Aiemmassa artikkelissa esittelin Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinoja teoriatasolla. Nyt ryhdytään tositoimiin: tässä artikkelissa kerron, kuinka nyytinkiesiliina valmistuu. Ohjeen mukaan valmistettu esiliina sopii hyvin Jääsken, Antrean ja Kirvun riikineisiin sellaisenaan, mutta suosittelen tutustumaan myös edellä mainittuun teoria-artikkeliin ja tarvittaessa muokkaamaan esiliinaa oman maun mukaan. Jääsken kihlakunnan nyytinkiesiliinat ovat helposti tunnistettavia, mutta silti jokainen esiliina on uniikki. Siten on historiallisesti erittäin perusteltua, että vaate ei ole täsmällinen kopio mistään aiemmasta.
Nyytinkiesiliina on muuten hirvittävän työläs, ja jos haluat saada nopeasti valmista, kannattaa mieluummin valita kudonnaisraitainen esiliina.
Esikuva
Tämän artikkelin ohje on laadittu yhden esiliinan perusteella: esikuva on Lahden museon esiliina LHMVHMAE582:167. Se on kaikin puolin melko tyypillinen lajityyppinsä edustaja: Siinä vuorottelevat sinipohjaiset nyytingit ja punavoittoiset ripsiraidat, reunoissa ja helmassa on niissäkin nyytinkiä. Vyötärö on poimutettu neljästä kohtaa. Vyötärökaitaleessa on ripsiraita, mikä ei ole harvinaista, vaikka tavallisimmin jääskeläisten nyytinkiesiliinojen vyötärökaitale on valkoista palttinaa.
Esiliinasta on korkearesoluutioisia kuvia Flickrissä:
Valmiit vaihtoehdot esiliinakankaaseen
Jos et aio kutoa esiliinakangasta itse, on seuraavia vaihtoehtoja saatavilla: Soja Murto myy valmista kangasta Jääsken tarkistetun kansallispuvun nyytinkiesiliinaan ja Vuorelma Jääsken tarkistamattomaan kansallispukuun sekä Kirvun tarkistamattomaan kansallispukuun. Jos katsoin oikein, ei Antrean kansallispukuun ole tällä hetkellä myynnissä nyytinkiesiliinan kangasta.
Jos käytät valmista esiliinakangasta, kannattanee ompelussa hyödyntää Vuorelman tai Soja Murron myymiä ompeluohjeita, sillä tämä ohje ei välttämättä sellaisenaan toimi valmiskankaan kanssa. Voit siltikin toteuttaa nyytingit tämän ohjeen mukaisesti.
Esiliinakankaan kudontaohje
Esiliinakankaan kutominen ei periaatteessa ole kauhean vaikeaa – työlästä se on mikäli kangaspuilla ei ole sopivaa lointa valmiina. Olen kirjoittanut tästä loimen luomisen tuskasta jo aiemmin. Muistaakseni kankaan saaminen kudontakuntoon vie jonkun noin 10, ehkä 12 tuntia, olettaen että komplikaatioita ei ilmene. Kutominen tietysti on kivaa ja helppoa, eikä edes kauhean aikaa vievää.
Siinä mielessä Jääsken nyytinkiesiliinan kangas sopii aloittelijan kudottavaksi, että esiliina kootaan kangaskaitaleista. Voit kutoa kaitaleet yhteen pötköön siinä järjestyksessä kuin ne ovat esiliinassa – kuitenkin jos esimerkiksi yksi raidoista epäonnistuu, voit kutoa saman raidan uudestaan. Kangashan joka tapauksessa leikellään kaitaleiksi, joten voit yrittää uudestaan ilman, että koko esiliinakangas pitää kutoa alusta-asti. Siten Jääsken nyytinkiesiliinakangas on armollisempi kutojalle kuin kudonnaisraitainen esiliina.
Tarkistin kudontaohjeen moneen kertaan, vaan aina sieltä löytyi joku ajatusvirhe. Kun olen tähän paljon aikaa käyttänyt niin tuntuisi tyhmältä olla jakamatta ohjetta, mutta huom. huom. ohje on siinä mielessä kokeellinen, että siellä saattaa edelleenkin olla virheitä. Jos kokeilet kutoa esiliinakankaan tällä ohjeella, niin laitathan kommenttia että miten meni.
Kudontaohje n. 81 cm pitkään esiliinaan
Kudontaohje on tehty seuraaville langoille:
- Loimi: Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2). Pirta 60, 2 lankaa piinraossa. Valmiissa kankaassa loimen tiheys on noin 14 lankaa/cm. Alkuperäisessä esiliinassa loimen tiheys on noin 19 lankaa/cm.
- Palttinakude: Ne 16/2 puuvillalanka (tex 36×2). Tällä langalla kuteen tiheydeksi tulee suunnilleen 14 lankaa/cm. Myös ohuempi puuvillalanka, esimerkiksi Ne 20/2, toimii palttinakuteena. Esikuva-esiliinassa palttinakuteen tiheys on noin 25 lankaa/cm.
- Ripsikude: vadelmanpunainen, tumma farkunsininen, kurpitsanoranssi Ne 20/2 puuvillalanka (tex 30×2 tai tex 28×2); paksumpi oliivinvihreä Ne 8/2 puuvillalanka. Vuorelman Pouta on todella hyvä lanka punaiseen ripsiin, sillä se ei päästä väriä.
Kudottavan kankaan pituus sisältää kutistumisvaraa 7 % sekä saumavarat (0,7 cm) ja päärmevarat (1 cm). Voit siis voit kutoa kankaan täsmälleen kuten ohjeessa. Jos haluat muuttaa esiliinan pituutta, kutistumisvaraa tai sauma- tai päärmevaroja, voit käyttää laskuria (excel-tiedosto).
Kudo seuraavat kaitaleet:
- Vyötärökaitale (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo vyötärökaitaleen ripsiraita (1,7 cm). Kudo palttinaa 1 cm.
- Ylin ripsiraita: (1 kpl): Kudo palttinaa 2,2 cm. Kudo ylin ripsiraita (3,0 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm.
- Muut ripsiraitakaitaleet (5 kpl): Kudo palttinaa 4,5 cm. Kudo tavallinen ripsiraita (4,4 cm). Kudo palttinaa 4,5 cm. Tee näitä ripsikaitaleita yhteensä viisi samanlaista. Paitsi viimeisen ripsiraidan jälkeen kudo 0,6 cm enemmän palttinaa (niin saat loppupalttinasta hieman pidemmän kuin muut palttinaosuudet).
- Reunakaitale (2 kpl): Kudo palttinaa 0,7 cm. Kudo reunan ripsiraita (0,6 cm). Kudo palttinaa 1,7 cm. Tee näitä yhteensä kaksi.
Vinkki: kudo kaitaleiden väliin yksi erivärinen kude, niin sinulla on valmiina linja, jota pitkin leikata kangas.
Ripsiraitojen ohjeet on sovitettu hieman pienemmälle lankojen tiheydelle, kuin alkuperäisessä esiliinassa. Esikuvassa kuteen tiheys on noin 40–60 lankaa/cm. Tämä ohje on laadittu tiheydelle 35–40 lankaa/cm. Ohjekaavioiden värit eivät vastaa alkuperäisen esiliinan värejä!
Ripsiraitoja kutoessa ei liikaa kannata kytätä virheitä, sillä alkuperäisen esiliinan kuusi ripsiraitaa ovat kaikki vähän erilaisia. Ylin ripsiraita on selvästi erilainen, mikä on yleistä Jääsken kihlakunnan esiliinoissa.
Kastele valmis kangas 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee). Tarkkaile miten värit pysyvät kiinni kankaassa. Kuivata kangas tasolla: mikäli värit lähtevät leviämään, tasolla kuivuvassa kankaassa ne eivät lähde valumaan alas päin.
Nyytinkien valmistaminen
Nyytinkiesiliinassa on nimensä mukaisesti nyytinkejä. Jääsken kihlakunnassa nyytingit olivat kansanpukuajan lopulla tyypillisimmin tummansinisiä.
En itse osaa nyplätä, joten en myöskään ohjeista tässä nypläämistä. Esiliinan nyytingit on mahdollista pujotella valmiiseen pujottelupohjaan, jota saa Vuorelmalta leveämpänä (3 cm) ja kapeampana (2 cm) versiona. Teollinen pujottelupohja on muutoin ihan hyvä tuote, mutta mielestäni materiaali on liian luirua, ja olisi kiva että väri- ja leveysvaihtoehtoja olisi saatavilla enemmän. Tämän ohjeen nyytingit on toteutettu Vuorelman pujottelupohjiin.
Tarvitset vaakaan tulevia nyytinkejä varten leveämpää ja reunojen nyytinkejä varten kapeampaa nauhaa. Kun tilaat nauhaa, huomioi että nauha kutistuu jonkin verran kirjonnan ja kastelemisen seurauksena (noin 6 %). Osta myös jokusen kymmentä senttiä ekstraa kokeiluja varten.
Esikuvassa on käytetty kuvioiden eli potrukkeiden lankana nähdäkseni sekä villaisia että kasvikuituisia lankoja. Kokeile aluksi eri värisiä ja paksuisia lankoja. Itse tykkäsin käyttää kirjontaan Bockensin Nm 8/2 Möbelåtaa (tex 125×2, 100g=400m), joka on tiivis ja vahva kaksisäikeinen villalanka. Tein kokeiluja paksummalla ja pörröisemmällä langalla, joka mielestäni sopi tähän hommaan huonommin.
Suunnittelin pujotuskuviot siten, että ne näyttävät mahdollisimman paljon alkuperäisen esiliinan kuvioilta. Kaikkia nyytinkejä ei ole mahdollista siirtää pujotuspohjaan sellaisenaan, koska pujotuspohjassa on tietty määrä langanpaikkoja. Yksinkertaisemmat nyytingit (kolme ylintä) on toteutettu hyvin samalla tavalla kuin alkuperäiset, mutta monimutkaisempien kuvioiden kohdalla oli pakko tehdä kompromisseja.
Jääsken kansallispuvun esiliinoissa olen nähnyt kahta eri pujotustapaa: kuviot on pujoteltu yksinkertaisena tai kaksinkertaisena. Kaksinkertainen pujottelu vie paljon enemmän aikaa, mutta lopputulos on paljon lähempänä nyplättyä nyytinkiä.
Alkuperäisen esiliinan potrukkeissa käytettyjä värejä ovat vadelmanpunainen, vaalea keltainen, oliivinvihreä, tummanvihreä, poltettu oranssi ja valkoinen.
Seuraavaksi nyytinkien pujotusohjeet ylhäältä alaspäin lukien, vasemmalla alkuperäinen esiliina ja oikealla oma esiliinani, ja sitten kaavakuva nyytingin pujottelemiseen. Jos haluat muokata pujottelukuviota tai tehdä kokonaan omanlaisesi, niin laitan tähän Vuorelman pujottelupohjista kaavakuvat, jotka voi esim. tulostaa. Reunimmaiset rivit kannattaa jättää tyhjiksi, koska näistä reijistä nyytingit ommellaan kiinni.
Vinkkejä pujotteluun:
- Venytä pujotuspohjaa pujotellessa, jotta pujotuslanka ei ala kiristää. Muutenkin kannattaa tarkkailla pujotuslangan kireyttä. Voit esimerkiksi laittaa nauhan neulalla kiinni housunpolveen, sukkaan tms., niin saat nyytingin pysymään venytettynä. Jos kirjontalanka on liian kireällä, nyytinki vetäytyy kasaan. Joka tapauksessa nyytinki tulee kutistumaan joitain prosentteja, sillä pujotuspohja kutistuu kasteltaessa. Se paljonko nyytinki kutistuu, riippuu myös käyttämästäsi kirjontalangasta.
- Kutista valmiit nyytingit kastelemalla ne 60-asteisessa vedessä (niin kuumaa mitä hanasta tulee).
- Muita nyytinkejä kuin reunanyytinkejä ei tarvitse päätellä. Tee reunanyytinkien päähän päärme.
1 nyytinki
2 nyytinki
3 nyytinki
4 nyytinki
5 nyytinki
6 nyytinki
Reunanyytinki
Alkuperäisessä esiliinassa reunanyytingit eivät ulotu vyötärökaitaleeseen asti, vaan jäävät noin 6 cm päähän siitä. Viisas valinta on tehdä ensin ripsiraitakaitaleet ja muut nyytingit valmiiksi, koota esiliinakangas ja vasta sitten mitata, kuinka pitkät reunanyytingit tarvitsee.
Reunanyytingin pujotusmalli on tyypillinen Jääsken kihlakunnalle, mutta ei peräisin esikuvana olleesta esiliinasta. Esikuvaesiliinassa on reunanyytinkinä samantyylinen nyytinki kuin ylimpänä nyytinkinä. Halusin käyttää reunoissa kapeampaa pujottelupohjaa, minkä takia muokkasin reunanyytingin pujotusmallia. Jos haluat, voit tehdä reunojen nyytingit esikuvalle uskollisesti leveämpään Vuorelman pujotuspohjaan.
Kapeammassa pujotuspohjassa on muuten eri reikien tiheys kuin leveässä pohjassa.
Kankaan leikkaaminen
Leikkaa kankaasta vyötärökaitale, kaksi reunakaitaletta sekä ripsiraitakaitaleet. Nyt jos on käynyt niin, että ripsiraidoista on tullut suunniteltua leveämpiä tai kangas on kutistunut suunniteltua vähemmän, voit lyhentää esiliinan mittaa välipalttinoita lyhentämällä.
Suosittelen siksakkaamaan kaitaleet välittömästi, sillä kangas lähtee purkaantumaan kun sinne päin henkäiseekin.
Ompeluohje
Nyytinkiesiliina ommellaan pitkälti samalla tavoin kuin Jääsken alueen kudonnainen esiliina: jos jokin asia jää askarruttamaan, voit katsoa jos vastaus löytyy aiemmin julkaistusta ohjeesta: ohje kudonnaisesiliinaan.
1. Päärmää ripsiraitakaitaleet kummaltakin sivultaan noin 4 mm päärmeellä, paitsi ylin ripsiraitakaitale, jonka yläreuna jätetään päärmäämättä. Aseta nyytinki oikeat yhteen ripsiraitakaitaleen kanssa ja aivi ne kiinni toisiinsa. Kokoa tällä tavoin esiliinakangas ripsiraitakaitaleista ja nyytingeistä. (Esiliinakankaan ohjeessa on laskettu kankaaseen päärmevaraa 1 cm, jolla saa tehtyä 4 mm päärmeet. Mutta voit tehdä kapeammatkin päärmeet jos pystyt).
Jos ripsiraitakaitaleet ovat keskenään eri levyisiä (jos kudontajälki ei ole ollut tasalaatuista), voit jo nyt tasata kappaleiden mittaa leikkaamalla. Jos joudut lyhentämään kappaletta, eli leikkaamaan hulpioreunan pois, sijoita nämä kappaleet esiliinan alaosaan ja säästä yläosaan ne kappaleet, joissa hulpioreuna on tallella.
Silitä kasattu esiliinakangas.
2. Aseta reunakaitaleet oikein yhteen esiliinakankaan kanssa siten, että reunakaitaleen se puoli jossa on vähemmän palttinaa (saumavaran verran) tulee kiinni reunaan. Alhaalla aseta reunakaitaleen alalaita tasaan alimman nyytingin alalaidan kanssa. Reunakaitaleen alapäät voi halutessaan päärmätä ennen tätä, mutta koska kyseessä on hulpioreuna, ei se ole pakollista. (Nyt tässä vaiheessa ei haittaa, jos nyytingit jäävät ylipitkinä roikkumaan reunan yli tai jos kaikki ripsiraitakaitaleet eivät ole ihan saman levyisiä – kunhan ompelet reunakaitaleen sauman suoraan. Voit tasata yli jäävät osat nyt tai myöhemmin.)
Ompele reunakaitaleen ja esiliinakankaan sauma 7 mm saumavaralla siten, että pistot osuvat reunakaitaleen ripsiradan reunaan. Valmiissa esiliinassa sauma jää piiloon, joten voit ommella sen ompelukoneella. Käsin ommellen esim. jälkipistoin.
Kaitaleiden yläpäissä ompele sauma esiliinakankaan reunasta yli (ks. kuvat).
3. Nyt jos esiliinakankaan reuna on epätasainen (niin kuin esim. minulla on) kavenna saumavarat, mukaanlukien nyytinkien päät, kauttaaltaan 7 mm leveyteen tai halutessasi kapeammaksi. Halusin varmistaa että nyytinkien katkaistut päät eivät ikimaailmassa lähde purkautumaan, joten siksakkasin esiliinakankaan ja reunakaitaleen saumavarat kiinni toisiinsa.
Käännä reunakaitaleen vapaa laita nurjalle, silitä yksinkertainen päärme ja kiinnitä päärmepistoin. Kankaan kudontaohjeessa on laitettu reunakaitaleisiin 5 mm ylimääräistä päärmevaraa, ja jos et tarvitse tätä kaikkea niin leikkaa pois.
Ideana on, että esiliinakankaan ja reunakaitaleen sauma jää päärmeen alle peittoon, mutta että päärmepistot tehdään niin lähelle saumaa että niiden painaumat eivät näy kankaan oikealla puolella. Tavoitteena on myös, että reunakaitaleesta jää esiliinan oikealle puolelle näkyviin ainoastaan ripsiraitaa ja nurjalla pulella näkyy puolestaan pelkkää palttinaa. Se onkin sitten hyvin tarkka paikka, mihin päärmepistot tulee tämän kaiken saavuttamiseksi pistellä. Saatat esim. joutua kaventamaan saumavaroja.
5. Jos et jo päärmännyt reunanyytinkien päitä niin tee se nyt. Päärmää tai muutoin päättele myös esiliinakankaan niiden nyytinkien päät, jotka eivät jääneet reunakaitaleen alle. Esiliinakankaan reunaa ei tarvitse päärmätä, sillä siinä on hulpio.
Oikeat puolet vastakkain aivi reunanyytinki kiinni reunakaitaleeseen ja reunakaitaleen päättymisen jälkeen suoraan esiliinan hulpioreunaan. Nyytingistä tulee lähemmäksi esiliinaa se puoli, jossa on valkoinen kirjontalanka reunassa. Venytä nyytinkiä ommellessa, erityisesti ripsiraidan päättymiskohdassa, jotta nyytinki ei ala aaltoilla. Tarkkaile ahkerasti nyytingin asettumista.
6. Laskosta esiliinakankaan vyötärö neljästä kohtaa parin millin laskoksille. Alkuperäisessä esiliinassa on noin 12 laskosta per laskosryhmä, mutta tee laskoksia sen verran kuin tarvitset. Laskosryhmät on sijoitettu hieman sivuille siten, että keskelle vyötäröä jää pidempi laskostamaton alue. Halutessasi voit ommella laskosharjat kiinni kankaan nurjalla puolella. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa.
Vyötärön sopiva leveys voi esimerkiksi olla noin puolet vyötärön ympäryksestä. Oikea leveys löytyy sovittamalla.
7. Sitten kiinnitetään vyötärökappale. Aseta vyötärökappale ja esiliinakangas oikeat puolet yhteen siten, että vyötärökaitaleen ja esiliinan vyötärön keskikohdat osuvat yhteen. Aseta vyötärökappale niin päin että se puoli jossa on vähemmän palttinaa tulee kiinni reunaan.
Ompele vyötärökaitaleen ja esiliinan sauma 0,7 cm saumavaralla käsin esim. jälkipistoin, tai ompelukoneella. Sauma saattaa jäädä näkyviin esiliinan nurjalla puolella. Jos haluat tehdä täsmälleen kuten alkuperäisessä esiliinassa, katso että sauma tulee parin millin päähän vyötärökaitaleen ripsiraidasta, siis siten, että vyötärökaitaleen oikealla puolella on alhaalta päin lukien pari lankaa palttinaa ennen kuin ripsiraita alkaa.
Jos haluat, voit kääntää esiliinakankaan reunan 1–2 mm taitokselle, kun ompelet sauman sen kohdalta. Näin on tehty alkuperäisessä esiliinassa (ks. kuva). Esiliinakankaan reunassa on hulpio, joten näin ei ole pakko tehdä.
8. Silitä sauma tasaiseksi siten, että käännät saumavarat vyötärökaitaleen puolelle. Silitä 0,7 cm yksinkertainen päärme vyötärökappaleen vapaaksi jäävien päiden alalaitaan. Silitä noin 0,5 cm päärme vyötärökaitaleen ylälaitaan. Päärmeet tulevat vyötärökaitaleen nurjalle puolelle.
Käännä vyötärökaitaleen vapaa laita nurjalle puolelle. Vyötärökaitaleen nurjalle puolelle jää ripsiraitaa vähän näkyviin. Aivi vyötärökaitaleen vapaiden päiden alalaidat kiinni. Ompele vyötärökaitaleen vapaa laita päärmepistoin esiliinakankaaseen. Tämä on vähän vaikea selittää, mutta ks. tarvittaessa kaaviopiirros. Ompeleet osuvat suurin piirtein samaan kohtaan kuin esiliinakankaan ja vyötärökaitaleen sauma.
9. Vyötärökaitaleen päitä ei tarvitse päärmätä, sillä ne käännetään lenkiksi solmimisnauhaa varten. Käännä muutama sentti vyötärökaitaleen päästä nurjalle. Ompele lenkki kiinni siten, että pistot eivät tule näkyviin vyötärökaitaleen oikealla puolella. Esiliina on nyt valmis.
Miten sujui?
Jos suoraan sanon, oli tämän esiliinan kokoonpaneminen helvetillinen työmaa. Homma alkaa kankaan kutomisella, joka näin jälkikäteen ajatellen on kevyin työvaihe. Nyytinkien valmistaminen on se mikä vie eniten aikaa: en kellottanut työtä mutta karkeasti arvioiden nyytinkien edestakaisin pujotteluun meni varmaan 30 tuntia. Sitten vielä ompelu, missä riittää työtä siinäkin, sillä jokaikinen ripsikaitale pitää päärmätä erikseen, joka ikinen nyytinki aivitaan kiinni jne. jne.
Verrattuna Jääsken kihlakunnan ripsiraitaiseen esiliinaan on tämä nyytinkiesiliina valtavan työläs, aikaa menee ehkä kaksi tai kolme kertaa enemmän riippuen siitä, miten paljon aikaa käyttää ripsiraitaisen esiliinan helmapitsiin. Jos haluaa nopeasti ja helpolla Jääsken riikineisiin esiliinan niin ehdottomasti kannattaa mennä ripsiraitaesiliinalla.
Jääsken alueen vaatteet eivät muutoin ole hirveän koristeellisia, joten nyytinkiesiliina antaa mahdollisuuden päästä pipertämään ja näyttämään taitonsa. Ja siis onhan se upea. Laitoin valmiin nyytinkiesiliinan seinälle roikkumaan ihan vain jotta voin joka kerta ohi mennessäni pysähtyä katsomaan sitä. Hitto se on hieno.
Oletko valmistanut nyytinkiesiliinan tällä tai jollain muulla ohjeella? Laita alle kommenttia!
