Naiset käyttivät Etelä-Karjalassa hienoja koristeltuja pellavaliinoja, nästyykejä sekä pää- että käsiliinoina. Myös miehetkäyttivät paikoin nästyykejä, miehet käyttivät nästyykejä hatuissaan. Tässä artikkelissa käsittelen eteläkarjalaisia nästyykejä alueittain. Neliön muotoiset liina ovat olleet aina joko pää-, käsi- tai hattunästyykejä. Suorakaiteen muotoisten liinojen kanssa on Sakkolan ja Raudun suhteen vähän epäselvyyttä siinä, mitä liinat ovat nästyykejä ja mitkä käspaikkoja. Nästyykeistä ei nimittäin ole säilynyt hirveästi muistitietoa, eikä museoesineisiin ole aina liitetty tietoa käyttötarkoituksesta.

Nästyykejä käytettiin yleisesti Jääsken, Käkisalmen ja Äyräpään kihlakunnissa. Nästyykien käyttöalue jakautuu selkeästi kahtia siten, että etelässä eli Äyräpään kihlakunnassa sekä Sakkolassa ja Raudussa käytettiin suorakaiteen mallisia, päistään etupistokirjonnalla koristeltuja nästyykejä, ja pohjoisessa eli Jääsken ja Käkisalmen kihlakunnissa käytettiin neliön mallisia nästyykejä, joita oli sekä kirjottuja että kirjomattomia sekä reunoistaan nyytingein koristeltuja. Samalla alueella käytettiin myös erityisiä morsiusnästyykejä, joissa monesti on keskellä nyytinkiristikko.

Hyppää suoraan alueisiin ⏭️​

Äyräpään kihlakunta
Sakkola ja Rautu
Käkisalmen kihlakunta
Jääsken kihlakunta
Muut alueet

Johdanto

Sireliuksen mukaan nästyykejä käytettiin Etelä-Karjalassa vielä “muutama vuosikymmen sitten” (Sirelius 1915, 251). Se että nästyykeistä ei ole saatu enää 1900-luvulla tarkkaa muistitietoa kuitenkin paljastaa, että niitä ei 1860-luvun jälkeen ole enää tavallisesti käytetty. Eniten muistitietoa nästyykien käyttämisestä on Pyhäjärveltä, jossa niitä saatettiin käyttää myöhemminkin 1800-luvulla. Nästyykejä ei myöskään näy kansanpuvuista tehdyissä aikalaispiirroksissa, tämän artikkelin bannerissa oleva kuva Jääskestä (1852) on ainut jossa nästyyki näkyy käytössä.

Naisten kädessä kantama nästyyki on ilman muuta kuulunut ainoastaan pyhäpukuun. Nästyykiä mainitaan käytetyn esimerkiksi virsikirjan ympärillä kirkkoon mennessä.

Käkisalmen ja Äyräpään kihlakunnasta on tieto, että miehet käyttivät nästyykejä hatuissaan. Harmillisesti tästä käytännöstä ei ole säilynyt minkäänlaista kuva-aineistoa, ja olisikin kiinnostava tietää miten nästyyki on hattuun asetettu. Miehet käyttivät karva- ja huopahattuja, huopahattujen ympärillä kulki usein metalliheloin koristeltu nauha, ja voisi kuvitella että nästyyki olisi ollut mahdollista tunkea nauhan alle. Jos sinulla sattuu olemaan tietoja miesten käyttämistä nästyykeistä, jätäthän artikkeliin kommenttia.

Tässä artikkelissa esittelemieni museonästyykien kanssa ei yleensä ole säilynyt tietoa siitä, oliko kyseinen nästyyki naisen käsi- vai päänästyyki vaiko miehen käyttämä hattunästyyki. Käkisalmen ja Jääsken kihlakunnasta on säilynyt useaa eri tyyppiä edustavia nästyykejä, ja mahdollista on että nästyykityyppien käyttötarkoitukset ovat vaihdelleet.

Nästyykien käyttämisen tavasta on tietoja lähinnä päänästyykiin liittyen. Päässä käytetty nästyyki kuului erityisesti morsiamen asuun, paitsi mahdollisesti Pyhäjärvellä, jossa on mainintoja päässä käytetystä nästyykistä myös ilman että sitä olisi liitetty häärituaaleihin. Morsiamen hunnun päällä käyttämää liinaa kutsuttiin paikoin päänästyykiksi (Kirvu, Hiitola, Räisälä) – paikoin pääpyyhkeeksi (Jääski, Ruokolahti, Rautjärvi) ja paikoin morsiuspääliinaksi (Kaukola, Hiitola) (Sirelius 1915, 25) – kaikissa tapauksissa oli kyse samanlaisesta päähineestä, eli koristeellisesta hunnun päällä käytetystä liinasta, johon viittaan tässä morsiusnästyykinä. Päänästyykiä on mahdollisesti käytetty osana häärituaaleja pidempään kuin mitä nästyykejä pidettiin tavanomaisessa käytössä. Näet alla kuvan morsiusnästyykistä, jossa on keskellä nyytinkiristikko, tämän mallin mukaisia käytettiin Jääsken ja Käkisalmen kihlakunnissa.

Pääosan aineistoista muodostavat museoiden internetiin julkaisemat kuvat nästyykeistä, Schvindtin ja Sireliuksen kansanpukukirjat sekä 1900-luvun puolella kerätty muistitieto. Kävin läpi myös Kansallismuseon esinekatalogin nästyykit ja hantuukit, Niistä en pysty julkaisemaan tässä valokuvia, mutta ne on kyllä otettu huomioon analyysissa.

Äyräpään kihlakunta

Äyräpään kihlakunnassa naiset käyttivät käsinästyykejä ja miehet hattunästyykejä. Naisten pitsikoristeisia päääliinoja ei ole säilynyt eikä niitä mainita perukirjoissa (Somerma 1998, 109).

Äyräpään kihlakunnan nästyykeistä voidaan varmasti sanoa, että ne ovat suorakaiteen muotoisia ja niissä on etupistokirjontaa kummassakin päässä. Kaikki tässä esitetyt nästyykit ovat hieman erilaisia mutta riittävän samanlaisia että niiden voi sanoa olevan samaa tyyliä. Yleensä etupistokirjottu raita on pääväriltään punainen tai oranssi, pääkuvion kummallakin puolella on kapeampi kirjottu raita, ja nästyykin päiden koristeena on isohkoja kangastilkkuja.

Nästyykin käyttämisestä Äyräpään kihlakunnassa tiedetään, että niitä käyttivät myös miehet, jotka pitivät “nenäliinoja” lakeissaan (Valkjärveltä, Salenius 1865). Naiset käyttivät nästyykiä vyön alla tai kirjan ympärillä (Heinjoelta, Järvi 1913). Schvindtin mukaan Kivennavan savakkomiehet pitivät hatussaan nästyykiä, pitkulaista ja päistään kirjottua, ja sitä käytettiin “silmien pyyhkimiseen”. Naiset taas pyyhkivät ennen aikaan hien kasvoistaan paidan helmaan. (Schvindt 1913, 104.)

Tässä näet 15 Äyräpään alueen nästyykiä. Näistä ei ole tiedossa, ovatko ne olleet naisten vai miesten tai savakkojen vai äyrämöisten käyttämiä. Erilaisin näistä on KA1324: kirjonta on omalaatuinen ja päässä on lankahapsut. Näistä muut on kerätty museoon viimeistään 1883 paitsi vakljärveläinen nästyyki K676:3, joka saattaa olla kerätty jo vuonna 1867. Schvindtin mukaan näistä vuoteen 1883 mennessä kerätyistä nästyykeistä suurin osa on Kivennavalta (Schvindt 1883, 88).

Äyräpään kihlakunnan nästyykien yleiset piirteet:

• Nästyykit ovat suorakaiteen muotoisia. Niistä nästyykeistä, joista kokokuva on saatavilla, suorakaiteet ovat toiset pitkulaisempia ja toiset paksumpia.
• Nästyykeissä on kirjontaa kummassakin päässä. Kirjonta on samanlainen kummassakin päässä (niissä nästyykeissä, joista on saatavilla kokokuva). Reunojen lisäksi kirjontaa löytyy joskus nästyykin keskeltä: keskikohtaan on kirjottu pieni kuvio.
• Kirjonta on enimmäkseen etupistokirjontaa. Etupistokirjonnan lisäksi on hyödynnetty tekniikkaa, jossa uudet pistot tehdään edellisen piston läpi, ei kankaan läpi (KA1324, KA1341, KA1342). Ristipistoja tai virvittäin ompelua ei ole käytetty.
• Yleensä koristelua hallitsee leveä kirjontaraita, jonka kummallakin puolella on kapeampi kirjontaraita. Yleensä kirjonnan pääkuvio on pystysuunnassa symmetrinen. Muutamassa nästyykissä (KA1326, KA1341, KA1342) pääkuvio on sommiteltu sahalaidaksi. Kirjontojen kuvioita ei välttämättä ole keskitetty, vaan kuvio voi kankaan reunoissa alkaa ja päättyy eri kohdissa (ks. esim. KA1338). Vain harvoin kirjonta ei muodosta yhtenäistä raitaa, vaan pääkuviot ovat toisistaan irrallisia (KA1319).
• Kirjontojen kuviot ovat vaihtelevia. Pääkuvio voi esimerkiksi olla pienistä omenaisista muodostuva silmätarha tai aitojen ympäröimä käpälikkö. Yleensä kuviot ovat abstrakteja. Nästyykissä KA1320 (ei kuvattu tässä artikkelissa) on kirjottu kukkakuvioita.
• Kirjonnassa on aina ainakin punaista tai oranssia. Yleensä kirjonnat on tehty kahdella värillä, yhdessä tapauksessa kirjonnat on tehty vain yhdellä värillä (KA1343). Punaisen tai oranssin ohella kirjonnassa on käytetty sinistä tai keltaista/vihreää (valokuvista on vaikea nähdä, onko väri ollut alun perin keltainen vai vihreä). Kolmella tai neljällä värillä tehtyjä kirjontoja ei esiinny.
• Nästyykin päissä on usein koristeena leveitä kangastilkkuja. Tilkut voivat olla suorakaiteen tai puolisuunnikkaan muotoisia. Yhdessä nästyykissä (KA1343) kangastilkut ovat hyvin kapeita. Tilkkujen materiaalina on käytetty valkoisia sekä värikkäitä kankaita ja tehdasvalmisteisia nauhanpätkiä. Kankaissa suosittuja ovat puuvillaiset painokankaat sekä ruudulliseksi kudotut kankaat. Yhdessä nästyykissä (KA1319) reunassa on kultaisen kaluunanauhan tilkkuja. Tilkkuja on yleensä ainoastaan nästyykin päässä, vaikka joissain tapauksissa (KA1327, KA1330) tilkkuja on myös nästyykin pitkän sivun puolella – mutta vain aivan lähellä nästyykin päätyä. Koska tilkkuja on saattanut ajan saatossa irrota, ei niiden alkuperäinen asettelu ole aina selvillä. Kangastilkkujen sijaan lyhyitä lankahapsuja on käytetty nästyykeissä KA1324 ja K676.3. Pitkiä lankahapsuja ei Äyräpään kihlakunnan nästyykeissä esiinny.

Seuraavassa näet kaavakuvia Äyräpään kihlakunnan nästyykien kirjonnoista:

Tässä vielä kuvia joistain Äyräpään kihlakunnan nästyykien yksityiskohdista:

Äyräpään kihlakunnasta on tallennettu “nästyykien” päitä, jotka tyylinsä perusteella ovat minun nähdäkseni olleet käspaikkoja: KA1344 ja KA1350 joissa on käspaikkatyylistä ketjupistokirjontaa; KA1348 jossa on käspaikkatyylistä etupistokirjontaa (siis tyyliin kukkilintu), Sakkola-Raudun tyylinen mutta kudonnaisraitaiset nästyykin päät KA1351 ja KA1353; sekä superleveällä pitsillä ja painokankaalla koristeltu KA1355. Kansallismuseon järjestysnumeroista huomaatte, että nämä erikoiset nästyykit on luetteloitu samassa erässä. Lisäksi Muolaasta on tallennettu yksi neliön muotoinen kirjomaton nästyyki (KA8215) – näitä löytyy koko kihlakunnasta vain yksi joten todennäköisimmin tässä on kyse siitä, että nästyykin käyttöpaikka on alun perin ollut muu kuin Muolaa.

Sakkola ja Rautu

Sakkolan ja Raudun nästyykit ovat hyvin samanlaisia kuin Äyräpään kihlakunnan nästyykit, eikä yksittäisen nästyykin kohdalla ole aina mahdollista päätellä, kummalta alueista se on. Jotkin piirteet ovat ominaisia vain toiselle alueista, ja näiden piirteiden avulla voi joidenkin nästyykien alkuperän tunnistaa suhteellisen varmasti. Sakkolan ja Raudun nästyykien kangastilkut ovat kapeampia kuin Äyräpään, ja kirjontakuviot on aseteltu eri tavalla. Kaikissa Sakkolan ja Raudun nästyykeissä ei ole kangastilkkuja, vaan reunan koristeluun on käytetty myös punaista kangasta ja nyytinkipitsiä.

Tähän on analysoitu 21 nästyykiä tai nästyykin päätä, joista on saatavilla kuva internetissä. Nästyykeistä 12 on ilmoitettu olevan Sakkolasta, yksi Raudusta ja yksi Metsäpirtistä. Loput ovat Sakkolasta tai Raudusta. Kävin läpi loputkin Kansallismuseon kokoelmissa olevat nästyykit, ja tähän valittu 21 nästyykin otos näyttäisi edustavan Sakkolan ja Raudun nästyykiperinnettä erinomaisesti. Selkeästi erilainen näistä on Unkarin etnografisessa museossa oleva rautulainen nästyykin pää NM 4453 , jonka kuviot on virvittäin ommeltu – ei etupistokirjottu. Kuviot ovat toisistaan irrallisia ja pääkuvion ylä- sekä alapuolella on kuvioraita. Toinen poikkeava yksilö on nästyykin pää KA317, jonka kuvio on aseteltu vähän eri tavalla kuin muissa ja jossa on reunassa reikäpäärme. Lisäksi Kansallismuseosta löytyy nästyyki KA3359 (ei kuvattu tässä), jonka päässä on kudonnaisraita.

Mahdollisesti osa näistä liinoista on ollut käspaikkoja. Samantyylisiä liinoja on tallennettu museoon nästyykin ja käsipyyhkeen nimellä. Käspyyhe voinee viitata siihen että liinaa on kannettu kädessä mutta myös siihen että se on ollut käspaikka. Valitettavasti nästyykien käyttämisestä ei löydy sellaista muistitietoa, joka valottaisi asiaa.

Tyypillinen Sakkolan ja Raudun nästyyki on suorakaiteen muotoinen. Niissä tapaukissa joissa nästyykin molemmat päät ovat näkyvissä, ovat päät samannäköiset. Yleensä Sakkolan ja Raudun nästyykit ovat leveydeltään 37–39 cm. Pituustieto on saatavilla harvemmista nästyykeistä, pituuden keskiarvo on 105, mediaani 103, mutta hajontaa on paljon.

Sakkolan ja Raudun nästyykeissä on lähes aina leveä pääraita ja heti siinä kiinni yläpuolella kulkee kapea yksinkertaisempi raita. Kaikissa Sakkolan ja Raudun nästyykeissä tätä kapeampaa raitaa ei ole. Kapeampia raitoja on yleensä yksi, nästyykissä KA311 niitä on kaksi. Joskus myös nästyykin keskelle on kirjottu pieni koriste.

Tyypillisin tapa asetella kuviot on että niistä muodostuu leveä yhtenäinen raita. Vain yhdessä nästyykissä, NM4453, pääraidan kuviot ovat irrallisia toisistaan. Lisäksi kirjontakuviot on aseteltu siten, että raidan keskelle voidaan piirtää vaakasuora symmetria-akseli. Joissain nästyykeissä kuviot on keskitetty, toisissa ei.

Äyräpään kihlakunnassa kuviot aseteltiin suhteessa toisiinsa yleensä aina samoin tavoin, Sakkolassa ja Raudussa tässä on vaihtelua. Nästyykeissä KA311, KA313, KA328, NM6532 ja Penn Museum 19541 kuviot on aseteltu samalla tavalla toisiinsa nähden kuin Äyräpäässä; monissa Sakkolan ja Raudun nästyykeissä kuviot on kuitenkin aseteltu ilman välejä. Siis siten, että kuviot jakavat saman aidan.

Sakkolan ja Raudun nästyykien kirjonnoissa on käytetty runsaammin värejä kuin Äyräpään kihlakunnan. Enimmillään yhdestä nästyykistä löytyy neljän väristä kirjontalankaa (punaista, sinistä, keltaista ja vihreää). Kaikissa on punaista, ja suurimmassa osassa on lisäksi toinenkin väri. Yleisimmin nästyykissä on punaisen lisäksi keltaista ja/tai vihreää, ja myös sininen on yleinen. Keltainen ja vihreä on tässä tarkastelussa niputettu yhteen, koska värejä ei aina ole mahdollista erottaa toisistaan. Värejä on käytetty kirjonnassa yleensä siten, että yksi kuvio tai kuvion osa on kokonaan samalla värillä. Esimerkiksi, koko omenainen tai vääräpää on yhdellä välillä ja sitä ympäröivä aita puolestaan toisella värillä.

Pääkuviossa suosittuja kirjontakuvioita ovat lättäpäät ja vääräpäät aitoineen. Kumpaakaan näistä kuviosta ei näytä esiintyvän Äyräpään kihlakunnan nästyykeissä, joten tässä on yksi mahdollinen tapa erottaa alueiden tyylit toisistaan. Sakkolan ja Raudun nästyykeissä esiintyy niissäkin käpälikköjä ja erilaisia muunnelmia silmätarhoista.

Suosittuja kuvioita kapeissa raidoissa ovat muunnelmat revonnenistä ja kananvarpaista. Se miksi erotan tämän “kapeamman raidan” omaksi objektikseen on se, että sen kuviokerta vaihtuu omaa tahtiaan eli siis ei samaa tahtia pääraidan kanssa. Kapeassa raidassa lisäksi käytetään eri kirjontakuvioita kuin pääraidassa.

Yleinen tapa koristella nästyykin reuna on punainen kangaskaitale, jonka päässä on joko valkoista pitsiä tai valkoinen rypytetty kangaskaitale. Myös kapeat kangastilkut ovat mahdollinen koristelutapa. Sakkolan ja Raudun nästyykien kangasröpyt ovat kapeampia kuin Äyräpään kihlakunnan nästyykeissä. Kangasröpyissä on käytetty monipuolisesti erilaisia kankaita. Röppyjä on nästyykin päässä ja myös pitkien sivujen puolella pään läheisyydessä. Useassa nästyykissä ei ole lainkaan reunakoristetta, mutta mahdollisesti reunassa on alun perin ollut koristeluita, jotka on kannibalisoitu johonkin toiseen tekstiiliin.

Sakkolasta ja Raudusta on tallennettu pussukoita, jotka on valmistettu nästyykin päistä (KA3364, K7274:12, K7274:13, eivät kuvattuina tässä).

Käkisalmen kihlakunta

Käkisalmen kihlakunnassa nästyykeissä on enemmän vaihtelua siten, että samalla alueella on käytetty usean eri tyypin nästyykejä. Kaikki Käkisalmen kihlakunnan nästyykit (pl. Sakkola) ovat neliön muotoisia ja niissä on reunakoristeet jokaisella sivulla – tämä erottaa ne selvästi Äyräpään kihlakunnasta ja Sakkolan ja Raudun alueesta.

Käkisalmen kihlakunnassa käytettyjä nästyykityyppejä ovat

• Röppynästyyki, usein nyytinkikoristeinen (Pyhäjärvi, Räisälä, Hiitola, Kaukola/Käkisalmi)
• Lyhytröppyinen tai nyytingein koristeltu kirjomaton nästyyki (Räisälä, Kaukola), jotka ehkä ovat olleet hieman pienempiä kuin edelliset.
• Nyytinkikoristeinen valkoinen morsiusnästyyki (Räisälä, Kaukola, Hiitola) (Pyhäjärvellä käytettiin päänästyykiä, mutta sieltä ei ole säilynyt valkoisia morsiusnästyykejä)

Räisälästä on tietoja naisten käyttämistä “käsnästykeistä” ja morsiusnästyykeistä sekä miesten käyttämistä nästyykeistä.

Schvindtin mukaan sekä miehet että naiset käyttivät Räisälässä kirkkomatkoilla joko röppy- tai nyytinkinästyykkiä (ripsu- tai pitsireunaista nästyykkiä); naiset pitivät niitä käsissään, miehet hatuissaan (Schvindt 1913, 33). “Käsnästykissä”, jota pitettiin virsikirjaympärillä ja ”kirkoskäyvessä” kädessä, oli nyytinkiä (Väkiparta 1896, 75). Väkiparran kertomuksen mukaan nästyykeihin tehtiin “neulan avulla välilöi”(Väkiparta 1896, 80-81). Tulkitsen että tämä tarkoittaa joko revinnäiskirjontaa tai yhdistävää reikäommelta.

Räisälässäkin morsian käytti päänästyykiä mutta vain hetken aikaa: Morsian käytti morsiusnästyykiä, kun lähdettiin lapsuuden kodista sulhasen kotiin (Schvindt 1913, 29). Myöhemmin nästyykin käyttöaika lyheni siten, että morsian käytti nästyykiä ainoastaan tuvasta pihalle tultaessa sekä saman päivän iltana sulhasen kotona (Sirelius 1915, 25). Nästyyki oli valkea ja nyytinkireunainen. Sellaista ei ollut joka talossa, vaan useimmille morisamille se lainattiin. (Schvindt 1913, 29.) “Morsiusnästykissä oli nyytinki reunoill ja nyytinkiristikko kesell” (Väkiparta 1896, 75.) Räisälässä pääpyyhe sidottiin leuan alle tavallisesti punaisella tai valkealla silkkinauhalla (Sirelius 1915, 26).

Kaukolasta on tietoja ainoastaan morsiusnästyykistä. Kaukolassa morsian käytti hunnun päällä morsiuspääliinaa ollessaan ensimmäistä vuotta naimisissa. Kaukolassa morsiuspääliina oli iso ja valkoinen, ja siinä oli valkoiset nyytingit. (Schvindt 1883, 71) Kaukolasta on säilynyt myös värikkäitä nästyykejä, joita oletettavasti on käytetty samaan tyyliin kuin ympäröivissä pitäjissä.

Hiitolasta on tietoa naisten käyttämistä käsinästyykeistä ja Hiitolasta on säilynyt myös morsiusnästyykejä. Schvindtin mukaan vanhaan aikaan Hiitolassa naisilla oli kirkossa käydessään usein kädessä “rippuloilla” eli rihmahapsuilla reunustettu nästyyki. Nästyykeissä oli valkeita, mustakoristeisia nyytinkejä. “Nenäliinan riput tehtiin siten, että papelon ympäri pantiin kymmenen kierrosta punaista rihmaa, sitten kymmenen valkeaa, taas kymmenen punaista j.n.e. Nämä leikattiin sitten poikki ja ommeltiin kiinni nenäliinan reunaan.” (Schvindt 1913, 47-49.)

Pyhäjärveltä on säilynyt muistitietoa nästyykien käyttämisestä pääpyyhkeenä, mutta ei mainintoja kädessä kannetusta nästyykistä. Kun katsoo muistitiedon antajien syntymävuosia, voi päätellä että nästyykejä oli käytössä vielä 1870–1880-luvulla, vaikka niitä ei silloin olisi enää valmistettukaan. Muistitiedon perusteella Pyhäjärvellä ripsureunainen, sivuilta ja kulmistaan kirjailtu neliön muotoinen liina oli päähuivi (Arponen 1932, piirros huivista).

Ripsureunaista huivia kutsutaan muistitiedossa nimellä “silmänästyykki” ja “suomenästyki”. Kulmiin ommellut neliöt mainitaan kahdessa muistitiedossa. Muistitiedon mukaan myös nyytinkiniekkaa nästyykiä, “nyytinknästyykk”, käytettiin huivina. (Arponen 1932.) (Muistitiedoissa ei selviä, olivatko ripsuniekka nästyyki ja nyytinkinästyyki eri tekstiilejä, todennäköisesti ei, sillä säilyneissä nästyykeissä on sekä ripsuja että nyytinkiä.) Nyytinkien röppyjä eivät kaikki osanneet tai ehtineet tehdä itse, vaan niitä ostettiin Pyhäjärven kappalaisen (1840–1866) Peter Johan Relanderin tyttäriltä. (Lehtinen 2005, Vahter 1924)

Nästyykki liittyi häärituaaleihin: ”Morsei ku tul talloo ni pantii porstua pihtpuolee päre palamaa ja siihe pit panna morsiame huivi.” Vuonna 1863 syntynyt Katri Kiiver oli itseki lahjoittanut huivin morsiamena ollessaan. Samoin piti morsiamen antaa huivi sille, joka riisui hevosen. (Arponen 1932) Pyhäjärveltä on myös kiinnostava tieto, että reikäompelulla koristeltua nästyykiä käytettiin lapsen silmäin peitteenä [kastetilaisuudessa] ja pappi pyyhki kätensä siihen. Vuonna 1853 syntynyt Mari Pitkänen muisti nähneensä että reikäompeluksin koristeltuja nästyykejä käytettiin, vaikka ei ollut itse tehnyt niitä. (Vahter 1924, 15.)

Lisäksi Pyhäjärveltä mainitaan “ruotsikirjavanästyykk”, joka oli ripsureunainen ja punainen pohjaväriltään (Arponen 1932).

Tämä siis tiedetään siitä, miten nästyykejä on käytetty Käkisalmen kihlakunnassa. Seuraavaksi tietoa siitä, minkälaisia nästyykit olivat. Tässä ensin kuvia röppynästyykeistä, joiden Pyhäjärvellä on mainittu olevan päänästyykejä, mutta muualla Käkisalmen kihlakunnassa tästä ei ole tietoja.

• Usein nästyykien reunaa kiertää nyytinki, näiden nyytinkien värit ovat melko luonnollisia: valkoista, ruskeaa ja mustaa. Nyytingeissä ei ole koristeena värikästä lankaa. Pyhäjärvellä ruskea nyytinki on ollut tyypillinen, mutta kaikissa pyhäjärveläisissä röppynästyykeissä ei ole reunassa nyytinkiä, vaan joissakin on käytetty sen sijaan ruskeaa kangasta (KA468, KA469, ei kuvattu tässä)
• Nästyykin reunat ja kulmat on usein kirjailtu siten, että kulmiin muodostuu neliöt, ja joskus kulmiin on myös kirjailtu ristit. Kirjonnoissa on usein yksinkertaista reikäompelua, yhdessä nästyykissä (KA3473) on Joutsenon suoraa revinnäistä. Kirjontojen tyypilliset värit ovat sininen ja punainen sekä vaalea. Hiitolaisessa nästyykissaä (KA4843) on nurkkiin kirjottu Hannunvaakunoita eli käpälikköjä.
• Reunaripsut ovat useimmiten sini-puna-valkoiset, muitakin värejä on käytetty, yhdessä käkisalmelaisessa nästyykissä ripsut ovat valkoiset. Ripsut on voitu tehdä iskuhapsuna tai pirtanauhan kuteena. Yhdessä hiitolaisessa nästyykissä ripsut on solmittu. Röppyjen joukossa on usein silkkilankaa, harvemmin villalankaa.

Pyhäjärveltä ja Räisälästä röppynästyykejä on säilynyt runsaasti. Ne ovat keskenään siinä määrin samannäköisiä, ettei Pyhäjärven ja Räisälän nästyykejä ole mahdollista erottaa toisistaan. Hiitolassa röppynästyykit tehtiin vähän eri näköisiksi. Nästyykeistä ainoastaan yhden tapauksessa (KA8829) on käyttöaika tiedossa: nästyykiin on kirjailtu vuosi 1801, joka oletettavasti on sen valmistusvuosi. Kiinnostavaa on, että tässä nästyykissä on käytetty ostomateriaaleja enemmän kuin muissa valikoiman nästyykeissaä: reunassa on ostonauhaa ja hapsujen seassa on silkkisen näköistä kellertävää rihmaa. Nästyyki eroaa muista myös kirjontojensa puolesta.

Räisälän ja Pyhäjärven nästyykeihin kirjottu ristikko, usein revinnäiskirjontaa käyttäen, vaihtelee muodossaan. Tässä on kaavakuvia Kansallismuseon kokoelmissa olevien räisäläisten ja pyhäjärveläisten nästyykien kirjonnoista. Piirrokset ovat suuntaa-antavia, ja niistä puuttuvat mm. värit ja reunojen koristelu. Yleisin tapa asetella kirjonnat on yksinkertaisin, ensimmäisessä kuvassa.

Omaksi tyypikseen voidaan erottaa pienehköt kirjomattomat – tai vain hyvin vähäisesti kirjotut – nästyykit, joiden reunassa on kapeat rihma- tai lankahapsut tai nyytinkiä. Räisälästä ja Hiitolasta mainitaan kädessä kannetut nästyykit, mutta on epäselvää viitataanko tiedoissa röppynästyykeihin kuten yllä, vain näihin yksinkertaisempiin röppy- tai nyytinkireunaisiin kirjomattomiin nästyykeihin.

Alla kuvatut hapsureunaiset nästyykit ovat Kaukolasta tai Käkisalmesta. (Lisäksi Kaukolasta on säilynyt KA847, jossa on punaiset hapsut ja pieniä kirjailuja, Pyhäjärveltä hyvin saman tyylinen KA464 (ks. kuva), Räisälästä on säilynyt muutama: K8972:44, jossa on moniväriset hapsut, KA672, jossa on moniväriset hieman pidemmät hapsut, KA673, jossa poikkeuksellisesti on reunassa kangastilkkuja.)

Nyytinkireunaisia nästyykejä on säilynyt Räisälästä (KA665, KA666, KA6112, KA6113); näissä on tummat tai harmaat nyytingit ja osassa valkoiset potrukkeet samaan tyyliin kuin Joutsenossa. Kaukolasta vastaavia nyyrinkinästyykejä on säilynyt yksi, KA846. Nämä nästyykit ovat muutoin samanlaisia kuin lankahapsureunaiset, mutta hapsujen tilalla on kapea nyytinki.

Kolmas Käkisalmen kihlakunnan nästyykityyppi ovat morsiamen pääpyyhkeet, joiden keskellä on nyytinkiristikko. Näitä on säilynyt useitakin: Kaukolasta KA790, KA791, KA792; Hiitolasta KA868 (kuvassa); ja Räisälästä KA664. Näissä nyytingit ovat vaaleita ja ehkäpä tavallista monimutkaisempia, joukossa voi olla esimerkiksi “C-nyytinkiä” (ks. esim. Linnove 1947).

Räisälästä on säilynyt “hantuukeja” KA676, KA679 – ei tässä kuvattuja – jotka tyyliltään muistuttavat niitä Sakkolan ja Raudun nästyykejä, joissa on reunassa punainen kangaskaitale ja valkoinen pitsi.

Jääsken kihlakunta

Ruokolahden, Rautjärven, Jääsken, Antrean ja Kirvun alueella käytettiin ainakin kolmen tyyppisiä nästyykejä: Morsiamen nyytinkikoristeiset päänästyykit, pienet hapsukoristeiset nästyykit ja kädessä kannetut kangastilkuin koristellut nästyykit.

Kangastilkuin koristeltuja nästyykejä on Jääsken alueelta tallessa kolme: Kansallismuseon KA3869 ja KA3870 Kirvusta sekä Venäjän etnografisessa museossa oleva nästyyki REM 8762-31055, jossa ei ole tarkkaa paikkatietoa, mutta joka on mahdollisesti tullut kokoelmiin jääskeläisten kansanpukujen mukana. Kirvulaiset nästyykit ovat kooltaan pienehköjä, silmämääräisesti arvioiden alle 40 cm kanttiinsa. Ne muistuttavat jokseenkin paljon Venäjän etnografisen museon nästyykiä, mutta kirjonnat jatkuvat niissä reunaan asti. Ruokolahdelta on säilynyt yksi kangastilkuin koristeltu nästyyki (KA3873), jossa ei kuitenkaan ole kirjontoja.

Matthias Akiander (1852), ei mainitse jääskeläisen puvun kuvauksessa nästyykejä laisinkaan. Hänen käsikirjoituksensa yhteyteen liitetyssä kivipainokuvassa tytön kädessä kuitenkin on nästyykki, joka on kirjailtu ja jonka reunoissa on värikkäät kangastilkut – tästä päätelleen kangastilkkuista nästyykiä kannettiin kädessä. Muistitiedon mukaan, Juho Kurronen s. 1872, Rautjärvellä nästyykissä oli värikkäät “rivat” ympärillä (Jurva 1960). Voisi ajatella että rivat viittaa tässä lankahapsuihin tai kangastilkkuihin.

Jääsken alueen lankaripsuin koristellut nästyykit vastaavia Käkisalmen kihlakunnassa käytettyjä mutta näyttäisivät osa olevan pienempiä. Yleisin hapsujen väri on paunainen (KA1484 Jääsken kihlakunta, KA3867 Kirvu, KA3864 Rautjärvi, KA7546 Ruokolahti). Kirvulaisessa nästyykissä KA3868 hapsut ovat punaisia, valkoisia, keltaisia, vaaleansinisiä ja vihreitä; rautjärveläisessä nästyykissä KA3865 sinisiä ja punaisia. Luetelluista nästyykeistä osa on tosiaan hyvin pieniä, esimerkiks KA3865 on kanttiinsa vain noin 25 cm.

Jääsken kihlakunnan perukirjoissa tavataan pitsikoristeisia pääpyyhkeitä ainakin 1760-luvulta alkaen, niitä oli perukirjoissa aina vain yksi kappale kun huntuja oli monta (Somerma 1998, 107). Halinius (1826) mainitsee Kirvusta, että päänästyyki oli hunnun päällä käytetty isompi liina, jossa oli useita pitsejä ja jota käytettiin talvella. Halinius ei mainitse, että päänästyyki olisi ollut erityisesti morsiamen käyttämä päävaate. Yhdessä vuoden 1775 perukirjassa Jääskestä mainitaan huntujen lisäksi pari talvella käytettyä pääliinaa, liinan koristeluita ei erikseen mainita, mutta ne olivat arvokkaampia kuin tavalliset hunnut (Somerma 1998, 110). Näiden tietojen perusteella on mahdollista, että 1800-luvun alkupuolella pitsikoristeinen päänästyyki oli naisten yleisesti talvisin hunnun päällä käyttämä päävate, ei pelkästään morsiamen päähine.

Myöhempänä aikana pitsikoristeinen päävaate kuului nimenomaan morsiamen asuun. Schvindtin mukaan Jääskessä morsian käytti pitseillä reunustettua pääpyyhettä matkalla lapsuudenkodistaan sulhasen taloon (Schvindt 1913, 143). Morsius nästyykin pitsit olivat Jääsken kihlakunnassa vaaleahkoja tai sinisiä: Muistitiedon mukaan Kirvun morsiusliinojen pitsit olivat valkoisia (Pärssinen 1938). Sireliuksen mukaan pääpyyhkeen koristelut olivat Ruokolahdella sinisiä (Sirelius 1915, 25) – Jääsken kihlakunnasta on säilynyt yksi sinisin nyytingein koristeltu päänästyyki, ja mahdollisesti Sirelius viittaa tähän.

Kansallismuseon kokoelmista löytyy sinisin nyytingein koristeltu “pääpyyhe” (KA1404), jossa nyytinkien kuviot ovat samantyylisiä kuin Jääsken esiliinoissa, Kirvusta “päänästyyki” KA3725 jossa nyytingit ovat harmaat ja punaisella kuvioidut, Rautjärveltä “pääpyyhe” KA3724. jossa on valkoiset nyytingit. Malliltaan nämä morsiusliinat ovat samaa tyyliä kuin Käkisalmen kihlakunnan vastaavat. Lisäksi museokokoelmissa on jääskeläinen “päävaate” KA3726, joka on kooltaan pienempi ja jossa ei ole keskellä isoa nyytinkiristikkoa sekä “silmpyyhe” (KA3871), jonka reunassa on samanlaiset kudotut kolmiraidat kuin Joutsenossa käytetyissä käsiliinoissa ja reunassa ohuet punaiset rihmaripsut, Ruokolahdelta on Kansallismuseossa “silmpyyhe” (KA3872), jossa on reunassa nyytinki ja keskellä suomalaisella reikäompeleella kirjottu neliö. Silmpyyhe nimitys voi toki viitata siihen että liinaa on käytetty kasvojen pyyhkimiseen, kuten Äyräpään kihlakunnassa miehet käyttivät hattunästyykiään “silmien pyyhkimiseen”. Koska Jääsken kihlakunnasta (ks. Joutseno sekä Reinholmin piirrokset alla) morsiamen kasvot on peitetty liinalla, pitäisin Jääsken tapauksessa todennäköisempänä että silmpyyhkeellä viitataan morsiamen kasvojen peittämiseen eikä hikisen naaman kuivaamiseen.

Jääsken alueelta on säilynyt myös “hantuukeja”, jotka todennäköisesti ovat olleet pyyheliinoja siinä tarkoituksessa että niihin on itseasiassa kuivattu. Kansallismuseon KA3876, KA3877 ja KA3878 ovat suorakaiteen mallisia, ne on koristeltu vähän samaan tyyliin kuin Jääsken kudonnaiset esiliinat.

Joutsenosta on tietoja morsiamen käyttämästä pääpyyhkeestä sekä naisten yleisesti käyttämästä punareunaisesta nästyykkistä. Joutsenon nästyykit on käsitelty tässä muusta Jääsken kihlakunnasta erillään, sillä kuten tavallista on Joutsenossa ollut oma tyylinsä.

Schvindtin mukaan (1913, 160) Joutsenossa naiset pitivät punareunaista pientä pyyhettä (“nenäliinaa”) riippumassa hameen kauluksesta. Joutsenosta on säilynyt muutama tällainen kudonnaisraitainen liina, joissa on lähellä reunaa kolmiviiruiset punaiset kudonnaisraidat ja jotka ovat keskenään hyvin samanoloisia (KA3969, KA7994, KA8194). Tässä näette Joutsenon tarkistettuun kansallispukuun kuuluvan kudonnaisen nästyykin.

Joutsenon pääpyyhkeessä nyytingit ovat sinisiä (Schvindt 1913, 159) ja se sidottiin leuan alle kiinni tavallisesti sinisellä silkkinauhalla (Sirelius 1915, 26). Morsian käytti pääpyyhettä hääjuhlan aikana ensin tirkatin ja sitten varsinaisen hunnun päällä. Ilmeisesti pääpyyhkeen kulma roikkui morsiamen kasvoilla, sillä Sireliuksen mukaan morsiamen kasvot olivat verhotut. (Sirelius 1915, 25.) Sireliuksen mukaan morsiamen päähineet tehtävä oli suojella häntä pahalta silmältä (Sirelius 1927:3). Morsian käytti pääpyyhettä häiden jälkeen kirkossa käydessään aina seuraavaan laskiaiseen asti, jolloin hän matkusti oljamiin lapsuuden kotiinsa (Schvindt 1913, 159).

Joutsenosta on säilynyt kahden tyyppisiä nyytinkinästyykejä, enkä tiedä varmasti kumpaa tyyppiä Sireliuksen ja Schvindtin tiedot koskevat. Joutsenosta on säilynyt valkoisia liinoja, joissa on nyytingit ainoastaan reunoilla (K7035:5, KA1483, KA3970, KA3971). Nyytinkien värit ovat vaaleahkoja tai mustaa, mistä syystä liinat ovat hyvin saman oloisia kuin Käkisalmen kihlakunnan vastaavat. Lisäksi Joutsenosta on säilynyt liinoja, joissa on samantyylistä revinnäiskirjontaa kuin Joutsenon esiliinoissa ja osassa vielä reunassa nyytinki (KA1485, KA3972, KA6185, NM 4152; näistä on kuvia alla). Näistä yhdessä on säilynyt alkuperäinen sininen väri voimakkaana, muissa se on saattanut haalistua. Mainitaan vielä, että Joutsenosta ei ole säilynyt sellaisia nyytinkiristikolla koristeltuja nyytinkinästyykejä, joita muualla Jääsken kihlakunnassa sekä Käkisalmen kihlakunnassa käytettiin.

Muut alueet

Viipurin seutu

Viipurin pukunukella on kädessään nästyyki, joka on tyyliltään samanlainen kuin Jääsken kihlakunnassa käytetyt kangastilkkureunaiset kirjotut nästyykit. Muita tietoja nästyykin käyttämisestä Viipurin ympäristössä ei ole.

Rannan kihlakunta

Schvindt mainitsee Uudeltakirkolta, että “nenäliinaa” ei käyttänyt juuri kukaan (Schvindt 1913, 106). Uudeltakirkolta on säilynyt yksi nästyyki, kudonnaisraidoin, kasviaiheisin ketjupistokirjonnoin ja nyytingein koristeltu suorakaiteen muotoinen liina (KA3604). Kansallismuseon pääkirjassa tämä on nimellä nästyyki.

Kuolemajärven kansallispukuun on toteutettu sama nästyyki kuin Kivennavan pukuun, Äyräpään kihlakunnasta tallennetun nästyykin KA1319 mukaan.

Vehkalahti

En yleensä käsittele näissä jutuissa Kymenlaakson puolta, mutta nyt on pakko mainita Vehkalahden nästyykit. Näitä löytyy kansallismuseosta KA5384 sekä samantyylisiä jostain lähialueelta Suomen käsityön ystävien keräämät (tai valmistamat) K10139:162 ja K10139:164, ja lisäksi joutsenolaisen nästyykin KA8193 kohdalla on kuvia (siis virheen vuoksi) todennäköisesti kymenlaaksolaisesta nästyykistä. Nämä ovat siis aivan tsaikedeelisia.

Tästä jutusta tuli jälleen aika pitkä, ja lopussa editointiprosessia myönnän että miulla vähän alkoi loppua höyry riittävän epävarmuusasteen säilyttämisessä, mitä siis tulee muisti- ja perukirjatietojen sekä Schvindtin ja Sireliuksen analyysien yhdistämiseen. Sirelius on lähteenä vähän haastava, koska hän ei ole vaatinut väitteilleen hirveän vahvaa faktapohjaa: on mahdollista että esimerkiksi tieto Ruokolahdella käytetystä sinisin nyytingein koristellusta nästyykistä perustuu yhteen museokokoelmissa olleeseen nästyykiin (jonka esim. alkuperäisestä keräyspaikasta ei ole täyttä varmuutta). Toinen tietämiseen liittyvä ongelma mikä jäi harmittamaan ovat Pyhäjärveltä saadut tiedot nästyykin käyttämisestä päähuivina. Informantteja oli useita ja tiedot kovasti viittaavat siihen että röppynästyykiä pidettiin päähuivina, mutta miten sitten vastaavia tietoja ei ole muista Käkisalmen kihlakunnan pitäjistä. Vielä jos jatkan siitä mikä harmittaa, niin se että Sakkolasta ja Raudusta on säilynyt kahden eri tyypin nästyykejä (kangas+pitsikoristeltuja sekä kangasröppyisiä). En löytänyt tietoa Kannaksen ortodoksien käyttämistä käspaikoista, mutta olisi tärkeää päästä vertaamaan Sakkolan ja Raudun nästyykejä käspaikkoihin, samoin kuin mainitsin myös Äyräpään kihlakunnan yhteydessä käspaikan näköiset nästyykit.

Lähteet

Akiander, Matthias (Matti Akkanen). Naisien waateh-parresta Jääskessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1852. Linkki.
Arponen, Aino. ”Vaatetuksesta Pyhäjärvellä ja Sakkolassa.” SKS käsikirjoitus E100, 94 sivua, 1932.
Halinius, Andreas. Klädedrägten i Kirvus i 1800-talets början. Päiväämätön. Linkki.
Jurva, Mirjam. Tiedot koottu Rautjärven kansallispuvun suunnittelun yhteydessä. Käsikirjoitus, Museovirasto, 1960.
Järvi, Hanna. ”Kertomus puvuista, koristuksista ja karjanhoidosta Heinjoella.” SKS käsikirjoitus E58, 1913.
Lehtinen, Ildikó, ja Pirkko Sihvo. Rahwaan Puku: Näkökulmia Suomen Kansallismuseon Kansanpukukokoelmiin. Museovirasto, 2005.
Linnove, Aino. Suomalaisen pitsinnypläyksen vaiheita 1500-luvulta 1850-luvulle. WSOY, 1947.
Pärssinen, Sirkka. ”Puvut.” SKS Käsikirjoitus E142. 1938.
Salenius, J. M. ”Valkjärveläisten vaateparresta.” Suomen museo, 1905 [1865], 52–56.
Schvindt, Theodor. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista I. 1883. Linkki.
Schvindt, T. Kansanpukuja Suomessa 1800-luvulla: Karjala. 1913. Linkki
Sirelius, U. T. Suomen kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, 1915. Linkki
Sirelius, U. T. “Joutsenon ja Savitaipaleen puvut”. Emäntälehti, 1927:3.
Somerma, Ritva. Karjalan Kannaksen kansan vaatetus – länsieurooppalaisen muodin jäänne: kuva- ja asiakirja-analyysi. Jyväskylän yliopisto, 1998.
Stenberg, Leena & Petri Vuori. Joutsenon naisen kansallispuku. 2009, Tulentallojain tarinoita XVI.
Vahter, Tyyni. ”Eräiden Karjalan pitäjien käsityöstä ja puvuista 1923–1924.” Museovirasto, käsikirjoitus, 1924.
Vahter, Tyyni; Nissinen, Aino; Linnove. Vanhoja kauniita käsitöitä. Wsoy 1931.
Väkiparta, Eero. ”Pellavain, hamppuin ja villain valmistamisesta ja nyytinginteosta Räisälässä.” SKS Käsikirjoitus, 1896. Linkki.

REM: Venäjän etnografinen museo; KA/K/KK: Kansallismuseo, Museovirasto; LHMVHMAE: Lahden museot; EKME: Etelä-Karjalan museo; NM.: Nordiska Museet; NM: Néprajzi Múzeum, MAE: Kunstkamera.