käytetty talvella ja sukusurussa. Sirelius 1902.
KA4508 Myssy, sama kuin edellinen, mutta pitsi ratkottu pois. Sirelius 1902.
KA4509 Myssy, sama kuin KA4507, mutta sen takasyrjässä oleva syvennys on leveämpi ja nauhat puuttuvat; ohut paperialusta on verhottu valkealla palttinakappaleella, jonka keskiosa on halaistun ja ympyrän muotoinen ja päät, joitten suorat sivut ovat yhtenä jatkona keskiosan suoran sivun kanssa, ulospäin soukkenevien kiilain muotoisia; verhoiaminen on suoritettu siten, että liinan halaistun ympyrän muotoisen osan keskikehän kohta on asetettu myssyn alustan takasyrjälle ja sitä vastaava suoran sivun kohta myssyn nokan alle ja liinan päät johdetut ristiin pitkin myssyn sivuja – takaa nokan alle, jossa ne ovat sidotut solmulle; myssyn laelle kokoontunut liika vaate on pantu nokasta taakseppäin antaville poimuille; myssyliina on tärkätty, jotta se paremmin tarttuisi alustaan ja pysyisi poimuilla. Sirelius 1902.
KA4556 Nuttu. Sinistä sarkaa, alaskäännetyllä kauluksella varustettu; vyötäisiä kohti kapeneva selkävaate on ommeltu kahdesta kappaleesta; napit nahkaiset, läpiin pantavat; kummallakin sivulla on tasku. Sirelius 1915.
KA4532 Hankkipaita: lyhyillä hartuuksilla varustettu hihaton naisen paita, yltyleensä samanlaista palttinaa. Sirelius 1902.
KA4534 Yliset, samaa laatua kuin edellinen. Hihojen liitingit ovat valkoisella rihmalla kirjatut, nyppyreynaiset. Kauluksen syrjää ei ole päärmetty, vaan kuteet ovat riivityt ja loimet pikku tuppuroille solmitut. Sirelius 1902.
KA4566 Miehen paita, jonka kaulus on korkea ja híhojen suut liitinkiniekat. Sirelius 1902.
KA4554 Palttoo (?): sinertävästä sarasta ommeltu pitkä miehen viitta, jonka yhdestä kappaleesta tehty selkävaate on tasaleveä ja laaja. Sihvo & Lehtinen 2005.
KA4574 Rukkaset, karhunnahkaiset, isot, leveäsuiset, karvapuoli on ulospäin. Sirelius 1902.
KA4576 Rukkaset, samaa laatua kuin edelliset. Sirelius 1902.
KA4557 Sertuukki valkeata puolivillaista kangasta, pitkä, korkealla pystykauluksella varustettu; selkävaate on körtillinen ja kapenee vyötäisiä kohti; körtti on avonainen. Sirelius 1902.
KA4558 Sertuukki, mustaa sarkaa. Se on samaa laatua kuin edellinenkin, mutta lyhyempi, kaulus alaskäänneety, laaja lievepuoli (körttivaate) eri kappaleista ja on taskut kummallakin sivulla. Tämä sertuukki on myöhäistä muotoa. Sirelius 1902.
KA4602 Solki: hopeinen, keskikokoinen, verraten kapeakehäinen rintasolki; paljin puuttuu. Reijän ympäristö on tiheäpiirteisillä hammasviivoilla koristettu. Sirelius 1902.
KA4603 Solki, hopeinen, yhtä muotoa kuin edellinen, mutta paljoa pienempi; reijän ympäristö on harvapiirteisellä hammasviivalla kroisteltu. Sirelius 1902.
KA4604 Solki, hopeinen, aivan pieni. Sirelius 1902.
KA4605 Vaskisolki, edellistä hieman suurempi. Sen kehä on kapea, poikittaisilla viivoilla koristeltu. Sirelius 1902.
KA4541 Sormikkaat, naisen, valkeasta puumulilangasta neulotut, varsipuolet ovat läpikirjoilla koristetut. Sirelius 1902.
KA4606 Sormus, hopeinen, ohut, sileä. Sirelius 1902.
KA4538 Sukat. Valkeat, liinaiset. Sirelius 1902.
KA4567 Virsut. Kärki on keskiterien kohdalla. Sirelius 1902.
KA4568 Nuottavirsut, isto, samaa muotoa kuin edelliset. Sirelius 1902.
KA4569 Virsut. Ison varpaan kohdalta tasakärkiset. Sirelius 1902.
KA4545 Lakki, samanlainen kuin KA4356. Vert. Edelliseen. Sirelius 1902.
KA4546 Lakki. Pesä on pään mukainen, ommeltu neljästä kiilasta. Kapeat, näädän nahkalla päälystetyt ja ympäri kiertävät korvalliset ovat paitsi takaa, pesän reunaan kiinni ommellut. Sirelius 1902.
KA4548 Lakki. Lipallinen, pesän etu- ja takasivun muodostaa kaksi puoliympyrän muotoista nahkapalaa, jotka kupeilta ovat yhteen ommellut ja joitten alasyrjiä kiertää kapea puuhka. Laen muodostaa pyöreä nahkakappale. Kupeista riippuvat aivan pienet puoliympyrän muotoiset korvalliset. Sirelius 1902.
KA4550 Lakki. Kankaasta tehty. Pesän sivut ovat pystysuorat, tasaleveät, laki tasainen ja pyöreä, Edessä on puoliympyrän muotoinen pysty lippa, joka, samoin kuin laidasta toiseen kiertävät kapeat korvalliset, on karvapeitteinen. Sirelius 1902.
KA4552 Miehen karvahattu, yhtä muotoa kuin edellinen, mutta lipaton ja korvalliseton. Sen sivut ovat jäniksen nahkalla päällystetyt. Sirelius 1902.
KA4609 Tupeskoukku ja typespyörä: edellinen on rautainen, jälkimmäinen vaskinen, tähtisisuksinen.  Sirelius 1902.
KA4610 Tupeskoukku ja typespyörä. Tupeskoukku iso, rautainen; tupespyörä vaskinen, pyöräsisuksinen – sisuspyörästä johtuu neljä kehään kaksihaaraisena yhtyvää patsasta. Sirelius 1902.
KA4601 Vyönsolki, vaskinen, kapeakehäinen; palkimen akseli jakaa kehäaukon kahteen soikeaan, pyöreäpäiseen osaan; paljin on rautainen. Sirelius 1902.
KA4580 Turkkivyö, kämmenen levyinen, tupsupäinen, tummanruskean ja valkoisen kuvikas, villalangasta tehty. Sirelius 1902.
KA4581 Turkkivyö, edellistä vähän kapeampi, valkea, laidoiltaan mustatäpläinen, villalangasta tehty. Sirelius 1902.
KA4582 Turkkivyö, edellistä kapeampi, vihreä, keskeä ja reunoista mustatäpläinen, villalangasta tehty. Kaukonen 1965.

Suomenlahden ulkosaaret

KA4026 Ympärikkö, kapeampiraitainen kuin edellinen, sininen ja valkea, nykyaikainen. Schvindt 1893.

Seiskari

KA4038 Aluspöksyt, toimikkaiset, yhtä muotoa kuin edelliset. Schvindt 1893.
KA4024 Esiliina eli polle on valko-punaraidallista, tiiviiksi ripsiksi kudottua puuvillakangasta. Polle. Finna.
KA4025 Ympärikkö eli naisen hame, vanhanaikuinen, pitkäraitainen, helmuksena punainen koittana. Schvindt 1893.
KA4049 Kaksinkertainen helminauha, joka koostuu erivärisistä, -muotoisista ja -kokoisista sinisistä ja mustista lasihelmistä. Helmissä on viistehiontaisia tynnyrihelmiä, lyhyitä putkihelmiä ja pyöreitä helmiä. Tummansinisten ja mustien helmien joukossa muutama turkoosinvärinen soikea helmi sekä yksi kirkas lasihelmi. Helminauha on pujotettu pellavalankaan. pituus. 35,0 cm. Scvindt 1893: yhtäläiset kuin KA3973. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA4035 Miehen hihaliivit, kirjavaraitaiset, napeilla kiinnipantavat, pystykauluksella varustettu; ulkopuolinen tasku on oikealla sivulla, sisäpuolinen vasemmalla. Schvindt 1893.
KA4037 Sarkapöksyt, valkeat, polvihousujen tapaan kahdella sepaluksella ja köyttönauhoilla lahkeissa varustetut. Schvindt 1893.
KA4023 Kaulavaate, valkea, punakukkainen, kahteen kulmaan on ommerltu lehtiornamenttia. Schvindt 1893.
KA4014 Huntu, pilutettu eli ompelulla kulmista kuvitettu, on iso neliskulmainen valkea vaaten, kuten jääskeläiset hunnut eli vaimon päähineet. Schvindt 1893.
KA4032 Paulakengät, lapsen. Schvindt 1893.
KA4033 Naisen kenkä, lipokkaan tapainen, rinnass nahkapaulan ruusuke. Sirelius 1915.
KA4040 Kintaat, villalangasta musta- ja valkeakukikkaiksi kudotut, teräväkärkiset. Schvindt 1893.
KA4046 Kussakka, yhtä laatua kuin KA306, 1473 ja 3862. Schvindt 1893.
KA4036 Miehen hipiäliivit, poikkiraitaiset, kahdella nappirivillä ja kahdella ulkopuolisella taskulla varustetut. Schvindt 1893.
KA4016 Palmikko: punatäplikäs valkea päänauha. Vert. KA535 ja KA1400-1403. Finna.
KA4017 Tikute: samanlaatuinen nauha kuin edellinen, vaan kapeampi. Schvindt 1893.
KA4027 Yliset, tavallisien paidanylisien tapaiset, vaan leveisiin valkeihin pitseihin päättyvät; hihansuut ovat poimutut ja valkealla rihmalla kuvitetut. Näitä käyttivät naiset liivien päällä. Sirelius 1915.
KA4028 Yliset, edellistä uudempaa muotoa; helmanyytingit ovat valkopunaisia, hihansuut ja olkapäät punaisella langalla kuvitetut. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA4029 Naisen paita ilman seplauksetta ja hihoitta; pääntie väljä; alaset lyhviä, ylisiä paksummat. Schvindt 1893.
KA4039 Miehen paita, jonka sepalus on nauhoilla kiinnipantava. Schvindt 1893.
KA4018 Alussilkki, tytön päähine: päätä ympäröivät punakirjava silkkinauha, jonka alustana on vähän leveämpi vaatteella päällystetty tuohi. Schvindt 1893.
KA4041 Vyö, leveä ja vironvyön tapaan kuvitettu. Schvindt 1893.
KA4042 Vyö, leveä ja vironvyön tapaan kuvitettu. Sirelius 1915.
KA4043 Kirjaside on säärsiteen tapaan kudottu nauha. Vert. KA290. Schvindt 1893.
KA4044 Side, punainen ja vihreätäplikäs. Finna.
KA4045 Sukkanauha, punainen, musta ja valkeatäplikäs. Finna.
KA4020 Ryyti on lyhyt valkea naisen liinaviitta, nauhoilla sekin kiinni pantu. Sirelius 1915.
KA4019 Naisen hame on valkeasarkainen lyhyt viitta, joka rinnasta suljetaan kolmella punaisella nauhaparilla; kaulaliitinkinä on punaista sarkaa. Schvindt 1893.
KA4034 Miehen hame: pitkä, valkea sarkaviitta sinisillä nauhoilla kiinniköytettävä. Schvindt 1893.
KA4047 Rintasolki, vaskinen. Schvindt 1893.
KA4048 Paidan solki, hopeinen.  Schvindt 1893.
KA4030 Pitkävartiset villaiset naisten kirjoneulesukkien varret. Väreinä valkoinen ja sininen. Varressa ensin muutama nurja kerros, välissä oikea kerros, n. 2 cm. Sitten kaksivärinen kirjoneule, jossa raitoja ja vinoruutukuviota, loppu varresta sininen. Keskitakana pystyraita, jossa 2 n, 2 o, 2 n, 2o ja 2 n. Raidan sivuilla kavennukset. Varren molemmilla sivuilla pysty kuvioraita,jossa 2 n, 2o, 1n, 2 o, 2n, 2 o, 2n, 2 o 1 n, 2 o ja 2 n. Sen päällä ruutukuvio, jossa keskellä vinoristikko. Finna.
KA4031 Pitkävartisen villaisen naisen kirjoneulesukan varsi. Väreinä luonnonvalkoinen, tummanvihreä, punainen ja vaaleanruskea. Suussa 1 cm nurjalla. Varren yläosa luonnonvalkoisella, sitten vihreät kapea raidat välissä ja pohjaksi vaihtuu tummanvihreä. Virheällä pohjalla on molemmilla sivuilla puna-valkoiset kukkakuviot, joiden “varret” on neulottu punaisella, valkoisella ja ruskealla ristikkäiseen suuntaan muuhun neuleeseen nähde Finna.
KA4015 Kääre, jonka ympärille hiukset hunnun alla koottiin. Schvindt 1893.
KA4021 Naisen liivit, puna- ja mustaraitaiset; takaa vähän poimutut. Sirelius 1915.
KA4022 Puna-musta, pystyraitinen naisen liivi. Vuorikangas painokangasta. Finna.

Suursaari

KA2350 Kintaat.
KA2294 Valkoisesta puuvillalangasta neulottu varras- eli sukkalakin tapaan. Alareuna on käännetty kaksinkerroin ja koristettu ruudutuksella, joka muodostuu oikeista ja nurjista kerroksista. .
KA2295 Patalakki, musta, kuudesta kappaleesta ommeltu. .
KA2354 Sormikkaat. .
KA2265 Pitkävartiset punaisesta villalangasta neulotut sukat. Suussa 1,5 cm 2 o, 2 n -resoria, muuten sileää oikeaa. Keskitakana pystyraita, jonka sivuilla kavennukset. Yhden silmukan levyinen raita neulottu nurin. Kantapääkavennus tavallinen, kärkikavennukset säteittäiset. Naisten sukat .
KA2322 Pitkävartiset luonnonvalkoisesta villalangasta neulotut sukat. Suissa 2 cm leveä kuvioneuleraita, jossa mm. vinoviivaa. Pääosa sukasta sileää oikeaa, mutta sivuilla kuviot. ylinnä nurjalla neulottu vinoruutu, josta alaspäin lähtee levenevä nurjalla neulottu raita, joka jatkuu kärjessä kapeana raitana. Keskitakana 1 nurjan silmukan levyinen pystyraita, jonka sivuilla kavennukset. Kantapääkavennus tavallinen, kärkikavennukset sivuilla. .
KA2303 Miehen takki. Sirelius 1915.
KA2999 Viitta eli takki. Sirelius 1915.

Lähteet

Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomen kansanomaiset nauhat. SKS, 1965.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, 1985.
Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin. Museovirasto, 2005.
Linnove, Aino. Suomalaisen pitsinnypläyksen vaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle. WSOY, 1947.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista I. 1883.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista II. 1885.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista. Lisävihko 1. 1893.
Sirelius, U. T. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien (nykyään valtiolle kuuluvista) kansatieteellisistä kokoelmista. Lisävihko II. 1902.
Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki

Lue myös

Ylioppilasosakuntien kansatieteelliset kokoelmat 1902: Etelä-Karjala
Standard
Käsityöt

A. Ahlqvistin matkakertomus Itä-Kannakselta v. 1854

August Ahlqvist, osan ajasta matkakumppaninaan Kaarle Slöör, kiersi kesällä 1854 itäisellä Kannaksella keräämässä kansanrunoutta ja siinä sivussa myös muuta tietoa alueen oloista. Ahlqvistin matkan aikoina Venäjä ja Iso-Britannia olivat juuri aloittaneet sodan keskenään, ja Krimin sodan taisteluita käytiin myös Itämerellä. Ahlqvistin kuvaamat epäluulot häntä kohtaan (ettei vain olisi englantilainen vakooja!) liittyvät tähän kontekstiin. Onkin kiinnostavaa lukea, miten kansa pahimmillaan saattoi ottaa runonkerääjät vastaan. Se että tällaisia sattumuksia ei käynyt enempää, kertoo että kiertelevät opiskelijat otettiin yleensä hyvin vastaan.

Ahlqvistin päätehtävä oli kerätä runoja. Vanhoja runoja löytyi ainoastaan “puhdaskarjalaisissa pitäjissä” Pyhäjärveltä, Sakkolasta ja Raudusta. Ahlqvist mainitsee, että Raudun inkerikot taisivat vanhoja runoja erityisen hyvin. Sen sijaan Muolaasta, Kivennavalta ja Valkjärveltä oli turha yrittää löytää Kalevala-tyyppistä runoutta. Ahlvist kirjoittaa myös hieman kansanpuvuista, ja tämä osuus savakoista ja äyrämöisistä onkin useaan siteerattu. Ahlqvist pitää pukuihin liittyvän tiedon tallentamista tärkeänä, vaikka hän lausuukin selvän mielipiteensä äyrämöispuvuista: ne ovat rumia.

Ahlqvist pitää rahvasta ei nyt suoranaisesti saamattomana mutta kevytmielisenä, epäluuloisena, epärehellisenä (ei kylläkään rosvoina), tuhlaavaisena ja siivottomana. Hänen mielestään maataloustöitä laiminlyödään ja tienestiä sen sijaan hankitaan erilaisilla sivutoimilla, esimerkiksi rahdinajolla. Eikä siinä mitään, mutta palkkatulotkin tuhlataan sitten herkkuihin ja vaatteisiin. Periaatteessa kansa on ihan siveellistä, mutta vanhojen kunnon runojen sijaan lauletaan loppusoinnullisia renkutuksia, joissa sanatkin ovat hävyttömät. (Samantyylistä mussutusta voit lukea myös Lemmetyn käsikirjoituksesta 1860-luvulta.)

Seuraavassa kevyesti muokattu ote teoksesta Ahlqvist, August. Muistelmia matkoilta Venäjältä vuosina 1854-1858. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1859. s. 3 alkaen. Muokkaukset alkuperäiseen: w-> v, yhdyssanoja, välimerkitystä ja isoja alkukirjaimia korjattu vastaamaan nykyistä oikeinkirjoitusta. Äänneasuun ei ole puututtu. Alkuperäinen versio tekstistä on painettu fraktuuralla tms., jota automaattinen tekstintunnistus ei täysin ymmärrä. Olen korjannut mahdollisimman paljon näitä tunnistusvirheitä, mutta esimerkiksi v:t ovat saattaneet muuttua m:iksi, ja nämä jäävät minulta helposti huomaamatta.

Artikkelikuvan sakkolaisella naisella ei ole yhteyttä Ahlqvistin käsikirjoitukseen.

Artikkelia on muokattu 20.1.2026 siten, että olen lisännyt siihen johdannon, kartan Ahlqvistin matkareitistä sekä pidemmän otteen matkakertomuksesta.

August Ahlqvistin suurpiirteinen matkareitti itäisellä Kannaksella vuonna 1854.

Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v. 1854.

I. Matka

(s. 3–9)

Sota on kylmine rauta-kynsinensä jo kouristellut meidänkin maatamme, sota palaa kaikkein mielessä, sodasta vaan kyselevät kaikki tietoja ja sanomia. Vähän taitaa siis tällä kertaa olla toivomista, että kellään olisi halua ja malttia tarkkuudella seurata niin peräti rauhallista toimitusta kuin runojen keräämistä, eli lukea niitä vähäisiä mietteitä, joita tätä vasten matkanneella olisi muille kertoa. Vaan ei luontokaan aina jaksa myrskytä, eikä ihmiset aina sotia. Rauha tulee sodan perästä kuin tyyni päiväpaiste rajuilman perästä. Ihmisten ajatukset, rienteet ja toivot kääntyvät sitten entiselle ladullensa, ja tällöin saavat rauhan työt taas entisen arvonsa. Tämä toivo – sillä kanssaihmisten hyväksyminen on jokaiselle tarpeen – tämä toivo on palkinnut ja ylläpitänyt minuakin, kuin mun matkassani useasti on täytynyt painua salomaihin, missä niiltä tienoin, joissa ihmisyyden tärkeimmät asiat nyt miekalla ratkaistaan, pitkiin aikoin ei ole kuulunut muita sanomia, kuin niitä ereskummaisia maineita, joita rahvaan seassa aina liikkuu tämmöisinä aikoina. Tämä samainen toivo saattaa minun nytkin Suomettaren palstoihin tallelle panemaan eräitä muistelmia alkupuolelta matkaani, joista kukaties on jotakuta johdatusta vastaisille tutkijoille, vaan jotka kauemman aikaa lyhykäisissä muistokirjoissani oltuansa laimenisivat ja mieleni muihin asioihin puututtua ehkä vielä jäisivät laveammasti kirjoittamattakin. Aika ja tilaisuus eivät kuitenkaan nytkään myöten-anna näitä muistelmia taiteellisesti järestää; niitä olen kirjoitellut vähän kussai paikassa, Pohjais-Inkerissä matkatessani, niillä väliajoilla, joita runon-kerääjällä on kyllä joko laulajia odottaessansa eli muusta syystä yhdessä kohden viipyessänsä, ja jokainen tämmöisillä matkoilla käymätöinkin arvaa että, lasten lattialla hälistessä, vaimojen ovessa hönnätessä ja miesten penkillä latturia laskiessa, kirjoittajan on vaikea pitää ajatuksensa koossa. Elköön siis lukija pahastuko, jos kaikki paikat kirjoituksessani eivät ole niin tasaista ja säntillensä, kuin ne olisivat voineet tulla tavallisessa olennossa ja totutuissa tiloissa kirjoittaen.

Jo kauan on tiedetty, että Inkerinmaahankin on säilynyt Suomen kansan muinais-runollisuutta samoin kuin muihin osiin Suomalaisten maata, joissa Karjalaisia elää, ja onkin jo useampia miehiä Suomesta täällä matkustellut runoja keräämässä. Erittäinkin ovat oppilainen Europaeus ja lisensiaatti Reinholm jo koonneet täältä isot joukot runoja. Edellinen, joka mennä talvena viimeksi matkaeli Inkerin etelä- ja länteisissä osissa, oli kuitenkin tällöin havainnut, että Inkerinmaan runot eivät olleet vielä likimaillenkaan kaikki kerätyt, jonkatähden hän sekä yksinäisissä että yleisöllekin julastuissa kirjoituksissa kehoitti suomalaisuuden ystäviä tästä asiasta huolta pitämään, ennenkuin laulut täältäkin häviäisivät perikatoon samoin kuin muista osista Suomea. Tämän johdosta ilmoitin minä Suom. Kirj. Seuralle Helsingissä aikovani vielä kerran lähteä runon-keruussa onneani koettamaan, ja pyysin Seuralta matka-rahaa. Seura, jonka varat tällöin olivat melkein vähässä, määräsi tähän tarpeeseen sen matka-rahan, tekevä 50 rupl. hop., jonka entinen Savo-Karjalaisten osakunta hajotessansa perusti kassansa lahjoittamalla Seuralle, tähän matka-rahaan lisäsi majisteri Tikkanen omista varoistansa lahjassa Seuralle 75 rupl. ja jälemmin Viipurinkin Kirj. Seura yhtä suuren summan. Minulla oli kumminkin tarkoituksena ei ainoastaan runojen kerääminen, vaan myös Inkerissä ja muuallakin Venäjän maassa löytyvien suomalaisten kieli-murretten tutkiminen, ja sen vuoksi kauempi aikaa matkalla viivyttävä kuin minkä mainituilla rahoilla olisi tullut aikaan. Tätä jälkimäistä tarkoitusta vasten määräsi Hänen Keisarillinen Korkeutensa Perintö-ruhtinas, Yliopiston Kansleri, Hänen annettavinansa olevista kanslerin-varoista matkakseni 300 ruplaa hop. Näin varustettuna voin runon-keruuta vasten kumppalinkin ottaa kanssani, ja oppilainen Kaarle Slöör on se, joka tälle huvituksista köyhälle matkalle uskalsi lähteä kerallani.

Mutta runon-keruu Inkerinmaasta ilman Wiipurin läänin etelä-puolta tunnustelematta olisi ollut vaillinainen ja vaan keskoinen, ja sentähden päätin menettää muutamia viikkoja viimeksi mainitun tienoon laulu-taidon tutkimiseen. Täällä oli minun myös odoteltava kumppaliani, joka vasta paria viikkoa myöhemmin kuin minä jousi matkalle, ja täällä oli meidän kummankin ensin totuttava tämmöisen matkan toimihin ja vaikeuteen, sillä varsin paha olisi ollut lähteä pelkkänä helsinkiläisenä ihan oudossa ja vieraassa maassa matkustamaa

Alkupuolella toukokuuta Helsingistä tultuani Pyhäristin kirkolle läksin tästä matkalle 16 p. mainittua kuuta, ja vaelsin halki tämän pitäjän Valkjärven kirkolle. Tästä käänsin tieni pohjaista kohti Pasurin, Metsävirkin (Valkjärven pitäjää), Kuninkaanristin (Sakkulan pit.) ja Puukkalan kautta Haaparannan taloloihin lähellä Tiuriinkoskea (Räisälän pit.). Aikomukseni oli Vuosta pitkin kylä kylältä matkata Räisälän ja Kaukolan kautta Käkisalmeen. Vaan näillä seuduin kuin ei puuttunut minulle kelpaavata juuri muuta tuin vähän arvoituksia, päätin Haaparannasta lähteä suorinta tietä Käkisalmeen ja täältä kääntyä etelätä kohti matkaamaan, pitkin Laatokan rannetta, jossa saaliin toivoin tulevan paremmaksi kuin Vuoksen tienoissa. Sentähden erosin päiväksi tämän joen kauniista rannoista, ja potkaisin suoraan kuin linjalla Käkisalmea kohti Särkisalon kylään, myöskin Räisälätä. Päivä oli lauantai-päivä, ja Haaparannassa oli minun sanottu tästä kylästä kirkkomiesten venheessä hyvästi pääseväni ”linnaan”, joka tapahtuikin seuraavana eli 21 p. toukokuuta. Tämän kaupunkisen olin jo edeltä päin määrännyt matkani pohjaisimmaksi paikaksi, ja tästä käännyin siis etelätä kohti rientämään. Vaellukseni kulki siitä lähtien seuraavien mainittavampain kylien ja paikkojen kautta, nimittäin: Pörtsikkö ja Vuohensalo (Käkisalmen pitäjää), Riiska, Sortanlaks, Vernitsa (josta käsin kävin Konevitsankin pyhää paikkaa katsomassa), Yläjärvi, Ryhmänkylä, Enkkua (Pyhäjärven pitäjää), Saapro, Haitermaa ja Röykkylä (Sakkulan pitäjää), josta viimeisestä kylästä palasin Valkjärven kautta takaisin Pyhäristin kirkolle. Vähää ennen oli matka-kumppanikin ennen tehtyä päätöstämme myöten tullut tähän, ja siitä kulimme nyt yhtenä Kivennavan kirkolle. Tästä siirryimme taas hiljanverkkaan Ahjärven, Vuottaan, Kaukseman, Miettilän ja Lipolan kautta Anttolan myllylle, joka jo on Raudun pitäjää. Tässä erosimme pariksi päiväksi. Kumppalini matkusti Kuusenkannan ja muiden kylien kautta yhtymä-paikkaamme kirkolle, minä taas Orjansaaren ja Mäkrän kautta. Raudun kirkolla ystävällisessä paikassa levättyämme, erosimme taas niin, että Slöör poikkesi siihen osaan Sakkulaa eli tämän pitäjän itä-puoleen, jossa minä vielä en ollut käynyt, minä sitä vastaan läksin vielä Rautulaisia laulattamaan, joka tapahtui enimmin Keripadan, Kattilan, Liippuan, Raasselin (aivan rajalla) ja Palkealan kylissä. Raudulta palasimme samaa tietä, jota tulleetkin olimme, takaisin Kivennavalle, jossa matkamme loppuikin Suomen rajojen sisässä. Syy, minkätähden koko länsi-osan eteläistä Viipurin lääniä jätimme tutkimatta, tulee alempana kerrotuksi.

Näin kuiva-kiskoisesti olen luetellut matkani juoksun sentähden, että se kerralla selvenee sille, joka sen tahtoo tuntea, ja ett’en sitten enää tarvitse lukijata kuletella kylä kylältä kaikkein niiden seikkojen kautta, mitä matkalla on tapahtunut, joita, ehkä ne kyllä voisivat olla huvittavaiset lukea, monestakin syystä ei käy kaikkia kertominen. Se vaan olkoon vielä matkasta yleisesti sanottu, että meidän kaikin paikoin on ollut hyvin rauhallinen ja hyvä kulkea, vaikka meille ennen matkaan lähdettyämme kyllä paljonkin kuvitettiin rahvaan muka pitävän meitä minä vihollisen lähettiläisinä eli katsastelijoina j. n. e. Tätä ei ole tapahtunut muualla kuin minulle vielä yksin ollessani, yhdessä paikassa Räisälän pitäjää, jossa puheiksi saatua tavallisen vieraalta kysymisen aineen: sodan, muuan ämmä viskasi kysymykseksi: ”jos lienet siekin niitä eklantilaisia? lienet tänne lähtenyt viisautta ottamaan!” Hänen ja muutkin hänen sanoistansa pelästyneet sain kuitenkin sillä samalla tyyntymään, että osotin heille, kuinka selvä suomalainen olin, ja vakuutin myös olevani ”tätä yhtä suomen uskoa”, jota vasten myös jakelin tuvassa oleville muutamia suomenkielisiä kirjasia. Jälkeenpäin kuulin tämän talon väkeä olevan useammat ruokakunnat, jotka ei kuuluneet elävän varsin hyvässä sovussa keskenänsä, ja paha ihminen on aina kärkkäämpi toisestakin pahaa luulemaan. Nämä samat ihmiset olivat muutamia vuosia takaperin luulevaisuudestansa joutuneet häpeään. Eräs luonnon-tutkija Pietarista oli nim. talossa käymättä metsää myöten kulkenut suoraan Vuoksen rannalle. Paimenet näkivät hänen, antoivat sanan taloon oudosta metsässä kävelijästä, ja kohta oli rahvasta niin paljo koolla, että miehistä voitiin otollinen jahti-linja asettaa jokeen pistävän niemen tyvelle, josta sitten kiini otettavaa petoa ruvettin ahdistamaan niemen nenään. Hän istuikin veden rannalla kiveä särkien ja katsellen, ja rahvas töytäsi hänen päällensä. Vaikka kiini-ottajista muuan oli vähän venäjätäkin ollut ymmärtävinänsä, ei vanki kuitenkaan voinut selittää rantaansa sen puhtammaksi kuin että häneltä sidottiin kädet selän taakse kiini. Viimein ymmärsivät talonpojat kumminkin hänen puhettansa sen verran, että hänellä oli passi lakkarissa. Sen nähtyä alkoivat miehet katua tekoansa, yksi toisensa perästä luiskahti metsään, ja viimein oli luonnon-tutkija taas aivan yksinänsä, mutta kädet kiini ja niinmuodoin mihinkään kykenemätöinä. Paimenko vai muu eläjä, joka siihen oli sattunut tulemaan, lienee viimeinkin mies-paran päästänyt nuorista, joihin rahvaan yksinkertaisuus ja osaksi paha-ilkisyyskin oli hänen lyönyt.

Melkein samallainen seikka, ehkä ei talonpoikain tekemä, oli minulle tapahtua Pörtsikön kylässä, 6 virstaa Käkisalmen kaupungista. Minä olin päättänyt tässä ensi kerran koetella, mitä etelä-puolella Käkisalmen osattaisiin runoja laulaa, ja sentähden katsoin jo kylään tullessani paraammalta näyttävän talon majatalokseni. Talon pihalle tultuani näin kumminkin, että se oli herrastalo, jonkatähden jo päätinkin lähteä toiseen taloon, vaan pistäysin kuitenkin tupaan kysymään rahvaalta, ken talossa eli. Täällä sanoi eräs nainen, muistaakseni talon-isännän sisar, joka loi leipiä uuniin, tässä elävä sen ja sen virantapaisesta eronneen herrasväen miehen. Onko se itse kotona? kysyin minä. Ei, vastasi nainen, vaan minun käännyttyäni puhuttelemaan muutamia tuvassa lepääviä miehiä, joista eräitä oli Juvalta, toisia litistä, ja jotka täällä kävelivät työtä etsimässä, pujahti eukko herran-pytinkiin, ja yhtäkkiä pölähti se muka poissa oleva herra makuu-nuttu päällä tupaan. Nyt syntyi meidän keskemme seuraava kanssapuhe, jossa mainittu vaimo oli tulkkina. ”Mistä sie kulet?” – Helsingistä. – ”No mikä mies sie Helsingistä olet?” – Tutentti. – ”A kunnepa matkaat, näin syrjäkylissä käyden?” – Täällä vaan kävelen. – ”Mitä etsimässä?” – Lauluja, ja laulatan teitäkin, kuin osannette suomea laulaa. – ”Mitä lauluja sie etsit! Mikä lienetkin maan karkulainen; onko pasporttia?” – On kyllä, vaan on täällä kontissani (joksi täällä laukkua sanotaan) niin syvässä, ett’en sitä nyt rupea kaivamaan sieltä, varsinkin koska te ette ole mikään ruununmies, jolla olisi oikeus passia kysyä. Vaan ilman sitä pitäisi teidän jo tutentti-merkistänikin nähdä, että minä passitta saan matkata jos missä Suomen rajojen sisässä. – Tästä uppiniskaisuudesta vihastui herra julmasti, ja tutentti-merkistä puhuminen johdatti hänelle mieleen hyvän välikappaleen, jolla muka saisi minun passin näytäntään. Hän juoksi huoneesensa ja tuli heti takaisin virka-lakki päässä, jonka rannun nyt piti minusta karkoittaa kaiken ylpeyden. Näin varustettuna töytäsi hän minulle eteen, eikä enää malttanut tulkinkaan kautta puhua, vaan kiljasi uhkaavilla liikenneillä: ”pasportti pitää näyttämäs, muuten talonpoika sitomas kiini.” – Nyt loppui minultakin kärsivällisyys, ja minä vastasin yhtä kovalla äänellä: ”pasporttia ei näytetä. Vaan jos kuka ei anna minun rauhassa olla, niin sille kirjoitan minä pasportin tällä sauvallani selkään.” Ukko taisi pelästyä sitä raskaanlaista oksaniekkaa sauvaa, joka minulla oli kädessä, sillä hän läksi sukkelasti ulos tulvasta muka ”lautamiestä hakemaan”. Minä odottelin vielä vähän aikaa lautamiehen tuloa, vaan sitä ei kuulunut, ja viimein läksin pois toisiin taloihin. Mennessäni tapasin lähellä eräitä miehiä huonetta salvamassa, ja kerroin koko herran jutun niille. Ne sanoivat, että semmoinen se on ilkeä roisto, se ei anna kenenkään olla rauhassa, ja kertoivat hänestä monta hyvää seikkaa, joiden puhumisesta tässä ei läksisi mitään hyötyä.

Mutta paitse näitä kahta tapausta ei meillä, niinkuin jo edellä sanoin, ole ollut mitään vastuksia eli haittoja matkallamme. Pikemmin on kansa meitä kaikin paikoin kohdellut hyvästi, ja virkamiehet sekä muut maalla asuvat herrat ovat neuvoilla ja työllä kukin seudussansa edestäneet matkaamme, josta heille tässä mainitsen nöyrimmän kiitoksemme.

II. Savakot ja äyrämöiset

s.9-14

Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisessä osassa Viipurin lääniä, ettei pian kuulisi puhuttaman savakoista ja äyrämöisistä. Tiedon halu näistä on viime vuosina vielä enennyt sen kautta, että akateemikko Köppen Pietarissa v. 1849 toimitti Inkerinmaasta kansallisuuskartan, jossa Venäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät savakot ja äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. Köppenin selitys ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedonhaluista ja lukijan täytyy hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä savakot ja äyrämöiset? Viipurin läänissä on se minun tietääkseni vaan Äyräpään kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järvestä, joka on Vuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, ainoastaan Pyhäristin, Valkjärven ja Kivennavan pitäjät, joissa savakkoisuus ja äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sentähden että ne näissä pitäjissä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis niissä juoksee rajansa. Uusikirkko, Koivisto ja Viipuri, eli kaikki mikä on länteen päin näistä rajapitäjistä, on savakkojen alustaa, jota vastaan taas toisella puolen Pyhäjärvi, Sakkula ja Raudun pitäjä ovat niin synkkiä äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi jos ketä vaimoa sanotaankin savakoksi, niin on samalla myös sanottu hänestä kaikki, mitä vaimo-ihmisestä ilkeintä sanoa voipi.

Kysymyksessä oleva eroitus Savakkojen ja Äyrämöisten välillä ei meidän aikoina enää näyttäydy muussa kuin vaimojen pukimissa. Tätä myöten on se vaimo äyrämöinen, jolla on seuraavat tunnusmerkit. Ensinkin pitää hänellä olla yksivärinen (ei juovikas eli viirukas) hame, joko harmaa, joka on tavallisin hameen karva, sininen, musta eli vieläpä tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä helmus, joka harmaissa, sinisissä ja mustissa on punainen, vaan punaisissa hameissa, joita kuitenkaan ei paljon pidetä, keltainen. Toinen omituinen merkki, josta äyrämöis-vaimon heti tunnet, on se niinkutsuttu rekko, s. o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli punalangalla tikattu neliskulmainen paikka, noin korttelia korkea ja sen levyinenkin alapäästä, vaan yläpuolelta vähän kapeneva, joka laitos äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rinta-lappu. Tämän rekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopeasolki, joka yhdistää sen, ei keskellä rintaa, vaan rinnan toispuolitse kulkevan sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen. Paitse näitä koristuksia äyrämöis-vaimot hyvin rakastavat sini-, puna- taikka kelta-langalla ommeltuja kirjoituksia hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykissä, pyihe-liinoissa j. m. Mainitsematta on vielä huntu, joka on äyrämöisyyden kruunu ja kukkainen, ja josta vaatteenparsien tuntija näissä tienoin heti voipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka vaimo on kotoisin. Huntu, joka on naidun vaimon merkki, on pohjais-puolella Vuosta pitkä, päälaelta selän takana riippuva valkea vaate. Sertingistä eli muusta hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, vieläpä kauniskin, jos se, niinkuin esim. Räisälän vaimojen nähdään työssä ollessansa tekevän, asetetaan päälaelle matalaksi neliskokkaiseksi lakiksi, joka pääverho on aivan yhdenlainen sen lakin kanssa, mikä Ekmanin Osteriassa nähdään sen aasin (vaiko hevosen) selässä istuman ihanan italiattaren päässä. Mutta lähdepäs Vuokselta etelätä kohti, niin pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Valkjärvellä on se jo supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leveäksi liinapalaksi, joka peittää hiukset; Pyhäjärvellä on se melkein yhtä pitkä, vaan ei kuin paria eli kolmea sormea leveä ja milt’ei sen päärakkineen näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole muu kuin olleen suuremman hunnun jäännös. Mutta vasta Sakkulassa ja Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei se ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsalla riippuva valkoinen ympyrä. Vaan vaimon vanhetessa laajenee vähän huntukin, sekä tämänlainen että Pyhäjärvellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun valta ulottuu Inkeriinkin, kaiketikin nähdään se pohjais-Inkerin äyrämöisillä Lempäälässä, Vuoleella ja Toksovassa.

Paljon olisi vielä lisättävää tarkoin selittäessä kaikkia äyrämöis-naisen vaatteuksessa löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin myös erilaisuuksia varsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt eroitetaan vaimoista, ja tyttölöissä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. Vaan tähän on minulla liian vähän tietoa yleisessä pukuopissa, ja vielä vähemmin halua, sillä näin paperilla puhuen ei tämänkaltaisia asioita saa kuitenkaan niin selkeästi näkymään kuin sen lukija vaatisi. Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettävä, joka tarkoin kuvaileisi jokaisen poimunlajin, ennenkuin se käypi myöhäksi. Sillä savakkoisuus voittaa minun katsoessani alaa enemmän ja enemmän, ja savakkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisin äyrämöisten kanssa, isonee isonemistansa näiden vähenemisellä. Savakkoisuus on nim. lyhimmästi sanoen vaateparren uudemmaksi muuttuminen. ”Ken rikas on, se tekee tyttärensä savakoksi,” sanoi minulle Valkjärvellä eräs äyrämöis-nainen, kukaties vähän kateudella, ett’ei ikä ja varat myötenantaneet hänen itsensä ruveta savakoksi. Savakot tunnetaan siitä, että heillä on juovikkaiset (s. o. pummuliset eli muut osto-) hameet, jotka myös omat pitemmät ja somemmasti tehdyt kuin äyrämöisillä; että he ovat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka siassa heillä on tavallinen huivi, pois myöskin heittäneet vaatteistansa ne niin isotöiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puvussansa lähenevät muun Suomen asujamia. Vastainen aika onkin siis epäilemättä heidän kädessänsä. Ja vaikka äyrämöiset kyllä tietävät olevansa vanhan ja kotisyntyisen puolella, eivät savakot kuitenkaan kunnioita tätä heidän esi-isien toivoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos savakko-mies naipi äyrämöis-tytön, tämän oikein eri välipuheen kautta täytyy luvata luopuvansa äyrämöispuvusta. Tämmöisiä naimisia ei kuitenkaan tapahdukaan kuin hyvin harvoin, ja Kivennavalla kysyttyäni eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin naitiin Raudulta, sanoi hän: ”se kuin on heillä äyrämöisillä niin hirveä vaatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua.” Eikä taitaisikaan ketään surettaa, jos äyrämöisyys vähitellen loppuisi kokonansakin. Sillä on monta vikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa naiset, kuulkaapas se, kauniit äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman mitäkään varjoa päivän ja ilman vaikutusta vastaan muuttuu monenkarvaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jälkimäisen seikan tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna kuin Savossa on miehillä, sillä eroituksella kuitenkin, että jakauksen kohdasta riippuu otsalla hiustupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan pahastuko tästä vertauksesta, sillä sen sattuvampaa en löytänyt). Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, vaan nyt palmikoidaan hivukset sykerölle hunnun alle niin lujasti, että useammalla naisella, kuin joutuu noin vähän päälle 30 vuoden, alkaa pää paljastua, jota rumentavaa vikaa sitten koetaan huntua laajentamalla peittää. Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja vaimojen hiukset, kun ei sitä vaikeatekoista sykerötä voi jokapäiväisessä elannossa alinomaa korjata, hapsottavat hajallansa, joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin jalosti ylentää vaimon kauneutta, nim. kaunista tukkaa. Suuri vika äyrämöisten vaatetuksessa on sekin, että tytön hoikkuus, jota muualla niin suuressa arvossa pidetään, sen kautta peräti katoaa, taikka, oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin lyhyet liivit, että hame alkaa jo hartioilla ja vyöllisnauha vedetään juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttörukat kyyryseliksi, jota täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä vikana, vaan suurimpana kauneutena.

Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä vähäisistä välikappaleista, joissa savakkojen ja äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä: onko tämä eroitus alkujansakin ollut näin vähäpätöinen, vai onko sillä ollut suurempikin ja arvoisempi syy, kuin vaan tämänkaltainen erilaisuus vaatetuksessa? Olisivatko savakot ehkä jotakuta toista kansanlahkoa kuin äyrämöiset? Kielestä yksinäisten savakkojen ja äyrämöisten kesken ei nyt enää voi mitään päättää, ja kuinkapa olisi ollutkaan mahdollista että he yksissä asuen ja yhtä kieltä puhuen olisivat voineet säilyttää kumpikin murteensa toiseen sekoimatta, josko olisivatkin eri lahkoihin kuuluneet ja josko murteilla olisikin alussa ollut eroitusta. Vaan merkillistä on kumminkin, että ne pitäjät, joissa savakkoisuus on vallan päällä, niinkuin Uusikirkko, Koivisto ja Viipuri, puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin hyvästi Pyhäristinkin, Valkjärven ja Kivennavan murteessa, joissa savakkoisuus vielä paraillaan sotii äyrämöisyyden kanssa. Sangen ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Vuoksen reunalla muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottiin esim. Metsävirkin kylässä Valkjärveä, Vuoksen vasemmalla rannalla: maa, hakkaa, tupaa, kaula, eilen, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 virstaa Vuoksen poikki Kuninkaanristin kylään Sakkulaa, kuuluivat nämä sanat jo: moa, halkoa, tupoa, kakla, eklen. Niin on mainituissa kolmessa pitäjässä loppuhengähdys e:n perästä hyvin vieno eli tuskin ensinkään löytyväkään, jota myöten niissä esim. sanotaan menekään, tulepas, otahan, ei: menekkään, tuleppas, otahhan. Sitä vastaan kuului sama hengähdys hyvin hyvästi Pyhäjärvellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin se kieli, mitä Korpiselillä ja Ilomantsin Venäjän rajaa vasten olevissa kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani ovat koko etelä-Viipurin asujamet olleet puhtaita Karjalaisia, sillä savakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen pääväylältänsä karjalaista. Vaan myöhemmin, kukaties pitkällisten sotavainojen kautta rahvaan hävittyä rajan tienoilta, alkoi tänne pohjan puolelta siirtyä hämäläisiä, joita Savosta päin tulijoita entiset asujat rupesivat kutsuinaan savakoiksi. Pääte -kko nim. merkitsee jotakin (enimmiten ihmis-) olentoa, niinkuin sanoissa: nuorikko nuori vaimo, linnakko linnan eli kaupungin asukas, koirakko koiranhammas, emakko emisä sika j. n. e. Karjalaisten kanssa yhteyteen joutuneet Hämäläiset eivät myöskään arvattavasti voineet säilyttää kieltänsä karjalaisuudelta, ja näin syntyi vähitellen tämä hämäläis-karjalainen murre, jota nyt puhutaan Viipurin läänin lounas-osassa. Karjalaisia ehkä asuu paksummalta edellä mainitun Äyräpään eli, oikein karjalaksi, Äkräpään järven tienoilla, josta he, eroittuaksensa näistä tulleista vieraista, rupesivat nimittämään äkrämöisiksi, äyrämöisiksi. Nimi levisi sitten sitä myöten kuin nimitetty lahkokin, ulottuen viimein Inkerinkin maahan.

Tämänkaltaiselta näyttää minusta savakkojen ja äyrämöisten kyllä arvoisista syistä syntynyt, vaan nyt enää vähäisissä asioissa näyttäytyvä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin kuitenkin hyvin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joissa heidän rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisivat taas paljoa enemmän aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, voin näillä seuduin viipyä, jonkatähden edellä olemat lauseeni ovatkin pidettävät pikemmin puheenalkajaisina asiasta kuin varmoina päätteinä.

III. Runollisuus

(s. 14-17)

Ne, jotka ennen oivat näillä seuduin runoja keränneet, ovat jättäneet ilmoittamatta, millä paikoin niitä enimmin löytyy. Helposti tulee se kuitenkin täällä matkaavalle tutuksi, että oikean runolaulun (rekivirtten, leikillä myös reki-raamatun) rajat omat aivan yhdet kuin Karjalaistenkin, nim. puhdasten Karjalaisten, s. o. vanhoja runoja eli niiden kaltaisia ei eteläisessä osassa Viipurin lääniä löydy muualla kuin Pyhäjärven, Sakkulan ja Raudun pitäjissä. Turhaan koettelin laulajiksi kiitettyjä sekä miehiä että naisia niin Pyhäristin kuin Valkjärvenkin pitäjissä, turhaan kyselimme laulajia Kivennavalla. Saattaa olla, että näissäkin pitäjissä kuulee jonkun poikkinaisen runopalasen. Myös osaa nuorempi kansa paljon nykyisiä tekorunoja, niinkuin Puhakan, Makkosen ja Vihta-Paavon teelmiä, ja muitakin runoja, mitä Mehiläisessä löytyy. Mutta ylipäätään sammuttavat niiden asujamet lauluhimonsa niinkutsutuilla lenkkivirsillä eli lenkkilöillä (jotka ovat yhtä kuin arkkiveisut muualla Suomessa), eli laulavat he niiden tapaan loppumyötäisyyksillä koristettuja mitättömiä renkutuksia, joita näiltä seuduin saisi tukulta, ken niitä viitsisi kerätä. Tämä kyllä todistaa, että nykyisemmät mietteet ovat jo alkaneet juurtua, ja lukutaito enennyt kansassa, vaan näistä ei meidän asialle ollut etua. Ja tästä näkee lukija, että Pyhäristiä ja Kivennapaa lännemmäksi matkaaminen ei tee runonkerääjälle muuta kuin että ”aika kultainen kuluupi”.

Peräti toisin on laulun laita edellä mainituissa puhdaskarjalaisissa pitäjissä. Niin pian kuin vaan astut jalkasi näiden seurakuntain rajan sisään, tulee vanhanaikuinen runolaulu vastaasi, yhtä täyteläisenä, yhtä suloisena kuin pohjais-Karjalassakin. Ilomantsin pitäjän tietää jokainen siellä lauluja keräämässä käynyt kyllä runorikkaaksi. Mutta nämä seurakunnat eivät jää yhtään jälelle Ilomantsista tässä asiassa. Olletikin on Raudun pieni pitäjä oikea runola. Tässä pitäjässä löytyy nim. muutamissa kylissä (Keripata, Vakkila, Sirkeinsaari ja Palkeala Inkerikkoja eli Ischoria s. o. kreikan-uskoisia Karjalaisia, joiden ainoana kirjallisuutena ja hengellisyyden toimittajana esi-isiltä peritty runonlaulu on. Näillä on laulu alinomaa huulilla, ja joka varsinkin pyhän seutuna joutuu heidän pariinsa, niinkuin minä satuin tulemaan kolmantena päivänä neliä pyhiä eli helluntaina, se saa kuulla runoa ja runonlaulantoa vähän liiaksikin, liiaksi sentähden, että laulannat eli nuotit ovat hirmuisen rumia, niinkuin se näissä seuduin muuallakin pyytää olla laulantojen kanssa. Kuitenkin ovat lenkit inkerikkojenkin seassa enenemässä ja runolaulu vähenemässä. Nuoremmat naiset kuin esim. laulavat ”liekussa” (kiikussa, heiussa) liekkumisen aikana keväällä, joka tapa on yleinen täällä, Inkerinmaassa ja Virossa, liittävät he joka runo-säkeen perään pitkän, ”nuotin kannatukseksi” kutsutun loilotuksen, joka, ennen toisen säkeen sanomista, kerrotaan kolmasti ja lauletaan tavuilla: tuulaillallej, hoila-illallej. Tämä loilotus arvattavasti ottaa paljon aikaa, ja näin kelpaa vähempimuistoinenkin esilaulajaksi, vaan – ”entiseen aikaan”, sanoi muuan vanha ämmä, ”oli virttäkin kyllä laulaa, ei silloin tarvinnut tuula-illalla laulua jatkaa, niinkuin nyt”.

Runot täällä ovat vähemmin kuin muissa laulutienoissa kertomarunoa. Kalevalan runoista ei ylipäätään muisteta muuta kuin palaisittain sen kovaosaisen Kullervon tapauksia, ja niistäkin vaan sitä onnetointa kohtausta, jossa hän ”pillasi emonsa tuoman”. Kullervon nimeä ei täällä kuitenkaan tunneta; häntä kutsutaan enimmiten Tuirettuisen eli Tuurikkiisen tuhmaksi pojaksi. Muita kertomusrunoja löytyy enemmän, hirmuisista tapauksista muinaisissa sodissa, naisten myömisistä ja rosvoamisista j. n. e. Historiallisia runoja on myös ”jalo herra Puntuksesta”, keisarinna Katarinasta (alkaen sanoilla: ”Kuoli meiltä kunnon rouva, katoi Katrina kuningas”), ja muista. Mutta parhaasta päästä on Kanteletar hyötyvä täältä saaduista lauluista. Kaikissa tiloissa ja mielialoissa karjalainen täälläkin keventää ja tyhjentää sydämensä laululla, ja epäilemättä syntyy täänkaltaisia lauluja vieläkin uusia, pilkkarunoista virkkamattakaan mitään, joita joka kylässä vuosittain ilmestyy vereksiä, vaan joiden tutkain useimmin on vaan yhtä paikkakuntaa koskeva, yhdessä paikkakunnassa ymmärretty, jonkatähden ne olemmekin enimmäksi osaksi jättäneet keräämättä. Omituista laatuansa, josta muualla Karjalassa en ole kuullut, ovat täällä tavattavat moninaiset leikilliset ja lasten virret; myös löytyy epigrammin tapaisia runoja, jotka vasta viimeisellä skteellä ilmoittamat koko virren tarkoituksen. Näistä ovat muutamat hyvin ”kokkaniekat” vaan tilan vähyys estää minun tässä lukijalle antamasta joitakuita esimerkkiä niin näistä kuin muistakin lauluista.

Vaan josko Kalevalan runoja näillä seuduin vielä löytyykin merkki, niin kelvollisia loihtu-runoja emme ole tavanneet nimeksikään. Loihturuno ei hyöstykään muualla kuin missä kamala ja jylhä luonto, niinkuin korkeat vuoret, syvät ja aallokkaat järvet, jyrkät ja pauhaavat kosket, avarat ja synkät metsät, jonkalaisista luonnon kamotuksista loihturunossa onkin alinomaa puhe, pakottaa ihmisen epäilemään ruumiillisista voimistansa, ja saattaa hänen näiden vallattomia vaikutuksia vasten sotimaan hengen, mielen, sanan aseilla. Geijer uskoo niistä moninaisista Ruotsin vuorimaakuunissa tavattavista kummitus- ja peikkotarinoista, että niitä ei voi kansasta hävittää mikään sivistys, sillä kamoittava luonto, väkevästi vaikuttava ihmisen mielessä, synnyttää ne uudellensa, uudessa muodossa, jos joku heistä katoaisikin joksi kuksi ajaksi. Näin lienee osiksi loihturunojenkin kanssa maamme itäisissä ja pohjaisosissa. Ja sitä myöten ei karjalaisilla etelä Viipurin läänissä loihtu-runo ole koskaan ollut oikeassa voimassaan, sillä luonto täällä on tasainen, matala, pikemmin sorea kuin ihana, ei missään ylhäinen eli hirvittävä. Yksin Laatokan järvikään, vaikka kyllä aava ja aallokas, josta jälkimäisestä sanasta sillä on nimensäkin, ei nosta mielessä sitä petollista tuntoa, jonka ankara luonto muuten aina vaikuttaa, joka tullee siitä, että sen rannat tällä puolen omat matalat hietikot, ei hyvät näyttämään sitä luonnottarien kamppausta toinen toisensa kanssa, joka se lienee pääsyynä mainittuihin ihmisen tunteihin, ollessaan suuren luonnon parissa. Tämä luonnon mataluus on ihmisenkin luonnon mataloittanut, vienontanut, niin että siinä ei löydy sitä intoa, sitä ”haltiaa”, jota loihtiessa on välttämättömästi tarpeellinen. Tämän maan entinen ulkonainen tila on myös tehnyt kansan mellommaksi, ja jos ei muu, niin olisi sen sammumatoin kaupan halu ja alinomainen maantiellä ”loikuminen”, käyttääkseni sanaa maan omasta murteesta, vierauttanut mielen niin syvistä aineista kuin loihturuno on.

IV. Tapoja

(s. 17-22)

Joku lukija saattaa arvella, että loihturunojen olemattomuus tässä osassa maatamme todistaa maan sikäläisen kansan taipumattomuutta epäluuloihin. Vaan tässä erehtyy hän isosti. Jos runo-loihdun syvällinen taito, joka on korkeampi ja jalompi kuin tavallinen epäluuloisuus, ei ole juurtunut tässä kansassa, niin on vähäpätöinen, lapsellinen ja jonkin joutava taian tekeminen sitä yleisemmin kaikissa taudissa ja tapaturmaisissa tiloissa koeteltava keino pahaa kartoittaa. Pahan (taudin eli muun) synnyn tietäminen näyttää taian teossakin samoin kuin loihtien parantaessa olevan ensimmäisenä ja pääasiana. Se keino, jolla tämän synnyn perille tavallisesti pyritään, on arpominen. Muutaman arpomisen laadun kertoi minulle eräs sakkulainen seuraavalla tavalla. Seula asetetaan alas-suin maahan ja nelikantaan seulan ympärille pannan kaksi hiiltä ja kaksi savipalaista, niin että niistä tulee risti ja että hiili on hiilen vastassa ja savi vastapäätä savea. Seulan pohjan keskikohdalla riiputetaan nyt harjaa, varteen siotusta rihmasta, ja harjalta kysytään taudin syntyä esim. näin: ”jos tauti lienee maasta tullut, niin käy hiileen! tahihan lienee vedestä tullut, niin käy saveen!” Harja, joka tähän asti on seisonut yhdessä kohden, rupeaa nyt häilymään, häilyy aina kovemmin ja kovemmin joko savi- tahi hiililinjaa pitkin taudin luontoa myöten, sillä sen se malttamattomasti ainakin ilmoittaa, ja siitä näkee arpoja, mistä paha on puuttunut. Samaan tapaan arvotaan myös virsikirjan sisään haitta-puolestansa siotulla avaimella, jota riiputetaan sormella lehtiäisestä ja joka niin ikään sanoo, mistä tauti on lähtenyt. – Tämmöisiksi pahanpäiväisiksi taioiksi on muinaisten Suomalaisten ankara loihteminen täällä kutistunut, jossa tietäjä rohkeasti astuu poisajettavan pahan kanssa taistelemaan, ja lujasti luottaen sanojensa tehollisuuteen, hengen innolla manaa hänen kipu-mäkeen, tulikoskiin eli muihin pahoihin paikkoihin.

Vaan näistä kolkoista aineista kääntykäämme iloisempia puolia täkäläisen rahvaan elossa katselemaan. Tanssi eli ”tantsu” on täällä hyvin rakastettu huvitus laulun rinnalla. Tätä iloa ei minulla ole ollut tilaisuutta nähdä kuin yhden ainoan kerran, ja tunnustaakseni täytyy, ett’en tällöin sen rakennuksesta saanut oikeata selvää, oliko se niitä vanhanaikuisia kansallisia tanssia, joita melkutus eli melkutin, hapan-lohko j. m. ovat, ja joita vielä paikoin muualla Suomessa tanssitaan, vai lienee hän ollut muualta tuotu, jolta se minusta näytti, sillä sitä hypättiin melkein ”enkeliskan” tavoin. Liikkeet olivat miesten puolelta sangen notkeat ja somat, naiset taas menivät tasaisesti ”kuin sorsat veden päällä”, niinkuin siitä muutamassa lenkkilaulussa sanotaan. Viulut ovat täälläkin hävittäneet vanhan kantelen soiton. Kantelen soittajia kysyttäessä tiettiin kyllä aina mainita siitä ja siitä ”varmasta ja selvästä” soittajasta, vaan kuin hänen kotiseutuunsa tulimme, oli taideniekka joko kuollut eli kantelensa hävittänyt, vieläpä viuluksikin muuttanut. Viulun soittajia sitä vastaan löytyy melkein joka kylässä, sillä herännäisyyskään, joka muualla tylyllä jumalistelemisellaan karkoittaa viattoman ilon, ei tartu vähällä karjalaiseen. Soittoa ja laulua täälläkin tarvitaan enimmin häissä. Ja häät kerran puheiksi saatua en voi olla kertomatta Valkjärven pitäjän häätapoja, jotka minulle puhui näissä asioissa paljon kokenut mies. Hänen lausettansa myöten pitämät savakot ja äyrämöiset, muun erilaisuuden ohessa, häänsä melkein yksillä käytöksillä, ja seuraavasta kertomuksesta näkee siis lukija koko tämän puolen häätavat.

Kuin lemmen kipuna on sytyttänyt pojan sydämen palamaan rakkaudesta kehen neitoon, ja hän siis ei näe tulevansa aikaan ilman tätä toveriksensa saamatta, ei hän itse mene kosimaan, vaan lähettää joko isänsä eli emonsa morsiamen kotiin, tietämään tokko itse saapi tulla neitoa kosiin, vai ei. Sieltä kuin annetaan lupa, niin se sananviejä antaa rahaa morsiamelle, ja viepi sen iloisen sanoman, että raha otettiin vastaan, kotona odottavalle. Ensimmäisenä lauantaina sen jälkeen menevät sitten sulhanen ja morsian pappilaan ”lukemaan” s. o. itsiänsä kuulutuksiin panettamaan. Pyhänä palajaa kumpikin kotiinsa, vaan iltapuolella menee sulhanen kahden taikka kolmen naitto- eli puhemiehen kanssa morsiamen kotiin ja antaa juhlallisesti hänelle kihloiksi solen, sormuksen ja rahaa. Outo luulisi kihlauksen jo päättyneenkin tähän, vaan niin ei kuitenkaan ole. Sillä vasta sulhaisten s. o. sulhasen ja hänen miestensä syötyä, oikeata naimisen kauppaa, tämän sanan alkuperäisessä merkityksessä, ruvetaan pitämään. Taloon on nim. kerinnyt kotoutua kylältä rahvasta, ja nämä myövät nyt morsiamen sulhaselle. Ensin kysytään suurta summaa, sataa ja enempääkin; vaan toiset tinkivät puoleltansa, ja hyvän aikaa näin kauppaa hierottua, synnytään viimein hinnoilla. Morsian annetaan, mikä kymmenestä, mitä viidestä ruplasta, jonka rahan sulhanen heti suorittaa morsiamelle. Kaupan tehtyä antaa hän morsiamen emollenkin niinkutsuttua ”juottorahaa”, ja puhemies viskaa rahvaalle lanttia ”kissanrahaksi”, jolla nimi on siitä, että katsojat tässä tilassa naukuvat kuin kissat. Siitä panevat sulhaset rahvaan polttaa tupakkaa pöytään, ”karkeata tupakkaa sekä kartuusia, ken mitenkin”. Joku talonmies lukee ikäskuin tupakan siunaukseksi sen niinkutsutun ”tupakkaluvun”, joka on runomittaan tehty kertomus tupakan synnystä, vaan niin ruokotoin, ett’en sitä tässä voi julaista. Sen luettua lauletaan vielä ”tupakkavirsi”, uusimuotisempi loppumyötäisyyksillä tehty laulu tupakan hyvistä avuista, vaan joka on niin mittäkään arvotta ja sen ohessa loppupuolellansa, joten sitä minulle laulettiin, myöskin niin kelvotoin, etten sitäkään huoli tähän panna. Vasta sen laulettua käypi rahvas tupakkaan käsin, ja tästä tupakan nautitsemisesta kutsutaankin kihlajaisin yleisesti koko tässä osassa maata tupakoiksi, ja niissä olon tupakoilla käymiseksi. Morsiamen kotona yötä oltua lähtevät sulhaset maanantaiaamuna pois. Morsian lähtee heidän joukossansa sulhasen kotia katsomaan, ja hänen kanssansa seuraa nainen, jota kutsutaan sauvaksi. Morsian ja sauva ovat sen päivää sulhasen vieraina, vaan lähtevät sitten seuranvana päivänä sulhasen lankoloihin*) susimaan eli antimia keräämään, viipyivät tällä matkalla jonkun 3 taikka 4 päivää ja käyvät kaikkein luona, kutka vaan häihin kutsutaan.

*) Sanaa lanko käytetään täällä sen pipliällisessä merkityksessä: sukulainen, heimolainen. Toinen pipliassa löytyvä sana, jota rahvaan kielessä en ole muualla kuin täällä kuullut, on hamaan, esim. hän meni hamaan Pietariin asti.

Jonkun 3 eli 4 viikon perästä tulevat sitten häät, ja vihkiminen tapahtuu pyhänä kirkolla. Vihittyä menevät nuori parikunta kumpikin kotiinsa, vaan iltapäivällä tulee sulhanen joukkoneen, morsianta ottamaan. Morsiamen kotitalon pihalle tultua jääpi sulhanen ulos ja lähettää vaan yhden puhemiehen tupaan kysymään, saapiko talossa yösiaa. Rahvas eivät sitä ensin antaisi, käskevät toiseen taloon. Hyvän aikaa tästäkin asiasta leikitellen juteltua, lasketaan sulhaiskansa sisään, ja talonmies ottaa heidät vastaan laulaen värsyn eli kaksi jotain jumalista virttä. Puhemiehet vastaavat puoleltansa värsyn eli parin laulamalla. Sen tehtyä ei tulijoiden vielä anneta rauhassa olla, sillä rahvas kysyy nyt heiltä tiekirjaa eli passia. Puhemiehet antavat heille jonkun paperin, olipa se mikä tahaan. Rahvas, joka siitä on lukevinaan, loruaa kaikenlaista muka näistä matkamiehistä, ja tässä ei taas, sanota puututtavan hävittömiä juoruja tiekirjan lukijoilta. Sitten tuovat morsiamen sauva ja niin monta muuta naista, kuin sulhasia on, näille tyhjän kapan (kiulun) kullenkin, jossa on nästyykki päällä. Sulhaset ottavat nästyykin ja panevat kappaan rahaa, mikä mitenkin, jotka rahat jäävät morsiamelle. Syötyä sitten käydään tanssimaan, ja näin menee koko yö ilossa ja riemussa. Häihin keräytyy tavallisesti paljon rahvasta kuokkimaan, joita kuokkavieraitakin tapa vaatii edes kerran syöttämään. Nämä laulavat nuorelle parikunnalle mikä hyvää, mikä pahaa, enimmän kuitenkin jälkimäistä, ja usein koskevat laulajien kuokkasanat niin kipeästi laulettuun eli hänen heimolaisiinsa, että ilosta erotaan tappelulla. – Maanantaiaamuna ottaa sulhanen saaliinsa omaksensa, ja morsiamen puolesta lähtevät kaaset ja hänen lähimäisiä sukulaisiansa noude-miehinä häntä uuteen kotiinsa saattamaan. Täällä on vastaanotto, tiekirjan kysyminen ja kaikki muut käytökset aivan samanlaiset kuin sulhasenkin tullessa morsiamen kotiin. Yön tullen saatetaan nuori parikunta ”tupaseen” eli aittaan (jota paikoin myös kutsutaan ”huoneheksi”) makaamaan. Siellä annetaan heidän olla noin pari tuntia ja sitten viedään heille sinne ruoka. Vielä jonkun puoli tuntia saavat he olla kahden kesken, vaan nyt menevät kaaset ja hunnuttavat morsiamen, näin tehden hänen täydeksi vaimoksi. Morsiamen nimeä hän kantaa kuitenkin vielä nuorikkonakin hyvän aikaa, muutamissa paikoin Inkerinmaalla aina siksi, kunne anoppi kuolee ja hän saapi emännyyden käteensä. Hunnun saatuansa tulee morsian tupaan, ja laulettua taas jotakuta jumalista käydään syömään, jonka perästä ne lahjat, mitkä morsian susimassa täydessänsä on saanut, ”lauletaan tupaan”. Nämä oivat enimmin nästyykkiä, kintaita, esiliinoja ja muita semmoisia. Morsiamen veli eli joku muu heimolainen jakaa ne hääväelle sillä keinoin, että huutaa sukunimeltään jokaisen, jonka luullaan kykenevän lahjaa vastaan ottamaan, sillä siitä on raha annettava. Sulhasen isä, veljet ja sisaret saavat, niinkuin muuallakin on tavallista, antimiksi paidan, josta heidän myös täytyy antaa morsiamelle rahaa, ja enemmän kuin muiden. Morsiamen noudemiehet saavat hyvät nästyykit, vaan nekin antavat enemmän rahaa kuin muut vieraat. Lahjukset kuin ovat jaetut, käydään sitten syömään, juomaan, tanssimaan ja kaikella tavalla iloa tekemään. Seuraavana aamuna syötäessä viimeistä atriaa, joka pitää olla munamaitoa ja talkkunaa, ajetaan vaivaisenrahaa, joka annetaan kirkon kassaan ja ilmoitetaan tulevana pyhänä saarnastuolilta. Niille noudemiehille, jotka ovat morsianta auttaneet hänen ompeluksissansa, tavallisesti hänen lapsuudenystäviänsä, annetaan poislähtiessä hääravinnoita kanssa niinkuin leipää, lihaa, putelli viinaa j. n. e. Nämä kuin tulevat kotikyläänsä, josta morsiankin on, menevät iltaisella morsiamen kotitaloon, johon kylän nuori rahvas keräytyy, ja tässä pidetään häistä tuomisista vielä pienet pidot. Tätä kutsutaan kurikoilla käymiseksi. Ja häät sekä niitä seuranneet ilot ja pidot päättyivätkin tähän.

V. Rahvas

(s. 22-28)

Monista tässä mainitsemattomista syistä ei rahvaan ulkonainen tila ole kiitettävä. Paitse Kivennapaa, joka kuuluu Rajajoen kivääripajan alle ja jolla on hyvin huokeat verot, ja poisluettua vähäinen osa Valkjärveä ja Sakkulaa, jotka ovat tavallista kruunun maata, ovat Viipurin läänin koilliset pitäjät herrojen alustaa. Talonpojat ovat heidän lampuotiansa, jotta moisniekka eli pehtori, jos liian huolimattomasti tilaansa hoitavat eli muuten rikkoivat hänen mielensä, voipi ilman lähtöpäivättä luovuttaa maasta. Tähän epävakaiseen oloon ovat talonpojat itset syypäät. Sillä joku aika takaperin tahtovat sekä isännät että esivalta saada heidät kontrahdin tekoon, jonka kautta he määrättyä veroa vastaan olisivat edes kontrahdissa määrätyn pitemmin tahi lyhemmän ajan olleet tiloillansa pysyväiset. Vaan onnettomat epäluulot villitsivät rahvaan niin, että kontrahtia ei uskaltanut tehdä kuin hyvin harvat, ja yleinen epäluuloisuus tätä vastaan oli ollut niin suuri, että kontrahdin tehneiltä perheet pakenivat metsiin ja jättivät perheenmiehen yksinänsä talossa istumaan. Arvattavasti on kontrahdin pelko nyt jo paljon asettunut, kuin on keritty nähdä, että siitä sen tehneitä ei ole ollut vahinkoa, vaan suuri hyöty. Jos siis moni talonpoika nyt jo on katunut silloista tuhmuuttansa ja olisi valmis kontrahdin tekoon, niin pitivät he tällöin parempana entiseen epävakaisuuteensa jäämisen. Ja tässä onkin täkäläisen talonpojan elämässä nähtävän huolimattomuuden, laiskuuden ja ventouden juuri. Sillä arvellen: mitä minä huolin niin paljon työtä panna maahan, josta kukaties huomenna olen poisluovutettu! laiminlyöpi hän maanviljelyksen ja heittäytyy muille helpommille elatuskeinoille. Juuri samasta syystä ei hän rakenna kartanoansakaan, vaan rypee esi-isien aikaan tehdyissä, maahan kaatuvissa tuvantöllissä, joihin hän ei paljon saa nauttiakseen edes ilman saatavaa Jumalan valoakaan, sillä lasit ovat harvoissa paikoin isommat nelisnurkkaista puolta kyynärää, enimmäksi osaksi paljoa pienemmät. Tämmöisessä hämärässä elettäessä hyöstyy siivottomuuskin sanomattoman hyvästi, eikä lienekään Suomessa missään niin siistitöintä kansaa kuin tämän puolen rahvas on. Porsaat, kukot ja kanat liikkuvat, kuin perheen jäsenet konsanaankin, tuvassa valloillansa. Eikä se emäntätä hämmästytä yhtään, jos kukko minkä tekisi taikina-saahviinkin, jolla on samoin kuin pöydällä eli penkkilöillä alinomainen paikkansa tuvassa, nim. pöydän alapäässä. Siinä pidetään sitä eli sen kantta vielä jokapäiväisenä pöytänäkin, joten se arvattavasti nuolautuu ja pinttyy ympärillä istujien likaisista jaloista ja vaatteista niin paksuun tahrakkaan, että liasta ulkopuolelta milt’ei voisi lastuja vuolla.

Syrjä-elatusteinot ovat monenlaiset. Maanviljelyksen eli pikemmin karjanhoidon etuihin lienee kuitenkin vielä se luettava, että täältä vedetään Pietariin vasikkoja, porsaita, kanoja, kananmunia ja rajapitäjistä maitoakin sekä ”liyhkiä” eli päällistä; jälkimmäistä niin tarkkaan, että monin paikoin et löydä voinmurua koko kylästä. Tämä kauppa tuottaisi suuren edun rahvaalle, jos sitä oikein osattaisiin hallita. Vaan hyvin arvaa jokainen, että yleinen köyhyys ei anna aikaa eikä varaa syöttää teurastettavia eläimiä niin, eli pitää maitotuottamia siinä korjuussa, että niistä olisi pantavaa semmoisten pöydälle, jotka kalliimman hinnan maksavat. Sen ohessa harjoitetaan tässä kaupassa kaikenlaista petturuutta, joka kaikki yhteisesti tekee, että ostaja varovasti käypi näiden kanssa kauppaan ja polkee hinnan niin alas kuin suinkin voipi.

Muuan elatuskeino, jota valkjärveläiset olletikin harjoittavat, on rätin keruu. Minä satuin näkemään tämmöisen rätti-saksan Palkealan kylässä Raudulla. Hänellä oli vähän saippuata, nauhaa ja muuta pientä tavaraa kirstussa, jota hän antoi ämmille rätistä. Hän luki rätti-puudasta vaan 15 eli 20 kop. hop., ja tavarana hinnan antaen sai hän sen arvattavasti vielä huokeammasta. Tämmöiset kerääjät myövät tämän tavaran sitten rajan takana oleviin paperiruukkiin suurella edulla, ja jotakuta viikkokautta myöhemmin käydessämme semmoisessa tehtaassa Valkeasaaren seurakunnassa kuulimme rätti-puudasta silloin maksettavan 80 kop. hop.

Yleinen työ keväällä maan sulettua ja ennen kiireempiä töitä on parkin kiskominen. Tänä vuonna kuului parkilla kumminkin olevan huono hinta Pietarissa, johon sitä vedetään, eikä kuormalta saatavan juuri päälle 6 hopearuplan, joka ei suinkaan ole iso hinta, kuin muistelemme, mikä työ parkkia on kiskoessa raalla kevätilmalla metsässä ja sitten vetäessä 10 ja 12 peninkulman päästä kauppapaikkaan.

Paljoa varmempi ja myöskin paljoa isompi rahan tulo on näiden pitäjien rahvaalla niinkutsuttujen ruununlasten elättämisestä. Pietarissa löytyy nim. suuri löytölasten huone, ja tästä annetaan lapsia talonpoikain elättää sekä Venäjän että Suomen puolelle. Kuin talonpojan vaimo on tehnyt lapsen, menee hän niin pian kuin voimat myötenantavat Pietariin ja annaksen mainittuun löytölasten huoneeseen imettäjäksi. Täällä on hän 3 eli 4 viikkoa, saapi ruuan ja hyvän palkan, noin 30 tahi 35 kop. hop. päivältä, ja lapsi, jota hän siellä on imettänyt, annetaan sitten hänelle kotiin hoidettavaksi. Lapsien elatuksesta maksetaan kymmenenteen vuoteen asti 1 rupl. 50 kop. ja sitä myöhemmistä 1 rupl. hop. kuukaudelta. Vaan ne pitääkin sitten hyvästi ruokkia, ja varsinaiset virkamiehet ovat säätyt kahdesti kuukaudessa pitämään niinkutsuttua ”motrua” eli katselmusta, tokko lapset ovat terveet ja puhtaat, ja jos kuka hänelle annettua lasta ei ole hyvästi hoitanut, otetaan se häneltä pois. Arvattavasti tästä on suuri rahan tulokki maalle, sillä ainoastaan Raudun pienoisessa pitäjässä arveli kirkkoherra elätettävän noin 800 kappaletta näitä isättömiä lapsia. Mutta kuinkas käypi omille lapsille, jotta äiti voiton pyynnön tähden heti synnytettyä jättää vieraan varaan, sarvella imetettäviksi, ja joiden lihavuudesta ja puhdasna pitämisestä ei tarvitse vastata kellenkään ”motru-herralle”, kellä omatunto ei motrua pidä? Tätä kysymystä on tässä vaikea vastata; se kuitenkin on varma ja todenperäinen asia, että täällä kuolee mahdottoman paljo pieniä lapsia, ja että väkiluku muutamin paikoin, esim. Raudulla, juuri sen (ei muuttojen eikä muun) kautta, on viimeisinä vuosikymmeninä tuntuvasti vähentynyt.

Kaikilla näillä keinoilla ja myöskin, jos muu ei auta, sillä alinomaisella rahdinvedolla pysytäksen etelä-Viipurilainen aina rahassa. Vaan tämä raha kuluukin häneltä huvasti. Jauhokulia vedetään lakkaamatta jo kaiken talvea ja sitten aina uutiseen asti Pietarista. Sen ohessa on hän kaiken puolin herkullinen. Jolta vaan kopeekkakaan joutaa, se syöpi monenlaiset ryynipuurot, piirakkaiset ja muut ruokaherkut, se juopi ”kohvit”, juopi ”sajut”, ja sen tyttärillä löytyy aina takana rinkeliä, kauruskoja (mesileipää) ja saikkoja (vehnäpullia), niinkuin eräässä runossakin sanotaan: Tiivi on tyttöjen eleä, syövät saikkoa salissa, kauruskoa kammarissa.

Vaatteihin menettävät sekä miehet että naiset paljon. Äyrämöisnaisten monenlaiset kirjat ja tikkaukset omat kaikki ostolangasta tehdyt, ja niiden paljas tekeminen jo maksaa paljon, sillä se ottaa paljon aikaa. Miehet, joilla pyhäpukuna on tavallinen Venäjän vaatteus, taikka semmoiset ”leäpät” (lakit) ja viitat kuin Helsingissäkin nähdään kutsariloilla, ostavat saappaansakin valmiina Pietarista. Tieltä tuodaan kaikki hevoisenkin kalut, yksin ne paksut vempeleetkin, joilla Viipurilaisen nähdään ympäri maata koreilevan.

Jos helposti saatua rahaa siis säästyykin jollakulla saiturilla siihenkin määrään, että hän voipi panna jonkun summan ”lampartiinkin”, elää enin osa rahvasta köyhyydessä, ja tämän puolen tavallisia rikkaita ei ensinkään voi vetää niiden rinnalle, joita länsi- ja pohjais-Suomessa rikkaiksi kutsutaan.

Alinomainen rahan kanssa liikkuminen synnyttää viipurilaisessa monta pahaa taipumusta. Jos vaan hyvän hinnan saapi, on hän valmis myömään vaikka oman äitinsä, kaupassansa harjoittaa hän valhetta ja petosta, ja on kärkäs oudon ja äkkinäisen kukkarosta hyötymään, vaikka hän varkaudesta on yhtä puhdas kuin muukin Suomalainen. Varkautta parempi ei kuitenkaan millään taivalla ole väärä todistus oikeuden edessä, ja jos tosi lienee mitä tuomarien ja virkamiesten kuulee valittavan, niin saadaan vieraat miehet täällä moninkin paikoin puhumaan, mitä asiamies panee heille suuhun. Se siveys tavoissa, josta tämän puolen naisväkeä kiitetään, ei myöskään taida olla muuta kuin se yksinkertaisuus, joka aina on tavattava raaemman kansan elannossa; jossa vähän on houkutusta, siinä tullaan vähemmiin erehtymäänkin. Vaan että läheinen rajanaapurius kansan kanssa, jossa liiallista vapautta mies- ja vaimopuolten välillä ei pidetä minäkään vikana, ei ole ollut vaikutuksettansa etelä-viipurilaisten tavoissa, sen havaitsee jokainen siinä maassa matkustava pian. Omasta kokemuksestani tiedän, että runoja kerätessä kevytmieliset laulut omat vaimoilla ensimäisinä, kuin vaan laulattajaan kerran ovat perehtyneet, ja heidän kanssansa olet työllä saadessasi heidät ymmärtämään, ett’ei semmoiset virret ”kirjaan kelpaa”.

Jumalan sanan tuntemattomuus ei kuitenkaan ole syynä näihin hänen käskyjensä rikkomisiin. Sillä joka paikassa, missä laukkuni olen avannut ja laukussa olevat kirjaset, joita rahvasta  vasten olen pitänyt kanssani, ovat tulleet näkyviin, ovat sekä nuoret että vanhat olleet hyvin näpyljäät niitä joko ostamaan eli muuten ansaitsemaan, ja näissä tiloissa näyttänyt lukutaito on ollut kiitettävä, varsinkin mitä lapsiin tulee. Vaan tämän kansan keveämpi mieli ei kauan pidä enemmän kirjan kuin papinkaan opetusta tallella, ja sama mielen keveys, jos en huoline sanoa kevytmielisyys, varjelelee sen herännäisyydestäkin, sillä siementä tähän ohdakkeita kantavaan kasvuun ja sen kylväjiä ei täälläkään ole puuttunut. Taikka jos etelä-viipurilainen kerran kääntyy heränneeksi, on hän tässäkin kevytmielinen ja palvelee silloin Jumalala ”hyppimällä”, niin kuin niiden muutamissa paikoin ilmestyneiden ”lukijain” sanotaan salassa tekevän. Kansan luonto estää kuitenkin tämän ainoastaan rajakylissä näyttäneen vaarallisen villityksen laajemmalle levenemästä, ja seurakuntien paimenet ovat myös kiitettävällä valppaudella siitä lammaslaumansa varjelleet.

Mielen keveydeksikö lienee täkäläisen rahvaan luonnossa sekin luettava, että se kernaasti apinoipi muita kansoja sekä vaatteissansa, niinkuin jo miehistä sanoin, että kielessänsäkin. Harva mies löytyy, joka ei, vaikka edes solventamalla, puhuisi venäjän kieltä. Sen ohessa ja juuri sen kautta onkin kieleen tullut paljo venäjänkielisiä sanoja. Molempaan seikkaan niin venäjän puhumiseen kuin sanojen siitä lainaamiseen on kumminkin tarviskin pakoittanut Viipurilaista, silla kaupparetkillänsä tarvitsee hän mainittua kieltä välttämättömästi, ja lainatut sanat ovat taas melkein yksiä, mitä muissa maakunnissa on lainattu ruotsinkielestä. Tämän todistavat semmoiset sanat tuin: lääppä (leäppä), kormano, läjät, jassikka, pristani, perevosa, rokona, satu, liyhki j. m., joilla toisissa paikoin maatamme omat ruotsinkieliset vastaavaisensa: hattu eli myssy, tasku, silat, tori eli aski, ryki, lossi (saksankielisestä sanasta Floss), kyiti- eli holliraha, ryytimaa eli vieläpä rekoolikin, reta. On tähän murteesen ruotsinkielestäkin lainattu sanoja, niinkuin esimerkiksi: vollit helmat, sunti salmi, kaappi sekä kaappi että pöytälaatikko, liivit j. n. e.

Viime aikoina on kansa jo kumminkin puhdaskielisten kirjojen enemmän levettyä maahan, ruvennut vähentämään näitä ulkokielisiä sanoja puheestansa. Pappien ja virkamiesten esimerkki, jotka täällä niinkuin muissakin osissa maata puhuttavat lapsillansa aina kouluun lähettämiseen asti rahvaan kieltä, kuluttaa kansasta vähitellen sen oman kielen häpeilemisen, joka suomalaisen täälläkin on saattanut vierailla korestilla omaa ihanuutta peittämään. Varmaan parempaa kansallisuuden tuntoa lapsissansa herättääkseen on muuan kirkkoherra eronnut tässä asiassa virkavelistänsä ja ottanut lapsillensa hoitaja-naisen Kyyrölän venäläisestä kylästä, josta seikasta hän toivoi perheellensä paljon etuja, mitä sitten tulleekin, koska mainittu nainen jo oli oppinut sitä kieltä, jota kirkkoherra itse puhui rouvansa kanssa, ja näin tyhjäksitehnyt ne toivot, jotka olivat liikutelleet rakastavaista isänsydäntä.

Viipurin läänistä poikkesi kirjoittaja sitten matkakumppaninsa kanssa Inkerinmaahan, jossa he kävellen tätä maata useammissa suunnissa keräsivät kelvollisen runokokouksen. Erottuaan mainitusta kumppalistansa työskenteli kirjoittaja syksypuolen samaa kesää Vatjan kielen kanssa, josta hän seuraavana vuonna Ruotsin kielellä toimitti kieli-opin, ja vielä syksymmällä oleskeli hän Tartonlinnan (Dorpat’in) kaupungissa, Viron kieltä ja kirjallisuutta oppimassa, josta hedelmä, kirjoitus Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta, löytyy painettuna aikakautisessa kirjassa Suomi vuodelta 1855 (sivv. 1–109). Mutta kuin näillä matkoilla ei tullut muita erinäisiä matkamuistelmia kirjoitetuksi, niin ei niiltä tässäkään voida sen enempää kertoa, vaan saapi lukija heti lähteä kanssa sille matkalle, jonka kirjoittaja teki seuraavana vuonna Aunuksessa.

Standard
Käsityöt

Ylioppilasosakuntien kansatieteelliset kokoelmat 1902: Etelä-Karjala

Mitä kaikkea Kansallismuseosta löytyy? Kansallismuseon pääkirjoja ei löydy netistä, joten valtaisan kokoelman läpikäyminen on vaikeaa. Joitain listoja esineistöstä on julkaistu aiemmin kirjamuodossa: ylioppilasosakuntien kansatieteellisen museon esineet on julkaistu kirjasarjana. Listaus kattaa vuoteen 1902 mennessä kokoelmiin hankitut esineet, ja mukana on vaate-esineiden lisäksi työ- ja huonekaluja. Osakuntien keräämät esineet muodostavat suuren osan nykyisen Kansallismuseon kansatieteellisestä esineistöstä. Kansallismuseon numeroinnissa vaate-esineet tunnistaa “KA”-tunnisteesta.

Tässä artikkelissa on listattu osakuntien esineluettelosta löytyvät pukuesineet, joiden paikkatieto on eteläisessä Karjalassa. Julkaisen myöhemmin listan Keski-Karjalan ja Pohjois-Karjalan esineistä.

Voit selata esineitä tässä tai ladata listan excel-tiedostona. Olen laatinut listan osakuntien listauksen perusteella. Kuvaukset ovat peräisin Finnasta, osakuntien luettelosta tai jostain muusta lähteestä. Olen joskus lyhentänyt kuvaustekstejä, kaikkea ei välttämättä ole toistettu sanasta sanaan. Pyydän teitä siis huomioimaan, että tämän artikkelin luettelo ei ole kopio ylioppilasosakuntien luettelosta. Yhteensä karjalaisia esineitä on osakuntien listalla melkein 3000, joten olisi ollut kohtuuton homma toistaa kaikki sanastasta sanaan. Tässä julkaisemani luettelo on siis bootleg-versio, jonka laadin omaan käyttööni. Siinäkin oli jo aikamoinen homma, ja siksi haluan saattaa sen kaikkien kiinnostuneiden käytettäväksi, jos se suinkin vähentäisi turhaa työtä. Lupaan että jossain vaiheessa julkaisen myös alkuperäiset luettelot skannattuina (jos haluat tehdä sanatarkkoja sitaatteja, kannattaa ehdottomasti konsultoida suoraan alkuperäistä luettteloa), mutta kuvatiedostot vaativat vähän muokkausta.

Listassa näkyy lähdetietona se luettelosarjan osa, jossa esine on mainittu, tai jos esineestä on kuva jossakin, niin sitten tämä lähde. Kaikki listatut esineet kuitenkin löytyvät Schvindtin ja Sireliuksen luetteloista.

Lataa luettelo excel-tiedostona:

Ylioppilasosakuntien kansatieteellinen kokoelma 1902 astiLataa

Sisällysluettelo

Jääsken kihlakunta

Käkisalmen kihlakunta

Rannan kihlakunta

Viipurin seutu

Sakkola ja Rautu

Äyräpään kihlakunta

Lähdeluettelo

Kangas, Taina. Jotain Vanhaa, Jotain Uutta: Kansanomaisista Puvuista Kaavasarjoiksi. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 2005.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomen kansanomaiset nauhat. SKS, 1965.
Kaukonen, Toini-Inkeri. Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, 1985.
Kylmälä, Suvi. Muolaan kansanpuvun kirjontojen merkitys: olemusanalyysi äyrämöispuvun kirjotuista vaatekappaleista. Helsingin yliopisto, 2008.
Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin. Museovirasto, 2005.
Linnove, Aino. Suomalaisen pitsinnypläyksen vaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle. WSOY, 1947.
Murto, Soja. Sukkalla ja neulalla -blogi. https://sukkulallajaneulalla.blogspot.com/
Nissinen, Aino ja Vahter, Tyyni (toim.). Vanhoja kauniita käsitöitä. WSOY, 1931.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista I. 1883.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista II. 1885.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista. Lisävihko I. 1893.
Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki
Sirelius, U.T.. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien (nykyään valtiolle kuuluvista) kansatieteellisistä kokoelmista. Lisävihko II. , 1902.
Stenberg, Leena & Petri Vuori. Joutsenon naisen kansallispuku. 2009, Tulentallojain tarinoita XVI.

Jääsken kihlakunta

KA1390 Huntu, vaimon päähine, on iso valkea liina, joka “poimittiin” päähän sykeröjen päälle. Schvindt 1883
KA1391 Huntu.  Schvindt 1883
KA1392 Huntu.  Schvindt 1883
KA1393 Huntu.  Schvindt 1883
KA1394 Sykeröjä sanotaan myös tekosykeröiksi, koska eivät ole vanhaan tapaan hiuksiin kiinnitetyt. Nämä ovat yleiseen suuremmat kuin Räisälän sykeröt. Schvindt 1883
KA1395 Sykerö. Schvindt 1883
KA1396 Sykerö. Schvindt 1883
KA1397 Sykerö. Schvindt 1883
KA1398 Otsanauha yhdistää sykeröjen päitä. Schvindt 1883
KA1399 Tikutteet riippuvat palmikkojen rinnalla selässä. Schvindt 1883
KA1400 Palmikot. Nrot KA1897-1400 ovat asetetut yhteen. Schvindt 1883
KA1401 Palmikot. Yhdessä olevat palmikot ja tikutteet kutsutaan yhteisellä nimellä palmikoiksi. Palmikkonauha on Jääskessä yleiseen punainen japaljon leveämpi kuin esim. Räisälän palmikko; tertutkin ovat enimmäkseen punaisia tai punakirjavia. Schvindt 1883
KA1402 palmikkoja, Sukkulalla ja neulalla -blogi.
KA1403 Palmikot. Schvindt 1883
KA1404 Pääpyyhe, jota morsian käytti vanhasta kodistaan sulhasen taloon vietäessä, on sinipohjaisella nyytingillä koristeltu. Katso KA780 ja KA1318. Schvindt 1883
KA1405 Pinteli, tytön päähine, on tuuman leveinen, pitkä, musta silkkinauha, joka asetettiin hajalleen olevien hiuksien päälle niin, että keskikohta ympäröi pään ja päät riippuivat pitkin selkää. Ruokolahdella ennen vanhaan käyttivät tytöt, jotka eivät olleet rippikoulua käyneet, pääverhona puolen korttelin leveistä (punaista) verkapalasta. joka neljässä kohden kiinnitettiin hiuksiin ja jota sanottiin veraksi. – Ensi kerta ripille mennessä pantiin sykerö päähän; se oli ainakin paikoittain seitsemällä erivärisellä silkkinauhalla koristettu. Tätä ei ole kumminkaan kauan käytetty. Schvindt 1883
KA1406 Viitta valkeasta sarasta. Kaulukseksi on ommeltu musta nauha ja sepalukset ovat vähäisen punaisella tai myös muunvärisillä langoilla kirjatut. – Jääsken naisviitoissa ei ole nahkaa ollenkaan, aivan kuin Pyhäjärven veroitetussa viitassa. Schvindt 1883
KA1407 Viitta valkeasta sarasta. Schvindt 1883
KA1408 Viitta, harmaa, Rautjärveltä. Kaulukseksi on ommeltu punainen verkakaistale, sepaluksista on toinen leveämmin kirjattu kuin toinen ja vyötäisillä edessä on hakasien alla punaisia verkatilkkuka. Ennen oli naisilla päällysvaatteena hurstut, joka oli neliskulmainen, pitkin päin raitainen ja punahelmalla varustettu vaatekappale. Vertaa KA397. Schvindt 1883
KA1409 Liinaviittoja käyttivät naiset pyhinä ja pidoissa; ne ovat aivan lyhvet, valkeat; solkirakset rinnassa, kuin kostuleissa. Schvindt 1883
KA1410 Liinaviitta, naisen. Schvindt 1883
KA1411 Kostuli, samanlaisia kuin edelliset, kaulus vain on tavallisesti punaviiruinen. Katso KA194, 305, 581, 1114. Schvindt 1883
KA1412 Kostuli. Schvindt 1883
KA1413 Kostuli. Schvindt 1883
KA1414 Kostuli. Schvindt 1883
KA1417 Tankki, naisen, valmistettu ohuehkosta tummansinisestä villakankaasta, joka vanutettu. Liivissä ei ole leikkauksia eikä muotolaskoksia, vain olka- ja sivusaumat. Helma runsaasti kellotettu. Hakaskiinnitys. Finna. 
KA1421 Hame, musta tai tummansininen. Schvindt 1883
KA1422 Hame, musta tai tummansininen. Schvindt 1883
KA1424 Esliina, nyytinkiniekka. Jääsken nyytingit ovat tummansinisiä pohjaltaan, jolle erivärisiä polviviivoja on näpylöity. Vanhaan aikaan pitivät vain ripille päässeet naiset esiliinoja. 
KA1425 Esliina, nyytinkiniekka.   Schvindt 1883 KA1426 Esliina, nyytinkiniekka.   Schvindt 1883
KA1427 Esliina, valkeapohjainen ja punaraitainen. Päättyy repsuihin eli röppyihin. Schvindt 1883
KA1429 Esliina, valkeapohjainen ja punaraitainen. Päättyy repsuihin eli röppyihin. Schvindt 1883
KA1430 Esliina, valkeapohjainen ja punaraitainen. Päättyy repsuihin eli röppyihin. Schvindt 1883
KA1438 Tasku, viisiosainen eli kerroksinen. Schvindt 1883
KA1440 Paita, naisen, kaulus valkea. Schvindt 1883
KA1441 Paita, naisen, kaulus valkea. Schvindt 1883
KA1442 Paita, kaulus punaviiruinen. Schvindt 1883
KA1444 Kalsut, liinaiset, neulotut. Schvindt 1883
KA1447 Ruohikengät ovat puolruojusien ja paulakenkien kaltaiset. (Katso 434 ja 619). Schvindt 1883
KA1448 Karvahattu. Katso KA622-624. Schvindt 1883
KA1449 Karvahattu. Katso KA622-624. Schvindt 1883
KA1450 Huopahattu. Käytettiin kirkkohattuna. Katso KA830. Schvindt 1883
KA1451 Huopahattu. Käytettiin kirkkohattuna. Katso KA830. Schvindt 1883
KA1452 Pitkä viitta, miehen, on valkeasta sarasta, kolmella napilla ja vyöllä kiinni pidettävä.  Schvindt 1883
KA1453 Lyhyt viitta, myös valkeasta sarasta. Schvindt 1883 KA1454 Kostuli, miehen, on pitkä ja käytettiin kesällä, kuten liinaiset päällystakit ainakin. Schvindt 1883
KA1455 Nuttu on lyhyt, tummansininen miehen takki. Schvindt 1883
KA1457 Tankki, miehen, valkeasta sarasta. Schvindt 1883
KA1458 Housut valkeasta sarasta koristettiin polvien alta sirkkasäärsiteillä ja lahkeet pistettiin upokkaiden varsiin. Schvindt 1883
KA1459 Sirkkasäärsiteet eli sirkkasiteet, säärsiteet, ovat nahkapauloja, joihin on tiheään asetettu sirkkoja eli pieniä latakkoja vaskirenkaita. Näitä pidettiin housujen päällä polvien alla, niin että sirkat olivat etupuolella ja paulan irtonainen pää, joka oli vaskella varustettu sekin, heilui alapuolella liki maata. Schvindt 1883
KA1460 Upokkaat tehtiin kahdesta valkeasta nahkapalasesta, joiden sauma kulki jalan ympäri noin kaksi tuumaa pohjasta. Varsinahka oli leveä ja takaa halki; tämä käärittiin housunlahkeiden ympäri ja köytettiin nahkapauloilla kiinni. Finna
KA1461 Jääkengät köytettiin nuottamiehen saappaiden alle, ett’eivät liukuisi vetäessä. Niissä oli kolmehaarainen ja hokkinen rautua, hokat tietysti ulospäin. Schvindt 1883
KA1468 Pokramo. Finna
KA1469 Pokramo. Sirelius 1915
KA1470 Pokramo Schvindt 1883
KA1471 Tikute. Katso KA301. Schvindt 1883
KA1472 Vyö. Schvindt 1883
KA1473 Vyö. Schvindt 1883
KA1474 Vyö. Schvindt 1883
KA1477 Säämyskävyö, pitkä ja leveä; sillä vyöttäytyivät miehet talvella ja oli siinä samallainen vaskinen solkivarustus kuin seuraavassa. Schvindt 1883
KA1479 Esliinanyytinki. Sininen, punaisilla polviviivoilla koristettu. Schvindt 1883
KA1480 Esliinanyytinki. Sininen, punaisilla polviviivoilla koristettu. Schvindt 1883
KA1481 Esliinanyytinki, sininen, punaisilla polviviivoilla koristettu. 
KA1482 Esliinanyytinki. Sininen, punaisilla polviviivoilla koristettu. Schvindt 1883
KA1485 Pyyhinliina Joutsenosta on neliönmuotoinen kuin iso nästyykki, reunustettu nyytingillä ja korsitettu samallaisella reikäompeluksella kuin esiliinat. Schvindt 1883
KA1486 Hantuukin pää, Kirvun mustalaisien tekemä. Schvindt 1883
KA1488 Hopeasolki, paidan, suuri. Schvindt 1883
KA1489 Hopeasolki, paidan, suuri. Schvindt 1883
KA1490 Kostulinsolki, tekohopiainen. Schvindt 1883
KA1491 Helmet, lasiset, moniväriset. Näitä pitivät etenkin tytöt kaulassaan. Schvindt 1883
KA1494 Veitsen kannatin on lyhyt, vaskinen ketju, joka riippui soljestaan vyössä. Schvindt 1883
KA3716 Huntu panoksessa sykeröjen KA3720 päällä. Vaate on vielä valkaisematta. Schvindt 1893
KA3719 Sykeröt palmikkoineen. Katso KA3715. Soja Murto
KA3720 Sykeröt palmikkoineen ja tikutteineen. Katso KA3716. Schvindt 1893
KA3727 Silkki. Schvindt 1893
KA3856 Nauha. Schvindt 1893
KA3857 Nauha. Schvindt 1893
KA3858 Nauha. Schvindt 1893
KA3859 Nauha. Schvindt 1893
KA3860 Nauha. Schvindt 1893
KA3861 Nauha. Schvindt 1893

Antrea

KA1492 Vöylliskokka, rautainen, leveä. Antreasta Räisälän rajalta. Katso KA509 ja vertaa KA736-750. Schvindt 1883
KA1493 Vöylliskokka, rautainen, leveä. Antreasta Räisälän rajalta. Katso KA509 ja vertaa KA736-750. Schvindt 1883
KA3750 Naisen paita, kokonaan paksusta neliniitisestä vaatteesta tehty; kaulus on punaisella ja sinisellä puumulilangalla kirjattu. Sirelius 1915
KA3773 Esliina, kuonnainen, puna- ja siniraitainen; päätteenä valkeat puumulilankaiset pitsit ja ripsut. Schvindt 1893
KA3774 Esliina, kuonnainen, puna- ja vihreäraitainen, kelta- ja valkoviiruinen; päätteenä valkeat puumulilankaiset pitsit ja ripsut. Schvindt 1893
KA3775 Irtotasku, tehty puna-valko ja sini-vihreistä verka- ja sarkatilkuista. Tilkkujen joukossa on mataralla värjättyjä tilkkuja. Finna
KA3793 Sulhashousut siniset, pellavaa. Finna
KA3830 Lappavyö, nahkainen, vain kolme lappaa ja solki. Lapat ja solki savolaista muotoa. (Vrt KA1759 Antrea). Finnassa Jääski, Schvindtillä Antrea. Finna
KA3833 Vironvyö, leveä, rautaisella vyösoljella varustettu. Schvindt 1893
KA3850 Nauha. Schvindt 1893
KA3851 Nauha. Schvindt 1893
KA3852 Nauha. Schvindt 1893
KA3853 Nauha. Schvindt 1893
KA3854 Nauha. Schvindt 1893
KA3919 Vöylliset, joissa riippu veitsen tuppi. Schvindt 1893

Joutseno

KA1432 Esliinan pää. Schvindt 1883
KA1433 Esliinan pää. Schvindt 1883
KA1434 Esliinan välivaate. 
KA1435 Esliinan välivaate. Schvindt 1883
KA1436 Esliinan välivaate. Schvindt 1883
KA1437 Esliinan välivaate. Sihvo & Lehtinen 2005
KA1456 Miehen takki Joutsenosta on valkeasta sarasta, suurilla mustareunaisilla nappireiillä varustettu, Näitä on taskun katteessakin. Sirelius 1915
KA1462 Kannu Joutsenosta. Tätä käyttivät nuoret miehet kirkkomatkalla, kun oli ylpeästi ratsastettava, yhdessä jalassa vain. Schvindt 1883
KA1463 Tuohitohveli, lapsen, Joutsenosta. Schvindt 1883
KA1464 Valkoisesta villalangasta neulotut pitkävartiset sormikkaat. Sormien päissä lyhyet nyörit, joissa on ollut kiinni tupsut. Varsissa nurjina silmukoina neulottuja koristeraitoja sekä hapsuja viidessä rivissä. Ranteessa, hapsujen yläpuolella, on joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin). Muuten kämmenosa ja sormet ovat sileää neuletta. Finna
KA1483 Schvindt 1883: Mustalla valkeapolvisella nyytingillä reunustettu. Stenberg 2009 
KA1487 Vaippa on musta-, harmaa- ja valkearuutuinen paksu villavaate, jota käytetään peitteenä sängyssä. Schvindt 1883
KA1780 Kantakenkä. Sirelius 1915
KA3947 Huntu, poimuttu ja kuosilleen pantu. Finna
KA3948 Hurstuus, jota naiset käyttivät pään katteena. Schvindt 1893
KA3949 Palttinahousut, naisen köyttönauhoilla varustetut. Schvindt 1893
KA3950 Esliina, neljästä nyhentäis- eli reikäompelu-välivaatteesta kokoonpantu, viheriäiksi painettu; nyytinkiä on vain päissä. Vert. KA1431. Schvindt 1893
KA3951 Esliinanyytinki. Schvindt 1893
KA3952 Esliinanyytinki: valkea nyhentäis-välivaate ja siihen liitetty valkea päätenyytinki. Schvindt 1893
KA3953 Esliinanyytinki, tummansininen, valkealla kuvitettu. Schvindt 1893
KA3954 Tasku, pieni, leveäsuinen. Schvindt 1893
KA3955 Tasku, pieni, leveäsuinen, vyöllä varustettu. Schvindt 1893
KA3956 Pajaskhattu, samettinauhalla ja tinasoljilla koristettuja. Vert. KA3676 ja KA3788. Schvindt 1893
KA3957 Pajaskhattu, samettinauhalla ja tinasoljilla koristettuja. Vert. KA3676 ja KA3788. Schvindt 1893
KA3958 Miehen myssy ilman lippua; pesä patalakin tapainen. Schvindt 1893
KA3959 Kauhtana,  pitkä, mustasta sarsta, kaulus, hihansuut ja sepalukset alas asti mustalla veralla päällystetyt. Sirelius 1915
KA3960 Tuohitohvelit, joiden kärki on keskellä. Schvindt 1893
KA3961 Leveäsuiset, ompelukoristeiset neulakintaat. Ne on valmistettu luonnonvalkoisesta villalangasta ja ne ovat tylppäkärkiset. Leveät varret on koristeltu ompeleilla, joiden värit ovat musta, ruskea ja punainen. Ompelukoristelu on ristikkomaista ja siinä on pitkät lankajuoksut. Ristikon ylä- ja alapuolella on yhden langan raidat kaikilla kuvioväreillä. Koristelun yläreunaan, kintaiden ulkosivuun, on kiinnitetty valkoinen nyörin pätkä, jonka kummassakin päässä on värikäs tupsu. Tupsu ja nyöri ovat yhteensä 23 cm pitkät. Finna
KA3962 Vyö; solkivyö; säämyskävyö. Miehen säämiskänahkainen soljellinen vyö. Vrt KA660 ja KA661. Finna
KA3963 Tinavyö yhtä laatua kuin KA3831, paitsi että verka on mustaa. Schvindt 1893
KA3964 Viispiinen vyö, leveä, keskeltä musta vironvyön näköinen. Vert. KA1297. Schvindt 1893
KA3965 Ristikkovyö, saman tapainen kuin edellinen paitsi että on kapeampi ja keskellä ristikkokuvia. Schvindt 1893
KA3966 Palmikko: mustapohjainen, täpläviiruinen nauha. Schvindt 1893
KA3967 Palmikko: mustapohjainen, täpläviiruinen nauha. Schvindt 1893
KA3968 Kussakka: leveä kirjavaraitainen vyö. Schvindt 1893
KA3969 Nästyykki, valkea, reunoilla 3 kudotut punaiset raidat. Schvindt 1893
KA3970 Pääpyyhe eli nyytinkireunainen nästyykki; nyytingit ovat kapeita ja harmaapohjaisia; kuvapiirteet valkeita. Schvindt 1893
KA3971 Pääpyyhe eli nyytinkireunainen nästyykki; nyytingit ovat kapeita ja harmaapohjaisia; kuvapiirteet valkeita. Schvindt 1893
KA3972 Pääpyyhe, jonka reunoja pitkin on leveitä nyhentäis- eli reikäompeluja sitä laatua, jota käytettiin myös esiliinoissa. Vert. KA1431. Schvindt 1893
KA3973 Helmet, joita on kaulassa pidetty, pienet, tummansiniset. Lehtinen & Sihvo 2005
KA3974 Tinasormus, laita, koristuksitta. Schvindt 1893 KA3975 Vyösolki, arvattavasti semmoisesta vyöstä kuin 3962, yhtä laatua kuin 3927, vain leveämpi ja vaskisella palkimella varustettu. Finna
KA3976 Hatunsolkia, tinaisia. Schvindt 1893
KA3977 Sirkkasäärsitteiden palasia; sirkat ovat ohuesta vaskilevystä tehdyt. Schvindt 1893
KA4379 Esliina, ommeltu kokoon kahdesta helmapuolesta. Sirelius 1902

Jääski

KA1415 Tankki.  Soja Murto, Sukkulalla ja neulalla -blogi.
KA1416 Tankki.  Sirelius 1915
KA1418 Tankki.  Sirelius 1915
KA1419 Hame, ristikkäinen. Nämä ovat jo ylen harvinaisia, vaan ennen niitä käytettiin yleisesti. Soja Murto, Sukkulalla ja neulalla -blogi.
KA1420 Hame, ristikkäinen. Nämä ovat jo ylen harvinaisia, vaan ennen niitä käytettiin yleisesti. Finna
KA1428 Esliina, valkeapohjainen ja punaraitainen. Päättyy repsuihin eli röppyihin. Finna
KA1443 Paita, kaulus punaviiruinen. Soja Murto, Sukkulalla ja neulalla -blogi.
KA1445 Luonnonvärisestä puuvillalangasta neulotut polvipituiset sukat. Sileää oikeaa neuletta, suussa kolmen kerroksen nurja raita. Kärkikavennuksia neljä. Kantapää tehty kavennuksin. Kärjestä jatkuu lyhyehkö pätkä palmikoimalla tehtyä nyöriä samasta langasta. finna
KA1446 Luonnonvärisestä puuvillalangasta neulotut polvipituiset sukat. Sileää oikeaa neuletta, suussa kolmen kerroksen nurja raita. Kärkikavennuksia neljä. Kantapää tehty kavennuksin. Varren suun alapuolella etureunassa kaksi pitkää palmikoimalla tehtyä nyöriä samasta langasta. finna
KA1465 Pitkävartiset valkoiset, villalangasta neulotut sormikkaat. Varsissa on nurjana neulottuja koristeraitoja sekä hapsuja neljässä rivissä. Ranteen kohdalla on joustinneuletta. Myös kämmenessä on muutamia koristeraitoja, muu pinta on sileää neuletta. Peukalo on lisätty suoraan. Sormien päissä on lyhyet valkoiset nyörit, joiden päissä on tupsut. Sormikkaita on käytetty kirkkomatkalla.Naiset käyttivät kirkkomatkoilla talvisin valkoisia sormikkaita, jotka oli koristeltu “vikkeleillä” tai pitsineuleella. Vikkeleistä riippuivat ripsut ja sormien päistä palmikoiduissa nauhoissa tupsut, joilla osoitettiin, ettei käsillä nyt tarvinnut tehdä töitä. Finna
KA1467 Lapaset. Finna
KA1478 miehen vyö; vyö Finna
KA1484 Nästyyki, punaripsuinen. Schvindt 1883
KA3726 Päävaate, myöskin valkeilla nyytingeillä reunsutettu, vaan edellisiä paljon pienempi. Schvindt 1893
KA3730 Kaulavaate, villalangasta kokalla tehty, kolmekulmainen, kirjava. Schvindt 1893
KA3740 Naisen kostelj eli liinaviitta, ylen lyhyt, kirjavakauluksinen. Schvindt 1893
KA3751 Paidan kaulus, punaisella villalangalla kuvitettu. Schvindt 1893
KA3768 Nyytinkiesliina yhtä laatua kuin edelliset paitsi että nyytinkien pääväri on vaaleanharmahtava; sinistä vain kuvituksena. Schvindt 1893
KA3769 Esiliina. ruskeita nyytinkejä siniset, punaiset valkoiset potrukkeet. Schvindt 1893: Nyytinkiesliina yhtä laatua kuin KA3768, paitsi että nyytinkien pääväri on vaalean-keltainen. Linnove 1947
KA3770 Nyytinkiesliina yhtä laatua kuin KA3768 ja 3769 paitsi että nyytinkien pääväri on tummankeltainen. Schvindt 1893
KA3779 Pitkävartinen villalangasta neulottu kirjoneulesukka. Värit turkoosin vihreä ja punainen, jossa seassa beigeä, (täplävärjätty lanka). Suussa n. 4 cm 2 o, 2n -resoria, sitten sileää oikeaa punapohjaisena n. 12 cm, sen jälkeen puna-vihreä 12,5 cm leveä kenttä ns. konttineuletta. Nilkasta eteenpäin 1 cm leveä punapohjainen ja 2 cm leveä vihreä raita vuorottelevat. Terä puuttuu. Kantapääkavennus tavallinen. Koristelu. konttineule, täplävärjäys (=ikat). Schvindt 1893: “omituiseen tapaan neulotut”. Finna
KA3780 Pitkävartiset puuvillalangasta neulotut kirjoneulesukat. Värit luonnonvalkoinen, tummansininen ja punainen. Suussa n. 2,5 cm 2 o, 2n -resoria, aluksi meleeratulla tummansinisellä ja sitten valkoilla. Sitten sileää oikeaa valkopohjaisena raidoitettuna, raidat kapeita, osa hammasreunaisia. Nilkasta eteenpäin kahden kerroksen raitoja, terässä neljä ryhmää, joissa sininen-punainen-sininen valkoisella pohjalla. Terässä kavennus säteittäin. Kantapääkavennus tavallinen. Finna
KA3783 Sukkanauha, punaisesta ja viheriästä villalangasta kudottu. Schvindt 1893
KA3785 Pohjalliset, tuohiset, pidettiin kuten KA3784 kengän sisässä. Schvindt 1893
KA3822 Puuvillalangasta neulotut valkoiset sormikkaat. Rannekkeessa on verkkomaista pitsineuletta, muu pinta on sileää neuletta. Peukalo on istutettu kiilalla ja myös siinä on reikäneuletta. Finna
KA3825 Kapalovyö, valkeasta puumulilangasta neulottu. Schvindt 1893
KA3828 Koristeltu lapoilla. Schvindt: siinä on riippuvaiset vöylliset KA3918. Schvindt 1893
KA3848 Taskunauha. Schvindt 1893
KA3871 Silmpyyhe, nästyykin tapainen, punaisilla rihmaripsuilla reunustettu. Schvindt 1893
KA3876 Hantuukki eli pyyhinkiina sievää murteekkaista kangasta, päätteenä kirjava puumulilankainen pitsi ja valkeat lankaripsut. Schvindt 1893
KA3877 Hantuukki, johon on kudottu punaisia raitoija, pitsipäätteisiä. Schvindt 1893
KA3878 Hantuukki, johon on kudottu punaisia raitoija, pitsipäätteisiä. Schvindt 1893
KA3882 Esiliinarimssu. Päättyy ripsuihin. Kokonaan valkea. Schvindt 1893
KA3883 Esiliinarimssu. Päättyy ripsuihin. Kirjava. Schvindt 1893
KA3884 Esiliinarimssu. Päättyy ripsuihin. Kirjava. Schvindt 1893
KA3885 Esiliinarimssu. Päättyy ripsuihin. Kirjava. Schvindt 1893
KA3886 Esiliinarimssu. Päättyy ripsuihin. Kirjava. Schvindt 1893
KA3887 Esiliinarimssu. Päättyy ripsuihin. Kirjava. Schvindt 1893
KA3888 Esiliinarimssu, pelkkä pitsi ilman ripsuja, kirjava. Schvindt 1893
KA3889 Esiliinarimssu, pelkkä pitsi ilman ripsuja, kirjava. Schvindt 1893
KA3918 Vyölliset, jossa riippuu kokka, pyörä, tyhjä rengas ja veitsi tuppineen. Puukon kahva visakoivua, tuppi parkkinahkaa, terä kaarevahamarainen.  Finna
KA3924 Neulakota, jonka pujotusvaatteesen on liitetty neljä vyölappaa. Schvindt 1893
KA3926 Vyölukko, vaskinen, leveä. Vert. KA372-4 ja K502-5. Finna
KA3940 Hakasia, myöhempää muotoa. Schvindt 1893
KA4376 Esliina, kuonnainen, sini- ja punaviiruinen. Sirelius 1902
KA545 Ruohikenkä. Sirelius 1915

Kirvu

KA3755 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit ovat tummansinisisestä ja valkeasta rihmasta tehdyt. Schvindt 1893
KA3757 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3759 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3761 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3762 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3764 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3765 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3766 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3767 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3760 Esiliina. Pujotukset punaista, valkoista ja vaaleankeltaista sinisellä pohjalla. Schvindt 1893: Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Kaukonen 1985.
KA3749 Verkahelmahame, musta; punainen helmus on kaita ja poimuttu. Schvindt 1893
KA3715 Huntu panoksessa sykeröjen KA3719 päällä. Schvindt 1893
KA1439 Tasku, musta, punaisella langalla kirjattu, on Kirvun mustalaisien käyttämä. Schvindt 1883
KA3786 Lipokkaat: matalat naisen kengät mustasta nahasta, pohjilla eli anturoilla ja kantalapuilla varustetut. Vert. KA621. Schvindt 1893
KA3944 Kannus, köyttöpauloilla varustettu. Vert. KA382. Schvindt 1893
KA3820 Valkoisesta villalangasta tehdyt neulakintaat. Lanka on ohutta. Kintaat ovat tylppäkärkiset ja niiden ulkosivuissa on 13 cm pitkät palmikoidut nyörit. Nyörien päässä on pienet tupsut. Finna
KA3821 Lapaset. Finna
KA3739 Naisen kostelj eli liinaviitta yhtä laatua kuin edelliset, paitsi että kaulus on erivärisillä villalangoilla kuvitettu. Sirelius 1915
KA3824 Lapsen myssy, patalakin tapaan silkkikankaan liuskoista tehty; tilkku-ruusukkeilla koristettu. Schvindt 1893
KA3829 Lappavyö edellisen tapainen. Schvindt 1893
KA3725 Päänästyyki, yhtä laatua kuin KA3724 paitsi että nyytingit ovat harmaita ja punaisella kuvitettuja. Schvindt 1893
KA3941 Vaskinappi, isokantainen. Schvindt 1893
KA1476 Nauha, keltainen, Kirvun mustalaisien tekemä. Schvindt 1883
KA3846 Palmikkonauha. Schvindt 1893
KA3847 Nauha, neliskulmainen, koittanan tapainen. Schvindt 1893
KA3849 Nauha. Schvindt 1893
KA3921 Vöylliset, joissa riippuu nielisputki, vöylliskokka ja vöyllispyörän 8-muotoiset liitteet, ovat rautaisia. Sirelius 1915
KA3867 Nästyykki, edellisiä isompi, lankaripsuilla reunustettu. Schvindt 1893
KA3868 Nästyykki, edellisiä rautjärveläisiä isompi, lankaripsuilla reunustettu. Schvindt 1893
KA3869 Nästyykki, punaisella langalla kuvitettu ja tilkkuripsuilla reunustettu. Schvindt 1893
KA3870 Pitsnästyykki (?) edellisen tapainen, paitsi että lankakirjutukset ovat sekä punaisia että mustia. Schvindt 1893
KA3837 Vironvyö, leveä ja pitkä. Vert. KA287 ja KA2833. Schvindt 1893
KA3838 Vironvyö, leveä ja pitkä. Vert. KA287 ja KA2833. Schvindt 1893
KA3844 Tiuhakkovyö, valkea, pitkä. Schvindt 1893
KA3731 Sarkaviitta luonnonvalkoista, toimikassidoksista villaa. Kaula-aukko on vahvistettu mustalla, palttinasidoksisella verkakaitaleella; Etukappale on suora, selkäkappale kapenee vyötäröltä. Etukappaleessa molemmin puolin sekä molemmissa sivusaumoissa on kiilamaiset kappaleet. Helmassa on lisäksi sivuilla halkiot, joiden yläpää on vahvistettu punaisella ja mustalla verkatilkulla sekä poimulla, joka jatkuu koko kiilan pituudelta. Verkatilkut on koristeltu vihreällä ja keltaisella villalangalla. Sepalus on koristeltu punaisilla, vihreillä ja keltaisilla ristipistoilla ja samanvärisillä nyöreillä. Koristelu. Punaiset, keltaiset ja vihreät ristipistot ja nyörit sepaluksen ympärillä; sivujen halkioiden yläpäässä punaiset ja mustat verkatilkut, joissa vihreää ja keltaista villalankaa. Finna
KA3790 Miehen pitkä viitta valkeasta sarasta, samalla tapaa mustalla sametilla koristettu kuin KA1452. Schvindt 1893
KA3897 Rintasolki hopeasta, kuvitettu, verraten pieni ja litteä. Sirelius 1915
KA3898 Rintasolki hopeasta, edellistä isompi ja mykevämpi. Schvindt 1893
KA3894 Tinasolki, samaa laatua kuin edelliset. Schvindt 1893
KA3895 Tinasolki, samaa laatua kuin edelliset. Vaskinen paljin. Schvindt 1893
KA3803 Tuohikenkä, yhtä muotoa kuin edelliset, vaan suuremmat. Schvindt 1893
KA3804 Tuohikenkä, yhtä muotoa kuin edelliset, vaan suuremmat. Sirelius 1915
KA3806 Tuohitohvelit, rinnasta pauloilla löytettävät. Schvindt 1893
KA3808 Tuohikengät, nahka-anturoilla varustetut. Edestä avonaisia varsia suljetaan nahkapauloilla. Sirelius 1915
KA3809 Tuohisaappaat, umpinaisilla varsilla varustettuja. Schvindt 1893
KA3925 Veitsi tuppineen riippuu vyössä KA3829. Tuppi on puusta ja nahasta tehty. Schvindt 1893
KA3931 Vyölavat, 18 kappaletta, yhtä muotoa kuin A.377, 378, 753, 754 ja 3541. Finna
KA3932 Lappavyön lappoja, 4 kapp., yhtä muotoa kuin edelliset. Schvindt 1893
KA3920 Vöylliset, joissa riippuu veitsen tuppi. Schvindt 1893
KA3934 Vyöllispyörä. Sirelius 1915
KA3927 Nahkavyönsolki, vaskinen. Paljin ja kokka ovat rautaisia. Finna
KA3930 Vyösolki eli lappa, iso, vaskinen. Finna
KA1475 Mustalaisvyö. Schvindt 1883

Rautjärvi

KA3758 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Linnove 1947
KA3763 Nyytinkiesliina, jonka nyytingit on tehty sinisestä, punaisesta ja valkeasta (vaaleankeltaisesta) rihmasta ja valkeat välivaatteet punaraitaisiksi – näissä on joskus vähän sinistäkin) kudotut. Schvindt 1893
KA3772 Esliina, kuonnainen, punaraitainen, kirjaviin villalankaisiin ripsuihin päättyvä.  Schvindt 1893
KA1423 Hame, harmaa, Rauthärveltä. Arkena pidettiin Ruokolahdellakin harmaita hameita, vaan niissä ei ollut verkahelmusta. Tämä hame on pitkittäin poimuttu, samoin kuin Pyhäjärven, Räisälän ja Kaukokolan hameet; poimehameet olivat kumminkin Jääskessä myöhempinä aikoina harvinaisia. Schvindt 1883
KA3748 Harmaa tiuhakkohame, jonka kaulukseksi on pantu viilivyö, yhtä laatua kuin edellinen paitsi että punainen verkahelmus on aivan kaitainen ja poimuttu (tiukkhelma); sepalus suljetaan rautasoljella. Schvindt 1893
KA3713 Huntu eli huntuvaate Rautjärveltä: lähes metrin pitkä ja leveä valkea liina. Schvindt 1893
KA3714 Elli Laitisen huntu. Huntu panoksessa sykeröjen KA3718 päällä, hienompaa vaatetta kuin KA3713. Schvindt 1893. Finna
KA3789 Huopahattu, yhtäläinen kuin edellinen, vaan solkinauha on hävinnyt. Schvindt 1893
KA3729 Hurstut on neliskulmainen kirjavaraitainen alapäästä punaisella veralla reunustettu aate, jolla naiset sateessa ja pakkasessa kattoivat päänsä.  Schvindt 1893
KA3777 Kaputat, valkeasta puumulilangasta neulotut. Schvindt 1893
KA3778 Kaputat eli kalsut, rohtimiset. Schvindt 1893
KA3816 Pitkävartiset, luonnonvalkoiset, leveäsuiset neulakintaat. Niiden varsissa on ompelukoristelua, jonka värit ovat krappi, sininen ja keltainen. Kintaiden suussa on kapea ristikkomainen raita. Varren keskellä leveää ristikkoa, jossa pitkät pistot on kiinnitetty lankojen risteyskohdissa pienemmillä pistoilla. Ristikon sivuilla on yhden langan raidat kullakin kuviovärillä. Kintaiden ulkosivuihin on kiinnitetty litteä, vaaleapohjainen, tupsupäinen, 21 cm pitkä nauha, johon on myös ommeltu punaisella ja sinisellä langalla ristikkokoristelua. Kintaat ovat tylppäkärkiset, mutta kärjet ovat pyöristetyt. Finna
KA3817 Luonnonvalkoiset neulakintaat, joissa on harvaa ompelua koristeena. Kirjonnan värit ovat musta ja punainen. Kintaiden suussa on kapea ristikkokoriste, varressa leveä ristikko, jonka molemmilla sivuilla on yhden langan raidat kummallakin värillä. Kintaiden ulkosivuun on kiinnitetty litteä valkopohjainen, tupsupäinen, 13 cm pitkä nauha, johon on kirjottu polvekeraitaa molempiin reunoihin. Kintaat ovat tylppäkärkiset. Finna
KA3818 Luonnonvalkoiset neulakintaat. Ne on koristeltu harvalla kirjonnalla, jonka värit ovat keltainen, ruskeankeltainen, punainen, harmaa, mataranpunainen ja sininen. Koristelu on kulunut lähes kokonaan pois. Kintaiden ulkosivuissa on 23 cm pitkät valkea, tupsupäiset nyörit, joiden tupsuissa on kaikkia kirjonnan värejä. Kintaat ovat pyöreäkärkiset. Finna
KA3735 Naisen liinaviitta, toimikkainen, tavallista pitempi; matala kaulus on valkealla rihmala kuvitettu. Sirelius 1915
KA3737 Naisen liinaviitta toimikkainen ja lyhyt kuten edellisetkin. Valkealla rihmalla kuvitettu kaulaliitinki on senttimetriä kapeampi. Schvindt 1893
KA3738 Naisen liinaviitta toimikkainen ja lyhyt kuten edellisetkin. Valkealla rihmalla kuvitettu kaulaliitinki on senttimetriä kapeampi. Schvindt 1893
KA3791 Valkoista toimikasta. Kaavakuva.Schvindt 1893: miehen liinaviitta, toimikkainen, pitä; kaulus ja sepalukset sinisellä ja punaisella rihmalla kuvitetut. Sihvo & Lehtinen 2005
KA3724 Pääpyyhe, valkeilla nyytingeillä varustettu. Vert. KA790 ja KA1404. Schvindt 1893
KA3840 Tikute. Schvindt 1893
KA3841 Tikute. Schvindt 1893
KA3855 Nauha. Schvindt 1893
KA3863 Nästyykki, pikkuinen. Schvindt 1893
KA3864 Nästyykki, pikkuinen, ripsureunainen. Schvindt 1893
KA3865 Nästyykki, pikkuinen, ripsureunainen. Schvindt 1893
KA3866 Nästyykki, pikkuinen, ripsureunainen. Schvindt 1893
KA3836 Pokramovyö, yhtä laatua kuin edelliset. Schvindt 1893
KA3874 Pöytäliinan nyytinkiä. Linnove 1947. Schvindt 1893: Pyyhe, käspyyhkeen eli pyyheliinan tapainen, rihmaripsuihin päättyvä. Linnove 1947
KA3879 Pöytäliina, valkea, nyytinkivälinen, kahdessa päässä pitkät rihmaripsut. Schvindt 1893
KA3881 Pöytliinan nyytinki Schvindt 1893
KA3814 Koirannahkaset rukkaset, mustat. Schvindt 1893
KA3732 Naisen rohkamoviitta, harmaasta sarasta; kaulaliitinki ja hihojen suut ovat säämyskänahalla päällystetyt, niin myös rohkamot ja hakasen alus oikeassa sepaluksessa, jossa nahka on punaisella veralla reunustettu; sepalus on punaisella langalla kirjattu; lutikkahakasien aluksena on molemmalla puolella punaiset verkatilkut; helmahalkien pohjukat ja rohkamosäämyskät ovat säämyskä- ja verkatilkuilla koristetut. Schvindt 1893
KA3733 Naisen viitta, harmaasta sarasta, yhtä laatua kuin KA1408, paitsi että oikeasta sepaluksesta puuttuu lankakirjutus ja helmahalkien pohjukoissa on punaista verkaa. Schvindt 1893
KA3734 Naisen viitta, yhtä laatua kuin KA3733. Schvindt 1893
KA3890 Rintasolki, iso, tinainen. Schvindt 1893
KA3899 Rintasolki, hopeinen, iso, viime aikoina tavallisinta koristusmuotoa. Schvindt 1893
KA3900 Rintasolki, hopeinen, iso, viime aikoina tavallisinta koristusmuotoa. Schvindt 1893
KA3901 Rintasolki, hopeinen, iso, viime aikoina tavallisinta koristusmuotoa. Schvindt 1893
KA3902 Rintasolki, hopeinen, iso, viime aikoina tavallisinta koristusmuotoa. Schvindt 1893
KA3903 Rintasolki, hopeinen, iso, outoa koristusmuotoa. Schvindt 1893
KA3904 Paidan solki, hopeinen, pieni. Schvindt 1893
KA3906 Kostuli solki, hopeinen, pyröeä, pikkuinen. Schvindt 1893
KA3907 Kostuli solki, hopeinen, pyröeä, pikkuinen. Schvindt 1893
KA3908 Miehen solki, jopeinen, pieni, vaskisella palkimella varustettu. Schvindt 1893
KA3909 Vaskisolki, iso, kuvitettu. Schvindt 1893
KA3910 Miehen liinaviitan solki, vaskinen. Schvindt 1893
KA3914 Saraperäsormus, vaskinen. Vert. KA367. Schvindt 1893
KA3718 Sykeröt palmikkoineen. Katso KA3714. Schvindt 1893
KA3722 Sykeröt palmikoineen ja tikutteineen. Schvindt 1893
KA3723 Palmikko ja tikute. Kaukonen 1985
KA3744 Naisen tankki, tummansinistä sarkaa. Kaulus ja sepalukset punaisella veralla reunustettu. Edessä hakaset, joiden alla verkatilkkuja. Finna
KA3745 Naisen tankki mustasta sarasta, kaulus ja sepalukset punaisella veralla reunustettu. Suljetaan hakasella. Finna KA3800 Virsut, kapeista tuohiliuskoista tehdyt, villaisilla köyttönauhoilla varustetut. Schvindt 1893
KA3801 Laapokkaat ovat mataloita tuohitohveleita. Vert. KA1055 ja KA1463. Schvindt 1893
KA3802 Tuohitohvelit, lapsen, edellisiä hiukan korkeammat. Schvindt 1893
KA3807 Tuohipieksut, yhtä muotoa kuin KA3805 vaan vähän suuremmat. Schvindt 1893
KA3810 Tuohisaappaat, umpinaisilla varsilla varustettuja. Schvindt 1893
KA3896 Tinasolki, edellisiä mykevämpi. Schvindtin mukaan Rautjärvi, Sireliuksen mukaan Kirvu. Sirelius 1915
KA3787 Kilapannahkahattu. Vert. KA625, KA1281. Schvindt 1893
KA3938 Hakasia, myöhempää muotoa. Schvindt 1893
KA3939 Hakasia, myöhempää muotoa. Schvindt 1893
KA3916 Vöylliset, joissa riippuvat veitsi tuppineen ja nielisputki neuloineen. Vert. KA509. Schvindt 1893
KA3923 Vöylliset, joissa riippuu nielisputki. Schvindt 1893
KA3928 Vyösolki, rautainen. Finna
KA3929 Vyösolki, vaskinen, kakspuolinen. Schvindt 1893

Ruokolahti

KA3752 Nyytinkiesliina, valkea, välivaatteet ovat runsaasti reikä- eli nyhentäisompelulla kuvitetut. Schvindt 1893
KA3753 Nyytinkiesliina. Nyytingit ovat ruskeasta ja valkeasta rihmasta tehdyt. Schvindt 1893
KA3754 Nyytinkiesliina. Nyytingit ovat valkeasta ja punaisesta rihmasta tehdyt. Schvindt 1893
KA3756 Nyytinkesliina, jonka nyytingit ovat sinisestä, punaisesta ja valkeasta rihmasta tehdyt, paitsi reunanyytinkiä, joka on valkea ja punainen. Schvindt 1893
KA3771 Esliina, kuonnainen, puna- ja mustaviiruinen, päätteenä valkea nyytinki ja valkeat puumulilankaiset ripsut. Schvindt 1893
KA3746 Hurstuthame, kirjava, pitäraitainen; helmus poimuttu punaisesta verasta.
KA3747 Poimuttu hame, harkaa, helmus punaisesta verasta kapeampi kuin
KA3746 ja ilman poimia. Finna
KA3794 Työhousut. Sirelius 1915. Schvindt 1893: rohtimiset, pieni sepalus oikealla puolella. Sirelius 1915
KA4375 Kaulariep. Kaiteinen kappale pumpulikangasta. Sirelius 1902
KA3717 Huntu panoksessa sykeröjen KA3721 päällä, edellisiä isompi. Finna
KA3788 Pajaskhattu: korkeapesäinen huopahattu, samettisella solkinauhalla varustettu. Schvindt 1893
KA3784 Pohjallinen (malli), harmaasta villalangasta neulottu. Schvindt 1893
KA3797 Lapikkaat, joiden lyhyet upokkaan mukaiset varret ovat halaistut ja köyttöpauloilla varustetut. Vert. KA1460. Sirelius 1915
KA3799 Lötöt, ylen isot; pohja on tehty kolmenkertaisista tuohiliuskoista. Vert. KA3561. Schvindt 1893
KA3798 Jääkenkä, kolmeotainen eli kokkainen, köyttönauhoilla varustettu. Vert. KA1461. Schvindt 1893
KA3776 Kaputat eli kalsut, mustasta villalangasta neulotut. Schvindt 1893
KA3935 Vaskkampa, jonka toisella puolella on tiheämmät piit kuin toisella. Schvindt 1893
KA3945 Kannus, köyttöpauloilla varustettu. Schvindt 1893
KA3946 Kannus, vaskinen. Schvindt 1893
KA3812 Jouhikkaat, joiden suut ovat villalangasta neulotut. Schvindt 1893
KA3815 Kintaat, villaiset, isot, leveäsuiset, valkeat, punaisella, sinisellä ja keltaisella langalla kuvitetut. Sireliuksen mukaan Jääskestä, Schvindt 1893 Ruokolahti. Sirelius 1915
KA3736 Naisen liinaviitta, yhtä laatua kuin KA1409. Schvindt 1893
KA3826 Lapsen hursti yhtä laatua kuin KA3439; hurstin päässä on valkea nyytinki. Schvindt 1893
KA3827 Turkpussi, jossa pikkulapsia matkoilla pidetään, on lampaan nahasta tehty. Schvindt 1893
KA3839 Tikute: 6-lautainen viilivyö.  Finna
KA3872 Silmpyyhe, nästyykin tapainen, nyhentäis- eli reikäompelulla ja valkealla nyytingillä koristeltu. Schvindt 1893
KA3873 Pyyhe, röppylaitainen, nästyykin tapainen kuten edelliset. Schvindt 1893
KA4378 Lankanen: kappale hurstutkangasta. Sirelius 1902
KA3942 Väestinnappi, vaskinen, 3 kapp. Schvindt 1893 KA3842 Tikute. Schvindt 1893
KA3843 Paulat, mustasta villalangasta palmikoidut. Schvindt 1893
KA3845 Palmikot. Vert. KA535 ja 1400. Schvindt 1893
KA3922 Vöylliset, joissa riippuu nielisputki. Sirelius 1915
KA3795 Paita, naisen. Yliset, joiden kaulaliitinki on punaisella rihmalla kuviteltu, ovat palttinasta, alaset rohtimiset. Schvindt 1893
KA3728 Silkkinauha pintelistä. Vert. KA1405. Schvindt 1893
KA3834 Pokramovyö, vyösojella ja nahkaliitteellä varustettu. Finna
KA3835 Pokramovyö, vyösojella ja nahkaliitteellä varustettu. Schvindt 1893
KA4377 Kapalovyö: leveä, pirralla tehty vyö. Sirelius 1902
KA1495 Nukki, puettu Ruokolahden vaimon tapaan, neliskulmainen hurstut yllään. Schvindt 1883
KA3875 Puuhe, samaa laatua kuin edellinen, vaan pitsintapaiset päätteet ovat tiheämmät ja ripsut lyhyemmät. Schvindt 1893
KA3880 Pöytävaate, valkea, liinainen, kahdessa päässä rivi isoja puoliympyrän muotoisia reikiä ja pitkät rihmaripsut. Schvindt 1893
KA3813 Suvennahkaset kintaat. Schvindt 1893
KA3943 Sirkkasäärsittein sirkkoja. Schvindt 1893
KA3891 Tinarekko eli tinainen rintasolki, iso ja kuvitettu. Schvindt 1893
KA3892 Tinarekko eli tinainen rintasolki, iso ja kuvitettu. Sirelius 1915
KA3893 Tinarekko eli tinainen rintasolki, iso ja kuvitettu. Särkynyt. Schvindt 1893
KA3905 Paidan solki, edellistä vielä pienempi. Schvindt 1893
KA3911 Miehen rintasolki, vaskinen, pieni. Schvindt 1893
KA3912 Miehen rintasolki, vaskinen, pieni. Schvindt 1893
KA3913 Miehen rintasolki, vaskinen, pieni. Schvindt 1893
KA3823 Puuvillalangasta neulotut valkoiset sormikkaat. Niiden suussa on lyhyt joustinneuleresori (2 oikein, 2 nurin), jonka yläpuolella on kapea reikä- tai pitsineuleraita. Kämmenselässä on samaa pitsineuletta. Peukalo on istutettu kiilalla ja myös siinä on reikäkoristeet. Kämmenen puoli ja sormet ovat sileää neuletta. Finna
KA3915 Hertperäsormus, vaskinen. Vert. KA371. Schvindt 1893
KA3781 Pitkävartiset pellavalangasta neulotut sukat. Väri luonnonvalkoinen. Suussa kaksi kerrosta nurjaa, muuten sileää oikeaa neuletta. Keskitakana kavennukset. Terässä kavennus säteittäin. Kantapääkavennus tavallinen. Finna
KA3782 Sukat tai oikeammin sukan terät, karhunvillaiset. Finna
KA3796 Koirannahkaiset sukat, pitkävartiset. Schvindt 1893
KA3721 Sykeröt palmikkoineen ja tikutteineen. Katso KA3717. 
KA3741 Naisen tankki, tummansinisestä sarasta, edessä nauhat. Selkäpala harmaata sarkaa, kaulus ja sepalukset punaisella veralla reunustetut. Tasku sisäpuolella vasemmalla. Finna
KA3742 Naisen liivi (tankki) tummansinisestä sarasta, kaulus ja sepalukset punaisella veralla reunustetut. Finna
KA3743 Naisen liivi mustaa, palttinasidoksista villasarkaa. Kaula-aukossa ja etureunassa on punainen verkakaitale. Etukappaleet ovat suorat. Selkäkappale on suora ja sen keskisaumassa on halkio, jonka reunat menevät päällekkäin. Myös sivusaumoissa on halkiot. Niiden yläpää on vahvistettu kaksinkertaisella, valkoisella pellavalankatikkauksella. Liivin sisäpuolella, vuorikankaassa, on tasku vasemmalla puolella. Vuori on tehty vanhasta nyytinki- eli pitsikoristellusta esiliinasta. Liivissä ei ole kiinnittimiä. Finna
KA4374 Punaista kangasta. Liivin pääntie on takaa syvä, niskassa muotolaskos, joka kaventaa takakappaletta. Takakappale yhtyy kainaloiden alla etukappaleisiin. Finna
KA3831 Tinavyö; vyösoljella varustettu, leveä nahkaremeli, joka on sinisellä veralla päällystetty ka tiheästi kuvikkailla tinanastoilla koristettu. Schvindt 1893
KA3832 Tinavyö, yhtä laatua kuin KA3831, paitsi että sinisen veran sijasta on punainen. Schvindt 1893
KA3933 Tinavyön nastoja, 9 kapp., kaksilla kannoilla nahkaremeliin liitettyjä. Vert. KA3831. Schvindt 1893
KA3805 Tuohitohveli, lapsen, edestäpäin avonaisella varrella varustettu. Schvindt 1893
KA3811 Tuohisaappaat, umpinaisilla varsilla varustettuja. Schvindt 1893
KA3936 Viitan hakaset, vanhaa muotoa. Schvindt 1893
KA3937 Viitan hakaset, vanhaa muotoa. Schvindt 1893
KA3917 Vöylliset, joissa riippuvat nahkainen tuppi ja nielisputki neuloineen. Schvindt 1893
KA3862 Pusakkovyö, leveä, yhtä laatua kuin KA306 ja KA1473. Schvindt 1893
KA3792 Miehen västit, sitä laatua kuin KA1455. Schvindt 1893

Käkisalmen kihlakunta

KA3463 Huntu, välniekka, poimuttu ja muutenkin kuosillaan. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3464 Huntu, väli tehty valkeasta rihmasta. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3465 Huntu, väli tehty harmaasta rihmasta. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA864 Väliniekka huntu, vaimon päähine. Schvindt 1883.
KA980 Hurstinpää Schvindt 1883.
KA981 Hurstinpää. Revintäinen ja punalangalla kirjattu. Lankakirjutuksia vertaa KA64, 685 ym. Schvindt 1883.
KA3503 Tankin hakanen. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA966 Nauha. Schvindt 1883.
KA967 Nauha. Schvindt 1883.
KA968 Nauha, koukulla tehty. Schvindt 1883.
KA3469 Esiliinan reunanyytinkiä. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA969 Nyytinki, valkea tai aivan vaalea. Schvindt 1883.
KA970 Nyytinki, valkea tai aivan vaalea. Schvindt 1883.
KA971 Nyytinki, valkea tai aivan vaalea. Schvindt 1883.
KA972 Nyytinki, valkea tai aivan vaalea. Schvindt 1883.
KA973 Nyytinki, harmaa, polviniekka. Schvindt 1883.
KA3484 Ompelukokka, vaskinen, kuvitettu.Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3485 Ompelukokka, vaskinen, kuvitettu, kärki katkennut.. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA869 Pinteli, tytön päähine on kullankarvainen leveä nauha heleäpunaisella pohjavaatteella, joka on reunustettu kapealla sinisellä silkkunauhalla. Schvindt 1883.
KA870 Pinteli “kokonaan kultakankaasta”, vaan matalampi. Schvindt 1883.
KA3474 Pyyheliina, päistä valkeilla nyhentäiskirjutuksilla koristettu. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3470 Naisen rukkaset. Tumman sinisellä veralla ja punaisella nahalla päällystettyjä sekä ompelulla kuvitettuja. Suultaan suden hännällä reunustettu. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3471 Naisen rukkaset. Tumman sinisellä veralla ja punaisella nahalla päällystettyjä sekä ompelulla kuvitettuja. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3472 Naisen rukkaset. Tumman sinisellä veralla ja punaisella nahalla päällystettyjä sekä ompelulla kuvitettuja. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA965 Lyhyt viitta, miehen, valkea, rohkamoniekka. Schvindt 1883.
KA974 Viitan reunus, vanhaa muotoa. Schvindt 1883.
KA982 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA983 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA984 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA985 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA986 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA987 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA988 Saraperäsormus. Schvindt 1883.
KA989 Hopiasormus, vanhaa muotoa. Vertaa KA710-720. Schvindt 1883.
KA990 Hopiasormus, vanhaa muotoa. Vertaa KA710-720. Schvindt 1883.
KA991 Hopiasormus, vanhaa muotoa. Vertaa KA710-720. Schvindt 1883.
KA3466 Palmikkonauha, pitkä. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA865 Sykeröt. Katso KA533. Schvindt 1883.
KA866 Palmiko palasia. Katso KA535. Schvindt 1883.
KA867 Palmiko palasia. Katso KA535. Schvindt 1883.
KA3475 Pääalusen päällyksen pää; nyhentäis- eli revintäiskirjutukset ovat isopiirteisiä ja kauniskuosisia, nyytingit valkeat ja isoreikäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA977 Tyynynpäällys; päävaatteet: nyhentäiset. Schvindt 1883.
KA978 Tyynynpäällyksen pää. Schvindt 1883.
KA979 Tyynynpäällyksen pää. Schvindt 1883.
KA3486 Viitan hakanen, litteä. Vert. KA757-759. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3487 Viitan hakaset, vanhaa muotoa. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3488 Viitan hakaset, vanhaa muotoa. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3489 Viitan hakaset, vanhaa muotoa. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3490 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3491 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3492 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3493 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3494 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3495 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3496 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3497 Viitan hakaset, avoperäiset. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3498 Viitan hakaset, umpperäiset. Vert. KA760-765. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3499 Viitan hakaset, umpperäiset. Vert. KA760-765. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3500 Viitan hakaset, umpperäiset. Vert. KA760-765. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3501 Viitan hakaset, umpperäiset. Vert. KA760-765. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3502 Viitan hakaset, umpperäiset. Vert. KA760-765. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3479 Vöylliskokka, -pyörä, nielisputki ja suillisputki. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3482 Vöylliskokka, vanhanaikuinen. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3483 Vöylliskokka, vanhanaikuinen. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3480 Vöylliskokka pyörineen, vanhanaikuinen. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3481 Vöylliskokka pyörineen, vanhanaikuinen. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.
KA3477 Nahkavyön lehti, vaskinen. Kaukola tai Käkisalmi. Schvindt 1893.

Hiitola

KA996 Hakaset. Schvindt 1883.
KA950 Hame, musta. Schvindt 1883.
KA951 Hame, mustaharmaa: kapea helmus on punaisesta verasta, niin myös kaulus ylhäällä. Schvindt 1883.
KA952 Hame, sininen. Schvindt 1883.
KA871 Sorokka, kreikanuskoisen vaimon päähine. Kesellisen kaava: länkpuun kirjat. Finna.
KA872 Sorokka. Kaava: Kannuksen pyörät. Finna.
KA873 Sorokka. Kaava: Kirkon kijrat. Finna.
KA874 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: Hakais-kirjat. Schvindt 1883.
KA875 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kesellisen kaava: Kukkas-krijat; tarhaniekka otsa. Schvindt 1883.
KA876 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: kukkas-kirjat. Schvindt 1883.
KA877 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Kaava: räänikkä-kirjat. Schvindt 1883.
KA878 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kesellisen kaava: Räänikkäkirjat; nuorapatsaat. Schvindt 1883.
KA879 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: Räänikkäkirjat. Katso KA883. Schvindt 1883.
KA880 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: Hertta-kirjaiset. Schvindt 1883.
KA881 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kesellisen kaava: Kanansilmä-kirjat; tarhaniekka otsa. Schvindt 1883.
KA882 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kesellisen kaava: Kanansilmä-kirjat; näre-otsa. Schvindt 1883.
KA883 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: Viipuli-kirjat. Katso KA879. Finna.
KA884 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: haravanpii-kirjat. Schvindt 1883.
KA885 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: lehtos-kirjat. Schvindt 1883.
KA886 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: lehtos-kirjat. Schvindt 1883.
KA887 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: Raijanlehti-kirjat. Schvindt 1883.
KA888 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kesellisen kaava: Kaalirauan kirjat. Schvindt 1883.
KA889 Sorokka, reikäniekka kesellinen. Kaava: Suvensilmäsiä kirjoja. Schvindt 1883.
KA890 Sorokka. Schvindt 1883.
KA891 Sorokka. Schvindt 1883.
KA892 Sorokka. Finna.
KA893 Sorokka. Schvindt 1883.
KA894 Sorokka. Schvindt 1883.
KA895 Sorokka. Schvindt 1883.
KA896 Sorokka. Finna. KA897 Sorokka. Schvindt 1883.
KA898 Sorokka. Finna. KA899 Sorokka. Schvindt 1883.
KA900 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA901 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA902 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA903 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA904 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA905 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA906 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA907 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA908 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA909 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA910 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA911 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA912 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA913 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Finna.
KA914 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA915 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA916 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA917 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA918 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA919 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA920 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA921 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Finna.
KA922 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA923 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Finna.
KA924 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA925 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA926 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Finna.
KA927 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA928 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA929 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA930 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Finna.
KA931 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA932 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA933 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA934 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA935 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA936 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Finna.
KA937 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA938 Sorokka, reikäniekka kesellinen.  Schvindt 1883.
KA939 Sorokan otsallinen. Ei aiottu pidettäväksi, vaan lapsien opetellessan omepelemia. Schvindt 1883.
KA940 Sorokan otsallinen. Ei aiottu pidettäväksi, vaan lapsien opetellessan omepelemia. Schvindt 1883.
KA941 Sorokan otsallinen. Ei aiottu pidettäväksi, vaan lapsien opetellessan omepelemia. Schvindt 1883.
KA960 Huopahattu, jossa matala pesä. Schvindt 1883.
KA3507 Mustasta ostokankaasta tehty, isokokoinen tasku Finna.
KA3544 Upokkaan paulan soljet, pienien vyölappojen tapaiset. Finna.
KA3545 Metallinen paulan solki. Finna.
KA958 Ruohikkaat. Finna, Sirelius 1915.
KA3540 Tinanappi, pieni, kaksipäinen. Schvindt 1893.
KA3537 Tankin hakanen. Schvindt 1893.
KA868 Morsiuspääliina. Sirelius 1915.
KA942 Myssy, kreikanuskoisien vaimojen, pidetään arkena kotitöissä ollessa. Schvindt 1883.
KA943 Myssy, kreikanuskoisien vaimojen, pidetään arkena kotitöissä ollessa. Schvindt 1883.
KA3543 Nielisputken kannatin. Schvindt 1893.
KA3546 Kannattimien solkia. Sirelius 1915.
KA976 Pyyhinliinan pää. Vertaa KA473. Linnove 1947.
KA975 Neliömäinen pellavapalttinainen nästyyki, jonka reunoissa on puna-valko-siniset hapsut eli röpyt puuvillalangasta. Röppyjen pituus noin 2 cm. Kankaan leveys on 42,5 cm. Sivuissa röpyt on ommeltu hulpioon ja päädyissä hyvin kapeaan päärmeeseen. Nästyykin molemmissa päädyissä on poimittu raita noin 5,5-6 cm päässä päädystä, leveys 1 cm. Raidan ulkoreunoissa ja keskellä on tummansininen kapea raidat ja keskellä punaisia poikkiraitoja. Pituussuunnassa on molemmissa reunoissa noin 5,5 cm päässä ulkoreunasta 2 mm leveä punainen raita. Finna.
KA3506 Pari hihansuuta naisen paidasta. Schvindt 1893.
KA953 Naisen paita, väljäkauluksinen, on sekä kauluksen ja olkapäiden alta että hihojen suista kauniisti poimuttu; pitkin olkapäitä on reikäompeluita. Sirelius 1915.
KA954 Yliset, samallainen kuin KA953. Kuva Kangas 2005 Lehtinen & Sihvo 2005.
KA955 Yliset. Näissä on vain kauluksen alus poimuttu. Schvindt 1883.
KA963 Paita. Finna. KA961 Neulottu patalakki. Valkoinen, pitsineuletta. Reunassa pellavakankainen kaitale.
KA962 Lakki, neulottu, patalakin muotoinen. Schvindt 1883.
KA3505 Tytön pinteli yhtä laatua kuin KA869, paitsi että reunusnauha puuttuu. Schvindt 1893.
KA963 Pitkä sarkaviitta, toimikassidoksista vahvaa luonnonvalkoista sarkaa. Pääntie on kantattu n. 1cm leveällä punaisella veralla. Takakappale jatkuu olalta aivan yhtenä kappaleena (ei olkasaumaa) suorana helmaan. Sivuilla vyötäröltä alkavat leveät kiilat. Ei rohkamo- eikä sepalusnahkoja vyötäisillä. Kiinnittimistä ei ole jälkiäkään. pituus, etu olalta: 130,0 cm; pituus, taka: 128,0 cm; leveys, selkä ylhäältä: 56,0 cm; leveys, selkä vyötärö: 56,0 cm; leveys, selkä helma: 56,0 cm; pituus, hiha: 54,0 cm. Schvindt 1883: Pitkä viitta, miehen, vaalakka karvaltaan, on muuten naisen viitan kaltainen, vaan ei ole rohkamo- eikä muita nahkoja, sen sijaan punainen verka kauluksena. Tätä ennen pidettiin tumma harmaita viittoja, joissa oli kvattuja lyijynappeja (katso viitan rinnusta KA974). Finna.
KA1019 Naisen sarkaviitta, pitkä, vaalean harmaa. Hiitolan viittojen mallinen. Pääntiessä, rohkamoissa takana ja oikean puoleisissa etukappaleissa vyötäröllä vaaleata säämiskää, jotka koristettu polveke ja tikkipistoin punaisella ja sinisellä langalla. Vyötäröllä kiinnittimenä koristeelliset messinkihakaset. Etureunoissa, helmassa ja liepeessä ylhäällä iskunyöriä. Schvindt 1883: Hiitolan viittojen muotoinen. Hakasia vertaa KA995 ja KA762-765. Finna.
KA945 Pitkä viitta, naisen, harmaa, on vanhempaa muotoa kuin seuraavat [ka946-947] Schvindt 1883.
KA946 Pitkä viitta, melkein valkea. Langalla kirjatut sepalukset ovat erilaatuisia kuin viitassa KA947. Schvindt 1883.
KA947 Pitkä viitta, melkein valkea. Langalla kirjatut sepalukset ovat erilaatuisia kuin viitassa KA946. Schvindt 1883.
KA948 Lyhyt viitta, naisen, valkea ja takanta vyötäisien kohdalta alaspäin poimuttu. Sirelius 1915.
KA964 Sarkaviitta palttinasidoksista paksua sarkaa. Loimi ja kude samaa villalankaa, värjätty harmaanvihreäksi. Vuori karheaa luonnoväristä pellavapalttinaa. Takakappaleen vyötärö helmassa ei vuoria. Pääntie avara. Olka-, vyötärö-, ja kaikissa takasaumoissa tereet samaa kangasta. Hiha yhdestä kappaleesta, sauma on takana ja siinä on suissa 7cm pitkät halkiot, jotka yksinkertaiset ja käännetään päälle. Kiinnitys vyötäröllä kahdella isolla mustalla hakasella. Finna.
KA3508 Hopeasolki, iso, kuvitettu, naisen paidassa pidetty. Sirelius 1915.
KA3509 Hopeasolki, iso, kuvitettu, naisen paidassa pidetty. Schvindt 1893.
KA3510 Naisten paidan hopeinen solki Finna.
KA3511 Hopeasolki, iso, kuvitettu, naisen paidassa pidetty. Schvindt 1893.
KA3512 Hopeasolki, iso, kuvitettu, naisen paidassa pidetty. Schvindt 1893.
KA3513 Hopeasolki, iso, kuvitettu, naisen paidassa pidetty. Schvindt 1893.
KA3514 Naisen paidan vaskisolki. Finna.
KA3515 Vaskisolki. Yhtäläinen kuin muutamat edellisistä. Schvindt 1893.
KA3516 Paidan solki, miehen, vaskinen. Schvindt 1893.
KA959 Puuvillalangasta neulotut valkoiset sormikkaat. Niiden varsi on pitsineuletta, ja kämmenselässä on reikäraidoilla tehty vinoneliö. Finna.
KA3517 Hopeasormus, isokantainen. Schvindt 1893.
KA3518 Hopeasormus, isokantainen. Schvindt 1893.
KA3519 Hopeasormus, isokantainen. Schvindt 1893.
KA3520 Hopeasormus, isokantainen. Schvindt 1893.
KA3521 Hopeasormus, isokantainen. Schvindt 1893.
KA3522 Hopeasormus, ristikantainen. Schvindt 1893.
KA3523 Hopeasormus, tähtikantainen. Schvindt 1893.
KA3524 Hopeasormus, rengaskantainen. Schvindt 1893.
KA3525 Hopeasormus, rengaskantainen. Schvindt 1893.
KA992 Sormus. Tasaleveään kehään on kiinnitetty kaksifasettinen hopeasydän. Kehä on hieman kovera ja sen vinouurretut reunat taipuvat ulospäin. Kehän keskellä kiertää kolme kohoraitaa, joista keskimmäinen on vinouurrettu. Leimattu. Schvindt 1883: herttatenkanen, uudempaa muotoa. Finna.
KA956 Polvipituiset pellavalangasta neulotut sukat. Nilkasta ylöspäin pohkeen takana kapea palmikkoneuleraita. Suussa pitsineuleraita. Kärkikavennuksia neljä. Kantapää tehty kavennuksin. Finna.
KA957 Sukat. Finna.
KA993 Säppälin nastoja. Nämä ovat ehkä Kaukolasta tuotu. Vertaa KA793 ja 863. Schvindt 1883.
KA949 Naisen liivi, musta. Finna, Sirelius 1915.
KA944 Rohkamoniekka turkki. Sirelius 1915.
KA3528 Viitan hakanen (lutikkahakanen) yhtä laatua kuin KA3486, vaan koiras. Schvindt 1893.
KA3529 Viitan hakaset, vanhanaikuiset. Schvindt 1893.
KA3530 Viitan hakaset, vanhanaikuiset. Schvindt 1893.
KA3531 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1893.
KA3532 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1893.
KA3533 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1893.
KA3534 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1893.
KA3535 Viitan hakaset, umpperäinen. Schvindt 1893.
KA3536 Viitan hakaset, umpperäinen. Schvindt 1893.
KA994 Viitan hakanen, ylen vanha. Schvindt 1883.
KA995 Viitan hakanen. Vertaa hakasiin viitoissa KA945-047 ja 1019. Schvindt 1883.
KA3538 Viitan nappeja, isoja, vaskisia. Schvindt 1893.
KA3539 Viitan nappeja, isoja, vaskisia. Schvindt 1893.
KA3541 Vyölappa, yhtäläinen kuin KA744. Schvindt 1893.
KA3542 Vyöllispyörä, yhtä laatua kuin numeroissa KA3580-3487. Schvindt 1893.
KA3526 Kaksiosainen, metallinen vyölukko Finna.
KA3527 Vyösolki, paidan soljen asemassa käytetty. Finna.

Kaukola

KA809 Nyytinki-esliina. Finna.
KA810 Nyytinki-esliina. Finna.
KA811 Nyytinki-esliinan perä. Schvindt 1883.
KA807 Musta hame, poimuttu. Finna.
KA808 Sininen hame. Finna.
KA834 Pöksyt eli housut olivat lyhvet, vaan riippuivat jotensakin alhaalla. Nuorien miehien housut olivat seplauksen ympäri punaisella langalla kirjatut. Schvindt 1883.
KA782 Säterniekka huntu, vaimon päähine, poimuillaan. Tämä on koirankäpälä-välinen. Schvindt 1883.
KA783 Säterniekkahuntu, vaimon päähine, poimuillaan, lehtosvälinen. Huntu on naidun naisen päähine.  Finna.
KA784 Hunnunväli. Ompelu: kaheksan merkkiä. Schvindt 1883.
KA785 Hunnunväli. Ompelu: kakskoukeroinen. Schvindt 1883.
KA786 Hunnunväli. Ompelu: Pääskysen purstoja. Schvindt 1883.
KA787 Hunnunväli. Ompelu: lehtoskirjat. Schvindt 1883.
KA830 Huopalääppä. Ennen näitä paksuhuopaisia ja suuripesäisiä pattuja pidettiin semmoisia ohuesta huovasta tehtujä, joilla oli pieni ympyriäinen pääpesä ja “hyvin leveät korvukset”.  Finna.
KA843 Vyö, sormilla tehty (isentäinen).  Schvindt 1883.
KA3504 Housunnappi, metallinen kaksoisnappi. Sirelius 1915.
KA821 Villakalsut olivat mustia. Schvindt 1883.
KA822 Liinakalsut pidettiin säärissä kesällä. Schvindt 1883.
KA848 Hurstin pää. Schvindt 1883.
KA844 Koittana eli viitan tai tankin reunusnauha. Schvindt 1883.
KA836 Viilivyö. Schvindt 1883.
KA790 Morsiuspääliina on nyytingeillä koristettu iso valkea liina, jota morsiamet eli ensi vuotta naimisissa olevat naiset pitivät päässään hunnun päällä. (Katso KA1041). Nyytinki näissä on valkea, niin kuin kaikki Kaukolan nyytingit olivat, ennen kuin niitä ruvettiin ruskeiksi painattamaan. Schvindt 1883.
KA791 Morsiuspääliina. Schvindt 1883.
KA792 Morsiuspääliina. Schvindt 1883.
KA861 Vaskinappi. Finna.
KA862 Vaskinappi. Finna.
KA839 Vyö. Schvindt 1883.
KA840 Esliinavyö. Schvindt 1883.
KA841 Esliinavyö. Schvindt 1883.
KA812 Esliinanyytinki. Schvindt 1883.
KA813 Esliinanyytinki. Schvindt 1883.
KA814 Esliinanyytinki. Schvindt 1883.
KA815 Esliinanyytinki. Schvindt 1883.
KA816 Esliinanyytinki. Schvindt 1883.
KA3473 Röppynästyyki, koristeena reikäommelta ja reunahapsut. Finna.
KA846 Nyytinkinästyyki. Schvindt 1883.
KA847 Röppynästyyki. (Katso KA667-KA673). Schvindt 1883.
KA818 Yliset. Schvindt 1883.
KA819 Yliset. Schvindt 1883.
KA820 Läppöset. (Katso 427-429). Ennen näitä pitivät Kaukolan naiset kirkossa käydessään palttinaisia päällyspaitoja, joissa oli reiät olkapäiden etupuolella. Näistä reiistä pistettiin käsivarret ulos ja hihat jäivät riippumaan taakse. Sirelius 1915. KA788 Kokopalmikko ja tiuhtakirjavainen palmikko. (Ks. KA535.) Schvindt 1883.
KA789 Kokopalmikko. Schvindt 1883.
KA837 Säärsie. Schvindt 1883.
KA838 Säärsie. Schvindt 1883.
KA842 Pokramo. Schvindt 1883.
KA845 Hameenhelma on kapea, punanen ja viheriä nauha. Schvindt 1883.
KA4363 Rukkaset. Sirelius 1915.
KA824 Rukkaset, naisten. Näitä päällystettiin selkämältä sinisellä tai mustalla veralla ja käden sisästä punaisella saffianinahkalla [sahviaani], kaulukseksi pantiin revonhäntä ja päätteeksi kirjailtiin päällysverka langalla. Kelpasi naisten pistää näitä käsiinsä kirkkoon mennessä. Schvindt 1883.
KA825 Rukkaset, naisten. Schvindt 1883.
KA826 Rukkaset, naisten. Schvindt 1883.
KA800 Pitkä naisen viitta on musta ja lankanyplillä koristettu, muuten Räisälän viitan kaltainen; pyöreä punainen nauha, koittana, on ommeltu reunukseksi. Schvindt 1883.
KA801 Pitkä naisen viitta. Sukkulalla ja neulalla -blogi.
KA802 Pitkä naisen viitta. Finna.
KA803 Naisen lyhyt musta sarkaviitta, vuoriton. Pääntien kanttaus ja hihansuut keltaista säämiskää, päältä keltaisin ja punaisin tikkipistoin ommeltu. Matala kiila sivusaumassa. Punaisesta langasta kierretty nyöri etuliepeissä ja helmassa, myös bees-väristä kirjontaa koristeena. Kiinnittimenä vyötäröllä vaskihakaset ja ylempänä 2 kpl sileitä metallikantanappeja. Finna, Sirelius 1915.
KA831 Kaukolasta talletettu miehen viitta. Viitta on toteutettu takkimaisena väljästi tulkiten Kaukolan miehen kansallispukuun. Schvindt 1883: Lyhyt, sivuilta halaistu vyötäisiin asti. Taskut ovat nahkapalasilla ja lankakirjutuksilla koristetut. Soja Murto, Sukkulalla ja neulalla -blogi.
KA832 Miehen viitta, ei taskuja. Sirelius 1915.
KA849 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA850 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA851 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA852 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA827 Sormikkaat. Schvindt 1883.
KA853 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA854 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA855 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA856 Hopeasormus, tähtikanta. Schvindt 1883.
KA823 Naisen sukat, ns. viisvikkeläiset. Pellavalangasta neulotut polvipituiset sukat. Sileää oikeaa neuletta, paitsi kaksi pystyraitaa nilkan yläpuolella molemmilla sivuilla sekä takana kannasta ylöspäin yksi raita. Yläreunassa kaksi nurjaa kerrosta, välissä oikea kerros. Etureunassa varren suun alapuolella kaksi samasta langasta palmikoitua nyöriä. Kärkikavennus sivuilta. Kantapää tehty kavennuksilla. Ks. KA617. Finna.
KA794 Tyttöpalmikko terttuineen. Tytöt ja nuoret vaimot, jotka olivat ensi vuotta naimisissa, pitivät terttuniekkoja palmikkoja ja tikutteita, jotka riippuivat alas päästä pitkin selkää aina polvien alapuolelle asti. Vanhempien vaimojen palmikoissa ja tikutteissa ei ollut terttuja, vaan itse palmikot olivat leveämmät kuin tyttöjen. Juhlallisissa tilaisuuksissa pitivät tytöt päässään vielä punaisen ja mustan silkkinauhan, joiden päät nekin riippuivat alas hartioilla. Finna.
KA795 Palmikkotertut olivat, samaten kuin seuraavat, vaatepalasista tehdyt, ne olivat vain seuraavia suuremmat. Schvindt 1883.
KA796 Tikutetertut. Schvindt 1883.
KA797 Tikutetertut. Schvindt 1883.
KA793 Säppäli. Räisälän säppälien kaltainen. Sirelius 1915.
KA863 Saääpälin nastoja. Finna.
KA3467 Naisen tankki (liivi), tummansininen, langalla kuvitettu ja nappirivillä koristettu. Tasku sisäpuolella. Finna.
KA804 Naisen tankki (=liivi), mustaa ohutta villakangasta. Suljetaan koristeellisella messinkihakasella, jonka alla verkatilkut. Koristeena neljä metallista kantanappia, punainen nyöri ja lankatupsut. Pääntie kantattu keltaisella veralla, jossa koristeena polveke- ja tikkipistoja. Finna.
KA805 Naisen liivi (tankki), musta, napeilla ja punaisella kirjonnalla koristeltu. Kangas 2005:  Se on lyhyt, suoralinjainen liivi. Kiinnittimenä on etureunoissa, lähellä helmaa, hakaspari. Liivi muodostuu yhdestä kappaleesta, jossa on ainoastaan sivusaumat. Etureunat ovat lankasuorat. Sivusaumoissa on pieni viistotus alaosassa antaen tilaa hameelle. Pääntie on edessä pieni ja vain vähän kaarrettu. Takana pääntie on myös pieni. Vasemman etukappaleen alakulmassa on sisäpuolella tasku.  Finna, Sirelius 1915.
KA806 Naisen tankki, sininen, napeilla ja punaisella kirjonnalla koristeltu. Finna.
KA833 Miehen tankki. Schvindt 1883.
KA828 Karvahattu. Sirelius 1915.
KA829 Kirjavapuuhkonen karvahattu. (Katso KA622). Schvindt 1883.
KA798 Kirjavapuuhkonen (pitkä naisen) turkki. Pitkin kauluksen ja sepaluksen reunaa ommeltiin vuorotellen musta- ja valkeakarvaisia pikkuisia nahkapalasia, jotka olivat leikatut vasikan kinttunahkoista; muista paikoin reunustettiin tuo lampaannahkainen turkki yksikarvaisella vasikannahkahkalla. Turkilla ei ollut p0äällysvaatetta, vaan pidettiin se valkeana, ainoastaan sormen leveyinen reunus pitkin vasikannahkaista liitettä painettiin lepän kuorilla ruskeakellertäväksi. Hihansuut olivat varustetut samalla tavalla kuin muut reunat. Kun turkki liikantui tai “mustui”, hierottiin se liidulla valkeaksi, ja ei silloin ollut hyvä kirkkotiellä syleillä omistajaa. Tämän kaltaisia turkkeja pidettiin myös Räisälässä. Finna.
KA799 Lyhyt naisen turkki. Schvindt 1883.
KA859 Vyölliskokka, pyörä ja tuppi. Katso KA509. Schvindt 1883.
KA860 Vyöllispyörä. Schvindt 1883.
KA3476 Vyölukon puolisko, maasta löydetty. Finna.
KA3478 Nahkavyön sila, vaskinen. Finna.
KA857 Vyölukon puolisko. Finna.
KA858 Lappavyön lappoja. (Katso KA458). Finna.

Käkisalmi

KA835 Vyö, lautanauha, (6-lautainen). Viilivyö. Finna.
KA817 Yliset, jonka hihojen suut ovat sievästi “poimitut”. Finna.

Pyhäjärvi

KA3379 Nyytinki-esiliinan pää. Vert. KA400-422. Schvindt 1893.
KA3468 Arvattavasti Pyhäjärveltä tuotu esiliina, koska nyytingit ovat mustat ja muutenkin Pyhäjärvellä käytettyjen tapaiset. Finna.
KA400 Nyytinkiesiliina. Ylimmäinen nyytinki on ykstankonen; lankakirjutus sen alla olevassa vaatteessa (välisessä): kirjava reikäniekka revintäinen; seuraava nyytinki: kakstankonen; välisessä alempana: reistookset eli västöikset, ja näiden välissä: kirkkosia; kolmas nyytinki: ykstankonen; kolmas välihinen: kanansilmänen tikkuus; ja alimmaisena on kakstankonen nyytinki. Schvindt 1883.
KA401 Nyytinkiesiliina. Schvindt 1883.
KA402 Nyytinkiesiliina. Schvindt 1883.
KA403 Nyytinkiesiliina. Schvindt 1883.
KA404 Nyytinkiesiliina, hyvin ohutta ja tiivistä pellava- tai puuvillapalttinaa. Nyytingit hyvin ohutta tumman- tai mustanruskeaa pellavaa. Vyötäröllä on nauhakuja, jonka sisällä 4-kulmainen isketty villalankanyöri. Finna.
KA405 Kokonyytinkiesiliina Schvindt 1883.
KA406 Nyytinkiesiliinan terä. Ylimmäinen nyytinki: ykstankonen; ylimmäinen välinen: yksreistookset; toinen nyytinki: kakstankonen; toinen välihinen: kanasilmätikkoos; kolmas nyytinki: majaniekka; kolmas välihinen: hienotikkoos; neljäs nyytinki: kakstankonen. Schvindt 1883.
KA407 Nyytinkiesiliinan terä. Ylimmäinen välinen salarevintäiste; nyytinki ykstankonen, välinen ristikkolajia; nyytinki kakstankonen, välisessä kanansilmiä; nyytinki kakstankonen. Schvindt 1883.
KA408 Nyytinkiesiliinan terä. 1. nyytinki ykspolvinen, välihinen polviniekka, 2. kolmpolvinen, välihinen sala- ja kokorevintäiset; 3. kakspolvinen; välihinen reikäniekka; 4. kolmpolvinen. Schvindt 1883.
KA409 Nyytinkiesiliinan terä. 1. nyytinki ykstankonen, välihinen puolipolvet; 2. nyytinki kakstankonen, välihinen variksen varpaat; 3. nyytinki pyöräniekka; väli koprasia; 4. nyytinki kakstankonen. Schvindt 1883.
KA410 Nyytinkiesiliinan terä. Ylimmäinen nyytinki ykspolvinen, valkea välinen; nyytinki kaspolvinen, väli harmaat ja punaset polvet; matosnyyinki, välinen, nyytinki kakspolvinen. Schvindt 1883.
KA411 Nyytinkiesiliinan terä. Ylimmät ja alimmat nyytinki: kakstankonen, keskimmäinen tallaniekka, keskimmäinen välinen salarevintäiset ja niiden välissä siiprevintäiset. Schvindt 1883.
KA412 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA413 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA414 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA415 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA416 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA417 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA418 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA419 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA420 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA421 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA422 Nyytinkiesiliinan terä.  Schvindt 1883.
KA399 Hame. Musta, reunus punaisesta verasta Schvindt 1883.
KA3395 Pöksynnappi, ontto. Schvindt 1893.
KA528 Pöksynappi. Schvindt 1883.
KA384 Schvindt 1883: tämä huntu on vahnempaa muotoia kuin seuraavat. Sirelius 1915. KA385 Huntu. Nykyaikainen. Schvindt 1883.
KA386 Huntu. Nykyaikainen. Schvindt 1883.
KA501 Huopahatun solki. Ks. KA890, KA960 ym. Schvindt 1883.
KA397 Hurstut on osa hurstuthameesta, joka oli käytännässä Pyhäjärvellä viime vuosisadan loppupuolella; nykyään käytetään tämän laatuista vain muutamissa paikoissa Inkerissä… Finna.
KA398 Hurstut. Sama kuin KA397. Tätä sekä edellistä on viime aikoina käytetty lapsen hurstina. Schvindt 1883. Finna.
KA431 Nokkakurpponen on vanhinta laatua olevan naisten jalkine, jota Pyhäjärveltä on säilynyt. Tässä kurpposessa sama nahkapalanen muodostaa pohjan sekä päällyksen. Reunojen läpi on pujotettu nahkapauloja, joilla jalkineet köytetään sääriin kiinni. Nokkakurpponen on saanut nimensä pienestä nahkanypylästä sen kärjessä. Schvindt 1883. Finna.
KA432 Kurpposet. Kenkä koostuu kahdesta nahkapalesta, joiden sauma kulkee jalan ympäri päälläpäin. Schvindt 1883.
KA433 Kurpposet. Kenkä koostuu kahdesta nahkapalesta, joiden sauma kulkee jalan ympäri päälläpäin. Schvindt 1883.
KA434 Puolruojuisia kenkiä. Kurpposten kaltaiset, vain matalammat. Schvindt 1883.
KA435 Puolruojuisia kenkiä. Kurpposten kaltaiset, vain matalammat. Schvindt 1883.
KA3394 Pöksynnappi, kaksipäinen. Schvindt 1893.
KA430 Villakalsut. Schvindt 1883.
KA3386 Vyölliskukkaron suilliset. Vertaa KA509 ja KA519. Sirelius 1915.
KA3387 Vyölliskukkaron suilliset. Vertaa KA509 ja KA519. Sirelius 1915.
KA3389 Vyölliskukkaron suilliset. Vertaa KA509 ja KA519. Sirelius 1915.
KA395 Kostuli. Vahvasta liinavaatteesta, jota sanotaan murteekkaiseksi. Schvindt 1883.
KA451 Seinävyö, Painettu Sirelius 1915.
KA452 Seinävyö. Painamatta. Schvindt 1883.
KA458 Lappavyötä käyttivät etenkin tytöt. Ks. KA509. Schvindt 1883.
KA459 Lappavyötä käyttivät etenkin tytöt. Schvindt 1883.
KA449 Viilivyö, 8-lautainen. Schvindt 1883.
KA450 Viilivyö, 6-lautainen Schvindt 1883.
KA396 Pälssi, lyhyt, hihaton, naisten alusturkki. Turkki on lampaan-, vain reunukset jäniksen nahasta. Päällyskangas painokuvioista ostokangasta. Finna.
KA525 Viitan tinat. (Katso veroitettua viittaa KA393). Schvindt 1883.
KA526 Viitan tina, toinen puolisko vain. Schvindt 1883.
KA527 Viitan tina, toinen puolisko vain. Schvindt 1883.
KA3393 Vaskinappi, kahdeksankulmainen, iso. Schvindt 1893.
KA455 Nauhavyö. Schvindt 1883.
KA3390 Nielisputken kannatin. Sirelius 1915.
KA3391 Nielisputken kannatin. Schvindt 1893.
KA510 Vöyllisiä, joissa on tuppi, kukkaro ja nielisputki. Sirelius 1915. K
A511 Vöyllisiä, joissa on tuppi, kukkaro ja nielisputki. Sirelius 1915.
KA517 Nielisputken kannattimia herttahelttuineen. Schvindt 1883.
KA518 Nielisputken kannatin. Sirelius 1915.
KA516 Nielisputki. Schvindt 1883.
KA423 Neulottu nyytinki. Schvindt 1883.
KA424 Neulottu nyytinki. Schvindt 1883.
KA436 Nyörperse viitta. Schvindt 1883. Finna.
KA496 Kostulisolki eli herttasolki. Sirelius 1915.
KA460 Nyytinkinästyyki, jonka reunoissa lankahapsutus ja koristeena kirjontaa. Finna.
KA461 Nyytinki-nästyyki Schvindt 1883.
KA462 Röppynästyyki. Ompelu on kissankäpäliä ja revintäiset; nyytinki: kakstankonen. Röppynästyykit ovat enimmäkseen rihmaröpyillä reunustetut. Schvindt 1883.
KA463 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA464 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA465 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA466 Nästyyki, nenäliina, jonka reunoissa lankahapsutus eli röpyt, kirjontakoristeinen. Röppynästyyki Finna.
KA467 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA468 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA469 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA470 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA471 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA472 Röppynästyyki.  Schvindt 1883.
KA425 Paita. Schvindt 1883.
KA426 Paita. Schvindt 1883.
KA427 Läppöset ovat pieni ja hieno aivinainen vaate, joka pistettiin yli pään kaulaan, varustettiin paidan tapaan soljella ja pidettiin esim. kirkkomatkalla ylimmäisenä päällysvaatteiden päällä. Schvindt 1883.
KA428 Läppöset. Schvindt 1883.
KA429 Läppöset. Schvindt 1883.
KA439 Vironvyö, polviniekka Schvindt 1883.
KA440 Vironvyö, kakspolvinen. Schvindt 1883.
KA441 Pirtanauha. Kaukonen 1985.
KA441 Vironvyö, kokkaniekka. Schvindt 1883.
KA442 Vironvyö. Schvindt 1883.
KA443 Keltuvyö Schvindt 1883.
KA444 Keltuvyö Schvindt 1883.
KA445 Keltuvyö Schvindt 1883.
KA446 Keltuvyö Schvindt 1883.
KA447 Keltuvyö Schvindt 1883.
KA448 Keltuvyö Schvindt 1883.
KA453 Pokramo. Tehdään vyöpirralla. Käytetään vyön asemasra, vaan pidetään edellä mainittuja halvempina. Schvindt 1883. KA454 Pokramo. Tehdään vyöpirralla. Käytetään vyön asemasra, vaan pidetään edellä mainittuja halvempina. Schvindt 1883.
KA473 Käs’pyyhin. Lankakirjutukset “terissä” ovat tuulen kopria. Schvindt 1883.
KA393 Veroitettu viitta on valkeasta sarasta. Kauluksen ja sepaluksien päälle on ommeltu punaista, sinisellä reunustettua verkaa. Schvindt 1883.
KA394 Valkea sarkaviitta. Kauluksena on samanlaista nahkaa kuin hihojen suissa, rohkamoissa ja vyötäisien kohdalla etureunassa. Schvindt 1883.
KA457 Sirkkasäärsi’evyö on koristettu pienillä vaskirenkailla eli sirkoilla, joita ennen vanhaan käytettiin sirkkasäärsiteissä (katso 1459), vaan sittemmin tavallisesti kevosen suitsien koristeina.  Schvindt 1883.
KA529 Sirkkasäärsiteen pää. Schvindt 1883. KA530 Sirkkasäärsiteen sirkkoja. Schvindt 1883.
KA474 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA475 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA476 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA477 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA478 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA479 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA480 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA481 Tinasolki, joka alkuaan on ollut maalattu sangen kirjavaksi. Schvindt 1883. Sirelius 1915.
KA482 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA483 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA484 Tinasolki.  Sirelius 1915.
KA485 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA486 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA487 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA488 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA489 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA490 Hopeinen paljinolki Finna.
KA491 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA492 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA493 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA494 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA495 Tekohopiasolki. Schvindt 1883.
KA497 Sydämen muotoinen herttasolki, kostulisolki. Finna.
KA498 Kostulisolki eli herttasolki. Schvindt 1883.
KA499 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA500 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA437 Vaaleasta villalangasta kinnasneulatekniikalla tehdyt varpaikot eli teräset, joissa on kärki, pohja ja kannan takana reuna, mutta ei vartta. Finna.
KA438 Vaaleasta villalangasta kinnasneulatekniikalla tehdyt sukantapaiset varpaikot, joissa kärki, pohja ja kannan takana reuna, mutta ei vartta. Finna.
KA387 Tämä säppäli jossa kukin nasta on valettu erikseen on seuraavia vanhempi (Schvindt 1883). Finna. KA388 Säppäli. Uudempiaikainen. Kaksi nastaa on yhdeksi valettu ja säppälit itse ovat kaiemmat kuin edellinen (KA387), vaan näiden puoliskot ovat vielä erillään. Schvindt 1883.
KA389 Säppäli. Uudempiaikainen. Kaksi nastaa on yhdeksi valettu ja säppälit itse ovat kaiemmat kuin edellinen (KA387), vaan näiden puoliskot ovat vielä erillään. Schvindt 1883. Sirelius 1915.
KA390 Säppäli. Uusimmat. Näissä ovat kaikki nastat valetut yhteen niin että ne muodostavat kaksi rinnakkain juoksevaa japäistään yhdistettyä tinananuhaa. Punainen verka on kaikissa säppäleissä alusvaatteena. Schvindt 1883.
KA391 Säppäli. Uusimmat. Näissä ovat kaikki nastat valetut yhteen niin että ne muodostavat kaksi rinnakkain juoksevaa japäistään yhdistettyä tinananuhaa. Punainen verka on kaikissa säppäleissä alusvaatteena. Schvindt 1883.
KA392 Rippisäppäli on muuten KA390 ja KA391 kaltainen, siitä riippuu vain pään takana kaksi sinistä vaatepalasta, joita sanotaan palmikoiksi. Schvindt 1883. Sirelius 1915.
KA3392 Veitsen helttuja eli helyjä. Schvindt 1893.
KA524 Viitan hakanen, vaskinen. Schvindt 1883.
KA3380 Lappavyön pääsila. Schvindt 1893.
KA3381 Vyölliskokka, -pyörä ja nielisputki. Vert. KA509-523. Schvindt 1893.
KA509 Vöylliset. FInna.
KA512 Vöylliset, joiden pyörästä riippuvat kukkaro, nielisputki, vaskikampa ja ompelukokka. Schvindt 1883.
KA513 Vöylliset, joissa on vain tuppi ja nielisputki. Schvindt 1883.
KA514 Vöylliset, joissa on jäljellä ainoastaan kukkaro ja nielisputki. Schvindt 1883.
KA515 Vöylliset, joissa on jäljellä ainoastaan kukkaro ja nielisputki. Schvindt 1883.
KA3388 Vyölliskukkaron suilliset. Vertaa KA509 ja KA519. Schvindt 1893.
KA519 Vöylliskukkaron suilliset vanhaa muotoa. Ks. KA751. Schvindt 1883.
KA520 Vöylliskukkaron suilliset vanhaa muotoa. Ks. KA751. Schvindt 1883.
KA521 Vöylliskukkaron  suilliset uudempaa muotoa. Schvindt 1883.
KA522 Vöylliskukkaron  suilliset uudempaa muotoa. Schvindt 1883.
KA523 Vöylliskukkaron  suilliset uudempaa muotoa. Schvindt 1883.
KA3382 Vyölliskokka pyörineen. Schvindt 1893.
KA3383 Vyölliskokka pyörineen. Schvindt 1893.
KA3384 Vyölliskokka pyörineen. Schvindt 1893.
KA3385 Vyölliskokka pyörineen. Schvindt 1893.
KA502 Vyölukko. Finna.
KA503 Vyölukko, vaskisia ja piirustuksilla varustettuja. Schvindt 1883.
KA504 Vaskinen, koristeltu ja kaksiosainen vyönsolki. Finna.
KA505 Vyölukko. Finna.
KA506 Vyölukko. Finna.
KA507 Vyölukko. Finna.
KA508 Vyönsolki. Schvindt 1883.
KA456 Nahkavyö, jonka sulkee vaskinen lukko. Schvindt 1883.

Räisälä

KA3425 Nyytinkiesiliina. Finna.
KA588 Nyytinkiesiliina, harmaat nyytingit. Schvindt 1883.
KA589 Nyytinkiesiliina, harmaat nyytingit. Schvindt 1883.
KA590 Nyytinkiesiliina, harmaat nyytingit. Schvindt 1883.
KA591 Nyytinkiesiliinan pää. Schvindt 1883.
KA592 Nyytinkiesiliinan pää. Schvindt 1883.
KA593 Nyytinkiesiliinan pää. Schvindt 1883.
KA594 Nyytinkiesiliinan pää. Schvindt 1883.
KA595 Nyytinkiesiliinan pää. Schvindt 1883.
KA596 Nyytinkiesiliinan pää. Schvindt 1883.
KA597 Nyytinkiesiliinan pää. Schvindt 1883.
KA610 Esliinan terä. Schvindt 1883.
KA4349 Hurstuthame, (?) samallainen kuin edellinen, mutta helmus punaista verkaa ja hartuuta ei ole. Sirelius 1902. KA4350 Hurstuthame. Sirelius 1902.
KA585 Hame. Finna.
KA586 Hameenhelmus, pyöreän nauhan muotoinen, käytettiin arkihameessa. Schvindt 1883..
KA3399 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3400 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Finna.
KA3401 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3402 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3403 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Finna.
KA3404 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3405 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3406 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Finna.
KA3407 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3408 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3409 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3410 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3411 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3412 Sorokka. Vanhempaa koristusmuotoa. Vertaa KA545-573. Schvindt 1893.
KA3413 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3414 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3415 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3416 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3417 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3418 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3419 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3420 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3421 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3422 Sorokka, jonka kesellinen on nyhentäistä. Vertaa KA545 ja KA573. Schvindt 1893.
KA3423 Sorokan otsallinen, samaa laatua kuin KA3413-3422. Schvindt 1893.
KA546 Sorokan otsallinen. Kesellisen kaava: kirkon kolkkasia; otsa: ristikkoiset. Schvindt 1883..
KA547 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Kortin kirjasia; otsa: polvikasta. Schvindt 1883..
KA548 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Ruutkortin kirjat; otsa: puoliskokirjat. Finna.
KA549 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Kortinkirjainen. Finna.
KA550 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Rauvun kaavat; otsa: kannuksenpyöriä. Vert. KA34. Schvindt 1883.
KA551 Sorokan otsallinen. Kesellinen: länkpuut; otsa: kannuksen pyöriä. Finna.
KA552 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Karhun käpäliä. Vrt. KA32. Schvindt 1883..
KA553 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Ristkuvia. Schvindt 1883..
KA554 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Suuria kannuksen pyöriä. Vrt. KA550. Schvindt 1883..
KA555 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Petäjäkirjat; otsa ja patsaat: kannikkakirjat. Vrt. KA550 ja KA554. Schvindt 1883.. KA556 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Kannuksen pyöriä. Schvindt 1883..
KA557 Sorokan otsallinen. Kesellinen: rillasia? Schvindt 1883..
KA558 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Kaalirautaset; otsa: ristikkoiset. Schvindt 1883..
KA559 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Kissankäpäläisiä. (Vertaa kannuksen pyöriin). Schvindt 1883..
KA560 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Lehtosia. Schvindt 1883..
KA561 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Virsukirjoja; otsa: kissankäpäläisiä. Kirjat punaisella pohjalla. Finna.
KA562 Sorokan otsallinen. Kesellinen: polvikkaita otsapatsaita. (vertaa konnikkaisetn päitä KA63. Kirjat punaisella kirjonnalla). Finna.
KA563 Sorokan otsallinen. Säppälin kuvaset. Schvindt 1883..
KA564 Sorokan otsallinen. Patsaita. Kirjat punaisella pohjalla. Schvindt 1883..
KA565 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Runtukkakirjat; otsa: puoliskokirjat. Schvindt 1883..
KA566 Sorokan otsallinen. Kirjat ovat “kuuen rihman ylitse tehty”. Schvindt 1883..
KA567 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Säppälin kuvaset. Schvindt 1883..
KA568 Sorokan otsallinen. Vertaa KA553 ja KA560. Schvindt 1883..
KA569 Sorokan otsallinen. Kesellinen: Linnun kuvia? Otsa: puoliskokirjat. Schvindt 1883..
KA570 Sorokan otsallinen. Kesellinen: linnun kuvia?   Schvindt 1883..
KA571 Sorokan otsallinen. Vertaa KA558. Schvindt 1883..
KA572 Sorokan otsallinen. Kirjat punaisella pohjalla. Schvindt 1883..
KA573 Sorokan otsallinen.  Schvindt 1883..
KA574 Sorokan otsallinen. Kesellinen eli väli on nyhentäinen, kaavan nimi: hakaskirjat. Schvindt 1883..
KA575 Sorokan otsallinen. Väli on nyhentäinen. Schvindt 1883..
KA576 Sorokan otsallinen. Nyhentäistä väliä vertaa KA565; otsa: nuorasia. Schvindt 1883..
KA577 Sorokan otsallinen.  Schvindt 1883..
KA578 Sorokan letka. Pidetään päässä sorokan alla, niin että tämä pysyy pystyssä. Schvindt 1883..
KA4362 Pöksynnappi, samaa muotoa kuin KA381, mutta pienempi. Sirelius 1902.
KA777 Pöksyn napit. (Näiden käytäntöä ks. KA834): Schvindt 1883.
KA778 Pöksyn napit. (Näiden käytäntöä ks. KA834): Schvindt 1883.
KA779 Pöksyn napit. (Näiden käytäntöä ks. KA834): Schvindt 1883.
KA531 Väliniekka huntu, poimuillaan. Räisäläinen hunnunväli on kapea ja harmaalla rihmalla ommeltu. Schvindt 1883.. KA532 Valmiiksi köytetty sykerölle päähän pantavaksi. Schvindt 1883..
KA4348 Hurstut. Kolmepietiminen, helmoja kohti levenevä vaate, joka kannetaan olalla hartuuksesta. Sen helmus on mustaa nukkakangasta. Kts. KA397. Sirelius 1902.
KA3462 Kengänsolki, iso, maasta löydetty. Finna.
KA4352 Paulakengät, samallaiset kuin KA432, mutta suut ovat pykäölöidyt ja åaulareikäin viertä kiertää kapea koruommel. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA4353 Kengät, juurista tehdyt kannalliset tohvelit. Sirelius 1902.
KA619 Paulakenkä. Samaa muotoa kuin Pyhäjärven kurpposet ja puolruojuset kengät. Schvindt 1883..
KA620 Paulakenkä. Samaa muotoa kuin Pyhäjärven kurpposet ja puolruojuset kengät. Schvindt 1883..
KA621 Kottaset. Matalat ja mustat kengät uudempaa muotoa. Finna.
KA615 Kesäkalsut, liinaiset. Schvindt 1883..
KA616 Talvikalsut, villaiset. Schvindt 1883..
KA780 Kannus. Schvindt 1883.
KA628 Langoilla koristetut kirkossakäyntiä varten. (Schvindt 1883.) Finna.
KA629 Kintaat, arkena tai nahkarukkasten sisällä pidettävät. Schvindt 1883..
KA3443 Tinasormus, isokantainen, maasta löydetty. Schvindt 1893.
KA751 Korvaputki. “Vöylliskukkaron suilliset vanhaa muotoa” Schvindt 1883. Suillisien putki ei ollut vanhana aikana kirjattu, vaan siitä riippuvat heltut (tavallisesti kolmekulmaisia) olivat lävistetyt. Myöhemmin jätettiin heltut lävistämättä, vaan kirjattiin sen sijaan putki ja useasti heltut myös. Sirelius 1915.
KA581 Kostuli. Valkeaa liinavaatetta, ei kirjailuja. Schvindt 1883..
KA3432 Miehen lakki, lipulla varustettu. Schvindt 1893.
KA3430 Nahkainen lappavyö, jossa metallisolki Finna.
KA3431 Lappavyö, vyölukolla. Vertaa KA458 ja 633. Schvindt 1893.
KA663 Lappavyö. Schvindt 1883..
KA3439 Lapsen hursti eli paksusta liinavaatteesta tehty pitkäsuinen pussi, jossa lasta notkean seipään päässä tuuditetaan. Schvindt 1893.
KA4358 Viilivyö, 6-lautainen. Kts. KA294. Sirelius 1902.
KA637 Viilivyö, 10-lautainen. Schvindt 1883..
KA638 Viilivyö, 8-lautainen Schvindt 1883..
KA639 Viilivyö, 6-lautainen. Schvindt 1883..
KA770 Tankin hakaset. Schvindt 1883.
KA771 Tankin hakaset. Schvindt 1883.
KA579 Revonkaulus. Schvindt 1883..
KA686 Hantuukista tehty pussi. Schvindt 1883..
KA587 Hameenhelmus, pyöreän nauhan muotoinen, käytettiin arkihameessa. Schvindt 1883..
KA3447 Nielisputki, leveäsuinen. Schvindt 1893.
KA598 Nyytinki. Linnove 1947.
KA599 Nyytinki. Linnove 1947.
KA600 Nyytinki. Schvindt 1883..
KA601 Nyytinki. Schvindt 1883..
KA602 Nyytinki. Schvindt 1883..
KA603 Nyytinki. Schvindt 1883..
KA604 Nyytinki. Schvindt 1883..
KA605 Nyytinki. Linnove 1947.
KA606 Nyytinki. Schvindt 1883..
KA607 Nyytinki. Linnove 1947.
KA608 Nyytinki. Linnove 1947.
KA609 Nyytinki. Schvindt 1883..
KA3436 Nästyykin röppyjä eli reunaripsuja, monikarvaisia, langasta, rihmasta ja vaatetilkuista. Vertaa KA667. Schvindt 1893.
KA3437 Nästyykin röppyjä eli reunaripsuja, monikarvaisia, langasta, rihmasta ja vaatetilkuista. Vertaa KA667. Schvindt 1893.
KA3438 Nästyykin röppyjä eli reunaripsuja, monikarvaisia, langasta, rihmasta ja vaatetilkuista. Vertaa KA667. Schvindt 1893.
KA664 Kihlanästyyki. Schvindt 1883..
KA665 Nyytinkinästyyki. Schvindt 1883..
KA666 Nyytinkinästyyki. Schvindt 1883..
KA667 Röppynästyyki. Schvindt 1883..
KA668 Röppynästyyki. Schvindt 1883..
KA669 Nästyyki. Linnove 1947.
KA670 Nästyyki. Miehet pitivät näitä nästyykejä hatussaan ja pyyhkivät niillä hikeä kasvoistaan. Nästyyki on rimpsureunainen nenäliina/pääliina, joita morsian jakeli häissä lahjoina sukulaisille ja avustajilleen. Isommat nästyykit ovat karjalaisia juhlapyyheliinoja. Finna. KA671 Röppynästyyki. Schvindt 1883..
KA672 Röppynästyyki. Schvindt 1883..
KA673 Röppynästyyki. Schvindt 1883..
KA3448 Ompelukokka, vaskinen, kuvitettu, kärjestä taittunut. Schvindt 1893.
KA611 Naisen paita, jossa paksut alaset ja hienot yliset. Hihansuut on pantu sieville poimuille ja löyttönauhoilla varustetut. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA612 Naisen paita. Schvindt 1883..
KA613 Paita. Sirelius 1915.
KA614 Läppöset. Schvindt 1883..
KA544 Pinteli. Schvindt 1883.
KA3427 Vironvyö, soljella varustettu. Schvindt 1893.
KA3428 Vironvyö, kokkaniekka kirjutukseltaan. Vertaa KA287 ja KA633. Schvindt 1893.
KA3429 Säärsie. Vertaa KA290 ja KA635. Schvindt 1893.
KA4359 Paitavyö, pirralla tehty. Sirelius 1902.
KA4360 Paitavyö, pirralla tehty. Sirelius 1902.
KA4361 Säärsie, kts. KA290. Sirelius 1902.
KA632 Vironvyö, polviniekka. Schvindt 1883..
KA633 Vironvyö, kokkaniekka. Schvindt 1883..
KA634 Vironvyö, kokkaniekka. Schvindt 1883..
KA635 Säärside. Schvindt 1883.. KA636 Säärside. Schvindt 1883..
KA640 Pokramo Schvindt 1883.. KA641 Pokramo Schvindt 1883..
KA642 Pokramo Schvindt 1883.. KA643 Pokramo Schvindt 1883..
KA644 Pokramo Schvindt 1883.. KA645 Pokramo Schvindt 1883..
KA646 Kolmeniittinen vyö. Schvindt 1883..
KA647 Yksiniittinen vyö. Schvindt 1883..
KA648 Yksiniittinen vyö. Schvindt 1883..
KA649 Yksiniittinen vyö. Schvindt 1883..
KA658 Pokramovyö, avoperähakasilla varustettu. Schvindt 1883..
KA659 Pokramovyö. Schvindt 1883..
KA781 Pukunukke. Puettu Räisälän tytön tapaan.  Finna.
KA3433 Käspyyhe eli hantuukki, jonka päätekirjutukset ovat lättäpäitä, nyytingeillä päistä reunustettu. Schvindt 1893.
KA3434 Käspyyhe, kirjutukset lättäpäitä ja revonnennii. Schvindt 1893.
KA3435 Käspyyhkeen pää, kirjutukset käpälikkölöi. Schvindt 1893.
KA674 Hantuukki eli pyyhinliina. Schvindt 1883..
KA675 Hantuukin pää. Schvindt 1883..
KA676 Hantuukin pää. Schvindt 1883..
KA677 Hantuukin pää. Schvindt 1883..
KA678 Hantuukin pää. Schvindt 1883..
KA679 Hantuukin pää. Laatokan luoteis- ja pohjoispuolella käytettyä laatua. Schvindt 1883..
KA680 Hantuukin pää. Laatokan luoteis- ja pohjoispuolella käytettyä laatua. Schvindt 1883..
KA681 Hantuukin pää. Laatokan luoteis- ja pohjoispuolella käytettyä laatua. Schvindt 1883..
KA682 Hantuukin pää, nyhentäinen. Schvindt 1883..
KA683 Hantuukin pää. Venäläistä muotoa. Schvindt 1883..
KA684 Hantuukin pää. Venäläistä muotoa. Schvindt 1883..
KA685 Hantuukin pää. Venäläistä muotoa. Schvindt 1883..
KA4355 Hukannahkarukkaset. Niissä on karvapuoli ulospäin. Vrt. KA626. Sirelius 1902.
KA626 Sudennahkarukkaset, karvapuoli ulospäin. Schvindt 1883..
KA627 Sudennahkarukkaset, karvapuoli ulospäin. Schvindt 1883..
KA687 Vaippa on paksua musta-, harmaa- ja valkearistikkäistä vilavaatetta, jota käytettiin peitteenä maatessa. Schvindt 1883..
KA4351 Naisen viitta, samallainen kuin KA580. Sirelius 1902.
KA580 Sarkaviitta. Pitkä, edestä avoin, käsin ommeltu.Tumman harmaan-ruskeaa villasarkaa, leveä helmasta. Kauluksena, hihojen suissa, rohkamoissa ja vyötäisillä edessä on nahkaa, niin myös pieniä nahkapalasia halkeimien pohjassa sivuilla. Selkä- ja etukappale yhtenäinen, ei olkasaumoja, suora. Sivusaumoissa on 58 cm leveä ja 68 cm korkea kiilakappale. Oikean etukappaleen reunassa 13 cm leveä ja 60 cm pitkä kiila. Vasemman etukappalee reunassa 2,5 – 14 cm leveä 87 cm pitkä, helmasta pääntienreunaan ulottuva kiilakappale. Helmassa kiilan keskivaiheilla on 1 cm leveä 3 cm.n pituinen laskos, joka on kiinnitetty punaisella villalangalla, minkä alla pieni säämiskänkappale. Kiilan yläpää, rohkamat on koristettu kahdesta säämiskänkappaleesta ommellulla koristeella. Vyötärön kohdalla säämikänkappale, joka on reunustettu punaisella villalankanyörillä, keskellä halkaisijaltaan 2 cm oleva kukkakoristeinen messinkinappi. Rintamuksen koristeena punainen villalankanyöri. Sepaluksen koristeena kaksinkertainen nirkkoreunainen villalankanyöri. Pääntie pieni pyöreä, kantattu 2 cm.n levyisellä säämiskäkaitaleella. Etureunoissa ja helmassa punainen villalankanyöri. Hihat suorat, kapenevat suuta kohti. Hihansuu on kantattu 2 cm.n levyisellä säämiskäkaitaleella. Finna.
KA662 Sirkkasäärsievyö. Schvindt 1883..
KA3440 Hopeasolki, pikkuinen. Schvindt 1893.
KA3441 Paidan solki, vaskinen. Schvindt 1893.
KA688 Vaskisolki, rintasolki. Schvindt 1883..
KA689 Vaskisolki, rintasolki. Schvindt 1883..
KA690 Vaskisolki, rintasolki. Schvindt 1883..
KA691 Vaskisolki, rintasolki. Schvindt 1883..
KA692 Vaskisolki, rintasolki. Schvindt 1883..
KA693 Vaskisolki, kostulin solki. Schvindt 1883..
KA694 Tinasolki. Schvindt 1883..
KA695 Tinasolki. Schvindt 1883..
KA696 Tinasolki. Schvindt 1883..
KA697 Tinasolki. Schvindt 1883..
KA698 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA699 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA700 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA701 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA702 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA703 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA704 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA705 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA706 Hopeasolki. Schvindt 1883..
KA707 Kostulin herttasolki Sirelius 1915.
KA3426 Valkoisesta puuvillalangasta neulotut sormikkaat. Niiden suussa ja kämmenselässä on pitsineuletta, muu pinta on sileää neuletta. Peukalo on istutettu kiilalla. Finna.
KA630 Valkoiset sormikkaat, jotka on virkattu puuvillalangasta. Ranteessa on kuvioraitoja punaisella langalla. Finna.
KA631 Valkoisesta villalangasta neulotut sormikkaat. Niiden varsissa ja kämmenselän puolella on kuvioneuletta Finna.
KA3442 Hopeasormus, pyöreäkantainen. Schvindt 1893.
KA708 Saraperäsormus, hopeinen. Schvindt 1883..
KA709 Saraperäsormus, vaskinen. Schvindt 1883..
KA710 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA713 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA714 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA715 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA716 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA717 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA718 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA718 Sormus. Sirelius 1915.
KA719 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA720 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA721 Sormus, hopeaa. Schvindt 1883..
KA722 Sormus, lyijyinen, ei lien Räisäläisten tekoa, vaan on arvattavasti pohjoisesta päin tuotu. Schvindt 1883..
KA617 Sukat, liinaiset, viisvikkeläiset (eli viisijuovaisiksi neulotut). (Schvindt 1883.) Finna.
KA618 Pellavalangasta neulotut polvimittaiset sukat. Sileää oikeaa neuletta. Yläreunassa kaksi kerrosta nurjalla. Etureunassa varren suun alapuolella kaksi palmikoitua nyöriä samasta langasta. Kärkikavennuksia neljä. Kantapää tehty kavennuksilla Finna.
KA3396 Sykeröt palmikkoineen. Vert. KA531-539. Schvindt 1893.
KA3397 Tikutteen palanen. Vertaa KA539. Schvindt 1893.
KA3398 Palmikko, valkoinen. Schvindt 1893.
KA533 Sykeröt, väljilliset. Schvindt 1883..
KA534 Sykeröt, väljilliset. Schvindt 1883..
KA535 Palmikko terttuineen.  Schvindt 1883..
KA536 Palmikko terttuineen.  Schvindt 1883..
KA539 Tikute terttuineen. Schvindt 1883..
KA656 Tikute.  Schvindt 1883..
KA3461 Säppälin nasta. Finna.
KA540 Suurinastaisempi ja vanhempaa muotoa kuin seuraavat (Schvindt 1883). Finna.
KA541 Säppäli, uudenmpaa muotoa (Schvindt 1883). Finna.
KA542 Säppäli, uudenmpaa muotoa (Schvindt 1883). Schvindt 1883..
KA543 Säppäli, uudenmpaa muotoa (Schvindt 1883). Sirelius 1915.
KA582 Naisen liivi on ommeltu kotikutoisesta mustasta sarasta. Liivi koostuu takakappaleesta sekä kahdesta etukappaleesta. Kaikkia reunoja kiertää punainen tere, samoin sivusaumoissa on punaiset tereet. Vasemmanpuoleisen etukappaleen reuna on koristeltu ompelemalla punaisella villalangalla pykäpistoriviä muistuttava kuvio. Koristelanka on kiinnitetty paikoilleen mustalla puuvillalangalla. Liivi kiinnitetään kuparihakasella, jonka puoliskojen korkeus liivin alareunasta on n. 8 cm. Finna.
KA583 Naisen liivi on ommeltu kotikutoisesta mustasta sarasta. Liivi koostuu takakappaleesta sekä kahdesta etukappaleesta. Pääntie sekä etukappaleiden keskietureuna on reunustettu punaisella verkatereellä. Liivi kiinnitetään alareunastaan tähtikuvioisella messinkinapilla punaisesta villalangasta tehtyyn silmukkaan. Liivi on vuorattu kotikutoisella toimikassidoksisella pellavakankaalla. Vasemman etukappaleen nurjalle puolelle vuorin päälle on tehty vaaleasta puuvillakankaasta nelikulmainen tasku. Finna.
KA584 Naisen liivi on ommeltu kotikutoisesta mustasta sarasta. Liivi koostuu takakappaleesta sekä kahdesta etukappaleesta. Liivin alareunassa, kädenteillä ja sivusaumoissa on ollut punainen tere, joka on suureksi osaksi kulunut pois. Etukappaleiden keskelle tulevat reunat on päällystetty punaisella veralla, pääntien reuna sinivalkoisella ostopuuvillakankaalla. Molempien etukappaleiden reunat on lisäksi koristeltu ompelemalla punaisella villalangalla. Liivin oikeaan etukappaleeseen on kiinnitetty viisi messinkinappia, joista neljässä on tähtikuvio ja yksi on sileä. Liivi on vuorattu luonnonvalkoisella pellavatoimikaskankaalla. Vasemman etukappaleen sisäpuolella on vuorikankaasta tehty pieni tasku, koko 11 x 8 cm. Finna.
KA4354 Tuohitohvelit. Niiden kärki on suuren varpaan kohdalla. Vrt. KA3801, 3960. Sirelius 1902.
KA4356 Kirjavapuuhkonen hattu. Pesän ja korvallisten päällinen on ommeltu kahdesta nahkakappaleesta. Pesä on lypärämäinen. Korvalliset ovat pesän harjalle ulottuvat, tasapäiset. Kiinni ommellun etupuolisen puuhkan alta pistää ylös piilamainen nahkakappale. Puuhkat ovat sudennahkaa. Sirelius 1902.
KA4357 Kirjavapuuhkonen hattu.   Sirelius 1902.
KA622 Kirjavapuuhkonen karvahattu, jonka suuret sudennahkaset korvalliset tavallisesti ovat pauloilla köytetyt hatu samettisen päällyksen yli. Schvindt 1883..
KA623 Karvahattu. Schvindt 1883..
KA624 karvahattu. Sirelius 1915 .
KA625 Karvahattu. Schvindt 1883..
KA3424 Kirjavapuuhkonen lyhyt turkki, yhtä laatua kuin KA799. Vertaa selityst KA798. Schvindt 1893.
KA3452 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1893.
KA3453 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1893.
KA3454 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1893.
KA3455 Viitan hakaset, umpiperäiset. Schvindt 1893.
KA3456 Viitan hakaset, umpiperäiset. Schvindt 1893.
KA757 Viitan hakaset vanhaa muotoa. Schvindt 1883.
KA758 Viitan hakaset vanhaa muotoa. Schvindt 1883.
KA759 Viitan hakaset vanhaa muotoa. Schvindt 1883.
KA760 Viitan hakaset, umpiperäiset. Schvindt 1883.
KA761 Viitan hakaset, umpiperäiset. Schvindt 1883.
KA762 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1883.
KA763 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1883.
KA764 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1883.
KA765 Viitan hakaset, avoperäiset. Schvindt 1883.
KA766 Viitan hakaset, rautalangasta (ks. Tankkia KA582). Schvindt 1883.
KA767 Viitan hakaset, rautalangasta (ks. Tankkia KA582). Schvindt 1883.
KA3457 Viitan nappi, iso, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3458 Viitan nappi, iso, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3459 Viitan nappi, iso, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3460 Viitan nappi, iso, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA768 Viitan nappeja lyijystä käytettiin miehien pitkissä viitoissa. (Katso Antrean miehen päällä oelvaa viittaa).  Schvindt 1883.
KA769 Viitan nappeja lyijystä käytettiin miehien pitkissä viitoissa. (Katso Antrean miehen päällä oelvaa viittaa).  Finna.
KA772 Vaskinappi, käytettiin hakasien asemassa viitassa. (Katso harmaata viittaa KA580). Finna.
KA773 Vaskinappi, käytettiin hakasien asemassa viitassa. (Katso harmaata viittaa KA580). Finna.
KA774 Vaskinappi, käytettiin hakasien asemassa viitassa. (Katso harmaata viittaa KA580). Finna.
KA775 Vaskinappi, käytettiin hakasien asemassa viitassa. (Katso harmaata viittaa KA580). Finna.
KA776 Vaskinappi, käytettiin hakasien asemassa viitassa. (Katso harmaata viittaa KA580). Finna.
KA3449 Vyölappa. Sirelius 1915.
KA3450 Vyölappa ja siihen yhdistetty vyön päätehaka. Schvindt 1893.
KA3451 Lappavyön pää eli päätesila, kuvikas. Vert. KA3380. Schvindt 1893.
KA754 Lappavyön lappa. Schvindt 1883.
KA755 Lappavyön lappa. Schvindt 1883.
KA3445 Vyölliset, joissa sekä kukkaro että nielisputki ovat helmirihmoilla koristetut. Finna.
KA736 Vöylliset, vanhanaikaiset. Schvindt 1883..
KA737 Neulaputken kannatin. Sirelius 1915. Vöylliset, myöhempää muotoa. Schvindt 1883. Sirelius 1915.
KA738 Vöylliset,  näissä kukkaro ja nielisputki. Schvindt 1883..
KA739 Vöylliset, nielisputki yksin riippuu pyörästä. Schvindt 1883..
KA745 Vyölliskokka, ruskeasta vasesta, vanhanaikuinen. Schvindt 1883.
KA746 Vöylliskokka, keltaisesta vaskesta, myös vanhanaikuinen. Schvindt 1883.
KA747 Vöylliskokka raudusta, tämäkin vanhan tyylinen. Schvindt 1883.
KA748 Vöylliskokka raudusta, tämäkin vanhan tyylinen. Schvindt 1883.
KA749 Vöylliskokka raudusta, tämäkin vanhan tyylinen. Schvindt 1883.
KA752 Vöylliskukkaron suilliset myöhempää muotoa. Schvindt 1883.
KA3446 Vöyllispyörä ja -kokka. Schvindt 1893.
KA740 Vöylliskokka ja pyörä, vanhanaikuinen. Schvindt 1883..
KA741 Vyölliskokka ja pyörä, myöhempää muotoa. Schvindt 1883..
KA742 Vyölliskokka ja pyörä, myöhempää muotoa. Schvindt 1883.
KA743 Vyölliskokka ja pyörä, myöhempää muotoa. Schvindt 1883.
KA744 Vyölliskokka ja pyörä, myöhempää muotoa. Schvindt 1883.
KA728 Vyölukko, vaskinen ja piirrustuksilla korsitettu. Schvindt 1883..
KA3444 Vyönsolki, vaskinen. Finna.
KA723 Vyölukko. Finna.
KA724 Vyölukko. Finna.
KA725 Vyölukko. Finna.
KA726 Vyölukko. Finna.
KA727 Vyölukko. Finna.
KA729 Vyönsolki. Lappavyön lukko, lie ostokapine. Finna.
KA730 Solki. Finna.
KA731 Vyönsolki, vaskinen. Schvindt 1883..
KA732 Solki. Finna.
KA733 Vyönsolki. Finna.
KA734 Vyönsolki. Finna.
KA735 Vyönsolki. Finna.
KA753 Lappa. Sirelius 1915.
KA756 Vyönhakanen raudasta. Schvindt 1883.
KA650 Vyö. Schvindt 1883..
KA651 Vyö. Schvindt 1883..
KA652 Vyö. Schvindt 1883..
KA653 Vyö. Schvindt 1883..
KA654 Vyö. Schvindt 1883..
KA655 Vyö. Schvindt 1883..
KA657 Vyö, vaskisolkinen. Schvindt 1883..
KA660 Nahkavyö, vanhanaikainen. Finna.
KA661 Hirvennahkainen vyö, paksu, vanhanaikainen. Finna.
KA750 Vöylliskannatin lienee ylen vanhanaikuinen. Schvindt 1883.
KA537 puuttuu Schvindt 1883..
KA538 puuttuu Schvindt 1883..
KA711 puuttuu Schvindt 1883..
KA712 puuttuu Schvindt 1883..

Rannan kihlakunta

KA3591 Rekkopaidan yliset, hienommasta vaatteesta kuin KA3590. Schvindt 1893.
KA3592 Rekko, villalangalla kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3593 Rekko, villalangalla kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3594 Rekko, villalangalla kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3599 Kumakkorekko, puumulilangalla kuvitettu. Uuskirkko. Schvindt 1893.

Johannes

KA4004 Juhlapaita 1800-luvun puolimaista Johanneksesta, joka kuului Viipurin maalaiskuntaan 1859 asti. Etumuksen laskoksia kiinnittää ja koristaa polveileva hammasrivireikäommel. Pääntielle antavat väljyyttä täysvinot olkatilkut, joiden alta kangas on leikattu auki. Aukileikattu olkatilkkurakenne on melko yleinen miesten paidoissa. Pääntiellä halkion pohjukassa ja hihoissa on vetopoimutusta. Piirros Leena Holst. Kaukonen 1895 Lehtinen & Sihvo 2005.
KA4005 Lyhytvartiset villaiset miesten kirjoneulesukat. Väreinä punainen, vihreä, valkoinen ja sininen, kantapäät harmaat. Varressa ensin valkoisella ja vihreällä ja sitten punaisella ja vihreällä pystyraidoitus, yksi silmukka/väri yhteensä 7 cm. Loppuosa sukasta neulottu punaisella ja sinisellä siten, että eriväriset silmukat vaihtelevat koko ajan, myös kerroksittain. Tavallinen kantapääkavennus ja kärjessä säteittäinen kavennus. Finna.

Koivisto

KA3634 Esvaate eli esiliina, jonka alkuvaate on valkea ja leveä pää poikkiviiruiseksi ja monikarvaiseksi kudottu, pitseihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. Katso kansanvalistusseuran kalenteria 1892 kirjoitusta suomalaisista esiliinoista. Schvindt 1893.
KA3639 Esiliina. Ääressä loimilangoista tehty, patsahaisiin ja ripsuihin päättyvä nyytinki. Ylempänä B-tyyppinen mallikirjanyytinki, jossa on leveät reunat. Koiviston esiliina eli esvaate oli valkoinen, aivinainen. Sen helmassa oli ensin punainen nauha, sitten puna-sini-valkoinen tai -keltainen rihmanyytinki jne. kuten Schvindtin kuvauksessa Linnove 1947.
KA3631 Hurstut eli hame kirjavan ruutukkaista eli ristiraitaista kangasta, jotenkin samaa näköä kuin skottilaiset vaipat; poikki viiruinen monikarvainen helma on lähes 20 sentimetriä leveä, alareunassa punainen palmikoitu koittana. Finna.
KA3675 Kolmemastoinen hattu, yhtä laatua kuin KA622, 829, 1448 ja 1449 vaan ilman päällystä. Schvindt 1893.
KA3679 Miehen sarkaliivit, valkeat, ovat lyhyen viitan tapaan hihoilla varustetut; kaulus on punaisella veralla reunustettu, niin myös liivien ainoa oikealla puolella oleva tasku. Liivit suljetaan etupuolelta kolmella parilla mustia punatupsuisia nauhoja. Schvindt 1893.
KA3683 Liinahousut paksusta toimikkaasta, samalla lailla tehdyt kuin edelliset. Schvindt 1893.
KA3684 Liinahousut. Sirelius 1915 Lehtinen & Sihvo 2005.
KA3685 Liinahousut paksusta toimikkaasta, samalla lailla tehdyt kuin edelliset paitsi ei taskua. Schvindt 1893.
KA3618 Palmikon nenät, ykspuoliset, köytettiin hunnun päälle pään ympäri. Schvindt 1893.
KA3619 Palmikon nenät, kaksipuoliset, kuten KA3618 punasesta ja silkkinauhalla reunustetusta verasta; ne riippuvat niskassa. Schvindt 1893.
KA3620 Palmikon nenät, kaksipuoliset, kuten KA3618 punasesta ja silkkinauhalla reunustetusta verasta; ne riippuvat niskassa. Schvindt 1893.
KA3676 Pajaskihattu on korkea pesäinen, vaan kapealierinen huopahattu; hatun nauha on tinasoljella varustettu kuten itäsuomalaisissa huopahatuissa tavaööosta- Schvindt 1893.
KA3671 Isokokoinen ja leveäsuinen tasku, joka kiinnitetään vyötäisille pirtanauhalla. Finna.
KA3674 Paulakendät, joiden päällyslappu eli kautonen on reunasta pykälöity ja eteenpäin käännetty; paulat pujotetut suiden ympäri. Sirelius 1915.
KA3686 Laapottimet eli tohvelin tapaiset jalkineet, hamppunyöristä palmikoidut. Schvindt 1893.
KA3687 Virsut, joiden pohjana on viisi rinnakkaista tuohilevyä; paula-ansat ovat pieniä. Schvindt 1893.
KA3711 Kaksoisnappi. Sirelius 1915.
KA3692 Pitkävartiset luonnonvalkoiset neulakintaat. Niiden varsissa on kaksi punaista kirjontaraitaa, ja suussa on vihreä polvekeraita. Punaisten raitojen väliin, kintaiden ulkosyrjään, on kiinnitetty 18 cm pitkät litteät nyörit. Nyörit on punottu valkoisesta langasta, ja niiden päälle on ommeltu toiseen sivuun vihreä ja toiseen punainen polvekeraita. Päissä on pienet tupsut. Kintaat ovat tylppäkärkiset. Finna.
KA3628 Naisen liinaviitta, jonka pystykaulus ja sepalukset ovat runsaasti langalla koristetut. Schvindt 1893.
KA3696 Säärside, sormilla tehty. Schvindt 1893.
KA3697 Säärside, sormilla tehty. Schvindt 1893.
KA3680 Miehen pitkä mekko, paksusta toimikkaasta tehty, punavalkoisilla nauhoilla rinnasta köytettävä; oikealla ulkopuolella on tasku. Sirelius 1915.
KA3681 Miehen lyhyt mekko, hienommasta toimikkaasta tehty kuin edellinen; tasku puuttuu; valkeiden rintanauhojen tupsut ovat punasinisiä. Schvindt 1893.
KA3635 Tavallisuudesta poikkeava nyytinki, muistuttaa eräitä ruotsalaisia Blekingen pitsejä sekä slaavilaisia pitsejä. Linnove 1947.
KA3660 Rekkopaidan hartiukset, yhtä laatua kuin KA3659. Schvindt 1893.
KA3661 Rekkopaidan hartiukset, yhtä laatua kuin KA3659. Schvindt 1893.
KA3662 Rekkopaidan hartiukset, yhtä laatua kuin KA3659. Schvindt 1893.
KA3663 Rekkopaidan hartiukset. Sirelius 1915.
KA3664 Rekkopaidan hartiukset, yhtä laatua kuin KA3659. Schvindt 1893.
KA3665 Rekkopaidan hartiukset, yhtä laatua kuin KA3659. Schvindt 1893.
KA3668 Sepaluspaita, ylisiä paksummilla alasilla varustetu. Tässä on ainoastaan pystykaulus ja sepaluksen alapää langalla kuvitettuja. Kuvitus eli ompelu on tehty puumulilangalla. Kaukonen 1985.
KA3669 Sepaluspaita, ylisiä paksummilla alasilla varustetu. Tässä on ainoastaan pystykaulus ja sepaluksen alapää langalla kuvitettuja. Kuvitus eli ompelu on tehty puumulilangalla. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA3682 Sarkahpousut, valkeat, lyhyet; halaistuissa lahkeissa mustavalkeankirjavat palmikoidut nauhat, joilla housut köytettiin polvien kohjdalta; lyhyt sepalus ja tasku ovat oikealla puolella. Schvindt 1893.
KA3712 Pukunukke. Finna.
KA3626 Naisen viitta paksusta valkeasta sarasta. Kaulus on punaista verkaa, seplaukset ovat punaisella ja sinisellä langalla kirjatut. Mitään nahkaa eli säämyskään ei ole hihoissa, rohkamoissa eikä sepaluksissa. Schvindt 1893.
KA3677 Miehen viitta on valkeasta sarasra, pitkä; kaulaliitinki on punaista verkaa. Viitta köytettiin rinnasta parilla sinisellä, punatupsuisella nauhalla; mitään ompelua tai nahkaa ei viitassa ole. Sirelius 1915.
KA3701 Rintasolki, tinainen, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3706 Rintasolki hopeasta, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3707 Rintasolki hopeasta, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3708 Rintasolki hopeasta, kuvitettu. Omituista lävistämällä kuvitettua muotoa, jonka tapaista Virossa vataan. Schvindt 1893.
KA3709 Rintasolki hopeasta, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3689 Villalangasta neulotut naisen sormikkaat. Sormikkaiden suussa on lyhyt punainen resori nurjaa neuletta. Resorin ja sormien välinen osa on kokonaan koristeltu erilaisilla kirjoneuleraidoilla. Kuvioiden värit ovat punainen, sininen, vihreä, keltainen ja valkoinen. Kuviointi on samanlainen kämmenen ja kämmenselän puolella. Sormet ovat valkoiset ja niissä on nurjilla silmukoilla aikaansaatu pystysuora raita. Peukalo on lisätty suoraan ilman kiilalevennyksiä. Jokaisen sormen päässä on punainen tupsu. Ranteiden kohdalla sormikkaiden ulkosyrjässä on lyhyet punaiset nyörit. Finna.
KA3690 Villalangasta neulotut naisen sormikkaat. Sormikkaiden suussa on lyhyt punainen resori, jossa on muutama nurja kerros. Resorin ja sormien välinen osa on kokonaan koristeltu erilaisilla kirjoneuleraidoilla. Kuvioiden värit ovat punainen, sininen, vihreä, keltainen ja valkoinen. Kuviointi on samanlainen kämmenen ja kämmenselän puolella. Sormet ovat valkoiset ja niissä on nurjilla silmukoilla aikaansaatu pystysuora raita. Peukalo on lisätty suoraan ilman kiilalevennyksiä. Jokaisen sormen päässä on sini-punainen tupsu. Ranteiden kohdalla sormikkaiden ulkosyrjässä on lyhyet punaiset nyörit. Finna.
KA3691 Kirjoneuleella koristellut naisen sormikkaat. Sormikkaiden suussa on lyhyt resori, joka on edestakaisneuletta. Resorin ja sormien välinen osa on kokonaan koristeltu erilaisilla kirjoneuleraidoilla. Kuvioiden värit ovat punainen, sininen, keltainen ja valkoinen. Valkoinen lanka on puuvillaa, muut langat villaa. Kuviointi on samanlainen kämmenen ja kämmenselän puolella. Sormet ovat kokonaan valkoiset ja niissä on nurjilla silmukoilla aikaansaatu pystysuora raita. Peukalo on lisätty suoraan ilman kiilalevennyksiä. Jokaisen sormen päässä on punainen tupsu. Ranteiden kohdalla sormikkaiden ulkosyrjässä on lyhyet punaiset nyörit, joissa on myös päässä tupsu. Finna.
KA3673 Pitkävartiset luonnonvalkoiset villasukat. Suussa kolme kerrosta nurjaa neuletta, muuten sileää oikeaa. Varren keskitakana pystyraita, jossa 1 n, 1 o, 2 n, 1o ja 1 n. Sen sivuilla kavennukset. Kantapääkavennukset normaalit, kärkikavenneukset sivuilla. Molemmilla sivuilla puolivälistä pohjetta terään raita, jossa nurjalla tehtyjä pystyraitoja, levein 2 n, uloinna 1 n, välissä aina 2 o. Terässä kolme raitaa, varressa kuusi. Varressa raidan yläpuolella neliömäinen kuvio, jossa ristikko sisällä. Schvindt 1893: vikkelsukat. Finna.
KA3624 Tyttö-palmikko on ylen pitkä päihin levenevä punainen verkakaistale, jonka päät sitä käytettäessä riippuivat alas selkäpuolella. Schvindt 1893.
KA3621 Säppäli eli tyttöjen päähine; näiden tinanastoissa on piikeistä vain jälkiä. Schvindt 1893.
KA3622 Säppäli eli tyttöjen päähine; näiden tinanastoissa on piikeistä vain jälkiä. Schvindt 1893.
KA3625 Naisen turkki, lyhyt, valkeasta lampaannahasta, mustalla nahalla reunustettu, ilman päällysvaatetta; napit ovat kääritystä nahasta, lämsät kierretystä. Vertaa KA987 ja 989. Sirelius 1915.

Kuolemajärvi

KA3636 Esliina, sinisiin, punaisella ja valkealla (keltasella) kuvitettuihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. Esiliinan poikkiviiruinen päävaate on kapea. Schvindt 1893.
KA3637 Esliina, sinisiin, punaisella ja valkealla (keltasella) kuvitettuihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. Esiliinan poikkiviiruinen päävaate on kapea ja on tämän keskellä kirjava nyytinki. Schvindt 1893.
KA3638 Esliina, sinisiin, punaisella ja valkealla (keltasella) kuvitettuihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. Esiliinan poikkiviiruinen päävaate on kapea ja on tämän keskellä kirjava nyytinki. Schvindt 1893.
KA3640 Esliina, sinisiin, punaisella ja valkealla (keltasella) kuvitettuihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. Esiliinan poikkiviiruinen päävaate on kapea ja on tämän keskellä kirjava nyytinki. Schvindt 1893.
KA3641 Esliina, sinisiin, punaisella ja valkealla (keltasella) kuvitettuihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. Esiliinan poikkiviiruinen päävaate on kapea ja on tämän keskellä valkoinen nyytinki. Schvindt 1893.
KA3642 Esiliinassa nyytinkiä ja hapsut. Schvindt 1893: Esliina, kokonaan valkea, pitseihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. .
KA3643 Esliina, kokonaan valkea, pitseihin, patsaihin ja ripsuihin päättyvä. Schvindt 1893.
KA3644 Esliina, edellisen tapainen paitsi että reunapitsin yläpuoella on nyytinki ja kapeita ompelukirjoituksia. Schvindt 1893.
KA3645 Esiliina, päät ovat ompelulla, nauhoilla ja nyytingillä tehty poikkiviiruisiksi; alareunoissa on ripsuja vaan ei patsaita. Ripsut ovat lyhviä ja kirjavia. Schvindt 1893.
KA3646 Esiliina, päät ovat ompelulla, nauhoilla ja nyytingillä tehty poikkiviiruisiksi; alareunoissa on ripsuja vaan ei patsaita. Ripsut ovat lyhviä ja kirjavia. Schvindt 1893.
KA3647 Esiliinassa nyytinkiä, kirjailuja, hapsut sivuilla Soja Murto.
KA3648 Esiliina, päät ovat ompelulla, nauhoilla ja nyytingillä tehty poikkiviiruisiksi; alareunoissa on ripsuja vaan ei patsaita. Ripsut ovat lyhviä ja kirjavia. Schvindt 1893.
KA3649 Esiliina, päät ovat ompelulla, nauhoilla ja nyytingillä tehty poikkiviiruisiksi; alareunoissa on ripsuja vaan ei patsaita. Schvindt 1893.
KA3650 Esiliina, päät ovat ompelulla, nauhoilla ja nyytingillä tehty poikkiviiruisiksi; alareunoissa on ripsuja vaan ei patsaita. Ripsut ovat lyhviä ja kirjavia. Schvindt 1893.
KA3651 Esiliinan pää, jossa siniseen vaatteeseen liittyvät siniset, punaiset ja keltaiset ripsut ja patsaat. Finna.
KA3652 Esliinan pää, jossa poikkiviiruiseen päävaatteesen on liitetty sinivoittoiset pitsit, patsaat ja ripsut. Schvindt 1893.
KA3653 Esiliinan välihinen. Punaisen ja sinisen kirjavia nyytinkejä. .
KA3654 Esliinan nyytinki, johon on molemmin puoli liitetty osia esliinan päävaatteesta. Linnove 1947.
KA3632 Hurstut samaa laatua kuin KA3631, paitsi että helma on vieläkin leveämpi. Finna.
KA3633 Hurstut samaa laatua kuin KA3631, paitsi että helma on vieläkin leveämpi ja koittanan asemasta punaisella veralla reunustettu. Finna.
KA3617 Huntu eli vaimon päähine, yhtäläinen kuin KA3580. Schvindt 1893.
KA3670 Tasku. Schvindt 1893.
KA3672 Säärykset, valkeasta liinavaatteesta tehdyt. Schvindt 1893.
KA3629 Naisen kostelj yhtä laatua kuin KA3629 paitsi sen kaulus on matalampi. Kaukonen 1985.
KA3630 Naisen kostelj yhtä laatua kuin KA3629. Schvindt 1893.
KA3710 Vöylikota, jossa silmäneuloja pidettiin, yhtä laatua kuin vöylisien nielisputket, riippui omituisessa vaskisessa vöylispyörässä. Schvindt 1893.
KA3655 Esiliinan nyytinki Linnove 1947.
KA3655 Esliinan nyytinki Schvindt 1893.
KA3656 Esliinan nyytinki Schvindt 1893.
KA3657 Esliinan nyytinki Schvindt 1893.
KA3658 Esliinan nyytinki, valkea, kokalla tehty. Schvindt 1893.
KA3659 Rekkopaidan hartiukset eli yliset; pystykaulus sekä melkein kok orinnan kattava rekko ovat etupäässä punaisella villalangalla kuvitetut; kaulus suljetaan yläpäässä hienoilla nauhoilla, alapäästä soljella. Hihansuut, jotka myöskin ovat sievästi villalangalla kuvitetut, köytetään kiinni nauhoilla raksista. Schvindt 1893.
KA3666 Paidan kaulus ja sepalus, villalangalla kuvitetut. Schvindt 1893.
KA3667 Paidan kaulus ja sepalus, puumulilangalla kuvitetut. Schvindt 1893.
KA3693 Vyö, pirralla tehty. Schvindt 1893.
KA3694 Vyö, pirralla tehty. Schvindt 1893.
KA3695 Vyö, pirralla tehty. Schvindt 1893.
KA3627 Naisen viitta valkeasta sarasta, lyhyt. Kauluksen ja seplauksien ynnä hihansuiden päälle on ommeltu punaista, mustalla ja keltaisella reunustetuta verkaa. Vert. KA393. Sirelius 1915.
KA3678 Miehen viitan kaulus ja sepalukset. Viitta on ollut valkeasta sarasta, kaulaliitinki punaista verkaa, reunoissa punasininen nyöri eli koittana, jommoisella myös sepalukset ovat kirjutetut. Schvindt 1893.
KA3698 Rintasolki, tinainen, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3699 Rintasolki, tinainen, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3700 Rintasolki, tinainen, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3702 Rintasolki, vaskinen, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3703 Rintasolki, vaskinen, kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3704 Vaskisolki, hertan (sydämen) muotoinen. Schvindt 1893.
KA3705 Rintasolki hopeasta, sinasolkien tapaan kuvitettu ja vaskisella palkimella varustettu. Schvindt 1893.
KA3688 Kirjoneuleella koristellut naisen villasormikkaat. Sormikkaiden suussa on kolmivärinen tiheillä pistoilla ommeltu reunus. Reunuksen ja sormien välinen osa on kokonaan koristeltu erilaisilla kirjoneuleraidoilla. Kuvioiden värit ovat punainen, sininen ja valkoinen. Kuviointi on samanlainen kämmenen ja kämmenselän puolella. Sormet ovat kokonaan valkoiset ja niissä on keskellä nurjilla silmukoilla aikaansaatu pystysuora raita. Peukalo on lisätty suoraan ilman kiilalevennyksiä. Jokaisen sormen päässä on tupsu, jossa on punaista, sinistä ja valkoista lankaa. Finna.
KA3623 Säppäl, jonka tinanastat ovat edellisiä KA3621 ja 22 paljon pitemmät; nastoissa ei enään tunnu jälkiäkään piikeistä. Sirelius 1915.

Uusikirkko

KA3589 Esliina valkeasta puumulivaatteesta; alapäähän kaksi nauhaa päälle ommeltu. Schvindt 1893.
KA3606 Nyytinkiesliinan pää. Vertaa KA1199. Linnove 1947.
KA3607 Nyytinkiesliinan päästä pala, rihmaripsuihin päättyvä. Schvindt 1893.
KA3602 Röllehattu, jonka laki on untuvilla ja puumulilla täytetty, samaa muotoa kuin KA3432. Schvindt 1893.
KA3580 Huntu vanhaa laatua, päälaen kattava. Vertaa KA1087. Schvindt 1893.
KA3610 Hurstue on punakirjava raitainen vaate, yhtä laatua kangasta kuin koivistolaiset hurstuet eli hameet. Schvindt 1893.
KA4367 Kohtu mustaa kangasta, täytetty, kahdesta kappaleesta ommeltu selkävaate on körtillinen ja laajenee vyötäisiltä sekä ylös- että alaspäin; körtti on umpinainen. Sihvo & Lehtinen 2005.
KA3603 Miehen kosteli on pitempi kuin naisen, mutta ilman kirjutuksia. Sirelius 1915.
KA3608 Nauha, ehkä esiliinan vyöksi aijottu. Schvindt 1893.
KA1324 Nästyykki, kirjailtu, päissä röpyt (hapsut). Finna.
KA3604 Nästyykin pää, osaksi kutomalla osaksi ompelulla kuvitettu ja valkeaan pitsiin päättyvä. Ompelukuvat ovat kukkia. Schvindt 1893.
KA3605 Nästyykin pää, osaksi kutomalla osaksi ompelulla kuvitettu ja valkeaan pitsiin päättyvä. Ompelukuvat ovat kukkia. Schvindt 1893.
KA3609 Peite, villainen ja vaipan tapaan ristiviiruinen, vaan punainen ja vaaleankeltainen, Vrt. KA627 ja 1487. Schvindt 1893.
KA3582 Naisen viitta, kaulukset ja sepalukset ovat päällystetyt langalla kuvitetulla säämyskällä. Schvindt 1893.
KA3583 Naisen viitta, kaulukset ja sepalukset ovat päällystetyt langalla kuvitetulla säämyskällä. Schvindt 1893.
KA3584 Naisen viitta, kaulukset ja sepalukset ovat päällystetyt langalla kuvitetulla säämyskällä. Schvindt 1893.
KA3611 Rintasolki, tinainen, iso. Sirelius 1915.
KA3612 Rintasolki, vaskinen, iso. Schvindt 1893.
KA3613 Rintasolki, vaskinen, iso. Schvindt 1893.
KA3614 Rintasolki, vaskinen, iso. Schvindt 1893.
KA3601 Puuvillalangasta virkatut sormikkaat. Niiden pääväri on valkoinen, lisäksi rannekkeessa on punaisia kuvioraitoja. Finna.

Viipurin seutu

KA3999 Esliinanyytinki, yhtäläinen kuin reikäompelulla kuvitetut välivaatteet Joutsenon esiliinoissa. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3994 Hame, pitkäraitainen. Valkea ja sininen, kertomuksen mukaan 100 vuotta vanha. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3995 Hame, pitkäraitainen, puna- ja sinikirjava, valkealla pohjalla, käytännössä noin 30 vuotta sitten. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3982 Naisen hattu, musta, saemttireunainen; päälaen ympäri riippuvat pitkät rihmaripsut. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3983 Nuorikon hattu, kukikkaasta silkkikankaasta tehty; päälaen ympäri riippuvat ripsut ovat pitkät, silkkiset. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3984 Hiusneuloja, pari, hopeankiiltäviä, näiden ympäri kierrettiin hiuspalmikko. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA4380 Pajariskohattu samaa muotoa kuin KA3956 ja 3957. Sirelius 1902.
KA4002 Jäntrikki eli västit on sertuukin tapainen miehen takki mustasta verasta; kummallakin puolella sekä tiheä nappirivi rinnassa että kolmella napilla kiinnipantava tasku; käytännössä 30-60 vuotta sitten. Viipuri tai Johannes. Sirelius 1915.
KA3985 Kapotti eli naisen päällystakki, musta, paksu, puumulitäytteinen, hakasilla ja napeilla suljettava; kaulus on leveä. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3990 Kohtu eli nykyaikainen röijy, lyhyt, punakirjava, napeilla kiinnipantava, valkeilla nauhoilla rinnasta, lieveistä ja hihansuista koristettu; valkea kaulus pitsireunainen. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3992 Naisen liivit, mustat, hakasilla kiinnipantavat, kuten edelliset takaa vyötäisien alapuolelta laskoksissa ja vyötäisnauhalla varustetut. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3993 Pitkävolliset liivit, punaiset, yhtämuotoa kuin edelliset, käytetyt yhdessä KA3988 kanssa. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA4007 Koruompelua, valkeaa, valkealla pohjalla. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3997 Naisen yliset ilman sepalusta. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3998 Naisen paita, jossa, kuten edellisessä, on kaulus, vaan ei sepalusta. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA4008 Pyyhinliina, jonka keskiosa on murteekkaista vaatetat; päässä valkeat tupsuihin päättyvät pitsit; näiden ja murteekkaan vaatteen väliin on ommeltu valkeaa ja punaraitaista vaatetta, joka nähtävästi onsaatu jääskeläisestä esiliinasta. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3986 Naisen röijy, harmaa, ilman kaulusta. Hihojen juuret ja lieve takana ovat laskoksissa.  Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3987 Silkkiröijy, mustanruskea, yhtä muotoa kuin edellinen. Katso KA3991. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3988 Valkea röijy, ohutta palttinaa, yhtä muotoa kuin edellinen, käytettiin ripillä käydessä. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3989 Sarkaröijy, valkeasta sarasta, takaa vyötäisien kohdalta alaspäin laskoksissa. Sirelius 1915.
KA4001 Miehen kauhtana. Sirelius 1915
KA3991 Liivit, mustasta silkkivaatteesta, hakasilla kiinnipantavat, kuuluvat samaan morsiuspukuun kuin KA3987. Sirelius 1915.
KA4000 Kilappahäntälakki yhtä laatua kuin KA622. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA3981 Naisen kirkkomyssy, musta, tykkimyssyn tapainen. Valkea piti, joka on myssynreunan alle kiinni ommeltu, on länsisuomalaisia tykkejä paljon kapeampi; kuten myssy, on myös tämän takapuoleen liitetty ruusukkeesen päättyvä nauha, silkkinen. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA4003 Villapaita, neulottu, vihreä, helma ja hihansuut kuvikkaita. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.
KA4006 Vyö, miehen, pitkä ja leveä, villalangasta poikkiviiruiseksi kudottu eli neulottu. Viipuri tai Johannes. Schvindt 1893.

Säkkijärvi

KA4011 Körtti eli hame, pitkäraitainen; raidat hienot ja moniväriset. Finna.
KA4012 Naisen paita ilman sepalusta; kaulus päättyy ripsuihin, hihansuut ovat valkealla rihmalla kuvitetut. Schvindt 1893.
KA4009 Röijy, hienoraitaisesta villavaatteesta, hakasilla kiinnipantava, takaa vyötäisistä alaspäin poimuttu. Schvindt 1893.
KA1498 Pitkä, valkoisesta sarasta valmistettu miehen viitta. Schvindt 1883: Pitkä miehen viitta on samaa muotoa kuin KA1452, joka on Antrean miehen päällä tuvassa. Finna.
KA4013 Puuvillalangasta virkatut sormikkaat. Varret ovat punaiset ja ne on koristeltu valkoisilla kuvioilla. Rannekkeiden suussa on pieni halkio. Sormikkaiden teräosa peukalon juuresta sormenpäihin on yksivärinen valkoinen. Finna.
KA1508 Sukat. Finna.
KA1499 Lyhyt miehen takki, musta ja punaviiruinen. Schvindt 1883.
KA4010 Hankkiliivit, yhtäläiset kuin edelliset, vaan ilman hihoja. Finna.
KA1496 Myssy, kannettiin yhdessä tykin KA1497 kanssa. Vehkalahti tai Säkkijärvi. Schvindt 1883.
KA1497 Tykkimyssyn KA1496 pitsi. Schvindt 1883.
KA1504 Pitsimyssy. Finna.

Sakkola ja Rautu

KA3243 Harakan otsamus eli otsallinen. Pilkottui Okron kuvvii. Katso KA9. Lakimus Vennäin kuvvii. Schvindt 1893.
KA3244 Harakka. Otsamus: Vennäin kuuvvii, osrttalaisii; puuhun nousevaisii. Lakimus: kamaraisii eli kamaruuvvii. Schvindt 1893.
KA3245 Harakka. Otsamus: piikkitarhoi. Lakimus: piikkitarhoi. Schvindt 1893.
KA3246 Harakka. Otsamus: suurta otsaa. Lakimus: Tatjanan kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3247 Harakka. Otsamus: Valamoin kuuvvii, konnikaisiin päihen ja lehtosiin kans tehtyi. Lakimus: patsastarhoi ja käpälikkösisuksii. Schvindt 1893.
KA3248 Harakka. Otsamus: Valamoin kuuvvii. Lakimus: puolinaisii vääräpääaitoi. Finna.
KA3249 Harakka. Otsamus: Valamoin kuuvvii. Lakimus: vääräpäitä ja tihjäkokkii. Finna.
KA3250 Harakan otsamus: säppälin kuuvii; orriipää otsa. Lakimus: suuren kolkan kuuvvii ja vääräpääaitoi. Schvindt 1893. KA3251 Harakka. Otsamus: säppälin kuuvvii; kannuksen pyörii. Lakimus: puolinaisii Tatjanan kuuvii. Finna.
KA3252 Harakka. Otsamus: säppälin kuuvvii: lakimus: lättäpäitä aijattommii. Finna.
KA3253 Harakka. Otsamus: Kirkkosia? Lakimus: ver. KA3304. Finna.
KA3254 Harakka. Otsamus: Piiaitoi ja piiaijan sisuksii. Lakimus: vertaa KA3304. Finna.
KA3255 Harakka. Otsamus: piiaiotoi ja parkalaisii sisuksii. Lakimus: pitkii patsaita. Schvindt 1893.
KA3256 Harakka. Otsamus: Kolmikko-aitoi ja parkalaisii sisuksii; korvalliset pienii sorttalaisii. Lakimus: piikkitarhoi. Schvindt 1893.
KA3257 Harakka. Otsamus: haahlasii. Lakimus: vastattaisii siivilänpesosii. Finna.
KA3258 Harakka. Otsamus: Lättäpäitä, korvalliset: jalattomii revonnennii. Lakimus: Tatjanan kuuvii. Schvindt 1893.
KA3259 Harakka. Otsamus: Ykskyntösii Aunuksen aitoi. Lakimus: käpälikkö kannikaisiin kans. Finna.
KA3260 Harakka. Otsamus: Okron kuuvii; otsa: sorttalaisii. Lakimus vertaa KA3256. Schvindt 1893.
KA3261 Harakka. Otsamus: kirslöyhinen pitsin kans. Lakimus: haravaiset neljän silmän kans. Schvindt 1893.
KA3262 Harakka. Otsamus: piiaitoi sisuksitta. Lakimus: . Schvindt 1893.
KA3263 Harakka. Otsamus: Okron kuuvvii. Lakimus: vert. KA3302 ja 3304. Finna.
KA3264 Harakka. Otsamus: mustsulkun kuuvvii. Lakimus: vääräpää sisuksii. Finna.
KA3265 Harakka. Otsamus: pilpusniekkoi säppälin kkuuvvii. Lakimus: puolinaisii pitkäpiikkisii. Finna.
KA3266 Harakka. Osamus: Valamoin kuuvvii. Lakimus: Tatjanan kuvan sisuksii. Finna.
KA3267 Harakka. Otsamus: säppälin kuuvvii; ulkokorvalliset: suurta otsaa. Lakimus: Tatjanan kuuvvii. Finna.
KA3268 Harakan otsamus. Mustsulkun kuuvvii. Finna.
KA3269 Harakan otsamus. Mustsulkun kuuvvii. Finna.
KA3270 Harakan otsamus. Valamoin kuuvvii; ulkokorvalliset haravaisii. Finna.
KA3271 Harakan otsamus. Kortin kuuvvii. Finna.
KA3272 Harakan otsamus. Maailman kuuvvii; suurta otsaa. Finna.
KA3273 Harakan otsamus. Piiaitoi ja Parkalan sisuksii. Finna.
KA3274 Harakka. Otsamus: Okron kuuvvii. Lakimus: Vennäin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3275 Harakka. Otsamus: Okron kuuvvii. Lakimus: suurii siiviläisii. Schvindt 1893.
KA3276 Harakka. Otsamus: Okron kuuvvii. Lakimus: Tatjanan kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3277 Harakka. Otsamus: säppälin kuuvvii. Lakimus: . Schvindt 1893.
KA3278 Harakka. Otsamus: mustilais-aitoi ja sisuksii. Lakimus: käpälikkölöi sorkan kans. Schvindt 1893.
KA3279 Harakka. Otsamus; otsalliskuvat puuttuvat, otsa ja patsaat kirkkosii. Schvindt 1893.
KA3280 Harakan otsamus: pilkottui säppälin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3281 Harakan otsamus. Mustsulkun kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3282 Harakan otsamus. Vennäin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3283 Harakan otsamus. Valamoin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3284 Harakan otsamus. Valamoin kuuvvii; ulkokorvalliset revonnennii puolinaisil jaloil. Schvindt 1893.
KA3285 Harakan otsamus. Valamoin kuuvvii; ulkokorvalliset härtsykkäisii päitä mehiläisiin jaloil. Schvindt 1893.
KA3286 Harakan otsamus. Kaalsauan kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3287 Harakan otsamus. Säppälin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3288 Harakan otsamus. Säppälin kuuvvii lehtosiin kans; patsaat: sorttalaisii. Schvindt 1893.
KA3289 Harakan otsamus. Karjalan aitoi ja parkalaisii sisuksii. Schvindt 1893.
KA3290 Harakan otsamus. Mustilan kuuvvii; ulkokorvalliset: kirkkosii. Schvindt 1893.
KA3291 Harakan otsamus. Vert. KA3259. Schvindt 1893.
KA3292 Harakan otsamus. Haahlasii. Schvindt 1893.
KA3293 Harakan otsamus. Aitaniekkoi revonnennii. Schvindt 1893.
KA3294 Harakan otsamus. Käpälikkököi. Schvindt 1893.
KA3295 Harakan lakimus. Tatjanan kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3296 Harakan lakimus. Tihjäkokkii. Schvindt 1893.
KA3297 Harakan lakimus. Vert. KA160. Schvindt 1893.
KA3298 Harakan lakimus. Puolinaisii lättäpäitä. Schvindt 1893.
KA3299 Harakan lakimus. Aijattommii lättäpäitä. Schvindt 1893.
KA3300 Harakan lakimus. Vennäin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3301 Harakan lakimus. Suuren kolman sisuksii. Schvindt 1893.
KA3302 Harakan lakimus. Aijattommii revonnenni kannikkain kans. Schvindt 1893.
KA3303 Harakan lakimus. Pienii piikkitarhoi; kuvekuvat: suuren kolkan sisuksii. Schvindt 1893.
KA3304 Harakan lakimus. Piikkitarha yhten sorkan kans. Schvindt 1893.
KA3305 Harakan lakimus. Vert. KA3259. Schvindt 1893.
KA3306 Harakan lakimus. Puolinaisii pitkäsorkkii. Schvindt 1893.
KA3307 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3308 Harakan lakimus. Vennäin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3309 Harakan lakimus. Vennäin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3310 Harakan lakimus. Suuren kolkan kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3311 Harakan lakimus. Puolinaisii Tatjanan kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3312 Harakan lakimus. Konnikaisiin jalkoi. Schvindt 1893.
KA3313 Harakan lakimus. Vääräpää-aitoi ja suuren kolkan sisuksii. Schvindt 1893.
KA3314 Harakan lakimus. Vert. KA3302. Schvindt 1893.
KA3315 Harakan lakimus. Puolinaisii Harpalan kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3316 Harakan lakimus. Vennäin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3317 Harakan lakimus. Tessantkan kuuvvii, virvittäin veätty. Schvindt 1893.
KA3318 Harakan lakimus. Vennäin kuuvvii. Schvindt 1893.
KA3319 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3320 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3321 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3322 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3323 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3324 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3325 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3326 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3327 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3328 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3329 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3330 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3331 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3332 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3333 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3334 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA3335 Harakka. Otsamus: kortin kuuvvii; otsa: kannuksen pyörii. Schvindt 1893.
KA224 Esiliina, peretniekka on valmistettu venäläisestä kattuunista (=painokankaasta).  Finna.
KA225 Esliinan välinen. Langalla kirjattu esiliinan välivaate. Schvindt 1883.
KA226 Esiliinan helmus, punaisesta villangasta, bees-värisellä langalla sidottu. Finna.
KA227 Esliinan helmus Schvindt 1883.
KA3341 Esiliina. Finna.
KA3342 Esiliina. Finna.
KA3343 Esiliinan välivaate, villainen. Schvindt 1893.
KA3344 Esiliinan välivaate, villainen. Schvindt 1893.
KA380 Hakaset Schvindt 1883.
KA223 Hameenhelmusvaate. Schvindt 1883.
KA3340 Hameenhelmus, musta-, kelta ja punaraitainen. Schvindt 1893.
KA10 Harakka. Otsallisen pääkaava sekä otsan, patsaiden ja korvallisien kaavat ovat samat kuin
KA9. Lakimuksen kaava on mustalaisen kuvien (ks KA73) muotoinen ja sen reunuksien kaava on jalattomia revonneniä. Finna.
KA100 Suruharakan otsallinen. Otsa: siivilän pesosia. Lakimus on KA117. Finna.
KA101 Harakan lakimus. Karjalan aitoja. Otsallinen
KA67. Schvindt 1893.
KA102 Harakan lakimus. Karjalan aitoja. Schvindt 1893.
KA103 Harakan lakimus. Nästyykin kuvia. Otsallinen KA20. Schvindt 1893.
KA104 Harakan lakimus. Räänikän kuvia. Otsallinen KA50. Schvindt 1893.
KA105 Harakan lakimus. Tatjanan kuvia. Otsallinen KA68 Schvindt 1893.
KA106 Harakan lakimus. Tatjanan kuvia.  Schvindt 1893.
KA107 Harakan lakimus. Tatjanan kuvia.  Schvindt 1893.
KA108 Harakan lakimus. Tatjanan kuvia. Otsallinen KA56. Schvindt 1893.
KA109 Harakan lakimus. Tatjanan kuvia. Otsallinen KA80. Schvindt 1893.
KA11 Harakka. Pääkaava: valamon kuvia; otsa: kannuksen pyöriä; patsaat: kaheksan merkkiä; korvalliset: kamaraisia. Lakimus: vääräpäitä, ja sen reunukset: kamaraisia. Finna.
KA110 Harakan lakimus. Tatjanan kuvia. Otsallinen KA79. Schvindt 1893.
KA111 Harakan lakimus. (Vääräpäitä) Tatjanan kuvia. Otsallinen KA62. Schvindt 1893.
KA112 Harakan lakimus. (Vääräpäitä) Tatjanan kuvia. Otsallinen KA60. Schvindt 1893.
KA113 Harakan lakimus. (Vääräpäitä) Tatjanan kuvia. Otsallinen KA54. Schvindt 1893.
KA114 Harakan lakimus. (Vääräpäitä) Tatjanan kuvia. Otsallinen KA99. Schvindt 1893.
KA115 Harakan lakimus. (Vääräpäitä) Tatjanan kuvia. Otsallinen KA97. Schvindt 1893.
KA116 Harakan lakimus. (Vääräpäitä) Tatjanan kuvia. Otsallinen KA96.  Schvindt 1893.
KA117 Harakan lakimus. (Vääräpäitä) Tatjanan kuvia.  Schvindt 1893.
KA118 Harakan lakimus. Harpalan kuvia. Otsallinen KA58. Schvindt 1893.
KA119 Harakan lakimus. Harpalan kuvia. Schvindt 1893.
KA12 Harakka. Pääkaava: Okron kuvia, pilpusniekkoja, otsa: kannuksen pyöriä. Finna.
KA120 Harakan lakimus. Harpalan kuvia. Schvindt 1893.
KA121 Harakan lakimus. Harpalan kuvia. Schvindt 1893.
KA122 Harakan lakimus. Harpalan kuvia. Otsallinen KA45. Schvindt 1893.
KA123 Harakan lakimus. Vääräpäitä. Otsallinen KA81. Schvindt 1893.
KA124 Harakan lakimus. Vääräpäitä. Otsallinen KA39. Schvindt 1893.
KA125 Harakan lakimus. Vääräpäitä. Schvindt 1893.
KA126 Harakan lakimus. Lättäpäitä. Otsallinen KA94. Schvindt 1893.
KA127 Harakan lakimus. Lättäpäitä. Otsallinen KA91. Schvindt 1893.
KA128 Harakan lakimus. Pyllyperseitä. Schvindt 1893. KA129 Harakan lakimus. Kamaratarhoja Schvindt 1893.
KA13 Harakka. Lakimus: revonneniä, ja sen reunukset: kamaraisia. Schvindt 1893.
KA130 Harakan lakimus. Kamara-aitoja. Otsallinen KA92. Schvindt 1893.
KA131 Harakan lakimus. Kamara-aitoja. Otsallinen KA86. Schvindt 1893.
KA132 Harakan lakimus. Linnunsilmäsiä. Schvindt 1893.
KA133 Harakan lakimus. Linnunsilmäsiä. Otsallinen KA59. Schvindt 1893.
KA134 Harakan lakimus. Linnunsilmäsiä (piikkitarhoja). Otsallinen KA37. Schvindt 1893.
KA135 Harakan lakimus. Kanansilmiä. Otsallinen KA40. Schvindt 1893.
KA136 Harakan lakimus. Kananvarpaita. Schvindt 1893.
KA137 Harakan lakimus. Kananvarpaita. Schvindt 1893.
KA138 Harakan lakimus. Revonnenän aitoja. Otsallinen KA41. Schvindt 1893.
KA139 Harakan lakimus. Revonnenän aitoja. Otsallinen KA77. Schvindt 1893.
KA14 Suruharakka. Mustilla ja valkeilla (ynnä hiukan tummansinisilläkin) langoilla kirjailtu. Sitä käytettiin sukusurussa, kun joku läheinen sukulainen oli kuollut. Pääkaava: Aunuksen aitoja; otsa ja patsaat: siivilän pesosia. Finna.
KA140 Harakan lakimus. Revonnenän aitoja.  Schvindt 1893.
KA141 Harakan lakimus. Revonnenän aitoja. Otsallinen KA15. Schvindt 1893.
KA142 Harakan lakimus. Revonnenän tarhoja. Schvindt 1893.
KA143 Harakan lakimus. Revonnenän tarhoja. Schvindt 1893.
KA144 Harakan lakimus. Revonnenän tarhoja. Schvindt 1893.
KA145 Harakan lakimus. Revonnenän tarhoja. Otsallinen KA53. Schvindt 1893.
KA146 Harakan lakimus. Suuria revonneniä. Schvindt 1893.
KA147 Harakan lakimus. Suuria revonneniä. Schvindt 1893.
KA148 Harakan lakimus. Revonneniä. Otsallinen KA69. Schvindt 1893.
KA149 Harakan lakimus. Revonneniä. Schvindt 1893.
KA15 Harakka. Pääkaava: Karjalan aitoja; otsa: suuria kannuksen pyöriä; patsaat: murtsupäitä. Tähän harakkaan kuuluva lakimus on nro KA141. Schvindt 1893.
KA150 Harakan lakimus. Revonneniä. Otsallinen KA47. Schvindt 1893.
KA151 Harakan lakimus. Revonneniä. Otsallinen KA70. Schvindt 1893.
KA152 Harakan lakimus. Piikkitarhoja (ja linnunsilmiä). Otsallinen KA61. Schvindt 1893.
KA153 Harakan lakimus. Piikkitarhoja. Otsallinen KA57. Schvindt 1893.
KA154 Harakan lakimus. Piikkitarhoja. Otsallinen KA33. Schvindt 1893.
KA155 Harakan lakimus. Piikkitarhoja.  Schvindt 1893.
KA156 Harakan lakimus. Piikkitarhoja. Otsallinen KA74. Schvindt 1893.
KA157 Harakan lakimus. Piikkitarhoja. Otsallinen KA35. Schvindt 1893.
KA158 Harakan lakimus. Piikkitarhoja ja siivilän pesosia. Otsallinen KA72. Schvindt 1893.
KA159 Harakan lakimus. Piikkitarhoja ja siivilän pesosia. Otsallinen KA71. Schvindt 1893.
KA16 Harakan otsallinen. Pääkaava: pieniä pilpuksia; otsa: siivilän pesosia; korvalliset: kamaraisia. Schvindt 1893.
KA160 Harakan lakimus. Piikkiniekkoja. Otsallinen KA34. Schvindt 1893.
KA161 Harakan lakimus. Piikkiaitoja. Otsallinen KA82. Schvindt 1893.
KA162 Harakan lakimus. Piitarhoja. Schvindt 1893.
KA163 Harakan lakimus. Haarapiikkiä. Otsallinen KA87. Schvindt 1893.
KA164 Harakan lakimus. Pitkäsorkkasia (tai häränpäitä?). Schvindt 1893.
KA165 Harakan lakimus. Käpälikkölöitä. Schvindt 1893.
KA166 Harakan lakimus. Häränpäitä? Otsallinen on KA64. Schvindt 1893.
KA167 Harakan lakimus. Siiviläisiä ja haravanpiilöitä. Otsallinen on KA 76. Schvindt 1893.
KA168 Harakan lakimus. Siivilän pesosia ja lättäpäitä. Otsallinen KA44. Schvindt 1893.
KA169 Harakan lakimus. Siivilän pesosia. Otsallinen KA55. Schvindt 1893.
KA17 Harakan otsallinen.Pääkaava: sama kuin KA16. Korvalliset: revonneniä Schvindt 1893.
KA170 Harakan lakimus. Siivilän pesosia. Otsallinen KA24. Schvindt 1893.
KA171 Harakan lakimus. Siivilän pesosia. Otsallinen KA26. Schvindt 1893.
KA172 Harakan lakimus. Siivilän pesosia. Schvindt 1893.
KA173 Harakan lakimus. Siivilän pesosia. Otsallinen KA23. Schvindt 1893.
KA174 Harakan lakimus. Suuren kolkan kuvia. Otsallinen KA29. Schvindt 1893.
KA175 Harakan lakimus. Suuren kolkan aitoja ja sisuksia. Otsallinen KA98. Schvindt 1893.
KA176 Harakan lakimus. Suuren kolkan sisuksia. Otsallinen KA75. Schvindt 1893.
KA177 Harakan lakimus. Pitkiä patsaita. Otsallinen KA66. Schvindt 1893.
KA178 Harakan lakimus. Pitkiä patsaita. Otsallinen KA88. Schvindt 1893.
KA179 Harakan lakimus. Pitkiä paitsaita. Otsallinen KA21. Schvindt 1893.
KA18 Harakan otsallinen.Kaava: pilpuksen aitoja. Schvindt 1893.
KA180 Harakan lakimus. Vennäin kuvia. Schvindt 1893.
KA181 Harakan lakimus. Vennäin kuvia. Otsallinen KA30. Schvindt 1893.
KA182 Harakan lakimus. Vennäin kuvia. Schvindt 1893.
KA183 Harakan lakimus. Vennäin kuvia. Otsallinen KA93. Schvindt 1893.
KA184 Harakan lakimus. Otsallinen KA85. Schvindt 1893.
KA185 Harakan lakimus.  Schvindt 1893.
KA186 Harakan lakimus.  Schvindt 1893. KA187 Harakan lakimus. Otsallinen KA43. Schvindt 1893.
KA188 Harakan lakimus. Otsallinen KA36. Schvindt 1893.
KA189 Langalla kirjottu ristpatsaita ja ristkannikoita Schvindt 1893.
KA19 Harakan otsallinen.Kaava: Okron kuvia, pilpusniekkoja; otsa ja patsaat: kannukset pyöriä. Schvindt 1893.
KA20 Harakan otsallinen.Pääkaava ja otsa samat kuin KA19. Korvalliset: kamaraisia. Tämän lakimus on nro. KA103. Schvindt 1893.
KA21 Harakan otsallinen.Kaava: Okron kuvia; korvalliset: haravan piilöitä. Lakimus on KA179. Schvindt 1893.
KA22 Harakan otsallinen.Kaava: sama kuin KA21. Otsa: kannuksen pyöriä. Schvindt 1893.
KA23 Harakan otsallinen.Kaava: Pältsän kuvia. Otsa: murtsapäivä; korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA173. Schvindt 1893.
KA24 Harakan otsallinen.Kaava on sama kuin KA23: Otsa: kannuksen pyöriä. Lakimus on KA170. Schvindt 1893.
KA25 Harakan otsallinen.Kaava: Ykskyntösiä (myös ykskyntysiä), Aunuksen aitoja; otsa: siivilän pesosia; korvalliset: kamaraisia. Finna.
KA26 Harakan otsallinen.Kaava: sama kuin KA25. Otsa: kannuksen pyöriä. Lakimus on KA171. Finna.
KA27 Harakan otsallinen.Kaava: sama kuin KA25. Otsa: lehtosisuksia; patsaat: kaheksan merkkiä; korvalliset: revonneniä. Schvindt 1893.
KA28 Harakan otsallinen.Kaava: Kakskyntösiä (myös kakskyntysiä) Aunuksen aitoja; otsa: murtsapäinen; korvalliset: kamaraisia. Schvindt 1893.
KA29 Harakan otsallinen.Kaava: sama kuin KA28. Lakimus on KA174. Schvindt 1893.
KA30 Harakan otsallinen.Kaava: sama kuin KA28. Otsa: kannuksenpyöriä; korvalliset: revonneniä. Lakimus on KA181. Finna.
KA31 Harakan otsallinen.Kaava: sama kuin KA28. Lakimus on KA136. Schvindt 1893.
KA32 Harakan otsallinen.Kaava: Valamoja; korvalliset revonneniä. Finna.
KA33 Harakan otsallinen.Kaava: sama kuin KA32; otsa: kannuksenpyöriä. Lakimus on KA154. Finna.
KA34 Harakan otsallinen.Kaava: Valamon kuvia; otsa: kannuksenpyöriä; korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA160. Schvindt 1893.
KA35 Harakan otsallinen.Kaava: Valamoin kuvia; otsa ja patsaat: kannuksenpyöriä; korvalliset: haravanpiilöitä. Lakimus on KA157. Schvindt 1893.
KA36 Harakan otsallinen. Kaava: Kaalirauan kuvia; otsa: kannuksenpyöriä; korvalliset: revonneniä. Lakimus on KA188. Finna.
KA37 Harakan otsallinen. Pääkaava ja otsa: samat kuin KA36. Korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA134. Finna.
KA38 Harakan otsallinen. Kaava: Säppälin kuvia; otsa: kannuksenpyöriä; patsaat: lohen purstoja. Schvindt 1893.
KA39 Harakan otsallinen. Pääkaava ja otsa: samat kuin KA38. Patsaat: nelisilmäisiä? Korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA124. Schvindt 1893.
KA40 Harakan otsallinen. Pääkaava ja otsa: samat kuin KA38. Lakimus on KA135. Schvindt 1893.
KA41 Harakan otsallinen. Kaava: Pilkottuja säppäälin kuvia (koipiniekkoja?); otsa: kannuksenpyöriä; patsaat: siivilän pesosia. Lakimus on KA138. Finna.
KA42 Harakan otsallinen. Pääkaava ja otsa: sama kuin KA41. Korvalliset: suuren kolkan aitoja ja sisuksia. Schvindt 1893.
KA43 Harakan otsallinen. Otsan kaava: pieniä kannuksen pyöriä. Lakimus on KA187. Schvindt 1893.
KA44 Harakan otsallinen. Kaava: Pieniä kannuksen pyöriä; otsa: suuria kannuksen pyöriä. Lakimus on KA168. Finna.
KA45 Harakan otsallinen. Kaava: Korttikuvia. Lakimua on KA122. Schvindt 1893.
KA46 Harakan otsallinen. Puolitekoinen. Kaava: sama kuin KA45. Otsa: kannuksenpyöriä. Patsaat: kaheksan merkkiä. Finna.
KA47 Harakan otsallinen. Pääkaava ja otsa: samat kuin KA46. Korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA150. Finna.
KA48 Harakan otsallinen. Kaava: Kortin silmiä. Schvindt 1893.
KA49 Harakan otsallinen. Kaava: Paperin kuvia. Schvindt 1893.
KA50 Harakan otsallinen. Kaava: Ristkyntösiä tupakarhun hampaita; korvalliset: haravanpiilöitä. Lakimus on KA104- Schvindt 1893.
KA51 Harakan otsallinen. Kaava: Parkalaisia; otsa: siivilän pesosia; korvalliset: jalattomia revonneniä. Finna.
KA52 Harakan otsallinen. Kaava: Parkalan kuvia; korvalliset: haravanpiilöitä ja kamaraisia. Schvindt 1893.
KA53 Harakan otsallinen. Kaava: Parkalan aitoja; otsa: pieniä kannuksenpyöriä. Lakimus on KA145. Finna.
KA54 Harakan otsallinen. Kaava: sama kuin KA53, Otsa ja patsaat: kaheksan merkkiä. Lakimus on KA113. Schvindt 1893.
KA55 Harakan otsallinen. Kaava: Rätin aitoja; otsa: pieniä kannuksenpyöriä; korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA169. Schvindt 1893.
KA56 Harakan otsallinen. Kaava: Rätin kuvia; korvalliset: kaheksan merkkiä. Lakimus on KA108. Schvindt 1893.
KA57 Harakan otsallinen. Kaava: Linnunsilmäsiä; korvalliset: kamaraisia. Lakimus on KA153. Finna.
KA58 Harakan otsallinen. Kaava: Tessantka kuvia; otsa: virviäisiä? Korvalliset: haravanpiilöitä ja kamaraisia. Lakimus on KA118. Finna.
KA59 Harakan otsallinen. Kaava: Orjen kuvia. Lakimus on KA133. Schvindt 1893.
KA60 Harakan otsallinen. Kaava: Nuorasia. Otsa: kannuksenpyöriä. Lakimus on KA112- Schvindt 1893.
KA61 Harakan otsallinen. Kaava: Haahlasia; patsaat: siivilän pesosia. Lakimus on KA152. Finna.
KA62 Harakan otsallinen. Kaava: Pitkii patsaita (Räisälänm kuvia?); korvalliset: häränpäitä?. Lakimus on KA111. Schvindt 1893.
KA63 Harakan otsallinen. Kaava: Konnikaisen päitä; korvalliset: kamaraisia. Schvindt 1893.
KA64 Harakan otsallinen. Kaava: Lättäpäitä; otsa: omenaisia. Lakimus on KA155. Schvindt 1893.
KA65 Harakan otsallinen. Kaava: Vääräpäitä; otsa: Harpalan kuvia. Schvindt 1893.
KA66 Harakan otsallinen. Kaava: Nelisilmäisiä (tarhoja); korvalliset: kaalirautoja. Lakimus on KA177. Schvindt 1893.
KA67 Harakan otsallinen. Kaava: Revonnenän aitoja. Lakimus on KA101. Schvindt 1893.
KA68 Harakan otsallinen. Kaava: Piiaitoja. Lakimus on KA105. Schvindt 1893.
KA69 Harakan otsallinen. Kaava: Pitkäsorkkasia (piikkitarhoja?); korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA148. Schvindt 1893.
KA70 Harakan otsallinen. Kaava: Piikkitarhoja; otsa: siivilän pesosia; korvalliset: haravanpiilöitä. Lakimus on KA151. Schvindt 1893.
KA71 Harakan otsallinen. Kaava: Kissankäpäläisiä. Lakimus on KA152[?]- Finna.
KA72 Harakan otsallinen. Kaava: Ihmisen kuvia. Lakimus on KA158. Schvindt 1893.
KA73 Harakan otsallinen. Kaava: Mustalaisen kuvia. Schvindt 1893.
KA74 Harakan otsallinen. Kaava: Maailman kuvia; korvalliset haravanpiilöitä. Lakimus on KA156. Finna.
KA75 Harakan otsallinen. Kaava: Sama kuin KA74. Otsa: siivilän pesosia. Lakimus on KA176. Schvindt 1893.
KA76 Harakan otsallinen. Kaava: Vennäin kuvia; otsa: puolivirviäisiä; korvalliset: kokovirviäisiä. Lakimus on KA167. Schvindt 1893.
KA77 Harakan otsallinen. Kaava: Sama kuin KA76. Otsa: kannuksen pyöriä; korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA139. Schvindt 1893.
KA78 Harakan otsallinen. Kaava: Sama kuin KA76; omeli-otsa; korvalliset: nelisilmisiä. Schvindt 1893.
KA79 Harakan otsallinen. Tämän lakimus on KA110. Schvindt 1893.
KA80 Harakan otsallinen. Otsa: Kannuksen pyöriä; korvalliset: kaheksan merkkiä. Lakimus on KA109. Schvindt 1893.
KA81 Harakan otsallinen. Otsa: Kannuksen pyöriä; Korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA123. Schvindt 1893.
KA82 Harakan otsallinen. Tämän lakimus on KA161. Schvindt 1893.
KA83 Suruharakan otsallinen. Kaava: Karjalan aitoja; korvalliset: haravanpiilöitä. Lakimus on KA147. Schvindt 1893.
KA84 Suruharakan otsallinen. Kaava Okronkuvia (myös otronkuvia); otsa: kannuksen pyöriä; patsaat: kaheksan merkkiä. Schvindt 1893.
KA85 Harakka. Pääkaava ja otsa samat kuin KA84. Korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA184.Suruharakan otsallinen Finna.
KA86 Harakka. Kaava: Aunuksen aitoja; otsa: siivilän pesosia; korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA131.Suruharakan otsallinen Finna.
KA87 Harakka. Kaava: Mustasulkkusia (Ykskyntösiä Aunuksen aitoja); otsa: kannuksen pyöriä; korvalliset: suuren kolkan aitoja ja sisuksia. Lakimu on KA163. Suruharakan otsallinen Finna.
KA88 Harakka. Kaava: sama kuin KA87. Lakimus on KA178. Suruharakan otsallinen Finna.
KA89 Suruharakan otsallinen. Kaava: Valamoin kuvia; otsa: kannuksienpyöriä; korvalliset: jalattomia revonneniä. Schvindt 1893. KA9 Harakka. Tämän harakan otsallisen pääkaavaa sanotaan säppälin kuviksi. Otsan ja patsaiden kaava on kannuksen pyöriä, korvallisien kaava taas suuren kolkan kuvia. Lakimuksen kaava on lättäpäitä ja sen reunuksien “suuren kolkan kuvia.” Schvindt 1893.
KA90 Suruharakan otsallinen. Kaava: Valamoin kuvia; otsa: kannuksienpyöriä Schvindt 1893.
KA91 Suruharakan otsallinen. Kaava: Puolivalamoja; otsa: kannuksenpyöriä; korvalliset: murtsupäitä. Lakimus on KA127. Finna.
KA92 Suruharakan otsallinen. Kaava: Kaalirauan kuvia; otsa: kannuksen pyöriä. Lakimus on KA130. Finna.
KA93 Suruharakan otsallinen. Kaava: Säppälin kuvia; korvalliset: revonneniä. Lakimus on KA183. Schvindt 1893.
KA94 Suruharakan otsallinen. Kaava: Säppälin kuvia (nuorestekosia). Lakimus on KA126. Schvindt 1893.
KA95 Suruharakan otsallinen. Kaava: Säppälin kuvia; otsa: kannuksenpyöriä; patsaat: kaheksan merkkiä; korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA172. Schvindt 1893.
KA96 Suruharakan otsallinen. Kaava: Säppälin kuvia; otsa: kannuksenpyöriä. Lakimus on KA116. Finna.
KA97 Suruharakan otsallinen. Pilkottuja säppällin kuvia; otsa: kannuksenpyöriä; korvalliset: jalattomia revonneniä. Lakimus on KA115. Schvindt 1893.
KA98 Suruharakan otsallinen. Kaava. Tessantka kuvia (linnunsilmäsiä); korvalliset: haravanpiilöitä. Lakimus on KA175. Schvindt 1893.
KA99 Suruharakan otsallinen. Kaava: revonnenän aitoja; otsa: suuren kolkan aitoja ja sisuksia. Lakimus on KA114. Finna.
KA218 Hame. Finna.
KA219 Hame. Finna.
KA220 Hame. Finna.
KA221 Hame. Finna.
KA222 Hame. Finna.
KA1 Huntu.  Finna.
KA2 Huntu. Vanhaa muotoa Finna.
KA3 Huntu. Uudempaa muotoa. Finna.
KA4 Huntu. Uusinta muotoa. Finna.
KA280 Tasku kannetaan vyössä. Schvindt 1883.
KA3336 Tasku: tehty kahdesta suruharakan otsamuksesta. Schvindt 1893.
KA3337 Tasku: tehty yhdestä harakanotsamuksesta. Schvindt 1893.
KA304 Isentäinen. Schvindt 1883.
KA305 Isentäinen. Schvindt 1883.
KA381 Kaksoisnappi. Schvindt 1883.
KA278 Liinakalsut pidetään säärissä kesällä. Finna.
KA279 Villakalsut, ruskeat, pidetään talvella. Schvindt 1883.
KA382 Hakaset. Schvindt 1883.
KA281 Puuvillalangasta virkatut lapaset, joissa erivärisiä kolmioita. Lapasten pohjaväri on luonnonvalkoinen. Kolmioista koostuvat kuvioraidat ovat vuorotellen punaisia, sinisiä, keltaisia ja punaruskeita. Lisäksi lapasten puolivälissä on yksi vihreä suora raita. Myös peukalo on kuvioitu. Finna.
KA195 Kostuli, sepaluksen kirjonta ristlajia. Finna. .
KA196 Kaulus ja sepalukset. Kaulus: ristlajia; sepalukset: kierentäisiä. Schvindt 1893.
KA197 Kaulus ja sepalukset. Kaulus; otrajyväsiä; sepalukset: matosia. Schvindt 1893.
KA198 Kaulus ja sepalukset. Sepalukset: Kaheksan merkkiä. Schvindt 1893.
KA199 Kaulus ja sepalukset. Sepalukset: Matosia ja silmäsiä? Schvindt 1893.
KA200 Kaulus ja sepalukset. Sepalukset: Ikkunalajia Schvindt 1893.
KA201 Kaulus ja sepalukset. Molemmat: matosia; sepaluksissa on kukkarotikkuus. Schvindt 1893.
KA202 Kaulus ja sepalukset. Molemmat: matosia; sepaluksissa on kukkarotikkuus. Schvindt 1893.
KA203 Kaulus ja sepalukset. Molemmissa on kukkarotikkuus. Schvindt 1893.
KA204 Kaulus ja sepalukset. Sepalukset: matosia. Schvindt 1893.
KA205 Kaulus ja sepalukset. Molemmat: matosia; sepaluksissa on kukkarotikkuus. Schvindt 1893.
KA206 Kaulus ja sepalukset.  Schvindt 1893.
KA207 Kaulus ja sepalukset.  Schvindt 1893.
KA208 Kostulin kauluksia.  Schvindt 1893.
KA209 Kostulin kauluksia.  Schvindt 1893.
KA210 Kostulin kauluksia.  Schvindt 1893.
KA211 Kostulin kauluksia.  Schvindt 1893.
KA212 Kostulin kauluksia.  Schvindt 1893.
KA213 Kostulin kauluksia.  Schvindt 1893.
KA214 Kostuli. Finna.
KA215 Kostulin kauluksia.  Finna.
KA216 Kostulin kauluksia.  Schvindt 1893.
KA217 Kostuli. Finna.
KA3338 Kostulin kaulus ja sepalukset. Vert. KA194-217. Schvindt 1893.
KA3345 Kostulin sepalus. Schvindt 1893.
KA4339 Naisen kostel. Finna.
KA306 Kussakka, Venäjältä ostettu Schvindt 1883.
KA300 Seinävyö. Schvindt 1883.
KA301 Tikute: sormissa valmistettu, käytetään samaan tarpeeseen kuin vöitä. Schvindt 1883.
KA302 Tikute: sormissa valmistettu, käytetään samaan tarpeeseen kuin vöitä. Schvindt 1883.
KA294 Viilivyö, 12-lautainen. Schvindt 1883.
KA295 Viilivyö, 10-lautainen. Schvindt 1883.
KA297 Viilivyö. 8-lautainen. Schvindt 1883.
KA298 Viilivyö, 6-lautainen Schvindt 1883.
KA299 Viilivyö, 6-lautainen Schvindt 1883.
KA342 Nyytinkipussi. Schvindt 1883.
KA3378 Vaskinappi, kullattu. Schvindt 1893.
KA307 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA308 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA309 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA310 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA3368 Nyytinki, pääalusien päällyksien päistä. Vert. KA341 ja KA977-9. Schvindt 1893.
KA3371 Nyytinki, pääalusien päällyksien päistä. Vert. KA341 ja KA977-9. Schvindt 1893.
KA311 Nästyyki. Harmahtavan valkoista palttinasidoksista pellavakangasta. Katepistoin ommeltu päärme 0,2 cm leveä. Molemmissa päissä geometrisaiheista (vinoneliöt, siksak -viivat ym.) nurjatonta etupistokirjontaa, joka on ommeltu punaisella ja mustalla villalangalla. Kirjonta on tiheätä, pistot kolmen langan mittaisia. Kirjonnan korkeus 12 cm. Päissä on lisäksi 5 cm pitkät kangastilkuista tehdyt hapsut l. röpyt, jotka ulottuvat kulman ympäri n. 12 cm l. yhtä korkealle kuin kirjonta. Röpyt on kiinnitetty aivimalla. Finna.
KA312 Nästyykin pää Schvindt 1883.
KA313 Nästyyki. Kude ja loimi luonnonväristä pellavaa, palttinasidos. Koristettu punaisella ja vihreällä villalangalla ommellulla luotoksittain kirjonnalla. Kuviona punainen vihreäkeskustainen vinoneliö. Kuvion korkeus 11,5 cm Finna.
KA314 Pari nästyykin päitä Schvindt 1883.
KA315 Pari nästyykin päitä Schvindt 1883.
KA316 Pari nästyykin päitä Schvindt 1883.
KA317 Nästyyki. Kude ja loimi luonnoväristä pellavaa, palttinasidos. korkeus 7 cm, leveys 41 cm. Toisella pitkällä sivulla on päärme, joka on kiinnitetty reikäompeleella. Koristeena on punaisella ja vihreällä langalla ommeltua luotoksittain kirjontaa. Kuviona on sisäkkäisiä vinoneliöitä. Kuvion korkeus on 6 cm. Finna.
KA318 Pari nästyykin päitä Schvindt 1883.
KA319 Pari nästyykin päitä Schvindt 1883.
KA320 Nästyykin pää. Maailman kuvia. Schvindt 1883.
KA321 Nästyyki. Räänikän kuvia. Schvindt 1883.
KA322 Nästyyki. Pitkiä patsaita. Schvindt 1883.
KA323 Nästyyki. Patsaslajia ja kihvelin teriä. Schvindt 1883.
KA324 Nästyyki. Patsaslajia ja kihvelin teriä. Schvindt 1883.
KA325 Nästyyki. Mustalais kuvia. Schvindt 1883.
KA326 Nästyyki. Suuria aitaniekkoja ja kikeroisia. Schvindt 1883.
KA327 Nästyyki. Räänikköjä ja vennäinkokkia. Schvindt 1883.
KA328 Nästyyki. Kude ja loimi luonnonväristä pellavaa, palttinasidos. Koristeena punaisella, vihreällä, keltaisella ja ruskehtavalla villalangalla ommeltua luotoksittain kirjontaa. Kuvoina on vinoneliö, jonka sisällä on risti, jonka sakaroiden välissä on pienemmät ristit. Reunoihin on kiinnitetty erivärisistä kangaskaistaleista hapsutus eli röpyt, joiden pituus on 7 cm. Kirjonnan korkeus on 11,5 cm. Schvindt 1883: Räänikköjä ja vennäinkokkia. Finna.
KA329 Nästyyki. Kannikkalajia. Schvindt 1883.
KA330 Nästyyki. Kannikkalajia. Kude ja loimi luonnonväristä pellavaa, palttinasidos. Koristeena punaisella ja vihreällä langalla ommeltua luotoksittain kirjontaa. Kuvoina punainen vinoneliö, jonka sisällä vihreä hakaristi. Kirjonnan korkeus 10 cm. Toisella pitkällä sivulla olevaan päärmeeseen on kiinnitetty erivärisistä kangaskaitaleista tehty hapsutus, jonka pituus on n. 6 cm. Vahter 1931 Finna.
KA331 Nästyyki. Vääräpäitä. Schvindt 1883.
KA332 Nästyyki. Vääräpäitä. Kude ja loimi luonnonväristä pellavaa, palttinasidos. Koristeena on punaisella ja sinisellä villalangalla ommeltua luotoksittain kirjontaa. Kuviona sininen vinoneliö, jonka sisällä punainen hakaristi. Kuvion korkeus 7 cm. Finna.
KA333 Nästyyki. Pitkiä patsaita. Kude ja loimi luonnonväristä pellavaa, palttinasidos. Koristeena punaisella villalangalla ommeltua luotoksittain kirjontaa. Kirjonnan korkeus 8,5 cm. Kuviona on vinoneliö ja risti (hannunvaakuna). Toisella pitkällä sivulla olevaan päärmeeseen on kiinnitetty aivimalla punainen 1,5 cm korkeuinen puuvillakangakaistale ja valkoinen 1 cm korkuinen painettu puuvillakangaskaitale. Finna.
KA334 Nästyyki. Pitkiä patsaita. Schvindt 1883.
KA3355 Käspyyhe: lättäpäitä ja vääräpää sisuksii. Vert. KA311 ja 340. Schvindt 1893.
KA3356 Käspyyhe. Vääräpääaitoi ja sisuksii. Schvindt 1893.
KA3357 Käspyyhe: Lättäpäitä, siivilän pesosii ja jalattommii revonnennii. .
KA3358 Käspyyhe.  Schvindt 1893.
KA3359 Käspyyhe. Kuvat päissä ovat kudotut. Schvindt 1893.
KA336 Pari nästyykin päitä. Vääräpäitä. Schvindt 1883.
KA3360 Käspyyhkeen pää. Käpällikkölöi. Schvindt 1893.
KA3361 Käspyyhkeen pää. Lättäpäitä ja vääräpääsisuksii. Schvindt 1893.
KA3362 Käspyyhkeen pää.  Schvindt 1893.
KA3363 Käspyyhkeen pää. Kudottu. Schvindt 1893.
KA3364 Pussi. Tehty neljästä käspyyhkeen eli nästyykin päästä. Schvindt 1893.
KA337 Nästyyki. Suuren kolkan kuvia (sisuksia). Schvindt 1883.
KA338 Nästyyki. Suuren kolkan kuvia (sisuksia). Schvindt 1883.
KA339 Nästyyki. Lättäpäitä ja revonneniä. Schvindt 1883.
KA340 Nästyyki. Lättäpäitä ja revonneniä. Schvindt 1883.
KA228 Rekkopaita. Finna.
KA229 Rekkopaidan yliset. Schvindt 1883.
KA230 Rekkopaita. Finna.
KA231 Kumakko rekko. Paksulla puumulirihmalla kirjattu. Schvindt 1883.
KA236 Kirsirekko. Hienolla villalangalla kirjattu. Finna.
KA3347 Naisen pitkä paita, jonka alaosa vyötäröstä karkeaa harmaata rohdinpalttinaa. Alaosa on ommeltu neljästä osasta siten, että sivuilla on alaspäin levenevät kaitaleet. Hihat ohutta valkoista pellavapalttinaa, hihasauma on suora, olalta hihaa on poimutettu saumaan. Hihan yläpäässä 3,6 cm leveä kaitale punapohjaista painovärjättyä puuvillaista ostokangasta, jossa valkoinen kasviaiheinen kuvio. Hihansuissa pellavapalttinainen kalvosin (l. 4,5cm), johon sauman puolelle ommeltu punakeltainen nauha (teollinen) ja sen ulkoreunaan punaisella kapea ristipistoraita villalangalla. Kainaloissa on kappaleet, joista miehustan puoli on harmaa-sini-valkoraitaista puuvillakangasta ja hihan puoli valkoista pellavaa. Miehustasta suurin osa on luonnonväristä pellavaista kärkitoimikasta. Sekä edessä että takana keskellä kaitale pellavapalttinaa. Takana kaitale on poimutettu kaulukseen ja edestä se on sekä ylhäältä että alhaalta poimutettu. Kauluksen sepalus on vasemmalla puolella. Kauluksessa ja keskiedessä rekossa on villalangalla tehty puna-kelta-vihreä-sininen kirjonta. Schvindt 1893: Rekkopaita, jossa hartius-, selkä-, rekko-, kainalo-, olka- ja hihavaatteet sekä alaset ovat kaikki erilaatuista kangasta. Finna.
KA3348 Rekko Schvindt 1893.
KA3349 Rekko Schvindt 1893.
KA3350 Rekko Schvindt 1893.
KA3351 Rekko Schvindt 1893.
KA287 Nauha. Finna.
KA288 Nauha. Finna.
KA289 Nauha. FInna.
KA290 Säärside. Finna.
KA291 Säärside. Finna.
KA292 Puol’säärsi’e on vieläkin helpommin tehty kuin säärside, joka on helpommin tehty kuin vironvyö. Schvindt 1883.
KA293 Keltuvyö. Schvindt 1883.
KA3353 Vironvyö. Vert. KA287. Schvindt 1893.
KA3354 Vironvyö. Vert. KA287. Schvindt 1893.
KA285 Lakki, rekoista (paidan etumuksen edusta) tehty. Finna.
KA190 Sarkaviitta. Finna.
KA191 Sarkaviitta. Loimi kireämpää ja kude paksumpaa Finna.
KA192 Sarkaviitta. Finna.
KA3346 Viitanhihan suu, säämyskäinen, langalla kirjattu. Schvindt 1893.
KA3372 Hopeasolki. Paidan solki. Schvindt 1893.
KA3373 Hopeasolki. Paidan solki. Schvindt 1893.
KA3374 Hopeasolki. Paidan solki. Schvindt 1893.
KA3375 Hopeasolki. Paidan solki. Schvindt 1893.
KA3376 Hopeasolki. Kostulin solki. Schvindt 1893.
KA3377 Vaskisolki, paidan. Schvindt 1893.
KA343 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA344 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA345 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA346 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA347 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA348 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA349 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA350 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA351 Vaskisolki. Schvindt 1883.
KA352 Naisen vaskisolki, jolla paidan sepalukset pantiin kiinni. Finna.
KA353 Vaskisolki, hopioitettu. Schvindt 1883.
KA354 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA355 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA356 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA357 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA358 Tinasolki. Schvindt 1883.
KA359 Hopeasolki Schvindt 1883.
KA360 Hopeasolki Schvindt 1883.
KA361 Naisten hopeinen kostulinsolki. Finna.
KA362 Hopeasolki Schvindt 1883.
KA363 Hopeasolki Schvindt 1883.
KA364 Hopeasolki Schvindt 1883.
KA365 Naisen hopeinen paidansolki. Finna.
KA366 Solki, tekohopiainen. Schvindt 1883.
KA282 Sormikkaat, jotka on valmistettu valkoisesta, ohuesta puuvillalangasta. Ei käsin neulotut. Sormikkaat ovat lyhytvartiset, ja niiden kämmenselässä on reikäneuleraidat. Finna.
KA283 Valkoisesta puuvillalangasta neulottu sormikas. Sen varressa, kämmenselässä ja sormissa on pitsineuletta. Finna.
KA284 Sormikkaat, jotka on neulottu valkoisesta puuvillalangasta. Suussa on poikittain neulottu pykäpitsi ja 1,5 cm joustinneuletta. Kämmenselkä on verkkomaista pitsineuletta. Muu pinta on sileää neuletta. Finna.
KA3352 Villalangasta neulotut sormikkaat. Niiden suussa ja kämmenen yläosassa on monivärisiä kirjoneuleraitoja. Kuviovärejä ovat valkoisen lisäksi punainen, sininen ja kerltainen. Raitojen välinen osa on täytetty kirjoneuleella, jossa toistuvat vinoristit. Kuviot ovat “käpälikköi”. Peukalo on lisätty suoraan ilman kiilalevennyksiä. Kaikki sormet ovat valkoista sileää neuletta, ja niiden päissä on kuviolangoista solmitut tupsut. Oikean käden sormikkaan ulkosyrjässä on ranteen kohdalla kaksi palmikoitua nauhaa, joiden päissä on tupsut. Finna.
KA367 saraperäsormus, vaskinen. Schvindt 1883.
KA368 saraperäsormus, vaskinen. Schvindt 1883.
KA369 Saraperäsormus, hopeaa. Schvindt 1883.
KA370 Saraperäsormus, hopeaa. Schvindt 1883.
KA371 Herttasormus, verraten uutta laatua. Schvindt 1883.
KA3239 Säppäli, nastat kukin erikseen valettu. Finna.
KA3240 Säppäli, nastat kukin erikseen valettu. Finna.
KA3241 Säppäli, nastat kukin erikseen valettu. Finna.
KA3242 Säppäli, myöhempää muotoa. Finna.
KA5 Schvindt 1893: Tämä säppäli on vanhaa muotoa; sen piikkinastat ovat erikseen valetut ja sen koko, vaikka pieni, kumminkin suurempi kuin seuraavien. Finna.
KA6 Säppäli. Myöhempää mutotoa. Näissä ovat monet nastat valetut yhteen. Finna.
KA7 Säppäli. Myöhempää mutotoa. Näissä ovat monet nastat valetut yhteen. Finna.
KA8 Säppäli. Myöhempää mutotoa. Näissä ovat monet nastat valetut yhteen. Finna.
KA3365 Pääalusen päällyksen pää, nyytingeistä ja revintäisistä tehty. Schvindt 1893.
KA3366 Pääalusen päällyksen pää, kokalla tehty. Schvindt 1893.
KA341 Pääalaisen päällyksen pää. Schvindt 1883.
KA376 Lappa. Schvindt 1883.
KA377 Lappa. Schvindt 1883.
KA378 Lappa. Schvindt 1883.
KA373 Vyölukko. Schvindt 1883.
KA374 Vyölukko. Schvindt 1883.
KA375 Vyönsolki. Schvindt 1883.

Rautu

KA3339 Hame. Finna.
KA3367 valkoista pohjanyytinkiä. Schvindt 1893: Nyytinki, pääalusien päällyksien päistä. Vert. KA341 ja KA977-9. Linnove 1947, 247.
KA3369 C-nyytinkiä. Schvindt 1893: Nyytinki, pääalusien päällyksien päistä. Vert. KA341 ja KA977-9. Linnove 1947, 247.
KA3370 Palmikkonyytinkiä. Schvindt 1893: Nyytinki, pääalusien päällyksien päistä. Vert. KA341 ja KA977-9. Linnove 1947, 247.
KA235 Kirsirekko. Hienolla villalangalla kirjattu. Finna.
KA237 Kirsirekko. Hienolla villalangalla kirjattu. Schvindt 1883.
KA238 Kirsirekko. Hienolla villalangalla kirjattu. Finna.
KA239 Kirsirekko. Hienolla villalangalla kirjattu. Schvindt 1883.
KA240 Kirsirekko. Hienolla villalangalla kirjattu. Schvindt 1883.
KA286 Sininen miehen viitta. Sirelius 1915; Scvundt 1883.
KA379 Vyöllispyörä. Sirelius 1915.

Sakkola

KA4327 Harakka. Otsallisen kuvat muistuttavat pyllypäitä neljällä kantilla, lakimuksen haravaisia neljän silmän kanssa. Sirelius 1902.
KA4328 Harakka. Vrt. otsallisen kuvia KA327-8 ja KA3355. Sirelius 1902.
KA4329 Harakka. Otsallinen mustsulkun kuvia, lakimus pitkiä patsaita ja käpälikköjä. Sirelius 1902.
KA4330 Harakka. Otsallisen kuvat kortin kirjoja, lakimuksen kuvat näreisiä. Sirelius 1902.
KA4331 Harakka. Sirelius 1902.
KA4332 Harakan otsallinen. Kuvat koukkupolvisia, pykälittäin tehtyjä. Finna.
KA4333 Harakan otsallinen. Kuvat mustsulkun kuvia eli ykskyntösiä Aunuksen autoja. Finna.
KA4334 Harakan otsallinen. Kuvat Okron kuvia. Finna.
KA4335 Harakan otsallinen. Kuvat kortin kirjoja. Finna.
KA4336 Harakan lakimus. Kuvat kolmesorkkasia piikkitarhoja. Sirelius 1902.
KA4337 Harakan lakimus. Kuvat muistuttavat pyllypäitä neljällä kantilla. Sirelius 1902.
KA4338 Harakan kuosi: kuvat ihmisen kuvia. Finna.
KA4324 Huntu, tehty huntupulvanalla valkoisesta, neliskulmaisesta vaatekappaleesta siten, että kaksi vaskkaista kulmaa on ommeltu yhteen, kolmannen latva poimuttu ja kääräisty edellisten liitekohdan ympäri ja neljäs taitettu pesän alle. Hunnun reunat ovat pyöristetyt ja kaksinkertaisiksi poimutetut. Laki, joka on poumuttu liitekohdasta reunoja kohti tähtääville harjoille, kohoaa reunojen yllä matalana pyöreänä kupuna. Sirelius 1902.
KA4325 Huntu, samaa muotoa kuin edellinen, mutta kolmea vertaa pienempi. Sihvo & Lehtinen 2005.
KA4326 Huntu, samaa muotoa kuin edellinen, mutta kolmea vertaa pienempi. Sirelius 1902.
KA4342 Jääkengän rauta samaa muovoa kuin KA1461. Sirelius 1902.
KA194 Kostuli. Finna, Sirelius 1915.
KA335 Nästyykin pää. Vääräpäitä. Vertaa KA329. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA241 Rekko. Kannikkalajia. Schvindt 1883.
KA242 Rekko. Kaheksan merkkiä. Schvindt 1883.
KA243 Rekko. Sydämen tarhoja Schvindt 1883.
KA244 Rekko. Maanikin sarvia. Schvindt 1883.
KA245 Rekko. Koiran kärvitsä. Schvindt 1883.
KA246 Rekko. Räänikkälajia. Schvindt 1883.
KA247 Rekko. Lehtosia. Schvindt 1883.
KA248 Rekko. Ruuvvun ja kanan silmiä. Schvindt 1883.
KA249 Rekko. Syämen tarhoja. Schvindt 1883.
KA250 Rekko. Kokkosia ja vaakalinnun kuvia.  Schvindt 1883.
KA251 Rekko. Konnikaisen päälajia. Schvindt 1883.
KA252 Rekko. Karhun käpäliä. Schvindt 1883.
KA253 Rekko. Ruuvvunsilmiä ja patsaslajia. Schvindt 1883.
KA254 Rekko. Jäniksen käpäliä. Schvindt 1883.
KA255 Rekko. Mustalaisen kuvia. Schvindt 1883.
KA256 Rekko. Ristkäpäläisiä. Schvindt 1883.
KA257 Rekko. Hiirenteitä. Schvindt 1883.
KA258 Rekko. Kirkonkolkkasia. Schvindt 1883.
KA259 Rekko. Ylin on kokkolajia, ja sitten järjestyksessä aitasia, kukkarotikkuus ja suuraitanen. Kaulus on ristlajia. Schvindt 1883.
KA260 Rekko. Kirkon kolkkia ja miehen hattusia. Schvindt 1883.
KA261 Rekko. Kokkasia. Schvindt 1883.
KA262 Rekko. Oravan kynsiä Schvindt 1883.
KA263 Rekko. Kanansilmän koprasia. Schvindt 1883.
KA264 Rekko. Härtsikkäisiä. Schvindt 1883.
KA265 Rekko. Kirkon rappusia. Schvindt 1883.
KA266 Rekko. Ristisiä ja vaakalinnun kuvia? Schvindt 1883.
KA267 Rekko. Finna. KA268 Rekko. Schvindt 1883.
KA269 Rekko. Schvindt 1883.
KA270 Rekko. Schvindt 1883.
KA271 Rekko. Schvindt 1883.
KA272 Rekko. Schvindt 1883.
KA273 Rekko. Schvindt 1883.
KA274 Rekko. Schvindt 1883.
KA275 Rekko. Schvindt 1883.
KA276 Rekko. Schvindt 1883.
KA277 Rekko. Schvindt 1883.
KA4340 Yliset. Kts. KA228-230. Rekkovaate on ohuempaa kangasta kuin ylisten muut osat. Hartia- ja hihavaatteet ovat väliniekat. Sirelius 1902.
KA4341 Rekko. Kuvat kokkatarha ja vilkanhaaroja. Sirelius 1902.
KA383 Pukunukke. Finna.
KA4343 Käspyyhe, pitkulainen, sen päihin on ommeltu punaisella rihmalla lehden kuvia. Sirelius 1902.
KA193 Sarkaviitta. Sininen naisen sarkaviitta. Rintapielet, hihansuut ja kainaloiden alla olevat kolmiomaiset palat (säämiskää) koristeltu kirjonnoin. Takki on vuoriton. Schvindt kertoo (1893) että viitta on ollut ortodoksin. Finna.
KA4344 Rintasolki, keskikokoinen, vaskinen, leveäkehäinen. Epäselviksi kuluneilla pisteviivoilla koristeltu. Paljin puuttuu. Sirelius 1902.
KA4345 Rintasolki, keskikokoinen, vaskinen, leveäkehäinen. Epäselviksi kuluneilla pisteviivoilla koristeltu.  Sirelius 1902.
KA4346 Rintasolki. Koristeeton. Paljin puuttuu. Sirelius 1902. KA4347 Lappavyön lappa, vaskinen, kolmesilmuinen. Kts.
KA458. Sirelius 1902.
KA372 Vyölukko. Finna.

Äyräpään kihlakunta

KA1202 Nyytinkiesliina.
KA1214 Kirjavan esiliinan pää. palmikkonyytinki, liitetty kankaaseen ompelemalla (Linnove 1947, 225). Finna.
KA1215 Kirjavan esiliinan pää.  Finna.
KA1225 Esliinan kirjoitusvaate. Finna.
KA1229 Esliinan kirjoitusvaate. Finna.
KA1231 Esliinan kirjoitusvaate. Finna.
KA1233 Esliinan kirjoitusvaate. Finna.
KA1234 Esliinan kirjoitusvaate. Finna.
KA1147 Esliina, villainen. Nimityksiä esim. punane, keltanen tai kirjava esliina, kirsiesliina (KA1151-1153), ressiesliina (KA1154, 1155) ja lankaesliina (KA1157-1163). Schvindt 1883.
KA1148 Esliina, villainen. Kaukonen 1985 .
KA1149 Esliina, villainen.
KA1150 Esliina, villainen.   Schvindt 1883.
KA1151 Esliina, villainen.  Kirsiesliina. Schvindt 1883.
KA1152 Esliina, villainen.  Kirsiesliina. Schvindt 1883.
KA1153 Esliina, villainen.  Kirsiesliina. Schvindt 1883.
KA1154 Esliina, villainen, ressiesliina. Kaukonen 1985 .
KA1155 Esliina, villainen, ressiesliina. Schvindt 1883.
KA1156 Esliina, villainen. Schvindt 1883.
KA1157 Esiliina. Nämä ovat komeimmat vaatekappaleet komeassa äyrämöispuvussa. Poikkiviirukkaiseen alkuvaatteeseen, jossa punainen tavallisesti vallitsee, on ommeltu leveä (useimmiten kullankarvainen) nauha ja siitä jatkona alaspäin ensin heleäpunainen verkakaistale ja sitten kuvikas kirjoitusvaate. Tämän alareunaan ovat röpyt kiinniommeltu ja on ompeluksen katteena taaskin kullankarvainen nauha.  Finna.
KA1158 Esliina, villainen. Lankaesliina. Schvindt 1883.
KA1159 Esliina, villainen. Lankaesliina. Schvindt 1883.
KA1160 Esliina, villainen. Lankaesliina. Schvindt 1883.
KA1161 Esliina, villainen. Lankaesliina. Schvindt 1883.
KA1162 Esliina, villainen. Lankaesliina. Schvindt 1883.
KA1163 Esliina, villainen. Lankaesliina. Schvindt 1883.
KA1165 Rihma eli kesäesliina kirjukkein keralla. Schvindt 1883.
KA1166 Rihma eli kesäesliina kirjukkein keralla. Schvindt 1883.
KA1167 Rihma eli kesäesliina kirjukkein keralla. Schvindt 1883.
KA1168 Kesäesliina, viirukkainen. Schvindt 1883.
KA1169 Kesäesliina, viirukkainen. Schvindt 1883.
KA1170 Kesäesliina, viirukkainen. Schvindt 1883.
KA1199 Nyytinkiesliina. Äyräpään nyytinkejä tehtiin painamattomasta rihmasta; ainoastaan polviviirut tai senkaltaiset saattavat olla punaisia tai sinisiä. Schvindt 1883.
KA1200 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1201 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1203 Nyytinkiesliina. .
KA1204 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1205 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1206 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1207 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1208 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1209 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1211 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1212 Nyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1213 Kirjavan esiliinan pää. Schvindt 1883.
KA1216 Esliinan ressi. Schvindt 1883.
KA1217 Esliinan ressi. Schvindt 1883.
KA1218 Esliinan ressi. Schvindt 1883.
KA1219 Esliinan ressi. Finna.
KA1220 Esliinan ressi. Schvindt 1883.
KA1221 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1222 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1223 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1224 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1226 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1227 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1228 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1230 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1232 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1235 Esliinan kirjoitusvaate. Schvindt 1883.
KA1236 Kesäesliinan pää. Schvindt 1883.
KA1237 Kesäesliinan pää. Schvindt 1883.
KA1238 Kesäesliinan pää. Schvindt 1883.
KA4371 Villaesiliina, samanlainen kuin KA1147. Sirelius 1902.
KA1141 Punainen hame eli körtti, jota säännön mukaan kesällä käytettiin, on ilman hartuuksia ja keltaisella verkahelmuksella varustettu. Finna.
KA1145 Punainen hame, uudenaikainen. Se on kellertvava, mustaviiruinen ja punahelmainen.  Finna.
KA1142 Punainen hame eli Körtti. Schvindt 1883.
KA1143 Punainen hame eli Körtti. Schvindt 1883.
KA1144 Punainen hame eli Körtti. Finna.
KA1146 Körtti, musta, talvipukuun kuuluva; helmus punainen. Schvindt 1883.
KA1101 Lakin pitsi. Schvindt 1883.
KA1281 Röllehattu. Schvindt 1883.
KA1282 Lääppä, matalapesäinen. Katso KA830. Finna.
KA1087 Huntu. Finna.
KA1088 Huntu. Schvindt 1883.
KA1089 Huntu. Schvindt 1883.
KA1090 Huntu. Schvindt 1883.
KA1091 Huntu. Schvindt 1883.
KA1092 Huntu. Schvindt 1883.
KA1093 Huntu. Schvindt 1883.
KA1094 Huntu. Kaukonen 1985, Sirelius 1915.
KA1095 Huntu. Schvindt 1883.
KA1096 Hunturengas kiinnitettiin hiuksiin ja asetettiin sen päälle. (Vertaa Inkerin pääkakkua). Schvindt 1883.
KA1283 Kirkkohattuna käytetty huopalääppä. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA1289 “Lääppä”.  Sirelius 1915.
KA1280 Tasku. Finna.
KA3600 Tasku, paidan rekosta tehty. Schvindt 1893.
KA1301 Isentäinen. Schvindt 1883.
KA1279 Naisen kengät, korkeakantaiset. Finna.
KA1277 Liinakalsut eivät ole neulotut vaan ommellut valkeasta vaatteesta. Schvindt 1883.
KA1466 Kirjotut, pitkävartiset neulakintaat, joiden varret on koristeltu. Niiden suuhun on kirjottu punaisella ja vihreällä langalla kapeampia raitoja, punainen ristipistoraita ja sitten leveä, punainen, pitkälankainen koristeraita, jossa on kapeat keltaiset raidat ulkoreunojen sisällä. Viimeisenä on kapea ruudukkoraita punaisella langalla. Kintaissa on tylppä kärki. Viimeisen raidan kohdalle, kintaiden ulkosivuun, on ommeltu 1,8 cm leveä ja 23,5 cm pitkä kudottu nauha, johon on ommeltu vihreällä ja punaisella koristeraitoja. Nauhojen päissä on runsaat tupsut, jotka on tehty langoista ja erivärisistä kankaan kappaleista. Finna.
KA4372 Runsaasti langalla kirjaillut luonnonvalkoiset neulakintaat. Varren suussa on tiheää ompelua ja sen yläpuolella sinisellä ja punaisella ristikkoraita. Varressa on leveä, pitkällä lankajuoksulla tehty raita, jonka päävärit ovat punainen ja tummansininen. Päissä olevissa poikkiraidoissa on keltaista ja oranssia. Leveän raidan yläpuolella on lisäksi punainen ristikkoraita. Kintaiden ulkosivuun on kiinnitetty litteä, 29 cm pitkä tupsupäinen nauha, jonka keskellä on punaisia vinoristejä ja sivuissa ompelua punaisella ja tummansinisellä. Päissä olevissa tupsussa on leveitä kangassuikaleita. Kintaat ovat tylppäkärkiset. Finna.
KA1293 Kintaat. Schvindt 1883.
KA1294 Kintaat. Schvindt 1883.
KA3819 Naiset pitkävartiset neulakintaat, jotka on valmistettu valkoisesta villalangasta ja koristeltu kirjonnalla. Kintaat ovat tylppäkärkiset. Koristelun värit ovat vihreä, punainen ja keltainen. Kintaiden suussa on kapea punainen raita, sen jälkeen pystyraitoja punaisella, vihreällä ja keltaisella langalla sekä 9,5 cm leveä punaisella ja vihreälla tehty raita, jossa on pitkät lankajuoksut. Tämän yläpuolella on vielä vinoristejä punaisella, kelta-punainen raita ja vinoristejä vihreällä. Kintaiden ulkosivuun on kiinnitetty 1,5 cm leveä, valkoinen kudottu nauha, jonka sivuissa on vihreää ja keskellä punainen polvekeraita. Nauhan päässä on tupsu, jossa on kapeita kangassuikaleita erilaisista kankaista. Finna.
KA1119 Kostulin kaulus ja sepalukset. Sepaluksien kirjat: kirkkosia. Finna.
KA1127 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Finna.
KA1128 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Finna.
KA1130 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Finna.
KA1131 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Finna.
KA1134 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Finna.
KA1135 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Finna.
KA1114 Kostuli, naisen. Nämä ovat yleiseen lyhvemmät kuin Sakkolan kostulit, vaan niiden kirjatut sepalukset ovat pitemmät ja leveämmät. Schvindt 1883.
KA1115 Kostuli, naisen.   Schvindt 1883.
KA1116 Kostuli, naisen.   Schvindt 1883.
KA1117 Kostuli, naisen.   Schvindt 1883.
KA1118 Kostuli, naisen.   Schvindt 1883.
KA1120 Kostulin kaulus ja sepalukset. Sepaluksien kirjat: kirkkosia. Schvindt 1883.
KA1121 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1122 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1123 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1124 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1125 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1126 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Finna.
KA1129 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1132 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1133 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1136 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1137 Kostulin kaulukset sepaluksineen. Schvindt 1883.
KA1138 Kostulin sepalukset. Yleiseen ommellaan sepaluksiin sinistä ruskeakeltaiselle pohjalle ja on viimeaikoina jätetty valkeata näkyviin sinisien ompeluksien väliin, joka suuresti koroittaa sinisen langan kirkkautta. Schvindt 1883.
KA1139 Kostulin sepalukset.  Schvindt 1883.
KA1097 Lakki. Naisen, valkea ja pitsireunainen. Nämä eivät kuulu äyrämöispukuun, vaan ovat lännestä tulleet ensin rantakyliin, joissa ovat kodistuneet. Vertaa KA1497 ja 1501 ym. Schvindt 1883.
KA1098 Lakki. Schvindt 1883.
KA1099 Lakki. Schvindt 1883.
KA1298 Lautavyö. Schvindt 1883.
KA1299 Lautavyö. Schvindt 1883.
KA1300 Lautavyö. Schvindt 1883.
KA1108 Pääriepu kolmen huivin muodossa. Schvindt 1883.
KA1109 Pääriepu kolmen huivin muodossa. Schvindt 1883.
KA1110 Pääriepu kolmen huivin muodossa. Schvindt 1883.
KA1318 Nyytinkiniekka päävaate. Vertaa KA664, 790-792, 868, 1038. Schvindt 1883.
KA1284 Miehen myssy. Schvindt 1883.
KA1389 Körtinnappi. Schvindt 1883.
KA1388 Neulaputki. Schvindt 1883.
KA1307 Liinalyöntiraitaista palmikkonyytinkiä. Linnove 1947.
KA1210 Nyytinkiesliina. Pohjanyytinkejä. Linnove 1947.
KA1302 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1303 Nyytinki. Linnove 1947.
KA1304 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1305 Polvikaskuosinen pohjanyytinki. Polvikkaat tehty liinalyönnillä. Linnove 1947.
KA1306 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1308 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1309 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1310 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1311 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1312 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1313 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1314 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1315 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1316 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1317 Nyytinki. Schvindt 1883.
KA1352 Nästyykin pää. Linnove 1947.
KA1319 Nästyykki, kirjailtu, päissä röpyt (hapsut). Finna.
KA1320 Nästyyki. Näistä pyyhinliinoista ovat enimmät Kivennavan pitäjästä. Lankakirjutukset päissä ovat kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä, vaan kaavat ovat osaksi samat; röpyt ovat harvemmat, röppytilkut suuremmat. Schvindt 1883.
KA1321 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1322 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1323 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1325 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1326 Nästyykki, ompelukoristeinen. Finna.
KA1327 Nästyykki, kirjontakoristeet ja kangashapsut (röpyt) päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä). Finna.
KA1329 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1331 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1333 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1334 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1335 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1336 Nästyyki. Schvindt 1883.
KA1339 Nästyykki, koristeena etupistokirjontaa ja röpyt (kangashapsut) Finna.
KA1340 Nästyykki, pyyheliina, kirjontaa päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä), hapsuna kangastilkkuja (röppyjä). Finna.
KA1341 Nästyykki, pyyheliina. Kirjontaa päissä, koristeena kangastilkkuja (röppyjä). Finna.
KA1342 Nästyykki,pyyheliina, kirjontaa päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä), kangastilkkuhapsut (röpyt). Finna.
KA1343 Nästyykki, pyyheliina, kirjontaa päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä), hapsuna kangastilkut (röpyt). Finna.
KA1344 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1345 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1346 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1347 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1348 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1349 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1350 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1351 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1353 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1354 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1355 Nästyykin pää. (seuraavilla numeroilla nästyykien päitä, vaihtelevaa muotoa). Schvindt 1883.
KA1249 Rekko. Finna.
KA1258 Rekko. Finna.
KA1239 Rekkopaita. Schvindt 1883.
KA1240 Rekkopaita. Schvindt 1883.
KA1241 Rekkopaita. Schvindt 1883.
KA1242 Rekkopaita. Schvindt 1883.
KA1243 Yliset. Schvindt 1883.
KA1244 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1245 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1246 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1247 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1248 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1250 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1251 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1252 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1253 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1254 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1255 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1256 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1257 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1259 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1260 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1261 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1262 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1263 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1264 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1265 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1266 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1267 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1268 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1269 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1270 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1271 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1272 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1273 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1274 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1275 Rekko.  Schvindt 1883.
KA1276 Rekko.  Schvindt 1883.
KA3595 Rekko, villalangalla kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3596 Rekko, villalangalla kuvitettu. Schvindt 1893.
KA3597 Paidan kauluksia ja rekkoja uusimpaa muotoa, edellitä isompia. Schvindt 1893.
KA3598 Paidan kauluksia ja rekkoja uusimpaa muotoa, edellitä isompia. Schvindt 1893.
KA1102 Patero. Hiukset koottiin yhteen jynttyrään, pantiin patero päälle ja kiinnitettiin pateroneulalla; pateron päälle pantiin lakki. Schvindt 1883.
KA1103 Pateroneula on vaskinen, hiukan köykistetty ja latakka. Schvindt 1883.
KA1295 Vironvyö. Schvindt 1883. KA1296 Vironvyö. Schvindt 1883.
KA1297 Pirtavyö. Schvindt 1883.
KA1112 Naisen viitta valkeasta sarasta. Leveä punainen verkakaulus, nahkoja hihojen suissa, rohkamoissa ja vyötäisillä edessä, ja ovat nämä rinnasta komeammin langalla kirjatut kuin muut viitat Wiipurin läänissä. Finna.
KA1111 Naisen viitta valkeasta sarasta. Leveä punainen verkakaulus, nahkoja hihojen suissa, rohkamoissa ja vyötäisillä edessä, ja ovat nämä rinnasta komeammin langalla kirjatut kuin muut viitat Wiipurin läänissä. Schvindt 1883.
KA1113 Naisen viitta valkeasta sarasta. Leveä punainen verkakaulus, nahkoja hihojen suissa, rohkamoissa ja vyötäisillä edessä, ja ovat nämä rinnasta komeammin langalla kirjatut kuin muut viitat Wiipurin läänissä. Schvindt 1883.
KA1356 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1357 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1358 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1359 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1360 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1361 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1362 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1363 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1364 Vaskisolki. (seuraavilla numeroilla vaskisolkeja: melkein kaikki tiheillä pisteviivajuovilla kirjatut). Schvindt 1883.
KA1365 Tinasolki, hopeasolkien malliin kirjattu. Schvindt 1883.
KA1366 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA1367 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA1368 Hopeasolki. Lehtinen & Sihvo 2005.
KA1369 Luultavasti tekohopeaa, hertanmutoinen. Schvindt 1883.
KA1370 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA1371 Hopeasolki. Schvindt 1883.
KA1372 Arvattavasti kostulin solki, hopeaa. Schvindt 1883.
KA1286 Mustat virkatut villasormikkaat. Ranneke on tehty niin, että sivuun jää halkio. Sormikkaat ovat kuluneet. Finna.
KA1288 Valkoisesta villalangasta neulotut pitkävartiset sormikkaat. Varressa on nurjilla silmukoilla tehty raitoja sekä hapsuja neljässä rivissä. Ranteen kohdalla on joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin). Myös kämmenselkä on koristettu nurjana neulotuilla raidoilla. Sormien päissä on tupsut pitkien nauhojen päässä. Finna.
KA1289 Valkoisesta villalangasta neulotut pitkävartiset sormikkaat. Sormien päissä on tupsut pitkien nauhojen päässä. Varren suussa on hapsurivi. Rannekkeen ulkoreuna ja kämmenselkä on koristettu nurjana neulotuilla raidoilla ja pyöreillä nyppykuvioilla. Ranteen kohdalla on joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin). Schvindt 1883: nämä ovat omituisella tavalla villalangasta neulottuja, pitkävartisia, kirkkomatkalla pidettäviä käsineitä, joiden lyhvistä sormista riippuu pitkiä tupsupäisiä lankasäikeitä, muka osoitteeksi, ett’ei käsillä ole tarvis työhön rytyä. Finna.
KA1290 Valkoisesta puuvillalangasta virkatut käsineet, joiden rannekkeessa on kuviointia toisella värillä. Finna.
KA1291 Puuvillalangasta virkatut sormikkaat. Niiden pääväri on valkoinen, lisäksi rannekkeessa on kuviointia punaisella. Finna.
KA1292 Pariton valkoisesta puuvillalangasta neulottu sormikas. Ranteessa on lyhyt joustinneuleresori (2 oikein, 2 nurin), ja kämmenselkä on verkkomaista pitsineuletta. Muu pinta on sileää neuletta. Peukalo on istutettu kiilalla. Finna.
KA1287 Sormikkaat, mustat. Schvindt 1883.
KA1375 Saraperäsormus, hopeaa. Sormuksen hieman kovera kehä levenee kannaksi, joka on molemmista reunoistaan lovettu. Kehän levyinen raita on kannassa parittaisten pitkittäisuurteiden, eli sarojen, rajaama. Loveusten reunoille jäävät ulkonemat on koristettu neliön muodostavilla neljällä pistesyvennyksellä. Kannan sivuissa on viistouurteita ja loveusten pohjissa samoin kuin niiden väliin jäävässä ulkonemassa on kärkimäisiä uurroksia. Leimaamaton. Finna.
KA1374 Saraperäsormus, hopeaa. Schvindt 1883.
KA1376 Saraperäsormus, hopeaa. Schvindt 1883.
KA1377 Saraperäsormus, hopeaa. Schvindt 1883.
KA1378 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA1379 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA1380 Hopeasormus. Schvindt 1883.
KA1381 Vaskisormus. Schvindt 1883.
KA1278 Luonnonvalkoisesta villalangasta neulotut polvipituiset sukat. Koristettu kuvioneuleella. Kuvioraita suussa ja molemmin puolin nilkan yläpuolella. Suussa kuvion molemmin puolin on suoraa nurjaa raitaa, kuvio nurjalla silmukalla tehtyä vinoruudukkoa. Nilkan päällä on ensin pystyraitaa ja sitten vinoruudukkoa. Kärkikavennuksia neljä. Kantapää tehty kavennuksilla. Finna.
KA1104 Säppäli. Finna.
KA1105 Säppäli. Sirelius 1915.
KA1106 Säppäli.
KA1107 Säppäli. Schvindt 1883.
KA1140 Naisen pitkäliepeinen savakkoliivi, leveäolkaiminen ja edestä väljä, puuvillaa. Schvindt 1883: Liivit eivät lieni alkuaan pukuun kuuluneet. Niiden päälle köytettiin esiliina. Finna.
KA1100 Lakki. Finna, Kaukonen 1985.
KA1285 Virsut, tuohiset. Schvindt 1883.
KA1385 Vyölappa. Schvindt 1883.
KA1386 Vöylispyörä. Hiukan toista muotoa kuin Pyhäjärven ja Räisälän vöyllispyörät. Schvindt 1883.
KA1387 Vöylispyörä. Hiukan toista muotoa kuin Pyhäjärven ja Räisälän vöyllispyörät. Schvindt 1883.
KA1373 Schvindt 1883: tekohopeasolki. Finnassa näkyy vyönsolki. Finna.
KA1382 Vyönsolki. Finna.
KA1384 Vyölukon puolisko.  Finna.
KA1383 Vyönsolki. Schvindt 1883.

Heinjoki

KA4364 Huntu, samaa kokoa ja muotoa kuin KA4324, mutta reunat ovat yksinkertaiset.
KA4368 Rekkopaita, keskieräinen, Kts. KA228, 1239. Sirelius 1902.
KA4365 Naisviitta, samallainen kuin KA1111. Sirelius 1902.

Kivennapa

KA1328 Nästyykki, lankakirjutukset päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä). Finna.
KA1330 Nästyykki, lankakirjutukset päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä). Finna.
KA1332 Nästyykki, lankakirjutukset päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä). Finna.
KA1337 Nästyykki, lankakirjutukset päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä) Finna.
KA1338 Nästyykki, lankakirjutukset päissä (kapeammat kuin Sakkolan nästyykeissä). Finna.

Muolaa

KA1164 Rihma eli kesäesliina kirjukkein keralla. Schvindt 1883.
KA1171 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1172 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1173 Esiliina, jossa nyytinkipitsiä. Kangas luonnonväristä pellavapalttinaa, samanväriset nyytingit. Koruompeleet hyvin pieniä ristipistoja. Vyötäröllä myötälaskoksia 10 kpl.  Finna.
KA1174 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Sirelius 1915.
KA1175 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1176 Rihmaesiliina nyytingeillä, kangas harvahkoa pellavapalttinaa, jossa reikäommelraita ja nyytinki. Vyötärökujaan pujotettu pellavalangasta tehty palmikko esiliinan kiinnittimeksi pituus Finna.
KA1177 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1178 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1179 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1180 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1181 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Linnove 1947.
KA1182 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1183 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Finna.
KA1184 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1185 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Schvindt 1883.
KA1186 Rihmaesliina nyytinkien keralla. Finna.
KA1187 Kokonyytinkiesliina. Linnove 1947.
KA1188 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1189 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1190 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1191 Kokonyytinkiesliina. Linnove 1947.
KA1192 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1193 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1194 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1195 Kokonyytinkiesliina. A-nyytinkiä; B-nyytinkiä Lehtinen & Sihvo 2005, Linnove 1947.
KA1196 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1197 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA1198 Kokonyytinkiesliina. Schvindt 1883.
KA3588 Villainen esliina, ressillä ja ripsuilla varustettu. Vert. KA1147. Kylmälä 2008.
KA3587 Punainen hame. Vert. KA1141. Finna.
KA3585 Naisen kostuli eli lliinaviitta. Vertaa KA1114. Kylmälä 2008.
KA3586 Naisen kostuli eli lliinaviitta. Vertaa KA1114. Schvindt 1893.
KA3590 Rekkopaita, jonka hartiusvaate, rekkovaate, kainalotilkut, hihat ja alaset ovat kukin erilaatua vaatetta. Vert. KA228 ja 1239. Kylmälä 2008.
KA4369 Yliset, rekon pohjaväri on puaninen. Kts Ka228. Sirelius 1902.
KA4370 Yliset, rekon pohjaväri punainen. Rekon koristeina on sudenkorentoja (pääluettelo. sudenkorennaisia). Finna.
KA3581 Naisen viitta, lankakirjutuksilla runsaasti kuvitettu. Vertaa KA1011. Schvindt 1893.
KA4373 Paidan solki keskikokoa, tinainen, leveäkehäinen. Kuvitettu samoin kuin KA3900. Sirelius 1902.
KA3615 Vaskinen, koristeltu vyösolki, paljin puuttuu Finna.
KA3616 Vyösoljen osa. Finna.

Valkjärvi

KA4366 Naisen kostuli: sepaluksen pohjaväri on kellertävän punainen. Kts. KA1114. Finna.

Standard
Käsityöt

J. Lemmetyn käsikirjoitus Valkjärveltä 1867

Valkjärven kirkkoherran poika, opiskelija Johan Magnus Salenius tilasi valkjärveläiseltä talonpojalta Johan Lemmetyltä käsikirjoituksen Valkjärven oloista. Vuodelle 1867 päivätty käsikirjoitus sisältää tietoja Valkjärven vaateparresta ja häiden vietosta. Kansatieteellisesti hyvin arvokkaan osuuden lisäksi käsikirjoitus sisältää kovin tutun kuuluista jurputusta siitä, kuinka nuoriso on pilalla ja ennen oli kaikki paremmin.

Tässä artikkelissa on kevyesti muokattu versio alkuperäisen käsikirjoituksen digitoidusta versiosta. Lemmetyn käyttämä murre sekä sanojen oikeinkirjoitus (joka ajoittain horjuu) on säilytetty sellaisenaan. Olen tehnyt lukemista helpottavia muutoksia siten, että olen yhdistellyt yhdyssanoja, muuttanut w:t tavallisiksi v:iksi, lisännyt kappalejakoa sekä muuttanut väli- ja loppumerkkejä. Lihavoinnit ovat omiani. Lemmetyn käsiala on sinällään helppolukuista, mutta o:t ja a:t on välillä mahdoton erottaa toisistaan. Huomioi, että Lemmetty käyttää sanaa “eli” merkityksessä “tai”.

Joissain tapauksissa sanojen loppuja on jäänyt digitoidun kuvan rajojen ulkopuolelle. Siirtokirjoitusta laatiessani huomasin, että joitain käsikirjoituksen sivuja puuttui. En tiedä, onko tämä minun virheeni vai digitoinnissa tapahtunut virhe. Puuttuvat osat on haettu J. M. Saleniuksen yleiskielelle kääntämästä käsikirjoituksen versiosta, ja ne on kirjattu tähän kursiivilla.

Lemmetyn käsikirjoitus, kuten se tässä on esitetty, sopii hyvin ns. omaan käyttöön. Jos olet tekemässä tutkimusta tai muusta syystä haluat tehdä sanatarkkoja sitaatteja, suosittelen mieluummin tutustumaan käsikirjoituksen alkuperäiseen digitoituun versioon. Käsikirjoituksen digitoitu kopio on tilattavissa tutkittavaksi SKS:n arkistoon Helsingissä. Käsikirjoitus sisältää muutamia pienenpieniä piirroskuvia, mutta niissä ei ilmene mitään niin yllättävää, että olisin sisällyttänyt ne tähän. Lemmetyn käsikirjoituksen yhteydestä löytyy Saleniuksen laatima yleiskielinen versio.

Salenius kirjoittaa käsikirjoituksen mukana tulleessa huomautuksessa: Tämä Lemmetyn tekemä kirjoitus antaa paljon esimerkkiä Walkjärvöisten kielistä ja sisältää myös tietoja etnografillisista seikoista, vaatteenparsista jne. Lemmetyn käsiala ja esitystapa on jotenkin sekava, olen kuitenkin katsonut sopivaksi antaa tämän kirjallisen tuotteen Kielitieteelliselle osakunnalle. Hän kirjoitti sen sillä ehdolla, että hänelle maksettiin tavallinen päiväpalkka niin kuin päiväläiselle ainakin (14 päivää työ kesti). Pari vuotta takaperin annettiin Kirjallisuuden seuralle korjattu kopio tästä teoksesta, mutta alkuperäinen kappale voi kenties olla osakunnalle suuremmaksi hyödyksi. Porvoossa jouluk. 1872, J. M. Salenius.

❗​ Artikkelin kuvat, bannerikuva mukaan lukien, eivät ole käsikirjoituksen alkuperäistä kuvitusta. Bannerikuva: Valkjärven äyrämöinen ja savakko pukunukke.

Lemmetty, Johan. ”Muutamia lauseita ja muistelmia Itä-Suomen [etenkin Valkjärven] yhteisen kansan elämän waiheista, waatteinparsista ja niiten muutoksista ja muista käytännöistä.” SKS käsikirjoitus E71, 1867.

Minä ole jo kauvan aikaa ajatellut ylös panna muutamia lauseita Itä-Suomen kansakunnan elämästä – kuin ei siihen ollut kehoitusta, niin on se aina jäänyt. Kyllähä minä olen vähin lukenut Venäjän ja Suomen maan historiaa, vaan en minä ole vissi niiten päälle. Vaan se kuin minä muistan ja olen kuullut lapsuutestani ja vuotesta 1812 saakkaa hyvin muistan vanhojen tarinat. Ja siihen aikaan kuulin lausuttavan, että ovat olleet suuret sotat 1700 ja seuraavinna vuosinna. Ja ajan tieto näyttää, niin että ne sotat ovat kestäneet päälle 13 vuotta Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n ja Venäjän keisari Pietär ensimmäisen välillä, niin ovat vanhat jutelleet, että kansa on siihen eli niinä aikainna tullut niin hävijöön, ettei asujii ole paljo jäänytkään Itä-Suomen pitäjiin – ja näinhän historjatkiin näyttää ja luultavasti niin on, koska puhuvat ja haastelevat että täällä pitäis aarteita oleman [Lisäys:] Raha aarteita luultavasti ovat sota-aikoina jotain kätkeneet maahan. [päättyy] maassa ja on niitä muutamat löytäneetkiin: Kuparipannuja ja vähän rahoja niin kuin silloin kansa mäni hävijöön, niin tänne tuli muista kaukapitäjistä asujita – sanottiin tullee Hämmeestä, Savosta ja Ingerin maalta.

Ja ne jotka Savosta tulivat, asettuivat Äyräpään eli Mualaan pitäjän ja Kivennavan pitäjän, enemmiten maantienvarsikylliin ja Valkjärvellä ei ollut kuin yksi kylä (Kosteela) Savosta tulleita savakkoi; vaatteen parren mukkaan kutsutaan savakko. Ja mitä tuli Ingeromaalta, ne kutsutaan äyrämöine. Vanhaan aikaan ei niiten vaatteilla suurta eroitusta ollut, vaan se nimi savakko ja äyrämöine teki eroituksen. Siintä on nähtävä ja arvattava, että ne ovat muuvaalta tulleet.

Valkoinen koristelematon naisen kostuli.
Naisen kostuli Valkjärveltä. Koristelmaton, mahdollisesti savakkotyylinen. MAE No. 323-32.

Niin kuin jo on sanottu, vaatteissa suurta eroitusta ei ollut, vaan savakot eivät pitäneet rekkopaitaa eikä savakkotytöt sellaista päänkääröä eikä akat semmoista huntua, kuin äyrämöiset. Savakoilla oli paita, su[??] sepalus keskellä rintoja, kaita kaulus, valkea, niin kuin tavallista on. Vaimoväki pitivät täällä siniset hameet, kolme tuumaa leveät, punaiset verkahelmat; mustat körtit, helma punaisesta verasta, kaksi tahi kolme tuumaa leveänä; kosteli oli valkea, ei yhtään kirjoitettu; viitta oli valkea, lyhyt, ulottui vähän yläpuolelle polvia, säämyskänahkaa oli hihansuissa, kainaloissa ja oikealla puolella rintoja myös kohdalla, ryntäiltä oli jo kahden puolen kirjoitettu punaisella langalla ja ympäri helmoja oli punainen lanka. Heillä oli valkea esiliina, sen alapuolessa oli nyytinkiä eli pitsiä [kuva] niin että tämä oli yksi viiru valkeaa, toinen nyytinkiä, yläpuoli oli kaikki valkeaa vaatetta. Nyytingit olivat tvalkaisemattomasta rihmasta.

Valkoinen nyytinkiesiliina, jossa ei ole kirjontaa.
Tämän tyylistä esiliinaa Lemmetty saattaisi tarkoittaa. Käsikirjoituksessa oleva pieni piirros näyttää tältä. K676:1a.

Sukat olivat valkeat tahi siniset. Sinistä väriä ämmät itse painoivat sinihiilistä. Kaulavaate oli omatekoinen, valkia [kuva neliön muotoisesta kankaasta] niinikään nyytinkiä ympäri, vähän valkeaa vaatetta välissä ja sitte taas nyytinkiviiru. Päässä he pitivät myssyn eli lakin, joka oli niin suuri että tapasi korville asti, ympäri pään. Talvella heillä oli uulattikengät (uulottimet) jaloissa, kesällä virsut, mustat lankapaulat kumpaisissakin. Miehen vaatteet olivat valkea viitta tahi harmaa kaita semmoinen, joka ryntäiltä oli hyvin auki eikä siinä ollut mitään kaulusta. Turkki oli saman sorttinen ilman päällysvuoritta; kosteli valkeasta vaatteesta, kaita, hyvin auki edestä.

Koko eroitus savakkoin ja äymöisten miehien vaatteissa oli se, että savakkomiehillä oli paidansepalus suora ja kaulus leveä, niin kuin tavallisesti ruukataan, vaan äyrämöisillä miehillä oli paidan sepalus vasemmalla puolella liki olkapäätä, kaulus vähemmin kuin tuuman leveä, monta kertaa tikattu.

Äyrämöisien vaatteissa on ollut paljonkin kirjutuksia ja koristuksia, vaan kaikki oli omatekoista, omaa kutomista. Ei savakoilla eikä äyrämöisillä ollut vaatteissaan niin mitään ostettua, kuin hameen ja körtin kaksi tahi kolme tuumaa leveä helma ja viitan puolentoista tuumaa leveä kaulus ja tyttölöin pääpalmikko ja säppälverka; muuta mittää ei ostettu, vaan kaikki itse kehräsivät ja kutoivat omista pellavaista ja omista villoista.

Kyllä äyrämöiset paljo värrii ruukkasiit, vaan niitä kaikkii sai omasta maasta, muuta kuin sinihiili toivat kaupunkista. Mustaa saivat niityiltä lähteistä; pellon pientareet ja vaunijot kasvoit mataroi, millä painoit punaista – hammeita ja punasii lankoi – punasista lankoista tehtiin rekko naisiin paitoi, kostelin kaulukset ja sepalukset. Punaiset sukat ja kalsut eli säärykset painettiin mataroilla.

Ja punasista lankoista tehtiin esiiliina. Se oli kutottu, noin kolme korttelii[1]pitkä ja puolen kolmatta leviä. Punasista lankoista, pari tuumaa levijä viiru, siitte sinistä kolme neljä lankaa, sitte viskattii muutama säije valkija rihma ja tais punaista. Niin tehtiin viirukasta. Siihen pantiin yks pala punaista verkaa poikki puolin alapäähän viirujen mukkaa, siitte yks palane vaatetta hyvin tiukkaa kirjoitettu punasella lankalla, molemmat kaks tuumaa levijä, ja sitten röpyt punasesta lankasta alimaiseksi röpyt eli tupsut. Se sanottiin kirjava esiliina, ja se mikä oli nyytinkin kansa tehty, se kutsuttiin valkia esiliina. Äyrämöiset pitivät molempii, savakot ei pitäneet kirjavaa.

Niin olii äyrämöisiin vaatteen sortti:

Naisilla oli rekkopaita keskellä ryntäitä leuva alla; rekko punasesta lankasta noin 7 eli kahteksa tuumaa levijä ja korkia 6 tuumaa. Vanhemmanaikaiset, sepalus vasemmalla puolella, kaita kaulus tuuman leveys punasella lankal kirjoitettu, pien solki vaan sulhaisten piti antaa morsijammelle suur hopjane ruplan maksava solki.

Punainen hame keltane verka helmas, sinine hame punainen verkahelma ja punane körtti sanottiin kirjava körtti sen tähten, kuin siinä oli jakkuu viiru viskattu mustaa lankaa, puolen korttelii punaista ja siitte yksi musta lanka ja punainen verka helmas, kaks tuumaa leviä.

Lähikuva punaisesta puolivillaisesta körttikankaasta, jossa kulkee säännöllisin välein musta raita.
Kirjava körtti, kankaan lähikuva K6721:1

Valkijasta sarasta semmonen pintaliivi. Sanotaa tankki; samanlaine liivi tehty lammasnahasta nimeltä rystlappi.

Viitta ja turkki lyhyt yläpuolen polvii ilman pälyksetä. Turkissa oli revon koipinahasta kaulus; kynnetkiin piti oleman siinä, noin neljä tuumaa levijä käännetty niskasta alas hartijoille. Mustavillasesta nahasta oli pantu puolen tuuman leveys kaksi viiru ympär helmai [kuva]; ensi helmaa, sitte kaksi tuumaa valkia nahkaa ja sitte taas mustaa. Siitte oli turkkivyö, sanottii vironvyö, punasista lankoista tehty kolme tuumaa leviä. Viitta oli tehty valkiasta sarasta, säämyskänahkaa hihansuis ja kainalon alla etessä päi oikjalla puolella vyö kohtalla, vaikka vyötä ei koskaan pitetty viitan päällä, vaan siinä säämyskässä oli nappi ja vasemmalla puolella oli nauha millä kiini pitettii, ei saanut olla yhtää pääletyksen. Punainen lanka ympäri helmaa ja napista ylöspäin pantu kolme raittii [?] – punaista lankaa molemmille puolille ja muuta kirukkeita vällii [kuva]. Punanen verkakaulus tuuman leveys.

Kaksi valkjärveläistä sarkaviittaa kuvattuna edestäpäin sovitusnuken päällä.
Sarkaviittoja Valkjärveltä KA6158 ja MAE No. 323-31.

Punaset sukat ja punaset kalsut. Uulattikenkät, toine sortti kotikkaata. Kesällä virsut, mustat paulat villalankasta, yhtäläiset kenkissä kuin virsuisakiin. Siitte oli lappavyö, nahkane remeli eli hiihna.  Se oli kaiki vaskisii lappoi täynää ja suuret lukot päissä, millä kiinni pitettii. Siinä oli vasemmalla puolella suuri renkas [kuva]. Siinä viipotti neulapyssy ja veitsen tuppi, se oli aina vyölä paijan päälä.

Piirroskuva kotikaskengistä.
Sirelius 1915

Niin on nyt joka vaatteen sortti mainittu, vaan tytöt kuin käivät kirkossa, niin heillä oli päässä hiukset kääritty ylös punaisen tumpuran paksun veran kansa hyvin paksu käärö niiskasta ylöspäin. Se verka palmikko oli kahta tuumaa leviä ja niin pitkä että molemmat päät jäivät kahtavaaksaa niskasta alaspäin hartijoile. Sen päälle pantiin säppäl ympäri käärön tehty punaisesta hienommasta verasta, sama kaksi tuumaa leviä; siinä olivat tinaset nastat [kuva]; peukalon kynnen suuruset pienet piikit keskellä. Ripillä kävijät pitivät sellaista kääröö päässää, se kutsuttii kääröpää tyttö. Se kuka ei ollut käynyt rippiskoulus eikä ripille laskettu, se kutsuttiin levällä pää tyttö. Joka päivä sitä kääröö ei pitetty; se oli raskas pittää. Akat pitivät huntuu joka päivä.

Sellainen oli vanhanaikane vaatteenparsen sortti. Rekkopaita, punaine hame eli sinine kirjava körtti eli musta, valkia tankki vähän punaisella lankalla kirjutettu etestäpäi, lammasnahkane rystlappi talviaikanna, kirjava esiliina eli valkia nytinkin kans, valkija kostel kaulus ja sepalukset etestäpäi kirjutettu punaisella lankalla, punaiset sukat, punaiset kalsut, uulottikenkät eli kotikkaat, kesäaikoina virsut mustiin pauloin kansa – virsussa morsijammetki käivät – joka lauvantaki piti saaman uuvet virsut ihotuohiset. Valkija viitta säämyskän ja punaisen lankan kans koristeltu, valkia päävaate nyytinkin kans tehty [2] käärö pääs tyttölöil, huntu akoilla. Valkiat sormikkaat hyvin suuret kolme tuumaa pitkät töpyt joka sormen päässä. Turkki talviaikoinna ilman päälyksetä. Käärö pääs tyttölöil, huntu akoilla. Valkiat sormikkaat hyvin suuret kolme tuumaa pitkät töpyt joka sormen päässä. Turkki talviaikoinna ilman päälyksetä.

Miehen vaatteen sortti tulis vähä mainittavaksi. Miehillä oli viitta saman sorttine kuin naisillakin. Vähän pitempi, ryntäiltä auki, koristettu säämyskän ja punaisen lankan kans. Se oli eroitus, että säämyskä tuli vyön kohtalta aina ylös kaulukseen asti ja siin oli kuus nappii vaskista tinalla silattui. Polvipöksyt mustasta sarasta pikkuisen polvista alaspäin. Niis olivat nauhat millä pantiin kiini alapuolelta polvee. Siitte olivat säärykset, sanottiin kalsut. Ne pantiin polvipöksyjen suun ala nauhoilla kiini. Se terävä sikka, kuin oli housuin yläpääsä, käänettiin alaspäin; se oli vähän kirjuteltu punasella lankalla. Ruojukenkät tahi upokkaat. Ruojukenkät olivat ommeltu niin kuin saappaat; varsi oli takansa auki. Upokkaat olivat ommeltu toisviisii. Niissä olivat nahkanauhat molemmissa kenkiin sortissa, ja toisen nauhan päässä oli vaskine renkas (sanottiin sirkka) [kuva] millä pantiin kiini. Ja polvipöksyin nauhoissa oli töpyt, jotka viipottiit alas. Turkki niin kuin viitta ja kostel, ne olivat iestäpäin niin kapijat että ryntäät jäivät auki. Oli kans vähän toista sorttii viitta; se kutsuttiin suhmana viitta, vyön kohasta vähän levijempi; ei sekkään mennyt ryntäiltä kiini. Kaulavaatetta ei koskaan pitetty. Karvahattu mustasta sarasta ja mustan lampaan nahasta tehty levijät korvalliset. Kuin oli kova ilma talvella, niin korvat käänettiin alas. Kesällä piitettiin huopahattuja; ne olivat monta sorttia. Vanhaan aikaan ei niitä kalleita pitetty (40 k maksavii), vaan siitte niitä pitettiin semmosiin kuin maksoivat 5, 6 ja seitsemän ruplaa pankkorahassa; ne olivat hyvin korkijat [kuva], sanottiin ympyrläanturaine; toine sortti oli päältäpäi levijä sanottii terävä anturaine; niissä oli kuus suurta tinaista lappaa kullan näköiseksi siilattu, kaks etessä ja kaks takanna ja yksi kummallai puolla korvan kohalla, mustan kaks tuumaa levijän samettinauhan kansa. Ja oli kans talvihattuja kalleita 6 R pankossa; kutsuttii röllihattu yks sortti, toinen siperska, kolmais pelkkavoi. Röllihattu oli musta nahka päällä eli sametti; suuret korvalliset mustan ja ruskijan kirjavat sanottii olevan ahman hännästä.

Piirroskuva upokaskengistä.
Valkjärvi, upokas. Nahkapaulan päässä näkyy sellainen metallinen sirkka, jonka Lemmetty mainitsee tekstissä. Sirelius 1915.

Se oli se kaik vanhin vaatteen muoti kuin minä olen saanut tietova vanhoilta, vaan miehijen hatut 5 ja 6 R maksavat, niitä pitettii noin 1824 ja aina 1830. [Lisäys:] Se jäi mainitsemata että miehillä oli sanottii kalmikkivyö kussakka, 6 rup maksava, punaisen ja sinertävä viiruin [?] [päättyy] Vaan siitä etespäin – niin kuin on jo sanottu – ettei vanhaan aikaan ollut suurta eroitusta savakoilla ja äyrämöisillä – vaan siit vuotesta 1825 aina 1836 ast olivat äyrämöiset täytessä kuninvormussa, rupesivat ostamaa kaupunnista kallista punaista ja sinistä verkaa hammeiksi ja kirssilankaa punaista, keltaista ja ruohonpäistä sulkkuu silkkii, millä rekkoa tekivät ja kostelin sepaluksii. Kultapitsit, mitä pantiin kirjavii esiliinoin. Kirjava esiliinavaate kans kutottii niistä kalleista kirssilankoista enemiten punaisista. Siihen pantii kultapitsi, kakstuumaa levijä, ja punaine verka, kolme tuumaa leviä, ja kirjutusvaate, kolme tuumaa hyvin tiukkaa kirjuteltu punaisella kirssilankalla, ja taas kultapitsi, siitte röpyt alimaiseksi hyvin paksulti punaisesta kirssilankasta. Tulipa jo maksamaa. Kalleet kaupunnin kenkät. Punaiset sukat; ostettii konsselvärrii, millä painettii punaiset sukat, kalsut ja kirjava körtti, ei ennää tarvinnut mennä Räisälää niin pitkää matkaa mataroi saamaa eikä tarvinnut tonkii oman pellon pientareita. Mies kuin meni viemää riepukuormaa eli muuhun rahtii, se toi Pietarista värrii ja muita aneita, millä saatii ehtapunaista. Matarakuokat jäivät kaikki ruostuma ja hävisiit tykkänää. Viellä mänivät tytöt ja morsijammet itse Pietarii ja toivat mielensä mukkaa kalleita kapineita.

Niin oli savakkoinkii kansa, vaikka niiten värillä ja vaattensortilla oli suuri eroitus. Savakot rupesivat pitämää viirukkaita hammeita kaupunnin värillä painetuista kankaista ja sinisii vaatteita, kaupunnin kankaasta tehty liivit, röijyt, esiliinat, kaulavaatteet, kalleet turkin päälykset ja verkaviitat, miehille kalleet saappaat 7 ja 8 R maksavii. Kaikkii paljo rahhaa tarvittii.

Se ylpijä ja kallis vaatten muoti kesti usijampii vuosii, noin vuoteen 1837 asti. Silloin oli pappi R- E Kivennavalla Provastin viran toimittaja ja Valkjärvellä M – H Provastin viran toimittaja; niiten aikanna olivat suuret herätykset liikkeellä ja niinä aikoinna alkoivat vaatteen varret muuttuva. Se oli Valkjärvellä Oravaniemen kylässä kuin kaksi sisärystä tulivat herätyksee; yks niistä, joka oli vielä naimata, jätti pois rekkopaijan ja kirjutetun kostelin ja kirjavan esiliinan ja ei niitä ennää päällee pannut. Se sortti alkoi näyttää muistaki hyvälle kuin olivat valkijat paijat ilman rekota, valkijat kostelit ja esiliinat. Siintä ajasta alkain alkoivat vähitellen jäätä paissi rekkopaijat ja muut sellaiset kostelit ja kirjavat esiliinat.

Niinä aikoinna ei sen tähtee paljo verkaviittoi pitetty, vaan miehillä olivat valkijat pitkät viitat, levijät ja ryntäiltä, menivät niin paljo pääletykse, ettei paljo kaulaakaan näkynnyt. Niissä oli kolme mustaa samettinauhaa tuuman leveyttä ympäri kaulan [kuva tämän tyylisistä viitan koristeista] aina vyöhön asti ja yks alas helmaa päälimäisessä liepeessä. Ja olivat valkijat kostelit, pitkät, miehillä saman sorttiset kuin viitatkiin.

Vaan jälkee sen ajan noin 1845 aina nykyseen aikaan asti rupesivat melkein kaikki pitämää sinisii ja kaupunnin kankaasta tehtyi vaatteita, niin miehet kuin naisetkki. Äyrämöiset naiset jättivät kaikki pois rekkopaijat, kirjavat esiliinat ja kaikki muut sellaiset ja kaikki ne kapineet ostettii kaupunnista. Niin nyt ei enään ole paljon eroitusta kuka on äyrämöine kuka savakko.  Niin ovat olleet muutteet vanhoista ajoista nykyiseen aikaan asti.

Vaan nytki vasta nykyinen kansa oikein mutkitella ossaa vaatteihen kansa. Nyt ei kelpaa ennää kahta vuotta yks vaatteen sortti, vaan pitää oleman joka vuosi uus muoti, enemmite miespuolissa. Se oli noin vuonna 1840 paikoil kuin alkoivat kaikki pittää sinisii. Se ensimäinen sortti oli omakutomasta hienommasta sarasta, painettu siniseks, tehty vähän sertukin mukainen, helma takantapäi auki; se kutsuttii jäntrikki. Niitä oli toisilla kaupunnin verasta, toisilla taas omatekoista. Se kesti sentähe muutaman vuoten, siitte tuli toinen sortti. Se tehtii vyön kohtalta ympäri ruumiin paljo poimui eli kurreita polviin asti pitkä; se sanottii kuitsaveikka [katsaveikka]. Ei se kauvan kelvannut; siitte ostettii Pietarista valmeita, saman sorttinen teoltaa kuin kutsaveikka, vaan oli pitkä, liki maata vetoine – ei se kauvan kelvannut eikä sitä saanut yhessä vuotes riki pitetyksi, niin täyty antaa räätänin kättee purkaa ja tehtä paltto. “Kuin näkkyy muillakii olevan palttu, niin en minä käy tätä pitämää”. Niitä tehtii verasta, niitä tehtii nantkista; “ei tää kelpaa, eihän nantki ole vahvaa,” siitte tehtii satinasta; ”no kas sehä nyt on sorjaa ja vahvaa”. Eipä sekään kauvan kelvannut. Verka on parasta. Nykyiseen aikaan kutovat itse verkaa jotenkii hyyvää ja painattaat kaupunnissa, toiset taas ostaat. Vaan se räätänin työ, se pitää oleman vähän ajan perästä taas uus sortti ettei niitä ossaa sannoo. Niin on naisiinkii vaatteen kansa; ensimmältä pitivät nantkiliivit ja -röijyt, satina ja vihtoorii, vaan nyt kuin palttui pitetää, niin ei kelpaa naisillekaa muu kuin verka. Esiliinat ja kaulavaattet kaikki ostetaa. Niin on vaatteen kauneus ja ylpeys saanut vallan. Nuoret ja keski-ikäiset ei nyt muusta huoli kuin vaan osajaisiit niin käyttää, että näkyis kaikista ylimäine vaatteissa, hevoisiin ajo kaluissa, raskissa, kiessissä, sahkaissa [?] ja muissa kapineissa. Näin on nyt vaatteenparren muoti tällä ajalla; vanhanaikane vaatteet sortti on niin katonnut, ettei nykyinen kansa ensinkää usko, että sellaine vaatteenparren muoti on ensinkää ollut.

Edestäpäin kuvattuna miehen puolipitkä takki.
Katsaveika, ei paikkatietoa. LHMVHMAE15231

Nykyisen ajan käytännöistä ja häiten pitoista vanhan ja nykyisen ajan suhteen. Ja kuinka on ollut käytös vanhempain ja lasten suhteen

Niin kuin jo on kerrottu kahtesa etellisessä osassa, niin nyt tässä kolmannessa osassa sanotaan, kuinka vanhaan aikaan häitä pitettiin vuosinna 1800 ja ennen sitä. Niillä ajoilla oli morsiammilla ruunu päässä kuin menivät vihille ja aina siihen asti kuin tulivat sulhaisen talloo. Se oli tehty sinisestä verasta niin kuin tuohirotti, siinä olivat vaskiset heltuttimet niin kuin puolan lehet.

Ne häät pitettii syksyllä, enemmite joulun aikanna. Kuin tulivat hääaamunna puhteen aikanna sulhaisen talloo, niin puhemies meni ensin tuppaa kysymää kortteerii. Siinä kuin haastelivat ja juttelivat mitä osasivat, niin meni puhemies ulos ja tuvassa hääväki alkoivat laulaa. Sitten menivät vieraat tuppaa ja pöytää perämaalle ja kuin talon väki lopetti laulun, niin vieraat alkoivat, ja niin vuorotelle lauloivat monet värssyt virsikirjasta ja sijonista. Siitte syötii ensimmäine ruoka. Hääväjen perreemies siunais ruuvan ja kiitti. Siitte menivät maate huoneehe vuuville. Morsijan vietiin ensi, siinä lauloivat nuuvemiehet jonkuun värssyn aviojosäätyvirsistä ja menivät huoneesee nuuvemiehet etellä ja morsijan ja kaaso perästä. Siitte kaaso otti morsijammelta ruunun päästä ja riisu päälysvaatteet ja pani vuoteehen, siitte annettiin sana tuppaan ja puhemies lauloi muutaman värssyn ja menivät puhemies etellä ja sulhaine perässä ja toine puhemies huoneesen. Puhemies riisui sulhaselta päälysvaatteet ja sai männä vuotesen. Siitte lauloivat värssyn ja menivät tuppaa ja puhemies pani huoneen oven lukkoon. Hääväki olivat tuvassa ja ottivat ryyppyy. Viinaa oli vaan, kahvii ei ollut ensinkän. Miehet istuivat pöytässä ja laulelivat kauneita runovirsijä ja olivat hiljaisutessa. Kuin päivä tuli, niin sulhaine ja morsija herätettiin ylös. Morsijammelle kaase pani hunnun päähä ja kaikki vaatteet: rekkopaita, valkija sarkatankki, kostel, punane hame mataroilla painettu, punaiset sukat, uulattikenkät, kirjava esiliina, viitta päälle ja suuret röpykkäät sormikkaat kättee; ja menivät tuppaa morsijan sulhaisen rinalle. Pöytää tuotii ruoka, lauloivat muutaman värssyn avijosäätyvirsistä, siitte siunattii ruoka ja syötii, kiitettii ja laulettii värssy ruokavirsistä. Siitte mentii huoneese ja kaase ja morsijan panivat lahjukset vakkaa ja morsijammen veli eli jokkuu muu sukulaine vei tuppaa ja sulhaine ja morsijan ja muu joukko menivät perässä. Ensi laulettii värssy ja ruvettii jakamaa lahjoi. Sulhaisen vanhemmille annetti paita ja muille likisukulaisille isännille kintaat, emännille sukat, miehille nästyykkii, naisille esiliinoi ja niin etes päin. Lahjoi jakamisen aikanna lauloivat miehet kauneita runovirsii, ei mittää hävytöintä, vaan neuvoksi sulhaiselle ja morsijammelle. Siitte kuin oli lahjat jaettu, niin menivät huoneese ja veivät vakan ja tähteet pois. Huoneessa oli ruokaa, sai syötä kuka tahtoi. Taas menivät tuppaa ja käivät syömää kaikki hääväki. Tavallisesti aina ruoka siunattii ja kiitettii ja laulettii.

Siitte tuotii pöytälle seula ja ruvettii kertaa juomaa. Morsijan oli täytessä vaatteessa, sormikkaat kätessä, talteriki oikijassa kätessä ja viinaryyppy talterikin päällä ja käivät kaasen kanssa ympäri tuppaa. Joka hengen etessä kaase kehoitti ottamaa ryyppyy ja panemaa rahhaa ja kuin panivat kuka mitenkii, niin morsijan vei ne pöytälle seulaa ja taas toisen ettee talterikin ja viinalasin kansa. Sitä tehtiin niin kauva kuin tuli joka hengen etestä käytyksi kolme kertaa. Siitte viskoivat viimeiseksi rahoja seulaa vuorotelle nuuvemiehet ja hääväki. Siitte vietii rahat huoneesen ja käivät syömää ja siitte oli vähän joutoaikaa. Vanhemmat miehet lauleliit runovirsijä. Nuoret miehet jos jokkuu vähän tanssais, yks eli kaks kerrastee. Suuri joukko ei koskaan tantsinnut. Naiseläjät ja tytöt ei ensinkää osanneet tanssii ja tytöt ei paljon käynetkää häissä, mitä jokkuu liki sukulaine. Vijonin soittoa ei ollut ensinkää.

Kaikki oli hiljaisuus ja niin oltii päivää asti. Siitte laitettii viimine ruoka. Siinä oli keitetty munamaitoo ja talkkuna ja kaikenlaista muuta ruokaa, vaan vehnäisii ei ollut. Vieraat piti toimittaa ruokasiunaus ja kiittää viimisillä ruvalla ja laulaa morsijammen veli eli jokkuu nuuvemiehistä. Siitte jokahine pois kottii.

Niin oli häiten muoti vanhaan aikaan. Suntakiltanna menivät morsijammen talloo, maantakaamunna varhain sulhasen kottii ja tiistakaamunna pois.

Niin elivät ihmiset entisinä aikoinna, vaan nyt on kaikki toisin muuttunnut. Kuin on turhuus ja ylpeyys saanut vallan vaatteenparessa ja muussa elämässä. Entiset ihmiset pitivät omatekoista vaatetta. Villat saivat omista lampaista. Pellot kasvoit pellavasta. Värit saivat omista maista. Lahjukset häissä olivat omatekoista. Mitä häissä tarvittii ruokaa ja juomaa, kaikki oli oman maan kasvaa. Mittää ei tarvinnut ostaa. Jos niissä vanhanaikaisissa vaatteissa oli turhaa koristusta, niin ne kuitenkiin olivat omatekoista.

Ihmiset elivät sovinnolla, olivat suuret talot, maanviljelykset ja työsijat olivat hyvässä meininkissä. Elatuksen saivat omasta maasta. Rahtii ja muuta reisuu ei käyty. Mitä tarvittii rahhaa, se saatii omasta elämästä. Möivät voita, vasikkoi ja porsaita. Saivat niin paljo kuin tarvitti ostaa suolaa ja rautaa. Eikä rautaakaa niin paljo tarvittu, kuin ei ollut roskii eikä kiessii. Vanhaan aikaan ei ollut ensinkään kärrii. Portissa (hollissa) käytii purilaihen kansa. Sonta vetettii reen kansa ja puut ja kaikki metsän tarpeet vetettii talven aikanna.

Oli se kyllä hyvä ja kiitettävä vanhan ja nykyisen aja suhteen, kuin siihen aikaan ei herrain hallituksesta mittään tijetty, metsät olivat jokkaitsen omassa hallituksessa, saivat raata kaskee niin kuin tahtoit, metsät olivat sentähe paremmat, polttopuita sai suomailta ja poltettii kaski puita ja aitanikkoo; lehot saivat kasvaa, niin sai hakata kaskee joka vuosi. Nyt ei anneta kaskee, metsät ovat sentähe huonommat, pellon kasvut eivät piisaa elatukseks. Ajat ovat kovat kaikin puolin. Ennen olivat verot helpot, ei ollut kolmattakaan ossaa sen suhtee kuin nyt. Mitä vähän oli, se maksettii luonnossa. Nyt on verot kalleet ja kaikki tarvitaa rahassa maksaa. Ennen ei ryöstöherroi tunnettukaan, nyt ne on joka päivä kylässä. Vanhaan aikaan ei tunnettu tuomariikaan, kuin käräjää ei ollut likempännä kuin Viipurissa. Jos on syy herroissa, niin on asujissakiin, kuin on ylpeys ja koreus ja muu turhuus saanut vallan. Nyt tarvitaan paljo kallessa vaatteissa, hevosiin ajo kapineis. Täytyy mennä rahan pyytää rahtii ja rievun aijo. Siellä ollaa koko talvet ja viellä puolen kessää. Millä ne työt kotonna tehtää. Maan ruukkaamine ja viljellys jääpi huonolle meininkille, leivästä tule puutos. Mikäs muu etteen tule kuin velateko ja ryöstö.

Suurimmasti on se valitettava, että lasten huono kasvatus saattaa monet turmijot sen tähtee kuin ei vanhemmat ota pahaksi, jos lapset mitä tekevät ja miten elävät. Sen tähteen ovat monet häpijällisetkii työt tulleet maakuntaa, kuin ei lapsia pitetä kurin alla vaan viellä kehuvat ja kiittelävät niiten elämää. Moni isä kehhuu ja sannoo: Kas minulla on sukkela poika, kyllä se ossa kottii tuota, vaikka se pojan sukkeluus on saattanut isän vanhanna kerjäämää. Kyllä voisin totistaa vaan ei sovi näihin kertomuksii ylös ottaa. Kuin poika tulee sille isälle, että se ossaa hevoisen valjastaa, niin isä antaa sille rahat ja se männöö rievun aijoo eli vain ostaa ja kuin se saapi vähän voittoa, niin ei se tarvitse enään tehtä lukkuu eikä litvinkii isällee. Se meni tois[??] eikä kysy isältää, jos kotonna on mitä tehtävä taikka ei ja niin viettää aikansa reissun päällä, vaihtaa hevosii, ostaa kalleita kapineita ja niin tulevat suuret velat talloo. Ja jos isä on viellä riski mies, niin tule ero pojan kansa, poika saap mennä mihin tahtoo. Niin tulevat monet kulkuläksijämmet. Ja kuin ei ne ole tottuneet työtä tekemää isän kotonna, niin ei ne taivu läksijämmennäkään työhön. Jos niitä menet pyytämää päivätyöhön maksoa vastaa, niin ei ne tule, vaan ne menevät omillee kuka Viipurii säkin kansa rievun aijoo, kuka komustammaa. Täällä on semmoisii jokkii (Salenius: Sadejoki Valkjärven ja Raudun rajalla, Lintulanjoki Kivennavalla ja eräs joki Uudellakirkolla)niissä on sellaisii kommui (näkinkenä). Niiten siisässä on semmoisii pärly (päärly) kiyvii. Jokkuu sattuu löytämää sellaisen että maksaa paljon, 15 ruplaa ja niin etespäin, vaan ei niitä saa joka mies. Yks saap, kymmenä jääp ilma. Ei joen pohjasta ole niin otettava. Kyllä kommui on paljon, vaan ei joka komus ole päärlykiyvee. On sellaisiikiin seikkoi isän ja pojan välillä, että isä ottaa ja tekkee velkaa niin paljo kuin saapi pojan tahtosta ja käskystä. Ja kuin näkevät ettei enään saa velaks, niin poika toimittaa itsellensä hovin kautta isännän hallituksen ja isä pannaa renkiiksi ja kuin velkamiehet alkavat tahtoa omijaa, niin poika sannoo: en minä ole sinulta ottanut. Kuin isä on tehnyt velkaa, niin maksakoo. Talo on minun, hän on reki, minä olen nyt isäntä. Ja niin sujuvat ihmisten velat ja muut asijat.

Näin on ajat ja ajan käytännöt nykyisinnä aikainnen vanhan ajan suhteen sekä vaatetten koreutesta ja muusta itsevaltaisuutesta. Se käsky on tullut unhotuksee kuin sannoo: sinun pittää kunnijoittaman isäi ja äitijäs, ettäs menestyisit. Se tahtoo sannoo, ettäs olisit onnelline eläissäs maan päällä.

Lisäys näihin kertomuksiin Itä-Suomen elämän vaiheista waatteen parren ja häiten pitämisen suhteen:

Niin kuin se on sanottu, ettei nykyiseen aikaan ole suurta eroitusta savakkoin ja äyrämöisten vaatteilla, miesväellä ei ole mittään eroitusta; kyllä nyt pitävät harmaita viittoi ja paltui, vaan niitä pitävät molemmat, niin savakot kuin äyrämöisetkii, vaan onha niissä naisväen vaattes se eroitus, että äyrämöiset pitävät yksvärisii hammeita ja körttilöi, punaisii hammeita keltane verka helmassa ja punaisi ja mustii körttilöi, punais verka helmassa. Se on eroitus hammeen ja körtin välillä, että hammeet ovat kaikki villalankoista vaan körtti on loimet rihmoista ja kutteet ovat villalankoista. Vaan savakkoin hammeet ovat kaikki loimet rihmaista ja kutteet villalankasta ja kutsutan sentähe hameeksi savakkoin sotissa, vaan äyrämöiset sanovat puolvillaista körtiksi. Savakkoin hammeet ovat kutotut moniväriset, viirukkaat. Viirut ovat pitkin ruumista. Niissä ei pitetä mittää helmusta, ja nyt alkavat kuttoo poikki viirusii. Se on nyt eroitus niissä hammeissa äyrämöisten ja savakkoin vaatteissa.

Nyt ei ennää rekkopaitoi kukkaan ole tehnyt yli kymmenän vuoten, jos jokkuu viellä on vanhoi. Vaan liivit ja paltut ovat kaikki yhtäläisii sinisii, esiliinat ja kaulavaatteet ovat kaikki kaupunnista ostettu, turkit kaikki sinisen verkapäällyksen kansa. Vielä on muutamii valkeita viittoi äyrämöisillä etestä kirjutettu punaisen lankan kansa, vaan ei niitä joka räätäni enään tee. Ja niin kuin on jo mainittu kaikista vaatteen sortista etellisissä osissa, niin alkaan nyt jo kylläksi sanottu vaatteenparsista.

Nyt oli vähän lisäksi sanottava häiten pitosta ja alasta. Se on jo vanha tapa, ja yli kolmekymmentä vuotta kuin lahjat ensi jaettii ja välillä syötiin ja siitte morsijan kävi kertarahhoi ajamassa talterikin kansa ympäri tuppaa. Nyt tämän kansan aikanna ei niin tehtä, vaan kuin lahjat annetaa niin siinä samassa pitä paneman raha seulaa ja jos jokkuu juop jonkuun muu kappaleen kertaa niin pitä nimitettämän siinä samassa. Ja niin kuin on myös sanottu, että pantiin vuvville, se on morsijan ja sulhaine vietiin tupaisee makkaamaa (täällä Itä-Suomessa kutsutaan vaateaittaa tupaseks) vaan sitä vuvville panemisen tappaa ei enään pitetä. Se tapa on jäänyt pois jo viis vuotta takaperin. Vaan mitä nyt häiten pitoin ja alai tule, niin nyt on se kahvin juomine vallan päällä ja vehnäiset muut kalleet kaupunnista ostetut syötävät ja juotavat. Vanhaa aikaan ei mittään ostettu. Nyt on vijonin soitto ja tantsu vallan päälä, niin että koko hääjoukko tantsiivat paitsi vanhat. Nyt ei lauleta mittää runovirsii, vaan jos on saatu jokkuu turha ja mitätöin sana, niin sitä yhtä sannaa huutaa mojottaa koko hää ajan. Minä olin yksissä häissä naapurissa. Kuin sulhaisjoukko aamulla tulivat, niin kuulu laulu jo virstan päästä. Minä ajattelin kuinka pitkähä toi virsi lienöö, kuin se niin kauvaa kuuluis ja kuin ne tulivat häätalon pihalle, niin yksi mies laulo, mojotti, eikäs muut siit laulakka kuin lukkari ja kukka eikäs muut siit laulakkaa kuin lukkari ja kukka [sic]. Ja sitä kahta sannaa kesti koko hää ajaksi. Muutamii vanhoi miehii on viellä kuin vähän muistavat runovirsii, vaan ei nuori kansa niistä huoli, vaan heillä pitä oleman kaksisanaiset joka vuosi uutet laulut ja sellaiset mitkä ei ole mittää. Tällä paikalla on yksi vanha mies, joka laulaa niitä mitä on vanhoista sanomalehissä präntätyi. Jos muistasin, niin ottasin ylös muutaman sanan.

Tuopa likka kaunis likka kanteletta soittaa
Monen miehen hyvän mielen sillä sitte voittaa
tuon käsissä, tuon näpissä kielet kauniist kapsaat
tuon nuo sormet sekä kynnet nopijasti napsaat
soita likka kanteletta ja jaanittele juttui
nuoren ilot naisen naurut pijan sulta puuttuu
siin se leikin loppu on kuin piika vaimoks muuttuu
soita siitte kaunis vaimo viellä kanteletta
tuuvittele lapsijai ja ilahuta miestäis
soita sorsan kanteletta vesillä kuins kuljet
niin sä monen pahan mielen ulos sillä suljet.

Kyllä Sakkolassa lauletan paljo runovirsii, vaan ne ovat sellaisii kakspuolisii. Ensin hyö moittivat ja parjaavat sulhaisen ja morsijammen niin että ne on paljo kehnommat kyntyvättii, niin että välistä tule kova riita ja rähinä hääväen kansa ja kuin hyö saavat kaikki haukkumissee lauletuksi, niin hyö kääntävät toisen lehen ja rupijaat kiittelemmää ja kiittävät ja kaunistavat, niin etei ole maasa vertaista. Tällä paikkakunnalla vanhaan aikaa lauloivat kauneita runovirsii, niin kuin huoneen speilii ja taitavainen talon mies, jotka ovat vanhaan aikaan präntättynnä. Ja jos mitä laulaavat toisiltaa opittui ja kuultui, niin ne ovat kaikki yks puolisii sulhaiselle ja morsijammelle nevoksi. Kyllä minä niitä paljonkii kuulin nuorenna ollessain, vaan enhä minä niitä ennään muista. Jos taitasin saata, niin ottasin ylös muutaman sanan. Voivat ne jo präntistäkiin olla, sitä en tietä, ja olkoon kuinka hyvänsä. [3]

Hääruno morsijammelle neuvoksi

Kuuletse neito kuimie laulan
Kuuletse neito kuimie laulan
ota itselleis apiksi
mitä mie tässä sanelen
sinulle sitä puheelen
älä niin suostu sulhoheisi
ettes muista muita töitä
ajatella askareita
ala aamusta vanahin
nouse ylös enne muita
käy sie ulkoonna usehin
käy sie kuuta katsomassa
ilmaa ihailemassa
jokos on nuoren nousun aika
otavas on nuoren nousu
ei oo kuussa ei kukassa
kuin on pursto ?ahjaseene
sarvet on suvehen piini
silloin on nuoren nousun aika
Kuin tulet ulkoonta tupaana
ota siit tuli tupaanna
lähe siitte läävän töille
olet lehmille olaata
laita lehet lampahille
heitä heinät hienommille
eläville ensi työksi
vasikoille valmihiksi
hevoisille tarpeheksi
tule siit kolmenna tupaana
lehtiluuta kainalossa
vesikoppane kätessä
pyyhi penkit pyyhi pöyvät
lakasele lattijaine
ole aina ahkerasti
talon töissä toimelline
kanna puita kiukuvaana
älä halkoi valitse
ota halko haapanenki
koppaa halko koivunenki
ettei anoppiis sanoisi
jokos on piru pinolla
pinojaini purkamassa
halkojai valitsemassa
ole nöyrä kuulijaine
kaiken päivän käskylöille
ahkeraitse aina olla
talon töissä toimelline
ole liukas liinnolle
sekä neuvolle nopija
ole aina kuulijaine
anopilleis ja apelle
sulholleis sitä paremmin
viellä muillekiin väelle
kuin käyvät kylän emännät
sekä naiset naapurista
nuo siitte kohta kysyvät
anopiltais ahkerasti
millen on minjä mielestäisi
onko tuo nöyrä neuvolleisi
käskylleisi kuulijaine
sanoilleisi suostuvaine
anoppi hyvän tapaine
tuo totella vastajaapi
jos on kaunis kasvoiltaase
ja ihaana varreltaasi
tavoiltaa sitä parempi
käytännöiltä taitavampi
tuo on aina aamusilla
ylähällä enne muita
ahkerasti askareissa
kaiken päivän käskemäätä
talon töitä toimittapi
aina mielellä hyvällä
sekä vähän nauru suussa
viell on illaksi iloine
viellä miehetkii puhuvat
on tuo tuossakiin talossa
minjä muiten mieltä myöten
taipuvaine tahtoltansa
talon vääjen tahton kansa
ei oo suunna eik uo päännä
eik uo kieli l?kk?rinna
hiljaisesti hallitsoopi
tapojasa tahtovansa
kotonnansa naapurissa
viellä muissakiin kylissä


Kuuletse sulho kuimie laulan
sinulle vähän puhelen
kuin sie neuvot nuorta neittä
älä huuva muiten kuullen
jos on tuossa neuvomista
neuvo nelisnurkkasessa
sano sammal huonehessa
ettei kuulusi kylälle
kyllä nuo kylän asujat
juttelevat joutavija
älä sie sulho nuosta huoli
itse sie kotonna tijät
tunnet puolisois paremmin
olkaat aina kahten puolen
toinen toisellen avuksi
yksinnään on aina yksin
jos oot kohta lankemassa
ei uo toista auttamassa
kahten on aina parempi
talon työitä toimitella
askareita ajatella
kuule sulho taitavaine
mitä mie viellä sanelen
älä sie liiku niillä teillä
missä viina viivyttääpi
viina viepi miehen mielen
viisahankii villitsääpi
mies kuin velkaa vetäpi
joka ryyppääpi rysyltä
kohta jäävät konnun toimet
työt talossa turmijolle
ole aina uskolline
kaupunnissa käytessäisi
toimellinen talossaisi
kotonnasi pellollaisi
ahkeroitse aina olla
sulho kaunis taitavaine
asjoissaisi onnelline
osasit valita vaimon
löysit oikijan avijon
toveritsan toimellisen
se on itselleis iloksi
muille mieli suosijoksi
kuin sie valjastat hevoisen
kirkon luokse männäkseisi
vaimo on valmis p?julle
rehelline rinnallaisi
saahkassais sorija neito
neito kaunis kannoillaisi
komijasti kaunistettu
vaattehilla valmistettu
vaatteet on oma tekoiset
ommeltu omin kätöisin
tikkaeltu taitavasti
kirjuteltu kaunosesti
sorijasti sommiteltu
se on itselleis iloksi
sekä nähtä muittenkii
vaimo kaunis ja vakaine
toveritsa toimelline
taitava talon eläjä
kauniist kankahat kutopi
vaattehiksi valmistaapi
suokoon teille suuri luoja
onnee omassa kotonna
rakkautta raitijutta
terveyttä ja ilova
rakkaus ja terve ruummis
t?v?na on täytelline
kumppaneilla keskennänsä
olkoon sillää jääkään tällää
paremmille laulajille
runsahammille runoille
se on aina virren loppu

[1] Ruotsalainen kyynärä on noin 60 cm, venäläinen noin 70 cm. Kortteli on neljännes kyynärää. Säilyneet Äyräpään kihlakunnan talviesiliinat ovat pituudeltaan 60–81 cm, keskimäärin 67,6 cm, ja leveydeltään 51–63 cm, keskimäärin 59,5 cm.

[2] Lemmetty ei muualla tekstissä mainitse valkeaa päävaatetta, jossa on nyytinkiä

[3] Ymmärsin tämän niin, että Lemmetyn seuraavaksi kirjaama runovirsi saattaa olla peräisin kirjallisuudesta eikä elävää suullista perinnettä enää tuohon aikaan.

Lähteet

REM: Venäjän etnografinen museo; KA/K/KK: Kansallismuseo, Museovirasto; LHMVHMAE: Lahden museot; EKME: Etelä-Karjalan museo; NM.: Nordiska Museet; NM: Néprajzi Múzeum, MAE: Kunstkamera.

Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki

Lue myös

Kansanpuku Kirvussa 1800-luvun alussa
Standard
Kirvun vuonna 1816 valmistunut kirkko mustavalkokuvassa.
Käsityöt

Kansanpuku Kirvussa 1800-luvun alussa

Kirvun kappalaiselta Andreas Haliniukselta (Antti Komoinen) on säilynyt kertomus kirvulaisesta kansanpuvusta 1800-luvun alussa. Todennäköisesti katkelma on peräisin käsikirjoituksesta “Hushållnings Calender för Kirvus Kapellgäll År 1816” [edit 3.7.2025: ei ole], mutta otsikostaan huolimatta käsikirjoitus lienee myöhemmältä ajalta, kirjoituksessa mainitaan vuosi 1826.

Edit. 9.4.2025: Katkelmasta löytyy ainakin osia Haliniuksen muistiinpanoista Kirvun haudattujen ja kuolleiden luettelosta 1763-1796
Edit. 3.7.2025: Nyt viimein löytyi mainittu Kirvun talouskalenterin teksti vuodelta 1916.

Andreas Halinius syntyi Halisen kylässä (siitä nimi Halinius) Maarian pitäjässä Turun läänissä vuonna 1768. Halinius opiskeli Turussa, jonka jälkeen vuonna 1795 hänet nimitettiin apulaispastoriksi Taipalsaarelle ja 1799 Vehkalahdelle. Halinius osasi venäjää, minkä takia hänet lähetettiin juuri vanhaan Suomeen. Vuonna 1802 Halinius siirtyi Kirvuun. Kirvussa hän papintyönsä ohella paitsi tallensi kirvulaista kansanperinnettä, pyrki hän myös parantamaan paikkakunnan oloja perunanviljelyn edistämisen ja rokotuskampanjan muodossa. (Borgå Tidning 1844:28.) Lisäksi Halinius kirjoitti päiväkirjaa 1803–1834 – varmasti arvokas lähde, jota en ole onnistunut paikantamaan [edit. paikannettu].

Teksti on käännetty ruotsinkielisestä käsikirjoituksen kopiosta (Museovirasto). Käsikirjoitus on ihan hyvää käsialaa mutta kieli vanhahtavaa. Tekstissä käytetään esimerkiksi vanhoja kirjoitusmuotoja sanoista, ja minusta tuntuu että sanoja käytetään myös eri merkityksessä kuin nykyruotsissa. Tässä on paras mihin itse pystyin. Tekstiin on hakasulkeilla merkitty ne kohdat, joita en osannut kääntää sanatarkasti, yleensä tässä on kyse muutamasta sanasta. Vyöllisiin liittyen poistin kokonaisen lauseen, koska en siinä kohtaa ollut ihan varma miten asia tarkalleen on ilmaistu. Alkuperäisen tekstin kopioon pääsee tutustumaan Museovirastolla. En voi ladata kopiota tästä kopiosta nettiin – tekisin niin jos saisin – sillä Museoviraston aineistojen käyttöehdot kieltävät kuvatun aineiston uudelleenjulkaisemisen.

Lisäksi, tekstin perään on lisätty katkelma Kirvun talouskalenterin v. 1816 käännöstä, joka on peräisin Aulikki Ylösen Kirvun kirjasta. Kirjaan otetussa versiossa on kokonainen kappale, jota museoviraston kopiossa ei ole. Löysin tämän käännöksen vasta, kun olin tehnyt omani ja käyttänyt siihen monta tuskaista tuntia aikaa. Muutoin Ylösen kirjan käännös on hyvin samanlainen omaan käännökseeni verrattuna, paitsi mielestäni se muutamassa kohtaa oikoo ja ainakin minun lähteenä käyttämässäni käsikirjoituskopiossa paljinsoljen leveys on yhden sormen mitta eikä kolmen sormen leveys niin kuin Ylösen kirjan käännös väittää.

Alkuperäinen teksti (käännös)

Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön.

1802. Kirvun kappeliseurakunnan miesten ulkoasu koostuu vaaleanharmaasta sarkakauhtanasta, ”viitta”, jossa on leveät kädentiet, messinkinappien kanssa tai ilman, niskasta polveen pitkä ja ei peitä rintaa, samasta kankaasta olevasta ja saman värisestä liivistä, jossa oli kaksi taskua, tai sen sijaan hihoilla varustetusta liivistä, jota käytetään sään mukaan kauhtanan sijasta, siksi se on varustettu messinkinapeilla. Musta huopahattu jossa pyöreä, matala kupu ja aika leveät reunat, mutta talvella sininen sarkamyssy, jossa on musta lampaannahkareunus ja lampaannahkavuori. Talvella käytetään lampaannahkaturkkia, joka on samankokoinen kuin kauhtana, kuten myös lyhyempää lampaannahkaturkkia, jota käytetään edellä mainitun vaatteen alla, ja jossa yleensä ei ole hihoja. Pari mustia sarkahousuja, jotka ulottuvat kantapäähän, joissa on solki tai nauha kauluksessa ja leveä sepalus. Polven alapuolella housut on köytetty villalangasta kudotulla nauhalla, aikaisemmin nahkaremmeillä, joissa oli monia messinkiholkkeja. Lyhyet villasukat ja/tai käytetty pellavariepu. Korottomat kengät, joissa on leveä ja pitkä varsi, joka avautuu kantapään yläpuolella ja pitkät mutta kapeammat nahkaremmit, joitain kortteleita pitkät, joilla varret sidotaan. Nahkavyö, tai villalankainen nauha, jossa on solki, joka on vyötärön ympärillä housunkauluksen yläpuolella. Tässä vyössä on kiinni pieni nahkapussi, jossa on lukko, joka suljetaan messinkinapilla. Tässä pussissa säilytetään tuluksia. Vyössä roikkuu myös tuppi, jossa on vuolupuukko, jota voidaan käyttää pöytäveitsenä, puukahvalla. Sarkaisten kauhtanan ja housujen sijaan käytetään samoja vaatteita myös palttinasta tehtyinä. Missään vaatteissa ei ole vuorta. Valkoinen paita, hienompi tai karkeampi, ilman kaulusta. Kaulavaatetta ei käytetä. Aikaisemmin käsiteltyjen kenkien, joita kutsutaan nimellä ”upokkaat”, sijaan käytettiin erityisesti menneinä aikoina ja kesäisin tuohikenkiä. Kauhtanoissa ei ole taskuja. Samoin turkit, jotka ovat myös ilman päällyskangasta. Miehet kulkevat kaikki leikkaamattomilla hiuksilla, mutta vain harvat eivät aja partaansa tai leikkaa partaansa.

Konfirmoimattomat tytöt kulkevat hiukset avoinna ja päässään kahden keskisormen levyinen nauha punaista verkaa, ennen sinistä verkaa, jollaista jotkut vanhat piiat (“ålderstigna pigor”) vieläkin käyttävät. Nämä nauhat on nastoitettu tuuman leveällä, ¾ tuumaa pitkällä tinaisella väkäsellä. Sellainen kuuluu heidän kirkkopukuunsa ja sitä kutsutaan ”säppäliksi”.

Konfirmoidut tytöt letittävät hiuksensa kummaltakin puolelta päänauhalla. Letit kohotetaan toisiaan vasten, ja ne yhdistyvät toisiinsa siten, että ne muodostavat kaksikätiset korkeat länget. Nämä kääritään uudelleen kirjavalla villalankaisella nauhalla, jossa on enemmän punaista kuin sinistä. Kummankin letin juuresta kulkee kapeampi nauha, keltaista villalankaa, niskaan josta ne ovat lujasti kiinni, niskasta roikkuu kaksi tuuman leveää ja kolme korttelia [45 cm] pitkää nauhaa punakeltaista villanauhaa, ja samanväriset tupsut. Edellä mainittu säppäli ympäröi lettien juuria ja peittää ohuemman keltaisen nauhan. Se kuuluu heidän kirkkoasuunsa, mutta säppäli on vain heidän pyhäpäivän hiuslaitteensa. Arkipäivinä he kulkevat kuten kaikki nuoremmat hiukset auki ja alaskammattuna. Kauppiaalta ostettuja lasihelmiä. Keho ympäröidään hamppupalttinaisella kankaalla, mutta pyhäpäivinä ovat yliset hienompaa kangasta, pellavapalttinaa. Pyhinä käytetään myös erityistä ylispaitaa, jopa hihojen kanssa, ja leveä, lyhyempi kuin äsken mainittu, joka ulottuu pohkeeseen asti. Näiden paitojen sepalus kiinnitetään leuan alta. Alapuolella oleva paita pienellä hopeasoljella mutta ylempi paita, ja jos se on ainut paita, suurella pyöreällä vähintäänkin halkaisijaltaan sormen mittaisella hopeasoljella. Köyhemmät käyttävät tinasolkea. Valkoisia pellava- tai villasukkia käytetään vuodenaikojen mukaan, erityisesti kirkossa. Syksyisin ja keväisin käytetään myös villaisia puolisukkia, jotka ovat mustia, samoin kirkossa ja aina tuohikenkien kanssa. Pellavalankaisia puolisukkia tuohikenkien kanssa tai ilman, mikä useimmiten tapahtuu arkena ja pyhäpäivinä kotiympäristössä. Ja ne naisista, jotka haluavat olla kohteliaita mutta eivät ole pukeutuneet kenkiin, niin jättävät he tuohikenkänsä eteiseen ja tulevat paljasjaloin, kuten myös talvella jonkun arvohenkilön luokse.

Hame sarkaa, punainen, sininen tai musta, jossa oli helmassa tuuman levyinen sininen verka silloin, kun hame on punainen, mutta muutoin saman levyinen punainen verka tai myös keltainen villanauha mustan hameen kanssa. Hame riippuu navan alapuolella, siinä on leveä sepalus vasten napaa, ulottuu vain puoli korttelia [n. 7 cm] pohkeen alapuolelle. Sellainen hame roikkuu yleensä kiinniommeltuna, erityisesti kun se on uusi, siniseen tai valkoiseen sarkaliiviin. Puolihameet ovat myös sarkaa, niissä on leveät valkoiset, siniset ja punaiset raidat ja kolme tuumaa leveä punainen verka helmassa. Tämä hame peittää vartalon yhden puolen ylhäältä alas, [sivu on suurelta osin peittämätön, ja sitä peittää vain pellavavaate]. Tämä hame riippuu leveän kirjavan nauhan varassa, vironvyöksi kutsuttu, kustakin hameen yläreunasta sen puolen olkapään yli, jota hame ei peitä. Tämä hame, tai puolihame, ulottuu olkapäältä vastapuolelle lähelle kantapäätä. Sellainen puolihame vyötetään vyötärön ympäri pari tuumaa leveällä nahkaremmillä, jossa on lähes 20 kappaletta leveitä, lähes neliskanttisia messinkiheloja ja solki, asetettuna navan alapuolelle. Tästä vyöstä riippuu suuri messinkirengas, neljä tuumaa halkaisijaltaan [?!], sekä ympäröi messinkiristiä. Tästä renkaasta riippuu tuppi, jossa on veitsi, jossa [on puu- tai luukahva], jota käytetään pöytäveitsenä ja myös vuolupuukkona; sekä neljä tuumaa pitkä messinkisylinteri, jota ympäröi kapeampi valkoinen nauha, jossa säilytetään ompelulankaa, nappeja, neulaa ei käytetä [sekä pieni nahkakukkaro]. Sellainen vyö kaikkine varusteineen ympäröi vyötä kaiken aikaa paitsi öisin ja peittää hameen kauluksen, myös itse paidan, kun hametta ei käytetä erityisesti naimisissa olevilla, kuten kesäaikaan ja talviaikaan lämpimissä huoneissa, ja on niin tarpeellinen, ja sitä ei millään tapaa voida olla pukematta.

Kenkiä, joissa on korot, käytetään ainoastaan suurimmissa juhlissa, kuten esimerkiksi häissä, mutta useammin ilman korkoja, kuten talviaikaan ja lämpimänä ja kuivana kesänä kirkossa. Nämä kengät ilman korkoa kiinnitetään pitkillä remmeillä pohkeeseen. Joko mustaa tai harmaata sarkaliiviä käytetään vyön alla. Kaikki nämä peittää polveen ulottuva lampaannahkaturkki talvisin, sekä sarkakauhtana, joka on valkoisenharmaa, myös pellavakaftaani, jota erityisesti vanhemmat henkilöt käyttävät kesäaikaan, jotka ovat niin tiukkoja, että ne eivät peitä rintaa. Turkeissa ei ole päälliskangasta ja muutkin vaatteet ovat ilman vuorta. Kaikki naimisissa olevat ja ”lägrade personer” käyttävät valkoista liinaa, joka on kulmastaan taitettu [sykerön ympäri] ja vastakkainen kulma roikkuu selällä, mutta kaksi vastakkaista kulmaa sidotaan päälaen päälle. Suurina juhlapäivinä tämä liina on suurempi kuin tavallinen arkiliina, joka ulottuu hädin tuskin niskan alapuolelle.

Kapea esiliina, joka peittää edellä mainitun veitsen, sylinterin ja kukkaron, ja ulottuu hieman polven alapuolelle, on valkeaa palttinaa, joka on useisiin kaitaleisiin leikattu, ja jokainen leikattu kaitale, joiden näkyvissä oleva ympärys on ympäröity tummanharmailla pitseillä, pellavalangasta nyplättyjä. Talviaikaan käytetään sitä paitsi mainitussa päälaitteessa, jota kutsutaan ”hunnuksi”, päällä isompaa liinaa, jossa on useampia pitsejä, sitä kutsutaan ”päänästyykiksi”. Talvella käytetään reessä isoa musta- ja valkoraitaista villatäkkiä suojaamassa rouvaa ja lapsia säältä. Hunnutetut naiset eivät käytä säppäliä. Kaulavaatetta ei käytetä. Piiat eivät peitä koskaan päätään.

Nyt (1826) ovat naimattomat alkaneet jättää pois säppäliä, eli sitä parin sormen leveää punaista verkaa, jossa on tinanastoja, sen sijaan he käyttävät päässään melkein yhtä leveää mustaa silkkinauhaa, jossa päät riippuvat niskassa. Kuten myös ollaan lopettamassa messinkihelaisen nahkavyön käyttäminen, siihen kuuluvan veitsen, tupen, nahkakukkaron ja messinkisylinterin kanssa. Sen sijaan käytetään värikkäästä verasta tai muusta hienosta kankaasta tehtyä taskua. Nyt jopa yöpaidat ovat hienoa palttinaa. Kummankin tavan ovat omaksuneet sekä naimisissa olevat että naimattomat naiset.

***

Seuraava katkelma on oletettavasti peräisin samasta käsikirjoituksesta. Lähde: Ylönen, Aulikki. Kirvun kirja. Helisevä-säätiö, 1954.

“Talvella 1810–1811 alkoivat Kirvun miehet käyttää saappaita, leveitä venäläisiä turkkeja ja vaaleanharmaita kauhtanoita. Noin kymmentä vuotta myöhemmin tulivat muotiin leveät, mustat huopahatut, joissa sekä reunoissa että itse hatun kuvussa oli musta samettinauha ja suuri leveä solki. Samoihin aikoihin vaihtuivat entiset viitat rinnan peittäviin, valkoisiin, pitkiin sarkaviittoihin, sinisiin sarkaliiveihin, pitkiin, valkoisiin sarkahousuihin ja värikkäät pumpulikaulaliinat alkoivat koristaa kirvulaisen miehen kaulaa. Kirjavat kamelinkarvalankaiset vyöt, kaikkialla saappaat sekä kääntöpääveitset olivat silloin ‘viimeistä huutoa’. Hiuksia ruvettiin leikkaamaan. Naisväki alkoi myös pukeutua valkoisiin sarkaviittoihin ja valko-, puna- ja siniraitaisiin sarkahameisiin, joiden helmassa oli 3–4 tuumaa leveä punainen verkareunus. Vihreät, punaisella veralla reunustetut verkaliivit ja leveämmät, pitemmät ja laajemmat valkoiset palttinaesiliinat, joissa musta-harmaitten pitsien sijaista oli vihreitä, punaisia, sinisiä tai leimuavan keltaisia, tekivät kirvulaisen naisen entistä paljon värikkäämmäksi. Suuret valkoiset päähuivit valmistettiin nyt juhlatilaisuuksiin ulkolaisesta karttuuni-kankaasta.

Artikkelikuva: Kirvun vuosina 1815-1816 rakennettu kirkko. Kuva: Kansallismuseo.

Lue seuraavaksi

Kansanpuku Jääskessä 1800-luvun puolivälissä
Standard
Käsityöt

Kansanpuku Jääskessä 1800-luvun puolivälissä

Matthias Akiander (Matti Akkanen) 1802-1871 oli juuriltaan jääskeläinen talonpoika, mutta päätyi yliopistouralle. Hän on kirjoittanut yhden harvoista karjalaisten kansanpukujen kuvauksista siltä ajalta, kun pukuja vielä käytettiin. Akiander kuvaa naisen kirkkopukua ja lyhyesti myös arkipukua 1800-luvun puolivälissä. Tekstissä viitataan kuvaan, joka todennäköisesti on tämä painokuva.

Olen ladannut vanhoja kirjoja omalle sivulleen. Akianderin kirjoitus on painettu fraktuuralla, sitä ei skanneri tunnista kunnolla tekstiksi ja siksi tässä teksti kokonaisuudessaan uudelleen litteroituna.

Lisäys 3.4.2025. Matthias Akianderin nimestä: “Vastaanottaessaan hänet [saksankieliseen] kouluun johtaja muutti nuoren Akkasen nimen »Akiander»iksi. Niin vaati ajan tapa, sillä katsottiin sopimattomaksi, että sivistyneeseen luokkaan kuuluvalla henkilöllä oli suomalaiselta kajahtava nimi.” (Kaukomieli 1912.)

Alkuperäinen teksti

Akiander, Matthias. Naisien waateh-parresta Jääskessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1852.

Akiander – Naisien waateh-parresta Jääskessä 1852Lataa

[Kaksoisveet kirjoitettu veiksi. Yhdyssanojen oikeinkirjoitusta saatettu korjata. Kappalejako lisätty. Lihavoinnit lisätty]

Suomen kansan vaateh-parsista ovat naisien vaatteet Jääsken kihlakunnassa Wiipurin läänissä sekä näöltänsä että teoltansa mainittavimmat. Jääsken kihlakunnat naiset ansaitsevat kiitoksen siintä, ett’ eivät ole ruvenneet koristeleimaan valtojen mukaan vaatteissansa, vaan tänäkin päivänä pitävät saman kuosisia vaatteita kuin esivanhempansa. Heidän vaatteensa parsi onki suomalaisesti sanottava ja sen tähden arvossansa pidettävä. Ja jos tuo, säädyn suhteen, on kaunis karvaltansa, vaikka erismuotoinen kuosiltansa, niin sen arvo ylenee vielä siintä, jotta kaikki tyyni nutut, joilla naiset ruumiinsa verhoittavat, ovat, kantajalle kunniaksi, omin käsin kudottuja, omin sormin ommeltuja. Nyt valmistetun kuvauksen [todennäköisesti KK989:1] selitykseksi panemme tähän muutamia sanoja ”naisien waateh-parresta Jääskessä”.

Kuvattuna seisoo tyttö vasemmalla ja akka oikealla puolella, kumpanenki kirkkovaatteissansa. Tytöllä ovat talvivaatteet päällä: valkea sarkaviitta päällimmäinen, jonka alla ovat kostoli ja sarkatankki, mutta akalla on kesänuttuin päällimmäisenä toimikkainen kostoli. Paidassa ovat rinnan kohdalla rakset, joissa pidetään suurta hopeista rintasolkea, naisien kalleinta koristusta ja ostokalua.

Lapsena ollessansa tytöt pitävät, kirkossa käydessään, tuumaa leveän mustan silkin hiuksiensa ympäri; mutta, ripille päästyänsä, he saavat sellaiset syköröt päähänsä, kuin kuva näyttää. Syköröt tehdään tahi, niin kuin siellä sanotaan, päätä syköröidään sillä tavoin, että hiukset harjataan molemmin puolin otsaa kokoon ja kääritään palmikolla letille, jonka sisään pannaan koivun varpuja, lettiä puhdissa pitämään; ja nämät letit väännetään ohimilta molemmin puolin päälletysten vempeleen ruovisiksi syköröiksi päälaelle ja köytetään tikutteella vahvasti kiini. Palmikko ja tikuteh ovat niin muotoin syköröin käärinnauhat, jotka ovat tehdyt langasta. Palmikko kudotaan punertavista ja muun karvaisista langoista sormea leveäksi, mutta tikuteh kierretään tahi tikutetaan ympyräiseksi. Sekä palmikko että tikuteh ovat niin pitkät, että niiden nenät, joihin ollaan tehtynä monennäköisistä langoista korttelia pitkät tupsut, joita tertuiksi sanotaan, riippuvat selän takana, vaikka ne tästä kuvasta eivät tule näkyviin. Ympäri päätä painetaan musta silkki peittämään tikutetta, joka niinikään juoksee ympäri pään. Entiseen aikaan tytöt pitivät silkin asemasta säppäliä. Säppäli oli tuumaa leveä rimssu punaisesta verasta, johon oli kiini pistelty tinasta valettuja nastoja.

Naimisihin mäntyänsä tyttö saapi syköröin ympärille hunnun päähänsä, osoitteeksi, jotta hän on akka, jota täällä toisinansa sanotaanki huntupääksi. Huntu on puolta toista kyynärää pitkä ja niin leveäki päävaateh hienoimmasta palttinasta, jonka neljäs kolkka kääritään syköröin ympärille, ja muu peittää päälaen ja riippuu hartioilta alaspäin selän takana, päällimmäisenä muista vaatteista. Hunnun kääriminen syköröin ympäri tahi, niin kuin täällä sanotaan, pään paneminen vaatii tottumista; sillä poimeet syköröin juurella pitää tehtämän tasaisiksi ja sikäli pienemmiksi, mitä ylempänä ne ovat syköröin juurelta. Syköröt ovat aika ajalta muuttaneet kuosinsa. Ne olivat ennen soukemmat ja korkeammat ja seisoivat otsan kohdalla; nyt ovat leventyneet, lääpistyneet ja vääntyneet päälaelle päin.

Paidan kaulus ja sepalus ovat tikatut monen näköisillä rihmoilla. Kirkkopaita on palttinainen; köyhemmät pitävät ylispaitaa, jonka ylimmäinen puoli hihoineen on palttinasta, mutta alapuoli ruohtiminen. Ylimmäistä puolta sanotaan ylisiksi.

Kostoli on aina toimikkainen, mutta tankki on sarkainen, olkoon se sitte musta tahi valkea taikka sininen karvaltansa. Jääsken (tahi Pietarin kirkon) ja Antrean kirkon pitäjissä on päällimmäinen vaateh valkea sarkaviitta, eres talvipakkaisessa, milloin lammasnahkainen pitkä turkki on päällimmäisenä. Ennen hankittiin turkkiin revonnahkainen kaulus, mutta nyt on turkin kauluksen koreus jäänyt pois. Kaikki naisen sarkavaatteet, niin kuin viitta, tankki ja sukat, jotka Jääsken ja Antrean kirkon pitäjissä ovat valkea, muuttuvat karvaltansa Joutsenon pitäjässä mustan ruskeiksi ja Ruokolahdella harmaiksi. Sillä tavalla eroittaa vaattein karva kunki pitäjän naiset toisistansa, ehkä heidän vaattensa parsi muiten on melkein yhtä ruovia.

Kirkkohameista on hustuuthameh sekä kallein arvoltansa että kaunein näöltänsä, (katso tytön kuvaa). Tämä on niin kirjava karvaltansa, ett’ei sitä ymmärrä joka tyttö kutoa. Mutta sepä tyttö onki muita muhkeampi, toimeltansa taitavampi, joka itse osaa langat painaa, kehiltä luoda kankaan ja sitte sen kutoa hurstuuthamesaraksi. Hameen helmaan ommellaan kolmea, toisinaan neljääki, tuumaa leveä liepeys punaisesta ostoverasta. Hameen liepeyden leveys näyttää, mistä arvosta hameh naisen päällä on; sillä sinisessä hameessa, jolla niinikään kirkossa käydään, ei liepeys ole muuta kuin puolta toista tuumaa leveä.

Vasemmanpuoleinen esiliina on Akianderin mukaan Antrean tyylinen.

Mutta jos hurstuuthameessa tytölle on työtä, niin ei hänellä ole sitä vähemmin esiliinaa tehdessä. Mitä soreamman esiliinan tyttö osaa itsellensä valmistaa, sitä pätevämpänä häntä pidetään. Esiliina tehdään sillä tavoin, jotta pari tuumaa leveäin palttinasiepalein välihin ommellaan nyytinkiä, jota myös pannaan esiliinan molemmille kupeille ja alapäähän (katso akan kuvaa). Tytön kuvassa on esiliina Antrea kirkon ruovia. Nyytingin teko on jäykkäsormisille äkkinäistä; sillä se vaatii taidollisuutta. Nyytinki on leveämpi ja kapeampi aina sitä myöten, mihin sitä milloinki ommellaan; ei se kuitenkaan ole milloinkaan tuumaa leveämpi. Monennäköisiä rihmoja kääritään pienille papeloille, jotka riippuvat nyytinkityynystä tahi pussista, kuki papelo erisäikeessä ja näillä papeloilla nopeloidaan nyytinkiä. Kätevyyttänsä saavat siis tytöt näyttää sekä nyytinkiä papeloidessa että palmikkoa, tikutetteita ja virovöitä kutoessansa, kuin myös paidan kaulusta ja sepalusta tikatessansa. Virovyö kudotaan monenkarvaisista langoista milloin tuumaa leveäksi ja milloin taas kapeammaksi nauhaksi.

Sukat ovat talvisaikana lankaiset, mutta kesällä liinaiset. Sormikkaat olivat ennen niin pitkävartiset, jotta ylettyivät kyynnyspäähän asti, mutta nyt ne ovat varrettomat; ja niitä neulotaan langasta, niin kuin kintaitaki. Entiseen aikaan pitivät naiset ruohikenkiä jalkiminansa, sillä ummiskengillä (napastilla), joilla oli korkea apsatti keskijalan alla, naiset harvoin kävivät kirkossa. Nyt ovat taas valtojen kuosiset kengät jotenki tavalliset, ja jopa Jääsken naisien jalat alkavat siitää pieksyjäki. Ruohikengistä (katso akan kuvaa) on päällysnahka juhtinen. Päällysteen leikattuin reikien lävitse pujotetaan kaita nahkarimssu, jota ympäriköksi sanotaan, ja jolla päällysnahka vedetään jalkarintaan kiini. Ympärikkö juoksee kantalapun lävitse ja on ommeltu kiini paulaan. Paula on niinikään juhtinen ja vähä leveämpi ympärikköä. Ruohikengän kantalapusta juoksee paula yhdeltä ja ympärikkö toiselta puolelta ketroksen yläpuolitse monta kertaa sääriluun ympäri, ja estää kenkää jalasta putoamasta. Kovan pakkaisen aikana naiset pitävät kirkkotiellä suurta päävaatetta korviensa ja päänsä ympärillä.

Kirkkovaatteet muuttuvat kuluessansa ensin pyhäpäivänutuiksi ja sitte arkipäivinä pidettäviksi. Arkipäivänä pidetään ruohtimista paitaa ja mustaa hametta, jonka liepeys ole tuumaakaan leveä, ja ruohikenkiä. Esiliina on arkipäivinäki tavallinen. Kesän aikana pidetään hihatonta, mutta kylmempien ilmojen aikoina hihaniekkaa tankkia. Tankin muotoista hihatonta nuttua lammasnahoista sanotaan rystlapksi. Ylishameet ovat nykyiseen aikaan heitetyt pois. Hameen yliset olivat hihattomat. Kesäsaikana ja aina silloin kuin ei ole jalassa pitkävartisia sukkia, naiset pitävät kalsuja säärissänsä, pohkein peitteenä. Kalsut ovat neulotut järeästä liinaisesta rihmasta niin kuin liinasukatki, eivätkä ole sen väljemmät kuin sukan varret. Muutoin ovat naiset edesmenneihin vuosihin asti jokapäiväisessä elämässä pitäneet lapavyötä. Lapavyöksi sanotaan sellaista nahkaremelistä tehtyä vyötä, johon on pujotettu messingistä valettuja lapoja toinen toiseensa kiini. Tässä vyössä riippui tuppi, neulikko ja kukkaro. Tupessa pidettiin luupäätä veistä, sillä naisien veitsi oli luupäinen. Neulikossa säilytettiin neuloja ja kukkarossa kannettiin rihmaa ja muita ompeluskaluja hätätarpeen varaksi. Harvat naiset nyt enää pitäjät lapavyötä.

Lue seuraavaksi

https://rajatiede.wordpress.com/2025/03/05/kansanpuku-kiruvussa-1800-luvun-alussa/
https://rajatiede.wordpress.com/2025/09/08/j-lemmetyn-kasikirjoitus-valkjarvelta-1867/
Standard